torstai 29. marraskuuta 2018

Mun raskausmahani

Mun oli tarkoitus olla postaamatta tänään mitään. En ollut ajastanut, eikä tänään ollut sellaista kirjoitusflowta, saati hetkeä siihen. Ennen kuin nyt. Yleensä, mä en ikinä kirjoita tähän aikaan mitään, sillä en koe yhtään olevani parhaimmillani tähän aikaan. 

Mutta sitten mä satuin ennen saunaa selailemaan IG-feediä ja törmäsin postaukseen, josta sain niin mahdottoman inspiksen, että pakko oli tulla raapimaan se kasaan vielä näin saunan jälkeen pyyhe päällä. Postaus oli tietysti blogikollega Iinan #maharauha -postaus

Iina julkaisi kuvan perheestään jouluneuleet päällä, aikuiset kiedottuna jouluvaloihin ja lapset ympärillä hihitellen. Näin tuon kuvan ja ajattelin itsekseni, että olipa hauska idea, tää pitää napata meillekin. Pojat olisivat ihan onnessaan. Mutta tuo kuva olikin saanut liikkeelle sen saman ilmion, mistä veikkaan jokaisen lisääntymis-ikäisen naisen kärsivän jossain määrin. Iinaltakin oli tiedusteltu, oliko hän raskaana, kun kuvassa vähän siltä näytti.

PÖMPÖTTÄÄKÖ?


Ei varmaan ihmetytä, että tämä vähän kolahti. Ei nimittäin ole kuin pari viikkoa siitä, kun sain itse vastaavan kommentin TÄHÄN POSTAUKSEEN. Olinkohan raskaana, kun kuvassa mahani vähän siltä näyttää. Mä en osannut edes loukkaantua, koska niin kamalalta kuin se kuulostaa, ajattelin eka vaan että koska tietoisesti kirjoitan julkista blogia, altistan itseni myös arvostelulle ja kommenteille. VAIKKA, oikeasti ketään ei pidä arvostella tai kommentoida tuohon sävyyn, olipa sitten esillä omasta tai toisten aloitteesta. 

Mä olen lukemattomia kertoja vuoden aikana miettinyt, että kehtaanko laittaa jotain kuvaa julkiseksi. Näkyykö mulla makkara tai näyttääkö mun maha pullealta. Vaikka nyt alankin olla omissa tutuissa painolukemissa ei sama tilanne ollut vaikka puoli vuotta sitten. Miksi ihmeessä mun piti pelätä muiden kommentteja mun ulkonäköäni tai vatsaani kohtaan, sehän oli ja on vain ja ainoastaan mun asia. Pömpöllä, pömpöttämättä tai jotain siltä väliltä. Se on mun mahani ja mun kehoni, eikä siihen pitäisi muilla olla mitään muuta kuin positiivista sanottavaa. 

Mä voisin Copy/Paste:ta Iinan postauksen tähän, sillä se oli vaan niin tyhjentävä. Että WORD vaan. Menkää lukemaan se.  Mulla ei ole mitään lisättävää, sillä fakta nyt vaan on se, että jos raskauttaan ei tuo esiin, sitä ei joko halua kertoa, tai sitten ei vaan ole raskaana. Kaikki pullottavat vatsat kun ei ole raskaana, syitä pullotukseen on lukemattomia muitakin kuin se vauva. Ja vaikka se olisi vauva, it's not your business, jos sitä ei ole sinulle kerrottu. 

Mun vatsa pullottaa. Pömpöttää ja turpoilee. Välillä ihan omia aikojaan ja välillä ihan ilman erityistä syytä. Se on kahdesti venynyt niin isoihin mittoihin, ettei ihmekään jos se vähän paisuu välillä. Mutta annetaan sen paisua. Se ei ole syy tai peruste sille, että multa voi tulla kyselemään raskautta. Se ei tosiaan ole edes todennäköisin syy mun pömpötykselle. 

Mä aloin odottaa meidän nuorinta vähän ristiriitaisissa fiiliksissä. Vaikka raskaus oli onnellinen uutinen lähes samantien, ei me haluttu sitä heti julkisesti kertoa. Silti mun kommenttiboksi täyttyi raskauskyselyistä. Jos mä en jotain asiaa tuo blogiin, se johtuu varmasti siitä, etten halua sitä vielä, tai koskaan kertoa. Enkä mä sitä kerro siihen yhteen kommenttiinkaan, vaikka nyt oikeasti olisinkin raskaana. Jokainen voi ihan itse päättää, milloin raskausuutisistaan tekee julkisia tai tekeekö niistä julkisia lainkaan. 

On sekin puoli, että koskaan et voi tietää mitä asioita toinen käy läpi. On aika riskialtista lähteä arvuuttelemaan raskautta tai onnittelemaan tietämättä totuutta. Toinen voikin olla kokenut juuri kipeän keskenmenon. Hän on voinut kuulla, ettei voi koskaan luultavasti saada lapsia tai olla yrittänyt vauvaa jo vuosia. Lapset ja raskaus ei ole koskaan itsestäänselvyyksiä, vaikka ne joskus ja joillekin tapahtuu ilman ongelmia tai jopa toivomatta. Pidetäänhän siis mölyt mahassa, sillä kukaan ei varmasti tietoisesti halua toista loukata. 

Eli, älä tuijottele toisen mahaa ja pohdi onko se raskaana. Ihan takuulla kuulet siitä ennemmin tai myöhemmin jos sinun on tarkoitus. Jos et, niin se asia ei vaan sinulle kuulu. #MAHARAUHA


keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kahdet sydänäänet

Tää on sitä aikaa vuodesta, kun mun henkilökohtainen FB-tili muistuttaa yhdestä elämäni mullistavimmasta hetkestä. Julkaisu oli niinkin huomaamaton ja moniulotteisesti tulkittava kuin "❤❤" mutta se oli meille mieheni kanssa kaikkea muuta. Se oli hetki, kun ei tiedetty tulevasta mitään muuta kuin se, että meistä tulisi ihan oikeasti äiti ja isi. Tuplaäiti ja tuplaisi.

Sanotaan, että mikään muu ei ole niin iso yllätys kuin saada kaksoset. No, tosin mietin monesti että kolmoset tai neloset nokittaisi tuon kyllä aika tehokkaasti, mutta onhan todennäköisyydet tietysti vähän toista. Kaikki muu on edes jollain tavalla odotettavissa, mutta kaksoset tulee yllätyksenä miettipä sitä miltä kantilta vaan. Mä olin ihan hetkinen aiemmin pelännyt, ettei vatsassa olisi mitään. Pelkkä tuulimuna tai vaan tyhjää. Vaikka pahoinvointi, ihmeen kova sellainen viikkoihin nähden pitikin toiveet yllä, olin valmistellut itseäni siihen, että saattaisin pettyä.


Ennen vastaanottohuoneeseen menoa, mä kävin vielä pissalla, että kohtu varmasti näkyisi täysin, eikä mikään jäisi huomaamatta. Mua oksetti ja kovotti, varmasti raskaudenkin vuoksi, mutta takuulla eniten siksi että mua jännitti niin kovaa. Olin kolme viikkoa aiemmin tehnyt plussatestin, oikeammin jotain kuuden ja kymmenen testin väliltä, ennen kuin olin uskonut että viimein oli tärpännyt. Tai viimein, raskaushan alkoi lopulta tosi äkkiä, siihen nähden mitkä ongelmat taustalla oli. Mutta se tosiaan tuntui että kyseessä oli viimein, olinhan niin pitkään toivonut ja haaveillut. Takana oli vasta yksi epäonnistunut yrityskierto, mutta se oli kolahtanut sitäkin kovempaa. Olin ollut ihan varma, että mulle määrätyt clomifenit olisivat varma tie raskautumiseen. Jälkiviisaana on hyvä todeta, että ajoitus siinä kierrossa oli hukassa, enkä silloin syönyt teroluteja tasaamaan kiertoa, joten ei se negatiivinen kierto sinänsä yllätys olisi ollut. 

