Lisää liikuntaa lapsille kotioloissa

Olette varmaan kaikki törmänneet niihin uutisotsikoihin, joissa kerrotaan etteivät nykylapset liiku riittävästi. Kasvavan lapsen pitäisi saada liikuntaa kolmisen tuntia päivässä, niin reipasta kuin vähän rauhallisempaakin. Mä en ole vielä ihan ymmärtänyt uutista, sillä meidän lapset tuntuu olevan liikkeessä ihan koko ajan. Energiaa olisi vaikka muille jakaa, ja jos aamulla ei pääse ulos purkamaan sitä, hypitään seinille ihan viimeistään iltapäivällä.

Paitsi liikunta, myös motoriikan kehittäminen on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Lapsuusiällä luodaan pohja motorisille taidoille, joita paranneella koko lapsuus- ja nuoruusikä. Tiesittekö, että koko ajan harvempi kolme vuotias osaa vaikka hyppiä? Tai tehdä kuperkeikkaa? Ja eikö nämä nyt tunnu ihan perusjutuilta kuitenkin? Entäs sitten, kun motorisessa kehityksessä mennään oikeasti vaikeampiin taitoihin?

Kun muutettiin tähän uuteen kotiin ja tiedettiin, että neliöiden puolesta voitaisiin tarjota lapsille ihan kunnolla liikkuma- jopa sitä riehumatilaa, ei tarvinnut kauaa miettiä tehtäisiinkö niin. Ollaan Henkan kanssa kumpikin oltu lapsena melkoisia rasavillejä, kiipeilty puihin ja rakenneltu majoja. Veikkaampa, että tästä meidän duosta on kasvamassa aika samanlainen parivaljakko! Haluttiin tarjota lapsille lisäaktiviteettejä liikuntaan myös sisätiloihin, sillä aina mahdollisuutta ei ole lähteä remuamaan pihalle.

Lastenhuoneprojektissa meitä auttoi paikallinen yritys Dinox Sport, joka tarjosi lastenhuoneeseen puolapuut, voimistelurenkaat ja voimistelumaton. Dinoxilla käytiin myös tutustumassa muihin tuotteisiin heidän showroomillaan Hollolassa. Valinnanvaraa on ihan valtavasti!

Siinä missä me päädyttiin puisiin ja valkoisiin puolapuihin, löytyy Dinoxin valikoimista myös puisia muissa perusväreissä, sekä metallisia ihan valtavalla värivalikoimalla! Renkaissakin päädyttiin helppoon valkoiseen ja puiseen, samaten valkoisilla remmeillä. Vaihtoehtoja näissäkin on kuitenkin useita värejä ja kokoja. Yksittäisiin puolapuihin ja renkaisiin voi myös yhdistellä erilaisia lisäosia, jolloin renkaiden väliin saa vaikka keinulaudan! 

Kunnollinen jumppamatto on paitsi turvallinen, myös kiva alusta harjoitella kärrynpyöriä, kuperkeikkoja, tai ihan vaan pötkötellä leikkien välissä. Kovalla käytöllä matto on myös isin iltajumpissa, jolloin sen avulla vedetään läpi kunnollinen kuntosalitreeni. Mä haaveilen myös maton käytöstä tulevilla joogahetkillä lasten käytyä nukkumaan ja kun tämä maha on saatu edestä pois. Myös vauvajumppa toimisi matolla oikein loistavasti!

Kannattaa klikkailla itsensä Dinoxin facebookiin ja Instagramiin, sillä sieltä löytyy toinen toistaan kivempiä arvontoja ja kilpailuja, joissa itselleen voi voittaa Dinoxin tuotteita!

Meidän seuraava hankinta taitaa olla trampoliini takapihalle koko perheen käyttöön, sillä se jos joku kuluttaa lapsista varmasti viimeisetkin riehumiset! Ja onhan siinä kiva päästä itsekin hyppimään. Mutta siitä sitten enemmän kesällä!

