Lempeä unikoulu

Muistatteko meidän arkipäiväpostauksen? Sen yhteydessä kerroinkin, että meidän ekan puolivuotta niin hyvin nukkunut vauva, on alkanut heräillä moneen kertaan yössä. Nukkuahan hän on aina osannut tosi hyvin ja päiväunien suhteen mitään ongelmaa ei ole ollut. Puolen vuoden kieppeillä, juuri siinä liikkumaan oppimisen ja hampaiden puhkeamisen aikaan, alkoi yöheräilyjä tulla koko ajan vaan enemmän. Tosi tyypillinen yö oli sellainen, jonka aikana Justus söi tissiä käydessään nukkumaan kahdeksalta, heräsi syömään puolilta öin, puoli kahdelta, kolmelta, puoli viideltä ja kuudelta. Käytännössä siis puolentoista tunnin välein. 

Oli oikeastaan aika selvää, ettei Justus herännyt nälkään, sillä tissistä hörpättiin muutama huikka, jonka jälkeen vauva käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Heräämisen syyksi epäiltiin itse liikkumista,  hampaita, läheisyyden kaipuuta tai sitten ihan vaan äiti-ikävää. Tai sitten herääminen oli ihan vaan tapa ja tissi helppo tapa saada uudelleen unen päästä kiinni. Juttelin näistä meidän heräilyistä 7kk-neuvolassakin ja sieltä tuli aika tiukka käsky yösyömisten lopettamiseen. Pelkkä neuvolan "käsky" ei tietysti olisi meillä riittänyt syyksi, ollaan kaikessa oltu aikalailla oman tiemme kulkijoita. Neuvolan suositukset on toki otettu aina huomioon, mutta lopulliset päätökset on tehty kuitenkin itse. Niin tässäkin. Halusin kuitenkin ennen unikoulun aloitusta kuulla neuvolan kannan syömisiin, tarkistaa vauvan korvat ja jutella unikoulusta ihan muuten vaan.

Unikoulu sanana on mun mielestä jo itsessään aika negatiivinen. Jotenkin siihen liittää aina ajatuksen vauvan surusta, läheisyyden kaipuusta ja itkusta, siitä ettei vauvan tarpeita täytetä ja hänen kiintymyssuhteensa jotenkin kärsii. Siitä ei missään nimessä ole ollut meillä kyse, vaan vaikka unikoulu meidän vanhempien tarpeesta nousikin esiin, oli selvää että se toteutettaisiin Justuksen ehdoilla. Jos vauva huutaisi tissiä, sitä luonnollisesti hänelle annettaisiin. Huudattamaan tai huudatusunikouluun ei oltu missään vaiheessa valmiita ryhtymään, mä en usko, että yksikään lapsi oppii itkemisen kautta mitään. Toki tässäkin pitää tunnistaa vauvan itkut. Mikä on mielipahaa siitä ettei homma nyt mennyt niinkuin itse halusi ja mikä sitten lohdutonta läheisyyden ja tissin ikävää. Pähkinänkuoressa, jos ekana unikouluyönä olisikin huomatta, ettei Justus vaan ole valmis nukkumaan koko yötä, olisi homma jäänyt siihen. Sitten olisi helpotettu mun univelkaa jotenkin muuten. Myöskään imetystä "vaarantamaan" en olisi korvikkeilla suostunut. Ajattelen, että pakollista imetystä on jäljellä kuitenkin enää pari kuukautta, joten jaksaisin kyllä katkonaisia unia sen aikaa. Tästä voi ehkä päätellä, ettei mun univelka kuitenkaan ollut niin radikaalia. Meillä kuitenkin isi hoito pääasiass aviikonloppu yöt, joten mä sain siellä nukuttua paremmin.

Me pidettiin tuplillekin aikanaa unikoulu ja muistelen sen ajoittuneen juuri tähän 8-10 kk tietämille. Tuplat olivat korvikevauvoja, joten heille unikoulu oli jotenkin helpompi. Maito kun oli aina tullut pullosta, läheisyys äidiltä ja isiltä. Ne oli helppo erottaa toisistaan ja saada se maidon tuoksu pois. Justuksen kohdalla tässä oli heti isompi haaste, kun syliin ottaessa ne tissit ja maitokin oli siinä lähellä. Ratkaisu olisi tietysti ollut se, että isi olisi pitänyt unikoulun. Meidän tapauksessa tuntui kuitenkin paremmalta, että unikoulun pitäjä olisi äiti, sillä Justuksella muutenkin on välillä niitä hetkiä, jolloin vain ja ainoastaan äiti kelpaa. Koettiin, että näin "menetys" olisi pienempi. Lisäksi isi meillä kuitenkin käy arkisin töissä, joten mun oli jaksamisenkin suhteen helpompi valvoa öitä. Olihan tuota pätkänukkumista tullut harrastettua muutenkin.

Tuplien aikaan luin unikoulusta paljon ja silloin päädyttiin toteuttamaan tassuttelu-unikoulua vähän meille sopivammaksi soveltaen. Se todettiin silloin hyväksi, joten myös Justuksen kohdalla lähdettiin toteuttamaan sitä. Unikoulusta haluttiin mahdollisimman lempeä. Kuten jo mainittua, ei haluttu huudattaa vauvaa, vaan haluttiin että vauvan tarpeisiin vastataan koko ajan ja hänen kanssaa ollaan. Tassuttelu-unikoulussa idea on silitellä selkää ja taputella peppua. Mutta kaikkien meidän lasten kohdalla kasvojen ja pään silittely on toiminut paremmin.

Meidän lähtötilanne oli sinänsä jo helppo, että illat ja nukahtamistilanteet olivat hyvinkin samanlaisia ja rauhoitettuja, olleet jo pitkään. Iltatoimille rauhoitutaan seitsemän jälkeen, valoja vähennetään, leikkejä rauhoitetaan ja omaa ääntä hiljennetään. Syödään iltapuuro, laitetaan yöpuku ja tehdään pesut. Mä yleensä imetän Justuksen vielä kahdeksan aikaan, jonka jälkeen hänet laitetaan sänkyyn, annetaan tutti suuhun, rätti kainaloon ja peitto päälle. Hänelle toivotetaan hyvät yöt ja poistutaan huoneesta. Välillä tuttia käydään nostamassa ja peittelemässä vauvaa uudelleen. Toisinaan imetän hänet vielä uudelleen. Ollaan kuitenkin aina pidetty kiinni siitä, että vaikka Justus nukahtaisikin tissille, hän heräytyisi ainakin vähän ennen sänkyynsä laittoa. Yleensä tämä tapahtuu automaattisesti tissin lupsahtaessa pois suusta ja nostaessa hänet sänkyynsä. Jos vauva on tottunut nukahtamaan syliin, kannattaa mun mielestä opettaa hänet ensin nukahtamaan itse, ennenkuin lähtee unikouluun.

