Mitä Joulupukki toi?

Hetki jatketaan vielä joulufiilistelyllä, ennen kuin aletaan kerrata mennyttä vuotta! 

Joulupukki ja läheiset muistivat erityisesti poikia monin paketein. Vähän ehkä turhankin monin, sillä nyt meidän leikkihuone ja poikien vaatekaappi pursuilee tavaraa ja vaatetta. Uudet lelut ovat nousseet hiteiksi, ohi niiden vanhojen ja tuttujen, joten uusi vuosi alkaa ainakin omalla kohdallani sillä, että kerään ison laatikollisen poikien vanhoja leluja varastoon odottelemaan hetkeksi. Uudet lelut jaksavat aina kiinnostaa enemmän, ja parin kuukauden päästä nämä uusvanhat ovat ihan uusia taas! Varastoon lähtee ainakin iso laatikollinen Mega Blokseja, sekä kaikki Little People jutut. Keittiö- ja legoleikit kiinnostavat tällä hetkellä eniten.

Tänä vuonna paketeista paljastui ihania ja toivottuja juttuja! Kaikki tulevat varmasti käyttöön. Vaatteiden kohdalla osa menee vielä odottelemaan poikien kasvua ja osa onkin jo otettu käyttöön.

Me itse ostettiin pojille tänä vuonna joululahjaksi Ikean leikkikeittiö, joka kasattiin leikkihuoneeseen jo hieman ennen joulua. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana, ja minut ainakin vakuutti sen jämäkkyys. Keittiö kasattiin kokoon monella pitkällä ruuvilla ja mutterilla, sekä kiinnitettiin vielä seinään turvanarulla. Tämän jos termiitit saavat hajotettua, niin jo on kumma! :D Muoviset keittiöt ei meillä kestäisi paria sekuntia pidempää..

Pitkään mietin keittiön maalaamista koko valkoiseksi, sekun miellyttäisi sisustussilmää koivu-valkoista enemmän. Energia ja mielenkiinto ei vaan siihen projektiin ihan riittänyt ja kasatessa kiittelin saamattomuuttani moneen kertaan! KOivuosia oli niin paljon, että ikä ja terveyshän siinä olisi mennyt! Onneksi koivu sopii meidän kotiin hyvin, eikä leikkikeittiö hyppää nurkassaan silmille! 

Meiltä pojat saivat lisäksi Skip Hopin lautaset ja yhden ison repun hoitolaukku käyttöön. Pehmeiden pakettien puolella vaatekaappi täydentyi suloisilla Lindexin "pappa"pyjamilla, sekä farkuilla ja parilla trikoopaidalla. 

Poikien muumirakkaus on selvästi joulupukin tiedossa, sillä paketeista paljastui monta ihanaa muumijuttua! Oli laseja, emalimukeja, kylmägeelityynyjä, kirja ja dvd!

 Kirjoja kertyi myös melkoinen pino, niitä kovasti toivottuja Kunnaksen kirjoja muutama, Planes Pelastajat, Mistä on pienet vauvat tehty? ja Nalle Puhin tarinat.

Legopaketteja tuli myös sekä yhteiseksi, että omaksi. Vedettäviä puuleluja, palapelejä ja puisen junaradan osia paljastui paketeista myös.

Tuli vaatetta, yöpukuja, ihonhoitotuotteita, pehmeleluja, puuvärejä..

Finlaysonin lakanat, työkalupakit molemmille, leikkiruokia ja ruuantekovälineitä..

 Ja mopot.

Mummo oli taiteillut pojille täysin uniikin tiipiin, sekä ihanat pöllötyynyt. Pojat eivät ihan vielä hoksaa, että tiipiissä on oviaukko, vaan yrittävät kiemurrella lattian ja teltan välistä ulos.. Kesällä tästä saadaan mahtava maja pihalle ja talvella tämä toimii pikku-inkkarien leikeissä sisällä. 

Ja se kenties parhain lahja, joka poikien paketeista paljastui. HopLop-päivä tädin, sedän ja tulevan serkun kanssa <3 Mikä ehkä parhainta, tämä lahjakortti kattaa lastenhoidon KOKO päiväksi! (saisikohan tähän neuvoteltua yön mukaan..?)

No, entäs äidin lahjat? Itselle en kauheasti mitään ihmeitä odotellut, mutta silti paketeista paljastui monta ihanaa yllätystä. Marimekkoa ja vähän hemmottelua <3

Millaisia ylläreitä joulupukki teidän koteihin toi?