* Puolapuut, voimistelurenkaat ja jumppamatto saatu Dinoxilta

RV 33 ja pikkupyykkiä

Maanantaisin mulla vaihtuu aina raskausviikot. Tää on tosi kätevää näin, sillä tällätavoin viikkojen aihtuminen on helppo muistaa! Nyt loppukohden alan myös olla itsekin kartalla millä viikolla milloinkin mennään, alkuunhan viikkojen kuluminen piti tarkistaa aina raskauskalneteriappsista! 

Nyt aletaan myös olla sellaisilla viikoilla, etten voi sanoa kokevani raskauden menevän jotenkin tosi nopeasti! Viikot kyllä vaihtuu tiuhaan, mutta silti oma fiilis on, että olen ollut ikuisuuden raskaana. Tuntuu, että siitä heinäkuisesta plussasta on ikuisuus ja maaliskuun viimeisiin tai huhtikuun ensimmäisiin päiviin on vielä samanlainen ikuisuus matkaa. Näinhän se nyt tietysti ei ole, mutta fiilis kyllä on, että aika vaan matelee.

Neuvolakortin kuoret saatu : Oot niin ihana!

Yritän silti tolkuttaa aina itselleni, että nyt nautitaan! Tulee menemään tosi pitkä aika, kun seuraavan kerran tulen viettämään näin paljon aikaa kotona ihan vaan itsekseni. Yritän hoitaa kaikkia rästihommia, selvitellä etukäteen kaikkea tähdellistä ja ihan vaan nauttia. Syödä sohvalla, katsoa Grey maratoneja ja tunnustella vauvan potkuja. Niin, ja viimein antaa myös aikaa vähän blogijutuille! Sieltä on tullut kovasti toivetta sisustus- ja ruokajutuille, joita lupaan alkaa kasailemaan teille heti tässä helmikuun aikana! 

Tänään vaihtuneiden viikkojen kunniaksi, mä pesin ne ekat pikkuruiset vavanvaatteet. Tai oikeastaan pistin pesuun kerralla kaikki meiltä löytyvät minivaatteet 50-68 koossa, sekä kaikki petivaatteet ja harsot. Tälleen ekan pesun kunniaksi, lajittelin jopa vaatteet tummiin, vaaleisiin, 60 ja 40 pestäviin. Jatkossahan nuo tulee varmastikin pyörimään suloisesti sekaisin, kaikki kuudessakympissä. Tai ehkä alkuun 40 astetta riittää vauvan pyykeille, hän kun ei kauheasti sotke ja maito tuntuu palavan vaatteisiin kiinni kuumemmissa lämpötiloissa. 

Pyykinpesuaineena käytin tuota samaa mitä meillä on isommillakin pojilla käytetty aina sieltä pikkupyykeistä saakka. LVn tuotteet on olleet hyviä tuolla meidän atoopikkoesikoisella, enkä ole oikeastaan kaivannut vaatteisiin mitään tuoksuja. Meidän aikuisten pussilakanoihin laitan vain vähän huuhteluainetta, tuntuu että ne siliävät sillä helpommin. Pikkuvaatteet menivät vielä kuivumaan rumpuun, josta ne sitten viikkeilen vauvan kaappiin. Siellä ne sitten odottelevat pikkumiestä.

Vaikka aika mateleekin, tuntuu tosi hurjalta olla jo raskauden tässä vaiheessa, että vaatteet voi tosiaan jo viikkailla kaappiin! Saa nähdä, kuinka korkeita pinoja noista vielä tulee, vaikka oma tuntuma onkin, että vaatetta on aika sopivasti. Sormia kyllä jo polttelisi päästä pukemaan niitä pienelle, mutta maltetaan nyt vielä pari viikkoa kuitenkin!

