torstai 29. marraskuuta 2018

Mun raskausmahani

Mun oli tarkoitus olla postaamatta tänään mitään. En ollut ajastanut, eikä tänään ollut sellaista kirjoitusflowta, saati hetkeä siihen. Ennen kuin nyt. Yleensä, mä en ikinä kirjoita tähän aikaan mitään, sillä en koe yhtään olevani parhaimmillani tähän aikaan. 

Mutta sitten mä satuin ennen saunaa selailemaan IG-feediä ja törmäsin postaukseen, josta sain niin mahdottoman inspiksen, että pakko oli tulla raapimaan se kasaan vielä näin saunan jälkeen pyyhe päällä. Postaus oli tietysti blogikollega Iinan #maharauha -postaus

Iina julkaisi kuvan perheestään jouluneuleet päällä, aikuiset kiedottuna jouluvaloihin ja lapset ympärillä hihitellen. Näin tuon kuvan ja ajattelin itsekseni, että olipa hauska idea, tää pitää napata meillekin. Pojat olisivat ihan onnessaan. Mutta tuo kuva olikin saanut liikkeelle sen saman ilmion, mistä veikkaan jokaisen lisääntymis-ikäisen naisen kärsivän jossain määrin. Iinaltakin oli tiedusteltu, oliko hän raskaana, kun kuvassa vähän siltä näytti.

PÖMPÖTTÄÄKÖ?


Ei varmaan ihmetytä, että tämä vähän kolahti. Ei nimittäin ole kuin pari viikkoa siitä, kun sain itse vastaavan kommentin TÄHÄN POSTAUKSEEN. Olinkohan raskaana, kun kuvassa mahani vähän siltä näyttää. Mä en osannut edes loukkaantua, koska niin kamalalta kuin se kuulostaa, ajattelin eka vaan että koska tietoisesti kirjoitan julkista blogia, altistan itseni myös arvostelulle ja kommenteille. VAIKKA, oikeasti ketään ei pidä arvostella tai kommentoida tuohon sävyyn, olipa sitten esillä omasta tai toisten aloitteesta. 

Mä olen lukemattomia kertoja vuoden aikana miettinyt, että kehtaanko laittaa jotain kuvaa julkiseksi. Näkyykö mulla makkara tai näyttääkö mun maha pullealta. Vaikka nyt alankin olla omissa tutuissa painolukemissa ei sama tilanne ollut vaikka puoli vuotta sitten. Miksi ihmeessä mun piti pelätä muiden kommentteja mun ulkonäköäni tai vatsaani kohtaan, sehän oli ja on vain ja ainoastaan mun asia. Pömpöllä, pömpöttämättä tai jotain siltä väliltä. Se on mun mahani ja mun kehoni, eikä siihen pitäisi muilla olla mitään muuta kuin positiivista sanottavaa. 

Mä voisin Copy/Paste:ta Iinan postauksen tähän, sillä se oli vaan niin tyhjentävä. Että WORD vaan. Menkää lukemaan se.  Mulla ei ole mitään lisättävää, sillä fakta nyt vaan on se, että jos raskauttaan ei tuo esiin, sitä ei joko halua kertoa, tai sitten ei vaan ole raskaana. Kaikki pullottavat vatsat kun ei ole raskaana, syitä pullotukseen on lukemattomia muitakin kuin se vauva. Ja vaikka se olisi vauva, it's not your business, jos sitä ei ole sinulle kerrottu. 

Mun vatsa pullottaa. Pömpöttää ja turpoilee. Välillä ihan omia aikojaan ja välillä ihan ilman erityistä syytä. Se on kahdesti venynyt niin isoihin mittoihin, ettei ihmekään jos se vähän paisuu välillä. Mutta annetaan sen paisua. Se ei ole syy tai peruste sille, että multa voi tulla kyselemään raskautta. Se ei tosiaan ole edes todennäköisin syy mun pömpötykselle. 

Mä aloin odottaa meidän nuorinta vähän ristiriitaisissa fiiliksissä. Vaikka raskaus oli onnellinen uutinen lähes samantien, ei me haluttu sitä heti julkisesti kertoa. Silti mun kommenttiboksi täyttyi raskauskyselyistä. Jos mä en jotain asiaa tuo blogiin, se johtuu varmasti siitä, etten halua sitä vielä, tai koskaan kertoa. Enkä mä sitä kerro siihen yhteen kommenttiinkaan, vaikka nyt oikeasti olisinkin raskaana. Jokainen voi ihan itse päättää, milloin raskausuutisistaan tekee julkisia tai tekeekö niistä julkisia lainkaan. 

