Työaamuna

Takana on jo kolme viikkoa töitä ja aamuna töissäkäyvänä äitinä. Mikä sitten on muuttunut verrattuna töissä käyntiin ilman lapsia?

Herätyskelloa ei tarvita. Meidän pienet ihmisherätyskellot pitävät huolen siitä, ettei äoti varmasti nuku pommiin! Pojat ja varsinkin Rasmus, huutelevat jo hyvissä ajoin ennen kuutta sängystään, että nyt pitäisi hereillä.  Torkuttamisesta sängyssä ei tule mitään, kun poikien jaloissa pitää roikkua ja silmäkovana vahtia, etteivät ne putoa sängystä.. helpompi siis vaan nousta ylös ja päästää pojat leikkimääm olohuoneeseen.

Laittautumisesta vessassa ei tule mitään, ellei ovi ole kiinni. Muuten kaksi uteliasta pikkumiestä repii suoristusraudan johtoa tai syö vessaharjaa.

Aamupalan syönnistäkään ei kotona tule mitään, sillä kaksi herlkusuuta kerjää leipää tai rahkaa itselleen. Homma toimii jos pojille antaa maistiaisia pöydälle tai Henkka syöttää puuron samalla.

Töihin lähtiessa saa olla varovainen,  etyei itsekin ole yltäpäältä puurossa. Rakkauttaan näyttävät pikkupojat kun eivät ole mitään siisteimpiä syöjiä! Äidin hiuksia revitään ja kasvoista kuolataan märiksi. Heippojen jälkeen pitää vielä siistiytyä uusiksi.

Palavereihin lähtee helposti kynän sijasta tutti ja kalenterin sijasta vaippoja. Taidan olla vielä siinä kotiäitimoodissa, enkä oikein osaa pakata itselleni tarpeellisia juttuja mukaan! Onneksi sosepurkkikin hätätapauksessa menee välipalana ja kosteuspyyhkeet nenäliinana.

Enimmäkseen olen päässyt aika hyvin kiinni töissäkäyntiin ja siihen, etten enää niin paljon huolehdikaan kotitöistä. Kotona on ihana keskittyä vain poikien kanssa olemiseen eikä lattialla oleviin leivänmuruihin tai tiskipöydän kasvavaan tiskivuoreen! Pojat on yhtä vaikea jättää joka aamu, mutta toisaalta taas nautin laittautumisesta! Omakin olo on pirteämpi, kun hiukset on ojennuksessa ja naama meikissä! Pakko myöntää, että vaihtelu on ihanaa!  Toisaalta taas odotan innolla sitä syksyllä koittavaa kotiäitiarkea!! Nyt nautitaan tästä elämänvaiheesta!

Vielä kun muistaisi, jaksaisi, ehtisi ja viitsisi panostaa itseen sen verran, että kävisi kampaajalla.. koittakaa ignorata mun hiukset!!!

ihanaa päivää teille kaikille ihanille!! ♡♡

Puhelimen kätköistä!

Puhelin on aina mukana, joten hyvän kuvaustilanteen tullessa vastaan, tulee puhelin usein kaivettua laukusta. 

Osa puhelimella otetuista kuvista päätää blogiin postauksen muodossa, mutta iso osa kuvista on sellaisia, ettei niistä tule ikinä kirjoitettua. Osa saattaa päätyä instagramiin tai facebookiin, mutta enemmistö jää pyörimään puhelimen muistiin.

Tässä pikakatsaus muutamiin viimeviikkojen kuviin! 

Ehdottomasti eniten tulee kuvattua poikia.

Ja ruokaa. Mukaan on päässyt myös Minit-kirjakerhon ale-kirjat!

Ja minua minua minua..

Kesälle mekko häihin! Rasmuksen synttärilookki.

Veljen tutti paras tutti!

Ensimmäinen työviikko takana!

Niin se vaan mun äippäloma loppui maanantaina ja suuntasin tiistaiaamuna töihin, kun isi jäi aamulla syöttämään pojille aamupuuroa!

Oli se lähteminen aika haikeaa ja vaikeaa. Miten ne selviää ilman äitiä? Kun ne on vielä niin pieniäkin! Mutta hyvinhän ne selvisi! Mua odotti ruoka, siivottu koti ja puhtaat(ainakin melkein) ruokapöydässä olevat lapset, kun tulin kotiin.

