112 - Arjen turvallisuus on pieniä tekoja

11. helmikuuta on virallinen 112-päivä. Tiesitkö, että sama 112-hätänumero toimii kaikkialla EU-maissa? Se on maksuton, sekä lanka- että matkapuhelinverkossa. Parantaakseen hätänumeron tunnettavuutta, Euroopan komissio on yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa julistanut 11.2 viralliseksi hätänumeropäiväksi! Tänä vuonna kampanja on laajennettu jopa viikon mittaiseksi!

Arjen turvallisuus on usein pieniä tekoja ja ennakoinnilla päästään pitkälle. Onhan palovaroittimia riittävästi ja ne toimivat? Löytyykö kotoa sammutuspeite? Onko lapsia opastettu toimimaan hätätilanteen varalta? Osaatko itse toimia oikein? Ethän jätä sähkölaitteita päälle poistuessasi kotoa? Muistatko hätätilanteen tullen hätänumeron? Lukeeko se jossain näkyvissä?

Usein hätätilanteen ja shokin tullessa niinkin helppo numero, kuin 112 unohtuu. Sormet eivät saa edes näppäinlukkoa puhelimesta auki, kun kädet tärisevät niin kovin. Hengitä. Muistisääntö, 1+1=2 saattaa auttaa. 112-numeron voi näppäillä ilman näppäinlukon avaamista. Soitto 112:seen onnistuu vaikkei puhelimessa olisi saldoa. Kosketusnäyttö puhelimissa hätänumeroon pääsee soittamaan avaamatta puhelimenlukitusta. Hätänumero kannattaa kirjoittaa kotonakin näkyvälle paikalle, josta sen voi sitten tarkistaa. Erityisesti vieraammissa paikoissa, kuten mökillä ollessa, kannattaa etukäteen etsiä mistä paikan osoitetiedot löytyvät kirjoitettuna ylös. Hätätilanteessa tutunkin paikan osoite katoaa mielestä.

 Hätänumeroon soittoa ei tarvitse pelätä, päivystäjä kysyy kaiken tarpeellisen ja ohjeistaa toimimaan oikein. Jos lapsi saa käsiinsä lääkkeitä ja nielee ne, ei netistä tarvitse lähteä metsästämään myrkytystietokeskuksen numeroa, vaan soitto hätäkeskukseen riittää. Sieltä neuvotaan ja ohjeistetaan, sekä tarpeen mukaan laitetaan ambulanssi matkaan. 

Muistatteko, kun kouluissa harjoiteltiin hätänumeroon soittoa "leikisti"? Se oli aina niin jännää ja pelottavaa. Väitän, että myös jokaisen aikuisen tulisi "harjoitella" hätänumeroon  soittoa. Tosipaikan tullen soitto sujuu sutjakammin, kun toimintaohjeet tulevat selkärangasta. Lastenkin kanssa soittoa kannattaa harjoitella.

 

Itse olen joutunut (tai saanut) soittaa hätänumeroon töiden puolesta useita kertoja, ja huomannut että soittamiseen on vapaa-ajallakin sen myötä ollut pieni kynnys. Jos yhtään tuntuu, pitäisiköhän tästä ilmoittaa hätäkeskukseen tai poliisille, soita. Epävarmasti kaistalta toiselle seilaava auto, keskusta-alueella tielle kaatunut puu tai puistoon sammunut juoppo. Pitäisikö? Soita, oma valveutuneisuus saattaa olla turhaa, tai pelastaa toisen ihmisen hengen. Autoa saattaa ajaa humalainen tai nukahtamassa oleva kuski ja pimeässä tielle kaatunut puu ei näykkään kulman takaa tulevalle autoilijalle. Puistoon sammuja ei olekaan juoppo, vaan sairaskohtauksen saanut ihminen. Kaikki me ollaan paremmassa turvassa, kun pidetään myös toisista ihmisistä huolta.

Palovaroitin on  yksi halvimmista henkivakuutuksista. Se ei kuitenkaan pelasta rikkinäisenä, joten toimivuus kannattaa testata säännöllisesti. Palovaroitin on pakollinen JOKAISESSA asunnossa. Nykyään uusiin taloihin palovaroitin pitää liittää sähköverkkoon, eikä esimerkiksi meidän varoittimissa ole edes pattereita, jotka kuluisivat loppuun. JOkaista kerroksen alkavaa 60 nelimetriä kohti pitäisi olla yksi hälytin, ja ne tulisi sijoittaa keskeiselle paikalle, riittävän kauas seinästä. Jos kodista löytyy takka tai muu tulipesä, tulisi sen läheltä löytyä myös häkävaroitin. Tulipaloja kodeissa aiheuttaa ylivoimaisesti eniten tupakointi ja sitten sähkölaitteet. Voisiko tupakoinnin hoitaa aina ulkotiloissa ja vetäistä pistokkeet seinästä lähtiessään pidemmälle matkalle, sekä varustaa jokainen sähkölaitteita sisältävä huone omalla palovaroittimella. Itselle jäi viime kevään paloturvallisuuskoulutuksesta vahvasti mieleen se, kuinka nykyään monet lastenhuoneet on varustettu jos jonkinlaisella sähkölaitteella. Huoneissa nukutaan laitteiden keskellä ovet suljettuina ja ilman palovaroitinta. Savu nousee aina ylöspäin. Kestää kauan, ennen kuin se ajautuu oven alitse käytävässä olevan palohälyttimen lähettyville ja saa sen soimaan. Oven avaaminen vaan kasvattaa liekkejä antaen niille tarvitsemansa hapen.

Käy kokeilemassa NYT toimivatko oman kotisi palovaroittimet!

Osaatko itse sammuttaa tulen? Tiedätkö milloin käyttää sammutuspeitettä ja milloin vettä? Miten jauhesammutin toimii ja missä ne kotona ja työpaikalla sijaitsevat? Työnantajan tulee työpaikalla huolehtia sammutuskoulutuksesta, mutta kotona se jää omalle vastuulle. Sammutinta tulee huollattaa säännöllisesti ja siitä tulee irrottaa sokka ennen käyttöä.

Varovaisuus, ennakointi ja valveutuneisuus kannattaa!

www.blogirinki.fi

Yhteistyössä 112-päivä

Haaste: Äidin käsilaukussa

Kun äiti kelaa-blogin Selina heitti minulle jokin viikko sitten tällaisen haasteen. Haasten tarkoituksena oli esitellä äidin käsilaukku, sekä sen sisältö. Hoitolaukun sisälle onkin täällä blogissakin kurkistettu, mutta omaa käsilaukkuani en ole tainnut ikinä esitellä! JOten nyt tulee!

Kauppaan tai muuten vaan asioille lähtiessä en yleensä ota käsilaukkua mukaan ollenkaan. Lompakko, puhelin ja avaimet vaan taskuun ja menoksi. Kun suuntana on kaupunki ja tarkoituksena viettää siellä enemmän aikaa, lähtee käsilaukku mukaan. Käsilaukkuna käytössäni on useimmiten siskoni Thaimaasta tuoma Kors, tai sitten ihan vaan H&M:n olkahihnalla varustettu laukku.

Koska meillä edelleen kulkee hoitoreppu mukana, ei omassa laukussani ole juurikaan poikien tavaroita. Vain liberon kosteuspyyhkeet ja pikkumyy karkit muistuttavat, että kyseessä on pienten lasten äidin laukku. Kesäisin laukussa kulkee mukana aina myös aurinkolasit. Lisäksi laukkuun päätyy usein myös vesipullo ja proteiinipatukka.

 Myönnettäköön, ettei laukkuni tosiaankaan ole näin siisti aina.. Vaikka haasteessa pitikin näyttää laukku sellaisenaan, mitään poistamatta, oli mun pakko tyhjentää ne kuitit ja karkkipaperit laukun pohjalta pois.. Oon mestari keräämään laukun pohjalla ihan ihme törkykerrosta.. Enimmäkseen juuri kuitteja ja parkkilappuja.

Laukussa kulkee aina mukana bussiaikataulu ja kalenteri. Ilman kalenteria oon ihan hukassa, joten tällainen kivikautinen paperikalanteri on ihan ehdoton. En osaa käyttää puhelimen kalenteria, vaikka se varmasti tosi kätevä olisikin. 

Purkkapussi ja pari pakettia erilaisia pastilleja kulkee mukana aina myöskin. Pastillit ovat paitsi hyväksi hampaille, pelastavat alkavilta kiukuilta (siis poikien kiukuilta :D). Kuvasta puuttuu laukussa olevat panadolit ja Nolactit. Aina jos panadolia ei ole matkassa, iskee varmasti migreeni ja jos nolactit ei ole mukana, ruoka ei takuuvarmasti oli laktoositonta tai tarjolla ei ole hyla-maitoa kahviin.. Paketit vaan oli niin kärsineet, etten viitsinyt niitä kuviin laittaa.

Liberon käsi- ja kasvopyyhkeet pelastavat sotkulta ja tangle teezer mukana on ihan ehdoton. Varsinkin jos tukka on auki, on mun pakko päästä harjaamaan se kerran tai kaksi reissun aikana.

Metallikoteluissa kulkee parit tampoonit ja siteet. Nää on niin kätevät, eipä pyöri siteet levällään ympärilaukkua. Bepanthen kulkee myös aina mukana, varsinkin talvella sitä tulee lotrattua aika paljon. Pikkupussukassa mulla on myös aina mukana käsi- ja huulirasvat, sekä ponnari.