Vielä hetki pörrätään alennusmyynneissä kuluttaen ja tuhlaten ja vuoden alusta voikin pitää täysin ostovapaan kuukauden! Onnistuukohan? Millekään uudelle ei ainakaan pitäisi olla tarvetta ja alkaisi olla jo korkea aika alkaa säästää ihan kunnolla niihin häihin!

Oikein onnellista uutta vuotta kaikille! Huomenna muistellaan kulunutta vuotta 2014 ja sitten suunnataankin katseet uuteen alkaneeseen vuoteen! Vuosi tuo mukanaa varmasti valtavasti uutta ja ihanaa, pari niistä onkin jo tiedossa ja tapahtuu jo puolen vuoden päästä, heinäkuussa! Minusta tulee paitsi vaimo, myös täti! Aika ihanaa, eikö? ;) Se mitä muuta vuosi tuo tullessaan, selvinnee sitten ajan kuluessa. Pysykäähän mukana! <3

Ihanaa vuoden viimeistä päivää kaikille! 

Joulutarina

Back in business! Joulun pyhät on nyt takanapäin ja innolla odotellaan jo uutta vuotta alkavaksi! Kotiuduttiin etelä-suomesta eilen onneksi jo hyvissä ajoin, joten laukut alkaa olla nyt jo purettu ja pyykkivuori selätetty. JOululahjoissa riittää vielä varsinkin pojille ihmeteltävää, ja suurimman osan niistä nostelinkin vaatehuoneeseen vielä odottelemaan. Pienet päät ovat niin sekaisin lelutulvasta, että kaivellaan niitä uusia leluja esiin sitten pikku hiljaa. 

Meidän perheen jouluaatto oli hyvin perinteinen. Ennen aattoa juostiin sukulaisissa, joten aatto voitiin pyhittää ihan vain rauhoittumisella ja paikallaan ololle. Leikittiin, syötiin, katsottiin lastenohjelmia (se kymmenen sekunttia kerrallaan) ja käytiin kirkossa. Kaikin puolin tosi rauhallinen ja onnistunut aatto! 

JOulukirkko koettiin ensimmäistä kertaa Lahden Ristin kirkossa, ja pakko sanoa ettei muhun oikein tollaiset uudet modernit kirkot uppoa. Vaikka valkoinen ja modernit linjat ovat ihania sisustuksessa, kuuluu kirkon mun mielestä olla sellainen vanha ja perinteinen. POjat jakoivat perhekirkon ihmeen hyvin ja innoissaan tanssivat tiptaptiptap-leikkiä jokaisen joululaulun kohdalla. Välillä taputettiin ja tökittiin edessä istuvien huppuja, mutta muuten pienet miehet olivat todella kiltisti. 

Kinkkua ja laatikoita tuli syötyä taas koko vuoden edestä ja jopa pojille jouluruoka tuntui maistuvan. Illalla huonosti nukutut päiväunet kostautuivat, ja väsykiukkujen perään pojat lähtivätkin jo seitsemältä yöunille. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin kokea ja nähdä joulupukki, jonka syliin Rasmus uskaltautui istumaan. Lahjojen ideaa ei vielä oikein tajuttu, ja joka paketista olisi pitänyt paljastua se sama lelu kuin veljelle. Dublot oli ehdottomia hittejä ja vedettävä mittarimato on toistaiseksi jäähyllä. Sekun aiheuttaa pojille veriset tappelut :D 

Ilta meillä kuluikin sitten rauhassa aikuisten kesken. Katsottiin JOulutarinaa telkkarista ja ihasteltiin lahjoja. Syötiin kakkua ja juustoja ja juotiin kahvia. Meidän perhe oli selvästi ollut kilttinä, sillä paketeista paljastui vaikka mitä ihania juttuja niin lapsille kuin aikuisillekin! Kiitos tasapuolisesti kaikille meitä muistaneille!

Joulu- ja tapaninpäivä sujui aikalailla samoissa merkeissä kuin aattokin. TOinen vietettiin mun äitini luona, syöden leikkien ja pelaillen ja toinen isovanhemmillani taas vähän lisää syöden. 

Viikon reissaamisen jälkeen oli ihana palata taas kotiin omien arkirutiineiden ääreen. Vaikka joulu onkin ihanaa aikaa, ei mikään voita kotona oloa!

Joulukalenteri! Kahdeskymmenesneljäs luukku: Rauhallista joulua!

Se olisi sitten jouluaatto! Koko meidän perhe haluaa toivottaa teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulua! Nauttikaa läheisten seurasta, hyvästä ruuasta sekä kiireettömästä ajasta! Älkää stressatko, ja rauhoittukaan vaan joulun viettoon. Niin mekin tehdään, ja blogin pariin palailen vasta ensi viikon puolella.

 RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!

Joulukalenteri! Kahdeskymmeneskolmas luukku: Lapsuusjoulut

Viime jouluna, ensimmäisenä erilaisena verrattuna aiempiin Suvi Teräsniskan Lapsuusjoulut sai herkistymään. Mä olen monesti oikea itkupilli, välillä riittää vaan lastenlaulu siihen, että vesihanat silmissä aukeaa. Eikä tosiaan aina tarvita kuin mielikuva jostain, ja vollotan jo silmät punaisina. Olen siis aika herkkis. Herkkis, jolle perhe on kaikki kaikessa.

Se mikä erityisesti viime jouluna herkisti, oli varmastikin se, että kysessä oli poikien ensimmäinen joulu. Meidän perheen ihka ensimmäinen joulu. Se oli myös ensimmäinen joulu ilman sisaruksiani. Heitä, joiden kanssa olin viettinyt jokaisen siihen astisen jouluni. Heistä se joulufiilis aina tuli. Ei ruuista tai lahjoista, vaan niistä tärkeistä ja ihanista, siskoista ja veljestä. Pus vaan murut <3

Meidän lapsuusjoulut oli jo vuosia olleet hyvinkin perinteiset. Aamulla herättiin ajoissa telkkarin ääreen, tiedossa oli jo ne parhaat lastenohjelmat, jotka tvstä piti saada katsoa. Mummi ja pappa tulivat aamupäivästä joulupuurolle ja glögille. Glögit juotiin joulurauhan julistusta katsellessa, olohuoneessa oli pari päivää sitten koristeltu, omasta metsästä haettu kuusi.

 Meidän papalla oli perinteenä lähteä poikiensa ja meidän lastenlasten kanssa viikkoa ennen joulua hakemaan jokaiselle perheelle omaa kuusta. Reissun tarkoitus ei niinkään ollut kuusen etsiminen, pappa oli ne käynyt jo aiemmin merkitsemässä, vaan naution ääreen kokoontuminen ja makkaran paistaminen. Mummi oli aina pakannut papalle mukaan myös jotain herkkua kaikille jaettavaksi. Suklaata, pullaa tai niitä mummin parhaita pipareita. Parhaimpia juttuja siinä reissussa oli myös itse matka metsälle. Sinne kun vei pitkä kumpuinen metsätie, jonka isä ajoi aina niin kovaa, että kumpujen huipulla otti mahanpohjasta. Ja se se oli jännää! :D Meillä oli serkkujen kanssa myös aina omat leikit kuusen hakureissulla. Puiden alle tehtiin lumeen maja, jossa sitten piiloteltiin metsästäjiä. Me oltiin kettuja, jotka asuivat siellä puiden alla. Mä olin aina se äiti-kettu ja leikinjohtaja.

Joulurauhan julistuksen ja puuron syönnin jälkeen aaton vietto jatkui joulukirkolla ja haudoilla käynnillä. Kynttilä vietiin aina mun pappani haudalle ja kirkko oli aina perinteisesti se perhekirkko. Jopa penkkirivi oli usein sama. Haudalla käynnin jälkeen mentiin saunaan ja alettiin valmistella joulupäivällistä. Meidän lasten kasvaessa, porukka kasvoi poikaystävillä. Ensin mukaan tuli Henkka ja parin vuoden päästä myös siskojen poikaystävät. Pöytä vaan piteni joka vuosi. Leikiteltiin ajatuksella, kuinka joskus pöydän päässä istuisi vielä rivi lastenlapsia.

Meidän jouluruuat on aina olleet aika perinteiset. Kylmiä kaloja, mätiä, rosollia, kinkkua, laatikoita, kotijuustoa.. Jälkkäriksi oli aina lakkaparfee. Jälkiruoka syötiin aina vasta illemmalla, sillä ruuan jälkeen kaikki jo jännityksellä odotteli joulupukkia ja lahjoja.

Kun me lapset olimme pieniä, kävi meillä joulupukki. Joulupukki aina perinteisesti vähän laulatti, jonka jälkeen alkoi jakaa lahjoja. Ennen lähtöään pukki vielä hörppäsi vähän konjakkia. Lahjoja ovattiin pitkään ja tunteella, eikä kukaan meistä tainnut huomata, että isä oli suunnannut naapuriin joulupukki-vastavierailulle. Lahjojen availun jälkeen niitä ihailtiin, kokeiltiin ja kasattiin. Yleensä joku sai aina jonkin pelin, jota sitten piti heti päästä kokeilemaan. Keitettiin kahvit ja syötiin sitä jälkkäriä. Ilta kului sitten enemmän ja vähemmän syödessä, lahjoja tutkien ja porukalla hengaillessa.