Mun oma vointini ei oikeastaan ole tässä sairaslomalla ollessa mihinkään muuttunut. Supisteluja tulee edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kipeimmiltä sellaisilta ollaan nyt kuitenkin onneksi vältytty. Vauva on välillä RT:ssä, välillä perätilassa. Vielä tuntuu olevan hyvin tilaa myllätä ja vaihdella asentoa. Potkut on tosi napakoita, välillä ihan hirveän kipeitäkin! En tosiaan muista, että tuplista olisi tällaista ollut! JOko aika kultaa muistot, tai tämä kaveri on veljiään vauhdikkaampi tapaus!

Loppuviikosta kirjoittelen varmastikin vielä neuvolakuulumisia, niitä kun alkaa nyt taas olla tiheämmin! Keskiviikkona pyörähdän neuvolassa taas seuraavan kerran. 

Kuinkas teillä muilla odottajilla menee? Joko alkaa raskaus kypsyttää, vai nautitaanko siellä raskaushehkusta?

Viikonlopun TOP 3

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti teilläkin on takana ihana ja rentouttava viikonloppu! Mä yritän täällä taas asennoitua siihen, että viikonloppu omalta kohdalta jatkuu taas huomenna, kun mihinkään ei olekaan kiire, eikä töitä tarvi starttailla pirteänä kahdeksalta. TUntuu tosi oudolta, ja voi olla etten ehdi vielä ensi viikonkaan aikana tottua tähän toimettomuuteen! 

Vaikka viikon olinkin jo sairaslomalla, odotin viikonloppua silti kovasti! Henkka on tehnyt pitkiä päiviä töissä, joten tiedossa oleva perheaika oli kovasti odotettua. Lapsetkin olivat loppuviikon hoidossa, joten heitäkin alkoi jo olla ikävä.

1. Yhteinen aika

Parhainta viikonlopussa olikin siis ehdottomasti ihan vaan se perheen yhteinen aika. Pyörähdettiin lauantaina Ikeassa hakemassa uusi lipasto eteiseen, sekä hankkimassa viimein ne pitkään harkitut junnutuolit pojille. Rasmus oli kysellyt Ikean lihapullia siitä saakka, kun vanhan lipaston ostaja lähti lipasto mukanaan ja totesin että pitääkin lähiaikoina lähteä Ikeaan. No, nytpä pääsi.

Sunnuntai isillä ja pojilla menikin lipaston kimpussa, pojat olivat ihan innoissaan mukana kokoamassa, naputtelemassa omilla vasaroilla puunuppeja ja porailemassa ruuveja kiinni. Omat rakennuskypärät päässään tietty!

Viikonloppuna tehtiin taas jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ruokaa yhdessä. Lapset alkavat olla jo niin isoja, että heitä voi ottaa mukaan ruuanlaittoon, pilkkomaan ja sekoittamaan. Nytkin Rasmus kuori porkkanoita, sekoitti kalakastiketta ja pilkkoi tomaatteja. Onhan siinä vauhtia, mutta kun riittävän monta kokkeilukertaa on takana, huomaa lapsistakin että se touhottaminen ja toheltaminen vähenee ja he oikeasti keskittyvät kuuntelemaan!

2. 8 tunnin yöunet

Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin pitkästä aikaa kunnon yöunet! En edes muista, milloin en viimeksi olisi heräillyt 2-3 tunnin välein vessaan, supistuksiin, potkuihin tai poikien yskään/pahaan uneen/ viereen kömpimiseen tms. Nyt nukuin putkeen kahdeksan tuntia ja olipa muuten pirteä olo lauantaina! Viime yö mentiinkin sitten taas tutulla kaavalla parin tunnin uniputkilla, eli kovin pitkäaikainen muutos tuo ei ollut. Mutta, yksi hyvä yö, joten jaksan taas ehkä monta huonoa!

