keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hääkuntoon vko. 4/12 Buustia kiinteytymiseen kavitaatiohoidolla! Sis. alekoodin Hyvänolon Keskukseen

Maanantai oli taas tämän mun häädieetin mittauspäivä. Tarkoitus oli jo eilen tulla kertomaan näistä tuloksista, mutta se jäi sitten kuitenkin tähän keskiviikko aamuun! 

Pakko sanoa, että tulokset on olleet huikeita jopa omaan silmään! Olo on paljon fitimpi ja slimmimpi, ja se näkyy myös mitoissa! En ollut itse uskoa silmiäni, kun otin mitat vyötäröltä. Olin jo valmistautunut siihen, että kiinteytymistahti alkaa alun nopean startin jälkeen hiipua. No ei, sehän kiihtyy! Selvästi mun kroppani lähtee toimimaan, kunhan saa vaan ruokaa sopivasti ja riittävän usein! Liikunnalla on varmasti ollut myös oma vaikutuksensa, mutta uskon silti että pääosaa on näytelleet ruokailut.

Paino: -1600g
(kokonaispudotus -2.8kg)
Vyötärö: -2cm (-4cm)
Napa: -3cm (-4cm)
Lantio: 0 (-1cm)
 
Lihaskunto 3/3 (Bodypump, sali ja kotijumppa)
Aerobinen 2/3 (vaunulenkki, porrasjuoksu)
 
Kuukausi on nyt takana ja pudotuttua läskiä on jo lähes kolme kiloa! Toki tuostakin varmasti osa on ihan vaan nestettä, mutta oma olo on jo huikeasti parempi, eikä sokeri ja mässäily enää niin houkuta. Voiton puolella siis jo ollaan, nyt liikkuminen ja syöminen tulee taas jo enemmän selkärangasta! 
kuva otettu viikko sitten. Onhan tuossa senttejä mitä tiputtaa!
Vaikka tuloksia onkin jo tullut, janoan tottakai lisää! Vielä on matkaa siihen omaan unelmakroppaan ja siihen kuntoon, jossa hääpäivänä haluaisin olla. Tuloksia tulee parhaiten syömisen ja liikkumisen yhteensovittamisella. Ruokailut ovat isossa asemassa, sillä ilman riittävää ravintoa, ei läskikään lähde. Ruokailuistani kirjoittelen toisen kerran, nyt kerron teille vähän kavitaatiohoidoista, jotka otan tähän kiinteytymiseen liikunnan rinnalle apukeinoksi!

Laihtumiseen ei toki ole oikotietä. Se on työn ja pitkäjänteisyyden tulos, jossa keskiössä ovat hyvä ruokavalio sekä liikunta. Apukeinoja kuitenkin löytyy ja yksi niistä on juurikin tämä minun testaama ultraäänikavitaatiohoito. Kavitaatiohoito on helppo ja täysin kivuton ja sen avulla kehon ongelma-alueilta poistetaan rasvasolukkoa sekä lisätään aineenvaihduntaa. Hoitoa on kuvattu veitsettömäksi rasvaimuksi, ja sen kolmivaiheisen ohjelman avulla testaajilta on kolmen hoitokerran ansiosta lähtenyt ongelma-alueilta keskimäärin neljä senttiä pois!



Oma kavitaatiohoitoni toteutetaan kevään ja kesän aikana Joensuun Hyvänolon Keskuksella. Joka kerran jälkeen laitan tänne blogiin mittoja ja kuvia, jotta nähdään tapahtuuko edistystä! Itse odotan tätä ainakin innolla, sillä vaikka intoa liikkumiseen on, tuntuu että tietyissä kehon ongelmakohdissa rasva vaan on ja pysyy. Jospa se tällä kavitaatiohoidolla saataisiin viimein liikkeelle, ja saisin jättää hyvästit hyllyvälle vatsalleni!

Löytyykö sieltä ruutujen toiselta puolelta muita kavitaatiohoitoa testanneita? Onko tullut hyviä tuloksia?



Nyt teitä lukijoita hemmotellaan oikein kunnolla muutenkin! Joensuun Hyvänolon keskus tarjoaa asiakkaille kauneushoitoja sekä kampaamopalveluita laidasta laitaan! Tarjolla on paitsi perinteisiä kasvohoitoja myös ihania kasvojen ja vartalon hemmotteluhoitoja. Hierontoja ja karvanpoistoja löytyy myös. Lisäksi Hyvänolon Keskukselta löytyy tekijät sekä ripsienpidennyksille, että rakennekynsille. Kauneushoitolan lisäksi samassa tilassa toimii kampaamo, josta voi varata ajan sekä hiusten värjäykseen että leikkaukseen. Kampaamossa toteutetaan myös erilaisia juhlakampauksia. Hyvänolon Keskus onkin kesän morsiamille oiva kaunistautumispaikka, sieltä kun saa häihin koko paketin! Hääpäivän aamuna istahdat vain tuoliin ja ammattilaiset samankaton alta hoitavat sinut hääkuntoon! Helppoa ja kätevää, eikö?

Hyvänolon Keskus tarjoaa nyt Mistä on pienet pojat tehty? ja Born to be your Bride -blogien lukijoille hiusten leikkuun -50% värjäyksen yhteydessä, koodilla HOKtouko! Muista mainita alekoodista varausta tehdessäsi! Lisäksi samalla koodilla saa nyt KAIKISTA L'orealin hiustenhoitotuotteista -20%:n alen! Alekoodit ovat voimassa KOKO toukokuun, eli jos keväälle tai kesälle on tulossa juhlia, joihin hiuksesi kaipaavat uudistumista, tai haluat vaan uutta ilmettä hiuksiisi kesäksi varaa jo nyt aika itsellesi Hyvänolon keskukselta (Hyvänolon Keskus 050 559 6677)

Kasperin tyylinäyte jalannostoihin


Hyvänolon keskuksesta voi nyt myös tykätä Facebookissa. Facebookin päivittyvät infot uutuushoidoista sekä tarjouksista huomattavasti verkkosivuja nopeammin! Nyt esimerkiksi toukokuulle uusien volyymiripsien laitto alehintaan!

Hyvänolon Keskukselta saa muuten myös lahjakortit kaikkiin kevään ja kesän juhliin? Jos äidille ei ole vielä mielessä mitään lahjaa, haepa lahjakortti! Pieni hemmottelu piristää varmasti jokaista äitiä!


Yhteistyössä Hyvänolon Keskus


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Lastenvaatehaaveilua syksyyn ! Sis. alevinkki !

Babyshopissa* on nyt alet käynnissä ja paljon merkkivaatteita ihan pilkkahinnoilla! Monet Molo kidsin vaatteet esimerkiksi jopa 30% alella*
Kesään välikausivaatteet on vasta saatu kunnolla kerättyä kasaan, ja mä käännän katseeni jo syksyyn. No, niinkuin pidempään seuranneet tietävät, mun mielestä on ihana hankkia lastenvaatteet ajoissa, jotta vältytään niiltä paniikkiostoksilta! Kesävaatteet pojillekin on olleet kasassa jo hetken, eikä enää puutu kuin uimahousut kummallekin!