Lompakon lisäksi kassin pohjalla pyörii pieni kolikkokukkaro. Mulla ei ole ikinä käteistä, joten ilman tätä olisin parkkiautomaatilla helisemässä. Parkkihalleissa onneksi käy kortti, mutta katuparkissa harvemmin. Uusi lompakko tulisi enemmä kuin tarpeeseen, en vaan oikein tiedä millaisen haluaisin!

Ja puhelin. Ilman sitä EN VAAN VOI LÄHTEÄ MINNEKÄÄN. Henkka vaihtoi mulle juuri liittymän, missä on hitaampi netti, ja alan olla tän parin päivän jälkeen raivon partaalla. Miun insta ei päivity!! #%¤"%?! Koukussa joo, mutta en vaan pärjää ilman instagramia. :D Se pelastaa niin monelta tylsyyden hetkeltä!

Mä kurkkisin mielelläni Essin (Pieces of Miracles), Emmin (& Something Daily), Paulan (Pisara) ja Johannan (Talonpuolikas) käsilaukkuihin!

Pakkaspäivä = siivouspäivä

Hrr.. täällä idässä aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää ulkona lähelle kolmeakymmentä pakkasastetta! Jätettiin suosiolla poikien kanssa aamun ulkoilut väliin ja heitettiin matot ja petivaatteet vaan pihalle. Vihaan kovia pakkasia, mutta siivouksessa ne on kyllä käteviä! Matot ja peitot vaan päiväksi pihalle ja kotiin tulee raikas tuoksu. Lisäksi joka ainoa pölypunkki takuuvarmasti kuolee tuonne kylmään!

Kun matot ovat ulkona, saa lattiatkin paremmin pestyä. Meillä pestään lattiat kunnolla suunnilleen kerran kuukaudessa ja viikottain vaan pyyhitään nihkeällä pahimmat liat ja pölyt. Tai tuntuu ettei nykyään pölyä ehdi edes kertyä, varsinkaan olohuoneeseen, sillä imuria täytyy näyttää siellä vähintään jokatoinen päivä. Makuuhuoneet imuroidaan sitten vaan kerran tai pari viikkoon.

Siivotessa mulla on kaksi TODELLA innokasta apulaista. Käsi ojossa molemmat odottelevat omaa imurointivuoroa ja huomatessaan äidin hakevan kaapista mopin, hakevat he pikapikaa myös omansa. Yhdessä sitten pyyhitään liat kaappien ja sohvan alta. Säilyyhän tämä siivousinnostus myös teini-ikään?

Oli muuten ihan hillitöntä, juosta sohvaa päästä päähän, kun siinä ei ollutkaan sohvatyynyjä! :D

Pölyt pyyhitään myös yhdessä. Pojille omat rätit käteen, ja pinnat puhtaiksi! (sininen on muuten heidän suosikkiliina, pakko oli hankkia myös toinen samanlainen, jotta vältyttiin siltä jatkuvalta huudolta!) Mä itse vihaan siivouksessa kaikkein eniten pölyjen pyyhkimistä ja jätän sen mieluiten viikonloppuun, jotta Henkka voi tehdä sen. Tosin nykyään Henkkakaan ei saa pyyhkiä pölyjä, sillä heti kun rätin ja suihkepullon kaivaa esiin, Kasper on kärppänä paikalla.

Muuten siivoan kodin poikien kanssa, välillä sujuvammin ja toisinaan sitten kiukun ja huudon kera, mutta kylppärin ja vessan pesen päiväuniaikaan tai viikonloppuna. Märkätiloissa pesen pinnat mielummin kunnon myrkyillä, eikä aina ehdi vahtia etteivät pojat nuole vastapestyjä lattioita tai kaivele vessaharjalla kaapinalusia.

Pikasiivouksen pelastajia ovat ehdottomasti puolillaan olevat lipaston laatikot, tyhjennetty astianpesukone, kertakäyttöiset siivousliinat, sekä Viledan suihkemoppi. Lipaston laatikoihin saa nopeasti nosteltua tasoilla olevat ylimääräiset tavarat ja tyhjään astianpesukoneeseen saa työnnettyä pöydillä lojuvat tiskit. Kertakäyttöisillä siivousliinoilla taas pinnoilta saa nopeasti pyyhkäistyä pölyt ja koti tuoksuu vastapestyltä. Ja mitä tulee tuohon suihkemoppiin, en vaan selviäisi enää ilman! On niin helppoa, kun koko moppia ei tarvitse kastella vaan varressa olevasta säiliostä voi suihkia vettä suoraan pesua tarvitseviin kohtiin ja pyyhkiä ne mopilla kuiviksi.

Saunan siivous on Henkan homma. Lauteille levitetään parafiini pari kertaa vuoteen ja lattiat ja lauteet pestään yhtä usein. Kaapit ja laatikot ovat taas mun valtakuntaa ja niitä siivoilen vähän ehtimisen mukaan. Pölyt vaatekaapeista tulee pyyhittyä ihan liian harvoin, vain pari kertaa vuoteen. Listat pyyhin ennen poikia melkein viikottain, nyt hyvä kun kerran kuukaudessa tulee pyyhittyä ne näkyvimmät pölyt.. Vessan lattioita saa taas olla välillä pesämässä päivittäin, pojat ovat vähän turhan innokkaita kaatamaan pissat potasta pönttöön. Ei se aina osu. :D

Astianpesukoneen tyhjentämisessä pojista on tullut aika taitavia. Kumpikin tietää mihin laatikkoon laitetaan haarukat, missä kauhat ja minne kattilat työnnetään. Astianpesukonetta ei voi nykyään jättää auki jos sisällä on likaisia astioita, sillä nekin päätyvät laatikoihin pikkuapulaisten toimesta.

Petivaatteet vaihdetaan n. kolmen viikon välein talviaikaan ja kesäisin lähes viikottain. Pyykkiäkin pestään viitisen koneellista viikossa. Uuni ja jääkaappi taas pestään kolme tai neljä kertaa vuodessa. Usemmin jos tarve vaatii, mutta aika laiska oon kyllä molempien suhteen..

Kurkistus lasten kevään ulkovaatteisiin

Alennusmyyntien myötä, mä en enää vaan malta olla vilauttamatta poikien kevään ulkomuotia! Löysin kevääksi vaikka mitä kivaa aleista, vaikka välikauden alennusmyynneistä ei varsinaisesti ollutkaan kyse.

Syksyllehän hankittiin Popin 92cm irroitettavalla fleecellä varustetut haalarit, jotka on olleet aivan loistavat käytössä! Nämä on meillä talvellakin olleet nolla- ja plussakelien haalarit, sillä fleecen vuoksi ovat todella lämpimät. Kankaat myös pitävät hyvin vettä, joten päälle ei tarvitse pukea edes kuriksia. Ihoa vasten kun pukee villaa, eivät pojat ole nollakeleilläkään tarvinneet haalareiden alle muuta. Myös Superfitin goret olivat huippuostos, niitä on käytetty syksyn lisäksi koko talvi, aina kun pakkasmittari antaa myöden. Vaikka moni voivotteleekin lasten varpaita kylmiksi goretexien jälkeen, ei meillä ole ollut kertaakaan sitä ongelmaa. Yli viiden asteen pakkasille jalkaan vedetään kuomat ja lämpimämmillä keleillä gorekenkään sujautetaan merinovillasukka. Varpaat pysyvät takuuvarmasti lämpiminä.

kengät: netanttila; muut: Polarn o pyret

Myös popin windfleecetakit olivat syksyllä kovalla käytöllä. Ja ovat oikeastaan olleet myös talvella. Ne on niin kätevä laittaa pojille haalarin alle lämmittämään tai pukea pidemmille automatkoille autoon. Tai leudommalla kelillä kauppareissulle. Onneksi kesällä valittiin niistä reilumpi koko, joten takit menevät vielä ainakin pari kautta!

Ainoa mikä syksyn asuvalinnoissa ei mennyt nappiin, oli rukkaset. Meillä oli Jonathanin kuorihanskat molemmille ja reilusti plussan puolellakin poikien kädet olivat aina kylmät. Siirryttiinkin aika nopeasti toppahanskoihin, joiden päälle sitten vaan kurarukkaset tarpeen mukaan. Tälle keväälle olisi kuitenkin kiva löytää hyvät välikausihanskat, sopivan lämpimät mutta kuitenkin hyvin vettäpitävät. Vinkkejä?

Jo syksyllä huomasin, että kaikkien odotusten vastaisesti, puin pojille ulos mielummin heidän takki+housu -settinsä kuin haalarit. Haalarit oli oikeastaan päällä vain pihalla ja puistossa, kun muuten päälle laitettiin takki ja housut. Keväälle panostettiinkin vähän takkihankintoihin ja tilasin pojille Reiman supersöpöt kuoritakit. Nämä menevät tarvittaessa kaupungillakin. Koko on vaan himpun verran liian reilu ainakin nyt, luulin Reiman mitoitusta keskivertoa pienemmäksi ja nappasin 98-kokoiset takit alesta.. Onneksi kaapissa olevat 86-kokoiset takit taitavat mennä vielä. Kuorihousut pitäisi vielä hankkia ja ne taidan tänä vuonna hakea Kappahlista. Hinta-laatu suhde tuntuisi niissä olevan aika hyvä!

Kuvat; babyshop, Lekmer, Superfit, Kappahl, H&M, Reima, Crocs

Syksyllä tykästyttiin kaikki kolme poikien kanssa crocsin saappaisiin, joten niitäkin hankittiin aleista kahdet parit varastoon. Talvigoret menee pojilla varmasti vielä pitkään ulkoillessa, jos vaan eivät jää pieniksi. Jossain vaiheess akevättä pitää kuitenkin hankkia uudet kengät ulkoiluun. Toivottavasti sen verran reilut, että menisivät sitten alkusyksystäkin! Kaupunkikengät tulee tälle kaudelle ihan vaan H&M:stä. Siellä on kivannäköisiä tennareita superedullisesti! Villahaalarit oli ihan vaan heräteostos, enkä oikein tiedä onko niille käyttöä.. POjat tuntuvat olevan niin kuumaverisiä, ettei kovin montaa lämpökerrosta kuorivaatteiden alle tarvita!