3. Uudet hankinnat

Alan aina tosi herkästi stressata, jos tiedän meillä olevan paljon keskeneräistä tai hankintalistalla olevia tavaroita. Kerroinkin jo noista pitkään ostoslistalla olleista junnutuoleista, jotka nyt viimein saatiin pojille! Niiden myötä tripp trapp vapautui vauvan käyttöön ja sainkin sen puhdistettua ja kiristeltyä kuntoon nyt sunnuntaina. 

Myös tuo viimein oikeanlainen eteisen lipasto ilahduttaa myös kovasti. Koti on taas hieman lähempänä valmista. 

Myös vauvan vaatesäilytys saatiin mietittyä kuntoon, kumman paljon harmaita hiuksia aiheuttaa yhden pikkutyypin muuttaminen meidän makkariin! :D

Viikonlopun aikana tein myös aikamoisen löydön, kun bongasin uudenveroisen imetystyynyn paikalliselta facekirpparilta. Olin jo päättynyt etten tyynyä hankkisikaan, vaan selviäisin varmasti imetyksistä ihan tavallisella tyynyllä, kuten poikienkin kanssa. Kun tuo pingutyyny sitten parilla eurolla mukaan lähti, en kyllä vaan voinut olla siihen tarttumatta! Nytpä ei ole iso menetys, vaikka tyyny jäisikin nurkkaan pölyttymään!

Miten teidän viikonloput sujuivat?

DIY : makuupussi vauvalle

Tämän vauvan kohdalla päätettiin jättää äitiyspakkaus ottamatta. Niin hyvä kuin se onkin, ei nähty sille meillä nyt kahden lapsen ja heille otettujen pakkausten jälkeen tarpeellisena. Pojille on säästettynä omista pakkauksistaan makuupussit, sekä muutamia pikkuvaatteita. Oman makuupussin halusin siis tällekin vauvalle, mutta mistään ei tahtonut löytyä sopivia.

Kirpparit on pullollaan vanhojen pakkausten makuupusseja. Valtaosan kuosit vaan ovat sellaisia, etten niitä halunnutkaan omalleni. Pojillakin olevaa suloista siiliä, tuntui löytyvän tosi huonosti. Päädyin sitten kangaskauppaan ja ostin sieltä omaa silmää miellyttävän kankaan. Harmaalla pohjalla valkoisia pieniä tähtiä. 

Mun ompelutaitoni on aika olemattomat. Olen kyllä käynyt tekstiilityönkurssit yläasteellaa, mutta onhan siitä nyt pieni ikuisuus aikaa! Ompelukone kaapista kuitenkin löytyy ja alkuviikosta kaivoinkin sen esiin. Asettelin kankaan makuupussille ja lähdin ompelemaan. Olen ehkä vähän malttamaton, enkä sitten jaksanut mallailla kangasta hyvin tai asetella nuppineuloja helpottamaan työtä. Muutamia virheitä siis tuli, mutta ihan riittävä laatu omaan käyttöön. Ompahan ainakin uniikki unipussi pienelle!

Mutta ei se tosiaan kamalan vaikeaa ollut ja tunnin verran siinä vaan aikaakin meni. Vielä pitäisi silittää pussi ja pakkailla sitten kaappiin odottamaan vauvaa ja vaunu-unia!

Oletteko te tuunanneet äitiyspakkauksen makuupusseja?

* mooseksenkori saatu Jollyroomista

Vinkit kerrospukeutumiseen

Meillä on lapset aika kuumakalleja. Välillä tekisi mieli pukea heille ulos enemmänkin kerroksia, mutta monesti itse hytistessäni ulkona, on molemmilla pojilla ihan lämmin. Tämä johtuu paitsi siitä, että lapset nyt vaan on saaneet isänsä geenit ja mä olen tällainen vilukissa, mutta myös siitä, että heidät on puettu ulos oikein. Samaa en voi sanoa itsestäni, ja omassa pukemisessa saisin kyllä ottaa kovastikin mallia lapsiltani!

