Kun meille ei koskaan tule tyttölasta

"No pitäähän teidän vielä neljäs lapsi tehdä, että tulee se tyttökin"

Tämä on ehkä fraasi, jota kuulee ihan jokainen, jonka perheessä on vain poikia tai vain tyttöjä. Ainakin meille, tätä settiä ilmoitellaan harvase kerta, kun lapsiluku tulee puheeksi. Justuksen raskausaikana kuulin myös usein, että nyt siellä on tyttö! Tuli välillä jopa tunne, että poikauutinen olisi jotenkin huonompi kuin se tyttöuutinen.

Mä tunnen aika varmasti, että meidän lapsiluku on kolme. Mieheni on lähes sataprosenttisen varma, että lapset tähän maailmaan on meidän osalta tehty, itselläni prosentit taitavat kallistua sinne yhdeksänkymmenen paremmalle puolelle. En usko, että tulen enää toivomaan meille uusia vauvoja. Raskaus- tai vauvakuume yllättää aika varmasti vielä monesti, mutta lisää lapsia en vaan millään usko haluavani. 

Kun kaikki lapset ovat samaa sukupuolta, hiipii mieleen väkisinkin ajatus, että menetänkö jotain kun lasten jalkoväleissä on samanlaiset värkit. Tuleeko elämästäni puuttumaan jotain, sillä en ikinä ole tyttölapsen äiti? Kasvaako joskus kaipaus sitä puuttuvaa sukupuolta kohtaan niin suureksi, että sitä pitäisi jotenkin työstää.

Itse uskon ettei, vaikken sitä tietysti voi tietää. Jotenkin taidetaan pitää ihanteena ja tavoiteltavana sitä, että perheessä olisi yksi poika ja yksi tyttö. Mieluiten vielä niin, että poika olisi esikoinen ja tyttö kuopus. Tällaisiss aperheissä kolmas lapsi on vähän liikaa, turha, sillä johan niitä molempia merkkejä löytyy. Poikaperheissä taas uupuu se prinsessa jakamaan äidin meikkaustuokiot ja tyttöperheistä ei löydy isille pelikaveria. Minusta nämä tuntuu aina niin kovin kurjilta. En jaksa uskoa, että kukaan lähtee yrittämään lasta vain tietyn sukupuolen toivossa. Toiveita ja haaveita saa ja pitää tietysti olla, mutta voisiko lapsen sukupuoleen pettyä, tai olisiko se jotain joka joskus alkaisi vaivaamaan.

Mä olen poikien äiti. Kolmen hyvin perinteisen tyyppisen pojan äiti, enkä muista että olisin kertaakaan kantanut kaupasta röyhelömekkoa ulos. Ihania vaatteita olen silti ostanut, paitsi pojille myös itselleni. EN muutenkaan osaa kuvitella itseäni sellaiseksi, joka kokisi jotain onnea tai iloa vain siitä, että se jokin tietty tyttömäinen unelma on mahdollista ostaa ja pukea lapsen päälle. En osaa ajatella, että kaipaus jotakin kohtaan olisi sitten ainakaan vaatteista johtuvaa. Koen äitiyden ilot ja onnen hetket ihan muissa tilanteissa, kuin siellä vaaterekillä tai verkkokaupassa. 

Usein kuulen poikienäitien suusta lauseen, että onneksi minulla on vaan poikia, enhän edes osaisi olla tytön äiti. Myös tämä tuntuu omalla mittapuulla hyvin haastavalta, sillä miksen osaisi olla tytön äiti? Osaanhan olla pojankin. En hetkeäkään usko, että äitiys toteutuu tai on toteutumatta sen perusteella, mitä sukupuolta lapseni ovat. En määritä itseäni mitenkään poikienäidiksi, vaikka minulla kolme poikaa onkin. Olen äiti kolmelle lapselle, olisin tällainen, olivatpa lapseni poikia, tyttöjä tai jotain muuta. En hetkeäkään usko, että tyttöjen äitinä tarvitsisin jotain muita taitoja kuin niitä, joita kehitän itsessäni juuri parhaillaan ollen poikien äiti. Lapset kasvattavat vanhempaa ihan yhtälailla, kuin vanhempi kasvattaa lastaan. 

Ylipäänsä vihaan kaikkia stereotypioita. Että pojan kanssa isi pelaa jalkapalloa ja tytön kanssa äiti shoppailee. Nautin suunnattomasti siitä, että voidaan olla täysin sukupuolirajoittamattomia, olla niin äitinä kuin isänäkin lasten kanssa, ilman, että siihen tarvitsee sitoa mitään tyttöjen tai poikien juttua taustalle. Meillä kyllä tehdään paljon erijuttuja äidin kuin isin kanssa, mutta yhtälailla kumpikin meistä on lasten kanssa. Ja miksi ei olisi? Mun lapseni ovat niin mahtavia tyyppejä, että viettäisin enemmän kuin mielelläni heidän kanssaan aikaa jatkuvasti. VArsinkin koska he ovat kolme poikaa. Mutta yhtälailla, jos he olisivat kolme tyttöä tai jotain niiden väliltä. 

Mä en tunne menettäväni mitään. Mulla on shoppailukaveri aina kun sitä tarvitsen. Kuka vain pojistani lähtisi kanssani innosta hyppien viikonloppulomalle ja voin kuvitella tekeväni lasteni kanssa ihan kaikkea, mitä kuvittelisin tekeväni tyttölapsenkin kanssa. Pakko on myöntää, etten edes keksi asiaa, johon en poikalastani voisi ottaa, mutta tyttölapsen ottaisin. Koen, että tähän vaikuttaa eniten lapsen mieltymykset asiaan. Kiinnostaako menoni häntä? Haluaako hän lähteä mukaani tekemään asiaa x. Siihen ei vaikuta, mitä hänen haaroistaan löytyy.