Oli mulla käynyt mielessä mahdollisuus kaksosista, olihan se Clomifenien vuoksi mahdollista, vaikkei meillä "sukurasitetta" ollutkaan. Juttelin tästä lääkärin kanssa ja hän vaan totesi naurahtaen, että mun syömä annostus olisi niin pieni, että vaatisi ihmeen jos se kypsyttäisi kaksi munasolua. Mä en uskonut niin isoon ihmeeseen, mulle riitti pienenpikin. Yhden vauvan kokoinen ihme. 

Se marraskuun lopun perjantai on jäänyt kirkkaana mun muistoihin. Sitä on ehkä pyöritellyt niin monta kertaa, että vaikka siitä tällä viikolla tuleekin kuluneeksi kuusi vuotta, muistan mä sen kuin se olisi tapahtunut vasta hetki sitten. Sain varhaisultra-ajan, koska en tiennyt varmaksi kiertoani. Tai epäilin tietäväni, mutta koska raskaus alkoi clomifenilla, halusi terveydenhoitajakin tarkistaa. Jälkikäteen hän kertoi, että tarkistuksella tarkoitti juuri kaksosia, mä ajattelin raskaudenkeston olevan tarkistuksen alla. 

Sinä aamuna oltiin ensimmäiset asiakkaat. Kätilö oli vanhempi rouva ja mietinkin ilahtuneena, että hänellä olisi ainakin kokemusta. Mä pelkäsin niin kovasti noustessani siihen sängylle. Itketti jo valmiiksi ajatus niistä sanoista, jotka hän sanoisi jos sydänääniä ei löytyisi. Hoin itselleni, että ei ne välttämättä kyllä vielä näkyisi, jos viikot olisi tosi aikaiset. Mun teki mieli laittaa kädet korville ja puristaa silmät kiinni. Olla vielä hetki lisää raskaana ja iloita siitä, että meille tulisi vauva. Mutta urheasti mä odotin katse ruudulla, että näkisin jotain.

Kätilö sanoi ensin, "Katsotaanpa, voit itse seurata tuolta ruudulta ja isä tästä ruudulta." Ja sitten se tuli.

"Täältä löytyy yhdet sydänäänet, ja kappas tässä on vielä toisetkin" 

Onneksi olkoon, täällä näyttäisi olevan kaksi vauvaa. Joo, kyllä kaksi vauvaa ja kaksi sikiöpussia. Myös kaksi istukkaa selvästi eripuolilla kohtua. Aika varmasti epäidenttiset kaksoset, mutta sehän varmistuu sitten Tikkamäellä (keskussairaala) vielä myöhemmin. 


MITÄ?! Siellä on sydänäänet ja siellä on vielä kahdet. Siellä ihan oikeasti on vauva, kaksi vauvaa ja meille tulee vauva. Siis oikeasti vauva. Meille tulee kaksi vauvaa!

En mä vaan voinut uskoa. Olin alkanut huomaamattani itkeä hymy korviss aja katsoin ihmeissäni niitä kahta möykkyä ruudulla. Siis ihanko oikeastioikeasti mun vatsassa kasvoi KAKSI pientä ihmistä. Eikai kukaan nyt voisi huijata sellaista? Ja näinhän mä sen itsekin. Kaksi läpätystä kahdesta pienestä myökystä, jotka selvästi olivat omissa pusseissaan. 

Jälkikäteenkin mua vaan aina ihmetyttää kuinka rauhallisesti asian otin. Olin enemmän ihmeissäni siitä, että vatsassani todella kasvoi vauva, ihan oikeassa paikassa, kuin siitä että niitä nyt sattui olemaan kaksi. Olinhan mä järkyttynyt. Kauhuissanikin suorastaan, mutta heti mulla oli tunne, että näin se pitääkin mennä. Kaksoset meille kuuluukin tulla, me jos ketkä niistä kyllä selvittäisiin. Heti ekoissa ajatuksissani ilahduin myös siitä, ettei meidän lapsi tulisi jäämään ainokaiseksi. Se nimittäin oli mun pelko numero kaksi heti lapsettomuuden jälkeen. Pelkäsin, ettei saataisi koskaan sisarusta esikoiselle. 

Terveydenhoitaja kertoi mulle vielä käytännönjuttuja, jotka ne tosin ovat pyyhkiytyneet mielestäni pois. En tainnut kunnolla kuunnella, sillä soitin vielä seuraavalla viikolla omalla terveydenhoitajalleni ja kyselin häneltä ne asiat uusiksi. Mun päähän ei mahtunut silloin mitään muuta kuin se, että meille tulee KAKSI VAUVAA SEURAAVANA KESÄNÄ!

Mua tottakai huoletti myös kaikki. Miten raskaus menisi, pitäisikö mun jäädä sairaslomalle Syntyisikö vauvat keskosina, miten me pärjättäisiin kahden kanssa. Miten mä riitän, rakastanko molempia varmasti yhtä paljon. Mieheni mietti enemmän käytännönjuttuja. Kuinka ison auton kaksoset tarvitsee. Miten raha riittää kahteen vauvaan kerralla. Miten me jaksetaan, miten meidän parisuhde jaksaa. 

Mä jatkoin uutiset kuultuani töihin. Suoraan palaveriin, jonka sisältö on kyllä mennyt multa ihan ohi. Mietin vaan mun vatsaa ja niitä kahta toukkaa, jotka siellä kasvoi. Minusta tulisi äiti, ihan oikeasti äiti. Kahdelle vauvalle. 

Tuo päivä oli niin taianomainen. Niin ihmeellinen. Millaisia muistoja sinulla on plussaamisesta tai siitä hetkestä kun näit vauvan (tai vauvojen) sydänäänet? 


Jos haluat lukea PCO:sta enemmän, eli syystä jonka vuoksi raskautuminen oli vaikeaa, löytyy se TÄÄLTÄ.

Nuorimmaisen plussausfiilikset TÄÄLLÄ ja #yllätysraskaus mietteet TÄÄLLÄ

tiistai 27. marraskuuta 2018

Lasten kanssa lentokoneessa


Silloin kun ulkomaanreissusta haaveiltiin ja kohdemaata valittiin, ei meitä vanhempina mietityttänyt reissun onnistuminen muilta osilta kuin lentojen puolesta. Oltiin ottamassa lomalentoa, joka tarkoitti ettei yksivuotiaalle ollut saatavilla omaa penkkiä, ellei halunnut sitten maksaa itseään kipeäksi. Me ei haluttu, joten oli aika selvää, että taapero matkustaisi sylissä. Kuinka tämä sitten tulisi eläväisen  ja vauhdikkaan pojan kanssa onnistumaan, oli arvoitus. Varsinkin kun matkassa oli mukana kaksi vähintäänkin yhtä liikkuvaista viisi vuotiasta.

Meillä on lentokokemusta lasten kanssa vain edelliseltä reissulta tuplien ollessa kaksi ja puolivuotiaita, silloin kaikki sujui mallikkaasti, mutta he olivatkin jo sen verran isoja, että ymmärsivät olla paikallaan. On eri juttu yrittää selittää yksivuotiaalle paikallaan pysymistä kuin kaksivuotiaalle.  Luonnollisesti. Ennen matkaa kyselin teiltä vinkkejä TÄÄLLÄ, ja luin paljon aiheeseen liittyviä postauksia muista blogeista. Uskoin ja uskon, että ennakointi ja suunnittelu mahdollistaa onnistumisen myös tässä asiassa!

