Jugua!

Meidän pojat rakastavat jogurttia ja rahkaa. Useimpina päivinä välipalaksi vedetään jompaa kumpaa, välillä molempia sekaisin. Pääosin arjessa suositaan maustamattomia- tai luonnonjogurtteja, sekä maustamatonta rahkaa. Välillä kuitenkin myös pojilla on herkkupäivä, ja silloin syödään purkkijogurtit tai -rahkat.

 Jogurttihyllyssä on valitettavan vähän vähäsokerisia tai vain hedelmän tai marjan sisältämällä sokerilla maustettuja tuotteita, joten Jackyn uusi proteiinijogurtti lapsille sai ainakin tämän mamman hihkumaan riemusta! Jackyn juguplus-jogurteissa on 30% vähemmän lisättyä sokeria ja jopa 50% enemmän proteiinia, kuin normaaleissa jogurteissa! Eikä lainkaan säilöntäaineita! Kasvava lapsi tarvitsee paljon proteiinia kasvuunsa, joten musta ainakin on hienoa, että osa jogurtin sokerista on korvattu lapselle paljon tärkeämmällä, eli proteiinilla. Kaikenlisäksi, Jacky juguplus on täysin kotimainen tuote!

Jogurttipurkit ovat sopivankokoisia pienille syöjille, ja lisätyn rahkan vuoksi rakenne on helposti lusikoitavaa. Meillä tämä herkku katosi hetkessä parempiin suihin ja tullaan varmasti ostamaan tätä toistekin. Erityisesti persikkajugu sai pisteet sekä äidiltä että pojilta.

 Joko te olette maistaneet?

Kampanjan myötä päästään arpomaan yksi n. 20 cm korkea Angry Birds -pehmolelu jollekin onnekkaalle! Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla alle toimivan sähköpostiosoitteen! Arvonta alkaa nyt, ja jatkuu 7.11.2014 klo. 20.00 asti. Palkintona on jompikumpi kuvassa näkyvistä pehmoista. Tsempit arvontaan!

Yhteistyössä : Blogirinki ja Jacky

Kotiäidin syystyyli

Paljon on tullut kirjoitettua taaperoiden sisä- ja ulkovaatetyylistä, mutta äipän vaatteet ovat jääneet ihan paitsioon. Jokunen viikko sitten kirjoitin villakangastakin hankkimisesta ja sen oikean takin metsästyksestä. Oikeaa ei löytynyt, joten päädyin ostamaan uuden toppaparkan pakkasille. Villakangastakin käyttö olisi varmaan kuitenkin jäänyt vähiin, sillä olen ihan kauhea vilukissa! Omista talvivaatteista voisin kirjoitella vähän myöhemmin, tässä postauksessa näkyy enemmän viime viikkoina käytössä olleet syysvaatteet.

Muotibloggaajaa musta ei saisi tekemälläkään. Nämäkin kuvat ovat itse peilinkautta otettuja (niinkuin näkyy), sillä en vaan millään osaa poseerata kameralle missään asukuvissa! :D Eikä mun vaatekaappiin kurkistaessa eteen ihan heti satukaan mitään muotivaatteita. Rakastan legginseja, rentoja toppeja ja neuleita. Parasta niissä on, että ne sopivat paitsi kotivaatteiksi, myös kaupunkikirroksille. Viihdyn tennareissa, villasukissa ja ballerinoissa. Farkutkin saattavat päätyä jalkaa silloin tällöin, mutta enemmän olen tregginsien fani. Loppukesällä ostetut burgundit tregginsit ovat olleet ehdottomasti tämän syksyn luottohousut! Mukavaa, pehmeää, joustavaa. Niistä on mun suosikkivaatteet tehty!

Keskikuvan ihanat pitkät villasukat ovat Raila Designin käsialaa. Huippuihanat <3

Meikkiä käytän todella vähän ja harvoin. Kotipäivinä saatan laittaa cc-voidetta, vaikkei mihinkään menoa olisikaan. Se tasottaa ihoa ihanasti ja ilme on niin paljon fressimpi kuin normaalisti. Kummasti piristää huonosti nukutun yön jälkeen, kun edes tummat silmänaluset ovat piilossa, eikä iho ole ihan kalpea. Sitten kun meikkaan, tuntuu että olisisin ihan pihalla. Meikkivoiteet, ripsarit ja rajaukset vielä menee, mutta muuten oon ihan tohelo :D Rakastan kyllä laittautumista ja meikkaamistakin jossain määrin (siis kunhan sen saa tehdä rauhassa ja ajan kanssa) mutta usein silmämeikin teko tuskastuttaa ja kovaa! Harkinnassa onkin ollut jo pidempään ripsienpidennykset, jotta silmämeikin kanssa ei tarvitsisi ongelmoida.