Onkos teillä muilla jo välikausivaatteet odottelemassa valmiina kevään alkua, vai olenko ainoa hätähousu? :D

Se mekkojen mekko

Viikonloppuna oltiin Kasperin kanssa ihan kaksin reissussa. Rasmus ja isi jäi kotiin Joensuuhun ja me lähdettiin Kasperin kanssa junalla mun äidille. Lauantaina Kasper jäi sinne hoitoon, kun mä lähdin kaasojeni kanssa Helsinkiin mekkosovituksiin.

Ennen lauantaita, mulla oli aika selvät sävelet siitä, mitä mä haluan. Edellisen sovituksen perusteella tiesin, että tyköistuva ja olkaimeton puku oli ihan ehdottomasti mun ja kroppani juttu. Yllättävää kyllä, mun tasapaksuksi luulemani kroppa paljastuikin melkoisen kurvikkaaksi tyköistuvissa puvuissa. Turha sitä olisi siis piilotella a-linjaisen mekon sisään. Olkaimettomuus oli jo alusta saakka ihan ehdotonta mulle, ja se fiilis vaan vahvistui ekan sovituksen jälkeen. 

Kuvittelin, että pitsimekko on mun juttu. Alunperin ajattelin satiinisen olevan se, mutta kun ekan kerran puin pitsisen, rakastuin siihen. Olinkin jo aika varma, että jos mikään mekko ei nyt sykähdyttäisi ihan valtavasti, päätyisin siihen pronoviaksen kaunokaiseen, joka oli se ihan ensimmäinen hääpuku jonka ikinä olen päälleni pukenut.

Ainoa asia mikä tuossa ylemmässä mekossa mätti, oli se ettei se täyttänyt mun kriteerejä prinsessamekosta. Helmaa oli aivan liian vähän, jotta siihen oltaisiin saatu mun vaatimaa nostetta. Muuten yllä oleva pronovias oli niin ihana, että olisin varmaan päätynyt siihen. 

Mutta en päätynyt. Lauantaina se THE DRESS tuli vastaan Niinattaressa. Sovitin varmaan ainakin kymmenen pukua, joista kaikissa oli jotain ihanaa, ja ne mun visiot vaan täydellisestä mekosta vahvistui. Mutta aina silti mätti jokin. Yläosa ei miellyttänyt, tai alaosa oli liian pliisu. Tai sitten jokin sauma korustui liikaa tai blingblingiä ei ollut tarpeeksi. KUNNES. Kunnes laitoin sen rakkausmekkoni päälle. Vetoketju meni juuri ja juuri ja ilman vannehametta mekko oli liian pitkä. Mutta muuten, pelkkää täydellisyyttä ylhäältä alas. 

Blogissa ei tulla tämän tarkempia kuvia näkemään, enkä myöskään paljasta mistä mekosta on kyse. Sen näette vasta häiden jälkeen! Ja jos joku mekon tunnistaa, niin pidäthän tiedon omanasi! ;)

En oikein uskonut niihin, kyllä sä sitten tiedät kun THE mekon saat päällesi, että se se on -kommentteihin. Mutta sellainen se fiilis juuri oli. En olisi halunnut riisua mekkoani, eikä yksikään mekko sen jälkeen näyttänyt enää yhtään miltään. 

Tämä mekko oli täydellinen. Varsinkin puettuani kaksivanteisen alushameen alle, tiesin että tämä oli saatava, maksoi mitä maksoi. Onneksi mekko oli lähes budjetissa. Olo mekossa tuntui nyt jo niin täydelliseltä, olin kaunis, upea ja ihan morsian! Yläselkä ja kädet vaatii vielä treeniä, mutta mitään pakkoa laihtumiselle ei ole, mikä taas poisti yhden ison stressitekijän! Toisaalta taas parin kilon laihtuminen tuskin vaikuttaisi mekon istuvuuteen muuten kuin positiivisella tavalla. Ja jos useampi kilo taas lähtisi, olisi saumoista mahdollista ottaa vähän sisään. Pituus mekossa on kuitenkin juuri passeli sen vannehameen kanssa, eli korjattavaksi mekkoa ei välttämättä tarvitse viedä.

Olen niin innoissani! Millään en malttaisi odottaa heinäkuuhun, että saan pukea tämän ihanuuden päälleni! Onneksi saan mekon jo parin viikon päästä kotiin, joten ainakin voin sitten hypistellä ja kosketella sitä ikävän tullen. :D Hääsuunnitelmat sai taas vähän potkua alleen, ja nyt olen hurahtanut taas vähän uudenlaiseen tyyliin mekon myötä!

Tarkemmin hääsuunnitelmia voi kurkkia siellä hääblogin puolella, tämä blogi pyörii edelleen enempi arjen ympärillä! :)

p.s vähän haluaisin nyt myös mainostaa, Hääblogini Born to be your Bride. on ehdolla Love me Do:n vuoden hääblogiksi 2015 sekä vuoden tulokkaaksi! Käythän antamassa äänesi vaikka joka päivä TÄÄLLÄ Kannattaa samalla katsastaa muutkin ehdokkaat, ihania hääblogeja on vaikka kuinka!

Uusi ruokapöytä tuli taloon!

Loppuvuodesta se viimein saapui, jo syyskuussa Askosta tilattu uusi ihanaihanaihana Twist-pöytä. Nyt se on seisonut meidän "ruokatilassa" jo pari viikkoa, enkä voisi olla tämän rakastuneempi.

Valkoinen pöytä ei monen mielestä ole se parhain valinta lapsiperheeseen. Mekin pitkitettiin ostoa näinkin pitkään, vaan koska pelättiin poikien tuhoavan uuden pöydän pinnan. Ainakin tähän asti pelko on ollut turha, sillä kumpikaan poika ei ole koskaan hakannut pöytää ruokailuvälineillä, eikä ole aloittanut sitä uuden pöydän tultuakaan. Tätä uutta korkeakiiltoista pöytää on myös paljon helpompi pitää puhtaana, kuin sitä edellistä maalattua ruskeaa. 

Pöydän kokokin muuttui. Vaikka edellinen oli tätä pöytää vain 20x10cm pienempi, tuntuu uusi pöytä niin tilavalta ja isolta! Tuolit mahtuvat vaivatta pöydän alle ja syömiseen on reilusti tilaa, ilman että vieressä istujaa sohisi koko ajan kyynärpäillä! 

Pojille hankittiin playtrayden tilalle nuo pilvitabletit, ja tällä hetkellä ne ovat juuri oikea valinta helpottamaan poikien ruokailua. Silikoni pysyy hyvin pöydällä mutta on tarvittaessa helposti irrotettavissa ja pestävissä. Voimakkaat ruuat (edes tomaattisose!) ei värjää ja lasten lautaset pysyvät hyvin paikallaan. Niin käytännölliset kuin playtrayt olivatkin sormiruokailijoille, petyin aika pahasti niiden laatuun. Nämä KG:n tabletit taas ovat lunastaneet lupauksensa helppokäyttöisyydessa, ja mikä parhainta, ne miellyttävät myös esteetikon silmää! Taidanpa hankkia näitä vielä toisetkin kappaleet varastoon!

Myös lattia me on suojattu enimmiltä poikien sotkuilta. Ikean muovinen lattiasuoja, oli erityisesti sotkuisimpina ruokailujen harjoitteluaikoina ihan korvaamaton. Sen pintaa uskaltaa pyyhkiä tehokkaammillakin siivousaineilla kuin arkaa parkettia. Suojan pinta ei myöskään mene miksikään, vaikkei kaatuneita maitoja heti ehtisikään pyyhkiä. Tämän nykyisen pöydän alle suoja on himpun verran pieni, mutta koska se alkaa muutenkin olla melko tarpeeton, taidetaan jättää hankkimatta uusi ja siirretään tämä vanhakin piakkoin varastoon tai kiertoon. 

Vähän kyllä haaveilen vielä matosta tuon ruokailuryhmän alle.. Se taitaa kuitenkin vielä pitkään olla ihan turha ostos, sillä edelleen aika usein pöydän alta saa pyyhkiä ruokia ja maitoja pois. Jos vaikka sitten kymmenen vuoden päästä?

Talvilomasuunnitelmia !

Ei ole edellinen loma monenkaan viikon takana, ja kummasti sitä jo kaipailee uudelle lomalle! Vaikka koko viime viikkokin meni melkein lomaillessa. Kipeänä, mutta kuitenkin. 

Meillä on viime aikoina ollut todella vähän yhteistä aikaa perheenä, joten vähän extempore varasin meille vielä tammikuulle kylpyläloman! Ihana on päästä taas valmiiseen pöytään, hotellin lakanoihin ja kylpylään lillumaan. Pojatkin ehkä tajuavat nyt enemmän kuin viime keväänä.

Tällä kertaa meidän perhe suuntaa testaamaan Break Sokos Hotel Flamingon monikkoperhekestävyyden. Ollaan lomailtu Henkan kanssa Flamingossa ennenkin, mutta tää on ensimmäinen kerta kun suunnataan sinne perheenä. Täällä Henkka muuten kosi mua neljä vuotta sitten! :) 

Sokos hotelleista on tullut meidän perheen suosikkeja nyt lähivuosina, ja aina valinta tuntuu osuvan niihin. Koskaan ei olla petytty ja palvelu on aina ollut hyvää. Flamingo paikkana kuuluu mun omiin suosikkeihin, siellä kun voi tehdä vaikka mitä. Nyt tiedossa on ainakin vähän shoppailua, sisäleikkipuistossa käyntiä, sekä kylpylässä vierailu! 