Mulle perinteet on aina olleet joulussa tärkeitä. Kaksi vuotta sitten raskaudesta kuullessani, mielessä oli heti se seuraava ja sitä seuraava joulu. Millaista se sitten olisi, kun siinä omassa lapsuusjoulussa olisikin ne omat pienet lapset mukana? Miten heidät veisin siihen samaan joulukirkkoon, katsoisin sen saman Lumiukko-elokuvan ja seuraisin heidän iloa ja jännitystä lahjoja avatessa.

Sitä lapsuusjoulujen kaltaista joulua omien lasten kanssa ei sitten koskaan tullutkaan. Vanhempien ero sattui sen viimeisen lapsuusjoulun jälkeiselle keväälle, ja se tietysti niissä hormonihuuruissa vaati vähän uutta asennoitumista. Enää ei ollutkaan sitä tuttua ja peristeistä joulua. Oli uusia perinteitä, uusia ihmisiä ja uusia asuntoja. Ne omat suunnitelmat piti heittää pois, ja miettiä uusia tilalle. Viime joulun tunnelmaa siis väkisinkin laski se kaikki uusi ja vieras. Vaikka joulu olikin lopulta ihana ja ikimuistoinen,luminen lappi, läheiset ja täydelliset pienet poikani, puuttui silti jotain. Se, mikä joulusta on aina tehnyt joulun. Ne sisarukset.

Tänä jouluna ollaan viisaampia ja aikakin on kulunut. On ehtinyt kypsytellä, miettiä ja ajatella. Ymmärtää, ettei kaiken tarvitse muuttua. Ihmiset tekee joulun, uusia perinteitä voi luoda ja vanhoja muokata toimiviksi. Sisarusten kanssa ne joulut onnistuvat edelleen, sitä ei tarvitse minnekään lähteä muuttamaan. Lapseni elävät nyt lapsuuttaan, nyt luodaan heidän lapsuusjoulujaan. On ihanaa, että saan tehdä tästä ja tulevista jouluista pienilleni ikimuistoisen. Pitkät rauhalliset aamut tvn ääressä. Joulupuuro ja joulurauhan julistus. JOulukirkko, joulusauna ja päivällinen pitkän kaavan mukaan. Jännitys ja ilo lahjoja avatessa. Paljon läheisiä ihmisiä kaikkina joulun pyhinä. Vanhemmat, tädit ja eno, isovanhemmat, serkut ja isoisovanhemmat.

Omat lapsuusjouluni on talletettu muistoihin ja valokuviin. Sieltä on jäänyt monta iloista ja onnellista hetkeä, joihin voi vielä pitkään palata. Nyt on aika mennä eteenpäin ja alkaa tallettaa poikien lapsuusjoulujen muistoja. Nauttia joka hetkestä, imeä niitä hymyjä, nauruja ja ilmeitä. Tallettaa ne jälleen omiin muistoihin ja valokuviin. Tallettaa ne ennen kaikkea poikien mieliin ja muistoihin.

Meidän perhe rauhoittuu nyt täysillä joulun viettoon. Oikein ihanaa joulua teille jokaiselle, ihanaa että olette pysytelleet mukana näin pitkään! Palataan taas joulun jälkeen!  Nauttikaa, herkutelkaa ja rentoutukaa! Niin mekin aiotaan tehdä! Puspus.

Nelli

Joulukalenteri! Kahdeskymmenestoinen luukku: Pienet viidakoneläimet

Syksyn aikana meille kotiutui niin ihanaa postia Blogiringiltä ja Liberolta. Posti toi nimittäin tullessaan supersuloiset tiikeri- ja norsupuvut pojille. Niitä on paristi puettu syksyn mittaan päälle ja erityisesti kylvyn jälkeen pojat pukevat ne mielellään ylleen!

Ja miten söpöjä nuo pojat ovatkaan puvuissaan! Hännät vaan heiluvat kun he viipottavat menemään! Tänään meidän norsu ja tiikeri halailivat toisiaan ja kokkailivat vähän puuroa.