Öisin meillä ei ole oikeastaan koskaan vaihdettu vaippaa, sytytetty valoja tai juteltu vauvalle. Vältetään myös katsekontakteja ja hymyjä. Tämän uskon tekevän selvän rajan myös vauvalle, mikä on yön ja päivän ero. Aiemmin Justus monestikin öisin nukahti tissille ja jatkoi unia mun vieressä. Olin nukahtanut jossain vaiheessa aina itsekin, joten en ollut siirtämässä häntä heti ruokailun jälkeen sänkyyn. Mä itse uskon, että tästä syystä öistäkin tuli rikkonaisia. Justus oppi siihen, että herättyään tuli tissi, joka tainnutti hänet takaisin uneen.

Aloitettiin unikoulu sillä ajatuksella, että kokeillaan. Justus on vielä pieni, kuitenkin vasta reilu 7kk, eli jos hän vielä tarvitsee yömaitoa, hän saisi sitä. Käytännössä siis niin, että jos hän vetäisi kamalat raivarit rauhoitteluista, sylittelystä ja tutinnostoista huolimatta, annettaisiin hänelle maitoa ja siirrettäisiin vielä unikoulua. Päätettiin, että Justuksen yö on 00-06 eikä sinä aikana anneta maitoa. Herätessään tutti nostetaan ja häntä rauhoitellaan kasvoista ja päästä silitellen, sekä antamalla rätti lähemmäs kasvoja. Itkuun kokeiltaisiin ensin silittelyä, mutta jos silitys ei toimisi, otetaan hänet syliin rauhoittumaan. Rauhoituttuaan hänet laitetaan takaisin sänkyyn. Jos itku alkaisi uudelleen, otetaan hänet syliin. Tätä samaa toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Me myös haluttiin olla tarkkoina sen kanssa, ettei vauvaa nukuteta silittelyyn, vaan silittely olisi vaan se rauhoittelukeino. Haluttiin, että vauva nukahtaa kuitenkin itse, eikä silittelyn avulla.

------

ENSIMMÄINEN YÖ

Justus kävi nukkumaan normaalisti kahdeksalta iltatissin jälkeen. Hän heräsi puoli kaksitoista, jolloin imetin hänet sängyn reunalla istuen. Nostin sängyynsä, kun lopetti syömisen. Justus kävi heti nukkumaan tutti suussa. 

Heräsi itkien vaille kolme. Nostin tutin, rauhoittui. Alkoi itkeä hetken päästä uudelleen, nostin tutin uudestaan. Ravasin sänkynsä luona useaan otteeseen, mutta silittelyt ja tutinnostot riitti. Luulin jo moneen kertaan, että Justus olisi nukahtamassa, mutta aina hän havahtui itkeskelemään. Vauva oli selvästi ihan väsynyt ja silmät lupsuivat, mutta millään hän ei osannut rauhoittua. Kello oli jo yli neljä ja mua alkoi jo tuskastuttaa. Päätin kuitenkin, etten luovuta, kun selvästi vauva ei ole nälkäinen. Puoli viiden aikaan alkoi lohduton itku, jonka seurauksena otin Justuksen syliin. Hän hamuili tissiä, mutta tarjosin tuttia. Hän melkein nukahti syliin, josta nostin hänet sänkyynsä. Vilkaisin kelloa vielä hivuttautuessani omaan sänkyyn. Mietin, että olisi pitänyt vaihtaa lakanat sellaisiin, jotka ei kahise. Kello oli 04.45. Justus heräsi seuraavan kerran puoli seitsemän, jolloin annoin hänelle maitoa. Jatkoi uniaan kahdeksaan.

TOINEN YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti kahdeksalta. Iltamaidon jälkeen jää sänkyynsä juttelemaan ja nukahtaa sinne. Herää vaille kaksitoista taas itkemään, eikä rauhoitu ekalla tutinnostolla. Annan maitoa, jota vaan hörppää ja kääntyy sitten pois. Laitan sänkyynsä ja nukahtaa sinne. 

Herää puoli neljä. Nostan tutin, mutta Justus on aika räkäinen ja häntä selvästi ärsyttää tukkoisuus. Hän yrittää nukahtaa, mutta ei saa hyvää asentoa. Mietin, että pitää laittaa korotuspalat sänkyyn heti aamulla. Hän nukahtelee ja heräilee 5-10 min välein tukkoisuuteensa ja mietin jo antaisinko maitoa. Kuitenkin, kun heräämisen syy selvästi on räkäisyys eikä nälkä, nostelen vaan tuttia. Otan syliinkin, josko pystympi asento auttaisi. Puoli viisi luulen jo hänen nukahtaneen, mutta 04.50 Justus itkee taas. Totean Henkalle, etten enää millään jaksa, joten hän nousee ja antaa Justukselle tutin. Itku yltyy, joten Henkka ottaa Justuksen syliin. Rauhoittuu siihen ja jää sänkyyn laskettua nukkumaan. Herää seuraavan kerran puoli kahdeksalta.

KOLMAS YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti. On nuhainen, joten yhden korotuspalan sijaan laitetaan kolme. Iltamaidon jälkeen on aika rauhaton ja tutti nostellaankin useaan otteeseen. Puolen ysin aikaan on unessa. 

Herää kahdelta, tutin nosto riittää. Herää kolmelta, tutin nosto riittää. 

Herää puoli seitsemän, imetän, jatkaa unia puoli kahdeksaan.

NELJÄS YÖ

Isi on pikkujouluissa, joten mä olen yön yksin. Päätän jo illalla, että jos ihan mahdottomaksi menee niin mä annan vaan tissin suuhun ja otan viereen. En nyt yhtään jaksa tutinnosteluita.

Justus käy kahdeksalta nukkumaan. Ei oikein osaa rauhoittua, joten imetän vielä kerran. Nukahtaa itsekseen sänkyyn.

Herää puoli neljä, nostan tutin. Herää varttiavaille kuusi. Päätän, että annan jo maitoa, koska söi viimeksi kahdeksalta. Syö pitkään ja antaumuksella, kunnes kääntää pään pois. Annan tutin suuhun ja Justus jatkaa uniaan vielä puoli kahdeksaan.

VIIDES YÖ

Isi hoitaa tämän yön. Mä varaan jo illalla korvatulpat valmiiksi jos Justus heräilee usein. Normaalisti kahdeksan aikaan nukkumaan.

Herää kerran jossain vaiheessa, isi ei katsonut kelloa. Jatkaa unia saatuaan tutin. Herää puoli kuusi ja jatkaa unia seitsemään saatuaan tutin. Seitsemältä annan aamumaidon, jatkaa unia vielä kasiin.

