keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Ruokatilan vaihtunut järjestys

Mä en juurikaan vaihtele meillä järjestystä, vaan kalusteet ovat hyvin pitkälle niillä paikoillaan aina, johon ne alunperinkin hankitaan. Siksi on aika hassua, että kuluneen parin kuukauden aikana meillä on järjestystä muutettu enemmän kuin koskaan ennen. Muutos taisi lähteä isojen poikien huoneesta, jonka seurauksena Justus sai oman huoneen. Sitten käänsin ruokatilan järjestyksen uusiksi ja lopulta vielä olkkari koki uudistuksen. 

Ruokatila tuntuu nyt paljon toimivammalta, vaikka alkuun olinkin aika skeptinen tän muutoksen suhteen. Seinän vierustalle tarvittaisiin luultavasti ainakin yksi, ellei jopa kaksi lisäpalaa Beståta ja mun haave olisi saada ne nostettua seinälle n. 20 cm korkeuteen. Mieheni ei tähän kuitenkaan suostu niin kauan kuin lapset ovat sen ikäisiä, että roikkuisivat niissä. Koolaukset seinissä kulkevat nimittäin jotenkin niin, ettei kiinnitys olisi ihan yksinkertaista. 


Ruokatilasta löytyy mun pitkäaikainen suosikkihuonekaluni, tupla stringpocket, joka on ollut paras sisustushankintani aikoihin. Olen enimmäkseen Ikea-sisustaja, mutta sitten muutamat suosikit hankin designina, maksoi mitä maksoi. Ja tuo String on yksi niistä. Se näyttää vaan täydellisen ihanalta ja ilmavalta tuossa seinällä. Miehelläni ei tähän ollut oikeastaan edes sanavaltaa ja puhuin tuon meille oikeastaan sillä varjolla, että tarvitsen jonkin palkinnon kestääkseni silloin vaivanneen raskauspahoinvoinnin. Ja String saapui. Toki kuulen edelleen viikottain niitä, "piti ripustaa vaimon stringit seinälle.."-kommentteja, mutta kuuntelen ja kärsin ihan mielelläni :D Meillä tosin sisustussilmä on on aika samanlainen ja moni mun ehdotus meneekin läpi vain siksi, että miehenikin niistä pitää. Ei meille tulisi mitään sellaista, joka toisen mielestä on ehdoton inhokki. Luulen, että tämänkin hyllyn kohdalla suostuttelu piti tehdä vaan hinnan vuoksi. 

Pöytä on ollut yksi yllätysmenestyjä meillä, sekin oli muuten pitkällisen väsytystaistelun tulos. Mieheni olisi hankkinyt meille ruskean pöydän, sellaisen kuin edellinenkin, mutta mä halusin ehdottomasti valkoisen. Ja korkeakiiltona. Sekä isossa koossa kaksi metriä pitkänä ja metrin levyisenä. Tiedättekin kuinka siinä neuvottelussa kävi, sillä nythän tuo Twist-pöytä meillä on. Olen ollut siihen tosi tyytyväinen enkä ihan heti ole sitä vaihtamassa pois. Paksut jalat ja iso koko ovat siinä parasta ja ainoita huonojapuolia on ehkä nuo jalkojen kolot. Niihin nimittäin menee kaikki leivänmurut ihan tosi helposti! Ollaan harkitty tähän päälle lasilevyä, sen avulla raot pysyisi puhtaana. Pöydän pinta on pysynyt tosi hyvänä, siihen nähden että meillä on kolme alle viisivuotiasta lasta. Pöydällä on ikää nyt reilu kolme vuotta ja pinnassa on vain kaksi kolhua. Nekin mun itseni aiheuttamia. Toki pientä naarmuakin löytyy, mutta missäpä pöydässä ei olisi. 


Tuolien vaihdosta haaveilen, ne on nyt Askon Marvel-tuolit ja tosi kivat kyllä, mutta haluaisin ehkä harmaalla kangasverhoilulla olevat. Niiden kanssa odottelen kuitenkin ihan suosiolla vielä pari vuotta, että pienimmänkin pahin sotkemisikä menee ohi.

Ja matto. Sehän meillä tosiaan on pöydän alla. Tämä oli ehkä vähän pakkorako, sillä huonekorkeuden ollessa korkeimmillaan lähes neljä metriä, kaikuu huone tosi herkästi. Matto helpottaa tätä vähän ja se onkin toiminut ihmeen hyvin pöydän alla. Pesulassa se on käynyt kerran tän vajaan kahden vuoden aikana joka tässä on asuttu. Silloinkin ihan vaan koska on ollut lattialla niin pitkään, ei niinkään tahrojen vuoksi. Matto on Askon Mira-matto ja koska sitä voi käyttää myös ulkona on pinta likaa hylkivä. Kaikki tahrat mustikkasmoothiesta lähtien on lähteneet märällä rätillä pois. 

Kuten kerroinkin, tykkään tästä järjestyksestä kovasti! Ainoa huonopuoli on varmaan tuo lampun paikka joka ei ole kyllä yhtään optimaalinen tälle järjestykselle. Ollaan mietitty josko lampun vaihtaisi ja hankkisi tilalle jotkut ihan tavalliset spotit. Ja luultavasti näin tullaankin tekemään, kunhan vaan oikeanlaiset lapsut osuvat kohdalle.

Tän uuden järjestyksen iloja on myös se, että nyt kaikki juhlakattaukset saadaan kivasti paitsi tuohon saarekkeelle, myös tuolla sivussa olevalle tasolle. Ja juhlathan meillä ihan pian onkin kun juhlitaan vauvan ekoja synttäreitä! Enpä voi uskoa tätä todeksi ja myönnetään, että ihan pian koko juhlat alkaa hirvittää. En nimittäin ole tehnyt niiden eteen vielä mitään, edes koristeita ei olla hankittu! Mutta ihmiset sen juhlan tekee, joten eiköhän me selvitä! Kivaa keskiviikkoa, mä alan kirjoitella nyt ostoslistaa synttäreille!

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kurkistus astiakaappiin


*sisältää mainoslinkin

Jokin aika sitten sain pyynnön tehdä postauksen meidän astioista. Joten nyt kurkistetaan meidän kuppeihin ja kulhoihin! Samaisen postauksen tein joskus vuosia sitten, eikä astiasto ole siitä ihan kauheasti muuttunut. Ollaan sitä toki laajennetty, tai hankittu muutamia uusia rikkoutuneiden tilalle. Mutta pohja-astiasto on pysynyt samana.