Heheh, vähän ehkä naurattaa, kun kaikissa kuvissa seison samassa asennossa ja pää on kallellaan samaan suuntaan.. KOittakaa kestää! :D

Millä ajalla te muut muuten laittaudutte? Musta tuntuu, että aina kun ollaan poikien kanssa lähdössä jonnekin, ehdin laittaa heidät kuntoon, pakata tavarat mukaan ja sitten pitääkin juosta jo bussiin! Harrastaako joku muukin arkimeikkauksessa tuota ihanan helppokäyttöistä cc-voidetta ja pikakampauksia?

Hei, hei mitä kuuluu?

Edellisestä postauksesta on aikaa jo yli viikko, takana taitaa olla pisin kirjoitustauko aikoihin! Suurin syy taitaa olla väsymys. Tuntuu, että elämässä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, että oli pakko ottaa pieni aikalisä. Kirjoittamista en aio lopettaa enkä keskeyttää blogia. Pieni loma bloggaamisesta oli varmaankin tältä erää tässä!

Vaikka tiedänkin, etten ole tilivelvollinen postaustahdista kenellekään, tuntuu että vähän täytyy valaista tätä tilannetta. (Kiitos teille ihanille huolehtijoille siellä ruudun takana, olette huippuja! <3) Kaikki täällä meillä kotona on hyvin, arki vaan kävi liian rankaksi kaikkine velvollisuuksine ja tehtävineen, että pakko oli puhaltaa peli hetkeksi poikki. 

Olen luonteeltani niin suorittaja kuin olla ja voi. Joskus Usein vaadin itseltäni ihan liikaa ja se purkautuu totaaliuupumisena. Tiedän vaativani välillä itseltäni liikaa kotona, ei nurkkien tarvitse kiiltää, tai lasten saada koko ajan kotiruokaa lautaselleen. Joka päivä ei tarvitse ulkoilla tai näyttää fressiltä. Silti useimmiten tavoittelen tätä kaikkea, ja kun pakettiin vielä lisätään arki yksin lasten kanssa, tenttipäivät, gradu, blogi ja oma laihdutusprojekti, menee kuppi äkkiä nurin. Itse havahduin reilu viikko siihen tilanteeseen, että olen kireä, väsynyt ja kiukkuinen. Blogin kirjoittaminen tuntuu enemmän velvollisuudelta kuin harrastukselta ja tuntui ettei mihinkään elämän osa-alueeseen saanut panostettua kunnolla. Jostain olisi luovuttava.

Olen jo kauan sitten päättänyt, että blogin vuoksi en stressaa. Jos bloggaaminen tai blogi joskus ahdistaa, uuvuttaa, tai vie liikaa aikaa muulta tärkeältä (eli pojilta ja heidän hyvinvoinniltaan) kirjoittaminen loppuu. Pistin siis blogin tauolle. Tai en tauolle. Otin vain pienen loman. Iltaisin en kaivanutkaan totuttuun tapaan läppäriä esiin, vaan löhöilin sohvalla teekupin, karkkipussin ja tyynykasan kanssa. Bokseilta katsoin Greyn anatomiaa ja 90210:a. En uhrannut omalle blogille ajatustakaan, ja jälkikäteen mietittyä täytyy sanoa, että ratkaisu oli ihan oikea. Nyt tuntuu levänneeltä, enrgiseltä ja motivoituneelta. Mielessä pyörii lukuisia postausideoita, joista haluaisin teille kirjoittaa ja kertoa! 

Siinä syy blogihiljaisuuteeni. Toivottavasti en ketään huolestuttanut pahasti tällä tauolla. Alunperin tarkoitus oli palata koneen ääreen jo aiemmin, mutta syyslomareissu etelä-suomeen vähän sotki suunnitelmia, ja tauosta tulikin yllättävän pitkä! Nyt taas uusilla ideoilla ja energialla eteenpäin!

Meillä muuten starttasi tänään viimeinen isin reissuviikko! Ensi maanantaina elellään taas normaalia arkiviikkoa ja isi ilostuttaa ja helpottaa arkea läsnäolollaan työpäivien jälkeen! Pakko sanoa, että olen aika innoissani tästä! Musta ei vaan ole yksinhuoltajaksi. Edes näin osa-aikaisesti. Tulossa kuitenkin vielä toivottua postausta aiheesta! 

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille! Pus!

Äidin oma-aika

Mä rakastan olla lasten kanssa kotona. Nautin siitä, että saan muovata päiväohjelman mieleiseksi, siivota kodin ajan kanssa, tehdä monen tunnin valmistusajan vaativia ruokia ja nähdä poikien kasvavan ja kehittyvän. Tuntuu, että arki olisi liian täyttä ja menettäisin liikaa, jos lapset olisivat päivät hoidossa. Kokisin tämän varmaankin erilailla, jos meillä olisi vain yksi lapsi. Silloin saattaisin toivoa lapselle aktiviteettejä oman ikäisten kanssa, mutta nyt kun paras leikkikaveri on myös kotona, on tämä ratkaisu parhain mahdollinen. Meille.