SEURAAVAT KAKSI YÖTÄ

Käy nukkumaan normaalisti iltatissin jälkeen. Välillä vaatii tutinnostoja välillä jää itsekseen heti nukkumaan.

Herää kerran tai kaksi aamuyöllä, mutta tutinnosto riittää.

Herää uudelleen aina kuuden kieppeillä, ennen tai jälkeen, jolloin haluaa maitoa ja saakin. Jatkaa usein unia vielä lähelle kasia. 

-----

Siinä meidän unikoulu. Tai mä kovasti uskon ja luotan, että tämä oli tässä. Suunta on ainakin tosi lupaava! Justuskin tuntuu hörppivän maitoa nyt päivisin paljon enemmän kerralla, kuin mitä teki ennen unikoulua. Kenties kiinteätkin kelpaavat nyt paremmin? 

Millaisia unikoulukokemuksia teillä on?

Ostetaanko vaunut?

Vaunuista on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Syyskuun alussa vierailtiin vaunujen oston merkeissä Ruoholahtelaisessa lastentarvikeliikkeessä. Meidän vaunut ei enää toimineet aktiivisen vauvan kanssa, joka halusi jo nähdä ympärilleen. Mä kaipasin kääntyviä etupyöriä ja helppoa liikuteltavuutta ja isi muunneltavuutta. Justus taas istuma-asentoa ja sitä, että näkisi maisemia. 

Oltiin tutkailtu netistä erilaisten vaunujen ominaisuuksia ja todettiin aika pian, että meidän kaikkien toiveet täyttäviä vaunuja oli oikeastaan vaan yhdet. Bugaboon Buffalot, joita harkittiin jo raskausaikanakin. Mietittiin, josko tilattaisiin vaunut ulkomailta, sillä silloin säästöä tulisi satasen verran. Todettiin kuitenkin hyvin pian, että halutaan tässä kohdin hyvää palvelua kasvokkain, mahdollisuus reklamaatioihin suomen kielellä, sekä tukea omalta osalta suomalaista yrittäjyyttä ja suomalaista työtä.

Me suunnattiin Vaunuaittaan. Vaunuaitta on Suomen vanhin lastentarvikeliike ja sijaitsee keskeisellä paikalla Ruoholahdessa. Me ajettiin vaunuostoksille Lahdesta ja parkkipaikan löytyminen läheisestä parkkihallista oli helppoa. Siitä sitten hipsittiin liikkeeseen ja alettiin paremmin tutustua vaunuihin. Mä itse olin oikeastaan jo päätökseni tehnyt, mutta isi halusi vielä koeajaa vaunuja, testailla ominaisuuksia ja istuttaa Justusta vaunuihin. Tämä kaikki onnistuikin helposti, samalla kun myyjät kertoivat meille vaunuista tarkemmin. 

Todettiinkin aika pian, että meidän ratkaisu kivijalkaliikeostoksista oli juuri oikea. Päästiin kokeilemaan ihan käytännössä kuinka vaunut menevät kasaan, nähtiin erilaisia malleja ja pystyttiin kokeilla työntötuntumaa. Me saatiin palvelua. Eikä palvelun saanti pääty tuohon ostohetkeen, sillä jatkossakin jos vaunujen kanssa tulee jotain ongelmaa, saadaan helposti yhteys Vaunuaittaan. Mahdollisten reklamaatioiden varalta asiointi on myös helpompaa näin, kuin ulkomaalaisessa nettikaupassa, sillä asiointi voidaan hoitaa suomeksi. Huollon ajaksi on myös mahdollisuus saada varavaunut, eikä omia vaunuja tarvitse itse alkaa lähetellä Bugaboolle. 

Me todettiin suomalainen perheyritys paremmaksi ostopaikaksi paitsi käytännönsyistä myös siksi, että halutaan muissakin valinnoissa tukea suomalaista työtä. Suomalainen asiantuntemus ja osaaminen häviää aika nopeasti, jos aina päädytään tilaamaan tuotteet ulkomailta. 

Vaunuaitta oli mulle liikkeenä ihan uusi, toki heidän verkkokauppaansa olin kurkistellut aiemminkin. Ihastuksekseni huomasin, että valikoima oli todella laaja ja hyllystä löytyi monta omaa suosikkimerkkiäni. Yhdellä reissulla saisi hoidettua helposti kaikki vauva-ajan hankinnat niin halutessaan. Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät Wallabyn vaunuverhothan istuvat Buffaloihin ihan täydellisesti ja Skiphopilta voi valikoida vaunuihin sopivan vaunulelun.

Valikoima ei rajautunut pelkkiin vaunuihin ja niiden tarvikkeisiin, vaan tarvikkeita kaikenlaiseen vauvanhoitoon oli mielinmäärin. Mä bongasin meille myös tuon Ezpz-silikonilautasen, josta Justuksen olisi kiva sitten sormiruokailla. Tuo onkin ollut meillä kovalla käytöllä. Myös Sophie la Giraffen tuotteita löytyi kiva valikoima, joiden hankkimista mietin Justukselle. Ainakin tuo kylpyvaahto ja perinteinen purulelu olisi kiva lisä joulupakettiin!

Meidän vaunut ovat olleet nyt käytössä vajaa kolmen kuukauden ajan ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaan. Mutitelineen ja Bugaboon oman lämpöpussin hankintaa ollaan mietitty, mutta ne olisikin helppo joko tilata Vaunuaitan verkkokaupasta tai huristella suoraan liikkeeseen. Myös kesän tullen kesäkuomun hankinta tulee ajankohtaiseksi. Toinen mitä ollaan mietitty on juoksurungon hankinta. Sen päällehän käy tuo meidän Buffaloiden istuin, joten säästyttäisiin toisten vaunujen ostolta. Juoksurunko olisi kätevä juoksulenkeillä ja varsinkin isi sen perään on haikaillut. Kivasti rullaa lenkillä kyllä Buffalokin, mutta veikkaan juoksurunkoa vieläkin kätevämmäksi. 

Kirjoittelen teille parin viikon päästä vielä tarkemmin näistä meidän vaunuista ja mitä ollaan oltu nyt käytössä niistä mieltä. Ostopaikan suhteen meillä meni ainakin kaikki ihan nappiin. Kiitos Vaunuaitan väki, meillä on ihanat vaunut! 

Sopiva ruutuaika neljävuotiaalle ?

Mä olen tiukka äiti. Siis sellainen jämäkkä, välillä kevyesti jopa ehdoton. Joustavakin, mutta hyvin tiukka tietyistä periaatteista ja niiden noudattamisesta. Mä uskon, että nää periaatteet on avain sujuvaan ja toimivaan arkeen, vaikka välillä niitä toistellessa ja jankatessa tuntuukin, ettei tästä taas tule yhtään mitään. 