Kaikki lähtee aluspukeutumisesta. Ihoa vasten villaa, mieluiten merinoa, se kun ei kutita. Kuvissa lapsilla on päällä Lindexin paidat, Name itin leggarit ja Polarn o Pyretin sukat. Kaikki sukkia lukuunottamatta joulun alennusmyynneistä puoleen hintaan. Tälle kaudelle lapsille on kahdet setit, toinen kun on helposti pesussa tai muuten vaan teillä tietämättömillä. Toiset housut on Popilta ja ne on kyllä myöskin olleet laadultaan hyvät, sukissa vähän harmittaa nopea nukkaantuminen, en tiedä johtuuko meillä pesutavoista vai mistä, mutta varsinkin raitasukat veti nukalle ihan heti.

Kun iholla on villaa, lämmittää se lasta ulkovaatteiden alla. Villa nimittäin siirtää hien vaatteen pinnalle, jolloin se ei jää iholle kylmettämään, kuten vaikka puuvilla tekee. Tämä sama ilmiä kannattaa muistaa goretex-kengissä, monihan puhuu kuinka niissä ei koskaan lasten varpaat pysy lämpiminä, voisiko se johtua vaikka siitä, että jalan hikoillessa neste jää iholle ja viilentää jalan sisältä. Kallis gore tex -kalvo ei paljoa hyödytä, jos märkä tulee jalkaan kengän sisäpuolelta.

Villakerroksen päälle vetäistään fleece. Villa toimii myös tässä kerroksessa, mutta meillä on tykästytty fleeceen. Nämä haalarit on olleet kätevät päiväkodissa, uudet isommassa koossa pitäisi löytää, mistään vaan ei tahdo löytyä meidän lasten kokoja!

Jos ulkona on oikein kylmä, vedetään jalkaan vielä villasukka ja käsiin lapaset. Tai vaihtoehtoisesti, jos oikein lämmin ja loskainen. Silloin kumisaappaassa pitää olla jotain paksumpaa kuin ohut merinosukka ja kurahanskan allekin tarvitaan toista kerrosta. Muuten fleecen päälle riittää vaikka nuo alakuvassa olevat Jollyroomin lähettämät Nordbjorn -kurahaalarit, joissa niissä itsessäänkin on jo fleecevuori. 

Pipon alle vielä merinovillainen kypärähattu. Sitten riittääkin päälle toppakerros ja ollaan valmiina! Ulkona ei varmasti tule kylmä kovimmillakaan pakkasilla. Tai jos tuntuu että tulee, voi fleecehaalarin alle vetäistä vielä yhden kerroksen lämmittävää fleeceä tai villaa.

Mun omasta vaatetuksesta en viitsi edes puhua. Oma villainen alusasu mullakin on, se vaan ei mene päälle tän mahan kanssa. Muutenkin pukeutuminen on yhtä kompromissia toisen perään ja takkikin vetetlee viimeisiään. Mahtuukohan enää ensiviikolla päälle? Myönnettävä on, että ulkoillessa ja pukiessa, en tykkää tästä mahapallosta lainkaan! Onneksi ensi talvena saan toivottavasti vetää  päälle säänmukaista, enkä sitä mikä milloinkin päälle mahtuu! :D

Tuleeko teillä topan alla käytettyä villaa?

*kurahaalarit saatu Jollyroom

Ihan rauhassa

Sieltä se lääkärin määräys tuli, se jota jo itse vähän osasin odotella. Muahan on supistellut jo pidemmän aikaa, mutta nyt oikeastaan tän vuoden puolella supistelu on ollut vielä runsaanpaa, ja jokunen ihan kipeäkin supistus on jo tullut. Olin koko alkuvuoden töistä poissa sen kaamean flunssan vuoksi ja ajattelin supistustenkin johtuvan siitä taudista. Alkuviikosta palasin töihin, mutta supistelutpa vaan paheni siitä. Keskiviikkona latasin jopa sovelluksen, jolla sain kellotettua supistuksia. Oli muuten lähellä, ettei tullut lähdettyä illalla vielä synnärille tarkistukseen!