Kevään ulkovaatteita voi katsoa tästä postauksesta. Siellä harmittelin, kuinka kaksi meillä niin loistavaksi koettua haalaria eivät palvele meitä enää syksyllä vaan niiden tilalle pitäisi hankkia uudet. Kuorihaalarit löytyivätkin onnekseni vielä seuraavassa koossa Lindexiltä, joten kurakelien vaatetus onkin kunnossa! Nuo haalarit esittelen blogissa varmasti kesän aikana! Olen aina kokenut, että lapsi tarvitsee ainakin sen kaksi settiä ulkoiluun, sillä kelit vaihtelevat niin kovasti, että hieman erityyliset asut palvelevat kaikkein parhaiten! Syksykaudelle päädyin hankkimaan Babyshopista* pojille haalarien lisäksi yhden takki-housuyhdistelmän. Aiempina vuosina meillä on ollut takeissa käytössä softshelliä ja se on ollut tosi toimiva! Nyt kuitenkin ihastuin tuohon Molon Hopla takkiin* joten niissä pojat ulkoilevat ensi syksynä! Eivät varmasti jää keneltäkään huomaamatta tuon räikeän värityksen vuoksi!



Vesipilari tuossa takissa on omaan korvaan harmittavan vähän, joten taidetaan hankkia housut sitten paremmilla lukemilla. Molon Haven housut* sopisivat takkeihin ihan huippuhyvin, mutta kaipailisin niihin kuitenkin henkseleitä. Tilasin kuitenkin housutkin testiin, josko ne pysyisi jalassa riittävän hyvin!

Värinsä takia tuo takki on aivan ihana, siihen kun saa nätisti yhdistettyä melkein minkä väriset asusteet vaan! Keltaiset Crocsin kumpparit* meiltä jo löytyykin ja ne toivottavasti menevät vielä syksylläkin. Pipoiksi tilasin Babyshopista* nämä pitkään haaveilemani Mini Rodinin trikoopipot*. Tuskin kuitenkaan tulee ulkoilussa käytettyä, mutta kauppa- ja kaupunkipipona nuo ainakin toimivat varmasti! Siistimpinä takkeinahan meillä on nämä Reiman suloiset Tuike takit*.



Nyt voin taas hetkeksi hengähtää, pojilla on nimittäin talvellekin haalari* jo hankittuna! Jospa nämä Molon vaatteet menisi vielä seuraavana keväänä, jolloin pitäisi miettiä vasta seuraavan kerran lasten ulkovaatehankintoja! Aikainen lintu madon nappaa, ja miten se nyt meni?

Laitan muuten nuo poikien vanhat haalarit piakkoin myyntiin, löytyykö täältä kiinnostuneita ostajia vihreille PoPin fleecevuorihaalareille ja turkooseille Lindexin Rainweareille?

Sponsoroitu
*sisältää mainoslinkin

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Meidän lapsetko jäähylle?

Meillä asuu täällä kotona kaksi melkein kaksivuotiasta taaperoa. Siinä missä vauvavuosi ja pitkälle ne taaperuuden ensihetket, olivat vain sitä arjesta selviämistä ja perustarpeista huolehtimista, on nyt mukaan arkeen tullut kasvattaminen. 


KASVATUS. Sananakin mä koen sen jotenkin vaikuttavaksi. Hieno, kiehtova ja tärkeä. Joo, mutta miten kasvattaa lapsistaan tottelevaisia, kilttejä, itseajattelevia ja empaattisia ihmisenalkuja? Perusopit elämälle kun kuitenkin kerätään jo varhaislapsuudesta. Kiitos, anteeksi, ole hyvä sekä muut käytöstavat juurrutetaan jo ihan pieneen ihmisenalkuun. Miten sitten kasvattaa se lapsi juuri oikein, niillä oikeilla metodeilla ja tavoilla. Miten onnistua olemaan käyttämättä sitä omaa valtaa ja "paremmuutta" hyväksi ja edetä kasvatuksessa lapsen paras tavoitteena, eikä oman elämän helppous tai sujuvuus.

Sepä se. Nyt, kun arkeen koko ajan enenevässä määrin päätyy sitä uhmaa ja tahtojentaistelua, ovat omat hermot harva se päivä tiukalla. Erityisesti niitä kiristää se, että näitä kasvatettavia on kaksi kappaletta. Tuntuisi helpommalta, jos toisen kanssa olisi kasvatuksessa edes vähän pidemmällä kuin toisen. Nyt ollaan siellä samassa suossa molempien kanssa, eikä meillä ole esikoisena sitä harjoituskappaletta. 




Väsyneenä ja huonosti syöneenä mun hermojen sietokyky on aika minimaalinen. Kun jaloissa vielä pyörii kaksi _todella_ uteliasta poikaa, joiden ymmärrys vaatii 139 kieltoa ennen kuin jokin asia menee ainakin hetkeksi jakeluun, ollaan usein siinä tilanteessa, että äidiltä palaa hermot. Mä inhoan huutaa lapsilleni. Järki ja tieto sanoo, ettei siitä ole mitään hyötyä, saan sillä pahan mielen paitsi itselleni myös lapsilleni. Tunne vaan tekee toisin. Se tunne myös kerran karjui toisen pojan jäähylle eteisen nurkkaan.

Hetken omaa verenpainetta tasattuani juttelin nurkassa kököttävän poikani kanssa. Ei noin saa tehdä, tuossa touhussa käy vielä todella pahasti, eikä silloin mitkään halit ja pusut auta. Pieni poikani kökötti nurkassa pää alhaalla ja velikin meni myötätunnosta viereen istumaan. Kysyin, pyydettäisiinkö molemmat toisiltamme anteeksi, äiti sitä että huusi sinulle ja sinä sitä ettet totellut kielloista huolimatta. Pieni poikani hyppäsi pystyyn ja halasi minua kovasti. Halasi myös veljeään. Sitten mentiin leikkimään.

Niin voitonriemuinen kuin tästä erävoitostani olinkin, kuiski se kirjaviisas pääni sisällä, että menikö nyt ihan oikein. Minä siinä omassa kiukussani huusin sille pienelle pojalleni ja passitin hänet nurkkaan yksin katumaan. Itse sain mitä halusin, lapsi lopetti kielletyn asian, ja minä sain hetken henkäistä ja rauhoittua. Pieni poikani tuskin kuitenkaan hyötyi tästä tilanteesta millään tavalla. Säikähti vaan äidin huutoa, ja joutui yksin siihen eteisen nurkkaan istumaan ja häpeämään itseään ja toimintaansa. Poikani varmasti koki tulleensa hylätyksi siinä nurkassa istuessaan. Hetki ei ollut minuuttiakaan, mutta varmasti tuntui pitkältä pienen pojan mielestä.



Tuon tilanteen jälkeen olen monesti miettinyt omaa toimintaani. Miksi ne hermot tuossakin tilanteessa meni? Enkö olisi voinut vaan kieltää sen sadannenkolmannenkymmenennekuudennen kerran, keskeyttää sen keittiön siivouksen ja istua lapsi sylissäni sohvalle ja selittää jälleen, miksei. Ymmärrys noilla pienillä on jo niin valtaisi, vaikkei toiminta aina siltä vaikuttaisikaan. Miksi siinä arjessa välillä tuntuu, että ne omat tekemiset on niitä tärkeimpiä ja lapset saisi vaan pyöriä siinä mukana kiltisti, jos vaan käyttäytyvät niinkuin minä haluan. Jos ei, niin sittenkö jäähytetään?

Nythän juuri tein niin, kuin en olisi halunnut. Olin se, joka käytti valtaansa omille tarkoitusperilleen sopivaan asiaan. Passitin sen lapsen pois silmistä, kun en jaksanut enää kasvattaa. Pakko sanoa, että tuollaisista tilanteista sitä potee hirveää morkkista. Miksi se vaan on silloin veren kuohahtaessa niin vaikea ymmärtää näitä asioita ja asettua sivustaseuraajan rooliin? Mitä minä tekisin tässä toisin?

