Syötkö liikaa proteiinia?

Me syödään. Ajattelin ihan tähän alkuun todeta, ettei kukaan koe otsikkoa tai postausta liian syyllistävänä. :D

Proteiini on päivän sana. Se on muotia, sillä laihtuu ja sitä ei voi saada koskaan liikaa. VÄÄRIN. Liikaproteiini lihottaa ihan siinä missä liikahiilari tai -rasvakin. Proteiini on toki yksi tärkeimmistä kehon rakennusaineista, saahan kehomme siitä kuitenkin energiaa ja rakennusaineita lihaksille sekä luustolle. Proteiinilla on myös oma osansa hormonitoiminnassa. Ihmiskeho tarvitsee tietyn määrän kaikkia ravintoaineita voidakseen hyvin, ja itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kaikkea pitää saada sopivasti. Ilman rasvaa, hiilaria tai sokeria ei voi elää. Mun mielestä. Tai ei ainakaan jatkuvasti.

Aikuisen proteiinin tarve on vain 10-20% kokonaisenergian tarpeesta. Suositus on vähän yli 1g/painokilo. Eli 70 kiloiselle aikuiselle vähän alle 80g proteiinia päivässä on ihan riittävästi. Tämä siis ihan tavalliselle pulliaiselle. Toki urheilijat, painonpudottajat tms. ovat sitten asia erikseen. Tuo suositus tulee täyteen yhdelle aikuiselle jo paketillisesta naudan jauhelihaa päivässä. 400 g 10% naudan jauhelihaa sisältää nimittäin 80g proteiinia.

Sivusin tätä proteiinigatea jo edellisessä ruokapostauksessa, jossa mainitsin huolen lasten liiallista proteiinin saannista (täällä). Pieni ihminen tarvitsee todella pienen määrän proteiinia kasvuunsa. Yli kaksivuotiailla lapsilla suositus on sama kuin aikuisilla, eli 1g/painokilo. Meidän poikien tapauksessa proteiinintarve päivässä olisi n. 14g. Tämähän taas tarkoittaa, että paketillisesta jauhelihaa vain kuudes osa täyttää lapsen proteiinin tarpeen. Ja siis koko päivän tarpeen. 

Meillä lasten proteiininsaanti pysyy aika hyvin tuossa suosituksessa, sillä on jo pitkään kiinnitetty siihen huomiota. Lautasella on määrällisesti enemmän lisäkettä kuin proteiinia, eikä vaikka jauhelihakastiketta ladota lastenlautaselle samalla antaumuksella kuin omalle. Makaronilaatikotkin valmistetaan meille nyt lasten synnyttyä paljon vähälihaisempana ja enemmän kasviksia sisältävänä, kuin ennen lapsia. 

Syy miksi tämä aihe nousi tapetille nyt oli Helsingin sanomissa jokin aika sitten julkaistu artikkeli liiallisesta proteiininsaannista. Siinä aihe koski enimmäkseen lapsia ja sitä, kuinka nykykulttuurin proteiini-ihannointi on levinnyt jo ihan liiaksi lasten ruokavalioon ja moni lapsi nauttii jo välipalakseen skyrrejä ja proteiinirahkoja. Itse olen törmännyt monessa paikassa tuhahteluun, höps mitä hömpötyksiä, mutta niin se oli silloin sokerinkin kanssa vuosi sitten, ja nyt aika moni kuitenkin kiinnittää ihan toisella tavalla huomiota piilosokeriin kuin ennen. Kiitos uutisoinnin ja "sokerisodan". Sanokaa mun sanoneen, tämä proteiinijuttu on se seuraava "the thing". Ja hyvä niin. Tähän mun mielestä kannattaakin kiinnittää huomiota!

No entä ne liian proteiinin saannin riskit? Lihominen, liikaproteiini muuttuu kehossa rasvaksi. Munuaisten kuormittuminen, kun proteiinia tulee ihan liikaa suhteessa munuaisten kykyyn pilkkoa sitä. Eläinproteiini, joka siis on sitä kasviproteiinia haitallisempaa, kohottaa diabetesriskiä. Liika proteiini altistaa erityisesti lapsia ylipainolle ja sekoittaa sokeriaineenvaihduntaa.