Me taidetaan olla astioissa hyvin perinteisiä, sillä meidän kaapeissa on monen muun suomalaisen tapaan Arabiaa ja Iittalaa. Muutama Marimekko, pari Pentikiä ja jonkin verran Ikeaa. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että kaikki astiat ovat mulle oikeastaan mieleisiä. Välillä harkitsen valkoisten KoKo-kuppien myyntiä, mutta sitten taas välillä totean ne niin tarpeelliseksi, etten ole viitsinyt. Kun nyt kuvasinmelkein kaikki astiat, tuli mulla kyllä tunne että kuppeja on ihan liikaa. Mutta toisaalta, käytetään niitä aikalailla kaikkia, vähän erilaisissa tilanteissa vaan.

Aloitetaan vaikka lasten astioista, joissa oma suosikkini on Arne Jacobsenin Design Letters -sarja. Näitä voisin ottaa jopa jokusen lisää, sen verran paljon olen näistä tykännyt. Vaikka materiaali onkin melamiinia, on nämä myöskin kestäneet meillä hyvin. Yksi muki on jouduttu uusimaan sen pudottua laattalattialle, mutta muuten astiat on olleet superkestäviä!


Muoviastioita meillä on oikeastaan vaan nämä Ikean perinteiset, joita käytetäänkin aika paljon. Useimmiten aamu-, väi- ja iltapalalla. Muovimukit siirrän luultavasti sivuun ja niitä käytetään sitten jatkoss avaan retkillä ja ulkona. Nuo on nimittäin siitä hankalia, että kaatuvat tosi helposti. Tilasin juuri uusia Iittalan kartiolaseja lapsille, jotka varmaan ajavat asiansa paremmin. Ne olivat nyt Iittalan verkkokaupassa kaksi kappaletta 8e* ja siitä vielä koodilla (kurkkaa koodi postauksen lopusta) -10% pois. Olen näitä pitkään miettinyt ja nyt viimein sain aikaiseksi!


Pääasiassa lämpimienruokien syöntiin meillä on lapsilla Pentikin posliiniastiat. Justuksella on tuo matalalautanen tosin muumi, mutta se ei ole vielä käytössä. Nämä pentikit on mun yllätykseksi pysyneet ehjinä nämäkin, matalat ovat isojen ristiäislahjat ja olleet käytössä siitä saakka kun ei ollut enää vaaraa että lautaset lentelee. Aterimet on olleet tosi tykätyt nekin. Syvä kuppi ja muki on yleensä käytössä puuroissa ja iltapalalla. 


Justuksella käytetään enimmäkseen vaan tuota Baby Björnin lautasta, jota hän ei sa akauhean helposti itse lennätettyä lattialle. Mukeina on Mam-nokkamukeja, lifefactoryn nokkamuki ja Nukin nokkamuki. Nää Mam-mukit on kuitenkin olleet ehkä parhaat. 


Ja muumi. Sitä meillä on leipälautasina, kulhoina, mukeina ja laseina. Muita käyttävät oikeastaan vaan lapset, mutta mukit on käytössä vanhemmillakin. Useimmiten niistä kahvia hörppii isi, mä itse käytän melkein aina muita kuppeja. Muumit katetaan myös aina lastenjuhliin kahvikupeiksi, sillä niitä meillä löytyy 15 kpl. Leipälautasia on vain yhdet per lapsi, kuten kulhojakin. Laseja on enää kaksi, loput neljä ovat rikkoontuneet jo. Hassua on, että laseja on enemmän mennyt rikki meillä vanhemmilla, vain yksi on tainnut hajota lasten käytössä. 


Sitten aikuisten astiat. Astiasto meillä on Arabian KoKoa ja olen tykännyt siitä ihan mahdottomasti. Tavalliset lautaset on kyllä ihan valtavan isot ja niiden vuoksi olen välillä miettinyt sarjan vaihtamista valkoiseen Teemaan. Vielä ei olla kuitenkaan vaihdettu, sillä ulkonäöllisesti tykkään tästä Kokosta kuitenkin niin paljon enemmän. Isoja lautasia meillä on 12 ja se on arkikäytössä vähän liikaa. Sitten tietysti kun lapset siirtyvät näihin samoihin, on määräkin parempi. Syviä meillä on kuusi ja se on osoittautunut aika hyväksi. Lapsetkin syövät keitot näiltä syviltä lautasilta, eikä olla ainakaan vielä koettu määrää liian pieneksi. Soikeita leipälautasia on niitäkin kuusi ja myös siinä määrä on sopiva. Kulhoja on myös kuusi ja niissäkin määrä on oikein hyvä. Keskikokoisia lautasia, jotka tosin ovat hivenen turhat, on neljä kappaletta. Niitä olen käyttänyt oikeastaan vaan lapsilla, sillä omass akäytössä ne ovat jotenkin liian ahtaat.. Pieniä leipälautasia on 12 ja niitä käytetään oikeastaan vaan juhlissa. Nuo pikkulautaset ovat vähän hankalai. sillä niiden korkeiden reunojen vuoksi ne keikkaavat tosi helposti. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi teema välillä houkuttaa. Voisi tietysti miettiä vaan noiden asetinlautasten(?) vaihtoa teemaan ja pitäytyä isoissa lautasiss atässä vanhassa tutussa Kokossa.


Lasit meillä oli aiemmin Iittalan Kartiot isossa koossa, mutta päivitettiin ne viime syksynä kastehelmiin. Kastehelmen lasit ovat jotenkin järkevämmän kokoiset ja muutenkin kauniimmat. Myös leipälautaset hankittiin silloin Kastehelmenä, ja noita käytetäänkin nyt aikalailla samanverran soikeiden KoKojen rinnalla. Nämä meillä on myös aina juhlakattauksissa ja muissa kahvituksissa. Lautasia on 6, joka on vähän liian vähän ja ainakin neljä pitäisi ostaa lisää. Laseja on kymmenen, niissä määrä on ollut sopiva. Jälkiruokakuppeja on kaksi, ja olen miettynyt jos KoKon kulhot orvaisikin näillä. Kastehelmet ovat vaan sen verran pienet, etten tiedä tulisiko niille kuitenkaan käyttöä. 