Vaikka nautin tästä ja kotiäitiys riittää tällä hetkellä minulle tuomaan sen onnistumisen ja osaamisen tunteen, jonka yleensä työstä saa, tarvitsen silti aikaa ihan yksin. Tai aikaa yhdessä ystävien tai puolison kanssa. Se että olen äiti, ei mielestäni tarkoita, että lapsen kanssa PITÄÄ olla 24/7. On tervettä keskittyä välillä ihan vaan itseensä, eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. 

Kasperista olin ensimmäisen yön erossa hänen ollessa vuorokauden ikäinen. Silloin en olisi halunnut, mutta pakko oli. Toisen kerran olin Kasperista yön erossa hänen ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Tällöinkin Kasper oli isänsä kanssa, joten hän koki varmasti olonsa täysin turvalliseksi. Ensimmäisen yön erossa molemmista vanhemmista pojat viettivät ollessaan 1v 2kk. Ikä tuntui juuri sopivalta. Itselle alle vuoden ikäistä ei tuntunut hyvältä jättää ilman kumpaakaan vanhempaa. Vieläkään en jätä poikia yöhoitoon "vieraille" kovin mielelläni, eikä tarvettakaan sille ole onneksi ollut.

Omaa aikaa olen saanut koko ajan pitkin poikien vauvavuotta. Ensimmäisen kerran jätin pojat yksin isin hoitoon sairaalasta kotiutumista seuraavana päivänä, kun lähdin kaupungille etsimään ristiäisvaatteita. Enkä tosiaan potenut huonoa omaatuntoa. Ihmettelin muita äitejä, jotka eivät "pystyneet" jättämään lasta isän hoitoon, eivätkä siksi lähteneet pois kotoa. Vanhempihan se isäkin on siinä missä äiti ja näin ollen yhtä tärkeä ja turvallinen lapselle. Ja myös isä tarvitsee välillä ihan vain kahdenkeskistä aikaa vauvan(vauvojen) kanssa. Sen parituntisen, jonka itse pyörin kaupungilla, pojat nukkuivat tai vaunuilivat isin kanssa. Tuskin ehtivät edes kaivata äitiä.

Lasten kanssa on ihanaa, mutta kun arjesta irrottautuu tunniksi tai kahdeksi ja käyttää sen ajan ihan vain itselleen, kummasti jaksaa paremmin kieltää sen viidennenkymmenennenkuudennen kerran koskemasta telkkariin, ilman että kielto menee huudoksi. Oma pinna pitkittyy huomattavasti sillä, että saa keskeytyksettä miettiä omia juttuja lenkkipolulla, tai juoda kahvin rauhassa kahvilassa, ilman että samalla viihdyttää kahta taaperoa. 

Aika varmasti joku saa tämän nyt käännettyä niin, että haluaisin vaan yksinaikaa ja aina juoda sen kahvin rauhassa. Ei. Haluan joskus juoda sen kahvin rauhassa. Käydä joskus lenkillä yksin. Istua joskus kaverin luona viinilasillisella. Joskus. Ei aina. Enimmäkseen haluan olla poikien kanssa. Käydä heidän kanssa leikkitreffeillä, jolloin samalla voin viettää aikaa poikien kanssa ja nähdä omia ystäviä. Viedä pojat kahvilaan ja hörpätä itse jossain välissä pikaisesti oma kahvi, ennen kuin se jäähtyy tai lentää lattialle. Enimmäkseen poikien on hyvä olla kanssani, eikä "vieraan" hoidossa, mutta välillä hekin tarvitsevat omaa aikaa ilman äitiä.

Välillä kaipaa vähän pidempiä irtiottoja ja nekin ovat yhtälailla täysin sallittuja niin äidille kuin isällekin. Itselle viikonloppuna on tulossa ihan mahtava irtiotto perusarjesta, kun suuntaan ystäväni kanssa Kuopioon minilomalle shoppailemaan, syömään ja kurkistamaan pitkästä aikaa taas yöelämään. Jätän pojat ensimmäistä kertaa yksin isin kanssa yöksi ja aion nauttia täysillä ajasta ihan vaan itseni ja ystäväni kanssa! Kierrellä rauhassa vaatekauppoja ja Ikeaa, miettimättä ruoka- ja päiväuniaikoja tai raivaamatta jatkuvasti tilaa itselleni ja tuplavaunuille. Syödä rauhassa, olla jakamatta ruokaani ja juoda kahvi kuumana. Ja takuuvarmasti ikävöidä pikkumiehiäni. :D

Viikonlopusta tulee varmasti huippu!

Ihana verkkokauppalöytö !

Mä olen oikein kunnon tunneshoppailija. On niin ihanaa piristää itseään ostamalla joko itselle tai lapsille jotain kivaa. Tai kotiin. Tai miehelle. Kaikenmaailman verkkokaupoista pitäisi pysyä pois, sillä sieltä niitä houkutuksia varsinkin tulee. Mulla on iltaisin nyt yksin ollessa ihan liikaa aikaa ja olenkin surffaillut läpi erilaisia verkkokauppoja bongaillen joululahjoja. Olen onneksi onnistunut tekemään muutamia hyviä löytöjä, mutta vastapainona myös oma materiatoivelista kasvaa vaan kasvamistaan. Ei hyvä, varsinkaan kukkaron kannalta.

