sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kotiäidin vaatekaapilla

Viime viikolla kyselin IG:n puolella (@nellienoor), että kiinnostaako teitä lukea enemmän taaperon vai äidin vaatekaapista juttuja. Äiti voitti niukasti, joten ensin niitä. Taaperon kuteetkin pääsevät kyllä postauksen aiheeksi ihan lähiaikoina.

Minä ja muoti ei oikeastaan koskaan olla kuljettu käsikädessä. Välillä podin siitä pientä alemmuuden tunnettakin, sillä tuntui että bloggaajana pitäisi olla jotenkin tosi muodikas ja päivittää vaatekaappia ihan jatkuvasti uusilla ihanilla luomuksilla. Tiedä sitten, onko se ikä vai mikä ajatukset on kypsyttänyt, mutta nyt tiedän että voin noudattaa juuri sitä omaa tyyliäni ja mieltymystäni. Oli se sitten legginsiä, tunikaa tai molempia. Muodikkuus on nimittäin just sitä, että tekee sitä omaa juttua. Pukeutuu niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, ilman että pitäisi kopioida kaikki joltain toiselta, tai näyttää aina siltä kuin olisi astunut ulos muotilehden sivulta. 

Mun tyyli on tosi rento. Johtuu ehkä kaikkein eniten siitä, ettei mulla juurikaan ole tilanteita joissa pitäisi pukeutua jonkun normin mukaan. Kun viettää päivänsä pääasiassa leikkipuistoissa, kotisohvalla ja toisten kotiäitien luona, on tärkeää että vaatekaapissa on kaikkea mukavaa. Tammikuussa alkavat työt aiheuttaakin ehkä vähän harmaita hiuksia, sillä silloin päälle pitäisi löytyä vähän muutakin kuin legginsejä. Mun onnekseni meidän työpaikka on kuitenkin rento, joten ihan perusvaatteet riittää ja kukaan ei katso vinoon niitä legginsejäkään. Ainakaan, jos ne on yhdistetty siistimpiin yläosiin.

Raskauden ja vauvavuoden aikana mun oma tyyli katosi ihan täysin. Raskausaikana otin ehkä vähän asenteenkin, etten laittaisi päälle mitään epämukavaa. Jäätyäni sairaslomalle, en varmaan käyttänytkään mitään muuta kun mammalegginsejä ja toppeja. Loppuajasta mikään muu ei olisi mennyt edes päälle. Vaikka suunnittelin sitä hehkeää ja upeaa mammatyyliä itselleni, olin kaikkea muuta. Se harmitti, sillä olisin halunnut olla se upea ja tyylitelty odottaja. Niiden vaivojen ja särkyjen alla olin kuitenkin kaikkea muuta. 

Vauvavuosi ei tehnyt poikkeusta, sillä syksyn ja talven aikana pikkuhiljaa kertyneet kilot latisti itsetunnon, enkä tosiaan halunnut kameran eteen, saati pukea päälleni oikein mitään kaapistani. Mikään ei istunut, kaikki kiristi ja kinnasi päällä. Tästä ehkä kertoo jotain sekin, ettei mun instassa tai blogissa ole yhtäkään kuvaa minusta itsestäni tuolta ajalta. Se oli sitä aikaa, kun halusin sulkea silmäni omilta kiloilta. Jos niitä ei näe, niitä ei ole. Nyt tuntuu, että löysin itseni uudelleen vasta hävinneiden kilojen jälkeen. Peilikuva miellyttää taas, ja mun mielestä on kiva pukea päälle muutakin kuin löysää. Edelleen, yleisin kotivaate on silti legginsit + toppi tai legginsit + tunika. Kaupungille tai muuhun siistimpään menoon puen farkkua. Mutta nyt rentoon ja joustavaan pukeutuminen ei haittaa, sillä tunnen oloni kropassani muuten hyväksi. 

Tällä hetkellä mun vaatekaappi on tosi suppea. Keräsin sieltä pois kaiken, mikä on liian isoa, mistä en pidä ja missä oma olo ei ole hyvä. Kaappi vaatii suurta täydennystä varsinkin yläosien osalta, sillä tällä hetkellä mulla on kolme farkkujen kanssa sopivaa paitaa. Onneksi topit ja neuleet toimivat nekin ja tarpeen mukaan voin käyttää niitäkin. Töihin paluun aikaan on kuitenkin tehtävä pari täsmä iskuja paitojen osalta vaateliikkeisiin, sillä vähän enemmän valinnanvaraa kaipaan vaatekaappiini. Aikomuksenani on kuitenkin hankkia sellaisia vaatteita, joiden käyttäikä olisi pitkä, ja jotka olisivat mahdollisimman paljon muunneltavissa. 

Jumbon kanssa tehdyn yhteistyön tiimoilta löysin parhaat farkut, jotka koskaan ovat jalkaani eksyneet. Ne ovat Cubuksen ja kävinkin ostamassa heti toiset samanlaiset eri värissä. Niiden lisäksi mun kaapissa on yhdet mustat farkut, kuvien burgundyt jegginsit ja yhdet siniset farkut, jotka eivät ihan vielä tunnu mukavilta jalassa. Ne on ne mun tavoitepöksyt ajalta ennen lapsia. 