Torstaina lääkäri sitten kertoikin sen mitä epäilinkin. Kohdunsuu oli pehmeä, eikä ne supistukset tosiaan olleet harmittomia. Kanavaa oli onneksi vielä reilusti jäljellä, joten vuodelepoon en joutunut. Käsky kävi, että nyt tosi rauhassa, ilman nosteluja ja kumarteluja, jotta vauva saisi kasvaa rauhassa ainakin täysiaikaiseksi. Sairaslomalappuun tuli päättymispäiväksi äitiyslomaa edeltävä päivä. Hurjalta tuntuu, mutta töihin en enää palaa. 

Vauvalla kaikki on onneksi oikein hienosti. Lääkärikin rauhoitteli, että pieni on oikein hyvänkokoinen, vaikka kävisikin niin huonosti, että lähtisi syntymään. Painoarvioksi tuli 1500g, hieman vähemmän kuin veljensä näillä viikoilla. Kaikki omissa arvoissanikin on kunnossa ja onnekseni viime viikolla saapui myöntävä päätös myös vauvavakuutuksesta. Helpottaa tietää, että vaikka vauva etuajassa tulisikin, on hänet ainakin nyt vakuutettu.

Eli enimmäkseen täällä otetaan nyt rauhassa. Tai niin rauhassa kuin vain onnistuu. Omaan päähän ei vielä oikein ole iskostunut, että nyt ihan oikeasti jäin kotiin ja että nyt pitäisi ottaa rauhassa. Meinaan alkaa touhuamaan ja tekemään vaikkajamitä ja muistan taas kipeiden supistusten tullessa, että rauhassahan tässä pitikin olla. 

Nyt yritän vain ottaa ilon irti tästä lomasta, näistä hetkistä kun ihan oikeasti voin vaan olla ja rentoutua. Nukkua päikkärit ja katsoa monta tuntia putkeen Greyn anatomiaa. Pojat jatkavat hoidossa vielä helmikuun loppuun, joten päivät tulen nyt kuukauden ajan ainakin viettämään itsekseni. Tai saa nähdä kuinka käy, kumpikin lapsista nimittäin taas yskii. Näinköhän meitä odottaa jälleen uusi tauti ensi viikolla.. Johan tässä viikko ollaankin oltu terveenä!

Viikonlopun parhaat

Heippa ja ihanaa sunnuntai-iltaa kaikki! Täällä on vietetty pitkästä aikaa energisempi viikonloppu, kuin pitkiin pitkiin aikoihin! Tää meidän tautikierre alkaa toivottavasti olla ohi, pitää varmaan koputtaa nyt puuta! Toivottavasti en nyt näillä kehuilla kaiva verta nenästä ja meihin iskee sitten taas jo uusi tauti ensi viikolla..

Mulla itselläni oli melkein kahden viikon ajan ihan hirveä flunssa. Se alkoi jo heti vuoden alusta kovalla kurkkukivulla ja kuumeella, kärjistyi siihen ettei multa lopulta lähtenyt ääntä lainkaan ja lääkärikin laittoi mut puhekieltoon. Siihen päälle sain vielä korvatulehduksen ja silmätulehduksen. Vasta nyt loppuviikosta alkoi tuntua, että ääni alkaa kestää ja olla normaali. Väkisinkin tuollainen sairastelu vetää siis yleiskunnon ihan alas ja olenkin ollut hirveän väsynyt ja voipunut. Päälle vielä kummankin lapsen angiina, korvatulehdukset ja silmätulehdukset, voi sanoa että täällä ollaan oltu aika poikki. Voitte siis varmaan kuvitella, että parin viime yön kunnon yöunet ja ulkoilut on tehneet todella hyvää ja tuntuu että energiat alkaa olla taas palautuneet normaaliin!

Nyt siis peukut pystyyn, että tästä tulee terveempi loppuvuosi!