Aikomuksena olisi pysyä koko tuleva marraskuu ostolakossa, ja ostaa ei-yhtään-mitään! Katsotaan miten onnistun! Sitä ennen voi vielä fiilistellä ja haaveilla ihanilla verkkokaupoilla ja niiden toinen toistaan ihanammilla tuotteilla! 

Muhun on iskenut viimeaikoina ihan mieletön sisustusvimma. En tiedä onko se tämä pimenevä syksy vai mikä, mutta koko ajan tekisi mieli uudistaa jotain.. Päällimmäisenä listalla taitaa olla tv-taso, joka kaipaisi kovasti päivitystä. Silti katselen verkkokaupoissa kaikkea muuta kuin niitä tv-tasoja. Viimeisin ihastus ja rakkaus on norjalainen sisustusverkkokauppa Nordiske Hjem. Alunperin bongasin tuotteet instagramista jonkin häshtägin alta, ja sen jälkeen olen tainnut tykätä joka-ainoasta kuvasta.. Kaikki sommittelut ja tuotteet tuntuvat uppoavan muhun, joten en vaan voinut vastustaa kurkistaa myös verkkokaupan puolelle. Hinnat ovat onneksi norjan kruunuina(?) enkä ihan äkkiseltään bongannut infoa, lähettävätkö tuotteita Suomeen. Ehkä hyvä niin, ainakin kukkaro kiittää. Pakko näitä tuotteita oli silti vähän fiilistellä, ja kasasinkin teille kollaasin suosikkituotteistani!

Yksi ehdoton suosikki oli lastenhuoneensisustukseen tarkoitettu ihanaakin ihanampi tiipii! Olen miettinyt poikien huoneeseen jotain telttaa tai majaa, mutta kaikissa tarjolla olevissa teltoissa tuntuu olevan jokin vika.. Nämä tiipiit olisivat juuri täydellisiä meille! Ihanat!  

Myös nämä tuotteet miellyttivät silmää kovasti! 

1. Talomalliset hyllyt poikien huoneen seinälle

2. Pyykkikori meidän makuuhuoneeseen

3. Sisustustaulu meidän huoneeseen

4. Tähtityynyt pojille

5. säästöpankkinorsut pojille

6. pilvileikkuulauta keittiöön

Iskikö teihin? Mä olen tällä hetkellä ihan hurahtanut skandnaaviseen sistustustyyliin, tähän asti vihaamani koivu, on nyt kovaa huutoa! :D Ja nuo pastellivärit olisivat kivaa vaihtelua poikien huoneeseen. Oih, ihania <3

Viikonlopun TOP 3

Huhhuh. Meidän elämä on tällä hetkellä aika hektistä, ja sen huomaa varsinkin siitä, ettei blogille vaan tunnu olevan aikaa. Kommentteihin vastaaminen varsinkin laahaa perässä ja pahasti. Yksinolo selvästi verottaa jaksamista, ja varsinkin viime viikko meni aikalailla koomaillessa. Oma vireystaso oli ihan nollissa, tuntui ettei kotona huvita tai jaksa tehdä yhtään mitään. Selvästi stressiä ja väsymystä ilmassa. 

Tähän kaikkeen on onneksi tulossa muutos, sillä mun yh-arki päättyy marraskuun alussa! Ihan mahtavaa! Pakko myöntää, ettei yksinolo tosiaan ole mun juttu. Kaipaan liikaa sitä toista aikuista rinnalle kantamaan vastuun kodista ja lapsista. Kaipaan sitä mun parasta ystävää yhteisiin iltahetkiin. Välillä on kiva olla yksin, mutta liika on liikaa. Eli viikonlopun ja koko viikon top ykkönen oli ihan ehdottomasti Henkan Joensuuhun töihinpaluu-uutiset! Pian palataan taas ihan normaaliin arkeen meidän taloudessa. Ihanaa!

Viikonlopun top kakkonen oli meidän rakkaiden ystävien ja Rasmuksen kummien syyshäät. Häitä tanssittiin Sokos Hotel Kolissa ja vaikka ilma ei ollutkaan kuin morsian, meni kaikki muu kuitenkin ihan nappiin! Hyvää ruokaa, ihana hääpari ja kaunis juhlapaikka. Mitäpä muuta sitä voisi häiltä toivoa? Onnenkyyneliltä ei vältytty ja tunnelma herkisti useaan otteeseen. Suuremmilta itkuilta kuitenkin selvittiin, sillä tunnelmaan täysin keskittyminen oli hieman hankalaa, kiitos kahden vilkkaan pikkutaaperon. POjat siis juhlivat meidän kanssa, joten rentoutuminen ei ehkä ollut se avainsana.. Onneksi saatiin hetki aikaa myös ihan kaksin Henkan kanssa, kun mummo ja ukki valvoivat poikien unta. Enimmäkseen meillä meni kuitenkin ilta oikein hyvin, poikien mukana olosta huolimatta. Kasperilla oli selvästi häiden parhaat tanssimuuvit, ja hän ilostuttikin muita vieraita askelkuvioillaan. Taisi Kasper nauttia ihailevista katseista ja huomiosta :D Illan kruunasi ehdottomasti hotellihuoneen pehmeät lakanat ja kylpyhuoneesta löytynyt kylpyamme. Pientä luksusta arkeen ;)