Kahvikupeissa meillä sitten löytyykin jokunen. Neljä mustavalkoista Taikaa, kuusi mustavalkoista marimekkoa. Nämä ovat kupit joita käytetään selvästi eniten, niin aamu- kuin iltapäiväkahvillakin. Aina kun mun sisko tulee kahville, katan Taikat, muille laitan Marimekkoa. Ellei sitten kyläilijä ole kaltaiseni kahvisieppo, silloin katan myös Taikaa. Marimekon kaverina on tuo yksi kulho, joka meillä on oikeastaan aina karkkikulhona. Taikakulhoja on neljä ja niist syödään yleensä keittoja ja rahkaa. Määrät on olleet aika hyvät, en ole koskaan kaivannut useampaa Taika-kuppia, mutta Marimekkoja olen harkinnut hankkivani enemmän. Mutta juurikin jonkin tilalle, joko korvaisin näillä muumimukeja tai KoKo-kuppeja.


Ja eihän ne kahvikupit siihen loppuneet. Paljon arjessa juon kahviani noista Martinexin arki-sarjan kupeista, kuten olette ehkä somesta bonganneet! Myös Design Lettersit ovat tykättyjä, vaikkakin kaipaisin niihin korvaa. Enimmäkseen nämä koristavat meidän keittiönhyllyä ja katan ne oikeastaan vaan brunssille tai aamupaloille. Nuo Villeroy Bochin kupit ja lautaset ovat ehkä kaikkein turhimmat joita meillä on. Niitä käytetään tosi harvoin, yleensä jos haluan kattaa vähän hienommin tai kahvittelen kaksistaan ystäväni kanssa. Astiat ovat tosi käuniit mutta aika käytännölliset. Mieheni kaataa näihin meille tosi usein viikonloppuisin iltapäiväkahvit. Pientä arjen luksusta <3 Villeroy Bochia meillä on neljä paria, mutta toistuvasti harkitsen niiden myyntiä. Näiden lisäksi onkin sitten ne 15 kpl muumimukeja ja 12 kpl KoKon kuppeja. 


Keittiön hyllyssä löytyy vielä niin kastehelmeä purkkeina, kuin Martinexia munakuppeina. Muumia keksipurkkina ja Taikaa maitokannuna. 


Vielä astioissa löytyy tietysti viini-, viski ja shottilasit. Viinilaseiss ameillä on Iittalan Essenceä ja sitä täydensin juuri Iittalan alessa kuohuviinilaseilla*. Kuohuviinilaseja meillä on nimittäin enää yksi, jostain syystä ne on ainoita jotka meillä on menneet rikki. Nyt sarjat ovat täysinäisiä, ja määrällisesti myös riittäviä, sillä kaikkia viinilaseja on kuusi kappaletta. Lisäksi meillä on ultima thulet viskilaseina, tuolla ylhäällä shottilasiaen takana. Shottilasit taitavat olla jotain markettimallistoa. Viinilasien vieressä on myös kermakko, kristalliset shampanjalasit, sekä meidän kaiverretut häälasit. Siis ne shampanjalasit, joista häissä siemailtiin Möetit. Niistä muuten juodaan ainoastaan hääpäivänä ja kihlapäivänä, muuten meillä on iittalat käytössä.


Astioissa mainitsisin vielä muutamat kattaus- ja tarjoiluastiat, jotka meiltä löytyykin yhdestä kaapista. Niiden lisäksi toki on muutamia isompia uunivuokia (metallisina ja keraamisina) Orthexilta, Iittalalta  ja kermansavelta. Tarjoilussa käytän Marimekon siirtolapuutarhalautasta, Marimekon räsymattokulhoa ja kastehelmen tarjoilulautasta. Näiden lisäksi paljon käytössä on myös kastehelmen kulho, sekä Iittalan muumi piirakkavuoka. Noita suorakulmaisia tarjoiluvuoksia on kaksi ja ne molemmat taitavat olla Teemaa. Myös teekannu on kovalla käytöllä. Ylhäältä löytyy sitten noita lautasia, joita kerroinkin käytettävän harvemmin. Niin ja sitten tuo salaattikulho, jonka merkistaä ei ole tietoa. Ostin sen Joensuulaisesta sisustusliikkeestä joskus vuosia sitten. 


Niin ja aterimista sen verran, että ne meillä on ollut jo vuosia Hackmannin Savoniaa. Näissä vaan on se tilanne, että uusi sarja pitäisi hankkia, tai sitten ostaa tätä vilä yksi setti. Ensimmäisen setti on nimittäin tullut miehelleni ylppärilahjaksi ja ollut ensin hänellä käytössä poikamiesboksissaan ja sittemmin meillä yhteisissä kodeissa. Kihlalahjaksi saatiin toinen setti ja määrällisesti tuo olisikin sopiva. Vuosien saatossa osia on vaan katoillut ja nyt taidetaan olla siinä vaiheessa että haarukoita on ehkä kahdeksan ja pikkulusikoita viisi. Pikkulusikoiden määrää saa onneksi kompensoitua juhlissa käytössä oleville hopealusikoilla, mutta arkikäyttöön niistä ei oikein ole. Melkein tilasin Iittalan verkkokaupasta nämä, mutta pihiys iski! 


Siinäpä oli oikein kunnon katsaus meidän kaappeihin, jokunen kuppi noita tosiaan onkin kertynyt! Tykkään kuitenkin, että astioita on riittävästi ja erilaisiin tilanteisiin. Vähemmälläkin varmasti selviäisi, mutta toisaalta valtaosa on kuitenkin viikottaisessa käytössä. Osasta ehkä voisinkin luopua, katsotaan onnistuuko! Toisaalta, meillä on keittiössä sen verran hyvin tilaa, ettei tarvetta karsimiselle ole ollut. Tilanne voisi olla eri, jos kaappitila tarvittaisiin muuhun käyttöön!

Millaisia astiastoja teillä on? Tykkäätteko kerätä yhtä sarjaa vai ostatko eri sarjoista malleja jotka ovat mieleisiä?

Kannattaa klikkailla itsensä Iittalan verkkokauppaan* jos astioita on hankkimassa, siellä on nimittäin Iikend vielä tän illan voimassa ja monia astioita puoleenhintaan! Koodilla IIKEND10 saa vielä -10% lisäalen aletuotteista! Verkkokauppaan TÄSTÄ*.