Tuon päivän jälkeen tutustuin enemmän jäähyttämiseen. (artikkelit täällä, täällä ja täällä) Erityisesti tuo viimeinen avasi omia silmiäni. Meillä ei enää jäähytetä. Nyt yritän vielä enemmän rauhoittua itse ensin ja selittää sitten sylissä istuvalle lapselle miksei. Se vaatii, ja varmasti tulee vaatimaan vielä monia äänen korottamisia, yhteen purtuja hampaita ja hiljaa mielessä lausuttuja kirouksia. Mutta mä toivon, että joka kerta ollaan lähempänä sitä hetkeä, kun lapset ymmärtävät vaan koko ajan enemmän, miksei. Ei me olla äitinä ja isänä mitään mielivaltaisesti omaa valtaansa käyttäviä diktaattoreja, vaan meidän pitäisi osata toimia arjessa ja kasvatuksessa niin, kuin meidän lasten kannalta olisi parasta. Ei niin, että meillä olisi helppoa.



En lyttää jäähyä, jäähyttämistä tai sen käyttöä muissa kodeissa. Jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa, enkä halua tai aio siihen puuttua. Kerron vain mitä itse aiheesta ajattelen. Se, että jäähy ei toimi meillä tai sitä ei haluta käyttää meidän lapsiin, ei se tarkoita etteikö se jossain tilanteessa voisi olla oikea keino tai hyvä tapa toiselle lapselle. Eli jos teillä jäähytetään, niin älä loukkaannu. Jätä vaikka kommenttiboksiin kommenttia miksi teillä on päädytty siihen ratkaisuun. Mielelläni kuulisin kasvatustarinoita myös muista tavoista.

Meistä kukaan tuskin on täydellinen kasvattaja ja varmaan jokainen haluaa tulla aina vaan paremmaksi. Tai ainakin itse toivon olevani paras äiti lapsilleni, ja toimia niin, että voin olla myös ylpeä itsestäni. Todeta joskus vuosien päästä lapsiani kehuvalle, että kyllä. Minä(me) kasvatin heistä noin hienoja ihmisiä. Heistä tuli noin empaattisia, ajattelevaisia, fiksuja ja ystävällisiä nuoria miehiä, koska minä jaksoin keskittyä siihen tärkeimpään työhöni. Koska minä jaksoin kasvattaa.


torstai 23. huhtikuuta 2015

Uudet hyvinvoivat hiukset !

Muutamassa postauksessa ne mun uudet hiukset onkin jo vilahtaneet. Ja hääblogin puolella olenkin postaillut niistä jo kertaalleen. 

Mä olen tällainen wannabe-blondi. Oma hiusväri on sitä perisuomalaista maantienharmaata, eikä se omaa silmää miellytä lainkaan. Vuosien saatossa, mun hiusväri on vaihdellut sieltä erittäin kirkkaasta tuhkanvaaleasta oljen vaaleaan, sekä varmaan kaikkeen siltä väliltä. Kampaajalla tukkaa värjäytän nelisen kertaa vuoteen, ja muuten käytän kaupan värejä. Värjäystahti mulla on suunnilleen parin kuukauden välein, ja se tuntuu toimivan. Tyvikasvu tulee näkyviin, mutta kiitos raitojen, se harvoin loistaa ainakaan kovin räikeästi.


Pitkään olen käynyt laitattamassa hiukseni Joensuun Top Studiolla. Kampaamo sijaitsee keskeisellä paikalla kauppakeskus Iso Myyn yläkerrassa, joten sinne pääseminen on aina helppoa. Ketään tiettyä suosikkikampaajaa mulle ei ole valikoitunut, vaan olen tainnut kiertää läpi vähän joka penkin. Pettymättä kertaakaan. Yrityksen perustaja on monin kertainen hiusmuotoilun suomen mestari, joten voi huoletta sanoa, että kampaamon tytöt ovat saaneet oppinsa parhaalta! ;) Top Studiossa houkuttaa ehdottomasti loistava sijainti, asiansaosaavat kampaajat ja kohtuulliset hinnat. Oma hetki kampaamotuolissa ihan hiljaa lehtiä selaillen tai kampaajan kanssa höpötellen, on juuri sitä mitä mä ainakin välillä kaipaan niinniin kovin!

Pitkät hiukset ovat ehdottomasti minua. Pitkää polkkaakin on kokeilty, mutta aina vaan kaipaan niitä pitkiä kutreja. Mun hiusten on ehdottomasti oltava helposti sutaistavissa ponnarille tai suttunutturalle, sillä arjessa touhutessa ei useimmiten ole aikaa sen kummemmille kampauksille. Kuutena päivänä viikossa mun hiukset onkin pyöräytetty jommalle kummalle.

Hiukseni ovat luonnonkiharat, joten suoristusrauta on ahkerassa käytössä. Suoristustuotteiden kanssa olen viime vuosina petrannut rutkasti, mutta edelleen olisi kyllä parantamisen varaa..

Ja säännöllisesti haluan päähäni myös sen ylipitkän otsiksen. Niin kävi nytkin :D Mitä tykkäätte? Otsiksella vai ilman?

 
Myös mun hääkampaus tulee Top Studiolta. Täydellistä hääkampausta lähdettiin Sannan kanssa toteuttamaan jo nyt, vajaa kaksi kuukautta ennen häitä. Parhaan pohjan täydelliselle hääkampaukselle tekee kuitenkin terve ja hyvinvoiva hius, jota mun tukkani ei ihan ole. Siksi tyvi jätettiin nytkin värjäämättä ja keskityttiin vain raitoihin. Mukaani sain Sannan valitseman korjaussarjan hiuksilleni Matrixilta.  Settiin kuuluu korjaava shampoo*, naamio* ja hiusöljy*. Shampoo puhdistaa ja ravitsee hiusta. Tuotteessa on neljää eri öljyä, moringa-, macadamia-, kookospähkinä- ja manteliöljyä, jotka yhdessä elvyttävät hiukset ja jättävät ne silkinpehmeiksi! Suihkussa käydessä olen käyttänyt naamiota ja öljyä yhdessä, jolloin hiukset ovat silkkisen pehmeät aina suihkun jälkeen. Toisinaan olen käyttänyt öljyä ihan sellaisenaankin kuiviin hiuksiin. Sillä saa kivasti eloa ja kiiltoa muuten lässähtäneeseen tukkaan. Myös hiusöljystä löytyy noita samoja öljyjä kuin shampoossa ja tämän avulla hiukseni näyttävät taas niin ihanan kiiltäviltä ja terveiltä! Erityisesti tuo hiusöljy on vienyt mun sydämen, ja voin suositella sitä ihan jokaiselle huonoista hiuspäivistä kärsiville! Seuraavaksi ajattelin kokeillä tätä naamiona ja jättää öljyn vaikuttamaan hiuksiin koko yön ajaksi.



Hääpäivän kampaus on vielä vähän auki ja siitä postailen varmasti ainakin hääblogin puolella pariin kertaan. Se on kuitenkin niin iso juttu ja vaikuttaa niin kovin omaan ulkonäköön hääpäivänä, ettei sen kanssa vaan voi mennä vikaan! Tällä hetkellä olen pyöritellyt mielessäni kaikkia ihania lettikampauksia. Pinterest on käytössä varmasti vielä monena iltana! ;)

Topstudiosta kannattaa nyt käydä tykkäilemässä myös Facebookin puolella, sillä sinne päivittyy jatkuvasti kaikkea pientä kivaa! Viimeisimpänä ainakin hiusten Olaplexkäsittely, joka korjaa ja ennaltaehkäisee hiusten vaurioitumista kemiallisen käsittelyn yhteydessä. Kannattaa myös vierailla Top Studion kivijalkaliikkeessä Iso Myyssä, sillä sieltä löytyy kaikki tarvittavat hiustenhoitotuotteet ja monesti myös valikoituja tuotteita kampanja-aleissa!