Ihan alkuun pitää sanoa, että meillä meni matkat tosi hyvin. Yllättävän hyvin, odotettiin pahempaa. Tosin, oltiin ehkä asennoiduttu jo niin hyvällä asenteella itse, että sillä takuulla oli myös merkitystä. Fakta kun varmasti on, ettei lentokoneessa parane menettää omia hermojaan, tai vaipua epätoivoon. Sillä ei nimittäin ainakaan saavuta mitään, helposti oma huono asenne välittyy myös lapsiin ja he alkavat käyttäytyä entistä huonommin.


Me ei otettu lennolle ruokia lentokoneen puolesta ollenkaan, sillä koettiin ne vaan hankaliksi. Erityisesti siksi, että niitä on niin hankala availla, roskien hakua joutuu odottamaan niin kauan, eikä maut aina kohtaa lasten makumieltymysten kanssa. Käytiin syömässä kentällä ja ostettiin sieltä evästä lennolle. Sellaista syömistä, jota lapset varmasti myös söisi. Pienimmälle oli varattuna valikoima smoothie- ja puuropusseja, sillä niiden syönti olisi mahdollisimman siistiä. Ne oli myös helppo ottaa jo kotoa mukaan.

Meidän valmistautuminen lennolle alkoi jo kotona, sillä psyykattiin ja muistuteltiin lapsia siitä käytöksestä jota heiltä koneessa odotettiin. Isojen suhteen meillä ei tosin ollut epäilystäkään etteikö he hoitaisi hommaa kotiin. Kysymysmerkki oli vaan tuo taapero ja se , kuinka saisimme viihdytettyä häntä sylissä koko nelituntisen lennon. Kotona pakattiin lennolle kaikki mahdollisimman helposti. Karsittiin kaikki ylimääräinen tavara ja isoilla oli omissa repuissaan vaan vähän tekemistä. Oltiin tilattu heille lentokoneeseen penkille lelulentokoneet yllärinä ja se olikin aika menestys. Lelut viihdytti heitä melkein koko menolennon ajan. Muu aika meni ihmetellessä lentokonetta, maisemia ja matkaa ylipäätään. Vastailin ehkä viisikymmentä kertaa kyselyihin, kuinka lentokone oikein pysyy ilmassa.

Me ostettiin lentokentältä lapsille koneeseen evääksi Kid Pacit, joissa oli sämpylä, banaani ja juomapullo. Toki tuollaisen olisi voinut kasata kotonakin, mutta kalliista hinnasta huolimatta koin helpommaksi hankkia ne kentältä. Tämän lisäksi he saivat ostaa Tax Freesta mieleisensä karkkipussin. Pienimmän viihdyttämiseksi meillä oli mukana nippu vanhoja avaimia, hänen oma lelupuhelimensa ja yksi kirja. Lopulta nuo kaikki jäi käyttämättä, kun hänestä hauskinta olikin istua sylissä ja läpsytellä käsiä sylissäpitäjän kanssa.


Mennessä tuplat istui penkeissään tosi nätisti, ei he olleet menossa käytävälle missään vaiheessa, sillä kerrottiin jo heti alunperinkin, ettei se vaan olisi vaihtoehto. Pienin siinä takuulla olisi halunnut juosta, mutta kun ei annettu hänellekään mahdollisuutta siihen, istui taaperokin pääasiassa sylissä kiltisti. Isot mahtui yhdelle penkille istumaan keskenään, joten saatiin taaperollekin oma paikka lentojen ajaksi. Mennessä meidän lento lähti seitsemältä illalla ja kymmeneltä taapero nukkuikin jo isin sylissä.

Laskeuduttiin Mallorcalle yhdeltätoista ja saatiin taapero nukkuvana nostettua mun rinnalle manducaan. Siinä häntä oli paljon helpompi kantaa kuin sylissä ja hän heräsikin hetkellisesti vain meidän odotellessa laukkujen saapumista. Manduca oli tosi mahtava juttu varsinkin lentokentällä, sillä silloin taapero pysyi paikallaan ja kädet oli kuitenkin vapaana kaikkeen muuhun.  Isot nukahti vasta bussiin, lento taisi olla heille niin jännittävä kokemus, ettei puhettakaan unesta siellä.

Menolento oli siis tosi onnistunut, eikä vaippojakaan tarvinnut vaihdella kuin kertaalleen.  Isojakin jännitti lentokoneen WC:t tosi paljon, he nimittäin muistivat edellisen kerran ja kovan huuhteluäänen, mutta kun sovittiin, että vetäisin pöntön vasta heidän ollessaan omalla paikallaan, ei siitäkään muodostunut ongelmaa. Meidän paikat sattui olemaan vielä kätevästi koneen perällä, joten vessaan oli lyhyt matka. Vaihtovaatteet oli onneksi turhia nekin, eikä koettu mitään puuttuvan eväistä tai leluista. Paluulento oli yölento, se lähti puolenyön aikaan Mallorcalta, joten siihen suhtauduttiin tosi luottavisin mielin. Ja niinhän se meni. Kun valot juomatarjoilun jälkeen sammutettiin, oli meidän kaikki kolme lasta jo unessa. Taapero nukkui isin sylissä ja isot enemmän ja vähemmän muhun nojaillen. Itse en osannut nukkua yhtään, mutta lento meni silti tosi äkkiä äänikirjaa kuunnellen.


Mehän ei varattu paikkoja etukäteen, vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Tämä ei onneksi haitannut, sillä molemmille matkoille meille oli varattuna neljä vierekkäistä paikkaa. Mennessä vaunut jätettiin ruumaan heti lähtöselvityksessä, mutta Mallorcalta meiltä kysyttiin haluttaisiinko pitää vaunuja aina portille saakka. Haluttiinhan me, ja tämä helpottikin odottelua Mallorcalla aika paljon. Kaikki meni lennoilla hyvin, kotiin palatessa vaan huomattiin, että vaunujen työntöaisa oli päässyt jotenkin vääntymään. Saatiin siitä kyllä korvaus matkavakuutuksesta, mutta vaunut eivät oikein toimi enää kuin terassivaunuina. Onneksi kyseessä oli meidän vanhemmat Emmaljungat, eikä menetys näin ollut niin suuri.

Me jännättiin ihan turhaan, tosin olen ihan iloinen ettei enää ikinä tarvitse lentää niin, ettei pienimmällä ole omaa paikkaa. Se nimittäin teki monesta jutusta vaikeampaa. 

maanantai 26. marraskuuta 2018

Olohuoneen uusi valkoinen sohva


Pitkään olin haaveillut uudesta sohvasta, ennen kuin se meille saapui. Oikeastaan siitä saakka, kun ostettiin mun maidonluovutusrahoilla se meidän divaani. Silloin se viimeistäänkin vahvistui, että meidän seuraava sohva olisi samaa sarjaa, Ikean Söderhamn. Mua ei oikeastaan mietityttänyt siinä mikään muu kuin väri. Halusin ehdottomasti valkoisen, vaikka mies äänestikin harmaata. Kokeiltiin divaanin kanssa yli vuosi, kuinka hyvin se pysyisi lapsiperheessä puhtaana. 

Yllättävän hyvin se onkin pysynyt. Nyt kun se laitettiin uuden sohvan viereen, huomasi kyllä että vanhat kankaat on vähän tummentuneet. Mulla on tarkoituksena vielä tässä ennen joulua laittaa ne pesuun, josko asia sillä korjaantuisi. Mehän ei suihkittu tuohon divaaniin silloin mitään suojaa, mä kuitenkin imetin siinä usein vauvaa, eikä haluttu mitään myrkkyjä hänen tai muidenkaan lapsen hengitettäväksi. Parastahan tuossa sohvassa on juuri se, että sen päälliset on vaihdettavissa ja pestävissä 40 asteessa. Päällisiä saa myös uusia Ikeasta ja me mietittiinkin pitäisikö harmaat hankkia  vielä lisäksi kuitenkin. Että voisi sitten vaihtaa jos valkoinen sohva joskus kyllästyttää.