Kuva

Meidän edellisiä kylpyläreissutunnelmia voi lukea täältä, täältä ja täältä.

Helmikuussa suunnataankin sitten vähän pidemmälle lomalle Tahkolle. En muista milloin olisin viimeksi lasketellut, vaikka se onkin yksi mun suosikkiharrastuksista. Edellinen kerta on varmaan talvelta 2012? Pysynköhän enää suksillakaan? :D Onneksi Tahkolta löytyy myös monipuoliset murtsikkamaastot, joten vähän tutumpaakin puuhaa on tiedossa. Joku päivä voisi olla kiva pyhittää myös ihan shoppailulle Matkuksessa ja Ikeassa.

Tahkolla mä olen itse viettänyt monet lapsuuteni hiihto- ja pääsiäislomat ja ollaan me Henkankin kanssa käyty siellä paristi. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo kolme vuotta, ja tämä on poikien ihan ensimmäinen hiihtolomareissu! Onkohan liian aikaista laittaa poikia suksille? ;) 

Kuva

On jotenkin hassua lähteä lomailemaan Tahkolle omien lasten kanssa! Ennen sitä on itse ollut se lapsi, ja nyt on kaksi omaa touhottajaa. Tahko on muuttunut hirveästi niistä omista lapsuusajoista,  ja jos silloin hitti oli asuntovaunualueen leikkipaikka ja pulkkamäki, nyt valinnanvaraa lomatouhuille on ihan valtavasti! Ainakin käydään Tahko farmilla, Tahkospassa, pulkkamäessä, hiihtoretkellä, leikkihuoneessa.. Mitähän muuta me keksittäisiin?

Onko joku muu lomaillut Tahkolla alle kaksivuotiaiden kanssa, onko jotain erityistä tekemistä mitä suosittelisit?

Raitaa ja muumeja leikkihuoneeseen

Ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi, että rakastan raitaa? Erityisesti mustavalkoinen raita on lähellä sydäntä, joten nämä leikkihuoneen uudet säilytysratkaisut ovat erityisen mieleisiä!

Tuo "pyykkikori" on ihan valtavan iso, ja suunnittelinkin laittavani kaikki poikien legot siihen, kunhan ne eivät enää mahdu expeditin laatikoihin. Expeditiinkin laitettiin yksi kankainen säilytyskori, joka kätkee nyt sisäänsä Little People -ukot ja eläimet.

Molemmat korit on hankittu Clas Ohlsonista todella huokeaan hintaan. Ilmeisesti sieltäkin voi tehdä aina välillä mahtavia sisustuslöytöjä! 

Tuosta sohvalsta haluaisin kyllä jo eroon.. Sille kun ei ole oikein käyttöä ja se vie leikkihuoneesta aika ison leikkitilan..

Viime vuoden meidän keittiön seinällä oli Tove 100v -kalenteri, jonka sivuilla oli toinen toistaan ihanampia mustavalkoisia muumikuvia. Kalenteri jäi talteen, vaikka vuosi jo vaihtuikin ja yhden niistä kuvista laitoin kehyksiin ja poikien leikkihuoneeseen. Siellä se nyt hyllyllä on muiden kehysten seurana.

Samalla kun leikkihuone sai uutta ilmettä, lähti laatikoista monen monta lelua pois. Tykkään siitä, että leikkihuoneen saa tarvittaessa nopeasti siistiksi ja lelut enimmäkseen pois näkyvistä. Expedit on siihen oiva ratkaisu, laatikot kun vetävät tavaraa ihan hirveästi! Kaiken lisäksi lelut ovat niin kätevästi taaperoiden ulottuvissa, ettei tarvitse pelätä korkealta tippuvia tavaroita. Kaiken lisäksi, tällaista kontrollifriikkiä miellyttää ihan hirveästi, että kaikilla leluilla on oma paikkansa ja ne voi iltaisin lajitella takaisin omiin laatikoihinsa.

Enterorokko

Kuten Facebook- ja Instagram-seuraajat varmaan tietävätkin, meillä sairastetaan. Kasperin kuume nousi jo viime lauantaina, tosin se oli jo hetkessä poissa. Muuta oiretta Kasperissa ei ole ollutkaan. Rasmus taas lämpöili tiistaiaamuna, mutta kuumeesta ei ollut tietoakaan päiväunien jälkeen. Itselleni kuume taas nousi oikein kunnolla tiistai-iltapäivällä, mutta laski sitten helposti lääkkeillä keskiviikkoaamuun mennessä. Kurkku kuitenkin on ollut ihan kamalan kipeä jo monta päivää. Henkallekin kuume nousi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Rasmukselle alkoi nousta suunympärille ja jalkoihin pieniä punaisia näppyjä tiistain aikana. Keskiviikkona lääkäri totesi ne enterorokoksi.

Eli hurraa. Ollaan kaikki enemmän ja vähemmän kipeänä, Rasmus ehkä eniten. Myös muhun tuo enterorokko lopulta iski, sormet ja jalkapohjat on täynnä kuumottavia pikkunäppyjä, jotka syyhyävät ja kutiavat ihan kamalasti! Ja lääkärin mukaan näpyt ei muka kutia. EIPÄ! Tää on oikeasti aika kammottava tauti. Ainoa hyvä puoli, että meillä on Henkan kanssa vähän vuoronperää hyvä ja huono olo, joten toinen voi hoitaa pojat aina kun toinen lepäilee. 

 Meidän päivät on siis tällä viikolla menneet aika rennosti. On katsottu monta jaksoa Muumeja ja Kostoa, leikitty junaradalla ja rakennelty legoilla, sekä syöty sitä mikä maistuu. Eilen illalla syötiin pitsaa ja keskiviikkona lounaaksi oli jäätelöä. Legoleikit on nyt nousseet koko perheen suosikeiksi! Tosin moni leikkihetki menee niin, että pojat jaksavat keskittyä kymmenen minuuttia ja painuvat muihin touhuihin, kun äiti ja isi jäävät vielä rakentelemaan. Todettiinkin jo, että meillä on ihan liian vähän duploja! :D

 Mä painun nyt taas raapimaan näitä hiton näppyjä! Onko kellään mitään hyvää vinkkiä, millä toi kutittaminen rauhottuisi? Ihan takuuvarmasti tänään ainakin palkitsen itseni kuluneesta viikosta karkkipussilla! Dieetti tai ei, on tää sen verran rankka viikko ollut, että ne kalorit on varmasti jo moneen kertaan poltettu!

Tänä vuonna minusta tulee VAIMO !

Parisuhteesta on toivottu postausta niin moneen otteeseen, että taitaa olla jo korkea aika puhua välillä meistä aikuisista, eikä aina pojista ja heidän touhuistaan.

Kesän tuleva hääpäivä päätettiin melkein tarkalleen vuosi sitten. Moni saattaa ihmetellä miksi nyt. Miksei ennen yhteistä asuntoa, tai viimeistään ennen yhteisiä lapsia. Miksi vasta nyt, kun kaikki muu kuitenkin jo sitoo niin vahvasti yhteen. Mä en oikeastaan itse kysyisi edes, että miksi nyt. Vaan toteaisin, erityisesti juuri nyt.

 Mä en ole ollut koskaan erityisesti häistä unelmoivaa tyyppiä. Mulla ei ole oikein vieläkään tiedossa sitä unelmieni pukua, ja häitä suunnitellaan edelleen rennolla kädellä. Ainakaan vielä, en vaan osaa niistä stressata. Aina ajattelin, että haluan sen oman ihanan kodin ja ainakin yhden lapsen ennen häitä. Erityisesti kun tiedossa oli ettei se lapsi välttämättä tule helposti, ei naimisiin meno ollut ensimmäisenä tulevaisuuden haaveiden listalla.

Tuntuu hurjalta ajatella, että tänä vuonna, jopa puolen vuoden päästä, mä olen vaimo! Jo vuosia olen tiennyt, että tämä mies on se elämäni mies. Tämän miehen kanssa haluan kokea kaikki ne ihanat ja kamalat hetket, joita elämäni tulee eteeni tuomaan. Tämä mies on elämäni rakkaus ja parhain ystäväni. Kaiken lisäksi tämä mies on ihanien lasteni isä. Tämä mies on kuunnellut jokaisen huoleni, pyyhkinyt pois kaikki kyyneleeni, suudellut hymyn huulilleni ja jakanut nauraen kaikki iloni. Tämä mies kunnioittaa, ymmärtää, rakastaa ja haluaa minua. Tämä mies on vastaparini. Kuin tehty minua varten.

Joka puolella samanikäisten lasten vanhempien keskuudessa on käynnissä kunnon erobuumi. Tuntuu, että olipa suhde miten kestävä ja hyvä tahansa ennen vauvaa, se kaatuu johonkin vauvavuoden aikana, ja ajaa kaksi ihmistä erilleen. Mä en lähde ruotimaan syitä mitkä siihen ajaa, mikä saa kaksi pienen lapsen vanhempaa eromaan ja miten hyvä ja onnellinen parisuhde kaatuu vuodessa. Sanon vaan, että jokainen parisuhde vaatii työtä. Erityisesti vauvavuoden aikana ja jälkeen. Ei elämä ole aina vaan rakkauden ilotulitusta, tulee myös niitä alamäkiä. Silloin vaaditaan tahtoa. Tahtoa olla me kaksi myös niiden kakkavaippojen, unettomien öiden ja huutavien lasten keskellä.