Pohdittuani jonkin aikaa kaipausta ja tytön puuttumista, totesin, että ainoa asia jossa tunnen minulta jotain puuttuvan, on se ettei tule olemaan "meitä tyttöjä". Me tytöt ei tässä nyt kokkailla, tai me tytöt ei lähdetä käymään kaupoilla. Enemmän tunnen jääväni paitsi sellaista ryhmähenkeä, jota äiti-tytär -pari saa aikaan. Koen ja teen varmasti samoja asioita poikieni kanssa, mutta samanlaista mielikuvaa en siitä silti saa mieleeni. Pohdin jo sitäkin, että loisinko oman nimityksen äiti-poika -parille, mutta ei siihen vaan tahdo olla mitään. Voinkin ehkä todeta, etten tunne kaipaavani tyttölasta, vaan enemmänkin sitä ympäristön hyväksyntää sille omalle kokonaisuudelleni. Että sovin johonkin ympäristön muottiin olemalla tytön ja pojan äiti. En tiedä pysyttekö yhtään kärryillä, sillä ainakin pohdintani tässä vaiheessa totesin vaan itselleni höpöhöpö, ja päätin, että me voidaan olla lasteni kanssa ihan mitä halutaan, vaikka mä ja mun kundit.  Me tytöt -fraasia voin hyvin käyttää pyöriessäni parhaiden ystävieni kanssa tai shoppaillessani kummityttöni kanssa. Mä ja mun kundit on kuitenkin paras juttu, mitä mun maailmassani on. 

Meillä ei tule koskaan asumaan tyttölasta mutta meillä asuu kolme ihanaa poikalasta. Tai lasta, sillä haluan edelleen taistella sitä vastaan, että heidät pitäisi määrittää johonkin genreen, jonka mukaisia tulisi olla. Haluan myös uskoa, ja koenkin, että kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen vanhempana, minun on helpompi olla tasapuolinen. Voin kasvattaa lapsia kaikessa rauhassa heidän luonteensa ja temperamenttinsa mukaan, sen perusteella mitkä heidän tarpeensa ovat. En siksi, että heidän sukupuoli sanoo niin. En odottaisi isoveljeltä jotain vain koska poikien kuuluu tehdä niin, enkä antaisi myönnytyksiä siskolle koska tytöt ei voi. Lapseni ovat kaikki samalla viivalla kaikessa, riippumatta siitä mitä sukupuolta he ovat. Mä uskon, että samansukupuolen lapset on helpompi laittaa tasa-arvoiseen asemaan keskenään, sillä heitä ei erota sukupuoli, joka kuitenkin määrittää huomaamatta niin kovin paljon. Saan kaikessa rauhassa keskittyä kasvattamiseen, miettimättä kasvatanko näin koska hän on tyttö ja annanko myönnytyksiä pojalle vain koska hän on poika. Mä koenkin, että tasa-arvo ja tasavertaisuus toteutuu paremmin yhden sukupuolen perheissä ja perheissä joissa on molempia, joudutaan olemaan tarkempana genrettelyssä. Voin tietysti olla väärässä yhtälailla, mutta nämä fiilikset mulla on.

Vain tyttöjen äiti voi ajatella, että tällainen on paras perhe. Vain poikien äiti saattaa ajatella, että vain pojat on paras. Sekaäiti ehkä kokee, että kumpikin sukupuoli on ainoa onnentuoja. Mä uskon, että jokainen tilanne on se paras, sillä onhan ne omat lapset parhaita olivatpa he mitä sukupuolta vaan. 

Meille ei tule koskaan tyttöä, mikä on tottakai harmi, onhan tyttöjen maailma ihana ja olisihan meidän tyttö varmasti ollut ihan mahtava tyyppi. Mutta sen sijaan, että murehtisin sitä mitä minulla ei ole (enkä myöskään enää halua saada) keskityn täysillä nauttimaan siitä, mitä kaikkea sain. Kolme tervettä ja ihanaa lasta on kuitenkin aina ollut haaveeni numero yksi. On kaikkein ihaninta, että pääsen tutkimaan tätä maailmaa heidän kanssaan!

10 faktaa minusta

Heippa vaan kaikki, viime aikoina blogi on taas saavuttanut uusia hienoja lukijamääriä ja siitä on ainoastaan kiittäminen teitä, ihanat lukijani! Eli suurensuuri kiitos, että juuri sinä olet siellä ja jaksat lukea mun juttuja viikosta toiseen!

Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo kauan aikaa sitten, oikeastaan mietin sitä syntymäpäiväkseni, mutten koskaan onnistunutkaan saamaan sitä valmiiksi. Nyt on kuitenkin korkea aika kertoa itsestäni vähän enemmän, tervetuloa mukaan uudet ja vanhat!

1) Rakastan juustoja! Tämä nyt ei kyllä ehkä ole mikään yllätys oikein kenellekään, mutta jos puhutaan minusta, on puhuttava myös juustoista! Salaatti ei vaan ole mitään ilman juustoa, pizzassa on oltava ainakin kahta juustoa ja jos minulta kysytään, juustotarjotin on parasta tyttöjen ilta ruokaa mitä maa päällään kantaa! Feta, vuohenjuusto, homejuusto. Onko mitään parempaa?

2) Laulan autossa. Tai laulan autossa, kun ajan yksin. Parasta on jotkut ikivihreät suomihitit, joiden sanat ovat tarttuneet jonnekin takaraivoon. Parasta on ajaa yksin kaikess arauhassa, laittaa volat kaakkoon ja laulaa kovaa ja korkealta Kaija Koota tai muita suomihittejä. OIkeastaan en edes osaa laulaa, mutta mitäs näistä, onhan se vaan mahtavaa!