Kuvien farkut saatu Kaupallisess ayhteistyössä Kauppakeskus Jumbolta, kuten oikeanpuolimmaisen kuvan paitakin. Keskimmäisen kuvan mekko on saatu Melli Ecodesignilta.


Tunikoita mulla on paljon, ne on aina olleet vaatteista mun suosikkeja, sillä niistä saa pienellä tuunauksella tosi kivoja ja erilaisia. Kaksi suosikeistani, mustavalkoraidallinen Pisara-tunika ja vaaleanpuna-musta Kiva-tunika ovat Noshin mallistosta ja ovat tyyliltään vähän siistimpiä. Kaksi hupparitunikaani ovat enemmän kotoiluun, mustan löysin Vero Modasta ja vaaleanpunainen on Mamaliciouksen imetystunika. Viides suosikkini on Melli Ecodesignilta saatu musta röyhelötunika, jonka rinnuksen läpi kulkee röyhelö. Siinä on 2/3 hihat ja mitta juuri sopiva, jotta sitä voi käyttää sukkistenkin kanssa. Yksi hupparitunika multa vielä löytyy, nimittäin Blaan harmaa, johon rakastuin heti sen saatuani. Se on joustavaa ohutta collegea ja ihanan pitkä hihoistaan ja helmastaan.

Iso osa mun vaatetuksesta kotioloissa on myös urkkakuteita. On jotenkin kätevämpi pukea urheiluvaatteet jo heti aamusta, jos tietää illalla menevänsä treenaamaan. Varsinkin harmaat pilateshousut ovat mun suosikit, ne on niin pehmeät ja joustavat jalassa. Pääasiassa mun urheiluvaatteet ovat Stadiumilta, Nikea ja Soc:ia. Ne ovat ne mun vaatekaappini ainoat väripilkut. 

Legginsejä onkin sitten joka lähtöön, jos farkkuvalikoima on suppeampi. On tavallisia mustia ainakin kolmet, kiiltäväpintaisia nahkajäljitelmiä kahdet, Vimman letit, Noshin joutsenet, harmaat addut, paksummat Lindexin ja sukkismaiset Pieciesin. 

Työvaatekaappiin ajattelin hankkia muutamat paitapuserot ja pari siistimpää toppia ja neuletta. Mutta muuten tykkään vaatekaapistani kovasti tällaisena. Voihan se jonkun mielestä tuntua tosi tylsältä ja värittömältä, mutta mä viihdyn ja tykkään. Millaisista vaatteista sinä tykkäät? Käytätkö mielummin farkkua vai trikoota?

4 kommenttia:

  1. Sinun vaatekaappi näyttää just hyvältä! Voisin pukea nuo kaikki itsellekin päälle. Varsinkin nuo hupparitunikat on ihania ja se röyhelötunika näyttää kans kivalta. Kotona on kiva olla legginseissä. Muualla liikun joko farkuissa tai sit ihan ulkoiluvaatteissa.

    VastaaPoista
  2. Onneksi meillä on työvaatteet erikseen. Ei tarvitse pohtia mitä töihin pukisi.
    Tyylini on rento ja no, yritän olla siisti. Esimerkiksi farkut ja neule, leggingsit kuuluu myös vaatekaappiini mut harvemmin niitä tulee käytettyä ulkona, kotona kyllä enemmän sitten. En oikein tykkää leggareista ulkona :D
    Jotenkin oon kammoksunu niitä ja miten jotkut käyttää niitä ulkona, esim että peppu vilkkuu tai jotain lyhyessä takissa.
    Tunikoita on ja niitäkin käytän joskus. Enemmän just kylmällä ilmalla on se farkut ja neule tai joku pitkähihainen paita kun lähden johonkin on se sitten töihin, kauppaan tai lasten johonkin koulu tapaamiseen yms.

    VastaaPoista
  3. Itellä on just semmonen vaatekaappi että mitä rennompi sen parempi, nyt alkanu tulla muutama tyköistuvampi vaate kaapin perälle. Mä oon meidän perheen sisaruksista se vähiten muodin mukana kulkeva, yläasteella oli hiphoppari aikakaudet ja aina ollu hupparit lähellä sydäntä. Nyt tullu muutama tunika ja mekkokin kaappiin mitä ei aiemmin löytyny ollenkaan :D

    VastaaPoista
  4. Ihania vaatteita! Olen pitkään ihaillut Noshin tunikoita, mutta hoitovapaalla ollessa tilanne rahan suhteen on melko tiukka enkä ole sellaista raaskinut ostaa. Tänään retkeiltiin kirpparille ja mitä..vastaan tuli Noshin tunika juuri oikeaa kokoa ja hinta 4€. Tunika on kuin uusi ja lähes kiljahtelin ilosta. Kyllä voi ihminen nyt olla iloinen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!