Mekin ollaan vauvavuoden aikana koettu monta vastoinkäymistä, monta riitaa ja alamäkeä. On vihattu, kirottu ja huudettu. Ärsytetty, kiukuteltu ja tiuskittu. Silti rakastetaan ja tahdotaan yhä enemmän. Meillä on nyt kaksi syytä enemmän saada parisuhteemme kestämään. Meidän kohdalla vauvavuosi ei ajanut meitä erilleen. Se hitsasi meidät yhteen entistä tiiviimmin ja sai meidän haluamaan sen vihonviimeisen sinetin suhteellemme. Vaikka tahdon-sanat ja nimet paperissa ei muuttaisikaan meissä ja meidän suhteessa mitään, on sillä muuten suuri merkitys. Se tekee meistä, isästä ja äidistä, miehen ja vaimon. Me ollaan me, niin juridisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Vaikkei meistä kumpikaan ole erityisen uskonnollinen, on papin amen silti molemmille iso juttu. Se on jotain mikä on ikuista. JOtain, jonka vuoksi tahdotaan vielä lujemmin. Jotain, jonka eteen tehdään vielä enemmän työtä. "Ikuisesti" lukee meidän kihlasormusten takana. Se oli lupaus silloin neljä vuotta sitten, kesällä se lupaus saa rinnalleen vihkisormuksen sinetiksi siitä, että tässä ollaan. Yhä edelleen, aina ja ikuisesti. Kunnes kuolema meidät erottaa.

Miusta tulee vaimo 177 päivän päästä! Iiiks! :D

Periaatteeni vanhempana osa 2

 Lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitin listan periaatteista, joita olin ennen poikien syntymää suunnitellut käyttäväni. Osahan näistä periaatteista oli lentänyt romukoppaan jo vuosi sitten ja osa toimi vielä siinä vaiheessa. Mikä on tilanne nyt, kun pojat ovat puolitoistavuotiaita?

Vuodentakaiset periaatteet voit lukea täältä!

1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.

Rytmi on yksi niistä asioista, joiden nimeen vannon edelleen. Ei meillä mikään minuuttiaikataulu ole, ja päiväohjelma liukuu vähän sen mukaan miten pojat heräävät. Kaikki tehdään kuitenkin useimmiten samassa järjestyksessä ja lähes samaan aikaan. Koen, että meidän arki on valtavan paljon helpompaa näin rytmitettynä, kuin ilman sitä. Pojat ovat myös samassa rytmissä, joka takaa äidille sen pienen hengähdystauon päivän aikana. Aamulla herätään 6-8 aikaan ja käydään heti potalla. Aamupuuro syödään hetki herättyä. Aamupuuron perään aamupesut ja päivävaatteet. Useimmiten viimeistään kymmeneltä ollaan ulkona tai muilla asioilla. 11-12 on lounas ja sen perään mennään potan kautta päiväunille. Päiväunia pojat nukkuvat 14-15 asti, jonka jälkeen taas pottaillaan ja syödään välipala. 16.30 on päivällinen ja 19.00 iltapala. Iltapalan jälkeen tehdään iltapesut ja pojat menevät nukkumaan 19.30-20.00.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.

Pojat syövät edelleen viisi ateriaa päivässä, joista kaksi on lämmintä. Välipalan ja iltapalan he syövät kaksistaan, muuten syömme yhdessä koko perheen voimin.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.

Yöt nukutaan edelleen omissa sängyissä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sairastellessa ja painajaisten(?) jälkeen lapsi otetaan meidän väliin. Muuten yö vietetään omassa sängyssä omassa huoneessa. 

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.

Pojat nukahtavat sekä yöunille että päiväunille itse. Heidät viedään sänkyyn makuulleen, annetaan nunnu kainaloon ja toivotetaan hyvää yö- tai päiväunta. Joskus he juttelevat huoneessa keskenään pitkäänkin, varsinkin päiväunille käydessä. Huoneeseen kuitenkin mennään vasta toisen itkiessä ja silloinkin vältetään liikaa kontaktia lapseen. Rauhoitetaan, ja asetetaan jälleen nukkumaan. Meidän tapa saattaa kuulostaa julmalta näin kirjoitettuna, mutta itse uskon sen olevan vaan hyväksi kaikille. Syliin tai tissille nukuttaminen ei olisi onnistunut meillä millään, ja siitä olen vain iloinen. Alusta saakka aloitetut rutiinit helpottavat sekä poikia, että meitä vanhempia.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.

Edelleen olen sitä mieltä, ettei pienen lapsen tarvitse välttämättä katsoa tv:tä. Jatkuvaa tv:n päälläpitoa vastaan olen ehdottomasti. Jos tv:tä katsotaan, sitten siihen keskitytään. Se ei ole koskaan meillä päällä vain muuten vaan. Useimmiten pojat katsovat päivässä kaksi muumijaksoa, joista jaksavat seurata alku- ja loppumusiikin. Kaksi muumijaksoa (tai jotain muuta) tuntuu ihan riittävältä vielä pitkään.

6. En osta pojille leluja.

Ostan pojille leluja, mutta enimmäkseen kirpparilta. Vien vanhat ja käyttämättömät lelut myyntiin, jotta tavaraa ei ole ihan tuhottomasti.

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.

Tällä hetkellä vihaan puuleluja. Ne saavat paljon enemmän tuhoja aikaan kalusteissa ja lattiassa kuin muoviset!

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 

Tän ei ole tarkoituskaan vielä toimia. Poikien on vaan parempi pitkään leikkiä olohuoneen lattialla, jossa heihin on näköyhteys. Tämä periaate koskee enemmän sitä aikaa, kun pojat on isompia ja osaavat leikkiä keskenään. Silloin leikit ja lelut ovat leikkihuoneessa.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.

 Pojat auttavat jo jollain tavalla. Useimmiten siivoan lelut kuitenkin yksin poikien ollessa iltapesuilla. Päivän mittaan yritän muistutella lelujen siivoamisesta ja ennen päiväunia kasataan usein legot yhdessä laatikkoon.

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.

  Syödään, muttei aina ihan joka aterialla. Joka aterialla on kuitenkin hyvä tavoite johon pyritään.

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.

Ovat pojat eines- ja valmisruokiakin syöneet, mutta ne eivät kuulu heidän viikottaiselle ruokalistalle. Paristi kuussa nappaan Saarioisen äitien lihaperunasoselaatikkoa pojille lounaaksi. Sen sijaan puolivalmisteita käytetään arjen ja ruuanlaiton helpottamiseksi paljonkin. En pidä valmis- tai puolivalmisruokia automaattisesti pahana, vaan niissäkin kannattaa valikoida. Suolan ja lisäaineiden määrän tarkistamisella löytää äkkiä ne paremmat vaihtoehdot ruokapöytään. 

11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.

Poikien mahat eivät oikein kestäneet purkkiruokaa ja mun mielestä suurinosa niistä haisi vaan pahalle. Ensimmäisen vuotensa pojat söivät käytännössä vaan itsetehtyjä soseita. Koin sen vaan helpommaksi ja halvemmaksi niin.

12. Vauvat sormiruokailee.

Vasta kymmenkuisina pojat alkoivat sormiruokailla joka aterialla. Siihen saakka lusikoin heille ruuat suuhun. Yksitoistakuisina he oppivatkin käyttämään lusikkaa, eikä sormiruokailua enää tarvittu. Kahden kanssa sotku oli niin kauhea, ettei tosiaan kiinnostanut antaa niitä sosepöperöitä heille omiin käsiin! :D Nyt pojat syövät kaiken itse ja vain puuron kanssa avustetaan toisella lusikalla. Ja mikä parhainta, ruokailut ovat useimmiten oikein siistejä.

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.

Ei pelleillä. Jos ruokaa aletaan heitellä tai hakata pöytään noustaan pois pöydästä. Samoin jos ruokalappu revitään pois ja tuolissa noustaan seisomaan ruokailu päättyy. Toimii meillä hyvin ja pojista tietää aina, milloin maha on täynnä. Pojat ilmoittavat itse ruokailun päättyneeksi repimällä ruokalapun pois ja sanomalla "ti" tai "iitti". Lautasta ei pakoteta syömään loppuun, mutta jos pöydästä kerran nousee, ei ruokaa enää sillä kerralla tarjota. Jos ruokaa syödään vaan lusikallinen niin ok, mutta muutakaan ei sitten tarjota. Lisää saa aina, en vaan millään usko siihen että yksikään lapsi voisi syödä liikaa ruokaa.

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.

Olen ostanut ja saatan ostaa jatkossakin. Tällä hetkellä molemmilla on yhdet mustat Miikkarin haaremit pandataskulla. Kuoseista en tykkää useimmiten vieläkään, mutta laadusta voin maksaa jos kiva vaatekappale tulee vastaan. Pelkän merkin vuoksi en kuitenkaan suostu ostamaan mitään. Esimerkiksi pompin housuja meille ei tule enää yhtiäkään, niiden järkyttävän huonon laadun vuoksi, vaikka pomp de luxista muuten tykkäänkin ihan valtavasti!

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.

Anteeksi pyydetään halaamalla ja kiitos sanotaan "ti" tai "iitti". Kumpaakin pojat osaavat tehdä myös pyytämättä ja ovat valtavan suloisia pyytäessään toisiltaan anteeksi :D :,) Kädestä viedään ja siitä nousee hirveä meteli. Välillä tavara luovutetaan kiltisti takaisin, välillä väkisin. Harjoitellaan :D

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.