 Top kolmonen on ihan ehdottomasti lauantaiaamuinen oma hetki, jonka sain viettää itsekseni laittautuen ja kampaajantuolissa istuen. Ihanaa oli istua vaan laitettavana, eikä tarvinnut kihartaa hiuksia kotona poikien roikkuessa lahkeessa. Arnoldsin kahvi ja paril ehteä seurana, mulla oli kaikki mitä tarvitsin. Ja hiuksista tuli ihan täydelliset! Kolmoskohtaan mahtuu myös lauantai-ilta, jonka sain viettää ihan rauhassa ystävien kanssa nauraen ja tanssien. Hetkeksi sai unohtaa kotiäitiroolin, kun isi hoiti poikien iltatoimet ja vei heidät nukkumaan. Ihan hirveästi olen kaivannut pientä irtiottoa arjesta ja tuulettumista tanssilattialla. Nyt siihen olikin hyvä tilaisuus, kiitos hyvän hääbändin ja ihanien ystävien. Kuvat minusta ovat valitettavasti hurjan tyylikkäitä peiliotoksia..

Istuinpehmusteet Bumbleride Indie Twin vaunuihin

Yhteistyössä Raila Design

Ihana Raila, Raila Designilta muisti meitä viime viikolla aivan ihanalla paketilla. Paketilla, josta paljastui yksi meidän arkea tällä hetkellä ihan valtavasti helpottava asia. Nimittäin istuinpehmusteet/-suojat meidän vaunuihin.

Samantyylisiä suojia löytyy monista verkkokaupoista, ja usein olen ollut niitä tilaamassa. Aina vaan homma on syystä tai toisesta jäänyt puolitiehen. Nyt ne meille kuitenkin viimein tuli ja kuosit ovat jälleen niin ihanat! En vaan millään käsitä miten Raila on päässyt mun päänsisään valitsemaan juuri sen THE kuosin! :D Vielä pakettia availlessa mietin miehelle ääneen, että onkohan tää raidallinen kuitenkaan hyvä meille.. Mutta se oli, ihan täydellinen! Moni onkin näitä suojia jo päässyt ihastelemaan, ja jokaisen ihailijan olen ohjannut Raila Designin Facebook-sivulle. Menkäähän tekin sinne, jos innostuitte näistä!

Meidän pehmusteissa on kaksi puolta. Pehmeä tähtikuvioinen päiväunikäyttöön ja paksumpaa kangasta oleva raidallinen ulkoiluun. Tästä suojasta on niin paljon helpompi ravistella hiekat ja leivänmurut pois, että siitä on tullut hetkessä jo mun suosikki arjenhelpottajista! Materiaalit ovat myös täysin konepestäviä, joten tiukempaan tarttuneen lian saa helposti pestyä pois. Railan neuvosta suihkutin itse näihin tekstiilisuojan joka hylkii likaa. Toistaiseksi on selvitty ihan vaan pyyhkimällä suojat puhtaiksi.

Mitä tykkäätte? Eikö sovikin vaunuihin kuin nenä päähän?

Miksi bloggaan?

Tämä postaushan piti tulla ulos jo viime viikolla, mutta kiitos yhteyshäiriöiden, pääsettekin lukemaan syitäni bloggaamiseen vasta tänään! Idea tähän postaukseen lähti blogin lähenevistä kaksvee synttäreistä! Tuntuu hurjalta, että blogini on ihan pikeasti ollut pian kaksi vuotta pystyssä! Tähän kahteen vuoteen mahtuu tekstejä joka lähtöön ja kun vertaa niitä ihan ensimmäisiä postauksia näihin viimeisimpää, huomaa kehityksen ja muutoksen (onneksi!). En voi sanoa, että olisi hirveää lukea niitä vanhoja postauksia, ne ovat minua siinä missä uudemmatkin. Välillä on ihana palata postausten pariin ja muistella sitä tunnemyrskyä, jonka alkanut raskaus aiheutti. Olen niin kiitollinen itselleni, että silloin aloitin bloggaamisen ja että ne ajatukset ja tunteet on kirjoitettu ylös.

Ennen raskautumista suunnittelin kirjoittavani tuntoja ja ajatuksia raskausajalta ylös. Varsinaisesti blogia en suunnitellut, vaan ajatuksissa oli enemmän perinteisen mallinen päiväkirja tai ajatusten tallettaminen word-tiedostoon. En oikein muista, miksi lopulta loin blogin. Ajatus saattoi lähteä siskojeni bloggaamisesta, kumpikin kun oli kesän 2012 aikana pistänyt oman blogin pystyyn. 