Helsinkipäivä

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Toivottavasti teillä oli ihana viikonloppu ja akut tuli taas ladattua tälle uudelle viikolle. Meidän viikonloppu sujui hyvinkin rauhallisesti perheen parissa. Eilen illalla sitten alkoikin lastenhuoneesta kuulua haukkuvaa yskää. Jep, talven toka laryngiitti rantautui meille, tällä kertaa Rasmukseen, joka influenssakierroksella pysyi terveenä. Toivotaan, ettei sama tauti iske nyt muihin poikiin.

Mutta palaillaan vielä viime viikkoon, jolloin tehtiin lasten kanssa reissu, jota olen suunnitellut useaan otteeseen. Me lähdettiin nimittäin heti aamusta Helsinkiin, isojen poikien iloksi junalla! Nyt vuoden alustahan lähijunien hinnoittelu muuttui ja kun tähän saakka lähijunilla on päässyt aikuinen vaunujen kanssa ilmaiseksi HSL:n alueella, nyt se vuoden alusta laajeni koskemaan myös VR:n lähijuna-aluetta. Näin ollen siis myös Lahtea! 


Ainahan junalla ajelu Helsinkiin on ollut tosi helppoa, sillä oikoradan vuoksi Z-junakin huristaa pääkaupunkiseudulle tunnissa. Lapset pääsee ilmaiseksi ja vaunut saa helposti työnnettyä matalaan junaan. Ei meillä silti ole juurikaan tullut käytyä. En oikein tiedä miksi, sillä ei oikeastaan koskaan olla oltu erityisen neljän seinän sisällä viihtyvää porukkaa. En ole koskaan antanut lasten estää liikkumista ja vaikka ajatus kolmen lapsen kanssa lähtemisestä yhtään mihinkään, saa välillä aikaan vilunväristyksiä, on me aina liikuttu. Lapset oppii yllättävän nopeasti ja aina se reissussa olo helpottuu kerta toisen jälkeen. 

Ainahan lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, eikä mihinkään kannata lähteä liian kireällä pannalla. Mutta kyllä se reissailu vaan kannattaa, sillä tälläkin kertaa meillä oli superkiva reissu! Ja kyllä, illalla olin aika valmis lahjoittamaan lapset isin hoitoon, mutta silti, lähdetään toisenkin kerran!

Junamatka meillä meni rauhallisesti, olin pakannut isoille aamiaisen evääksi ja puolet matkaa meni sitä syödessä. Heillä oli myös yhdet pikkulelut mukana, joilla he leikkivät maisemia katsellen. Pienin nukahti aikalailla heti junan lähdettyä liikkeelle, joten sain itsekin vaan istuskella kyydissä. Tuo hinnoittelumuutos on muuten ihan mahtava, sillä nythän koko meidän porukka matkusti ilmaiseksi Lahdesta Helsinkiin. Vaikka matkustettaisiin koko perheellä ja yksi vanhempi maksaisi normaalin lipun hinnan, olisi reissu silti tosi edullinen. Tullaan varmasti hyödyntämään tätä etua useamminkin!

Helsingissä me treffattiin äitiystävää lapsineen ja mentiin aamupäiväksi Luonnontieteelliseen museoon. Tuo museo oli ollut mulla usein mielessä ja meidän on jo pitkään pitänyt viedä lapset sinne. Olen itse käynyt museossa kerran ja siitä käynnistä jäi silloin fiilis, että uusiksi pitää päästä. Nähtävää on aikuisellekin ihan hirveästi ja mukana olleet kolme 4-5 vuotiasta supervauhdikasta poikaa olivat hekin innoissaan. Kaikkiaan kierrettiin museota melkein kolme tuntia ja pitempäänkin olisi mennyt. Meidän piti vaan kiristää tahtia, sillä kaikilla alkoi tulla nälkä. Lasten suosikkeja oli vetolaatikoista löytyneet hyönteiset ja ötökät, sekä luurangot. Myös matkassa mukana olleet vajaan vuoden ikäiset vauvat viihtyivät museota katsellen vaunuissaan. Tää oli kyllä iso yllätys, sillä olin varautunut siihen, että Justusta pitäisi kantaa ja kävelyttää välillä. Hän kuitenkin enimmäkseen ihaili näyttelyä vaunuista. Museokin on tosi edullinen käyntikohde, sillä alle seitsemänvuotiaat lapset vierailevat siellä ilmaiseksi ja aikuisenkin lippu oli alle viisitoista euroa. Me kierrettiin näyttelyt vaunujen kanssa ja hyvin mahtui!


Lounasta käytiin syömässä Sokoksen yläkerran ravintola Loisteessa, jossa salaattipöytä oli ihan mahdottoman hyvä ja lapsille tehty leikkihuone rauhallisen ruokailun pelastus! Lapset söivät lihapullat ja muusin ja jatkoivat leikkejään. Justus oli nukahtanut museosta lähtiessä, joten sain itse keskittyä lounaaseen ihan täysillä. Tää lounaspaikka pitää laittaa korvan taakse myös jatkovierailujen varalle! 

Iltapäivällä junailtiin takaisin kotiin ja vaikka juna nyt olikin z-junan ja taajamajunan yhdistelmä, ja vaunuun oli noustava muutama rappunen, sujui lähtö ihan mukavasti. Aina laiturilta löytyy joku, jonka kanssa nostaa vaunut junaan ja sama homma ulos tullessa. Tällä kertaa Justus ei vaan nukkunut ja isotkin alkoivat olla väsyneitä reissaamiseen. Kanssamatkustajat saattoivat huomata mun hampaankiristelyni ja pikkuhiljaa kohoavan ärtymyksen, kun vauva ei viihtynyt vaunuissa ja isoja sai jatkuvasti kieltää riitelemästä. Mutta suolakeksit onneksi helpotti isojen levottomuutta ja vauvakin viihtyi jotenkuten saatuaan pussismoothien syötäväksi. Mutta jatkoa ajatellen, kirja tai pikkunaposteltavat myös paluumatkalla, ei olisi lainkaan huono juttu!

Kesälle mietin jo muutamaa uutta reissua, olisiko teillä suositella jotain kivoja kohteita lapsille? Ihan joku isompi leikkipuistokin olisi varmasti meidän lasten mieleen, muistan lukeneeni jostain että kulttuuritalon(?) takana olisi joku. Vai mitenhän se meni. Suomenlinnassa lähdetään varmasti käymään koko porukalla ainakin, mutta pari muutakin kohdetta olisi kiva. Eli nyt vinkkejä kehiin!

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Mielikuvituskaveri

Äiti, mun pomo tulee tänään käymään! Mun pomo on pormestari, se asuu metsässä. Kummitusmetsässä, jossa se asuu mun lapsen kanssa. Se on vauva ja se osaa kävellä.