Lasten kuumeilun vuoksi ulkoilut on olleet myös tosi vähissä, joten vasta nyt päästiin kokeilemaan lasten joulupukilta saamia suksia! Varsinkin Kasper on kinunnut ladulle harvase päivä, vaikkei raukka oikein tainnut edes tietää, mitä hiihtäminen on. Nyt otettiin ensi tuntumaa suksiin ja sauvoihin omassa pihassa, mutta sen verran hienosti se molemmilta meni, että ensi kerralla lähdetään varmastikin jo ladulle! 

Perjantai-iltana täällä etelä-suomessa tuli myös lunta aika valtavasti ja vietettiinkin koko perheen voimin ilta pihalla. Kotipihaan valmistui hurja pulkkamäki, josta varsinkin meidän juniorit on innoissaan! Ja olen mäkin, helpottaahan se nyt tätä omaakin lyllertämistä, kun mäenlaskut voidaan hoitaa omassa pihassa. Suojalumesta valmistui myös lumilyhty, jonka kuvan voi tsekata instagramista. POjat oli ihan ihmeissään, kuinka kynttilä loisti niin hienosti lumilyhdyssä, aina sisälle saakka!

Lauantai meillä kuluikin enimmäkseen kaupoilla, mikä oli kyllä pari viikkoisen neljän seinän sisällä istumisen jälkeen ihan superihanaa. Tehtiin loppualeihin täsmäiskut ja löydettiinkin aika kivasti kaikkea tarpeellista. Lapset saivat myöskin viimein uudet turvaistuimet, vanhat kun alkavat jo pikkuhiljaa jäädä meidän reilu 100 senttisille pikkumiehille pieneksi. Hurjalta tuntuu, että lapset on jo niin isoja, että heidät voi istuttaa autoon pelkkiin turvavyöistuimiin! 

Lauantain to do listalle kuului myös monta kodin rästijuttua ja taas ollaan saatu laitettua kotia vähän enemmän omannäköiseksi. Paljonhan täältä vielä puuttuu ja monta juttua haluaisin uusia. Mutta pikkuhiljaa, joka ei kyllä ihan helppoa ole tällaiselle kaikkimullenythetisamantien -ihmiselle. 

Sunnuntai menikin kyläillessä. Käytiin mun isovanhemmilla syömässä ja herkuttelemassa suklaakakulla. Valmiille ruualle on aina yhtä ihana päästä, sekun tarkoittaa itselle yhtä vapaata ruuanlaitosta. Ja mummin lihapatojen ääressä on kyllä aina takuuvarmat herkut, joten eipä meitä montaa kertaa olisikaan tarvinnut lounasseuraksi houkutella. Iltakahvit pyörähdettiin juomassa vielä papalla, jossa mahat täytettiin laskiaispullilla. Sunnuntai onkin nyt hyvä lopetella sohvalla leffan ääressä salaattilautanen mahan päällä. Ja jep, mahan päällä nimenomaan. Raskaana olon parhaita puolia on ehkä se, että lautanen pysyy oikein kivasti ja nätisti mahapallon päällä. Mitä nyt Nestori sitä välillä potkii.

Ainiin, täällä alkaa huomenna viidenneksi viimeinen työviikko! Laskeskelin, että työpäiviä ennen äippälomaa mulla on enää vaivaiset 25! Aika hurjaa! Pikkuhiljaa oon myöskin alkanut heräillä siihen, että meidän Nestori voi oikeasti saapua jo muutamien viikkojen päästä! Toivottavaa tietysti olisi, että tavattaisiin pikkumiehen kanssa vasta maaliskuussa, mutta pojathan syntyivät jo rv 36+0, mihin tässä raskaudessa on huomenna enää kuusi viikkoa. Aika tosiaan menee ihan kauhealla vaihdilla!

Mutta nyt mä siirryn sohvalle ja leffan ääreen! Ihanaa sunnuntaita ja kivaa alkavaa viikkoa! Pus!