Ulkopuoliset ja vieraat aina tiedustelevat poikien kaksosuutta, mutta itse en osaa heitä kaksosiksi sanoa. Minulla on kaksi yksivuotiasta poikaa ja that's it. Vertailun kanssa on vaikeampaa, sillä sitä tekee usein tiedostamattaankin. Ääneen vertailua pyritään kuitenkin poikien kuullen välttämään ja usein jos sukulaiset sitä tekevät, tulee muistutettua poikien olevan kaksi yksilöä, jotka eroavat toisistaan monin tavoin.

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.

JOka päivä halaillaan pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Muussa voin joustaa tilanteen mukaan, ja muita periaatteita haudata ja unohtaa, mutta tässä olen ehdoton. Haluan poikien joka päivä tietävän kuinka äärettömän rakkaita ja tärkeitä he ovat meille.

Mistä periaatteista ja päätöksistä te olette lipsuneet kasvatuksessa?

Suuri tuplavaunuvertailu !

Vauva-ajan tärkeimpiä hankintoja on vaunut. Usein ne ovat myös se kallein hankinta. Niiden valinnassa ei halua mennä metsään, sillä vaunuista harvoin saa sitä omaansa takaisin. Meillä ainakin ovat lisäksi niin kovalla käytöllä, että niille asetetut vaatimuksetkin olivat kovat. Viikottain törmää facebookin keskustelupalstoilla kyselyihin niistä parhaista tuplavaunuista. JOkainen sinne yleensä käy mielipiteensä jakamassa ja usein se mielipide on ne omat vaunut. Tottakai. Mutta kukaan ei koskaan avaa niitä syitä valinnan taustalla. Miksi juuri NE vaunut olivat se valinta? MIkä niistä vaunuista tekee parhaat? Miksi ne ovat paremmat kuin muut markkinoilla olevat?

Pakko sanoa, että itse oltiin ainakin ihan totaalisen ulapalla siitä, mitä tuplavaunuilta edes pitäisi vaatia. Meidän onneksi, myyjä oli erittäin asianosaava ja ammattitaitoinen ja alkoi heti kaupata meille vaunuja, joita en alunperin olisi kuvitellut ostavani. Nyt ne vaunut ovat olleet meillä käytössä puolitoista vuotta, ja kehun niitä jokaiselle vastaantulijalle ja kyselijälle. 

Kaikilla on ne omat vaatimukset vaunuille. Käyttö on erilaista ja käyttäjät ovat erilaisia. Myös mieltymykset eroavat, joten varmasti yhtä oikeaa vaunuvalintaa ei ole. Toinen etsii pitkäikäisempiä, yksi kapeimpia ja kolmas luottaa muunneltavuutta. Harvoin nämä kaikki kohtaavat ja ainakin meidän tavoitteena oli löytä kärryt, joissa vaatimuksista mahdollisimman moni toteutuisi.

Tässä postauksessa kerron siis VAIN MINUN MIELIPITEENI hyvistä vaunuista. Tarkoitus ei ole arvostella kenenkään valintaa, vaan valottaa syitä meidän valinnan taustalla. Faktatiedot keräilin verkkokauppojen sivuilta, mutta jos joku huomaa niissä jotain virhettä, niin tulkaa korjaamaan! Mittaajissa on aina eroja, joten nämäkin numerot voivat heittää.

Mä olen sitä mieltä, että halvalla ei saa hyvää. Ja se pätee myös vaunuhankintoihin. Tupliakin on saatavilla parilla sadalla uutena, mutta jos vaunujen odottaa olevan käytössä vuosia ja kestävän kunnolla kulutusta, niin PANOSTA! Hyvistä vaunuista saa käytettyinäkin paremmin rahaa takaisin kuin huonoista halvoista. Eri juttu, jos vaunut tulevat vaan pienelle käytölle tai muutaman kuukauden käyttöajalle.

Omalla kokemuksella vierekkäiset penkit ovat parhaat. Lapsista on seuraa toisilleen ja he ovat paremmin käden ulottuvilla. Vierekkäiset vaunut eivät myöskään useimmiten ole sen leveämpiä kuin peräkkäisetkään. Peräkkäisissä on usein myös se ongelma, että liikuteltavuus on kömpelöä suuren ratasvälin vuoksi. Vierekkäisissä kehottaisin myös kiinnittämään huomiota siihen, että renkaat on sijoitettu vaunujen alle, eikä sivulle. Se lisää istuimen tilavuutta joka lisää taas käyttöikää. Pelkkä vaunu leveys ei siis välttämättä kerro mitään! Myös vaunujen pituuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Ketteryyskään ei merkkaa mitään, jos pituuden puolest avaunut vievät ison tilan. Silloin tulee vaikeuksia mahtua hisseihin tai busseihin. Tähän liittyen myös taitettava tai säädettävä työntöaisa on plussaa! Väliseinä istuinten välissä on ihan ehdoton! Ihan pikkuisilla seinättömyys vielä toimii, mutta yhtään isommilla ei. Kädet pysyy paremmin omalla puolella kun välissä on seinä.

Tuplissa väittäisin kääntyvien etupyörien (jotka saa myös lukittua) olevan ihan ehdotonta. Painoa on tuplissa usein niin paljon, että aisan painamisella alas joka mutkassa saa vaan selän ja hartiat kipeäksi. Isot renkaat ovat myös omasta mielestä ihan must. Omalla kokemuksella pienemmillä eturenkailla varustetut vaunut eivät liiku yhtä sulavasti loskassa ja sohjossa kuin isorenkaiset. Kääntyvät etupyörät myös lisäävät vaunujen ketteryyttä ihan valtavasti! Ne kääntyvät sulavasti kaupungilla hyllyjen välissä akselinsa ympäri, kun perinteisillä hyökkäysvaunuilla saa suunnitella reittinsä kunnolla, jotta mahtuu kääntymään. Myös ilmakumi on omaan mieleen se ainoa oikea. Siihen ei lumi tartu ja vaunut kulkevat sulavammin ilman suurempia töyssyjä. Ilmaa saa toki pumppailla silloin tällöin, mutta kun venttiili on sama kuin autonrenkaissa, on täyttäminenkin helppoa.

Kaikenlainen muunneltavuus on myös plussaa! Mitä erilaisempiin asetuksiin ratas taipuu, sen parempi! Selkänojan säätö on mielestäni paras portaattomana ja jalkatukia ja kuomuja tulee voida säätää erikseen. Viisipistevaljaat on ihan must, mutta tarvittaessa on kiva jos ne voi muuttaa myös vain alavartalon ympäri. Itse ei yhtään tiedetty, eikä tiedetä vieläkään, miten kauan vaunuja tarvitaan. Mitä korkeampi painoraja vaunuissa on, sen parempi! Usein lapsi myös mahtuisi vaunuihin painonsa puolesta, mutta pituus ottaa kiinni kuomuun. Korkeus siis istuimen ja kuomunkin välillä saisi olla mahdollisimman suuri!

Koska vaunut ovat käytössä päivittäin ja hyvin erilaisilla keleillä, vaaditaan kankailta paljon. Niiden tulee kestää kulutusta ja olla laadultaan hyviä. Kuomun olisi hyvä olla UV-materiaalia, jotta se suojaa lapsia porottavalta auringolta!

1. Bumbleride Indie Twin 2. Bugaboo Donkey Duo 3. Easywalker Duo 4. Mountain Buggy Duet EVO 5. MOuntain Buggy Duo EVO kuvat lainattu; Vaunuaitta, Oz Baby, AT Lastenturva

Näistä vaunuista meidän valinta oli Bumbleride. Lopulta se valinta oli helppo, ei tarvinnut kuin ensikosketus vaunuihin ja se oli siinä. Eli kannustan käydä testaamassa vaunuja, jos se vaan on mahdollista! Näin isossa hankinnassa en uskaltaisi ostaa sikaa säkissä, ja aina se toisen kehuma juttu ei olekaan oma juttu! 

TUplavaunuissa on ehkä ärsyttävintä se, ettei melkein mistään saa valmista pakettia, ja lähes kaikkien hintoihin tulee lisähintaa erilaisista adaptereista ja vaunukopista. Emmaljunga Viking jäi pois ihan siksi, ettei siitä juuri löytynyt tietoa ja tuntumakin oli sen verran hutera, ettei se herättänyt pahemmin luottamusta. Pehmeällä kantokopalla pärjää varmasti kaikkien näiden vaunujen kanssa, Bugaboo on ainoa, jonka duo-settiin kuuluu myös koppa, muissa se pitää ostaa erikseen. Ilman koppaa en vauvaa laittaisi kuin bubmlerideen josta saa jalkatuen pystyyn, joten vauva ei tipahda kyydistä. Muissa jalkatuki on joko suoraan alaspäin tai eteenpäin, eikä siellä saa turvattua vauvan pysymistä kyydissä. Irrallisen kopankaan hankinta ei ole yhtään huonompi juttu. Niitä löytyy hyvin käytettynä, eikä uusikaan ihan kamalasti maksa. Käyttöikä vaan on harmittavan lyhyt.

Viisipistevaljaat ja erikseen säädettävät kuomut näissä oli kaikissa. Bugaboossa ja easywalkerissa selkänojat säätyvät vain muutamaan asentoon, joka meillä oli iso miinus. Bugaboissa muunneltavuus oli ihan mahtava muihin verrattuna. Se on näistä ainoa, jossa lapset saa myös työntäjään päin. Omissa vaunuissa olen välillä kaipaillut sitä mahdollisuutta. Bugaboissa kannattaa huomioida se, että kasvot menosuuntaan mennessä selkänojan saa vain puolimakaavaan asentoon. Erillisiä turvakaaria olisin kaivannut sekä easywalkeriin että MB duoon.