Äiti, munkin pomo tulee tänään käymään. Se on palomies ja se sammuttelee tulipaloja. Sillä on palokoira ja sen palokoiran mahassa on palokoiravauva. Mun pomo tulee yhdeksän minuutin päästä. Se ei ole isin töissä. Se tulee niin sä voit äiti tervehtiä sitä. Mun pomon mielestä tänään on karkkipäivä ja se kertoo sen äiti sulle. Ja myös jätskipäivä. Mut ei popparipäivä. Huomenna on popparipäivä.

© Lumo Photography


Mun pomo osaa tehdä temppuja. Se on temppuilijapomomies. Ja se osaa tehdä taikatemppuja. Se ei ole enää lapsi vaan iso ja sitten se kasvaa vauvaksi. Mä olin vanhassa kodissa vauva ja sitten mä kasvoin isoksi ja mun pomokin kasvoi isoksi. Mutta isommaksi.

Mun pomo on joskus ritari ja se taistelee miekalla lohikäärmeen kanssa. Sillä on pumpulakin (pyssy) jonka kanssa se myös joskus taistelee. Sitten se pelastaa prinsessan luolasta. Äiti sä olet se prinsessa, mutta sulla ei ole mitään hätää. Se lohikäärme ei tee mitään, tää on vaan tarina. 

Mun pomo kävi aamulla papalla ja se sano että pappa tulee tänään käymään. Ensin pappa soittaa ja sitten se lähtee hiihtämään. Mäkin hiihdän ja lasken kovaa mäissä. Meen silleen kyykkyyn niinkuin pallo, mut en oo oikea pallo. Vaan leikisti pallo että meen kovaa. Mun pomokin laskee mäkeä kovaa, se osaa mennä kovempaa kuin pappa ja kovempaa kuin mä ja kovempaa kuin isikään. Mun pomo sanoi että hiihtelyn jälkeen voi ostaa munkkiä ja kaakaota.

Mun pomo on pelastanut autoja metsäpalosta. Sillä on paloautokin jolla se ajaa tulipaloihin ja sammuttaa ne. Aina se ei saa summutettua ja sitten tulee räjähdys! Sitten mun pomo laittaa kypärän ja sammuttaa sen räjähdyksen. Se sanoi että mä voin auttaa jos olen varovainen. Äiti, se mun pomo antoi luvan ottaa kaapista sun karkkia. 

Jep, meidän molemmilta pojilta löytyy siis mielikuvituskaveri nimeltään pomo. En yhtään tiedä mistä tämä pomo-juttu on alkanut, muutaman kuukauden he ovat pomoistaan puhuneet. Pomo on sellainen tyyppi, jolla kehuskellaan ja joka yleensä kumoaa isin ja äidin säännöt. Pomo ei pelkää koskaan mitään. Molemmista pojista on tullut oikein kunnon satuilijoita ja he pitkätkin hetket kertovat juttuja pomostaan. Osa on selvästi imetty jostain lastenohjelmasta, osa ihan vaan omaa mielikuvitusta. Ihan huikeita juttuja, joita kuuntelen aina hymynkare suupielessä. Miten ne keksiikään? Nyt kirjasin äskeiset jutut ylös, ihan juurisiksi ettei ne unohdu. 

Onko teidän lapsilla mielikuvituskavereita?

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Rakkaudesta laadukkaisiin lastenvaatteisiin

Mun lastenvaate-, ja ylipäätään vaateideologia on muuttunut tässä vuosien saatossa aika valtavasti. Silloin tuplien raskausaikana lähdin siitä, että kunhan halvalla saa niin ei väliä minkä merkkistä, kunhan näyttää kivalta. Siitä se vuosien saatossa on muuttunut pikkuhiljaa ekologisempaan ja kotimaisempaan suuntaan. Edelleenkään en ulkonäöstä karsi, olen sen verran esteettinen ihminen, etten kuitenkaan ihan kaikkea osaa lastenkaan kaappiin ottaa, mutta ulkonäön rinnalla vahvasti tasoissa on myös eettinen vaatteen tuotanto, sekä laadukkuus ja kestävyys.

Olen sellainen tiettyyn merkkiin höpsähtäjä myös, kun löydän jonkun kivan ja laadukkaan merkin, voisin hankkia samaa sitten useamman tuotteen. Tän äitiyteni aikana näitä höpsähdyksiä on tullut ensin Polarn o Pyretiin, Pomp de luxiin, Noshiin, Papuun, Gugguuhun ja viimeisimpänä Blaahan. Blaan arvontaan ehtii muuten vielä osallistua TÄÄLLÄ.

Nosh ja Blaa ovat nyt näistä merkeistä ne tän hetken isoimmat suosikit, juuri tilasin vauvalle Blaan legginsit ja itselleni ihanan hoodien. Ne ovat myös merkit, jotka ei ole tuottaneet mulle vielä yhtään pettymystä, joten helppokin on liputtaa niitä. 

Mikään yhden merkin ostaja en kuitenkaan ole, vaikka kuinka pari suosikkia löytyykin. Yhtälailla meillä on suloisena sekamelskana merkkien seassa markettia ja ketjuliikettä. Lindex oli mun ketjusuosikkini kauan, mutta nyt se on jäänyt väkisinkin useiden reklamaatioiden vuoksi taka-alalle. Olenkin ennenkin kertonyt, että olen ostoksissa vähän sellaista mielensäpahoittajalaatua, että jos laatu on huono, pahoitan mieleni ja äänestän jaloillani. 

Polarn o Pyretiltä ostan vaatetta oikeastaan vaan vauvalle, nekin vanhempia mallistoja käytettynä. Uutta meillä taitaa sieltä olla enää vaan ulkovaatteet, sillä sen verran monta paitaa olen sinne palauttanut nukkaantuneena ja virttyneenä vain parin pesun jälkeen. Myös Pomp de lux nauttii tällä hetkellä pientä taantumaa, parin vuoden tauon jälkeen pidetyiltä kutsuilta hankituista vaatteista jouduin nimittäin reklamoimaan puolet. Viime malliston aletuotteet ovat olleet hyviä, mutten niissäkään laatua lähtisi kehumaan.