Mitä sinä tykkäät näistä Liberon puvuista? Nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus voittaa itsellennekin tällainen puku! Mistä on pienet pojat tehty? -blogi arpoo kaksi 92cm kokoista eläinpukua teidän lukijoiden kesken! Yksi elefantti ja yksi tiikeri! Arvontaan voi osallistua 28.12.2014 klo. 20.00 asti jättämällä kommenttia tämän postauksen loppuun! Muistakaa laittaa viestiin vielä toimiva sähköpostiosoite, niin tavoitan voittajat helpommin. Arvonta on tällä kertaa vain rekisteröityneille lukijoille. Eli jos arvontaan haluat joka tapauksessa osallistua, tee itsellesi blogger-profiili ja liity sivupalkissa lukijaksi, niin olet mukana arvonnassa! 

Liberon eläinpuvun voit saada itsellesi myös keräämällä Liberon Animal Collection vaippapaketeista koodeja ja kirjaamalla ne omalle Liberokerho sivullesi!  

www.blogirinki.fi

*yhteistyössä LIBERO

Joulukalenteri! Kahdeskymmenesensimmäinen luukku: Blogiringin joulukalenteri / Kinuskinen riisifrutti

Tämän päivän luukusta avautuukin Blogiringin kalenteri! Oletteko käyneet kurkkimassa kalneteri jo muissa Blogiringin perheblogeissa? Eilen luukku avautui Minnan blogissa, jossa tuunailtiin ihania DIY-leikkuulautoja! Sieltä vinkki vielä pukunkonttiin, jos ei kaikki lahjat ole hankittuina! Blogiringin sivuilta voi katsoa kaikki jo ilmestyneet luukut, joiden takaa löytyy toinen toistaan ihanampia askarteluvinkkejä, joulun leivonnaisia ja muuta joulufiilistelyä!

Mistä on pienet pojat tehty? -blogin luukusta löytyy vinkki siihen, mitä tehdä joulun jämä riisipuurolle. Tämä helppo välipalaherkku on meidän poikien suosikki ja sitä voi varioida moneen eri makuun sopivaksi!

Kotitekoiseen riisifruttiin tarvitset vain pari desiä jääkaappikylmää riisipuuroa, yhden klementiinin, lorauksen maitoa ja pari ruokalusikallista Valion päärynä-kinuskirahkaa. Klementiinistä leikataan hedelmälihat irti hedelmä"kalvoista" ja pilkotaan ne pieneksi. Sitten vaan kaikki sekaisin ja tunniksi jääkaappiin maustumaan!

 Huomenna blogiringin joulukalenterin kahdeskymmenestoinen luukku avautuu Lauran blogissa!

Joulukalenteri! Kahdeskymmenes luukku: Piparitalkoot

Tänä vuonna olin ilkeä ja laiska mutsi, joka teki kyllä piparkakkutaikinan mummin ainoalla ja oikealla reseptillä, mutta leipoi ne myös valmiiksi poikien päikkäriaikana! Pojille maistui piparit, eikä syömistä olisi millään suostuttu lopettamaan! :D Menin sieltä missä aita on jo kaadettu ja varmasti selvisin monelta itkulta ja mahakivulta! Jospa me ensi vuonna sitten leivotaan jo poikien kanssa porukalla!

Kurkataan nyt paremman puutteessa viime vuoden leipomisiin, jolloin pojat olivat aika paljon minimpiä kuin tänä vuonna! Voi ihanat pikku pallerot! <3

THROWBACK SATURDAY:

Tein eilen piparkakkutaikinan, joten tänään olikin sitten vuorossa poikien ensimmäinen tutustuminen pipareiden tekoon. Tänä vuonna pojat vielä keskittyi seuraamaan tapahtumaa syöttötuoleistaan, mutta varmaan ensi vuonna ovat jo innokkaita leipureita!

Meidän leivontasessio sujui ihan kivasti, pojat vähän ihmeissään katseli tuoleistaan, että mitähän se äiti nyt väsää.. Maissinaksut piti poikia tyytyväisenä sen hetken, että sain yhden pellillisen tehtyä.

Sitten loppui pinna..

Ainoa oikea piparkakkutaikinanohje on Mummin resepti. Sen parempia pipareita ei vaan saa millään muulla ohjeella. Pipareista tulee rapeita ja syödessä ne murenevat suuhun. Ei sellaisia pahviläpysköjä kuin siitä valmistaikinasta.

Mun mielestä joulupiparit on parhaita ilman mitään koristeita. Ihan vaan sellaisenaan. Tai sitten vähän aurajuustoa päälle. Nami. Sokerikuorrutteesta en oikein tykkää, mutta silti joka vuosi pitää ne muutamat piparit koristella. Niin nytkin. Henkka nämä lopulta todennäköisesti syö. :D