Tähän uuteen sohvaan ja divaaniinkin laitettavaksi ostettiin kuitenkin nyt tekstiilisuoja. Kävin katselemassa niitä Askossa ja sain niin hyvää palvelua ettei tosikaan. Suoja on kylläkin vielä suihkuttamatta, sillä ajattelin laittaa sen kerralla koko sohvaan divaanin kankaiden pesun jälkeen. Yhdet suklaatahrat sohvasta on kuitenkin jo puhdistettu, että aika likaystävällinen tuo pinta on myös ilman suojaa. 


Olin vähän luopunut jo toivosta, että saataisiin meidän vanhasta sohvasta yhtään mitään rahaa. Olihan se jo vanha sohva ja kaiken lisäksi väriltään beige ja kooltaan tosi iso. Ei mikään helppo sohva sijoittaa yhtään minnekään. Mutta sitten ostaja kyselikin sohvaa ja tuli seuraavana päivänä hakemaan ja ostamaan. Ei hullumpi syy lähteä ostamaan uutta sohvaa. Lopulta sohvaan ei tarvinnut laittaa rahaa yhtään lisää. Aika mahtavaa!

Alkuun sijoitettiin uusi sohva ikkunan eteen erilleen divaanista. Todettiin tämä jo heti alkuunsa huonoksi vaihtoehdoksi, tuo käsinojaton kaksityynyinen sohva on nimittäin AIVAN LIIAN PIENI. Siis tosi pieni. Vaikka sohva onkin 180cm pitkä, tuntui se käytössä kaikelta muulta. Ikean sivujen mukaanhan tuo on kolmen hengen sohva, mutten kyllä tiedä miten siihen kolme mahtuisi. Kahden aikuisenkin kanssa oli tekemistä. Tuli aika selväksi, että lisäosa sohvaan pitäisi hetimiten saada. 

Onneksi  ei heti lähdetty sitä ostamaan vaan jäätiin kypsyttelemään asiaa. Mä nimittäin sain seuraavana päivänä inspiraation puuskan ja käänsin sohvan toiselle puolelle olohuonetta ja laitoin divaanin siihen kiinni. Nyt sohva tuntuikin tosi isolta, onhan se taas pituudestaan sen melkein kolme metriä. Olen ihan täydellisen rakastunut tähän sohvaamme nyt, vaikka onhan se tosi erilainen kuin meidän aiemmat sohvat. Paras juttu ulkonäön lisäksi on ehkä se, että sohvan alta saa taas imuroitua. Tuo on muuten ehkä se paras juttu lapsiperheessä, sillä sohvan alle voi päätyä ihan mitä vaan. 


Samalla kun olohuone pyörähti ympäri, muuttelin järjestystä muutenkin ja lisäilin vähän mustaa muuten niin valkoiseen huoneeseen. Musta olikin kiva piristävä lisä, eikä se suinkaan synkistänyt tilaa vaan toi sille raameja. Divaanin tilalle nurkkaan muutti hetkellisesti musta Mariposa, mutta se tosin ei tule siihen jäädäkseen. Hankitaan nurkkaan nojatuoli, joko Söderhamnin tai sitten jokin ihan muu. Söderhamnissa olisi se hyöty, että sitten sohvaa voisi muokkailla mielensä mukaan. Vaihtaa välillä nojatuolipala osaksi sohvaa ja divaani omaksi löhöpaikakseen. Toistaiseksi mennään kuitenkin näin, sillä meidän seuraava isompi kalustehankinta on varmasti aikuisten sänky. Meidän nykyinen on ihan liian vanha ja se on pitänyt päivittää uuteen jo vaikka miten pitkään! 

Matonkin kanssa olen vähän kahden vaiheilla, tykkään nykyisestä Elloksen Tangerista valtavasti, mutta haluaisin silti kokeilla välillä jotain muutakin. Onhan tuo kuitenkin ollut meillä jo yli vuoden. Viimeistään keväällä vaihdetaan matto varmasti uuteen kevyempään, ellei sitä ennen löydy jokin muu mieleisempi.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Blogin kaupallisuus


"Oot kyllä just tollanen tavaranahne, otat kaiken mitä saat, kunhan tulee ilmaiseksi."


"Tässä sun blogissa paistaa mielestäni läpi tämä kunhan saan kaikkea ilmaiseksi, niin teen siitä postauksen! Useamman ystävän kanssa ollaan sun entisinä lukijoina puhuttu että ei enää kiinnosta nämä sun postaukset kun olet vaan kaiken ilmaisen perässä."


Ilkeät anonyymikommentit ovat kai bloggaamisen suola, ja niin kurjaa kuin se on, ei näitä ilkeilijöitä taida saada pois kommenttibokseista. Olen ottanut sen linjan, että jos kommentti on pelkkää mielipahan tuottamista, en jaksa edes julkaista sitä. Jos tuntuu siltä, että haluaa oksentaa oman pahan olon toisen niskaan, niin eikun vaan. Mutta palstatilaa se ei mun blogista saa. Tein kuitenkin nyt poikkeuksen, sillä tää aihe kaipaa mun mielestä vähän avaamista.



Ilmaista lounasta ei ole. Siis, että vaikka mitä blogin tai IG:ni vuoksi saisin, ei mikään ole koskaan ilmaista. Maksaessaan kampanjasta (rahalla/ tuotteilla ja rahalla/ pelkillä tuotteilla) asiakas odottaa aina vastinetta. Sopimuksesta riippuen, se on postaus blogissa tekstillä ja kuvilla, kuvia ja videoita IG:ssä tai kaikkia näitä. Kaikki nuo ylläolevat vaatii tunteja työtä, jota vastaan saan sen palkan.

Mä en ota kaikkea vastaan. Kaikki tarjoukset joita IG:n viesteihin tai sähköpostiin saapuu, ei koskaan jalostu kampanjoiksi tai yhteistyöksi. Oikeastaan tosi harva niistä. Syitä voi olla monia, mutta yleisin on edelleen se, että mainostaja haluaa paljon mainostusta pelkkää tuotetta vastaan. Blogi on mulle työ, josta haluan saada sellaisen palkan, että voin maksaa sillä laskuja. Pelkillä leluilla se ei vaan onnistu. Lähtökohtaisesti kenenkään vaikuttajan ei pitäisi julkaista mitään pelkkää tuotetta vastaan, sillä se syö pohjaa siltä, että vaikuttaminenkin on työ, josta kuuluu saada palkka. Mutta tottakai, jokainen hinnoittelee työnsä omalla tavallaan, joten pelkkiä tavarapalkkojakin on paljon. Toinen yhtä yleinen syy on se, ettei tuote sovi mun blogiin, en voi seistä sen takana tai se ei sovi mun ideologiaan. Kolmas syy on että mun kalenteriin ei mahdu. Koen, että liikaa mainoksia on liikaa mainoksia. Mulla on tietty kiintiö kaupallisesta sisällöstä ja kun se tulee täyteen, ei blogiin tai IG:hen mahdu enempää. Mainos siirtyisi seuraavaan kuuhun, eikä se kaikille mainostajille sovi. Mä en usko, että kukaan jaksaisi lukea ja katsoa aina pelkkiä maksettuja kuvia ja kaupallista sisältöä, joten pidän kiinni linjastani, vaikka sitten jotain kivaa menisikin ohi suun.

Moni yhteistyöehdotus kaatuu myös siihen, että asiakas haluaa tehdä mainonnasta huomaamatonta. Se ehkä ehdottaa kuvan tai tekstin julkaisua niin, että vasta julkaisun lopussa mainitaan tuotteen olevan saatu. Mainonnan eettinen neuvosto on antanut ohjeet, kuinka tehdään eettistä mainontaa. Siihen kuuluu se, että mainos pitää olla tunnistettavissa mainokseksi heti. Mä itse teen sen niin, että heti julkaisun alkuun tulee maininta kaupallisesta sisällöstä, olipa kyse Instagramista tai blogista. Näin lukija itse päättää lukeeko eteenpäin, haluaako tutustua mainokseen vai skipata. Osa asiakkaista ei halua tätä, joten neuvottelut tyssää jo heti alkuunsa.