Me käytettiin vertailussa apuna ihan vaan exceliä, silloin oli helpoin pysyä kartalla siitä, missä vaunuss aoli eniten plussia meidän tarpeisiin ja mitkä sitten oli niitä huonoja puolia. Kasasin teillekin muutamista tiedoista taulukon, josta toivottavasti saatte irti vähän konkreettista tietoa! HInnoissa on huomioitu ratas+ yksi vaunukoppa. Keskimäärin vaunukoppa irtoaa näihin kaikkiin uutena 150-200 eurolla. Lisävarusteita varsinkin Bugaboohon ja Bublerideen löytyy valtavasti!

Leveyden puolesta Duetit taitavat siis olla huippuvalinta sille, jonka pitää mahtua kapeaan hissiin tai pienistä oviaukoista. Easywalkerit ovat taas leveimmät ja muut kolme aikalailla samoissa mitoissa. Painossa kaikki vertaillut vaunut ovat aika samoissa, duo ja easywalker himpun verran muita painavammat. Pituutensa puolesta Bubleride oli ihan lyömätön ykkönen. Tässä vertailussa taas huomasi sen, kuinka suuret erot vaunujen pituuksissa ja leveyksissä voi olla! Vertailu siis kannattaa !

Myös painorajoituksissa oli isoja eroja. Itselle tärkeää oli, että vaunut varmasti menevät riittävän pitkään, vaikka sitten vielä tarpeen mukaan nelivuotiaillakin. Bumbleridessa tähän vastattiin hyvin ja 20kg / penkki tuntuu riittävältä. Myös se, että istuimessa on riittävästi tilaa myös toppavaatteisiin puetulle lapselle, oli isossa osassa. Myös pienempänä tarpeen oli se, että lapsi mahtuu hyvin istuimeen toppavaatteineen ja -pusseineen. Vaunujen kun tulee muuntua myös päiväunikäyttöön. Myös istuimenkorkeudella ja istuimen ja kuomun välisellä mitalla on väliä. Iso painorajakaan ei paljoa auta, jos lapsi ei mahdu suorassa istumaan kuomun alle.

Yksi asia, joka meille merkkasi vaunuvalinnassa paljon, oli myös kankaiden materiaali. Bumlerideissa kankaissa on käytetty mahdollisimman ekologisia materiaaleja, sekä bambukuituja, joka takaa sen ettei kangas kuumalla hiosta. Se säätelee kosteutta ja lämpöä, sekä on erinomainen allergiaystävyydeltään! Kuomussa on lisäksi UV-suoja.

Bumblerideissa muutenkin natsasi melkein kaikki meidän vaatimuksiin. Selkänojissa on portaaton säätö, kankaat ovat laadukkaat, renkaat lukittavissa kulkusuuntaan. Erikseen säädettävät kuomut, tuorvakaaret, selkänojat ja jalkatuet, iso tavarakori, kurkistusluukut, irrotettavat päälliset, säädettävä työntöaisa.. You name it. Vaunuista löytyi kaikki mitä kaivattiin, eikä olla päätöstä kaduttu kertaakaan kuluneen puolentoista vuoden aikana. Isot renkaat ovat osoittautuneet korvaamattomiksi lumihangessä ja kesällä ne kulkevat sulavasti asfaltilla. Vaunut toimivat niin maalla kui kaupungissakin, kotona ja matkalla. Järeydestään huolimatta ne menevät pieneen tilaan autossa, mutteivat leveytensä vuoksi kaadu tai keiku bussissa. Ihan unelmavaunut meille.

Negatiivistäkin aina löytyy ja meidän valinnassa se on ehdottomasti se, ettei istuinosaa saa käännettyä. Istuinten ollessa makuuasennossa, vaunut ovat myös tosi takapainoiset. Se ei varsinaisesti vaikuta työntämiseen, mutta silloin takapainoisuuden erityisesti huomaa, jos työntöaisalla roikkuu ostoskassi tai hoitolaukku. Vaunuja ei uskalla jättää vapaasti seisomaan, mikäli aisassa roikkuu jotain. (eihän siinä tietysti SAISI roikkua mitään, mutta mutta..) Ostoskassia on myös lähes mahdoton saada täytenä tavarakoriin, sillä suuaukko sinne on niin kapea. Litramäärältään koriin mahtuu paljonkin, mutta tavarat on vaikea saada ainakaan isoina erinä sullottua sinne.

Itse olin ihan pihalla vaunuvalintojen kanssa, joten toivottavasti tästä oli edes jollekin lukijalle jotain apua! Kovasti kehotan vertailemaan, kokeilemaan ja testaamaan vaunuja. Isoja ja pitkäikäistä hankintaa ei kannata tehdä nopeasti ja hätiköiden! Hurjasti tsemppiä kaikille valintaan! <3

Ja kommenttiboksiin saa mielellään jättää kokemuksia myös noista muista vaunuista! Omat kokemukset kun rajoittuu vaan pikaiseen testailuun ja netistä löytyviin faktatietoihin! Mikä tekee juuri TEIDÄN vaunuista parhaat? Tai löytyykö teiltä jotkin vaunut, joita voisit suositella sisarusvaunuja kaipailevalle?

Viikonloppuna on..

..syöty paljon, hyvin ja terveellisesti. Herkkuhimot alkaa olla selätetty ja herkuttomia päiviä takana jo hurjat 4!

.. tehty monta hyvää alelöytöä niin kaupoista kuin verkkokaupoistakin.

.. leikitty suoja- ja pakkaslumessa. Rakennettu lumiukko ja kolattu pihaa. Vedetty pulkkaa ja kiivetty lumikasan päälle.

.. virkattu kaikista vanhoista kuteista pikkuisia säilytyskoreja.

.. leikitty parkkitalolla, legoilla ja autoilla.

.. syöty aterioita uuden pöydän ääressä.

.. kerätty pois joulukoristeet, siivottu ja järjestetty kaappeja. Sisustettu ja haaveiltu uudesta matosta ja lampusta.

.. vaihdettu lakanat ja tuuletettu petivaatteita pakkasessa.

.. lisäksi juotu monta kuppia vihreää teetä, hoidettu kuumeista pikku poikaa, epäilty vesirokkoa ja istuttu tee- ja kahvikupin ääressä ihanien ystävien kanssa. Luettu monta sivua kirjaa, käyty ruokakaupassa, vierailtu mummolassa ja pesty kolme koneellista pyykkiä. On annettu miehelle monta suukkoa ja halausta, painittu poikien kanssa, halattu, kutitettu ja nukuttu myöhään. On rakastettu ja riidelty, korotettu ääntä ja naurettu. Käyty saunassa ja kuntosalilla. Nautittu elämästä ja viikonlopusta.

Mitä teidän viikonloppuun on kuulunut?

Liberoarvonnan voittajat !

Arvonta on nyt toteutettu random.org numerogeneraattorilla! Vaatimukset täyttäviä arpoja oli yhteensä 27, joiden joukosta generaattori arpoi numerot 20 ja 9.

Onnea voittajille! Tiikeripuku lähtee siis Nooralle ja norsupuku Fitsylle! Laitan teille sähköpostia vielä tänään! :) Kiitos myös muille osallistumisesta!

Hei hei vuosi 2014, tervetuloa vuosi 2015!

Ihanaa uutta vuotta 2015 kaikille! Meillä se starttasi varsin rauhallisesti, oltiin koko porukka syvässä unessa jo puolilta öin! :D Tämäkin päivä on kulunut enemmän ja vähemmän laiskotellessa ja rentoillessa. Isi suuntasi salille, joten mulla on viimein aikaa tehdä tämä 2014 vuoden kooste!

Tammikuussa 2014 starttasi kesäkuntoonprojekti. LÄhes vuosittain mun uudenvuodenlupauksiin kuuluu parin kilon tiputtaminen (kuten nytkin) ja se lähti viime tammikuussa hyvin vauhtiin. Bloginkin puolelle kirjoittelin kehityspostauksia viikottain ja kerroin tarkemminkin tavoista joille painoa pyrin tiputtamaan. Setti näyttää aika samalta kuin nytkin. Tammikuussa flunssien myötä alkoi myon Rasmuksen korvatulehduskierre, joka vei voimia meiltä kaikilta. Tammikuussa suunnittelin myös ostosreissua Ikeaan, pojille oli tulossa uusi leikkihuone vierashuoneen paikalle! Avauduin blogissa myös vähän rahasta ja kerroin periaatteistani vanhempana.. Näihin palailen vielä parin viikon sisään, onko periaatteet vielä samat ja pidetäänkö niistä kiinni? Tammikuussa lyötiin myös hääpäivä lukkoon. Päätettiin, ettei asiasta vielä kerrota kellekään.

Helmikuussa 2014 Rasmus jatkoi sairasteluja. Minulle soitettiin työtarjous kevääksi ja kesäksi, ja yhteistuumin Henkan kanssa päätettiin se hyväksyä. Henkka alkoi selvitellä mahdollisuutta jäädä neljäksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle ja mä aloin palautella mieliin työjuttuja. Helmikuussa laiteltiin kotia vauvaturvalliseksi liikkumaan lähteneiden vauvojen vuoksi, sisustettiin leikkihuonetta ja jatkettiin kuntokuuria. Kirjoitin myös paljon huomioita saaneen postauksen ajatuksistani sokeria kohtaan. Haaveiltiin etelänlomasta ja shoppailtiin käyttövaatetta aleista koko perheelle. 