Mä päätin, että nyt on aika kiinnittää omaan syömiseen yhtä paljon huomiota kuin lasten, ja näyttää sillä omalla toiminnalla hyvää esimerkkiä jälkikasvulle. Se, että kasvikset ei vie nälkää on ihan huuhaata, ei sitä punaista lihaa, tai valkoistakaan, tarvitse kilotolkulla joka ruualla mättää. Meille tulee nyt tästä hetkestä eteenpäin KASVISRUOKAKESKIVIIKKO! Tiedän, että yksi päivä ei paljoa muuta, mutta se voi olla alku suurelle kasvisruokainnostukselle! Mä olen surkea kokkaamaan kasvisruokaa, ja tuntuu etten saa siihen makua. Nyt siis ollaan jännän äärellä, kun kokeilen mitä tästä oikein tulee! Kaupasta kannetaankin kotiin palkokasveja, soijaa ja muita kasvikunnan proteiineja. Eikä olisi pahitteeksi, jos jostain ruuasta ei proteiinia saisi juuri lainkaan.

Eli kuka on mukana? LÄhdettekö mukaan kasvisruokakeskiviikkoon? Ajattelin jakaa tänne blogin puolellekin noita meidän hyväksi havittuja kasvisruokaohjeita, jos niistä vaikka jotain ideoita saisi joku muukin! Kannattaa kurkistaa myös Kuun Kasviskokeiluryhmä Facebookissa, josta ainakin mä sain pientä intoa tähän kasvisruokakokkailuun!

Äidin lauantainenLOOK !

House of Brandon* muisti mua pienellä vuoden alkajaislahjalla ja sainkin taas valita heidän valikoimistaan jotain ihanaa itselleni! Olen aika surkea ostamaan itselleni uutta, joten tällainen pieni spesiaalijuttu on aina mieleeni.

Mun vaatekaapissa valtaosa vaatteista on Vilaa. Se vaan on jotenkin niin kovasti mun tyylinen merkki, että mieleisten tuotteiden löytäminen on helppoa. Kokojen kanssa ei tarvitse arpoa ja mallit tuntuvat istuvan juuri mun kropan mallille hyvin.

Siksi nytkin valikoin HOB:in valikoimista itselleni työvaatteiksi pari uutta Vilaa. 

Noita raitatunikoita mulla löytyy Vilalta jo neljä kappaletta. Ne vaan on monikäyttöisyydessään ihan loistavia! Menevät kivasti töissä, mutta eivät ole yhtään liian virallisia kotonakaan käytettäväksi! Tällekin lauantaille vetäisin tämän Tinny New Dress -mekon* päälleni legginsien kaveriksi. Oma mekkoni on kokoa S ja se tuntuu ainakin itselle juuri sopivalta. Pituutta on sen verran, että ilman liukkaita legginsejä helma tulee kuitenkin tarpeeksi alas. Mekkoa voi siis hyvin käyttää sekä sukkiksilla, että kesällä ilmankin. Mä valitsin mekkooni 3/4 osa hihat, mutta saatavilla on myös teepparihihaisia!

Mekon ainoita yksityiskohtia on niskassa kulkeva kultainen vetoketju, joka on kiva lisä muuten niin perusmekkoon!

Kengät - Crocs*

Mä yhdistän vaatteisiin usein huiveja, niistä löytyy oikeastaan ne mun kaapin ainoat väripilkut. Muuten valikoima on aika musta-valko-harmaata. Tämä huivi on muuten ainoita itselleni löytämiäni ale-löytöjä! Nappasin tuon joulun aleista puoleenhintaan! House of Brandonilta samaista huivia ei enää löydy, mutta tämä on aika samantyylinen*! Persikansävy sopii ihanasti alkavaan kevääseen!

Mekon kaveriksi valitsin ohuen vibuzz Cover up Light -puseron*, joka on helppo vetäistä mekon päälle jos noilla lyhyillä hihoilla ei tarkene! Puserosta löytyy vähän pellavaa ja se tuntui tosi ihanalta ihoa vasten! Tuollaisen puseron saa helposti yhdistetty farkkuihin ja toppiinkin, joka on varmaan mun toiseksi yleisin asu heti näiden mekko+leggari -yhdistelmien jälkeen! 

Puseron pinnassa on kevyt raitakuosi, mutta kovin selvästi se ei näy. Hyvin voi siis yhdistää myös tuollaiseen raidalliseen mekkoon!

House of Brandonille on nyt tullut valtavasti kevään uutuustuotteita, joista ajattelin ainakin itselleni muutamat tilailla! Kaappini huutaa nimittäin jouluisen tyhjennyksen jäljiltä uusia monikäyttöisiä vaatteita. Ainakin nämä* taidan haluta kesään mennessä kaappiini!

* Mekko ja pusero saatu House Of Brandonilta

*Kengät saatu Crocsilta

* sisältää mainoslinkkejä

No ne lastenvaatteet.