3) Tämä on hauska fakta, jonka hoksasin kummityttöni ristiäispäivänä. Tulin äidiksi tasan 25 vuotta ja kuusi päivää vanhana. Myös pikkusiskoni sai esikoistyttönsä, eli kummityttöni ollessaan tasan 25 vuotta ja kuusi päivää vanha. Hassua! 

4) Itken aivan liian herkästi. Pienikin tunnekuohu saa aikaan kyyneleet. Leffat, sarjat, kirjat, eläydyn aivan liian syvästi ja sitten tulee itku. Itken ilosta, surusta ja melkein jopa pelosta! Itku on osa leffaelämystä, jos ei itketä, ei leffakaan ole varmasti ollut kummoinen!

5) Täytin tänä vuonna kolmekymmentä. Ei mikää salaisuus tosin, eikä ehkä mikään yllätyskään. Mutta oleellinen juttu, jos haluaa tutustua minuun paremmin. Kolmikymppinen minä, on onnellisempi kuin koskaan. En aina jaksa uskoa, kuinka ihanaa arkeni ja elämäni juuri nyt on. Sain jo ekan kolmenkymmenen vuoden aikana niin paljon, mahtavaa aloittaa seuraava kolmekymppinen näistä lähtökohdista!

6) Mulla olisi mielipide. Ei taaskaan mikään yllätys varsinkaan niille, jotka minut paremmin tuntee. Mutta mulla on mielipiteitä. Rakastan väittelyitä ja asioiden selvittelyä, pohtimista ja pyörittelyä. Useimpaan väittämään voin muodostaa mielipiteen aika äkkiäkin, tosin se ei tarkoita etteikö mielipide voisi siitä muuttua tai muovautua. Joku voi kokea tällaisen raskaana, mutta mulle itselle on tärkeää että on mielipiteitä, en voi sietää sellaista joojoo ihan sama -ajattelua :D

7) Olen ihan mahdoton sokerihiiri. Tämä nyt tuskin tulee taas yhtään yllätyksenä kenellekään, mutta olen TODELLA perso makealle. Tai nyt toivottavasti voin jo sanoa olin, sillä tehtyäni valtavasti työtä tämän eteen viimeisen neljän kuukauden aikana, uskallan jo varovasti sanoa, että olin perso makealle, nyt vaan opettelen uusia tapoja hallita makeanhimoa. Mutta, se herkkupeppu minuss aasuu kyllä edelleen, vaikka yritänkin koko ajan kanavoida sitä muualle. Mutta pikkuhiljaa, ei Roomaakaan rakennettu hetkessä!

8) Viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin tässä tilanteessa blogini kanssa. Silloin en tosin olisi voinut kuvitella muutenkaan kaikkea sitä, mitä kaikkea blogin myötä elämääni on tullut. Enhän edes tiennyt blogeista tai somesta juuri mitään. Blogi on näiden vuosien aikana noussut isoksi osaksi elämää, osaksi, jota tosin koko ajan yritän pitää rajoissa ja miettiä, kuinka estää sitä hallitsemasta arkea liikaa. Vaikka onhan se silti ihana osa elämääni. Blogi on, kuten monelle olenkin sanonut, neljäs lapseni. Enpä voisi kuvitella elämää ilman sitä!

9) Rakastan hömppää! Voi hyvänen aika, kuinka rakastankaan kaikkia hömppäsarjoja ja -leffoja. Mikään ei vedä vertoja sille, kun voi sohvan nurkassa nyyhkiä ja nauraa jollekin höpöhöpö-sarjalle. Juuri nytkin mieheni on kaverinsa luona ja itse katson sivusilmällä Jane the Virginiä. Jos et ole katsonut, niin katso. 

10) Olen tosi epänaisellinen. Okei, epänaisellinen on tosi karrikoitua, olen kyllä tyttömäinen ja -naisellinenkin, mutten ollenkaan sellaisella perinteisellä röyhelö-pinkki-kynsilakkatyylillä. En juurikaan meikkaa tai laita hiuksia. Vaatekaappini on täynnä raitaa, legginsejä, farkkuja ja urheiluvaatteita, en tykkää pynttäytyä ja laittautua pitkään, en laita oikeastaan koskaan huulipunaa, ja hiukseni ovat useimmiten vaan suoristettu tai vedetty mutsinutturalle. En koe mitään ongelmaa siinä, että kävisin lähikaupassa pieruverkkareissa ja ilman meikkiä.  Käytän lenkkareita ja tennareita, eikä mekkovalikoimassani ole kuin tosi rentoja mekkoja. En voi kuvitella itselleni mitään röyhelöistä tai supervaaleanpunaista, en isoja korkoja enkä paksua meikkiä. Olen tosi luonnollinen ja maanläheinen, enkä oikeastaan haluaisikaan olla muuta. Just näin on oikein hyvä! 

Tuleeko sulle jokin kysymys mieleen, jonka haluaisit kysyä? Vastaan tosi mielelläni, jos ei vaan mennä liian henkilökohtaisuuksiin! Ja nyt saa laittaa myös postaustoiveita tulemaan, alan toteuttaa niitä pikkuhiljaa syksyn aikana! ❤

Automatkailu lasten kanssa

Pieni tila, monta lasta ja paljon kilometrejä. Kuulostaa helposti aika kauhealta yhtälöltä, mutta muutamilla pikku tipseillä, sekin hoituu jos ei nyt helposti niin ainakin sujuvasti. Lasten kanssa matkustaess apitää ottaa paljon enemmän huomioon kuin aikuisporukalla. Toisaalta lasten kanssa matkustaminen on myös monilta osin antoisampaa ja hauskempaa. Kotimaanmatkailussa ABC -asemat ovat tulleet meille tutuiksi vuosien saatossa, ja tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ABC -asemien kanssa.

Meidän molempien perheet, ystävät ja suvut ovat levittäytyneet ympäri Suomea, joten ajokilometrejä kertyy meille pitkin vuotta ihan pakostakin. Matkustellaan myös mielellämme lomaaikoina ja extempore pitkin Suomea, joten matkailusta on kiva tehdä pikkuisen miellyttävämpää pienillä muutoksilla. 

Lapset matkustavat meillä keskenää takapenkillä ja hienosti matkustavatkin. Luultavasti sen ansiosta, että ollaan ajettu paljon, on lapsistakin tullut tottuneita matkalaisia. Pitkille matkoille pakkaillaan mukaan tekemistä, värityskirjoja, satukirjoja, leluja tai tabletti. Tabletti onkin meidän pisimpien matkojen pelastus, sillä siihen pyörimään laitettu leffa jaksaa viihdyttää lapsia pitkän tovin! 

Justus ei toki tablettia vielä katsele, tai oikeastaan siitä mitään ymmärräkään, hänen viihtymisensä takaa matkustusajan sijoittaminen päiväuniaikaan, jolloin pieni mies nukkuu sen parikin tuntia putkeen. Yleensä ajetaankin koko Justuksen nukkumisaika, ennen kuin pysähdytään.

Pysähdykset ovatkin se isoin helpotus ja lasten matkustusmukavuutta lisäävä juttu. Ollaan jo vuosia suosittu pysähdyspaikkoina ABC-asemia, sillä siellä hoituu helposti kaikki kerrallaan. Muutamat asemat tulivat meille jo tutuimmiksi ennen lapsia, sillä ne helpottavat hurjasti myös aikuisten matkantekoa. Suositaan paljon muutenkin S-ryhmää, joten keskittäminen myös polttoaineen ostossa sinne on hyvin looginen jatke.

Me matkustetaan kaikkein eniten Lahti-Joensuu väliä, joten sen tien ABC-asemat ovat tulleet meille tosi tutuiksi tämän 12 vuoden aikana, joka mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä. Useimmiten pysähdytään Kuortissa tai Varkaudessa, joista kumpikin on ihan hetki sitten uusittu. Mutta myös tien varrelta löytyvät Mikkeli ja Juva ovat tulleet meille tutuiksi. Samaisella tiellä oleva Heinolan ABC taas sattuu meidän mökkimatkojen varrelle ja siellä poiketaan melkein aina niin mennessä kuin tullessa. Aina tarvitaan kuitenkin jotain mökille viemistä, joka matkasta sitten unohtuu. Jos ei muuta, niin vesikanisterit saa täytettyä siellä kätevästi.

Meidän pysähdykset venyvät usein reiluun tuntiin, sillä tauko on se hetki kun lapset purkavat energiansa leikkipaikoilla, täytetään mahat ruualla, virkistetään aikuisten mielet kahvilla ja haetaan vielä jotain pientä matkaherkkua kaupasta. Me ei juurikaan syödä autossa, mutta jotain pientä yleensä aina tarttuu kuitenkin mukaan, jota sitten on kiva matkan aikana maistella. Vessatauot ja vaipanvaihdot kuuluvat myös oleellisena osana pysähdykseen, kuten sitten polttoaineentankkauskin.

Tämän kampanjan myötä tutustuttiin myös ABC:n uuteen mobiilisovellukseen, sekä sen myötä entistä sujuvammin toimivaan mobiilitankkaukseen. Todettiin palvelu heti juuri meille sopivaksi, ja erityisesti isi intoutui siitä ja koki sen helpottavan kovasti työmatkojaan auton ratissa.  Me törmätään tosi usein tilanteeseen, että lompakko on jossain takakontissa, vaippojen ja kosteuspyyhkeiden alla juuri sillä hetkellä, kun tarvittaisiin sitä tankilla. Täydestä takakontista sitä on tosi tylsä alkaa kaivaa. Toinen tilanne on sitten se, että lompakko ihan kokonaisuudessaan unohtunut kotiin tai mökille juuri sillä hetkellä kun tankki huutaa tyhjyyttä. Koettiin, että juuri näihin hetkiin mobiilitankkaus on kätevä. Puhelin on kuitenkin oikeastaan aina matkassa mukana, vieläpä etupenkillä, ja sovellukseen saa äkkiä näppäiltyä mitä tankataan ja minkä verran.

Me testattiin mobiilitankkausta niin, että mä näpyttelin puhelimeen ja isi nousi autosta tankkaamaan. Ehdin hienosti valita oikeat tiedot ennen kuin isi ehti edes kiertää autoa ja valita pistoolia josta tankkaa. Näkisin tämän muuten toimivana erityisesti kovilla pakkasilla, kun ulkona ei huvita olla hetkeäkään liian pitkään, tai vielä vähemmän miettiä sitä tunnuslukua maksupäätteellä.  Tykättiin myös siitä ominaisuudesta,  että kuitit tulivat talteen sovellukseen. Sovelluksesta löytää myös helposti lähimmät ABC -asemat ja niiden aukioloajat sekä tarjoamat palvelut.

Mobiilitankkaus on turvallinen palvelu, sillä sitä käyttäessä ei tarvitse pelätä kortin kopiointia maksupäätteellä. Laittamalla puhelimeen vielä turvakoodin, ei ulkopuolisetkaan pääse siihen käsiksi, vaikka puhelin joutuisikin vääriin käsiin. Maksamalla tankkauksen mobiilisovelluksen kautta, kerryttää myös maksutapaetu, saa bonukset ihan tavallisesti ja saa vielä lisäksi tankkausbonusta.

Tällä kesälomalla lähdettiin ajamaan Lahdesta Joensuuhun aamupäivällä, joten Kuortin liikenneasema sattui juuri sopivasti lounasaikaan meidän matkan varrelle. Asema on ihan hetki sitten uudistettu ja se sattuu muuten olemaan yksi suosituimmista ABC-asemista koko Suomessa! Miljöö olikin ihana, Isin jäädessä pesemään tuulilasia ja pysäköimään autoa, me suunnattiin lasten kanssa katsomaan uutta leikkipaikkaa. Koko asema on sisustettu Saimaa-teemalla ja ruokasali on kyllä kaikkea muuta kuin perinteisen huoltsikan näköinen! Ilme oli tosiaan freesautunut ja ABC:n vanha riemunkirjava teema oli jäänyt unholaan. Lapset ihastuivat leikkipaikkaan, joka oli kyllä yksi isoimmista jota ainakaan itse olen nähnyt. Edellinenkin Kuortin leikkipaikka oli kyllä iso, mutta nyt kokoa on tullut vielä enemmän lisää.

Lapset viihtyivät hienosti leikeissään ja Isin tullessa takaisin, pohdittiin me hetki ruokia. Oltiin ajateltu testata Ala Carte -listaa, mutta koska buffetlounaskin näytti niin hyvältä, ja sisälsi lasten suosikkiruokaa, päädyttiin koko porukalla siihen. Mä kävin hakemassa ruuat koko meidän jengille isin leikkiessä lasten kanssa.

Mun on pakko sanoa, että salaattipöytä oli tosi kattava. Mietin hetken pelkkää salaattilounasta, sillä siihen olisi saanut vielä lisäksi mun rakastamaa vuohenjuustoa, mutta päädyin sitten lopulta samaan kuin muukin perhe, eli lihapulliin ja muusiin. Lihapullat olivat muuten hyviä! Ei lainkaan sellaisia einespullia, vaan tosi lihaisia ja maistuvia. Jälkkäriksi haettiin vielä aikuisille kahvit ja lapsille mehujäät. Tykätään Apsin buffasta ihan hinnankin puolesta, sillä aikuisten ruuat maksavat kympin, viisivuotiaiden vitosen ja taapero syö ilmaiseksi. Ei maksa montakaan euroa enempää kuin pikaruokaloiden hampparit, ja ruoka on kuitenkin laadultaan paljon parempaa ja monipuolisempaa.

Ruokailun päätteeksi isot menivät vielä leikkimään ja me vanhemmat saatiin kaikessa rauhassa juoda kahvia ja pohtia kauppaostoksia. Justuksen päiväuniaika alkoi lähestyä, joten ruvettiin tekemään lähtöä. Lapsille oltiin luvattu jotkut pienet matkanamit ja mä kaipailin matkalle lukemista. Isi oli huomannut auton lasinpesunesteen olevan lopussa, joten hän nappasi matkaan vielä yhden sellaisen. Saatiin kaikki ostokset kätevästi yhdestä kaupasta ja lähdettiin vessojen kautta jatkamaan matkaa. 

ABC on ollut lapsille aina yhtä kuin huoltoasemat, ja olipa ketju mikä vaan he kutsuvat sitä apsiksi. Ja kutsuvat nyt varmasti entistä enemmän, kun saivat kamppiksen myötä vähän Apsi-apina teemaista viihdykettä autoon. Apsi-levyä kuunneltiin monta kertaa matkan aikana ja tehtäväkirja sattui olemaan suunnattu juuri meidän poikien ikäisille. Apsi-apinasta vaan syntyi kina, ja nyt se vuorotteleekin lapselta toiselle yhden yön välein.

KILPAILU: Millaisia mobiilipalveluita sinä kaipailet ABC -liikenneasemille? Mitä muuta haluaisit maksaa mobiilisti kuin polttoainetta? Kommentoi vastauksesi ja jätä sähköpostiosoitteesi, niin olet mukana 20 €:n arvoisen S -ryhmän lahjakortin arvonnassa! Kilpailu alkaa nyt ja on voimassa 31.7 saakka. Kilpailun säännöt täällä. 

Lapset auringossa

Helteet ne vaan jatkuu ja vaikka tämä aika ihanaa on, piilee helteessä myös vaaransa. En itse ole aiemmin juurikaan joutunut lasten kanss amiettiä, että kuinka paljon päivän aikana ollaan auringossa, onhan Suomen kesät olleet ainakin nämä pari viimeistä enenmmän tai vähemmän pilvisiä ja kylmiä. Nyt kun helteitä mennään melkein kolmatta kuukautta, on pakko välillä rajoittaa ulkoiluaikaa.

Meillä toimii hyvin se, että ollaan auringossa aamupäivällä ja iltapäivällä. Keskipäivällä kuumimpina hetkinä yritetään olla sisällä, katsella leffaa tai käydä kaupoilla. Lapset ei ole juurikaan itse kokeneet kuumuutta ongelmaksi, vaan he tietysti ulkoilisivat ihan jatkuvasti.

Helteen ja auringon tuhoja iholle yritetään välttää niin paljon kuin voidaan rasvauksen ja vaatteiden avulla. Kerroinkin jo keväällä, että varsinkin pienimmäistä suojataan niin pitkälle vaatetuksella kuin voidaan, mutta myös isoille valitaan päälle mielummin pidempia shortseja ja suojaavampia t-paitoja. Uv-vaatteet ovat myös yksi tapa, jolla yritetään välttää lasten ihon altistumista auringolle. Paidat erityisesti uidessa ja pihalla vesileikeissä on todettu meillä ihan mahtavaksi, niiden avulla kun lapsia ei tarvitse rasvata kuin niiltä osin, jotka jäävät paitojen ulkopuolelle. 

Isommat lapset tykkäävät uv-vaatteista erityisesti, he kokevat niiden olevan osa heidän uintiasuaan, eivätkä vielä koskaan ole osanneet kieltäytyä paidoista. En myöskään usko niiden olevan erityisen epämukavat, sillä kangas kuivuu äkkiä ja viilentää mukavasti uidessa. 

Hattu ja aurinkolasit ovat myös iso osa auringolta suojautumista. Isot pojat rakastavat erilaisia hattuja ja oikeastaan vaan uidessa heitä joutuu muistutella hatun käytön tärkeydestä. Uidessa tosin ymmärrän, etteidät he oikein haluaisi sitä päähänsä, onhan se toki hankala sukellellessä. Suomessa ollaankin annettu heidän uida ilman kunhan hattu on päässä aina maalla ollessa. Ulkomaille pitää miettiä jotain huivi ratkaisua, sillä siellähän vedessä ollaan melkein nonstop.

Aurinkolasien kanssa on se isoin haaste, lapset mielellään jättäisivät ne pois, sillä kokevat niiden olevan tiellä. Pienin ei siedä laseja lainkaan, hän repii ne päästään ihan samantien. Joku kikkakolmonen tähän pitäisi keksiä, sillä silmien suojaamisen kannalta aurinkolasit ovat kaikki kaikessa!

Oma ihoni ruskettuu helposti eikä pala juurikaan, jos vaan muistan huolehtia rasvauksesta riittävästi. Itselle olenkin nyt käyttänyt Acon öljysprayta suojakertoimella 30 ja lapsille Orionin pelkkää fysikaalista suojaa sisältävän voiteen kertoimella 50, sekä pumppupullossa olevaa sekä fysikaalista että kemiallista sisältävän 50 kertoimisen. Lapsille mun mielestä kuuluukin käyttää tuota vahvempaa ja lisäillä sitä tarpeen mukaan. Tai en ainakaan meillä ole kokenut sitä yhtään liian vahvaksi. 

Juominen on ehkä se kaikkein tärkein juttu. Parhaiten juomisen muistaa, kun koko porukalle on vesipullot, omat sellaiset, jolloin niistä huomaa kuka on juonut ja kuka ei. Muutenkin juomisesta tulee muistuteltua lapsia ja itseä jatkuvasti. Helteellä kun on vaikea juoda liikaa. Nesteytyksestä huolehditaan myös syömällä suolaista, sillä se jos mikä laittaa janottamaan. Varsinkin rannalle varaan lapsille mukaan suolakeksejä tai -tikkuja, joiden ansiosta janokin tulee herkemmin. Myös pillimehut ja vissyt ovat meidän lapsille helppoa janojuomaa, ne kun ovat niin herkkua, että tulevat juoduksi äkkiä.

Päiväkoti Checklist

Koko ajan olen tiedostanut, että isojen päiväkoti alkaa elokuun alussa, mutta niin se vaan silti pääsi yllättämään! Viikon päästä jo mennään ekan kerran katsomaan, millaisissa tiloissa ja millaisessa seurassa seuraava vuosi tullaan viettämään. Vaikken päiväkotilaisen äitinä ihan ummikko olekaan, on kummasti parissa vuodessa jutut päässeet unohtumaan. Mitäs sinne päikkyyn tarvittiinkaan ja minkä verran.

1. Nimikointi. Tämä on ehkä se tärkein juttu, sillä jos vaatteissa ei ole nimiä, ei ne löydä kadottuaan takaisin kotiin. Meillä ei ole ikinä mitään isompia juttuja hävinnyt, en tiedä onko kiittäminen hyvää nimikointia vai tuuria, mutta nytkin ajattelin nimikoida vaatteet ihan niistä sukista ja boksereista lähtien. 

Viimeksi nimikoin pääasiassa kynällä, mutta nyt tilaukseen on laitettu paljon kehutut Tarramonsteri-tarrat. Mielenkiintoista nähdä, pysyykö tarra miten hyvin paikallaan. 

2. Reppu. Uuden repun hankinta oli mulle itselleni kaikkein tärkein juttu koulun alkamisessa ja sitä perinnettä olen lastenkin kanssa pitänyt yllä. He ovat joka vuosi saaneet valita uuden repun niin päiväkotiin kuin kerhoonkin. 

Mun mielestä paras päiväkotireppu on riittävän iso ja kevyt, jotta se kulkee helposti mukana. Se pitää olla niin isohihnainen, että aikuinenkin saa sen helposti ainakin yhdelle hartialle ja niin iso, että sinne mahtuu varmasti kaikki vaihtovaatteet. Varsinkin syksyllä mukana kulkee laaja repertuaari tavaraa, kun kelit voi aamulla olla ihan erit kuin iltapäivällä.

3. Tossut. Nämä on olleet repun tapaan se juttu, jonka lapset ovat vuosittain valinneet itselleen. Nyt edelliset tossut mahtuvat vielä hyvin, joten uusia ei ainakaan nyt juuri hankita. Tossuja me säilytetään aina päiväkodilla, ettei ne sitten vahingossakaan jää kotiin.

Reppu: JOLLYROOM Juomapullo: LIFEFACTORY Kengät: STADIUM Tossut: TOHVELISANKARI Verkkarit: STADIUM

4. Vaihtovaatteet. Mä olen tykännyt pitää vaihtovaatekassia aina päiväkodilla. Silloin ei vaatteet kulje mukana repussa kodin ja päiväkodin väliä, vaan vaihtovaatekassi odottelee päiväkodilla niitä hetkiä kun sitä tarvitaan. Vien vaatetta aina kerralla enemmän, jottei niitä tarvitse tuoda lisää viikon aikana. Perjantaina meillä on ainakin aiemmissa päiväkodeissa pitänyt tyhjentää lokero ja silloin kuskaan vaihtovaatteetkin kotiin ja kurkkaan tarvitseeko kassi täydennystä.

5. Kuravaatteet. Varmaan päiväkodeissa on eroja, mutta meidän kokemuksella päikyt toivovat kurahousuja ja -takkeja päiväkodille. Kotiäitivuotena ollaan enemmän käytetty kurahaalareita ja niitä varmaan tullaan käyttämään jonkin verran myös syksyllä päiväkotiulkoiluissa. Viedään kuitenkin myös sadevaatekerta päiväkodille, jotta se on siellä heidän käytettävissään tarpeen mukaan. 

Aiempina vuosina meillä oli yhden kurahousut kotona ja sadeasusetti päiväkodilla. Kumisaappaita oli myös yhdet niin kotona kuin päiväkodillakin. Kurahousut ja saappaat meidän pitäisikin lapsille hankkia, edelliset housut ovat jo pienet ja yhdet saappaat on kiva pitää kotona. Myös kurahanskat kaipaavat päivitystä. 

Takki ja housut: NAME IT Kengät REIMA Saappaat: JOLLYROOM Sadeasu: LEKMER Pipo POLARN O PYRET

6. Sisäliikuntavarusteet. Tämä on varmasti myös juttu, joka riippuu ihan hoitopaikasta, mutta poikien päiväkodilta löytyy iso liikuntasali, joten päiväkotiin olisi hyvä viedä myös sisäliikuntavaatteet. Tavalliset shortsit ja t-paidat kuitenkin riittänee, eikä sen ihmeempiä tarvita. Juomapullotkin hankittiin kerhoon, joten niidenkin ostolta vältytään.

7. Säänmukaiset ulkoiluvaatteet. Tämä päiväkodissa ehkä onkin vaikeinta, että aamulla pitäisi osata laittaa sellaista vaatetta, että lapsi pärjää päivän ulkoilut. Helpoin se on mun mielestä toteuttaa laadukkailla ulkovaatteilla, jotka pitävät lämpimänä ja kuivana. Kesällä tämä tarkoittaa tietysti hyviä kenkiä ja aurinkorasvaa, syksyllä kosteutta ja tuultapitäviä ulkovaatteita ja kenkiä. 

Pojilla on syksyksi kaksi settiä vaatetta, nämä Jollyroomilta saadut kuorivaatteet, jotka jäivät tosi vähälle käytölle keväällä, onneksi niistä tuli valittua reilumpi koko! Sekä Name it softshell-setit, joita meillä on pidetty vähän parempana settinä. Lisäksi on vielä fleecevuorelliset kurahaalarit Ellokselta ja Adidaksen/Warpin verkkapuvut. Luulen, että ulkoilut hoituu tällä valikoimalla hienosti. Kengissä mennään kolmen paketilla, saappaat, lenkkarit ja goretex -kengät, joista valitaan sitten kelien mukaan sopivin.

Meidän kodin lempparinurkka

* Sisältää mainoslinkkejä

Varmaan aika moni osaa nimetä kodistaan sen suosikkinäkymän tai paikan. Ehkä niitä on usempikin, mutta luultavasti kaikilta löytyy ainakin yksi, jossa silmä lepää. Mulle se on meidän ihana lukunurkkaus, jossa nyt viime aikoina on tullut löhöttyä enemmän kuin ennen, sillä lukukärpänen on puraissut taas pitkästä aikaa. 

Meidän lukunurkan keskipiste on varmasti tuo Ikean ihana divaani, jonka kaveriksi haaveilen edelleen saman sarjan sohvaa. Taistelen vaan pienesti itseni kanssa, onko mitään järkeä ostaa uutta sohvaa jos vanhassakaan ei ole juuri mitään vikaa? Uuden sohvan ostaminen jäänee ainakin siihen hetkeen, kun olen itse taas palannut töihin. Mutta siihen saakka nautin tuosta divaanista. 

Divaanin kaverina meillä on jo jonkin aikaa ollut musta rautainen Oxford -valaisin*, joka hieman yllättäen löytyi Elloksen valikoimasta. Yleensä minulle on tosi vaikea löytää mitään kivoja jalkalamppuja ja siksi ne ovat jääneet hankkimattakin. Tämän lampun huomasin ihan sattumalta, ja se oli niin ihana, etten enää osannut muita kuvitellakaan. Meidän pitäisi vaan hankkia vähän valkoisemman sävyinen polttimo lampun sisään, nyt siellä on hieman liian keltainen ja se ei oikein sovi talon muuten niin viileään värimaailmaan. Tuo valaisin on nyt Elloksen alessa -20% hintaan*.

Lukunurkkaan kaipailin pientä pöytää, ja täydellisesti siihen istuukin tuo meidän Norman Copenhagenin tarjoiluvaunu.  Toiselle puolelle divaania olen sijoittanut tuon ison viherkasvin, jonka istutin Ellokselta tilattuun koriin. Korin sisällä on tavallinen kasteluruukku, sillä pelkkä kori ei pidä kasteluvesiä sisällä, vaan laskee ne lattialle.

Nurkka on ihana tällaisena. Divaanilla on aina kasa tyynyjä, omia suosikkejani ovat pellavaiset tyynyt*, jotka sain yhden kamppiksen myötä Ellokselta. Suunnittelin niitä ensin ulos, mutta ne sopivatkin lopulta paremmin meille sisälle.

Elloksesta on muutenkin tullut yksi suosikki nettiputiikkini, sillä huomaan etsiväni sieltä aina ensimmäisenä. Heti jos kotiin tarvitaan jotain uutta, taitavat Ellos ja Ikea olla ensimmäisenä listalla. Myös tuo kuvissakin vilahtava matto* on Ellokselta, tilasin sen joskus alekoodilla, joten hintaakaan ei kovasti tullut. Nytkin maton saa itselleen -20% alella täältä*.

Useimmiten käperryn tuohon nurkkaan lasten käytyä nukkumaan ja miehen ollessa omilla menoillaan. Silloin on ihana nauttia hiljaisuudesta ihan vaan yksin. Ottaa ehkä kuppi teetä tai muuta juomaa ja syventyä omaan suosikkikirjaan. Paljon olen myös alkanut kuunnella kirjoja Storytelin kautta, siinä saa mukavasti lepuutettua silmiäkin!

Niin lomalla

Voi ihana kesä! Tai kai moni muukin jakaa mun kanssa tämän fiiliksen, että helleaalto ja oikein kunnon kesä on vaan parasta mitä just nyt voi olla? Viime kesä oli niin surkea, että nyt tällainen helle tuntuu vaan niin ihanalta. Mitäs siitä, että sisällä tosin on ihan kamalan kuuma ja varaus ilmalämpöpumpullekin on jo melkein tehty. Tai ehkä tämä fiilis vaan johtuu siitä, että helteiden on luvattu jatkuvan vielä pitkään ja siitä, että meidän isin loma on sattunut juuri tän hellepiikin kohdalle. Ollaan nyt lomailtu viikko ja kelit on tosiaan olleet mitä parhaimmat.

Sen lisäksi, että on mahtavaa kun kelit on niin huiput, on myös ihanaa pyörittää tätä loma-arkea kahden aikuisen voimin. Aamiaiset voidaan vetää pitkän kaavan mukaan vasta sitten, kun sängyssäkin on pötkötelty pitkään hereillä ja on helppoa tehdä extempore suunnitelmia, kun seuraavana päivänä ei ole töitä. Ehditään käydä monissa niissä paikoissa, joissa arkena aina "pitäisi" nähdä kaikkia niitä ihania ihmisiä, joita ei millään samoissa määrin saa mahdutettua tavalliseen arkeen. Syödä monta jäätelöä, käydä iltauinneilla ja valvoja iltaisin aivan liian myöhään lempparisarjaa katselleen, tai vaan istuen terassilla ilta-auringossa.

Ollaan ehditty lomalla jo vaikka mitä, eikä sitä ole onneksi mennyt kuin vasta viikon verran. Mä olen saanut viettää yhden kokonaisen viikonlopun ihan itsekseni tyttökavereiden kanssa Kuopiossa, miten ihanaa olikaan olla ihan vain minä hetken. Vaikka olihan mun pieniä miehiä ja sitä isointakin jo kova ikävä heti parin tunnin eross aolon jälkeen. Huomasin, että vaikka on ihanaa olla vain aikuisten kesken, rakastan myös meidän arkea ja noita tyyppejä ihan kamalasti. Se tavallinen tylsäkin arki on vaan niin parasta.

Alkuviikosta käytiin Muumimaailmassa, ja se olikin meidän isojen poikien unelmien täyttymys. Tuosta reissusta on puhuttu enemmän ja vähemmän koko vuosi, aina siitä asti kun Muumimaailmassa vierailtiin ihan ekaa kertaa viime vuonna. Nyt matkassa oli mukana myös serkkutyttö, joten reissulla saatiin yhdistettyä myös se, että päästiin viettämään ihana päivä oikein ajan kanssa myös kummitytön kanssa. Arjen keskellä hänellekin on ihan liian vähän aikaa.

Viikolla ehdittiin pitää oikein kunnon siivouspäiväkin, nauttia kesäpäivästä mökillä ja saimpa toisenkin kunnon irtioton kotoa, kun kävin ystäväni kanssa illallistreffeillä sataman terassilla. Ollaan nähty oikeastaan aina vaan lasten kanssa, joten oli ihan tosi ihanaa nähdä myös ihan vain kaksin. Olla välillä muutakin kuin äiti ja saatavilla lasten jutuille. Juttua riitti ja mietin kotiin ajaessa, kuinka mahtavaa on löytää ihania uusia ystäviä vielä aikuisenakin. Jatkettiin lauantaina kesästä nauttimista lasten kanssa, kun käytiin Kilkkilän farmilla Iitissä ja polskimassa maauimalassa. Kesä ei ole mitään ilman ainakin yhtä reissua maauimalassa, vaikka tuntuikin että yksin kolmen lapsen kanssa vedestä nauttimisesta ei oikein tule mitään.

Tänään ajettiin vielä serkkuni luo Klaukkalaan ja vietettiin ihana hellepäivä siellä. Lapsilla meni leikit niin kivasti yksiin, ettei jouduttu ainottakaan riitaa ratkomaan. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä ihastelemassa tätini kanoja ja vasikoita samassa pihapiirissä. 

Tän touhuntäyteisen viikon lopuksi on ihana todeta, että ollaan tosiaan ehditty paljon. Ihan mahtavaa, että lomaa on vielä paljon edessä ja ehditään viettää vielä monta muutakin ihanaa päivää ihanien ystävien, perheen ja läheisten seurassa. 

Kesä on ❤