Palkitsevinta on, kun jossain vaiheessa vaan huomaa, että se oma jankutus ja muistuttelu on tuottanut tulosta ja lapset omatoimisesti tekee asian justniin kuin sen itse haluaisin tehtävän. Toki meillä monesta asiasta neuvotellaankin, mutta sitten on niitä juttuja, jotka me vanhemmat vaan päätetään, ja niillä mennään.

Tää oli siis pohjustusta tän hetken jutulle, jota meillä kovasti harjoitellaan ja jonka kanssa olen menettää hermoni useaan kertaan päivässä. Nimittäin telkkarin katsominen ja ruutuaika.

Meillä oli pitkään sääntö, että lapset saisi katsoa telkkaria korkeintaan yhden tunnin päivässä. Tuo aika oli sellainen about, 2-3 jaksoa päivässä, eikä koskaan kahta jaksoa kerralla enempää. Usein tvn katselu jakautui aamulle ja illalla. Lapset katsoi yhden jakson aamupalapöydässä ja kaksi päiväkodin jälkeen kun itse kokkailin päivällistä, pesin pyykkiä tms. Eikä mitään ongelmia ollut. Lapset sammutti itse telkkarin, eikä kiukuttelua oikeastaan tullut.

Sitten mä jäin kotiin sairaslomalle, olin väsynyt, uupunut ja täysin kypsä keksimään lapsille aktiviteettejä. Kotipäivät vielä selvittiin joten kuten, mutta kun päiväkoti loppui ja isot oli kotona päivittäin, aloin olla aika tiukilla. Huomaamatta telkkarin katsomiseen käytetty aika vaan venyi ja venyi. Ohjelmat oli saatavilla ihan liian helposti, sillä kun ostettiin tämä talo, päätettiin ostaa älytelkka ja suoratoistopalvelut siihen. Ei juurikaan katsottu tvtä perinteisellä tavalla aiemminkaan, joten tää ratkaisu oli enemmän meidän juttu. Se kuitenkin tarkoitti sitä, että viaplay ja netflix olivat lasten saatavilla napin painalluksella. Aina tuli mieleistä ohjelmaa, kun telkan vaan avasi. Ja mä en jaksanut enää kieltää ja keksiä korvaavaa tekemistä. Monena päivänä podin huonoa omaatuntua, kun menossa oli jo päivän toinen leffa ja tiesin lasten katselleen telkkaria jo lähes kolme tuntia. Ei oltu menty ulos ja lounaskin oli jotain helppoa ja nopeaa.

Vauvan syntymä onneksi helpotti meidän dilemmaa. Tehtiin taas päätös, että päivän tv-aika olisi maksimissaan puolitoistatuntia jaettuna muutamaan osaan. Mun hermoni ovatkin olleet viime kuukaudet koetuksella, sillä ei ole mitään vaikeampaa kuin yrittää saada uudelleen opetettua lapset vähäisempään ruutuaikaan. Poden tästä välillä tosi huonoa omaatuntua, mutta yritän helpottaa oloani sillä, että kyseessä on onneksi ollut aika lyhyt ajanjakso. Eikä minusta siinä vaiheessa olisi ollut muuhun.

Nyt ollaan onneksi tilanteessa, jossa lapset taas sammuttavat telkkarin mukisematta. Vieläkin he kyllä usein kyselevät telkkarin perään. Heti tylsän hetken tullen tiedustellaan, jos vaikka katsotaan telkkaa. Väsyneinä päivinä oikeasti taistelen itseni kanssa, etten vaan käpertyisi sohvalle peiton alle ja antaisi heille lupaa telkan katsomiseen. Hienosti olen kuitenkin saanut pidettyäni pääni, eikä lipsumisia ole tullut. Viikonloppuisin telkkaa tuojotellaan ehkä kauemmin, me nimittäin monesti katsellaan koko perheen kesken yksi leffa perjantaina tai lauantaina.

No mikä on sitten se sopiva ruutuaika päivässä nelivuotiaalle. Se on varmaan tosi yksilöllistä, toiselle sopiva saattaa olla taas toiselle lapselle liikaa. Mä uskon, että lapsesta näkee jos telkkaria katsotaan liikaa. Tv tekee toisaalta apaattiseksi, toisaalta ylivilkkaaksi. Meillä lapset myös menevät tosi rauhattomiksi, jos katselevat tvtä putkeen yli tunnin. Nyt meillä onkin toiminut sääntö, että kumpikin saa valita yhden ohjelman ja sitten telkka sammuu. Välillä tää tarkoittaa kahtakymmentä minuuttia, välillä neljääkymmentä. 

Meillä ruutuaika on oikeastaan pelkkää telkkaria. Silloin tällöin pojat haluaisivat pelata tabletilla, mutta koska mun oma aika ei riitä sen valvomiseen, on sovittu että tabletilla pelaillaan vaan viikonloppuna. Konsolipelejä meillä ei lapset pelaa vielä ollenkaan ja itse yritän pitääkin asian niin pitkän tällaisena kuin mahdollista. Jos tabletille vielä onkin saatavilla jotain kehittävää, ei mulle pleikkari ole sitä lainkaan. Siksi yritän pitää lapset erossa siitä niin pitkään kuin mahdollista. Isin kanssa he ovat paristi kokeilleet jotain rallia, mutta kiinnostus on onneksi vielä sen verran nollissa, ettei isompia riitoja tän suhteen ole tullut.

Tässäkin asiassa mä olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että aikuinen päättää sopivan määrän. Lapsen kanssa, iästä riippuen voi toki jutella sopivasta ajasta, mutta kyllä se silti on aikuinen joka sen viimeisen sanan sanoo. Niinkuin oikeastaan kaikessa muussakin. 

Millaisella ruutuajalla teidän lasten arki pyörii. Onko kotipäivinä tilanne eri kuin päiväkoti-/kerhopäivinä?

Talvi-ihon pelastajat + arvonta

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Medisoftin kanssa.

Meidän perheestä löytyy kolme atoopikkoa. Kaikilla heillä iho-oireet ovat vähän erilaisia ja hoitotarvekin on erilainen. Eniten rasvausta vaatii meidän Rasmuksen iho, hänellä iho menee tosi herkästi kuivalle läikälle, johon ei sitten enää perusrasvat auta. 

Rasmuksen ihon kanssa tullaan hienosti toimeen, kunhan päivittäinen kosteutus on kunnossa. Iho ei kestä juuri lainkaan saippuaa, ja se pitää suihkuttaa ja rasvata useaan otteeseen viikon aikana. Kun näin tehdään, säästytään lähes täysin kortisonien käytöltä. 