Äidit tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin, mitä tulee lastenvaatteisiin. On ne, joiden mielestä merkkivaatteisiin tuhlaaminen on typerää ja sitten ne, joiden mielestä vaatteisiin pitää panostaa, eikä mikään summa ole liian suuri jos vaate vain miellyttää. Itse koen asettuvani johonkin tähän välimaastoon. En ymmärrä merkin perässä juoksemista, mutta ymmärrän laatuun panostamisen. En tajua halvan suosimista jos laatu on kuraa, mutten myöskään kalliiseen panostamista jos pettymyksiä tulee laadun suhteen joka dropissa. Enkä voi käsittää sitä, että vaatteen hinnalla ja statuksella ratsastetaan.

Älkääkä ymmärtäkö nyt väärin. Ymmärrän ihan täysin sen, että ollaan innoissaan lastenvaatteista. Rakastetaan vaatteita ja sormet syyhyää näppäimistöllä odottamassa uuden dropin julkistamista. Lasketaan euroja, kuinka moneen ihanuuteen ne tällä kertaa riittää? Mutta sitä en ymmärrä, että vaatteita ostetaan koska niitä on muillakin, tai koska kaikki tietävät ne kalliiksi merkkivaatteeksi. Se, että määritellään oma oleminen lapsen päällä olevien vaatteiden hinnalla, on mun mielestä vähintäänkin hölmöä. Samaan kastiin menevätkin sitten nämä, jotka nenänvarttaan pitkin tuijottavat naapurin lapsen H&M-kollareita. Ylipäätään se, että katsotaan lastenvaatteita hintalapun kautta, on järjetöntä.

Yläkuva: Shortsit H&M, raitapaita H&M banaanipaita Lindex Alakuva: Paidat* Raila Design (saatu), Shortsit Name it

Vasemmalla: Paita Pomp de lux, shortsit Name it, kengät Vendi ; Oikealla: Kypärä Stadium, Paita Lindex, Shortsit H&M, kengät H&M

Mä en oikein tiedä, missä se merkki- ja halppisvaatteen raja kulkee. Vai onko se sitten se hinta joka määrää eron? Mä itse laittaisin H&M, Lindex, Kappahl ja Cubus -ketjut siihen halppis-kategoriaan, Name itin, POmp de Luxin, Me & I:n  ja Polarn o pyretin sinne jonnekin keskivaiheille ja Mini Rodinit, Paput, Gugguut ja Vimmat sitten sinne merkkivaatteisiin. Näissäkin vaan on aika häilyvät rajat, sillä jotkut vaatteet voivat olla samoissa hinnoissa sekä Kappahlilla, POpilla että Mini Rodinilla. 

Mä itse vannon laatuun. Kappahlin yöpuvut todettiin meillä laadultaan surkeiksi, joten niihin ei laiteta enää euroakaan. H&M on taas todettu todella kestäväksi, joten mielelläni hankin sieltä lisääkin täytettä poikien kaappiin. Gugguun laadusta olen taas kuullut kovasti huonoa, ja todennut meidän hupparit kulutusta ja pesua kestämättömiksi, joten Gugguun tuotteisiin en enää rahoja laittaa. 

Vasemmalla: Paidat Kappahl, Legginsit Lindex, Tennarit H&M Oikealla: Hupparit Gugguu, Kollarit Lindex, kengät H&M

Vasemmalla: Lippis H&M, Neule H&M, t-paita Lindex, Legginsit Kappahl, Reppu Skip Hop Oikealla: paita ja housut Pomp de lux

Koska ostan vaatteita kaksosille, olen aika tarkka siitä mitä ne maksavat. Vaikka vaatetta voisikin varmasti ostaa aina vaan kerrallaan toiselle, en mä osaa hankkia paitaa vain jommalle kummalle. Lähes aina, kannan kaupasta mukanani joko kaksi samaa vaatetta tai kaksi samantyylistä. Mulle on tärkeää, että pojat on puettu yhtä nätisti. Ei välttämättä samoihin vaatteisiin, mutta yhtä kauniisiin. Siksi mä ajattelen aina vaatteen hinnatkin tuplana. Ei ole paljon jos paita maksaa kaksikymppiä. Mutta se on paljon jos kaksi paitaa maksaa 40e. Tajuatteko logiikan? Jos mä ostaisin paidan sillä ajatuksella, että sitä käyttäisi mahdollisesti vielä nuorempikin sisarus, ei 20euron hinta tuntuisi missään, silloinhan se oli 10e/lapsi. Nyt kuitenkin, kun käyttäjiä on vain yksi on 40e "yhdestä" paidasta liikaa. Enhän voisi ostaa sitä yhtä kallista paitaa vaan toiselle, sillä sittenhän toisella pojalla ei olisi paitaa ollenkaan.