Alkuaikoina en kertonut blogista kellekään. Isoin syy oli se, että raskausuutistakin pantattiin raskausviikolle 12, eli jouluun asti. Ajattelin, että paljastan blogin silloin, ja halukkaat voivat lukea alkuraskauden mietteistä silloin. Sitä en ihan muista kerroinko silloin jo perheillemme blogiharrastuksestani, vai pysyikö blogi omassa tiedossa vielä silloinkin. Koko alkuraskaus meni sellaisessa kooman ja oksentelun välimaastossa, etten luonutkaan ajatusta muiden blogeille. En edes tiennyt niiden olemassaolosta. Vasta paljon myöhemmin löytyivät ne pitkäaikaiset suosikit lukulistalleni, ne blogit joiden postauksia vieläkin luen.

 Vasta jäädessäni sairaslomalle maaliskuussa 2013 löytyi blogillekin aikaa ja mielenkiintoa. Päivät yksin kotona kuluivatkin helposti tietokoneen ääressä joko omaa blogia kirjoittaessa tai muiden blogeja lukiessa. Silloin mietin, miksen tajunnut tätä jo aiemmin! Muistan ihailleeni jo pidempään kirjoittaneiden blogeja, kauniita ulkoasuja, upeita kuvia ja mukaansatempaavia tekstejä. Hei minäkin haluan tuota! Silloin lisäsin blogini blogilistalle ja blogloviniin. Päivitin blogin hakukuvausta ja lisäilin muiden blogeja omalle lukulistalle. Uusia lukijoita alkoi tipahdella mukaan ja muistan kuinka onnessani olin niistä ensimmäisistä! Ensimmäisistä täysin vieraista ihmisistä jotka halusivat lukea MINUN blogiani! Koko blogimaailma oli silloin vielä hyvin vieras. En tiennyt mitä olivat koodaus, Indiedays tai Blogirinki. Yhteistöistä ja palkkioista puhumattakaan. En edes tullut ajatelleeksi, että joku tekisi bloggausta työkseen.

Alusta asti ajatuksissa oli kirjoittaa odotusajan päiväkirja. En edes miettinyt sitä mahdollisuutta, että vauvojen synnyttyä jatkaisin harrastusta. Eihän sitä aikaa nyt vaan olisi. Vauvojen sitten synnyttyä, ei blogia vaan tullut lopetettua. Vauva-arjessa blogit ja lukijat olivat mitä parhainta vertaistukea, ja aina blogi tuntui antavan enemmän kuin ottavan. Aikaakin harrastukselle yllättäen oli, enkä vaan osannut laittaa pillejä pussiin. Ensin suunnittelin jatkavani korkeintaan poikien ensimmäisen vuoden, tai niin kauan kuin aika riittää. No, nälkä tosiaan kasvaa syödessä. En tällä hetkellä voisi kuvitella lopettavani kirjoittamista. Bloggaaminen vaan on niin minua. On ihana kirjoittaa meidän arkea ylös, fiilistellä haaveilukollaaseilla, ja laittaa itsensä likoon mielipidepostauksiin. Tallettaa sitä omaa elämää "paperille". Huomata, kuinka lukijamäärät vaan kasvaa ja joku oikeasti tykkää tästä mitä teen.

Bloggaaminen on rakas harrastus. Monesti paljon aikaa vievä harrastus, mutta silti kovin rakas. En usko, että heti on tulossa tilannetta, jossa en kirjoita blogia. Bloggaaminen vaan on niin mun juttu. Lukijat, ehkä koko jutun suola, tuovat kokoajan vaan lisäintoa tekemiseen. Mä olen oikeasti tosi otettu siitä, kuinka paljon teitä siellä ruudun takana jo on. Kuukausittain yli 13 000 ihmistä jaksaa lukea meidän kuulumisia, lukea mun tekstejä. Yli 300 lukijaa bloggerissa, lähes 200 Bloglovinissa ja yli 300 Facebookissa. Teitä on oikeasti jo ihan valtava määrä ja haluankin kiittää joka ainoata teistä, jotka teette tämän harrastuksen mulle mahdolliseksi. Teidän vuoksi monesta ikävästäkin asiasta tulee kirjoitettua, ja teidän avulla moni ongelma selviää. Teiltä saan ihan mieletöntä vertaistukea, vinkkejä arkeen ja neuvoja hankintoihin. Ilman teitä, bloggaaminen olisi aika turhaa. Kiitos teille ihan jokaiselle!

Paitsi että bloggaaminen on rakas harrastus, siitä on tullut mieleinen osa-aikatyö kotiäitiarjen rinnalle. En osaa kuvitella itseäni työskentelemässä vain blogin parissa, sillä omat haaveet uran suhteen ovat myös muilla areenoilla, mutta harrastuksen ja osa-aikatyön roolissa toivon bloggaamisen pysyvän mukana vielä pitkään! Tuntuu, että jos harrastuksesta tulee liian työtä, hävitän motivaation ja inspiraation ja olen liian sidottu erilaisiin yhteistöihin ja projekteihin. En enää täysin vapaasti pysty tekemään omaa juttuani. Nyt yhteistyöt ja projektit ovat vain pieni lisä blogissa, tuoden siihen sen pienen avun, jotta kirjoittaminen on ylipäätään mahdollista ja rahallisesti palkitsevaa. Yhteistyöt eivät vie tilaa ja aikaa muilta aiheilta, eivätkä näin rajoita liikaa omaa tekemistä tai kirjoittamista. Enhän toki tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka joskus tekisinkin tätä ja vain tätä työkseni. Nyt on kuitenkin hyvä näin. Harrastelija bloggaajana.