Medisoft on varmaan aika monelle tuttu käsihuuhteistaan. Mä ainakin tunnistin merkin purkista heti ja muistelin, että meillä on töissä ollut merkin tuotteita. Nyt perinteisen desifioivan käsihuuhteen rinnalle on tuotu uusi päivittäistavarakaupoista löytyvä hoitava tuotesarja. Sarjan tuotteet ovat pH-arvoltaan iholle optimaalisia ja esimerkiksi pesuneste ei sisällä lainkaan saippuaa ja sen pH-arvo on sama kuin ihon oma luontainen pH, 5.5. Tuotteet auttavat näin säilyttämään ihoa suojaavan luonnollisen happamuuden ja rasvakerroksen poistamatta sitä tai kuivattamatta ihoa turhaan. Tuotteet ovat vain miedosti hajustettuja, joka meidän tuoksuherkässä taloudessa on ehdoton etu. Täysi tuoksuttomuus ei ole mun mielestä kosmetiikassa mikään pakko, mutta mitä luontaisempi tuoksu, sen meillyttävämpää kosmetiikkaa on käyttää. Varsinkaan lapsilla voimakkaita tuoksuja harvemmin kaipaa.

Me saatiin tämä Medisoftin iholle ihana tuotesarja testiin muutamia viikkoja sitten ja se on jo nyt lunastanut paikkansa päivittäisessä käytössä. Varsinkin käsihuuhdetta käytetään meillä paljon, sillä uskon vahvasti sen vaikutukseen tautien ehkäisijänä näin flunssakautena. Käsihuuhdetta meillä käyttää vaan aikuiset, mutta luulen, että sekin riittää vähentämään taudinaiheuttajia meillä kotona. Ihosta huolehtiminen muutenkin auttaa estämään erilaiset ihon bakteeritulehdukset. Tämäkin on tärkeää juurikin tuon meidän perheen atopian vuoksi. Äityessään pahaksi, bakteeritulehdus tarvitsee kuitenkin aika voimakkaat lääkkeet ja voiteet. Rikkonaisen ihon kautta bakteerit myös kulkeutuvat herkemmin verenkiertoon. Ehjä ja siisti iho itsessään on siis myös suoja flunssia vastaan.

Hoitava pesuneste on syrjäyttänyt meidän kylppärissä paitsi mun kasvojenpuhdistusaineen myös lasten kylpysaippuat. Tämä tuote kylpyvedessä sopii ihan mahtavasti atoopikolle ja ollaan käytetty tätä myös vauvan iholle. Tuote puhdistaa glyseriinin ja ihoa suojaavan betaiinin avulla. Saippua helposti kuivattaa ihoa entisestään, mutta koska pesunesteessä ei saippuaa ole lainkaan, on sen vaikutus iholle vaan positiivinen. Pesun jälkeen levitetään iholle hoitava vartalovoide joka imeytyy ihoon äkkiä jättäen sen kimmoisaksi ja pehmeäksi. Olen ulkoistanut Rasmuksen rasvaisella voiteella rasvauksen isille, sillä en tykkää yhtään rasvan jättämästä tunteesta omalla ihollani. Tää voide kuitenkin imeytyy niin nopeasti, että hoidan rasvaukset itse ihan mielelläni. Tätä tuotetta olen tykännyt käyttää myös itselleni iltaisin jalkoihin ja käsiin. Jostain syystä mulla nimittäin kuivuu jalkojen ja käsien iho aina näin syksyihin ja tämä on ollut oiva apu niihin.

Sarjan kosteuttava käsivoide on sitten ehkä se mun henkilökohtainen ihastukseni. Tuotteessa on kevyt tuoksu, se levittyy nopeasti käsiin ja sisältää sheavoita. Voidetta voisi sanoa jopa ylelliseksi, niin ihanan tuntuinen se käsissä on. Se myös jättää raikkaan ja pehmoisen tunteen käsin pitkäksi aikaa. Kotiäitinä käsiä tulee pestyä päivän aikana ihan järjettömän monta kertaa, joten ihon oma pH-arvo varmasti kärsii. Mutta voidetta kun sipaisee vaikka edes jokatoisen pesun päätteeksi, on käsien iho heti paljon paremman tuntuinen. 

Esteettinen silmä nauttii näistä myös, eikä lavuaarin reunalla seisova puteli häiritse silmää lainkaan. Pumppupullo on kätevä paitsi aikuisten käytössä, mutta myös lapsille. Isot pojat ovatkin ottaneet meillä tavaksi rasvailla kätensä aina iltaisin, ihan vaan koska pumppupullosta voidetta on niin kiva ottaa. Myöskään kukkarolle nämä eivät pahemmin käy, vaan laadukkuudestaan huolimatta ovat tosi edukkaita. Ja hienointahan näissä varmasti on se, että tuotteet ovat täysin kotimaisia.

Tällä hetkellä meillä käytetään näitä tuotteita enimmäkseen mun ja Rasmuksen toimesta. Rasmuksen iho on pysynyt tosi hyvänä vain tuolla kevyellä emulsiovoiteella ja pesunesteellä. Ei olla aikoihin rasvattu häntä rasvaisemmilla rasvoilla, joten käyttöä jatketaan ihan varmasti. Myös itse käytän pesunestettä jonkin verran suihkusaippuan sijasta. Käsihuuhde ja käsivoide ovat mulla itselläni kovalla käytöllä päivittäin. Toisen käsihuuhteen kävin ostamassa Henkalle jo töihin, sillä uskon valtaosan meidän opöpöistä kulkeutuvan kotiin sitä kautta. Josko huuhteilla saataisiin karsittua edes pieni määrä kotiin tulevia bakteereja pöpöjä. 

Lukijakilpailu : Millaisia ihonhoitotuotteita sinä käytät? Haluaisitko kokeilla Medisoftin tuotteita? Kommentoimalla postausta olet mukana ihanan Medisoft-tuotepaketin arvonnassa. Tuotepaketteja arvotaan kaikkiaan kaksi. Jätä kommenttiin toimiva sähköpostiosoite. Säännöt kilpailuun täällä. Arvonta on voimassa tasan viikon aina 26.11 klo 10 saakka. 

K E S K I V I I K K O

Takana on vähän nukuttu yö. En yhtään ymmärrä mitä meidän hyvin nukkuvalle vauvalle on tapahtunut, sillä nyt 6 tankkauskertaa/yö on enemmän sääntö kuin poikkeus. En edes muista, milloin viimeksi Justus olisi syönyt yöllä vaan kerran. Tyypillisesti hän syö neljä kertaa, niin tänäkin yönä. Tai niin kuvittelen, olen nimittäin jossain vaiheess anostanut hänet viereeni ja työntänyt vaan tissin suuhun hänen herätessään. Jos oikein muistan, Justus heräsi yhdeltä, kolmelta, neljältä ja puoli kuudelta.