Rahan syytäminen merkkiin on myös mun mielestä vähän hassua. Moni kallis merkkivaate kun ei laadultaan ole lähellekään yhtä hyvää kuin markettitavara, tai kuosi ei sitten olekaan sen kummempi kuin halppiksessakaan. (Kurkistakaapa vaikka tämä Annen postaus!) Sittenhän sillä rahan laittamisella ei toki ole väliä, jos kokee sen sopivaksi summaksi sijoittaa lapsenvaatteeseen. Tässä tullaan nyt taas siihen näkemyseroon, joka varmasti jokaisella käyttäjällä on. Vaatteiden ekologisuuteen mä en puutu nyt tietoisesti ollenkaan, se on sitten taas toinen puoli tätä juttua!

Mä itse koen löytäväni riittävästi kivoja ja erilaisia lastenvaatteita niistä perinteisistä ketjuliikkeistä. Osa jopa hämäävästi samankaltaisia merkkivaatteiden kanssa. Poppiin panostan aina mielelläni, se on todettu meillä hyvin kestäväksi ja laadukkaaksi merkiksi. Myös Lindex ja H&M ansaitsevat meiltä kiitosta. Name itin kollarit, Kappahlin yöpuvut ja Pomp de luxin housut taas noottia. Mutta merkkien muut tuotteet ovat omassa käytössä toimineet.

Molemmissa kuvissa Legginsit Polarn o pyret ja paidat Lindex

Paitsi että vaadin hinnalta suuria (tai no pieniä) tulee kankaan laadun olla hyvää ja konepesun kestävää. Pesen kaikki poikien vaatteet (villaa lukuunottamatta) 60 asteessa ja heitän siihen perään vielä rumpuun kuivumaan, joten ihan heiveröistä vaatetta meille ei voi tulla. Olen kuitenkin nähnyt, että monet halppisvaatteet kestävät tämän käsittelyn, joten lähden sitten niiltä laadukkailtakin vaatimaan kyllä samaa. Iso pettymys onkin jos kalliit housut tulevat ulos koneesta nukkaantuneina, kutistuneina ja muotonsamenettäneinä.

Millaisia vaatimuksia teillä on lastenvaatteilta?

P I Z Z A N I G H T !

Viimeksi oli tortillailta, niin nyt sitten luonnollisesti pizzailta!

Meillä on jo pitkään tehty pitsat tietyllä täytekombolla, joka vaan on niin hyväksi havaittu. Nyt kuitenkin vähän fiksailtiin, ja vaihdettiin tonnikala paprikaan. Hyvää tuli, mutten nyt ole ihan varma syrjäyttikö tuo paprika kuitenkaan tonnikalaa..

Nuo pitsalevyt on olleet meillä käytössä jo pari vuotta, ja ovat ihan parhaat kotipitsan teossa! Omamme ostettiin joskus Lidlistä, mutta bongailin näitä jokin aika sitten Kotikokilta(?)kin. Prismassa näitä muistaakseni oli. Pitsalevyjen pohjassa on siis reikiä, joten pohjasta tulee rapeampaa kuin normipellillä.

Mä teen pitsapohjan aina samalla ohjeella, en uskalla vaihtaa ettei vaan epäonnistu! :D Samalla ohjeella pyöritellään myös sämpylät, mutta niihin vaan laitan vehnäjauhojen sijaan sämpylä- ja ruisjauhoja sekä erilaisia siemeniä. Pitsapellit voidellaan öljyllä ennen paistoa, jotta pohja ei tartu kiinni.

Pizzapohja

puoli pussia kuivahiivaa
2dl vettä
5dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
ripaus sokeria
4rkl rypsiöljyä, joista 2rkl taikinaan ja 2 rkl peltien voiteluun

1. sekoita kuivahiiva, suola ja sokeri kahteen desiin jauhoja. 
2. lisää 42 asteinen vesi ja sekoita kunnolla.
3. lisää vielä desi jauhoja, jonka jälkeen öljy. Sekoita.
4. Lopuksi vielä loput jauhot, niin kauan että taikinan koostumus on sopiva ja se isrtoaa hyvin sormista ja kulhosta.

Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi ja voitele sillä aikaa pellit ja valmistele pitsatäytteet.
Parasta pitsaa tulee, kun juuston laittaa tomaattisoseen päälle, ja vasta niiden päälle loput täytteet! ;) 

5. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 min. 

Kotitekoinen pitsa on kyllä superherkullista! Päälle vielä rucolaa ja kaveriksi lasi valkkaria. Namia!