Papulta taas legginsit ansaitsevat kunniamaininnan, ne ovat nimittäin malliltaan aikalailla täydelliset hoikille ja pitkille pojille. Polvipaikkoja meillä näissä onkin vaan ollut, tosin niissäkin on nyt isojen kohdalla tauko, koska puhki menevät polvet.. Gugguuta meille taas saapuu vaan käytettynä, sillä sen kohdalla on vähän sama kuin Popin. Uudesta tuotteesta ei voi olla varma, millainen laatu juuri siinä kankaassa on. Vaikkakin tässä ollaan tultu huimasti eteenpäin parin kauden takaisesta flopista. 

Sitten päästäänkin siihen mun lempilapseen Noshiin, jonka vaatteita meillä on varmaan tällä hetkellä määrällisesti eniten. Olen tehnyt tietoista karsintaa niin lasten kuin omassakin vaatekaapissani ja kaikilla meillä kaapissa on oikeastaan vaan niitä käytössä olevia ja mieleisiä vaatteita. Vauvalla Noshia on selvästi eniten, ja ne taitavat olla niitä vaatekaapin suosikkeja nyt. Kahdet legginsit, kahdet kollarit, kolme bodya, jumppis ja viisi yökkäriä riittäisivät vauvalle melkein sellaisenaan, mutta toki kaapissa muutakin on. Isoilla taas Noshilta löytyy molemmille kahdet housut, kolme paitaa ja yksi jumppis. Toista jumppista olen etsiskellyt, mutta vielä ei ole sellaista mieleistä tullut vastaan. Voi olla, että lapsimessuilta nappaan Blaan jumppiksen toiselle käyttöön. 

Nosh käy meillä läpi lukemattomat pesut kuukaudessa, sillä valitsen sen itse lapsille päälle tosi usein ja he valikoivat sen pinostaan hyvin usein myös itse. Lisäksi meillä rummutetaan melkein kaikki vaatteet ja pestään lastenvaatteet vieläpä kuudessakympissä. Mä tiedostan kyllä itsekin, että tämä voi olla vaarallista vaatteella ja saatan hyvin pilata ne. Silloin on vähän turha itkeä ja reklamoida, mutta olen toisaalta todennut sen, että jos vaate ei kestä meidän kulutustottumuksia, sitä on ihan turha meille hankkiakaan. Selviää sitten ainakin aika nopeasti, millaista laatua kangas on.

Tuo toisen poikamme päällä oleva Noshin Tiipii-paita on yksi mun suosikkivaatteista. Ostin paidan koossa 98/104 ja sitä käytettiin melkein kaksi vuotta, ennen kuin tilasin fb-kirpulta tuon isomman koon lapullisena. Pienempi koko jemmattiin Justukselle, eikä paidassa muuta käytönjölkeä ollut, kuin kevyesti harmaantunut pohja. Tämäkin saattaisi korjaantua värinpoistoliinalla. Vaikka paidalla olikin hintaa yli kolmekymppiä, on se varmasti maksanut itsensä takaisin tuolla käyttömäärällä.

Kuvissa olevat mustat polvipaikkahousut ovat nekin jo vuoden käytetyt ja ilokseni olen saanut huomata ettei polvet ole näissä menneet puhki kuten melkein kaikissa muissa housuissa. Rasmus varsinkin valitsee nämä housut aina kaaapista jalkaan, sen verran mukavat ne ilmeisesti ovat. Vyötäröllä on paksu käännettävä resori ja lahkeissa pitkät resorit. Ehkä polvipaikat vähän suojaa, tai sitten materiaali sopii yhteen meidän lattioiden kanssa. 

Joutsenlegginsit hankin joulun alla ja ne ovat ihan tosi ihanat, mutta ohuen trikoon vuoksi käytetään siitä vähän siistimpinä housuina. Näitä en ole uskaltanut altistaa kunnon kulutustestiin, sillä pelkään pahoin ettei polvet kestäisi. Kotihousuina tuplat käyttääkin tällä hetkellä pääasiassa vaan markettikollareita. Housut tuntuvat nimittäin olevan puhki ihan hetkessä ja markettikollarit tuntuvat olevan ainoat housut joissa polvet pysyy siistinä edes hetken. 

Noita kuvien harmaita ribbipaitoja olen hankkinut molemmille pojille omansa ja näiden harmaiden lisäksi keltaisena. Molemmat ovat kokoa 110/116 mutta mielestä nika naftia mitoitusta. Ne ovat nimittäin nyt juuri sopivia, Kasperille, joka on pojista hivenen pidempi, jopa vähän pieniä. Viimeistään syksyllä pitää varmaan siirtyä isompaan kokoon näissä ribeissä, jotka ovat ihan parhaita peruspaitoja. 

Merirosvopaita on molempien lasten suosikki ja sen kanssa vuorotellaan. Eniten se taitaa päätyä Rasmuksen päälle, joka sen aina ekana kaapista käy nappaamassa. En olisi osannut ajatella hankkivani tämän väristä paitaa pojille, mutta kun se meille alesta saapui, tykästyinkin sävyyn kovasti. Se on oikea vaatekaapin väripilkku, sillä muuten meillä ollaan aika hillityissä sävyissä ja kuoseissa. 

Pääkallojumppis taas on Kasperin suosikki. Malli istuu hänelle tosi kivasti ja näyttäähän tuo omaankin silmään ihan tosi mukavalta! Justuksella on tämä sama jumppis ja Kasperista on välillä hauskaa kun pojat voivat samistella. Kangas on tuollaista kivaa ohutta joustokollegea, just sellaista kesäiltoihin sopivaa. Taisin ostaa tämänkin jo viime kesänä, eli melkein vuoden on tämäkin meitä ilostuttanut.

Nyt mun viimeisin hurahdukseni on tosiaan Blaa, josta kirjoitinkin yhteistyön merkeissä viime sunnuntaina. Kannattaa käydä osallistumassa tuohon Prisman sponsoroimaan arvontaan, jos omille lapsilla tuota merkkiä haikailee! Mä tosiaan täällä innoissani odottelen niitä Justuksen legginsejä ja omaa huppariani, on jännä päästä testaamaan, nouseeko Blaa mun omissakin vaatteissa uudeksi suosikiksi Noshin rinnalle!

Löytyykö teiltä jokin tietty vaatemerkki, jota tulee ostettua muita enemmän? 

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Meidän valinta oli kotihoito. MIKSI JA MILTÄ nyt tuntuu?