Mun blogissa on tässä kuussa julkaistu kaikkiaan 25 postausta (tämä mukaan lukien). Niistä viisi on ollut kaupallisia ja kahdessa on ollut affliatelinkkejä. Eli yhteensä seitsemästä postauksesta olen hyötynyt rahallisesti ja saanut palkan. Kahdeksantoista olen kirjoittanut ja julkaissut vain koska itse olen halunnut. Instassa olen julkaissut tässä kuussa 53 kuvaa, joista 13 kuvaa on joko kaupallisia yhteistöitä, tai niissä esiintyy jokin tuote joka me on saatu kaupallisen yhteistyön myötä. Nämä prosentit on mun mielestä olleet sopivia mun kanaviini.

No, mistä sitten olen kieltäytynyt? Olen sanonut ei kahdelle paketilliselle pikkulegoja, smoothiepurkeille, pehmoleluille, magneettirakennussarjalle, muoviselle rakennussarjalle, hävikkiruualle, shampoolle, toppapuvuille,  kirjalle, julisteille, äänikirjoille, puhelimenkuorille, tuttipulloille, leluyllätysmunalle, leikkimatolle. Ja yhdelle artikkelille, joka olisi kirjoitettu mun puolesta ja mun olisi vaan pitänyt julkaista se omana tekstinäni ja yhtenä linkkinä blogissa.

Ymmärrätte varmaan, että moni tuote olisi sopinut meille, monesta, varsinkin leluista olisi tykänneet meidän lapset, mutta kaikki ei vaan mahdu blogiin tai IG:hen. Kaikkea kivaa olisi hauska ottaa, mutta kaikkeen siihen kivaan liittyy myös vastuu ja velvollisuus julkaista ja julkaista se vielä niin, ettei kenellekään jää epäselvyyttä siitä, onko kyse maksetusta mainoksesta. Kaikki se olisi vaatinut työtä ja aikaa. Kaikki nuo olisi vieneet tilaa muulta sisällöltä. Osa ehdotuksista kaatui siihen, että kerroin asiakkaalle hintani. Osaa en kokenut sopiviksi omaan blogiini, osa tarjouksista oli eettisesti arveluttavia ja osa sellaista, etten voisi omasta mielestäni niitä suositella lukijoille. Osaan kieltäytymisistä vaikutti sopimustekniset asiat.

Mä puhun ehdottomasti kaupallisuuden puolesta. On hienoa, että kaupallisuutta on, sillä se avaa uusia työpaikkoja ja tekee somesta entistä inspiroivempaa. Ihmiset kertoo testaamistaan tuotteista ja palveluista, joista lukija myös hyötyy. Että on kannattavaa julkaista somessa ja olla siellä aktiivinen. Mä vaan haluan kertoa sen oman puoleni sieltä. Ettei kaikki ehdotukset vaan muutu kaupalliseksi sisällöksi blogiin ja että en kulje tavarankiilto silmissä ja kahmi kaikkea mitä saan. Kaiken kaupallisuuden taustalla on myös suunnitelma ja periaate. Moni bloggaamisen ja grammaamisen taustalla oleva asia on edelleen tosi tabu ja sen myötä koko ala on välillä kuin villi länsi. Mä toivon, että tämä avaa asiaa vähän teille lukijoillekin ja helpottaa ymmärtämään sitä, miksi kaupallisuutta pitää vaikkapa nyt mun blogissa olla ja miksi sitä tulee olemaan jatkossakin. Blogi on mun rakasrakas harrastus, mutta se on samalla työ. Ja niinkuin kaikesta työstä, myös siitä pitää saada palkka.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Tavallisen ihana lauantaipäivä

Viikonloput on ehdottomasti mun suosikkipäiviäni. Tai no, kenenpä ei. Viikonloppuisin vietetään yleensä sellaista ihanan kiireetöntä aikaa, syödään aaimiainen rauhassa ja vietetään perheaikaa. Eilisessä postauksessa kerroinkin, että perjantai-illalle oli varattu vähän parisuhdeaikaa Mamma Mia!:n parissa ja olihan tuo leffa vaan niin hyvä. Parempi kuin muistelin. Voi olla, että pakko se on tänään katsoa vielä uusiksi kun mies lähtee salille. 

Lapset toivovat viikonloppuaamuihin aina pancakeseja, ja niitä tehtiinkin pitkästä aikaa tänä aamuna. Kokeiltiin uutta taikinaa ja se toimikin tosi mahtavasti. Pannukakuista tuli paksuja ja meheviä, sellaisia juuri oikeanlaisia. Päälle vielä rahkaa ja mustikoita, sekä seuraksi kahvia niin tulee aika bueno. En ole koskaan maistanut pannukakkuja silleen perinteisesti vaahterasiirapilla, mutta ehkä joskus pakko sekin testata! Mikä on sun suosikkilisä pannukakkujen päälle?


Lähdettiin aika pian aamupalan jälkeen asioille, käytiin koeajamassa yhtä autoa, haettiin rautakaupasta pressua puupinon päälle ja itse poikkesin vielä pikaisesti Askossa hakemassa tekstiilisuojan uudelle sohvalle. Mietittiin, että olisi jätetty sohva suojaamatta, sillä onhan nuo tekstiilisuojat aikamoisia myrkkyjä. Päädyttiin kuitenkin suihkuttamaan suoja ainakin istuintyynyihin, ehkä sillä säästytään pesemästä sohvaa liian usein. Vähän mua kyllä jännittää, että miten vaalea sohva toimii kolmilapsisessa perheessä, varsinkin kun mieheni kanssa usein syödään iltapalaa sohvalla. Sohvaan on onneksi saatavalla muitakin kankaita ja pohdinkin josko hankkisin harmaan kankaan joka tapauksessa. Se voisi olla tosi kivaa vaihtelua, jos valkoinen sohva alkaa kyllästyttää. Tai siis, voiko valkoinen sohva edes kyllästyttää? 

Tuosta autosta vielä sen verran, että ollaan harkittu josko vaihdettaisiin meidän tila-auto astetta pienempään ja siksi käytiin katselemassa vaihtoehtoja. Nythän meillä on VW Touran, enkä ole oikeastaan koskaan tykännyt siitä. Se toki ajaa asiansa ja mahdutaan kaikki siihen hyvin, mutta jokin tökkii silti. Alettiin kartoittaa mahdollisuuksia, josko vaihdettaisiin se johonkin ekologisempaan ja kenties jopa pienempään. Touranhan on seitsemänpaikkainen ja on todettu ettei meillä ole juurikaan tarvetta niille ylimääräisille penkeille.  Tän reilun vuoden aikana sielä on joku istunut ehkä kahdesti. 

Mutta katsotaan mihin päädytään. Puoliltapäivin ajettiin paloasemalle, jossa oli se meidän lasten paljon odottama tapahtuma. Paloasemapäivä. Mitään ei meillä odoteta niin suurella intensiteetillä kuin sitä. Hälytysajoneuvot ovat meidän kaikkien kolmen pojan suuri rakkaus. Oltiin asemalla tunnin verran ennen kuin pienin alkoi olla jo niin kovasti päiväunien tarpeessa, että oli pakko lähteä. 


Kotona hän kävikin heti vaunuihin päikkäreille ja veteli unta melkein neljään. Hänellä on selvästi jokin suuren unen tarpeen vaihe menossa, sillä järestäin päikyt venyy lähellä tai jopa yli kolmen tunnin. Me muut syötiin sillä aikaa tortilloja ja tehtiin palapelejä olkkarissa. Tuplat on just nyt sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi hyvin pelailla pelejä, ja ollaankin yritetty tehdä jotain isojen juttuja aina heidän kanssaan silloin, kun pikkuveli nukkuu. 