Mistä SINÄ haluaisit jatkossa blogistani lukea? Millaiset postaukset ovat suosikkeja, mitkä taas saisi jättää vähemmälle? Mitä pitäisi kehittää ja mikä on huippua sellaisena kuin on? Nyt on sana vapaa! Risuja, ruusuja ja postausehdotuksia!

Muutamia toivepostauksia on lähiviikkoina jo tipahdellutkin, joten ainakin lähiaikoina tulossa on:

- Kysymyspostaus

- Autopostaus

- Rahanmenosta liittyen vaatteisiin ja hankintoihin

- Perhe-elämä kun toinen vanhempi tekee töitä toisella paikkakunnalla

- Isin kokemukset vanhempainvapaasta

- Einekset

PUISTOSSA

 Aamupalan ja -pesujen jälkeen, meidän aamut jatkuvat usein ulkoillessa. Useimmiten suunnataan puistoon, sillä sieltä pojat eivät pääse huomaamatta katoamaan, niinkuin omassa pihassa helpommin käy. Meidän lähipuisto on ihana. Siellä on pienten ja isojen puoli, ja pienten puolen liukumäki on juuri sopiva meidän pikkutaaperoille. Tyyli on vapaa, ja useimmiten alas tullaankin mahallaan. Huisin kivaa! :D

Pipot Name It / Tuubihuivit H&M / Haalarit Polarn O Pyret / Rukkaset Jonathan / Kengät SuperFit

Ulkoilussa on se hyvä puoli, että siellä pojat väsyttävät itsensä ja purkavat kaiken energiansa touhuiluun. Kotiin tullessa sekä ruoka että uni maistuu!

Syksy saapuu olohuoneeseen

 Jokunen viikko sitten kirjoittelinkin kollaasien muodossa olohuoneen uudistuksesta. Uutta tv-tasoa ei vieläkään ole, mutta verhot ja uuden sohvatyynyt saapuivat jo pari viikkoa sitten. Kynttilät ja villa vaan kuuluvat syksyyn, ja nyt niitä on meillä myös olohuoneessa.

Verhot ovat Vallilan ja sohvatyynyt on tilattu H&M Homesta. Matto ja sivupöytä on Askosta ja sohva Maskusta.

Pojatkin ovat keksineet nyt tuon sohvalle kiipeilyn. Onneksi sieltä aletaan osata tulla alas jo muutenkin kuin pääedellä.. Varsinkin Rasmuksesta on ihana mennä sohvalle tyynyjen sekaan pötköttelemään <3

Lattiasta tulee aina usein kyselyjä, eli meidän kodin lattiat ovat kolmisauvaista mattavalkolakattua tammiparkettia. Aivan ihana pinta niin silmälle kuin sukallekin! ;) Löytyy K-raudan valikoimista täältä! Myös seuraavan kodin lattiat tullaan vuoraamaan tällä, oon aina luullut olevani laminaattien ystävä, sillä kuvittelin kaikkien parkettien aina olevan sellaisia perinteisiä vaaleankeltaisen/oransseja.. Ei onneksi, löytyy niitä myös kylmissä ja vaaleissa sävyissä!

Myös olohuoneen tapetti on K-raudan mallistosta.

Toivomaanne Kodinhoitohuonepostaustakin on ihan pian tulossa! Malttakaa vielä hetki! Meillä on kodinhoitohuone aina niin täynnä tavaraa, etten ikinä saa otettua siitä kunnon kuvia!

Taaperotyyli osa1

Netti pelittää jälleen! <3

Nyt alkaa ihan uusi postaussarja. Jo useaan poikiin liittyvään postaukseen on tullut toivetta ootd-tyylisistä päivityksistä. Pelkkiin asukuvapostauksiin blogi ei ihan taivu, mutta jotain sinnepäin kuitenkin! 

Näissä postauksissa kurkistetaan poikien vaatekaappiin. Millaisia yhdistelmiä tykkään heillä käyttää kotona arkena oleillessa, kaupungilla pyöriessä tai juhlissa. Ulkokamppaat ovat jo jonkin verran näkyneet, mutta ehkä niihinkin palataan vielä! 