Mun henkilökohtainen fb-tili muistutteli pari viikkoa sitten mua siitä, että tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun meidän isot lapset lopetti päiväkodissa ja siirtyivät kokonaan kotihoitoon. Kontrasti oli silloin aika suuri, sillä mun sairaslomaan saakka he olivat päiväkodissa viitenäpäivänä viikossa puoli kahdeksasta puoli viiteen. Sairaslomani aikana hoitoviikko lyhennettiin neljään päivään, ja äitiysloman alkaessa lapset jäivät kokonaan kotiin.

Ensin oltiin kuukausi kolmisin, sitten vauvan synnyttyä jäätiin kotiin neljästään. Meidän arkea ovat rytmittäneet vaan omat rutiinit, sillä kaikista suurista suunnitelmista huolimatta, en jaksanut lähteä lasten kanssa mihinkään perhekerhoihin. Syksyllä isoilla alkoi kerho, jossa he ovat viettäneet kolme aamupäivää viikossa aina tähän päivään saakka. 

Kirjoitin viime keväänä päätöksestä meidän valinnan taustalla ja silloin postaus kirvoitti aika voimakasta keskustelua puolin ja toisin. Muistuttelen tässäkin yhteydessä siitä, että valinta oli meidän, tehtiin se siitä näkökulmasta joka meidän perheelle olisi toimivin ja mieleisin. Mietin vaihtoehtoja punnitessa niin omaa, kuin lastenkin etua. Ja nyt kun kerron meidän kokemuksista, kerron vain meidän kokemuksista ja vain mun ajatuksista. En sano että meidän valinta olisi kaikille paras, tai että se olisi ainoa oikea. 

Isoimpana syynä isojen hoidon lopetukseen silloin vuosi sitten oli mun oma tunne siitä, että näen lapsia arjessa aivan liian vähän. Hoitopäivän jälkeen yhteistä aikaa oli vaan pari tuntia, ja sekin meni helposti hoidossa väsähtäneen lapsen kiukutellessa. Päiväkodin aktiviteetit oli mahtavia, oli ihana kuulla niistä metsäretkistä, kirjastoreissuista ja askartelutuokioista. Lapset viihtyivät päiväkodissa loistavasti, eivätkä koskaan jääneet sinne itkien. Mutta mulla itselläni oli tunne, että jään jostain paitsi kun nuo kokemukset koetaan päiväkodin tätien ja -kavereiden kanssa. Ja kaikki nuo jutut joita päiväkodissa tehtiin, onnistuisi yhtälailla kotihoidossa.

Toinen tekijä valinnan taustalla oli se, että mä itse en ole koskaan ollut päiväkodissa. Olen ollut muutaman vuoden perhepäivähoitajalla ja käynyt seurakunnankerhossa. Eskaria en ole käynyt, se ei silloin mun lapsuudessa ollut vielä pakollinen ja kouluunkin menin vuoden kotonaolon jälkeen. Mä olen silti aina ollut sosiaalinen vaikkakin rauhallinen ja hiljainen. Mulla on ollut aina kavereita ja olen pärjännyt koulussa niin sosiaalisesti kuin taidollisestikin. Eikä mulla ole mikään askartelijaäiti. Leikittiin enimmäkseen aina sisarusten kanssa keskenään ja äidin kanssa oikeastaan vaan leivottiin tai luettiin. Mun aloittaessa koulun, äiti oli kotona mun kahden siskon kanssa ja muistan kuinka mua harmitti lähteä kouluun, kun toiset jäi kotiin. Muistan edelleen, kuinka silloin toivoin olevani pari vuotta nuorempi, jotta mäkin voisin olla vielä kotona. Mun omallakaan kokemuksella päiväkoti ei siis ole mikään sosiaalisuuden tae tai koulumenestyksen salaisuus. 

Kolmas tekijä oli lapset itse. Juteltiin päätöstä tehdessä heidän kanssaan ja kumpikin kertoi haluavansa jäädä kotiin. Toki päätöstä ei luonnollisestikaan annettu tai anneta ylipäätään vain lapsen päätettäväksi, mutta meille oli tärkeä kuunnella myös lasten omaa näkemystä. Toisaalta tunnetaan myös lapsemme ja tiedetään millaisia he luonteeltaan ovat. Kumpikin pojista on aina ollut sosiaalinen, he eivät juurikaan ujostele tai vierasta. He aloittavat leikin tuntemattomienkin kanssa ennakkoluulottomasti ja ovat varsin rohkeita uusissa tilanteissa. Ei nähty päiväkotia tarpelliseksi sosiaalisuuden ylläpitäjäksi.

Iso painoarvo oli myös hoitopäivien pituudella. Huomasin kuinka lapset olivat väsyneitä ja uupuneita hoidon jälkeen ja kotona olo oli pitkälle kiukuttelua. Päiväkotiarki ei ole lapselle  ihan helpoimmasta päästä, vaan päivä voi olla tosi raskaskin. Meidän lapset olivat kaiken lisäksi sen ikäisiä, ettei päiväkodilla saavuteta mitään sen suurempaa kuin tavallisilla leikkitreffeillä ja kerholla. Heillä ei olisi siellä viskari- tai eskaritoimintaa, päivärytmi oli hyvin samankaltainen kuin se olisi kotonakin, sillä erotuksella, että kotona olo olisi varmasti rauhallisempaa. Päiväkoti oli pääasiassa perushoitoa, ulkoilua ja leikkiä. Samaa mitä se olisi kotonakin, sillä erotuksella että kotona hoitaja olisi äiti ja hoidettavia paljon vähemmän.

Mä en hetkeäkään epäile, etteikö päiväkotikin olisi ollut hyvä ratkaisu. Lapset olisi varmasti viihtyneet siellä ja muutamana päivänä viikossa mun oma arki olisi varmasti ollut helpompaa. 20 tuntinen hoitoviikko olisi jo sekin varmasti ollut lapsille helpompi ja voi olla että se olisi jo vähentänyt väsymystä ja kiukkua.

Mutta niinkuin syistä ehkä huomaa, päätös oli pitkälle mietitty ja punnittu. Eniten halusin kaikki lapset kotiin kanssani. Halusin, että isoillakin olisi yhtälainen oikeus olla äidin kanssa kotona kaikessa rauhassa, kuten vauvallakin. En halunnut että isoille tulisi tunnetta, että heidät siirretään sivuun vauvan alta tai että he eivät saisi yhtälailla nauttia päivisin äidin huomiosta ja kotonaolosta kuin vauvakin. Myös isot saisivat aikaa tutustua meidän uuteen perheenjäseneen.