Nyt vietetäänkin rauhallista lauantai-iltaa koko perheen voimin. Mä näpyttelen tätä postausta, takka on päällä ja isi leikkii lasten kanssa legoilla. Klikkasin juuri lasten joululahjatilauksen menemään ja sen myötä joululahjajutut onkin meidän osalta hoidettu. Illalla ajateltiin vielä mennä saunaan ja tehdä lämpimiä tonnikalaleipiä iltapalaksi. Mies käy ehkä vielä salilla ja mä taidan katsoa sen Mamma Mian vielä uusiksi. Kuulostaa aika huipulta ainakin omaan korvaan! Ihanaa lauantaita ja viikonloppua kaikille!

Millainen teidän lauantai on ollut?

perjantai 23. marraskuuta 2018

Koko perheen laatuaikaa kotona + Viaplay-tarjous


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä VIAPLAYn kanssa. 

Ostaessamme tätä meidän taloa, pohdittiin paljon tilataanko tänne kaapelin- vai antenninasennus. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että jätetään molemmat ottamatta, sillä kumpikaan meistä ei katso oikeastaan ollenkaan perinteisiä tv-lähetyksiä. Oltiin jo muuttovaiheessa oltu pitkään Viaplayn asiakkaita, eikä oikeastaan kaivattu perinteistä tapaa katsoa telkkaria. Päädyttiin siihen, että päivitetään mielummin meidän vanha tv ja digiboksi uuteen älytelkkariin ja maksetaan kuukausittain kuukausimaksua suoratoistopalveluun, jotta meidän telkkarissa näkyisi jatkossakin meidän koko perheen suosikit helposti ja kätevästi. Tässä postauksessa kerron kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa, mitä meidän perhe tykkää katsella telkkarista. 

Me ollaan oltu Viaplayn asiakkaita jo reilusti yli kolme vuotta. Ekan kerran otettiin se ihan vaan testiin vuosia sitten ja jäätiin samantien koukkuun. Ollaan mieheni kanssa suuria sarjamaratonfaneja, joten suoratoistot toimivat meillä tosi kivasti. Seurataan paljon enemmän erilaisia sarjoja kuin katsotaan leffaa. Sarjoissa on mun mielestä just se parasta, että parhaimmillaan ne jatkuvat monen monta kautta. Leffat tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta sarjoihin pääsee sisälle paljon intensiivisemmin. Juuri nyt mun ehdottomia suosikkeja ovat kolme Viaplayn lääkärisarjaa, Greyn anatomia, New Amsterdam sekä uusin rakkaus Chicago Med. Grey on sellainen sarja, että voisin katsoa sitä kerta toisensa jälkeen, joten onkin mahtavaa saada se jälleen takaisin Viaplayn valikoimaan. Aloitin juuri viikko sitten katsomaan sitä uusiksi ihan alusta, sieltä pilottijaksosta alkaen. Voi rakkaus sitä Meredithin ja McDreamyn alkutaivalta! 

Viaplay on meillä tykätty ehkä siksi kaikista eniten, että sen kautta saadaan kaikille jotain. Sieltä löytyy lasten suosikeimmat sarjat, Paw Patrol ja Lego City, mun omat suosikkini jotka kerroinkin, sekä parhaat sarjat katsoa mieheni kanssa. On nimittäin välillä tosi vaikea löytää sellaisia sarjoja, joista kumpikin tykkää. Tällä hetkellä varmin valinta katsoa yhdessä on Blindspot tai aina yhtä ihana ja ikivihreä How I met your Mother. Meillä on mieheni kanssa yhdessä tehty sopimus, että aina aloittaessamme uuden sarjan, annetaan sille kolmen jakson verran aikaa tehdä vaikutus. Sarja ei nimittäin aina uppoa heti ensi-istumalta vaan vaatii aikaa päästä sisälle juonikiemuroihin. 


Meidän perhe katsoo Viaplayta paljon myös porukalla pienimmän päiväuniaikaan. Siksi on mun mielestä hyvä, että sieltä löytyy iso liuta perheleffoja. Moni Disneyn suosikki on tullut katsottua viikonloppuiltaisin telkkarin ääressä ja uusimpina suosikkeina lapsilla on Pentujengin leffat. Viime viikonloppuna katsottiin Disneyn uutuus Coco, joka oli kyllä tosi jännittävä ihan aikuisellekin! Myös ikisuosikit Ice Age -leffat löytyy nekin Viaplaysta ja niissä jos missä on huumoria ihan koko perheelle.

Mä kasasin teille kaksi erilaista listaa pientä Viaplay tutustumista varten, nimittäin Parhaat joululeffat koko perheelle ja Kotiäidin päikkärisuosikit. Nuo kotiäidin päikkärisuosikit on mulle sellaisia ykkössarjoja, jotka laitan pyörimään aina jos mulla on hetki omaa aikaa. Kuten just päiväuniaikaan. Kolme ensimmäistä mainitsinkin, mutta nelosena yksi yllättäjä, jota aloin katsella vasta tällä viikolla. Se on Chicago Fire ja kertoo palomiehistä ja heidän työstään. Niin koukuttava ja no, kukapa ei tykkäisi katsella palomiehiä! Vitosena on The Royals, sarja joka kertoo englannin kuninkaallisista modernissa britanniassa. Alettiin katsoa tätä mieheni kanssa, mutta hän ei innostunut lainkaan, mä itse taas koukutuin siihen draamaan ja skandaaleihin ihan heti!


Greyn anatomia ei tosiaan esittelyjä kaipaa, mutta New Amsterdam on ihan uusi sairaalasarja, jossa uusi ylilääkäri saapuu sairaalaan ja aikoo laittaa sen uuteen loistoonsa. Myös kolmas, eli Chicago Med on sairaalasarja, joka Firen tapaan alkoi vasta äskettäin. Siinä tapahtumat sijoittuvat sairaalaan ja kahden jakson jälkeen olen jo ihan koukussa!

Koko perheen joululeffoista löytyy klassikoita kuten The Santa Claus, eli suomeksi Mitä tapahtui joulupukille, joka on kyllä joka joulun pakollinen leffa. Toinen klassikko on Mikki Hiiren Olipa kerran joulu, josta löytyy kolme erilaista jouluista tarinaa. Myös Saiturin joulu on yksi mun omista suosikeistani ja tykkään kovasti sen sanomasta. Se antoi ajattelemisen aihetta myös lapsille. Pentujengin joulupentu olikin meidän lasten valitsema ja ehdoton suosikki koirarakkaille pojille. Siinä joulupentu on hukannut joulunsanoman, eikä haluakaan enää toimia joulupukin apulaisena. Sitä joulun henkeä sitten etsitään koko leffan ajan. Viidentänä on leffa, joka meillä on vielä katsomatta lasten kanssa, mutta josta itse tykkäsin sen ilmestyttyä valtavasti. Siinä lapset saa vahingossa ison määrän rahaa ja sitten heidän perässään on niin rikolliset kuin poliisitkin.


Viaplaylle tuli tässä kuussa myös muita uutuuksia, kuin nuo aiemmin mainitsemani kaksi Chicago sarjaa. Kolmas Chicagoon sijoittuva sarja on Chicago P.D, jossa seikkailee poliisivoimat. Tätä meinattiin alkaa katsoa yhdessä mieheni kanssa. Myös Four Hands Menu, sekä Parks and Recreation ovat meillä suunnitelmissa. Mä odotan myös kovasti joulukuuta, sillä silloin Viaplaylla julkaistaan American Housewife ja StartUp. Mieheni odottaa taas into piukkana South Parkin jaksoja, joita taas minä en voi sietää! Katsominen ei tosiaan talven aikana tule loppumaan, sen verran monta sarjaa meillä on jonossa. Tarkemmin Viaplayn valikoimaan voi tutustua suoraan Viaplayn sivulla, täällä. 

Yksi kiva puoli Viaplayssa on muuten myös se, että sieltä voi katsella uutuusleffoja joko vuokraamalla tai ostamalla ne kokonaan itselleen. Tuo vuokraushan toimii myös silloin, vaikkei Viaplaysta tilausta olisikaan voimassa. Kivajalka leffavuokraamot on ainakin meillä jääneet tämän toiminnon myötä nykyisin ihan kokonaan käyttämättä, kun helpompaa on vaan vuokrata uutuusleffa Viaplaysta. Nytkin odotan kuin kuuta nousevaa, että lapset saadaan nukkumaan ja me vuokrataan uusin Mamma Mia! Viaplaysta. Sain miehenikin suostuteltua katsomaan sen, vaikaki hän ihan mahdoton musikaalifani olekaan. Hän valitsee naposteltavat ja mä leffan. Aika winwin tilanne siis!

BLACK FRIDAY - tarjous ! 


Nyt kannattaakin olla kuulolla, sillä Viaplay tarjoaa sarjat + leffat -sisältönsä -50% hintaan neljän kuukauden ajaksi! Alennus on aika huima, sillä Viaplaylla ei ole IKINÄ ennen ollut mitään tarjouksia. Nyt kannattaa siis tarttua. Uudet asiakkaathan saavat aina kaksi viikkoa aikaa testata palvelua ja se kannattaa nyt ainakin ehdottomasti napataitselleen, jos Viaplay ei ole vielä tuttu. Black Friday tarjous on voimassa 25.11 saakka, eli kannattaa olla nopea!

torstai 22. marraskuuta 2018

Miksi rasvahapot kuuluvat meillä jokaiseen päivään ?


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä HappyMe :n kanssa.


Meillä neuvolassa tiedustellaan aina, onko lapsilla D-vitamiinilisä käytössä. Olen tämän koko viisivuotisen äitiyteni ajan saanut vastata, että kyllä on. Se, mikä minua on aina ihmetyttänyt on ettei neuvolassa tiedustella rasvahappojen käytöstä mitään. Ei, vaikka niillä onkin tutkittuja ja todistettuja terveysvaikutuksia lasten näköön, luustoon, aivotoimintaan, vastustuskykyyn sekä sydämentoimintaan. Tässä postauksessa kerron, miksi itse pidän tosi tärkeänä sitä, että omat lapseni saavat rasvalisän päivittäin. Postaus on kirjoitettu yhteistyössä HappyMe :n kanssa.

HappyMe on Norjassa valmistettu tuote. Valmistuksessa käytetään laadukkaita Friend of the Sea sertifikaatin saaneita raaka-aineita, ja valmistusta valvotaan tarkoin. Tuote on siis takuulla tuotettu ja valmistettu eettisesti. Hauskaa tuotteessa on erityisesti se, että vastoin totuttua tässä valmisteessa rasvahapot tulevatkin mustekalasta, tarkemmin ottaen kalmareista! Kalmareissa hyödyllistä DHA:ta on jopa enemmän kuin kaloissa. Elintarviketeollisuus käyttää kalmareista vain pienen osan ja muu osa menee hukkaan. Tämän ylijäämän HappyMe hyödyntää Omega-3 tuotteen valmistuksessa ja tukee näin toiminnallaan kestävää kehitystä. Mustekaloja kalastaessa ei myöskään vahingoiteta koralliriuttoja tai merenpohjaa. 


Miksi minulle äitinä on tärkeää, että lapseni saavat päivittäin tarvitsemansa määrän Omega-3 rasvahappoja? 


Isoin merkitys on Omega-3 rasvahappojen terveyshyödyillä. Rasvahapot vaikuttavat monissa kehon toiminnoissa, mutta tärkeimmäksi itse nostaisin aivotoiminnan. Rasvahapoissa oleva DHA on aivosolujen tärkeä rakennusaine ja sen avulla aivosolut tulevat kimmoisammiksi ja siirtävät näin signaaleja sujuvammin. On tieteellisesti todistettu, että nauttimalla riittävästi rasvahappoja aivojen toiminta pysyy normaalina. 

Omega-3 rasvahapot ovat myös isossa osassa silmän verkkokalvon rakennusaineina. Verkkokalvo vastaanottaa kuvat joita näemme ja lähettää ne edelleen aivojen tulkittavaksi. Verkkokalvon toimivuus siis ratkaisee sen, kuinka tarkasti näemme ympäristön. Luuston rakennusaineeksi lapsi tarvitsee taas riittävästi D-vitamiinia, jonka saanti on ihan supertärkeää varsinkin näin pimeänä vuodenaikana. D-vitamiini myös edistää vastustuskykyä, jonka ainakin itse nostan tosi korkealle näin flunssa ja influenssa-aikana. Käsihygienia on tietysti tärkeintä, mutta eihän se ota jos ei annakaan, jos vastustuskykyä tehostaa D-vitamiinilla. Itse syödään enemmän D-vitamiinia kuin suositus on, mutta tämä on tietysti asia joka jokaisen pitää itse punnita. Mikä määrä itselle on paras. 


Miksi Omega-3 rasvalisää pitäisi syödä?


Omega-3-rasvahappojen saanti voi olla hyvä varmistaa ravintolisällä, sillä kehomme ei juurikaan tuota sitä itse. HappyMe on tehnyt rasvahappojen syömisestä helppoa, sillä tabletit on valmistettu lapsista hauskaan jellymuotoon, jolloin ne muistuttavat ihan karkkeja. Yksi päivässä riittää ja meillä lapset nappaa nämä "hyvätpöpöt" heti aamulla. Saan tosin olla tarkkana, sillä he ottaisivat näitä mielellään useamman kuin yhden. Mä itsekin maistoin tuotetta kiinnostuneena, sillä mulla on itsellä se kokemus rasvahapoista, että niistä jää tosi paha maku suuhun. Maistoin tuotetta aamulla, ja olihan se ihan valtavan makea omaan suuhuni, mutta mitään pahaa maksua siitä ei jäänyt. Lapsista tämä on herkkua, kuulema ihan kuin karkkia. Tuote ei myöskään luonnostaan maistu kalalle, sillä siinä ei ole käytetty kalaa lainkaan. Tuotteessa ei ole lainkaan lisättyä sokeria vaan makeus tulee luontaisista makeutusaineista ksylitolista ja sorbitolista. 

Tuotteeseen on lisätty D- ja E-vitamiinia lapsille suositeltu määrä, joten ylimääräistä vitamiinilisää ei  välttämättä tarvita. Jellyt on pakattu läpipainopakkauksiin, josta ne saa yksittäin napattua. Jellyt ovat vähän öljyisen tuntuisia käsissä, mutta se johtuu vaan siitä, että ne on pakattu kasviöljyyn helpottamaan irrottamista pakkauksesta. Käsiin jää oikeastaan tosi pieni määrä öljyä, eikä se ainakaan itseäni haitannut.  Tarvittaessa sen voi levittää käsiin tai vaikka lisätä huuliin. 



HappyMe Omega-3 rasvalisän saa helposti kotiintoimitettuna ja siitä saa nyt ekalla tilauksella -50% alennuksen


Usein itse unohdan ostaa rasvahappoja kaupasta ja saattaa mennä viikkoja edellisen purkin loputtua, ennen kuin saadaan niitä kaappiin lisää. HappyMe on huomioinut tämän mun mielestä hauskasti ja nämä rasvahapot saakin tilattua kestotilauksena suoraan kotiin! Täältä voit tehdä oman tilauksen, yksi paketti riittää yhdelle lapselle päivittäin syötynä kuudeksi viikoksi, sillä siinä on 45kpl jellyjä. Nyt mun blogini lukijat saavat normaalihinnoista pois -50% eli tuotetta pääsee testaamaan jo tosi edullisesti. Yksi paketti maksaa alle kympin, sen edullisemmin Omega-3 -rasvahappoja ei kyllä saa mistään.  Tuote saapuu ohuessa paketissa, joten se mahtuu varmasti kaikista postiluukuista. Mukana tuli vielä arkki tatuointeja, mistä meillä olikin lapset tosi innoissaan. Tilauksessa ei ole ostopakkoa ja tilata voi vaikka vaan yhden paketin. Paketeilla on myös 14 vrk palautusoikeus.  Vaihtoehtoja on yksittäispaketti tai perhepaketti, jonka saa jatkossakin -20% alennushinnalla. Perhepaketissa jellyjä on tuplamäärä yksittäiseen pakettiin verrattuna. Alennushintaisen tilauksen saat tehtyä täältä.