Siivouspäivä

Meillä, niinkuin varmaan jokaisessa lapsiperheessä, siivotaan vähän joka päivä. Mä olen kokenut helpoimmaksi tän tyylin, sillä silloin ei yhdelle päivälle kasaannu kaikki. Siitä huolimatta meillä on myös siivouspäivä, jolloin sitten siivotaan vähän paremmin. Viime vuosina se on vakiintunut perjantaiksi, siistissä kodissa on aina kivempi aloittaa viikonloppu!

Imuroida meillä saisi joka päivä. Makuuhuoneet imuroin kuitenkin vaan kahdesti, yleensä tiistaisin sekä silloin siivouspäivänä. Keittiö ja olohuone tulee kuitenkin imuroitua melkein päivittäin, en vaan tajua miten tuota murua ja hiekkaa kulkeutuu ihan joka paikkaan! 

Pölyt pyyhitään torstaisin ja silloin pyyhin myös meidän peiliovet. Peiliovet on oikeasti ihan vikatikki lapsiperheessä, ja voitte uskoa että olen ihan vaan paristi kironnut nuo meidänkin.. Toisaalta peileistä tulee niin paljon lisää tilantuntua, että taitaa ne päätyä kuitenkin seuraavaankin kotiin. Mutta voi että kun vihaan sitä lasien jynssäämistä!

Keskiviikkoisin pestään vessa ja jokatoinen viikko kylpyhuone. Kylpyhuonesiivouksessa olen laiskistunut ihan kamalasti, vuokra-asunnon pinttyneitä seiniä ei ole kovin motivoivaa siivota! Maanantai taas on ollut perinteisesti pyykkipäivä, tosin nykyään tuntuu että konekin pyörii jokatoinen päivä! Maanantaina kuitenkin pyörivät ainakin liinavaatteet, joten pyykkimäärä on muita päiviä suurempi silloin.

Niin, ja perjantaisin vaihtuu myös parin viikon välein petivaatteet. Viikottain tuuletan peitot ja tyynyt ja helteiden aikaan myös petivaatteet vaihtuivat viikottain. Kahden viikon välein uusien lakanoiden vaihto, on kuitenkin se perussykli. 

Siivouspäiväperjantaisin siis imuroidaan ja pyyhitään lattiat. Kunnon lattioiden pesusta olen luopunut oikeastaan kokonaan, sillä pelkään niin parkettien turpoamista! Viledalta saatu moppi, jota blogissa ja instassakin monesti olen hehkuttanut, onkin ihan huippuväline parkettipesuihin! Vettä suihkaistaan juuri se sopiva määrä mopin eteen ja sitten vaan pyyhitään. Perusmopeissa on niin ärsyttävää se moppiosan uudelleenkastelu! Tässä mopissa sitä ei tarvitse tehdä lainkaan. Tarvittaessa vettä voi suihkia myös enemmän, jos lattiasta löytyy pinttynyttä likaa. Ihan huipputuote, jota ilman en vaan voisi enää elää. Jos saisin valita vain kolme siivousvälinettä joilla siivota koko koti, olisi tämä ehdottomasti yksi niistä!

Siivousaineita käytetään aika maltillisesti, mutta kuvan neljä tuotetta ovat varmaan kovimmalla käytöllä. Pinnat pyyhkäistään limentuoksuisella kiiltolla, mopin sisään kaadan tilkan lattiapesu kiiltoa, peilit puhdistuu parhaiten Cifillä ja keittiön sekä ruokapöydän pyyhintään käytän Ajaxia. Tuoksut monesti on näissä mulle se juttu, erityisesti tuon lattiapesuaineen tuoksu on se ainoa oikea puhtaan kodin tuoksu!

Mun mielestä on ihanaa kun joka paikalle on oma puhdistusaineensa, rättinsä ja tuotteensa. Siksi meidän siivouskaappi pursuukin jos jonkinmoista ainetta, aina parafiiniöljystä wc-pesuaineeseen. Kempparihyllyt on mulle unelmien täyttymys, ja niiden edessä voisin viettää aikaa vaikka kuinka. Tällä hetkellä haaveilenkin siivouskaapin siivoamisesta ja ajantasalle päivittämisestä. MOni tuote ja purkki alkaa nimittäin olla aika tyhjillään!

Mun ehdottomat siivouksen luottotuotteet ovat mikrokuituliinat sekä ihmesieni. Ihmesieni on oikeasti niin nimensäveroinen, sillä puhdistuu ihan kaikki. Se on paras tuote tummuneille saappaille, sekä kahvin tummentamalle lavuaarille. Sillä puhdistuvat nahkatuolit, kylpyhuoneen kaakelit sekä suihkuseinät. Ja avuksi tarvitaan vaan vettä. Ihan huippuhuippu hyvä tuote! Mikään muu ei oikeasti puhdista vaikka saappaita niin hyvin kuin ihmesieni!