Mä näen päiväkodin valitettavasti aika meluisana ja kiireisenä paikkana, vaikka meidän lasten päiväkoti superihana olikin. Fakta vaan on se, että päiväkodissa oli kolme-neljä hoitajaa 25 lasta kohti, joista heistäkin yksi oli päiväkodin johtaja ja velvoitettu tekemään myös muita kuin hoidollisia töitä. Päiväkodissa lapset joutuisi kilpailemaan huomiosta, olemaan jatkuvassa metelissä ja odottamaan, että heidän asiansa ehditään kuunnella ja heidät ehditään kohdata. 

Kotona olisi kuitenkin vain he kolme ja yksi äiti ihan vain heidän käytettävissään. Mä uskon, että ehdin kohdata lapset päivän aikana ihan toisella tavalla kuin päiväkodissa pystytään. Ja että tunneside ja hoiva, jota päivänaikana lapset saavat, ovat paljon enemmän kuin he hyötyisivät päiväkodissa. Neljävuotias on vielä niin pieni, että hän tarvitsee aikuista monissa hetkissä tuekseen. Varsinkin meidän esikoinen, jolla tunnereaktiot ovat vahvoja kaipaa aikuista moniin tilanteisiin tueksi ja tunteita sanottamaan. Mä en jaksa uskoa, että sama toteutuisi päiväkodissa, jossa ratkaisuna olisi sitten helposti jäähy ja yksin rauhoittuminen.

Mun hermot kiehahtaa moneen kertaan päivän aikana ja välillä olen ihan valmis pistämään pillit pussiin ja lähtemään töihin. Silti en vaihtaisi kotiäitiyttä mihinkään. Olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että rankkuudestaan ja vauhdista huolimatta, tämä vuosi on ollut ihana. Olen tosi kiitollinen, että on ollut mahdollista olla kotona ja että oma jaksaminen on mahdollistanut myös isojen kotihoidon. Uskon kovasti, että he ovat saaneet tästä vuodesta hyvät eväät jatkoon. En usko, että tehty päätös vaikuttaisi heidän sosiaalisuuteen mitenkään, ryhmätilanteita ja sosiaalisia hetkiä on kuitenki tähänkin vuoteen mahtunut aimo annos, vaikkei päiväkodissa ollakaan oltu.

Mä ajattelen, että aivan liikaa laitetaan painoarvoa päiväkodin tarjoamille virikkeille ja mielletään se jotenkin kotia paremmaksi vaihtoehdoksi. Että päiväkoti olisi parempi siksi, että siellä on kavereita ja siellä askarrellaan. Vaikka me jonkin verran askarrellaankin, jäädään varmasti alle sen askartelurepetuaarin, johon päiväkodissa ylletään. Mutta uskon myös ettei päiväkodin kaikki askarteluhetket voita sitä kodinhoivaa, jota lapset kotoa saavat. Vaikka ei askarreltaisi yhtään, en näkisi sitä ongelmaksi. Uskon, että lapsi saa kotihoidossa niin paljon enemmän, ettei muutamat pääsiäisaskartelut tunnu siinä millään tavoin.

Vuoden aikana kaikki kolme lasta ovat kasvaneet tiiviiksi trioksi. Vaikka isoilla onkin aina se oma juttunsa, on vauva päässyt hienosti osaksi heidän porukkaansa. Mulla on ollut mahdollisuus keskittyä heidän jokaisen tarpeisiin yksitellen ja yhdessä. Ja vaikka välillä tuntuukin, että käsiä on yksi pari liian vähän, olen mielestäni selvinnyt mahtavasti. Vauvakin on tainnut oppia, että välillä joutuu vähän odottamaan ja isoille on tullut tärkeitä taitoja kun asiat on välillä vaan tehtävä ihan itse.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että ratkaisu oli oikea. Muistan kylläkin useaan otteeseen miettineeni, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin. Mutta silti päällimmäisenä tästä vuodesta on kiitollisuus ja ilo siitä, että tämä oli mahdollista. Nyt on helppo suunnata katseet taas tulevaan ja nauttia hetki  vielä näistä kuukausista kun kaikki lapset ovat kotihoidossa. Elokuussa ollaan nimittäin taas uuden arjen kynnyksellä, kun isot pojat aloittavat päiväkodissa ja Justus jää vielä ainakin puoleksi vuodeksi kotiin. Tulee olemaan varmasti opettelua ja ihmettelyä, mutta luulen että ollaan kaikki nyt valmiita tällaiseen muutokseen.

Varmaan moni ihmettelee, että miksi nyt sitten päiväkoti. Ehkä eniten siksi, että pojat täyttävät jo viisi. Päiväkodissa alkaa viskaritoiminta, jonka uskon helpottavan sopeutumista vuoden päästä alkavaan eskariin. Saadaan pehmeä lasku ensivuotta ajatellen ja toisaalta pojat pääsevät viskaritoimintoihin jo mukaan. Olen myös viime kuukausina huomannut, kuinka yksivuotiaan ja viisivuotiaiden arjet ei oikein kohtaa. Yksivuotias tarvitsee aika tarkkaa rytmiä, rauhoitettuja pitkiä päiväunia, kun taas viisivuotiaat kaipaavat toimintaa ja vauhtia. Ulkoilua ja retkiä. Mä en oikein kotona pysty repeämään näihin molempiin tarpeisiin ja tekemään vielä töitäkin jossain välissä. Luonnollisin ratkaisu tähän olikin sitten päivähoito kahtena päivänä viikossa, jolloin Justuksen pitkät unet ei häiriinny kerhosta hakemisesta ja mä itse pystyn tehdä töitä koko päiväuniajan. Pientä luopumisen tuskaa kyllä poden tästä muutoksesta, mutta silti päälimmäisenä on tunne, että tämä on se meidän seuraava steppi. Päiväkoti myös luultavasti helpottaa tuplien yksilöllisyyden tukemista, kun he voivat olla eriryhmissä. Kerhomaailma kun ei oikein taivu pienryhmätoimintaan, varsinkaan kovin suuressa mittakaavassa. 

Mutta pienesti innoissaan täällä jo odotellaan, millaista se arki yhden lapsen kanssa edes on. Kokemustahan mulla ei tuosta ole, kun äitiys alkoi rytinällä tuplien kanssa ja mulla on aina ollut ainakin se kaksi lasta helmoissa pyörimässä. Mutta innolla odotellaan!