06.00 Henkan herätyskello soi. Justus ei siihen onneksi herää, joten jatketaan hänen kanssaan unia. Henkka nousee aamupalalle ja aamupesuille.

06.15 Justus herää kujertamaan, eikä nukahda tyypilliseen tapaansa uudelleen. Henkka hakee hänet kanssaan aamiaiselle. Mä jään vielä sänkyyn. Isot pojatkin heräilevät ja isi antaa heille aamiaiseksi talk-muruja ja mehukeittoa.

07.15 Henkka tulee herättämään mua ja kertoo olevansa lähdössä töihin. Kahvi odottelee pannussa ja lapset ovat syöneet. Nyt pennut katselevat piirrettyjä ja Justus hytkyttelee sitterissä. Heilutetaan isille heipat ja mä istahdan kahvin kanssa lasten seuraan.

08.00 Sammutetaan telkkari. Laitan radion päälle ja kuuntelen aamulypsyä. Isot saavat vaatteet ja pukevat ne päälleen. Justuksellekin päivävaatteet. Teen itselleni samalla aamupesut ja puen päälle. Otan toisen kupin kahvia ja yhden ruisleivän. Isot aloittelevat leikkejään, vien Justuksen heidän kanssaan leikkimään. Laitan pesukoneen pyörimään, petaan sängyt ja siivoilen aamiaissotkut. Hörpin kahvia ja haukottelen. Väsymys ei yhtään sovi mulle.

09.00 Justus alkaa kitistä, imetän hänet, puen ulkovaatteet ja laitan vaunuihin terassille. Pojat leikkivät. Selvittelen välillä heidän riitojaan, mutta enimmäkseen leikki sujuu kivasti. Luetaan kirjaa, pesen pyykkiä ja siivoilen. Kierrän sohvan kaukaa, sillä sinne rojahtaminen tarkoittaisi sitä, etten enää millään pääsisi ylös.

11.00 Justus herää, nostan hänet olkkarin lattialle leikkimään. Lämmitän isoille pojille pakastimesta kukkakaalisosekeittoa ja Justukselle bataattikukkakaalisosetta. Lapset syö.

11.30 Annan isoille ulkovaatteet ja he suuntaavat ulos leikkimään yöllä sataneeseen lumeen. Imetän Justuksen ja puen hänellekin päälle. Ollaan hetki ulkona. Kirjoittelen samalla kauppalistaa puhelimeen.

12.30 Lähdetään autolla hakemaan fb-kirpulta ostettu lelu. Mietin, että sen voisi laittaa Justukselle pukin konttiin. Suunnittelin hakua ensin kävellen, mutten millään jaksanut lähteä lasten kanss atarpomaan lumessa. Kun nyt kerran autolla lähdettiin liikkeelle, päätin että käydään kaupass atekemässä ruokaostot samalla. Ei nyt ihan viikoksi, mutta muutamaksi päiväksi ainakin.

13.00 Kaupassa. Tekee mieli suklaata, mutta pääsen ohi karkkihyllyn. Käydään vielä apteekissa hakemassa Rasmuksen atopiarasvoja.

13.15 Takaisin kotona. Isot jäävät hetkeksi vielä pihalle, mä ehdin purkaa ruokakassit ja imettää Justuksen ennen kuin he tulevat sisään. Laitan Justuksen päiväunille vaunuihin ja keräilen isojen ulkovaatteet lattialta kylppäriin kuivumaan. Isot leikkivät ja mä istahdan keittiön pöydän ääreen syömään kaupasta ostamaani saladbar-salaattia. Selailen uutta Pirkkalehteä ja käyn kauppakuittia läpi.

13.45 Annan lapsille kaupasta ostetut riisipiirakat välipalaksi ja keitän itselleni kahvia. Pojat leikkii edelleen, joten istahdan sohvalle kahvikuppini ja läppärin kanssa. Lueskelen parit blogit läpi ja totean, että olen varmaan tullut immuuniksi kofeiinille. Väsymys on nimittäin edelleen ihan mahdoton ja uni tulisi varmasti jos silmät vaan laittaisi kiinni.

14.30 Viikkailen pestyjä ja rummutettuja pyykkejä. Pojat auttavat välillä. Soitetaan isille ja kysellään iltapäivän aikataulua. Viestittelen muutaman kaverinkin kanssa whatsupilla ja katson hetken Ensitreffit alttarilla -jaksoa. Leikin samalla lasten kanssa duploilla lattialla. Mun osaaminen ei vaan poikia oikein vakuuta. Äiti ei kuulema osaa ajaa autoilla.

15.00 Justus herää ja imetän hänet. Neuvon isoja lelujen siivouksessa ja alan valmistella iltaruokaa. Meillä on tänään broileripastaa ja pakastevihanneksia, joten en vielä aloita kokkailuja. Autan isoja siivoamisessa ja leikitän välillä Justusta. Hyvin vauva tuntuu vaihteeksi viihtyvän itsekseen lattiallakin.

15.45 Alan tehdä ruokaa. Justus istuu syöttötuolissa mun seurana ja syö maissinaksuja. Isoille lupaan telkkariaikaa, kunhan lelut on siivottu olkkarista. Ne siirtyvätkin vauhdilla leikkihuoneeseen ja isot alkaa katselle Viaplayta.

16.00 Isi tulee kotiin. Isot katselee vielä telkkaria ja me jutellaan päivää läpi, samalla kun mä teen ruuan loppuun ja Henkka kattaa pöydän. Syödään.

16.45 Isi leikkii lasten kanssa olkkarissa ja mä siivoilen keittiötä. Mietin lenkille lähtöä, mutta millään ei huvittaisi mennä sinne loskan sekaan. Kaipaisin kuitenkin hetken omaa aikaa. Lopulta päädyn sohvalle selailemaan puhelinta. Pojat leikkivät jotain paloautoleikkiä ja Justus on isin sylissä selailemassa tietokoneelta jotain elektroniikkaa.

17.30 Justus alkaa kitistä väsymystä ja mä totean ääneen, että voisin ehkä käydä Justuksen kanssa lenkillä niin saisin itsekin vähän happea. Ajatuksesta tekoihin vaan menee jonkin aikaa, sillä imetän vielä Justuksen. Kuuden jälkeen ollaan ulkona. On alkanut pakastaa ja tiet ovat tosi liukkaat. Mutta ai hitsi mikä ihana kirpeä ja kuulas keli!

19.00 Tullaan takaisin, Justus on nukahtanut melkein heti vaunuihin. Isi ja pojat siivoavat leikkihuonetta ja pojat ovat jo yöpuvuissa. Mä teen iltapalarahkan meille kaikille ja pojille vielä leivät lisäksi. Käyn herättämässä Justuksen ja isi antaa hänelle iltapuuron.