Maaliskuu 2014 Oli mun viimeinen kuukausi äitiyslomalla. Otin siitä kaiken irti ja blogissakin kirjoittelin ajatuksia töihinpaluusta, jotka olivat kovin ristiriitaiset. Pienet pojat kehittyivät vauhdilla ja meillä oli täysi tohina päällä. Myös Kasperilla alkoi korvakierre ja yöt olivat vähitäänkin haastavia. Samalla pidettiin pojille kevyt unikoulu, jotta päästiin eroon yömaidoista, öitä helpottamaan. Pojat alkoivat nukkua täysiä öitä aina tulehdusten välissä. Kirjoitin paljon poikien syömisistä ja omista ajatuksista lastenruokia kohtaan. Kirjoitin myös vauvavakuutuksista ja ensiaskelkengistä. Tehtiin Rasmuksen kanssa miniloma Tampereelle, jolloin olin ensimmäistä kertaa Kasperista erossa kaksi yötä.

Huhtikuussa 2014 Aloitin työt. Kaikilla meillä oli totuttelemista uuteen tilanteeseen, kun yllättäen isi oli viikot poikien kanssa kotona ja äiti töissä. Varsinkin ensimmäinen kuukausi oli rankka, sillä kumpikaan poika ei laskenut äitiä käsistään kun töistä saavuin. Ilta kului aina lattialla vuorotellen poikia sylitellen. Korvakierteet vaan jatkuivat tasaiseen tahtiin. Pojat sairastivat vuoronperää ja parin viikon välein käytiin lääkärissä. Kiittelin joka ainoa kerta vakuutuksia joiden ansiosta korvakierteet tuntuivat edes vähän helpommilta ja kaikki lääkkeet ja lääkärikäynnit saatiin laskutettua vakuutusyhtiössä. Blogi oli huhtikuun hiljainen uuden arjen vuoksi. Kaikessa hiljaisuudessa varattiin kirkko kesälle 2015.

Toukokuussa 2014 Vietettiin ensimmäistä äitienpäivää. Isi ja pojat olivat askarrelleet kortin ja lahjaksi sain hemmottelua hirojalla ja kasvohoidossa. Nautittiin kevään ensimmäisistä hellepäivistä ja lomailtiin Holiday Club Saimaassa koko perheen voimin. Blogissa pohdin myös perheemme kesän juhlapukeutumista ja mietin suunnitelmia kesälomalle. Työt jatkui, mutta aloin jo pikkuhiljaa kaipailla takaisin kotiin. POstasin myös Bumbleride-vaunuistamme käyttökokemuksen, joka edelleen kerää uusia lukijoita blogiin. Tulossa on lähipäivinä uusi postaus tuplavaunuviidakossa kahlaaville! Sairastelukierre jatkuu ja lääkärimme lupaa molemmille pojille putkitusajan heti kesäkuun alkuun.

Kesäkuussa 2014 Juhlitaan pienten poikiemme 1-vuotisjuhlia kolmeen kertaan. Saldona on monta ihanaa hetkeä ja iso kasa uusia leluja. Molemmat pojat saavat heti kesän alussa putket korviinsa ja sairastelukierre loppuu kuin seinään. Kesäkuussa blogi liittyy Blogirinkiin ja kirjoittelen käyttökokemuksia syöttötuoleistamme. Sisustuskärpänen puraisee ja uusia haaveilen uusista sisustusjutuista kotiin. Painitaan myös turvaistuinvalinnan kanssa, ja ongelmoin asian kanssa enemmän kuin minkään muun vauva-ajan hankinnan! Kirjoitan arjenhelpotuksista monikkoäideille ja vilauttelen kesän alelöytöjä. Käyn yhdissä polttareissa ja kirjoitan sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kesäkuussa juhlin myös pienimuotoisesti omia 26 vuotis synttäreitäni!

Heinäkuussa 2014 Loppuvat työni. Minulle tarjotaan jatkoa ja pohdinkin sitä ihan tosissani, vaikka houkutus kotiinjäämiselle onkin suuri. Samalla isille väläytellään reissutyömahdollisuutta Jyväskylään. Päädyn kuitenkin hylkäämään työmahdollisuudet, koen että paikkani on vielä kotona pienten poikien i luona. Heinäkuussa meille viimein tulee uudet turvaistuimet. Vietämme paljon aikaa perheen kesken, lomailemme Jyväskylässä, Tampereella ja Lahdessa. Käymme vekararokissa ja Pikkukilissä. Kirjoittelen muutenkin blogiin paljon itsestäni, tyylostäni ja kauneudenhoitotuotteistani. Kirjoitan myös taaperoruokailusta (jonka sujuvuudesta olen aika ylpeä ;)) ja tv:n haitallisuudesta pienelle lapselle.

Elokuussa 2014 Alkaa hoitovapaani. Alku on taas tahmea ja pojat selvästi kapinoivat uutta arkea vastaan. Eroahdistus nostaa päätään ja ongelmoin kovasti sen kanssa. Elokuu on varmasti raskainta aikaa koko siihenastisessa tupla-arjessa. Elokuussa kirjoitan mielipide postauksen Sokerista ja siitä nousee iso haloo myös av-palstalla. En osaa olla enää hiljaa häistäni ja vähän ex tempore julkaisen asian blogissa. Tanssimme ystäviemme häitä ja olen ensimmäistä kertaa erossa yön ajan molemmista pojista. Juhlitaan myös yhtiä polttareita ja sisustetaan olohuonetta. POjista otetaan viimein yksivuotiskuvat ja molemmat oppivat kunnolla kävelemään. Kirjoitan blogiin vähän raha-asioista ja annan omat tarkan euron vinkkini. POstaus on yksi blogin suosituimmista postauksista edelleen.

Syyskuussa 2014 Rasmuksen korvakierteet jatkuvat jälleen. Sairastetaan flunssaa toisen perään eikä menoa helpota yhtään isin työskentely toisella paikkakunnalla. Taas opetellaan uutta arkea, kun yllättäen olenkin yh arkipäivät. Blogille on paljon aikaa iltaisin, ja se näkyykin postaustahdissa. Loppukuusta arki alkaa jo kuormittaa enemmän ja blogikin jää vähän syrjään. Arkea varjostaa myös epävarmuus tulevasta, missä asutaan jatkossa ja missä isin työt tulevat olemaan? Kirjoitan PCO:sta, lasten leikistä, kaksosuudesta, ensiaskelkengistä, lapsiluvustani ja välikausivaatetuksesta. Koetaan ensilumi ja haaveilleen POmp de luxin syksyn ihanuuksista. 

Lokakuussa 2014 on blogin puolella hiljaista. Sairastetaan koko porukalla, eikä voimat millään riitä kaikkeen. Isin työtilanne alkaa kuitenkin onneksi pikkuhiljaa selvitä ja lokakuussa kuullaankin ilouutisia, isi tulee takaisin kotipaikkakunnalle töihin! Äidiltä pääsee iso helpotuksen huokaus. Minusta ei vaan ole yksin pyörittämään meidän arkea. Lokakuussa kirjoitan myös äidin omasta ajasta ja teen ystävän kanssa shoppailureissun KUopioon. Irtiotto tekee todella hyvää ja marraskuuhun startataan ihan uudella energialla!

Marraskuussa 2014 Rasmukselle puhkeaa lukemattomien antibioottikuurien myötä atooppinen ihottuma, joka äityy hetkellisesti todella pahaksi. Ja taas kiitellään vakuutuksia. Ihottuma paranee rasvoilla ja pysyy niillä hallinnassa. Marraskuussa päätään nostaa pienenpieni raskauskuume, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Onhan juuri kuitenkin eletty mielettömän rankka syksy, jonka olisi pitänyt viedä viimeinenkin raskaushaave tiehensä! :D Haaveilen myös omakotitalosta ja kirjoitan ajatuksiani imetyksestä. Meille kotiutuu uudet suloiset matkarattaat ja poikien esiuhma nostaa kovasti päätään. Blogissa kirjoitan lasten suosikkileluista, kauppakuiteista ja heijastimista. 

Joulukuussa 2014 Fiilistellään kovasti tulevaa joulua joulukalenterin muodossa. POjille otetaan influenssa rokotteet ja itse käyn lääkärissä kuulemassa, että PCO:ni on parantunut raskauden ja synnytyksen myötä. Alkaa olla korkea aika miettiä uutta ehkäisymenetelmää, sillä raskaushaaveista huolimatta, vauva(t) ei ole nyt ajankohtainen. Ehkäisyasiaan palailen vielä tammikuun aikana! JOulukuussa vietetään myös useampi parisuhdeilta ja annetaan muutenkin toisillemme kunnolla aikaa. Tuttujen ja blogi"tuttujen" erouutiset muistuttavat itseäkin siitä, ettei hyvää parisuhdetta saa pitää itsestään selvyytenä ja että parisuhdekin tarvitsee työtä kestääkseen ja toimiakseen. 

Vuonna 2015 lupaan..

.. olla entistä parempi ja läsnäolevampi äiti lapsilleni

.. muistaa enemmän kehua ja huomioida miestäni sekä viettää hänen kanssaan enemmän kahdenkeskistä aikaa ilman puhelimia jatietokoneita

.. olla armollisempi itselleni. Olen upea myös tällaisena kuin nyt olen!

.. tiputtaa pari liikakiloa ja näyttää upealta hääpuvussani

.. varata monta kirpparipöytää ja myydä siellä monta kassillista turhaa tavaraa

.. ottaa omaa aikaa salilla ja jumpissa. Omaan jaksamiseenkin täytyy panostaa!

.. parantaa taka-alalle jääneitä ystävyyssuhteita

.. syödä vähemmän herkkuja ja käyttää vähemmän rahaa vaatteisiin

.. nauttia elämästäni ja perheestäni vielä enemmän kuin edellisenä vuonna

.. aloittaa graduni

Mitä sinä lupasit?