Käytetäänkö teillä rasvalisää monipuolisen ruuan rinnalla?


keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Nelli K - blogin suosituimmat postaukset

Postaukset nousevat luetuimmiksi eri syistä, eikä aina kirjoittaessa voi tietää, onko postaus tykätty, vai jääkö se vähemmälle klikkailulle. Osa aiheista on selvästi sellaisia, että ne kiinnostavat lukijoitani muita enemmän. Yritän välttää sellaista klikkien metsästelyä, ja harvemmin otsikoin mitenkään provosoiden, vaikka selväähän on, että sellainen skandaalinkäryisesti otsikoitu postaus kerää klikkailuja. Tämä yhdentoista luetuimman lista on kasattu tasan vuoden ajalta, jos otettaisiin koko blogihistoria, nousisi siihen vähän toisenlainen valikoima. Postauksiin pääset klikkaamalla otsikkoa. 

1. NEW FIT ME - ennen ja jälkeen kuvat

Tämä postaus aiheutti oikein kunnon kävijäryntäyksen julkaistessani sen, eikä mikään postaus koskaan ennen ole ollut niin luettu. Eikä tietysti ihme sinänsä, rakastan itsekin ennen-jälkeen kuvia, ne ovat ihan valtavan inspiroivia!




2. Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Toiseksi nousi postaus, jota vähän odotinkin, nimittäin postaus meidän kuudenviikon kiertävästä ruokalistasta. Tämä ispiroikin mua taas palamaan tähän systeemiin, ollaan nimittäin kesästä saakka menty kerran viikkoon suunnitellulla listalla. Tän kanssa ei tarvi koskaan miettiä, että mitä tällä viikolla syötäisiin, sen kun lunttaa tuosta listasta.



3. Säästöviikon kauppakuitti

Ruokalinjalla jatketaan. Tämä postaus on yhdestä säästöviikosta, jolla ruokakulut haluttiin mahdollisimman minimiin. Kommenttiboksissa arvosteltiin paljon hedelmien ja kasvisten vähyyttä, mutta ne on vähän sellainen juttu missä on pakko säästää säästöviikolla. Niiden puutetta tasapainotettiin pakastimess aolevilla marjoilla.



4. Meidän kodin Ikeat

Tämä postaus oli alunperin haaste, joka oli pyörinyt monessakin blogissa. Listasin tuossa meidän talouden Ikeat, ainakin isoimman osan niistä. Tuon jälkeen jokunen uusikin on kotiin sapaunut, viimeisimpänä postauksessakin esiintyeelle divaanille jatko, Söderhamn sohva.



5. Kun meille ei koskaan tule tyttölasta

Vitospaikalta löytyy postaus, jossa kirjoitan ajatuksia siitä faktasta, ettei meille luultavasti koskaan tule tyttölasta. Tämä on aihe, joka herätti muuten keskustelua myös kysymyspostauksessa.

"Usein kuulen poikienäitien suusta lauseen, että onneksi minulla on vaan poikia, enhän edes osaisi olla tytön äiti. Myös tämä tuntuu omalla mittapuulla hyvin haastavalta, sillä miksen osaisi olla tytön äiti? Osaanhan olla pojankin. En hetkeäkään usko, että äitiys toteutuu tai on toteutumatta sen perusteella, mitä sukupuolta lapseni ovat. En määritä itseäni mitenkään poikienäidiksi, vaikka minulla kolme poikaa onkin. Olen äiti kolmelle lapselle, olisin tällainen, olivatpa lapseni poikia, tyttöjä tai jotain muuta. En hetkeäkään usko, että tyttöjen äitinä tarvitsisin jotain muita taitoja kuin niitä, joita kehitän itsessäni juuri parhaillaan ollen poikien äiti. Lapset kasvattavat vanhempaa ihan yhtälailla, kuin vanhempi kasvattaa lastaan. "




 6. Tervetuloa hoitovapaa, säästövinkit

Sitten siirrytäänkin rahajuttuihin. POstaus vinkeistä säästämiseen nousi kuudennelle paikalle. Todettakoon kuitenkin, että tän postauksen vinkit toimii ihan jokapäiväisessä elämässä, ja ovat enempi sellaisia taloudenhallinnan kuin varsinaisen säästämisen vinkkejä. Vinkkejä, kuinka olla tuhlaamatta turhaan olisi parempi otsikointi kenties.



7. Puurorieskat

Sitten onkin vuorossa blogini luetuin resepti, yksi omistakin suosikeistani ja takuulla meidän lasten mielestä yksi parhaista leipomuksista mitä äiti iltapalalle voi tehdä. Tässä reseptissä on kivaa sekin, että se on niin helppo ja nopea, ainekset löytyy aina kaapista, eikä se kaipaa kohotusta. Sitä voi muunnella ihan loputtomiin, sillä niin juusto kuin porkkanakin sopii siihen ja rukiisemman siitä saa lisäämällä siemeniä tai muita jauhoja.



8. Lempeä unikoulu

Kahdeksanneksi suosituin postaus on ollut Lempeä unikoulu, jossa nimensäkin mukaan kerrotaan meidän pitämästä unikoulusta. Tuon postauksen jälkeen yöt ovat moneen kertaan menneet kyllä huonostikin, on ollut jaksoja jolloin vauva on herännyt lukemattomia kertoja, mutta pääasiassa meillä nukutaan nykyään hyvin.



9. Neljäs vauva

Neljäs vauva on uusimpia postauksia ja käsittelee mun ajatuksia lapsiluvusta. Se herätti yllättävän paljon keskustelua kommenttiboksissa siihen nähden, että lapsiluku on hyvin subjektiivinen kokemus. Eihän siihen ole olemass aoikeaa vastausta. Uskoisitteko jos sanon, etten enää olekaan yhtään varma meidän lapsiluvusta? :D No ei, olen oikeasti mutta välillä käväisee mielessä, olisiko meistä vielä yhteen vauvavuoteen ja yhteen lapseen.



10 . Kaksi vuotta omakotitalossa

Eka omakotiasumiseen liittyvä postaus, joka oli mulla suunnittelu asteella todella kauan! Onneksi kirjoitin, sillä tämä on ollut tosi luettu. Fiiliksiä omakotitaloasumisesta, yllättikö siinä jokin ja mitä siitä nyt parin vuoden jälkeen ajattelin. Kommenteissa käytiin myös kiivasta keskustelua meidän lämmitysmuodosta, sekä juteltiin sähkönkulutuksesta.



11. Automatkailu lasten kanssa (kaupallinen yhteistyö)

Automatkailu lasten kanssa on vuoden sisällä yhdeksitoista luetuin postaus blogissani ja oli itseasiassa yhtäklikkausta vähemmän luettu kuin yllä oleva, siksi tämänkin mukaan nappasin. Se on yhdestätoista postauksesta muuten ainoa kaupallinen yhteistyö. Postauksessa kerron meidän tavasta helpottaa automatkailua lasten kanssa. Kohtahan nämä vinkit tulee taas käyttöön kun autossa pitäisi istua putkeen 800km! HUI!



Oliko jokin ylläolevista oma suosikkisi, vai muistatko kuluneelta vuodelta jonkin muun joka syystä tai toisesta oli mielestäsi paras?