19.30 Pestään isojen poikien hampaat ja mennään lukemaan satua. Justus ja isi tekevät iltapesut ja laittavat Justukselle yöpuvun. Istun hetken poikien huoneessa valojen sammuttamisen jälkeen ja odotan että he rauhoittuvat.

20.00 Siirryn olkkariin. Justus on vielä heräillä sitterissä ja isi pakkailee salikamoja. Imetän Justuksen ja nostan hänet sänkyynsä. Isi lähtee salille.

20.15 Suunnittelen katsovani uusimman Greyn anatomian jakson ja syöväni iltapalaa olkkarissa. Ehdin kuitenkin vain valmistaa iltapalani kun Justus itkeskelee. Käyn rauhoittamassa hänet, mutta saankin ravata makuuhuoneen ja olkkarin väliä useaan otteeseen. Justus on rauhaton, pyörii ja itkeskelee. Imetän hänet vielä uusiksi ja hän viimein rauhoittuu unille. Yksi tutin nosto vielä ja pikkumies on unessa.

21.00 Minä, Grey ja iltapala. Ilo ei ole kauhean pitkä, sillä seuraavaksi itkee Kasper kipeää kurkkua. POika tuntuu lämpimältä, mittaan kuumeen ja annan lääkkeen. Mittari näyttää 38.5. Se olisi sitten näköjään syksyn eka flunssa tuloillaan. Kasper käy nukkumaan ja mä siirryn olkkariin.

21.45 Olen juuri saanut teekuppini juotua kun Henkka tulee salilta. En oo uskaltanut lähteä suihkuunkaan, kun lapset ovat heräilleet niin paljon. Nyt isin tultua kotiin otankin suihkun pitkän kaavan mukaan.

22.15 Katsotaan vielä jakso Sykettä Yle Areenasta ennen kuin mekin mennään nukkumaan.

23.00 Kaikki unessa.

00.30 Justus herää. Otan hänet viereen nukkumaan, josko se helpottaisi heräilyihin.

02.00 Justukselle maitoa

03.30 Justukselle maitoa

05.00 Justukselle maitoa

Olohuoneen hyggenurkka

sisältää mainoslinkkejä (merkitty *)

Olohuone on ehdottomasti meidän talon sydän. Onhan se aika loogisestikin keskellä taloa ja siitä näkee oikeastaan kaikkiin huoneisiin. Kun etsittiin tätä kotia, katseltiin jos jonkinlaista taloa, mutta yhdessäkään olohuone ei ollut niin täydellinen kui ntässä. Meidän olkkari on tosi iso, yli 30 neliömetriä suuri, ja korkeimmillaan melkein neljä metriä korkea. Tilaa siis on, mutta sen lisäksi tila on ihanan valoisa kiitos isojen ikkunoiden, jotka ovat etelän suuntaan. 

Olohuoneen sävyt ovat vaaleat, mutta se sopii mun mielestä paremmin kuin hyvin tällaiseen isoon tilaan. Yksityiskohdissa on sitten enemmän väriä, mustaa, beigeä ja harmaata. Joku ei niitä varmaan miellä väreiksi, mutta mulle ne ovat juuri ne oikeat. Meidän kodin värit ovat tosi kylmät, joten on ollut kiva lisätä vähän lämpöä beigellä ja tammen eri sävyillä.

Olohuoneen yksi nurkka oli lähes vuoden tyhjillään kun ei oikein tiedetty mitä siihen laitettaisiin. Lopulta tehtiin siitä tuollainen lukunurkkaus, joka onkin ihan täydellinen käyttökohde tuolle nurkalle. Divaani on ihana lekottelukohde ja Ellokselta läydettiin sen kaveriksi tuo ihana Oxford-lamppu*. Mietin valkoista ensin, mutta kuuntelin onneksi miestäni, joka käski ottaa mustan. Nyt kun tuo musta lamppu tuossa on hetken ollut, tiedän että päätös oli oikea. Se sopii tilaan ihan täydellisesti. Lamppu on kivan iso, jotta se täydentää tuon nurkan, mutta myös sopivan kevyt olematta liian hallitseva. Lamppu on meillä oikeastaan koko ajan pimeällä päällä, sillä sen valo riittää illalla valaisemaan olohuonetta juuri sopivan tunnelmallisesti. 

Vähän mietin tämän saman sarjan näitä* lamppuja meille makuuhuoneeseenkin. Olisi kiva jos sama sarja jatkuisi myös tuonne viereiseen makkariin, sillä sen oviaukko on kuitenkin tuossa olkkarissa. Seinään kiinnitettävät lamput* vaan vähän mietityttää, mutta toisaalta tama lattialamppukin on niin tykätty, että miksipä ei.

Mainitsinkin tuossa, että sisustusta meillä pehmentää tammiset sävyt ja tuollaista koria olen etsinyt meille jo pitkään. Kooltaan tuo Elloksen Ruelle-kori on juuri sopiva viherkasville, mutta toimisi varmasti kivasti myös lelusäilytyksessä. Kori on näköjään poistunut valikoimista sen jälkeen kun se meille saapui, sillä en äkkiseltään sitä valikoimista löytänyt.

Mattoa on myös metsästetty tähän meidän olohuoneeseen kissojen ja koirien kanssa. Lopulta ihan täydellinen Tanger-matto* löytyikin ja parasta siinä on ehkä koko. Tämä on nimittäin kooltaan niinkin huikea kuin 200x290 ja ihan just tehty tähän tilaan. Nukka pehmentää korkean tilan kaiun tehokkaasti ja tuo kuvio on juuri sopiva isoon tilaan. Pienessä tilassa se saattaisi olla rauhaton, mutta nain isolla lattiapinta-alalla antaa juuri sopivaa särmää. Lapset rakastavat tuota mattoa ja pötköttelevät siinä aina telkkaria katsellessaan tai leikkiessään olkkarissa. 

Testasin tähän olohuoneeseen myös tätä* ja tätä* mattoa, mutta selvästikin tämä tila kaipaa isoa ja pörröistä mattoa ollakseen kaikkein eniten eduksi. 

Myös leikkihuoneessa meillä on nyt tämä elloksen Raleigh-matto*, mutta olen jo hetken etsinyt toimivampaa mattoa sinne, jotta tuo matto pääsisi muuttamaan työhuoneeseen. Harkitsin tätä pyöreää ja kaksi metriä halkaisijaltaan olevaa Marrakesh-mattoa*, mutta ehkä pienempikin kuitenkin riittäisi. Tuota pyöreää mattoa on onneksi saatavana myös 160cm halkaisijaltaan.

