maanantai 30. marraskuuta 2020

Leikki on lasten työtä ! + leluarvonta

 Kaupallinen yhteistyö JOLLYROOM

Niinhän se on, että leikki on lasten työtä. Mä muistan itsekin leikkineeni vielä pitkään ala-aste ikäisenä, joten kovasti toivon, että omatkin lapset säilyttävät leikin ilon vielä pitkään. Tästä syystä haluan myös tukea leikin kehitystä ja leikkien rakentamista niin paljon kuin voin, hankkimalla lapsille sellaisia leluja, jotka tukevat tavoitteessa mahdollisimman hyvin. Tällä kertaa postauksessa esitellyt lelut on saatu pukin konttiin Jollyroomilta. Myös tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jollyroomin kanssa. 

Sain Jollyroomilta pyynnön nostaa meidän lasten suosikkijoululahjatoiveita ja valitsin Jollyroomin valikoimasta neljä joulun suosikkilahjaa meidän lapsille. Kannattaa suunnistaa näiden tiimoilta Instagramiin, sillä siellä starttaa huikea jouluarvonta näihin liittyen ja voit voittaa jonkin suosikkilahjan esimerkiksi omalle tai kummilapselle! Valikoin lahjat sen perusteella, millaiset leikit meidän lapsilla on ollut pitkäikäisimpiä. Kun lapsia on kolme, en halua ostaa kaikille lapsille vaan hetken käytössä pyöriviä leluja vaan sellaisia, joilla kaikki tykkää leikkiä, ja joiden pariin palataan enemmän myös sen parin viikon huuman jälkeen. 




Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoo sivuillaan lasten leikistä seuraavaa;

Kehittyminen vaatii lasta harjoittelemaan, kokeilemaan ja etsimään mielekästä toimintaa. Kaikki kehityksen osa-alueet houkuttelevat lasta, ja siksi hän liikkuu, puhuu, ajattelee, kysyy, kuuntelee ja puuhaa jatkuvasti. Toimiessaan lapsi oppii, harjaantuu, käsittelee sisäistä maailmaansa ja käy läpi tunteitaan. Hän oivaltaa itsestään uusia asioita, näkee uusia näkökulmia sekä selkiinnyttää minäkuvaansa ja itsetuntoaan.

Toiminta, tekeminen, aikuisen näkökulmasta katsottuna "pelkkä leikki" on arkipäivän terapiaa. Leikki on lapsen tapa sopeutua ympäristöstä ja itsestä tuleviin paineisiin ja etsiä niille luovia ratkaisuja. Leikissä lapsi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Leikin merkitys lapselle, MLL (lue koko artikkeli täältä)

3-vuotiaan leikki

Meidän kolmevuotias on ollut taitava leikkijä oikeastaan aina. Tähän varmasti myötävaikuttaa lapsen luonne, hän kun on hyvin mukautuvainen ja tulee juttuun yleensä kaikkien lasten kanssa. Iso vaikutus on ollut myös sillä, että kielen kehitys alkoi varhain ja lapsi on seurannut isoveljien leikkiä ihan pienestä pitäen. 

Leikki on kehittynyt erityisesti nyt kolmannen ikävuoden aikana, kun yksin leikin rinnalle on isoissa määrin tullut roolileikkejä ja yhdessä leikkiä. Leikkiä rakennetaan monipuolisesti itse, mutta myös yhdessä kaverin kanssa. Erilaiset seikkailut ja päivän tapahtumat näkyvät leikeissä isosti. 

Siinä missä vielä vuosi sitten leikki oli enemmän päämäärätöntä autoilla ajelua edestakaisin, nyt autot ajaa jostain tietysti syystä ja niillä on aina joku tapahtuma meneillään. Usein leikkiin liittyy erilaisia pelastustehtäviä tai sammutus tai ambulanssilla ajojuttuja. Tv-ohjelmista, varsinkin Ryhmä Hau:sta matkitaan monipuolisesti sisältöjä.





7-vuotiaan leikki

Kahden seitsemän vuotiaan pojan leikki on usein hyvin vauhdikasta ja varsinkin meidän lapsilla se menee helposti myös fyysiseksi. Kun leikkiin keskitytään kunnolla, syntyy pitkä ja sujuva leikki, johon otetaan pikkuvelikin mukaan. Tässä olen huomannut erilaisten rakenteluleikkien toimivan parhaiten, se myös toisaalta kehittää lasten luovuutta ja hienomotoriikkaa hienosti.

Leikki rakentuu jo monipuoliseksi ja arkea mukailevaksi. Toisaalta on tosi tärkeää, että leikkiin tulee vähän sellaista pientä taikaa, jota tavallisessa arjessa ei ole. Mielikuvitus on valloillaan ja elokuvista ja ohjelmista imetään tapahtumia leikkiin. 

Pidän itse huolta siitä, että lasten peliaika olisi leikkiajan kanssa tasapainossa. Kun on ollut peliaikaa, tulee myös leikkiaikaa ja toisinpäin. Leikki kehittää lapsilla valtavasti kaveritaitoja, joten niidenkin valossa leikin tärkeys on huima.

Kouluikäisillä leikki alkaa olla helposti pelkkää taistelua ja sotaa, joten koen tärkeänä saada leikkeihin ja leluihin myös muuta sisältöä. Siihen isona apuna ovat erilaiset figuurit ja ukkelit, joiden kautta leikkiin tulee syvyttä.

Joulun suosikkilahjat


Duplot ovat ehkä kaikkein parhain lelu mitä lapselle voi keksiä. Ostettiin näitä meidän yksi vuotiaalle kummipojalle viime synttäreinä ja edelleen nuo meidän seitsemän vuotiaat leikkivät lähes päivittäin duploilla. Duploleikeissä ei ehkä koskaan voi olla liikaa palikoita, joten duplot on loistolahja niihinkin tilanteisiin, kun ei tietäisi mitä hankkisi. Ja nämähän kestävät, isältä pojalle. Meidän kolme vuotias saa tämän duplopaketin pukinkonttiin, ja veikkaan hänen olevan ihan fiiliksissä siitä!







Legolinjalla jatketaan, ja toinen vinkki on sitten isompien lasten legoleikkeihin. Vaikka duplot menevät oikein hyvin isoillekin ja niistä riittää heille leikittävää, on pikkulegot silti vielä oma lukunsa. Niistä syntyy mitä upeampia rakennelmia ja hienompia luomuksia. Frozen linna on varmasti joulun top-lahjoja niin tytöilel kuin pojillekin. Paketit on kategorisoitu niin, että niistä tietää minkä ikäiselle paketti on suunnattu. Ei tule hankittua liian vaikeaa rakenneltavaa lapselle.

Ryhmä Hau -teema säilyttää suosionsa vuodesta toiseen ja leikki on yksi pitkäikäisimmistä mitä meillä on koskaan ollut. Nyt pukikonttiin pääsee Sampan iso auto, joka oli kolme vuotiaan toiveissa jo aiemmin kesällä. Varmasti sillä leikkii myös isoveljet.

Isompien lasten leikkiin tueksi toimii erilaiset figuurit, paitsi legot myös nämä Playmobilet ovat huippuja. Muistan nämä omastakin lapsuudesta ja luulen ritarilinnoituksen toimivan ismmille lapsille ihan loistavasti.

Nämä ja kaikki muut joulun lempparilashjat saa tilattua kätevästi Jollyroomista ilman kaupoissa kiertelyä. Osassa on tieto, että lelut ovat loppu varastolla, mutta toivon mukaan täydennystä tulee vielä ennen joulua!

Mitkä teidän lasten joulun toivelelut on? Nyt voit voittaa 100e arvosta leluja Jollyroomilta, joten klikkaa itsesi äkkiä mun IG:hen joss alkaa ihan pian huikea arvonta! Pysyhän kuulolla!

lauantai 28. marraskuuta 2020

Talven Nordbjorn -uutuudet

 Kaupallisessa yhteistyössä JOLLYROOM

Meillä on ollut Nordbjornin talvi- ja välikausivaatteita lapsilla ja usean vuoden ja kauden ajan. Tämä on merkki, jota lähden mainostamaan aina kaupallisessakin mielessä tosi mielelläni, sillä hinta-laatusuhde on oikeastikin sellaista jonka takana voin seistä. Kertoo mun mielestä jotain, että osa vaatteista on siirtynyt meiltäkin vielä eteenpäin ja pikkuveljelle jemmaan, vaikka käyttö onkin ollut aika rajua, eikä konttailusta ja sepelin päällä ryömimisestä ole tosiaan säästelty. Moni kalliimpi merkki ei ole tässä kulutuksessa kestänyt mukana, mikä toki on ihan ymmärrettävää. Mutta erityisesti siksi, lähden aina innolla mukaan näihin Jollyroomin yhteistöihin. Postauksessa näkyvät kengät ja haalarit on saatu Jollyroomilta.













Mä olin ajatellut kaksosille tälle kaudelle kouluun takki ja housut yhdistelmää, mutta niin ne vaan molemmat halusi haalarit. Kuulema haalari on paljon toimivampi metsäleikeissä ja rymytessä koulun pihalla. Nordbjornin vaatteita meillä on ennenkin ollut, joten osasin valikoida ne parhaalla vesipilarilla olevat haalarit. Ilokseni juuri ne kelpasivat myös lapsille ja kaikki kolme olivat innoissaan tuosta maastokuosista. Pikkuveljenhän piti tietysti saada ihan samanlainen haalari kuin isoilla, hän onneksi suostui tuohon mustavalkoiseen, ettei kaikki olisi toistensa kopioita.

Haalareiden vesipilariarvo on 10 000, joten kestävyyttä todellakin on. Pintamateriaaliltaan kangas on myös sellaista, että se on helppo suihkuttaa puhtaaksi. Mä yritän välttää haalareiden ja muiden ulkovaatteiden pesua, joten siitäkin syystä tää ominaisuus on plussaa.  Hankauksen kestoaon nyt testailtu pari viikkoa, kun isoilla on olleet haalarit pääasiallisena ulkovaatteena ja vaikka sää täällä etelässä on tosi olematon lumen suhteen, ei kulumaa polviin ol ejuurikaan tullut. Eli taas laadun puoesta haalarit luvasti odotukset!

Malli vastaa mun mielestä kokoaan hyvin, pienimmän haalari on koko 104, eikä kokoa isompikaan olisi luultavasti ollut reilu satasenttiselle vajaa neljäveelle turhan iso. Isompien lasten haalarit ovat kokoa 134 ja 128 ja sattuivat olevaan ekaluokkalaisille juuri sopivat. Toisella pituutta on 128cm ja toisella 135cm. Ruumiinrakeenteeltaan meidän kaikki lapset ovat aika standardimittaa, kovin pitkäselkäiselle tai raajaiselle saisi ottaa selkeästi tavallista isomman koon. 

Haalarit vaikuttavat paksuilta, eli ovat varmasti myös lämpimiä kovemmillakin pakkasilla. Pimeää kautta ajatellen heijastimia löytyy haalareista paljon kiinteänäkin, mikä on tietysti aina hyvä.

Kengiksi valittiin nyt nuo Nordbjorn-saappaat, joiden ulkonäköön itse ihastuin heti. Ne eivät ole minkään supermärän sään kengät, mutta pitävät hyvin vettä ja loskaa erityisesti tuosta jalkaterä osuudesta. Sisällä on lämmin vuori, joten kengillä pärjää kovemmallakin pakkasella. Veikkaan näiden olevan huiput juuri tällaiseen etelä-suomen talveen, kun pakkasta ei juurikaan ole ja märkä loskakeli vallitsee valtaosan talvesta. Ulkonäkönsä puolesta kengät menevät tietysti myös kauppakenkinä, ovathan ne niin supersöpöt! Kengät saa pienikin käyttäjä helposti jalkaan ja ne on kiristettävissä helpolla lukolla tiukemmalle. Nämä kengä ton varsinkin mun esikoisen suosikit, ne on kuulema niin mukavat jalassa!

Sekä haalarit, että kengät löytyvät Jollyroomilta nyt alesta, kengät alle kahdellakympillä ja haalarit alle neljälläkympillä. Eli kannattaa suunnistaa ostoksille jos talven toppaa ja kenkää vielä puuttuu!

maanantai 23. marraskuuta 2020

Mitä kuuluu?

 







Mitä kuuluu? Tuo kysymys, mikä on noussut teille jo aika monelle tämän kuluneen syksyn aikana. Ja hyvää mä olen kai kaikille vastannut. Kiirettä, mutta tosi hyvää. Ja sitähän tämä on ollut. Blogi on jäänyt kaiken touhun ja tiimellyksen jalkoihin ja mulla on tällä hetkellä todellisia priorisointihaasteita näiden harrastuksieni kanssa. Kun työssään jatkuvasti istuu koneella kirjoittamassa ja puhumassa, ei arjessa muuten tule oikein istuttua näytön ääreen lainkaan. Paitsi nyt, kun vihdoin istahdin kirjoittamaan yhtä kaupallista postausta. 

Kiire kiire, se todellakin kuvaa mun ja meidän arkea nyt todella hyvin. Tiesin syksyn olevan kiireinen ja hektinen, mutten osannut ihan odottaa tällaista. Pakko myöntää, että olen toisaalta todella kiitollinen koronasta, sillä sen ansiosta mä ainakin voin tehdä työtäni täysin kotoa käsin eikä tarvitse aikatauluttaa tai pohtia työmatkoja vielä tähän soppaan. Se todellakin helpottaa, sillä pikaisella laskemisella päivstä säästyy pari tuntia. Kaiken tuon ajan voi sitten käyttää lasten kanssa oloon, omiin harrastuksiin ja kotitöihin. Siinäpä kai se pähkinänkuoressa on, miksei arjessa ole ollut enää aikaa kirjoittamiselle ja blogille. 

Kun mä viime kesäkuussa hain tätä mun työtä, tiesin että tuun tästä pitämään, mutten osannut ajatella mitään tallaista. Voin aika rehellisesti sanoa, että oon tällä hetkellä mun unelmatyössä. Toki moni asia nytkin on huonommin kuin toivoisi, mulla on välillä ihan liikaa tehtävää, enkä aina osaa priorisoida työtehtäviäni oikein, mutta hitsi vie mä tosiaan nautin mun työstä. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että mun kustumustyö olisi toimia operaattorilla koulutajana. Mutta niin se vaan elämä kuljettaa. 

Kaksosten koulu on alkanut ihan mielettömän hyvin. Välillä tosin rassaa se, ettei millään itse jaksaisi auttaa koulujutuissa tai hokea sitä kymmenettä kertaa, että nyt ne läksyt. Kaipaisin ehkä niitä rutiineja nyt näihin koulujuttuihinkin ja sitä että lapset jaksaisi itsekin motivoitua enemmän. Ne on tosiaan tuleet äitiinsä, ja heillä molemmilla tuntuu olevan rosvosyndrooma mitä läksyihin tulee. Sitten vasta sujuu, kun on ihan pakko ja poliisi kintereillä. Mutta tiedän, että tää vaatisi multa itseltä tosi paljon enemmän paneutumista, jotta saataisiin tää sujumaan vielä enemmän. Välillä tuntuu ettei aika riitä millään kahden ekaluokkalaisen ohjaamiseen. Mutta tiedän senkin, että pitäisi karsia jostain muusta, niin kyllähän se riittäisi.

Kesän ja syksyn aikana oon joutunut laskea rimaa tosi paljon, mitä tulee kodinhoitoon ja siivoukseen. pyörittelen mahdllisuutta kotisiivoojasta, sillä mä en yhtään itse haluaisi käyttää vapaa-aikaani kuin sellaiseen pakolliseen pieneen siistimiseen. Joku muu voisi hoitaa ne lattioiden pesut ja pölyjen pyyhkimisen. Ehkä vielä päädytään siihen, nyt ei ole ollut niin paljon ylimääräistä että olisin viitsinyt laittaa niitä rahoja siivoojaan, mutta katsotaan sitten myöhemmin. 

Korona on aiheuttanut meillä sen, että ollaan käytännössä molemmat vanhemmat kokoajan kotitoimistolla. Mies käy välillä asiakkaiden luona ja mä ihan satunnaisesti Helsingissä. Mutta muuten ollaan vaan kotona ja ehkä tää jatkuva toisen naaman katsominen alkaa välillä ärsyttää. Kaivataan molemmat omaa aikaa selvästi enemmän kuin vanhassa tavallisessa arjessa. Silloin tosin oltiinkin molemmat poissa kotoa työpäivät ja omaa aikaa sai silloin riittämiin. Tällä on toki ollut myös hyvä vaikutus, sillä varsinkin mä olen saanut lisämotivaatiota salilla käymiseen ja lenkkeilyyn. Varsinkin sali on ollut se ikuisuus ongelma mulle, nyt sinne on kiva  mennä. Varsinkin, kun pikkuhiljaa alan nähdä tuloksia omass akropassa ja leuanvetokin on lähempänä kuin koskaan ennen.

Pienin veli taas on uskomaton pikkutyyppi. Hän on ehdottoasti meidän vauva, sellainen riiviö, joka kyllä ottaa osansa ja vaatii paikkansa. Niin valloittava ja rasittava tyyppi samaan aikaan. Puhuu valtavan hyvin ja on oikea pieni koomikko. Oon niin onnellinen, että hänen päiväkotiuransakin sujuu loistavasti. Hän viihtyy kavereiden kanssa ja on tosi sosiaalinen tyyppi. Niin helppo lapsi, että vähän jännään sitä tulevaa teini-ikää, sillä jossain vaiheessa ne haasteet takuulla iskee. 

Kotia ei ole tullut laitettua yhtään koko syksyn aikana, ellei kaksosten huoneen remonttia lasketa. Pihaa kuitenkin tehtiin syksyllä senkin edestä ja keväällä samaista projektia olisi taas riittämiin edessä. Mietittiin muuten kesällä talonkin myymistä, mutta todettiin sitten ettei meistä ole asumaan pienemmässä, vaikka rivitaloasuminen vähän kiinnostaisikin. Kaivataan toisaalta tilaa ympärille ja lapsille omia huoneita, ettei rivari sitten olisi ollut vaihtoehto. Lisäksi täällä ei oikein ole yli sataneliöisiä rivareita ja viiden hengen perhettä ei kyllä sen pienempään saa sullottua millään. Varsinkin, kun tarvitaan työtilaakin etätöiden mahdollistamiseen. Päädyttiin sitten tekemään pihasta tosi helppohoitoinen ja pysyttelemään tässä talossa. On toisaalta ihanaa, että säilytystilaa ja avaruutta on näin paljon, niin mahdutaan kaikki hyvässä sovussa tänne. 

Parisuhde, siitä on sitten taas tosi vaikea kirjoittaa. Korona rasittaa selvästi tosi paljon ja vaikka tavallaan koronan ansiosta ollaan tosi paljon läheisempiä, on ristiriitojakin enemmän. Vaikka paljon on kyllä opittukin keväästä ja osataan nyt ottaa molemmat enemmän omaa aikaa. Että hyvin meillä menee, mutta varmasti voisi mennä paremminkin. KAikkei neniten tarvitaan varmasti sitä yhteistä aikaa. Aikaa ilman lapsia ja velvollisuuksia. Sitä kun ei tahdo löytyä, kun illat täyttyy omista ja lasten harrastuksista, siivoamisesta ja kaupassa käymisestä. Mutta sitäkai se nyt on, ne ruuhkavuodet.

Blogin kanssa mä olen tässä samassa tilanteessa kuin olen ollut viimeiset puolitoista vuotta. Jatkaako vai ei, lopettaako vai ei. EN mä nyt ainakaan toistaiseksi lopeta, mutten mitään suurta ja isoa aktivoitumistakaan osaa luvata. Arki on mulle jotenkin paljon tärkeämpää selaisenaan, en osaa siitä enää samallalailla instaankaan päivittää kuin aiemmin. Mutta siellä nyt ehkä kuitenkin olen hieman aktiivisempi kuin täällä.