Toinen pelastus on universal stone, joka tepsii hyvin samankaltaisiin haastaviin siivouskohteisiin kuin ihmesieni. Universal stone vaan on vähän työläämpi käyttää, siksi ihmesieni on ollut viime aikoina mun suosiossa!

Siivousajan löytäminen on tällä hetkellä tosi vaikeaa. POjat auttavat mielellään, ja useimmiten siivotaankin kolmestaan heidän kanssaan. Isi ei meillä tällä hetkellä siivouksiin kauheasti osallistu (päivittäistä perussiivousta lukuunottamatta) mutta se onkin sovittu tarkoituksella niin, Kivempi viettää koko perheen kesken aikaa vain kivojen juttujen parissa, eikä hinkata kulmat kurtussa kotia! Pian tämäkin kuitenkin tulee muuttumaan, kun mun kotiäitipäivät alkavat olemaan ohi, nyyh.

Helpoimmalla pääsen, kun siivoan poikien päiväuniaikaan. Se on toisaalta pois siitä omasta vapaa-ajasta, mutta toisaalta siisti koti on ihaninta mitä tiedän. Ja myönnettävä on, että tällä hetkellä siivous poikien kanssa on aika haastavaa. He kun sotkevät sitä mukaa kun siivoan. Ei meillä näinkään siistiä pitkään ole, mutta ompa edes puhdasta. Tän asian hyväksyminen on mulle välillä tosi vaikeaa ja vähän kaiholla odotan sitä, kun lelut pysyvät poikien huoneessa eikä olohuone näytä aina räjähtäneeltä lelukaupalta.. Mutta, mä yritän kestää tän :D

Millaisia siivoustapoja teillä on? Mistä tuotteesta tai siivousvälineestä ette luopuisi mistään hinnasta?

Potkutellaanko?

Kesän alussa kirjoitin teille poikien potkupyöristä, jotka Jollyroom lähetti. Silloinhan pojat olivat himpun verran liian lyhyitä pyörille, ja koska tekniikka ei oikein sujunut, ei potkuttelustakanaa tullut mitään. Parin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, pyörät laitettiin varastoon odottelemaan syksyä.

Reilu kuukausi sitten ne kaivettiin taas esiin ja homman nimi olikin jo ihan toinen! Tähän asti on potkuteltu Plaston muovimopoilla, harjoiteltu itse potkuttelua, sekä liikennesääntöjä että vanhempien tottelua. Poikien kanssa olisi ihan turha lähteä liikenteeseen, jos kadulle rynnittäisiin suinpäin. Pitkään tämä touhu olikin yhtä katastrofia, ja sydän sykkyrällä seurasin poikien menoa ja roikuin paidan helmassa ettei nuo mopoilijat huristaisi autojen alle. Pikkuhiljaa, monen lenkkikerran päätteeksi uskalsin lähteä poikien kanssa kolmisin lähikauppaan. Matkalla ylitetään tie useaan otteeseen, eikä tuo Kauppakatu ihan pieni-liikenteisin ole muutenkaan. Vähän ehkä yllätyin itsekin, kuinka nätisti pojat käyttäytyivät!

Aika oli siis kypsä potkupyörille. Varsinkin Kasper, pojista 2cm pidempi tapaus, potkutteli jo kahden treenikerran päätteeksi jo todella taitavasti. Itse selviän perässä vielä reippaasti kävellen, mutta kohta saa kyllä jo ottaa hölkkäaskeleet avuksi! Kasper on myös todella tottelevainen pieni mies, ja pysähtyy kiltisti käskystä odottamaan.

Rasmukselle potkuttelu oli aluksi vielä hieman haastavaa, ja meno oli ekat viikot enemmän pyörän kanssa kävelyä kuin potkuttelua. JOhtunee kuitenkin vielä puuttuvista senteistä sekä varovaisuudesta, mitä kyllä toivoisin vähän pikkuveljelleenkin.. Kasper nimittäin kokeilee jo rajojaan ja taitojaan pyörällä ja välillä alamäissä tekisi mieli laittaa ainakin itselle kädet silmille, sen verran hurjalta menoa välillä näyttää.. Tasapaino on kuitenkin huikea ja yhdellä muksahduksella ollaan toistaiseksi selvitty.

Nyt pojat hallitsevat kumpikin pyörät jo hyvin ja itsekin saa ottaa välilläjuoksuaskelia pysyäkseen näiden touhojen perässä! :D

Hyviltä pyöriltä nuo JOllyroomin pyörät nyt käyttökokemuksenkin perusteella vaikuttaa. Meillä pyörät ovat 10" eli se pienempi, ja silti 88cm Kasper yltää vasta juuri sopivasti maahan. Eli kovin paljon pienemmälle tuota pyörää ei ehkä kannata hankkia. Mun mielestä tämä on ollut aika toimiva setti, että alkuun harjoiteltiin liikkumista mopoilla, joiden kanssa tasapainossa pysyy kuitenkin helpommin, eikä vauhti ylly liian kovaksi. Sitten vasta otettiin pyörät käyttöön, kun liikenteessa osataan jo liikkua.

Potkutellaanko teillä vai onko alla perinteinen polkupyörä?

Meidän häät: Morsiamen meikki

Hääjuttuja!

Kesän hääputki alkaakin sopivasti olla ohi, joten hyvillä mielin voi taas sukeltaa omien häiden kuviin! Näistä hääpostauksista on tullut ihan mun suosikkeja, tekisi mieli kirjoittaa viikottain, mutta maltan silti. Kivempi ehkä, että näitä voi jatkaa pitkälle pimeään syksyyn! ;)

Toisaalta, nämä hääjutut ovat myös vaikeita, kun valtavasta kuvamassasta pitää valita ne sopivimmat ja parhaimmat. Meillä on hääkuvia kaikenkaikkiaan lähes 2000 kappaletta! 

Mutta nyt olisi vuoro meikkijuttujen. 

Mun meikkini taiteili sama taituri, joka laittoi hiuksetkin. Suosittelen muuten ottamaan meikin ja kampauksen samasta paikasta, silloin kokonaisuuden hahmottaminen on tekijällekin helpompaa. Lisäksi kampausta ja meikkiä voi tehdä vuoronperää, esimerkiksi mun hiukset pohjustettiin ja laitettiin lämpörullille ihan ekaksi ja sitten tehtiin meikki. Lopuksi valmistui kampaus.

Meikki pelotti mua ennen koemeikkiä kaikista eniten! En ole koskaan ollut toisen meikattavana, ja silmissä vilisi ne kauhukuvat, joita lähiviikkojen aikana oli facebookin hääryhmissä silmien eteen tipahdellut. Tiedättehän ne kuvat, joissa iho kiiltää ja silmät ovat eriparia.

Mulla oli muutama pinterestin ideakuva mallina, mutta onhan se silti aina erijuttu. Meikki toisen naamassa näyttää kuitenkin aina eriltä kuin omassa!

Top Studion Sanna sai kyllä rauhoitettua mut koemeikissä oikein kunnolla. Muistutteli siitä, että meikki voidaan aina pyyhkiä pois. Sitä on helppo lisäillä ja myös vähentää. Siinä ei tapahdu mitään peruuttamatonta. KOemeikin jälkeen mulla olikin oikein kunnon zenfiilis. Koemeikissä testattiin minkävahvuiset silmät tulisi olemaan ja miten hyvin pohja kestäisi. Katsottiin myös meikkivoiteen oikea sävy. Suurimman vaikutuksen muhun kuitenkin teki se, että lähtiessäni pois, Sanna lähti mun matkaan ulos katsomaan miltä meikki näyttää luonnonvalossa!

Koemeikin jälkeen mulla olikin siis hyvin luottavainen fiilis tulevaan meikkiin. Sanna painottikin, että erityisesti pitkää kasvoilla olevassa meikissä pohjustus on kaiken a ja o. Mullekin laitettiin kahta eri pohjustustuotetta. T-alueelle tehokkaampaa ja muualle vähän kevyempää. Lisäksi meikistä tehtiin vedenkestävä.

Tuleville morsioille mä suositten ehdottomasti avoimuutta. Meikkaaja ei ole ajatustenlukija siinä missä ei kukaan muukaan. Jos meikki ei miellytä, kerro huolesi. Hääpäivä on kuitenkin kerran (oletettavasti) elämässä, joten meikki on mun mielestä se juttu, joka ei saa harmittaa. Se kuitenkin vaikuttaa niin omaan yleiseen fiilikseen, kuin hääkuviinkin.

Sanna meikkasi mut Make up For everin tuotteilla. Merkki oli mulle ihan vieras, mutta ilmeisesti kyseessä on ammattilaissarja, jonka valikoimista löytyy laajin valikoima meikkejä. Sannalta löytyy muuten Make Up For Ever academyn meikkaajan tutkinto, eli taitoa varmasti löytyy!

Mä olin täysin tyytyväinen mun häämeikkiini. Päivän aikana itkin, nauroin, hikoilin, vääntelin naamaa ja tanssin pitkälle yöhön. Silti meikki vaan pysyi ja pysyi. Myönnettäköön, että se oli jopa haastava pestä pois :D Päivän aikana taputtelin kasvoja paristi kasvopaperilla, mutta puuteria en edes muistanut lisätä, vaikka Sanna sanoikin , että se olisi ehkä tarpeen. 

Vasemmalla kuva heti meikinteon jälkeen, oikealla aamuyöstä hääsviitissä räpsäisty kuva.

Hääkuvista tuli ihania, mulla oli kaunis olo ja Henkan ilme mut ensikerran hääpäivänä nähtyään on tallennettu kuviin. Se ilme kertoo mulle muuten kaiken mitä mun pitää tietää. "Vau. Sä näytät niin kauniilta. Mä rakastan sua." Jokaisen morsiamen pitäisi saada kokea tuo hääpäivänään. Eli, rakkaat kanssamorsiot, panostakaa häämeikkiin! Se on kuitenkin iso osa päivää! Ja mä voin täydestä sydämestäni suositella teille Top Studiota ja Sannaa. Itse en valitsisi enää toisin! :')

Kiitos Sanna ja Top Studio, teitte mun päivästä täydellisen! <3

Hei, ja muistakaa ettei morsiamen meikki ole ainoa juttu mikä pitää muistaa varata! Kuvien onnistumisen takaamiseksi, kannattaa myös sulhon naamaan sutia puuteria, jottei myöskään hänen naamansa kiillä. Henkkakin kävi hääpäivänä Top Studiolla kampauksessa ja "meikissä" ja eikö vaan ole hänenkin tyylinsä aika täydellisesti viimeistelty?

Lisää hääjuttuja löytyy tuolta sivun alareunasta Häät-tagin alta. Kampaus- ja hiusvärijutut täällä ja täällä ! Hiustenhoidosta täällä!

Yhteistyössä:

Top Studio

* hää- ja koemeikit saatu

Crocs Test Squad : Syksyn parhaat saappaat

Nyt on vuoro ensimmäisen Crocs Test Squad -postauksen! Meidän perhe pääsi tälle kaudelle mukaan testiryhmään, joten blogissakin tullaan syksyn mittaan näkemään useampi ihana kenkäpari!

Crocsin saappaat on meille jo ennestäänkin tutut, sillä nämä ovat nyt poikien kolmannet saappaat Crocsilta. On kokeiltu muitakin merkkejä, mutta Handle It Bootit ovat vaan luokkansa parhaat! Kertoohan sen jo sekin, että saappaat ovat Ruotsissa tehdyn testin ykköset! Kapea varsi ja leveä lesti sopii hyvin ainakin meidän lasten jalkaan ja lapset saavat ne itsekin helposti vedettyä jalkaan. Näillä muuten tepsutellaan usein sisälläkin, jos pikkukädet nämä vaan löytävät..

Moni saapas tuntuu tippuvan helposti lapsen jalasta, ja muissa saappaissa se oli ainakin meillä ongelma. Crocsit ei tipu, kiitos napakan varren. Toimivuuden lisäksi saappaat ovat valtavan suloiset! Vähän iloa sadepäiviin, eikös?

Myös aikuisten saappaat olivat meille tuttu tuote jo ennestään. Mulla on ollut parin vuoden ajan samaiset keltaisena. Nyt valitsin Jaunt Shorty Boot -saappaista saman Pool Bluen, jonka otin Kasperillekin. Ja väri on aivan ihana! 

Aikuisten saappaan varsi on matalampi kuin lasten ja se sujahtaa helposti ulkohousunkin alle. Lesti on näissäkin kovin leveä, mutta ei se hirveästi menoa haittaa, kun usein saappaaseen tulee laitettua villasukka kuitenkin.

 

Vähän saapas hiostaa, mutta mikäpä kumikenkä ei. Sadepäivinä leikkipuistossa hengailukin on ihan toista, kun jalassa on kunnon kengät ulkoiluun. Saappaista kannattaa valita se isompi tuplakoko, sillä mitään iso mitoitusta nämä ei ole. Ja mahtuu sitten se villasukkakin takuuvarmasti!

JOko teidän kaapeista löytyy Crocsin saappaita, vai ovatko ihan uusi tuttavuus?

Nyt kannattaa suunnata vaihdilla Crocsin verkkokauppaan, sillä sieltä saa yli 40€:n ostoksista 10€:a alennusta! Alennus koskee vain tiettyjä malleja, mutta valikoima on laaja! Esimerkiksi nuo naisten Jaunt Shorty Bootit kuuluvat tuohon aleen! Shoppailemaan!

Yhteistyössä:

Crocs

* molemmat Pool Blue -saappaat saatu