Ylhäällä vasemmalla paita H&M (second hand) housut Polarn o Pyret / Ylhäällä oikealla paita Name It (second Hand) housut Kappahl / Alakuvissa paidat Name It, farkut Kappahl

Tosi tavallinen ja ketjuvaatepainotteinen on poikien tyyli. Kuten omassakin kotipukeutumisessa, myös pojilla suosin trikoopaitoja, legginsejä ja kollareita. Kaupungille ja kyläilyreissuille puetaan vähän siistimpää, farkkua tai sammaria. Pehmeät materiaalit, rennot mallit ja sopivankokoiset vaatteet. Nämä kolme "sääntöä" määrittelevät mitä poikien kaappiin päätyy. Henkan mielestä vaatetta on kaapissa liikaa ja että vähemmälläkin pärjätään. Tämä on ehkä ihan vähän totta, sillä vaaterepertuaarilla pukisi varmaan vielä kolmannenkin pojan. Tykkään kuitenkin, että vaatteiss aon valinnanvaraa, eivätkä samat paidat toistu viikosta toiseen.

Poikien vaatepyykkiä pesen kaksi kertaa viikossa. Aina se ei kuitenkaan ehdi samassa tahdissa kaappiin, joten on kiva että kaapissa on sitten valinnanvaraa. Pojilla ei ole omia vaatteita, vaan kaikki ovat yhteisiä. Kengät pojilla on nimikoituja, mutta muuten asut vaihtelevat riippuen päivästä. 

Kun vaatetta ostaa tuplasti ja vain yhdelle käyttäjälle, on mulle tärkeää sen hinta. Olen vaan niin pihi, etten millään raaski laittaa poikien käyttövaatteisiin (tai mihinkään muuhunkaan, ulkovaatteita lukuunottamatta)  useita kymppejä rahaa. Gugguun hupparit houkuttelee ihan hirveästi, mutta ajatus kahdesta hupparista 140 €:n yhteishinnalla ei vaan kiinnosta. JOten, meillä pitäydytään halppisvaatteissa!

Iso osa vaatteista on hankittu Lindexiltä. Siellä mielestäni hinta/laatu suhde on kohdallaan ja mallistot vaihtuvat riittävän tiuhaan. Lindexin vaatteita sitten täydennetään H&M:llä, Name It:llä, Polarn o pyretillä, Kappahlilla ja Me&I:lla. Sekä myös uudella tuttavuudella, POmp de Luxilla.

Ylhäällä vasemmalla body Lindex ja housut Me&I (second hand) / Ylhäällä oikealla paita Polarn o Pyret ja housut Lindex / Alhaalla vasemmalla paita ja housut Lindex / Alhaalla oikealla paita Lindex (second hand) ja housut Pomp de lux (second hand)

Housuissa pojat käyttävät 80-86 kokoa ja paidoissa 80-92. Paitakoot tuntuisivat heittelevän ihan valtavasti, ja jotkut 92cm paidat ovatkin päätyneet jo käytettävien paitojen pinoon, niiden pienten mittojen vuoksi. 

Vaatteilta vaadin laatua. Vaatteet vaihtuvat päivittäin, joten niiden on kestettävä likaantumista ja pesemistä. Myös rumpukuivausta, sillä lähes poikkeuksetta rummutan kaikki poikien vaatteet.

Poikia on ihana pukea. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat ettei pojille löydy läheskään niin ihania vaatteita kuin tytöille. Kyse on toki mielipiteistä, mutta ainakin itselle valinnanvaraa on riittävästi. POjille ei ihan niin monipuolisesti ole kuin tytöille, mutta luulen sen johtuvan vain siitä, että tyttöjen valikoimissa mekot, hameet ja tunikat kasvattavat mallistojen kokoja. Ja jos poikia on ihana pukea, kahta samanikäistä on vielä ihanampi. POjat voi pukea mätsääviin asuihin ja he näyttävät vaan niin suloisilta samanlaisissa mutta erivärisissä vaatteissa.

Parhaat kollarit ovat Me&I:lla, ne haaremit ovat vaan ihan huiput <3 Innolla odotan myös pompin pakettia saapuvaksi, sillä sieltä on tulossa pojille muutamat uudet kollarit! Leggareista parhaita on Popilla sekä H&M:llä. POjilta löytyy niin poikien kuin tyttöjenkin puolen legginsejä.

Ylhäällä vasemmalla paita Lindex ja housut H&M (second hand) / Ylhäällä oikealla paita ja housut H&M / Alhaalla vasemmalla paita Name It (second hand) housut Lindex (second hand) / Alhaalla oikealla paita Lindex ja housut POlarn o pyret

Raita lastenvaatteissa on ihanaa, mutta pojilta löytyy myös muita kuoseja ja ihan vaan yksivärisiä vaatteita. Syksyn rakkaus on burgundi, ja sitä onkin tullut nyt syksyn mallistoista hamstrattua useampia kappaleita. Bodeista ollaan oikeastaan kokonaan siirrytty paitoihin, ne vaan on niin paljon näppärämpiä. Kaapissa kuitenkin vielä muutama bodykin pyörii. 

Disney tai Pixar -printeille lastenvaatteissa en lämpeä sitten millään, vieläkään, mutta muita printteja vaatteissa saa olla. Nyt pitää nauttia tästä vaiheesta, kun pojat eivät vielä osaa vaatia minkään ötökän kuvaa vaatteisiinsa !