On sekin puoli, että koskaan et voi tietää mitä asioita toinen käy läpi. On aika riskialtista lähteä arvuuttelemaan raskautta tai onnittelemaan tietämättä totuutta. Toinen voikin olla kokenut juuri kipeän keskenmenon. Hän on voinut kuulla, ettei voi koskaan luultavasti saada lapsia tai olla yrittänyt vauvaa jo vuosia. Lapset ja raskaus ei ole koskaan itsestäänselvyyksiä, vaikka ne joskus ja joillekin tapahtuu ilman ongelmia tai jopa toivomatta. Pidetäänhän siis mölyt mahassa, sillä kukaan ei varmasti tietoisesti halua toista loukata. 

Eli, älä tuijottele toisen mahaa ja pohdi onko se raskaana. Ihan takuulla kuulet siitä ennemmin tai myöhemmin jos sinun on tarkoitus. Jos et, niin se asia ei vaan sinulle kuulu. #MAHARAUHA


6 kommenttia:

  1. Bloggaaja-kollegasi ja siun tekstisi luettuani, puhutte molemmat asiaa!

    Itsekin olen siinä iässä, että lapsia pitäisi tyyliin olla joidenkin mielestä. Itselle on aika monta kertaa sanottu suoraan töissä, että oletko raskaana. Mie oon itse siihen todennut naureskellen, että läskiähän se vain on. Tosin nyt on tilanne kääntynyt toisin, että lasta ei kuulunut toivomuksista huolimatta. Asia on onneksi hoidossa, mutta silti on jäänyt mietittymään et mitäs sitten joskus joku taas kysyy sen pahan kysymyksen.

    #MAHARAUHA

    Ps. Näytät tuossa kuvassa upealle! 😍

    VastaaPoista
  2. Mun mahaa ei ole onneksi kommentoitu, mutta odottaessani lasta alkuviikoilla jatkuvan verenvuodon, epätietoisuuden ja keskenmenoepäilyjen keskellä halusin luonnollisesti pitää raskausuutisen lähipiirin sisäisenä. Veljenipä meni ja möläytti uutiset ihmisille, joihin en hyvästä syystä ollut pitänyt vuosiin yhteyttä. He menivät sekaisin kuin kanalauma, levittivät uutista ja sain keskellä yötä ulkomailta asti sähköpostiviestillä uteluja raskaudesta. Voin kertoa että oli ihan kamala fiilis ja sain vain turhaa lisästressiä vaikeaan alkuraskauteen :( Onneksi kaikki meni lopulta hyvin.

    Katsoin myös Youtubesta jonkun suositun vloggaajan videon vuosien lapsettomuudesta ja jatkuvien raskausutelujen keskellä elämisestä, harmi kun en muista vloggaajan nimeä, mutta hän kertoi, että vaikka on kasvattanut paksun nahan vihaajia ja tyhmiä kommentteja kohtaan, niin raskausspekulaatiot ja -onnittelut saa hänet joka kerta itkemään kun lasta on yritetty jo vuosia tuloksetta. Eli #maharauha UGH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, toi on ollut varmasti tosi vaikea tilanne! Ihanaa, että kaikki lopulta meni hyvin <3
      Todellakin maharauha!

      Poista
  3. Jep, tämä! Saan suoria ja vihjailevia uteluita lapsista jatkuvasti. Ikäni puolesta ja varmaan siksi, että olemme olleet jo kauan yhdessä mieheni kanssa.
    No, nyt kun kovasti toivoisimme lasta, ei se käykään niin vaan ja olemme lapsettomuushoidoissa.
    En ole halunnut kertoa kenellekään asiasta, ainakaan vielä.
    Siksipä siis laitan tyyliin korsetin juhliin jottei muuten-vain-pömpöttävä vatsani herättäisi kyselyitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toi on takuulla tosi ikävää! Varsinkin kun toivoo tärppiä. Mä toivon kovasti, että plussa pian tulee! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!