Yksi meidän olkkarin suosikeista on myös tuo ihana halkoteline jota etsin pitkään ja hartaasti. Lopulta se sattui silmiini asuntomessuilla ja sopii mielestäni niin kauniisti tuohon meidän Tulikiven takkaan. Otin tämän m-koon vaikka pelkäsinkin sen olevan liian pieni. Mutta olin onnekseni väärässä, sillä jos tämän laittaa täyteen puuta, riittää siitä helposti jopa nejään pesälliseen!

Oxford-valaisin ja Ruelle kori saatu Ellokselta.

From Stockholm with love - Tukholma lasten kanssa

Tai pitää kai korjata, että pienenpieni osa Tukholmaa, superlyhyessä ajassa. Mutta riittihän se taas nostattamaan pienen Tukholma-rakkauden ja matkakärpänen pääsi puraisemaan kumpaakin meistä vanhemmista. Tukholma pitää päästä kokemaan taas pian, paremmalla ajalla ja ehkä jopa ilman lapsia. Tai ainakin kahta isompaa.

Matkustaminen lasten kanssa tarkoittaa mulle aina ennakointia ja asioiden selvittämistä etukäteen. Teen tätä toki muutenkin, ja meidän kaveri- ja perhepiirissä mun tekemät powerpointit ennen reissuja ovat tulleet jo hyvinkin tutuiksi. Joku mieltää tällaisen suunnittelun hölmöksi, mulla se poistaa stressiä ja saan reissussa keskittyä siihen oleelliseen. Nauttimiseen, fiilistelyyn ja uusien paikkojen ihailuun.

Tukholman tipsejä keräilin etukäteen facebookin keskustelupalstoilta, netistä ja blogeista. Mun ystävä antoi myös hyviä vinkkejä, joiden avulla saatiinkin meidän maissa pyörähdys kivan sujuvaksi. Faktahan on, että Tukholmassa saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka ja paljon eikä tuo laivan maissaoloaika, vajaa kuusi tuntinen riitä juuri mihinkään. 

Me suunniteltiin Tukholmapäivälle kolme kohdetta, joista yksi (Aquaria) kuitenkin jätettiin lopulta ajanpuutteen vuoksi pois ja hyvä niin. Kävelyyn lasten kanssa tuhraantui meillä yllättävän pitkä aika, eikä olisi millään ehditty tuohon kolmanteen kohteeseen. Toisen kerran sitten.

Meidän pääkohde oli Junibacken, josta kerron sitten tarkemmin omassa postauksessaan. Matkaa Junibackenille Viking Linen terminaalilta oli aika paljon, joten kävelyn sijaan päädyttiin matkustamaan Djurgårdenin saarella sijaitsevaan taloon Båtbussarnan bussilla, johon saatiin liput ostettua kätevästi suoraan laivalta. Matkalla nähtiin jo monta kivaa paikkaa, kun bussi kiemurteli keskustan läpi. Jäätiin kyydistä Nordiska Museetin edessä ja käveltiin Junibackenille. Myös laivalla olisi päässyt helposti terminaalilta Djurgårdenille, mutta pelättiin sen olevan vähän liian kylmä kyyti näin marraskuussa.

Takaisinpäin lähdettiin pari tuntia myöhemmin. Mietittiin raitiovaunuun hyppäämistä, numerolla 7 olisi päästy kätevästi ydinkeskustaan, mutta päädyttiin kuitenkin kävelemään Strandvägeniä ja Hamngatania Sergelin torille saakka. Loppupelissä tää ratkaisu oli aika huono, lapsilla oli nälkä, tuuli oli kova ja matkaan tuhraantui ihan hirveästi aikaa kun isoja poikia sai maanitella eteenpäin. Justus onneksi nukkui vaunuissa, mikä toisaalta oli sitten myös huono, sillä häntä ei viitsinyt herättää Manducaan nostamisen ajaksi. Näin olisi saatu toinen isoista vaunuihin ja toinen sitten isin reppuselkään. Meillä oli mielessä joku kiva rafla, jossa syötäisiin herkullinen lounas, mutta päädyttiinkin ekaan vastaantulevaan McDonaldsiin. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä tuo meidän kävelyreissu! 

Djurgårdenille palataan varmasti seuraavallakin kerralla, poikia olisi jo nyt kiinnostanut Vasa-museo  sekä Aquaria ja kesällä Skansen olisi varmasti huippukohde. Lapset ei luultavasti kieltäytyisi myöskään Gröna Lund -reissusta, joka oli ainakin mun oma suosikkini lapsena.

Sergelin torilta ostettiin lapsille jätskit ja napattaa itsellemme kahvit ennen kuin ostettiin metroliput ja suunnattiin maan alle. Yhtä paljon kuin pojat odotti laivalle menoa, he odottivat myös metroajelua. Ajettiin metrolla Gamla Staniin, jossa käveltiin lyhyt matka Kunglika Slottetille ja Livrustkammareniin. Toi Livrustkammaren oli lopulta pojille ihan ykkösjuttu, eikä heitä meinannut saada sieltä pois millään. Meillä oli ihan liian vähän aikaa pyöriä siellä, ennen kuin piti suunnata taas satamaan ja takaisin laivaan. Gamla Stanissa olisi ollut tosiaan ihana pyöriä enemmänkin, tosin lasten kanssa tuota ei voinut sanoa mitenkään ihanaksi kokemukseksi. Meidän lapset ovat jotenkin niin toiminnan ihmisiä, ettei pelkkä kävely tunnu kiinnostavan heitä yhtään. Kokoajan pitäisi olla jotain touhua. Käveltiin lähimmälle bussipysäkille Skeppsbronin varteen ja sekin oli jo pojille liikaa. Matkaa siis ehkä 20 metriä. Bussilla (53?) päästiin kätevästi lähelle satamaa, josta kävellen sitten  terminaaliin. Tää matka taitettiin sitten laulellen Antti Tuiskua ja jutellen lelulaivoista, joilla lahjottiin pojat kävelemään tuo viimeinenkin etappi. Haikailin vähän satamassa olevan Fotografiskan perään, mutta jospa sitten vasta sillä seuraavalla aikuisten reissulla.

Mun vinkki ehkä siis on, että jos on paljon kohteita joissa haluaa lasten kanssa käydä. Ota alle taksi, maksoi mitä maksoi :D Me oltiin nimittäin jokseenkin ärsyyntyneitä lasten kitinään ja vannottiin jo loppumatkasta, että tää on kyllä vihonviimeinen kaupunkiloma lasten kanssa.. Vaikka siis joo, ymmärrän kyllä täysin heidän väsymyksensä, itsekin olisin mielelläni nostanut hytissä jalat ilmaan ja ottanut pikku päikkärit. 

Ensi kerralla Tukholma koetaan siis useamman päivän ajan, niin jää aikaa muuhunkin kuin juoksemiseen!