Yhteistyössä:

*tuote saatu

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

HAASTE: Millainen äiti olen?

Tämä haaste on viimeaikoina pyörinyt monissa blogeissa, ja nyt viimein sain itsekin aikaiseksi tehdä tämän! Kiitos vaan haastaneille! :)

Minkälainen äiti olen? 
Ennen poikien syntymää ajattelin olevana tosi tiukka ja tarkka äiti. Todellisuudessa arki on opettanut menemään aidan ali siellä missä se on mahdollista. Mulla on periaatteet joista pidän kiinni, mutta jos asioilla ei hirveästi ole merkitystä, mennään niissä rennolla otteella. En jaksa nipoilla tai hakata päätä seinään jos joku ei onnistu. Rennolla otteella tiettyjä periaatteita noudattaen, sekai se mun motto on!

Vaikka pyöritänkin arkea aika rennosti, olen myös aika tiukka kasvattaja. Ei on ei, eikä siihen pojilla hirveästi ole sanomista. KOvasti yritän heille selittää miksi näin ja välttää äänen korottamista. Useimmiten siinä onnistunkin, mutta monesti ääni myös nousee. Siinä pitäisi petrata vielä enemmän. 

Koen olevani läsnäoleva ja rakastava äiti. Poikien ollessa hereillä yritän pitää puhelimen ja tvn kaukosäätimen pois käsistä, sillä olen sitä mieltä, että silloin ne varastavat huomiotani liikaa pojilta. Päiväuniaika on sitten sitä mun omaa ruutuaikaa. Meillä halaillaan ja pussaillaan paljon, ja haluankin opettaa poikia näyttämään tunteensa mutkattomasti. Sekä ne hyvät että huonot.

Monia asioita mietin usein liikaa, ja luulen sen tulevan ihan vaan koulutuksestani. Tieto lisää tuskaa pätee tähänkin ja moni kasvatusjuttu olisi varmasti helpompi, jos ei liikaa miettisi sitä teoriaa siellä taustalla. Herkkyyskausien nimeen vannon kuitenkin täysin ja niihin kehotan muitakin tutustumaan! Sujuu monen uuden jutun oppiminen paljon kivuttomammin!

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
Tähän tavallaan vastasinkin jo ylemmässä. Luulin, että olisi tiukempi äiti. Saattaisin myös olla paljon tiukempi ja päämäärätietoisempi jos lapsia olisi vain yksi. Nyt kahden kanssa on vain helpompi joustaa joissain jutuissa.

Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoista? 
Oikeastaan mulle on aika sama mitä muut niistä ajattelevat, Henkkaa lukuunottamatta. Tottakai haluan, että kasvatetaan poikia samalla tavalla, joten aina välillä käymään kädenvääntöä eri kasvatusjutuista. Tähän mennessä ollaan monesta jutusta oltukin samaamieltä ja suurilta törmäyksiltä on vältytty.

Tottakai toivon, että myös muut läheiset kokevat meidän kasvatustyylin hyväksi ja toisaalta myös kunnioittavat sitä. Meidän tapahan on ainoa oikea meidän lapsille. Tietysti sitä haluaa olla hyvä äiti myös muiden silmissä!
Leikkiruuat AINOA paidat LINDEX

Huppari GUGGUU housut LINDEX kengät H&M

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin? 
Mun ei pitäisi vaati itseltäni aina niin paljon. Helposti kahmin itselle ihan liikaa tekemistä ja sitten olenkin ärtynyt koko ajan kun tekemättömät asiat stressaa. Nyt olenkin päättänyt, että poikien arki on se ykkösjuttu nyt, kaikki muu hoidetaan jos ehditään. Jos ei ehditä niin sitten jätetään tekemättä.

Oma pinna saisi myös toisinaan olla pidempi. Pitäisi useammin muistaa se, että pojat ovat vain uteliaita, eikä noin pieniltä vielä voi vaatia sitä, että he muistaisivat mitä kaikkea ei saa tehdä. 

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasihoin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin. 

Olen varovainen jos jossain voi käydä tosi pahasti. Ikkunoista on otettu kahvat pois ja pesuaineet ovat yläkaapeissa. Myöskään veitset eivät ole poikien ulottuvilla, eikä hellassa ole väännettäviä nuppeja. Silti kolhuilta ja kuhmuilta ei vältytä eikä mun mielestä pidä välttyäkkään. Lapsille sattuu ja tapahtuu aina ja mä uskon siihen, että kolhuista oppii. Annan lasteni kokeilla, sillä vain sillä he saavat lisävarmuutta ja oppivat. Ne oikeasti uhkarohkeat tai tyhmänrohkeat jutut estän kuitenkin. MOnesti seuraan vierestä ja kehotan varovaisuuteen.

Olen toisaalta myös sitä mieltä, ettei koskaan voi olla liian varovainen. Se kuitenkin pätee vain niihin isoihin pahoihin riskeihin, joilla on paljon vakavammat seuraukset kuin kuhmu. Jos lapsi ei millään usko, että sohvalla ei saa juosta, pitää hänen sitten varmaan pudota sieltä pari kertaa, että ohje meee jakeluun.

Liikaa varovaisuutta en halua pojille opettaa, vaan toivon heidän oppivan itse osaamisensa rajat. Lapsen pitää oppia myös kaatuamaan oikein, eikä sitä voi oppia jos ei koskaan kaadu. :)

Paidat POMP DE LUX housut LINDEX



Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydyt itsekkin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseita ja huokauksia? 

No siinäpä huutaa. En koskaan jätä lapsen kiukkua huomioimatta. En kuitenkaan suostu myöskään antamaan kiukkuavalle taaperolle periksi. Pojat eivät vielä osaa kinuta ostamaan jotain, mutta pikkukärryjen vuoksi on spagettiraivarit kaupanlattialla tulleet jo tutuiksi. Meillä on sääntö, että pikkukaupoissa pojat saavat työntää kärryjä, jos tottelevat äitiä. Isoissa kaupoissa istutaan kärryssä. Raivo tulee usein siinä vaiheessa, kun ollaan kassalla ja kärryt pitää viedä pois. Kun kiukku tulee annan sen tulla. Jos lapsen pitää saada huutaa kiukkua lattialla, hän huutaa. Itse juttelen silloin lapselle. Selitän miksi kiukuttaa ja että on ihan ok että suututtaa. Ymmärrän kyllä, mutta näin nyt kävi koska et totellut mitä äiti sanoi. Omista sanomisista en anna periksi, sillä mun mielestä pitää olla johdonmukainen. Tarjoan kuitenkin lapselle kiukun vaihtoehdoksi jotain muuta, Esim. "Lopetapa se huutaminen ja tule äidin kanssa maksamaan" tai "sinua nyt suututtaa, kun et saanut työntää niitä kärryjä kaupan perälle, mutta entä jos työntäisit ne tuonne kärryparkkiin veljen kärryjen viereen? Mennään sitten katsomaan ulos autoja. " Usein kiukku laantuu, ja tilalla on taas se tuttu aurinkoinen poika.

En oikeastaan jaksa välittää muiden ihmisten katseista, ja useimmiten ne ovat vain niitä huvittuneita. Ehkä saan paljon anteeksi, kun liikun kahden pikkutaaperon kanssa. Kanssa-asiakkaiden sympatiat tuntuu usein olevan mun puolella :D Toisaalta taas koen enemmän nolano sen, että antaisin kiukkuavalle taaperolle periksi ja antaisin hänen viedä minua kuin pässiä narussa.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
Olen paristi kirjoittanut ajatuksiani herkuista ja piilosokerista täällä ja täällä. Herkkujen suhteen en ole kovin fanaattinen ja pojat saavat halutessaan maistaa herkkuja, esim kylässä ollessa. Kotona syödään karkit poikien jo nukkuessa ja muutenkin kiinnitän huomiota heidän syömiensä herkkujen määrään ja laatuun. Herkkuna suosin mielummin itsetehtyjä leivonnaisiä kuin karkkeja. Karkkia pojat ovat syöneet ihan vaan paristi, mutta muita herkkuja ovat saaneet maistaa jos niitä on tarjolla. Määrä on kuitenkin ennemmin pari haukkua kuin kokonainen kakkupala. 

Tuputtamaan herkkuja me ei myöskään ruveta. Jos pojat ei itse pyydä herkkuja pyödästä, ei niitä heidän eteensäkään ladota.

Mä itse pidän piilosokeria herkkuja pahempana ja siihen suhtautuminen on paljon natsimpaa kuin parin pullapalan. Herkku herkkuna ja ruoka ruokana :D

Onko lapsellasi tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On, ja meillä on oikeastaan aina ollut. Päivä etenee paljon sujuvammin kuin pojilla on se rytmi minkä mukaan mennään. Moni tutkimuskin puoltaa sitä, että lapsellekin rytmitetty arki on helpompaa kuin randomisti tapahtuvat tekemiset. Lapsilla on mun mielestä oltava tarkat ruoka-ajat viidesti päivässä ja nukkumassa on oltava viimeistään kahdeksalta. En voi ymmärtää sitä, että pikkulasten annetaan valvoa yömyöhään. :D

Paita POLARN O PYRET housut KAPPAHL
paita ja housut LINDEX



Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 
Toivon, että pojat kokevat isompana saamansa kasvatuksen hyväksi. Suurin tavoite kuitenkin meidän kasvatuksessa on kasvattaa pojista ystävällisiä, sosiaalisia, empaattisia ja kohteliaita nuoria miehiä.

Mitö kasvatustapoja olet kopinut vanhemmiltasi?
Vaikka teininä varmaan vannoinkin, että vanhempieni kasvatustyyli on ihan kivikautinen, taitaa meillä olla aika paljon samoja kasvatustapoja itselläkin käytössä. Nukkumaanmenoajat, yhdessä syöminen ja rajoja ja rakkautta -tyyli tulevat ainakin ensimmäisenä mieleen.

Ulkoiletteko päivittäin? 
Yritetään, mutta pahimpina pakkas- ja sadepäivinä jää kyllä välistä.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja esimerkiksi tablettia? 
Tästä kirjoitin täällä. Meillä telkkari on päällä yleensä silloin kun laitan ruokaa. Puolisen tuntia kerrallaan pojat katsovat joko Musarullaa, Pikku Kakkosta tai Muumeja. Meillä on pidetty maksimimääränä sitä 2x 1/2 tuntia ja mun mielestä se on hyvä määrä. Kuuden jälkeen ei telkkari ole päällä, sillä silloin mun mielestä aletaan rauhoittua jo nukkumaankäymistä varten. 

Tablettia pojat ei vielä kauheasti pelaa. Välillä annetaan heidän leikkia kuplien poksauttelu peliä, mutta tämäkin on ehkä paristi kuukaudessa. Uskon, että pelaamisen tarve tulee sitten myöhemmin ja silloin sitten mietitään se sopiva määrä. Vanhempi mun mielestä sanelee ehdot pelaamisele, ja jos niitä ei noudateta, ei sitten pelata ollenkaan. Tabletin pelaaminen ei mun mielestä myöskään ole vielä pikkutaaperon juttu.

Automatkoilla tabletista saatetaan katsella muumeja tai viihdyttää poikia autossa sillä muilla tavoin.

Miten näytät tunteitasi jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin. 
Mä en ihan ymmärrä tätä kysymystä, sillä mun mielestä tunteet vaan tulee. Toki tunteiden säätelyä pitää oppia, mutta mun mielestä on itsestään selvää näyttää tunteita lapselle sellaisena kuin ne on. Jos itkettää niin itketään. Kun naurattaa niin nauretaan. Juju kaikessa on mun mielestä se, että lapselle kerrotaan miksi. Lapsi ei vielä voi ymmärtää tunteita ja siksi niiden sanoittaminen on tosi tärkeää. Sekä positiivisten, että negatiivistenkin.

Millaisia vanhempia te olette? Allekirjoitatteko samoja juttuja kanssani, vai oletteko jostain täysin erimieltä?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hääkuntoon vko. 3/12

 Paino: -800g 
(kokonaispudotus: -1,2 kg)
Vyötärö: -2cm
Napa: -1cm
Lantio: -1cm

Viime viikon maanantaina jätin välistä koko punnitsemis- ja mittaamisrumban. Enimmäkseen siksi, ettei ollut hajuakaan minkä laatikon pohjalla mittanauha ja vaaka olivat. Muuttostressin kourissa ei edes kiinnostanut miettiä kuinka lähellä/kaukana siitä omasta unelmakropasta onkaan. Varsinkaan, kun asunnonsiivouspäivän päätteeksi rakas mieheni tilasi superkevyet pizzat lähipizzariasta. (Niin ja haettiinhan me hesen autokaistalta ne hampparitkin..)

Muutenkin koko viime viikko meni paitsi syömisten myös liikkumisten suhteen ihan persedellä puuhun. Illalla saatoin havahtua eläneeni koko päivän kahvilla ja parilla banaanilla ja ainoa urheilusuoritus oli laatikoiden kantaminen huoneesta toiseen. En nyt siis valita tai puolustele itseäni mitenkään, vihjaan vaan, että ei ehkä kannata aloittaa kovin tiukkaa kuntokuuria keskellä muuttoa :D

Kolme viikkoa on nyt kulunut siitä, kun päätin että jatkuva herkuttelu saa riittää. Olen todella iloinen siitä, ettei siinäkään vaiheessa vyötäröllä ollut kovin paljon ylimääräistä, sillä muuten lähestyvät häät saattaisivat aiheuttaa vielä enemmän harmaita hiuksia.. En mä nyt vieläkään ole kropaltani ihan sitä mitä toivoisin, mutta napostelu- ja sokerikoukku on ainakin taltutettu!

Nyt kun voi muuton sanoa olevan takana, voi taas toisella mielenkiinnolla suunnata katseen kohti sitä hääkuntoa. Ja siis ylipäätään sitä parempaa vointia. Onhan nämä parit ylimääräiset kilot pyörineet kuitenkin vyötäröllä jo raskaudesta asti! Mä toivon, että ensi maanantaina voin tulla kertomaan, kuinka liikuntatavoite täyttyi menneellä viikolla.

Sentit ja kilot olikin jo tuolla ylhäällä, mutta koska kaikkia (minua ainakin) aina näissä postauksissa kiinnostaa ne ennen-jälkeenkuvat, laitan ne nyt tähän loppuun. Jospa tämä nyt ainakin itseä motivoisi yrittämään vähän enemmän. Olisipa huippua, laittaa silminnähden timmimmät kuvat tähän kymmenen viikon päästä!

Tässäpä teille pullataikinamahaa ja jenkkakahvaa oikein lähikuvissa! :D




maanantai 20. huhtikuuta 2015

SIMAsuut

Mä en ole ikinä tehnyt itse simaa. Jokin pieni muistikuva ehkä on, että yläasteen kotitaloustunneilla saatettiin porukassa yksi simasatsi tehdä, mutta siitäkään en kyllä mene vannomaan. Viime vuonna jo päätin, että ensi keväänä mä otan sen tavaksi ja pyöräytän joka vappu ainakin yhden satsin simaa ja yhden satsin munkkeja. Sattui siis melko hyvään saumaan, että pääsin mukaan Blogiringin ja Suomen Sokerin vappukamppikseen!


Nyt on sitten myös mun ensimmäinen erä simaa valmistettu. Ja pakko myöntää, että helppoa se oli! Ihmettelin, miksen ole tehnyt simaa yhtenäkään aiempana vuonna! Ainoa haaste oli saada pullotettu sima mahtumaan jääkaappiin käymään. Onneksi siman voi antaa käydä myös huoneenlämmössä tai sijoittaa sen parvekkeelle varjoisaan paikkaan. Huoneenlämmössä sima käy parissa päivässä, kun jääkaapissa/viileässä siihen menee viikko. Meidän sima onnistui niin hyvin, että se on tätä postausta tehdessä juotu jo viimeistä tippaa myöten. Uusi satsi laitetaan tulemaan vappuviikolla, jotta vappuaamu voidaan sitten aloittaa niillä ihanilla itsetehdyillä supersokeroiduilla munkeilla, sekä itsetehdyllä kuplivalla simalla!

Meidän sima valmistui sillä tutulla ja perinteisellä ohjeella. Blogiringin kamppissivulla voi käydä kurkkimassa vähän spesiaalimpia ohjeita simaan, joita mekin ehkä seuraavassa satsissa jo uskaltaudutaan kokeilemaan. Inkiväärisima kuulostaa ainakin omaan korvaan aika herkulta! Siman resepti löytyy paitsi googlesta, myös Dansukkerin fariinisokeripaketin kyljestä, josta sitä on helppo lunttia simaa valmistaessa. 

SIMA
4 litraa vettä
250g Dansukker Taloussokeria
1-2 sitruunan mehu
1/5 tl (herneen kokoinen)tuorehiivaa
sokeria, rusinoita
Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokerien päälle. Lisää seokseen loput vedestä sekä sitruunamehu. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää nestetilkkaan liotettu hiiva.
Anna käydä huoneenlämmössä 24h ja pullota sitten sima. Lisää pulloihin 1tl sokeria sekä rusinoita. Laita käymään huoneenlämpöön 2-3:ksi päiväksi ja viileään n. viikoksi. Sima on valmista kun rusinat nousevat pintaan.

Koska siman tekoon käytetään vain puolikaspussi fariinisokeria, pyöräytin meille vielä suklaakeksit siman kaveriksi. Ei varsinaisesti mikään perinteinen vappuherkku, mutta ah niin hyvää kylmän siman kaverina! Nämä suklaakeksit makeutetaan paitsi fariinisokerilla, myös muscovadosiirapilla, joten perinteistä valkoista sokeria ei tarvitse käyttää ollenkaan. Nämä uudet Dansukkerin siirapit on muuten pakattu uusiin entistä helppokäyttöisempiin pakkauksiin! Uuden kaatonokan ansiosta, tahmea siirappi ei sotke koko purkin reunaa, vaan siirappinoro katkeaa helposti. TYKKÄÄN! Lisää erilaisia fariinisokerileivonnaisia löydät paitsi Dansukkerin fariinisokeripussista ja verkkosivuilta myös Blogiringin leivontasaitilta. Itse ajattelin testata ennen vappua ainakin tämän herkun!

Suklaakeksit
225g voita
1 muna
3 1/2 dl vehnäjauhoa
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 dl kaurahiutaleita
1 dl saksanpähkinöitä rouheena
1-2 dl suklaarakeita (esim. M&M's)

Sekoita voi, muscovadosiirappi ja fariinisokeri keskenään. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita kuivataineet keskenään ja lisää ne voi-sokeri seokseen.

Muotoile taikinasta 40 palloa ja litistä niitä hieman leivinpaperille. Paista keskitasolla 175 asteessa n. 10 minuuttia.




Millaisella reseptillä te valmistatte kotisimanne?
Yhteistyössä Blogirinki ja Suomen Sokeri

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Muistitko äänestää?

Mä en edes jaksa alkaa paasaamaan, miksi mun mielestä jokainen on VELVOITETTU käymään siellä vaaliuurnilla viimeistään tänään. Vaalihuoneiden ovet ovat auki koko päivän ja jokaisella on se oma lähiäänestyspaikka siihen vaalilipukkeeseen kirjattuna. Meillä se "lähi"paikka on tällä hetkellä yli kolmensadan kilometrin päässä, mutta onneksi ennakkoäänestysmahdollisuus on ollut jo pitkään käytettävissä! En ehdi/jaksa/viitsi/halua/muistanut/tiedä ketä äänestää, ovat vain tekosyitä ja vieläpä todella huonoja sellaisia.

Nyt unohtakaa ne tekosyyt ja käykää antamassa äänenne. Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Oli se jätetty äänestyslipuke sitten tyhjä, ykkönen tai Aku Ankka, tai sisälsi se sitten minkä puolueen edustajan numeron vaan, ÄÄNESTÄ.

Äänestämättä on ihan turha itkeä maailman ja hallituksen julmuutta tai epäoikeudenmukaisuutta. Vain äänestämällä saadaan sinne eduskuntaan se oikea otos kansalaisista, eikä niiden äänestäneiden 50 %:n suosikkeja.

Kurkkaa vaikka Aijan postaus, jos et vieläkään vakuuttunut nostamaan peppuasi sohvasta!


torstai 16. huhtikuuta 2015

Hengissä ollaan!

Tai ainakin niin hengissä kuin tuollaisen viikon mittaisen muuttorypistyksen jälkeen vaan voi olla! Rankka viikko on takana, eikä varmasti olisi selvitty ilman läheisten auttavia käsiä. Meillä oli ihana tukiverkko koko muuton ajan ja apua saatiin paitsi muuttoon, myös poikien hoitoon ja tavaroiden kasaukseen sekä purkuun. Eipä olisi yksin selvitty.

Blogi on ollut aika hiljaa koko muuton ajan, instagramiin olen muutamat kuvat jakanut ja sama meno jatkuu varmaan ainakin ensi viikkoon, että saadaan tämä uusi arki kunnolla rullaamaan. Jospa sitten taas palattaisiin totuttuun postausrytmiin!

Nyt alkaa muuton suhteen elämä jo tasoittua. Laatikoiden purku ja tavaroiden paikoilleen laitto, on tosi hyvällä mallilla ja olohuoneen nurkassa nököttää enää seitsemän laatikon kasa. Kaikkea pientä sipistelyä on vielä tekemättä ja moni hankinta vielä tekemättä. Mutta pikku hiljaa. Isoimmat tavarat ja laatikot tyhjiksi haluaisin kuitenkin viimeistään viikonlopuksi, jotta itsekin saisi sitten kotona rentouduttua! Kirkuvan punaiset muuttolaatikot kun ei oikeastaan luo mitään zen-tunnelmaa kotiin..


Kotiutuminenkin on lähtenyt kivasti käyntiin. Poikien kanssa ollaan tutustuttu jo lähikauppaan ja oman pihan leikkipuistoon. Poikien maailma on muutenkin nyt muutossa mullistunut, sillä pinnasängyt lähtivät seuraaville omistajille ja poikien huoneeseen muuttuvat uudet suloiset taaperosängyt. Me pyöriteltiin sänkyvaihtoehtoina Ikean Sundvikia ja Unipuun Jatkopuuta, ja päädyttiin lopulta Jatkopuuhun sen muotoilun vuoksi. Sänky on ihanan massiivinen ja silti niin siro. Kaiken lisäksi se sopii huippuhyvin lastenhuoneen uuteen säilytysratkaisuun, Ikean Stuvaan. Tarkemmin poikien huoneeseen kurkistetaan, kunhan saadaan se kokonaan valmiiksi. Nukkuminen sängyissä on sujunut odotettua paremmin, odotinhan tätä uudistusta kuitenkin aika kauhuissani. Kumpikaan ei ole karannut sängystä kertaakaan ja nukahtaminenkin sujuu yhtä helposti kuin pinniksiin. Poikien logiikalla sängyistä ei vaan ilmeisesti kuulu lähteä itse pois. Ja tällä mennään. Turha heitä on edes opettaa siihen, että sängyistä tultaisiin itse pois.



Mä käyn nyt noiden muutamien muuttolaatikoiden kimppuun vielä, kun vielä hetken pojat ovat unilla. Kivaa viikkoa teille kaikille! Mukavaa, että jaksatte pysyä mukana, vaikka postaustahti onkin ihan olematonta! <3

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pääsiäistunnelmia

Me suunnattiin pääsiäiseksi Lahteen, ja vietettiin siellä pari TODELLA kiireistä päivää. Osittain se kiire oli kyllä ihan itse aiheutettua, mikä siinä on, ettei ikinä opi keräämään niitä menoja maltillisesti? Onko aina pakko juosta pää kolmantena jalkana?

Viime torstaina nähtiin myös meidän tuleva koti ensimmäistä kertaa. Kiitos pitkän muuttomatkan, meillä ei itsellä ollut mahdollista käydä katsomassa vapaita vuokra-asuntoja, joten me etsittiin itse paperilla hyvännäköiset asunnot ja mun isä tai sisko sitten kävi paikan päällä katsomassa asuntoja. Saatiin toki kuvia, joiden perusteella päätös sitten tehtiin, mutta onhan se silti aina eri nähdä asunto omin silmin kuin kuvista. Torstaina me sitten vietiin pojat ensin iltapalalle siskoni luo, ja suunnattiin sitten Henkan kanssa viemään peräkärryllinen tavaraa uuteen kotiin.

 O-OU. Oli ainakin mun ensireaktio. Talo ja pihapiiri oli kiva, isosta hissistä isot pisteet, mutta se fiilis kun astuttiin asuntoon.. Neljä viikkoa tyhjillään ollut asunto HAISI. Paikallistettiin haju wc-istuimeen, joka oli tyhjentynyt. Sähköt asunnossa oli poikki ja paha haju teki koko paikasta aika epämiellyttävän. Vähän alkoi kyllä epäilyttää, mihin sitä on pää taas työnnetty! :D

Seuraavana aamuna tunnelmat olivat onneksi erilaiset. Pojat viettivät koko päivän tätinsä ja setänsä kanssa ja me Henkan kanssa siivottiin asuntoa. Yön aikana viemärin lemu oli hävinnyt ja valossa kylpevä asunto näytti heti paremmalta. Lattia oli siisti, seinät oli siistit ja kaappitilaa oli ruhtinaallisesti! Sisäinen sisustajani intoutui heti, ja aloin samointein kinuta Henkalta Ikea-reissua seuraavalle päivälle. Asunnon miinuksia oli vain wc-tilojen huonot kaappitilat, ahdas keittiö ja pienet makuuhuoneet. Niin ja liukuovet, joita löytyi jokaisen huoneen suulta.

Lattiasta kattoon siivoamisen myötä, asunto alkoi tuntua jo aika kivalta. Lauantaina toteutunut Ikea-reissu vaan vahvisti fiilistä, kun asuntoon saatiin oikeankokoiset ja -näköiset kalusteet. Kun sunnuntaina sitten lähdettiin kotia kohti, oli fiilis jo toinen. Voikun sinne uuteen asuntoon olisi saanut jäädä purkamaan laatikoita ja kasaamaan kalusteita. Ei se vielä kodilta tunnu, mutta kyllä siitä ihana koti meille vielä saadaan! 

Muuten meidän pääsiäinen kului sitten sisarusten seurassa. Syöden, siivoten ja kalusteita kasaillen. Saatiin Henkan kanssa taas pitkästä aikaa koko ilta omaa aikaa, kun täti ja setä nappasivat pojat luokseen yökylään! Oli muuten poikien eka kerta yökylässä ilman äitiä ja isiä!

Nyt alkuviikko onkin kulunut pakatessa ja asioita hoidellen. Tiistaina Henkalla oli vielä vapaa päivä, joten saatiin boostattua pakkailut oikein kunnolla käyntiin! Tuloksena oli 30 pakattua laatikkoa ja To Do! -listalta monta hoidettavaa asiaa yliviivattuna. Nyt alkaa tuntua, että kyllä tää muutto vielä ihan hyvin sujuu!

Blogi varmasti viettelee hiljaiseloa nyt viikon verran, pakko keskittyä näihin pakkailuihin ja muuttojuttuihin. Instassa meidän menoa (@nellienoor) pystyy seurailemaan vähän ajantasaisemmin. Viikonloppuna suunnataan muuten koko perheen voimin Lapsimessuille Helsinkiin ja meidän kuulumiset päivittyvät poikkeuksellisesti Blogiringin instatilin kautta! Joko seuraatte @blogirinki ä Instagramissa?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Motivoitumismaanantai, tehostartti dieetille!

Mä olen sellainen, joka motivoituu matalasta vaa'an lukemasta, uusista treenivaatteista ja kiristyneestä vatsan ihosta. Kiristävät housut, kolme kiloa enemmän näyttävä vaaka tai pitkään kaapissa lojuneet treenikuteet ei motivoi mua lainkaan. Ne saa vaan mut helpommin hurauttamaan kauppaan ostamaan suklaata.

Mä olen pahimman luokan tunnesyöjä. Palkitsen ja lohdutan itseäni herkuilla, enkä useimmiten edes tunne morkkista siitä. Suklaa oikeasti parantaa oloa jos koko päivän on potenut paskamutsi-fiilistä. Tai tuo vielä leveämmän hymyn huulille, kun koko päivän on jaksanut kiukkuavia taaperoita ilman äänen korottamista. Lisäksi mä rakastan syömistä. Mulle ruoka ei tosiaan ole polttoainetta. Sen on oltava hyvää ja maistuvaa. Syöminen ja hyvä ruoka on mulle nautinto.

Ymmärrätte siis varmasti nyt hyvin sen, että mä olen jojoilija. Mun paino nousee ja laskee 68-73kg välillä ihan koko ajan. Nyt se on pörrännyt seittemässäkymmenessä jo ikuisuuden, ihan vain koska en saa itseäni niskasta kiinni ja tiukentamaan syömis- ja liikkumisrutiineja. Hyvä timmiytymistatsi katoaa aina, kun lapset sairastavat tai itse makaan sängynpohjalla puolikuolleena. Joo, ei mikään tekosyy, mutta mä olenkin heikko! :D 

Mun ihannepaino on tuo 68kg. Se on se paino, jossa on helppo pysyä ja jossa mun kaikki vaatteet istuu hyvin ja nätisti. Siinä mun vointi on hyvä ja viihdyn itseni kanssa. 65kg on se mitä tavoittelen ja mistä haaveilen, mutta vain paristi mun itsekuri on kestänyt sen. Nyt häihin on kolme kuukautta (KOLME, siis KOLME! Apua KOLME!!) aikaa ja mulla on vielä mahdollisuudet tohon 65 kiloon. Joten nyt se pylly ylös sohvasta ja herkut pois kaapista!

Mun ihannesuunnitelmissa, sali kutsuu mua kolmesti viikossa, vaunulenkki kerran viikkoon ja oma juoksulenkki kahdesti. Ruokavaliosta tippuu napostelu pois ja sinne tulee enemmän proteiinia ja vähemmän leipää. Peruskauraa siis, mutta takuuvarmasti rankkaa pari ekaa viikkoa, kun kroppa huutaa sokeria ja napostelua!

Jotta mä oikeasti saisin tästä jotain motivaatiota, tulee joka maanantai tän seuraavan 12 viikon ajan postaus kuinka edellinen viikko sujui! Tänään olen tsekannut mittani ja ensi viikolla kurkistetaan mitä niille on käynyt, vai onko mitään. Tän loppukirini aloitin jo viime keskiviikkona, ihan vaan että saisin ne nesteet ja turvotukset pois ennen kunnon starttia!
No mutta entä ne herkut? Nii.. Nyt alkuun ihan minimissä. Pääsiäisenä en herkutellut ollenkaan, vaan korvasin herkut proteiinipatukalla ja dippilautasella. Ja laittilimpparilla. Jatkossa saatan sallia itselleni yhden herkkuhetken viikkoon. Herkkuhetki, siis karkkia/suklaata/sipsiä/roskaruokaa. Ei kaikkia vaan yhtä ja kohtuudella. Mutta katsotaan. Helpompi olisi ehkä olla kokonaan ilman. Ja olishan se huippua sanoa, että seuraava herkku on hääkakku!
Motivaatiota metsästin myös uusista treenikamoista ja löysinkin aika paljon kaikkea ihanaa Stadiumin verkkokaupasta*! Nämä pitääkin seuraavalla Stadiumreissulla hankkia tehostamaan mun treeniä! Treenivaatteissa olen jo vuosia luottanut Nikeen. Ne istuu mun kropalle parhaiten, ja niiden laadun olen todennut vuosien varrella hyväksi. Uusi treenitoppi Nike W Pro Tank Top keväisenä limenä*, sekä urheilurintsikat salikäyttöön* samassa värissä ovat ihan must! Juoksutrikoissa päädyin Asicseen ja nämä Balance Tigit* varmasti saavat mut juoksemaan entistä pidempiä lenkkejä! Tai no, toivotaan! Niken juoksutakin ostin juuri aleista, mutta sen seuraksi on jo pidempään pitänyt ostaa uusi Peakin headband. Edellinen kun alkaa olla jo ihan kulahtanut. Musta taitaa tällä kertaa värinä houkutella pinkkiä enemmän.. Ja koska juominen on painonpudotuksen a ja o, palkitsen itseni jo etukäteen tällä syötävän söpöllä Lifefactoryn juomapullolla! Varmasti vesi maistuu kotonakin nyt paremmin! ;)

Kuvat PEAK HEADBAND, LIFEFACTORY-pullo ja Stadium.fi


Voi rakkaat, pitäkää mulle peukkuja! Niitä nimittäin tosiaan tarvitaan! :D

*sisältää mainoslinkkejä

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Poikien välikausivaatetusta + ihastuttavat Raila Design lippapipot !

Vaatejutuilla jatketaan tänäänkin. Kiitos kovasti eiliseen postaukseen saapuneille kommenteille, vastailen niihin ajan kanssa tämän päivän aikana! Muistuttelisin vielä siitä, että kommentoidessa jätetään ne toisen kommentoijan loukkaamiset ja arvostelut pois. Kukin valitsee lastensa vaatteet niinkuin haluaa, ja toivon että myös kommenttiboksin puolella muistetaan ne käytöstavat. :) En julkaise ilkeitä kommentteja toisia kommentoijia kohtaan, sillä toivoisin että asioista voidaan keskustella rakentavisti ja toisten valintoja haukkumatta!

Mutta sitten siihen aiheeseen. Poikien tämän kevään ulkovaatteista olenkin kirjoittanut jo ainakin kertaalleen, himpun verran liian ajoissa, sillä niin se takatalvi vaan iski tännekin. Fleecellisellä haalarilla pärjättiin onneksi vielä, eikä tarvinnut kaivella niitä toppahaalareita enää kaappien kätköistä! Kovasti olen harmitellut viime aikoina sitä, että tuon kaksivetoketjuisen 92cm haalarin jäädessä pieneksi, ei popilta löydy enää haalareita meidän pojille. En vaan oikein tykkää siitä yksivetoketjusesta, joten meidän pitää syksyllä suunnata muille apajille.. Mitä haalaria suosittelisitte kaksivuotiaille? Kohta alkavista aleista haluaisin napata pojille haalarit syksyyn, joten pian alkaa taas olla kiire!


Takit pojilla on jo toista kautta Name Itin softshelliä ja nämä ovatkin monikäyttöisyydessään ihan loistavat! Viileämmällä kelillä laitetaan alle Polarn o pyretin windfleecet ja lämpimämmällä mennään ilman. Nämä meillä on käytössä myös vähän siistimpinä takkeina, joten kuraleikeissä näiden kanssa ei rymytä. Vaikka softshelliä kylläkin taitavat päiväkodintädit kehua juurikin siksi, että se pitää vettä niin hyvin!

Takeissa mennään kahdella koolla. Kasperilla kokona on 92cm ja Rasmukselle menee vielä 86cm. Toiveissa on, että syksylle riittäisi vain yhden takin hankinta, kuten tällekin kaudelle. Kokoerot perättäisten kokojen välillä ovat niin pieniä, ettei takkien mitoissa ole montaakaan senttiä eroa. 


Takkien kaverina käytetään Lindexin kuorihousuja. Vettä ne eivät paljoa pidä, pilaria löytyi vaan 3000, mutta riittävät suojaamaan enimmältä kosteudelta ja tuulelta. Syksylle varten pitäisi katsella aleista uusia kuorihousuja, tällä kertaa vähän paremmilla vesipilarilukemilla. Molo kidsin housujen heijastimet miellyttävät mun silmää kovasti, ne olisi kiva hankkia pojille mustana. Myös Polarn o Pyretin housut taitavat olla hyvät.. Onko jollain kokemusta Name Itin kuorihousuista?

Vesikelien haalari meillä onkin hinta-laatu suhteeltaan ehkä paras haalari ikinä. Nimittäin LIndexin Rainwear, joka kestää sujuvasti vesilätäköissä makoilunkin. Yritin metsästää näitä myös ensi syksylle, mutta koot loppuvat harmittavasti 86cm.. Voi Lindex! Tehkää näitä isommillekin!



Kengiksi hankittiin kuukausi takaperin Vikingin Goretexit, jotka nousivat heti poikien suosikiksi. Niissä tepastellaan paitsi sisällä myös ulkona. Kenkä on kevyt ja gore-kalvon vuoksi täysin vedenpitävä. Ihan huippukenkä siis tuollaisille taaperoille, jotka suuntaavat suoraan vesilätäkköön seisomaan, kun sellainen sattuu vastaan. Kunnon loska- ja vesikeleillä jalkoihin vedetään sitten Crocsin kumpparit. Tennareita käytössä on kahdet, punaiset ja harmaat H&M:t.

Pipoja meillä on iso arsenaali, vähän joka värissä ja eritakkeihin sopivia. Parhaita ovat nuo Name Itin heijastinpipot, joita tekisi mieli hankkia vähän joka värissä. Ne on vaan niin toimivia! Voikun talvellekin tulisi tällaisia. Toinen piposuosikki, erityisesti kauppahattuna on Raila Designin meille lähettämät lippapipot*! Pipot ovat pehmoista trikoota ja parhaimmillaan ilman kypärähattua. Näin viileämmällä kelillä istuu nätisti myös kypärähatun päälle. Railalta on muuten nyt tullut myös tytöille söpöjä ruusukepipoja! Raila Designin Facebookista voi kurkistella tarkemmin! Railan käsialaahan ovat myös meidän vaunujen tähtikuvioiset vaunuverhot, jotka on mittatilauksena tehty meidän vaunuihin! :)

*pipot saatu