Viikon kohokohtia oli ehkä se, kun Kasper konttasi yksi iltapäivä mua vastaan, pysähtyi ehkä kolmen metrin päähän, nosti käden ylös ja suu korvissa heilutti! :') Onhan se osannut heiluttaa jo jonkin aikaa, muttei koskaan tolleen oma-aloitteisesti ja oikeassa kohassa! Itkuhan siinä tuli! 

Tänään onkin sitten ollut ihana olla koko päivä poikien kanssa. Ja molemmat tuntuu ottavan siitä ilon irti! Syli on ollut varattuna koko ajan, ja heti kun sylissä olija huomaa, että toinen yrittää myös tulla, tartutaan tiukasti kaulasta kiinni. "minuahan ei lasketa maahan!". Hassut pienet. <3

pojat 5 vk

Töissä olo on tehnyt kyllä hyvää. On ihana huomata, että osaan edelleen työni, pää toimii ja minusta on muuhunkin kuin äitiyteen. Tavallaan se hyödyllisyyden tunne. Tiedän, että olen tottakai korvaamaton lapsilleni, ja se onkin ihan mahtavaa! En missään nimessä sitä kiellä, mutta se, että olen myös paljon muuta, on aivan ihana huomata! Jotenkin, vaikka tämä viikko on ollutkin tosi rankka, niin paljon uutta ja kauhea ikävä poikia, tuntuu että oon saanut ihan valtavasti energiaa! Kesäkuntoonprojekti etenee tällä hetkellä paremmin kuin moneen viikkoon! Lenkkarit on tullut kaivettua jo paristi kaapista ja parisuhdekin osoittaa taas lämpenemisen merkkejä! 

Eli tosiaan tuntuu siltä, että olin tosiaan työnteontarpeessa.

Henkka taas on ollut ihan mahtava kotona. Tottakai koti voisi olla siistimpi ja pojat voisi olla puhtaampia ja ruoka voisi olla heti valmista, mutta eihän se munkaan kotona ollessa aina ollut! Mä en kuitenkaan ole kertaakaan joutunut huomauttamaan petaamattomasta sängystä, imuroimattomista leivänmuruista tai pursuilevasta roskiksesta. Pakko antaa pisteet Henkalle ja myöntää, että pelkäsin pahempaa.

Kasper 1kk

Blogin jätin ihan suosiolla tällä viikolla päivittämättä. Mulla on muutamia ei-kuulumisaiheisia postauksia, jotka melkein valmiina odottelee julkaisua, joten niitä julkaisen sitten silloin kun en muuten kirjoittaa ehdi. Viime viikon otin tietoisen loman bloggailusta. Ja se oli varmaan ihan hyvä. Luulen, että me molemmat Henkan kanssa tarvittiin sitä, että illalla käytiin molempien päiviä läpi ja vaan joteltiin tai oltiin. Uusi tilanne tämä on kuitenkin kummallekin, ja kestää hetken että tähän tottuu. Varmaan jatkossa näitä postauksiakin tipahtelee vähän useammin! :)

Tällä hetkellä tuntuu, että oon vähän taitekohdassa tämän blogin kanssa. Kirjoittaminen on ihanaa ja nautin siitä. Oon kuitenkin alkanut miettiä sitä, miten paljon ulkopuoliset tietää meistä. Jo oman työnikin kannalta vähän pelkään sitä, miten paljon joku voi minusta tietää. Tai lapsistani. Joten luulen, että pikkuhiljaa poikien kasvokuvat vähenee. He alkavat kuitenkin kovasti jo olla itsensä näköisiä, eivät enää mitään tusinavauvoja. Mutta tätä mietin ja pyörittelen tässä.

Rasmus 3kk

Muutenkin kesä ja syksy tuo mukanaan kaikkea ihanaa! Kesälle ja syksylle on jo tiedossa ainakin kahdet häät, joihin päästään juhlimaan meidän hyviä ystäviä! Polttareita, vauvajuhlia ja synttäreitäkin on vaikka kuinka! Eikä edes vielä tiedetä mitä syksy tuo tullessaan. Jatkuuko mulla työt, vai jäänkö vielä poikien kanssa kotiin ja aloittelen sitä gradun tekoa.. Aika näyttää, mutta nyt mennään näillä! :)

Mitä teille kuuluu!? Lukulista on ihan kauhean pitkä, oon vaan aamuisin sen pikaisesti selannut läpi! Jospa nyt ehtisin vähän lueskella sitä läpi!

Parin viikon sisään kirjoittelen raskaudesta palautumisesta, isi mahdollisesti kertoo heidän päivästään ja pojatkin täyttää jo kymmenen kuukautta! Eli pysykäähän kuulolla!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille!