Uutta POMPdeLUX:ia !

Mä en voi sanoa hurahtaneeni oikeastaan mihinkään lastenvaatemerkkiin.

Poikien lipastosta löytyy niin H&M:ää, Lindexia, miikkaria kuin Poppiakin. Merkkiä enemmän mulle merkkaa laatu ja käytännöllisyys. Poikien siirryttyä 80-86cm vaatteisiin, myös pompdelux alkoi kiinnostaa.

POMPdeLUX taitaa olla vähän muotijuttu äitien keskuudessa. Monet blogit ovat pursuilleet hetki sitten julkaistun katalogin ihanuuksia ja aika moni äiti taitaa odottaa maanantaita, jolloin POmpin verkkokauppa viimein aukeaa!

Itsekin odotan maanantaita innolla! On ihanaa päästä selailemaan kunnolla tuotteita, sillä katalogista ei oikein saanut irti kuin yleisilmeen! Merkkailin katalogiin suosikkeja, jotka ainakin sen perusteella näyttivät kivoilta. Viime mallisto näytti verkkokaupan perusteella niin tylsäsltä ja pliisulta omaan makuun, että silloin kaikki vaatteet jäivät meiltä hankkimatta. Nyt on vähän eri ääni kellossa, sillä vaatteet ovat just eikä melkein sitä, mitä tykkään pojille pukea. Nuo haaremit ovat erityisesti valloittaneet sydämeni, ja ne käyvätkin pitkille ja hoikille pojille tosi hyvin! Niin ja raita nyt on aina ihanaa <3 Syyskuussa pääsen ihailemaan näitä ihan livenä omilla kutsuilla! Can't wait!

Tykkään pukea poikia samanlaisiin mutta erivärisiin vaatteisiin. Siihen pompin uusi mallisto näyttäisi antavan hyvin mahdollisuudet, sillä vaatteita löytyy aina 2-4 eri väriä!

Joko teille löytyi omat suosikit? Suuntaatteko syksyn aikana kutsuille, vai shoppailetteko verkkokaupassa heti maanantaina?

1-vuotiskuvaukset á la Korpilumo !

Reilu viikko sitten saatiin viimein toteutettua poikien 1-vuotiskuvaukset, ja nyt niistä saatu materiaali saapui meille kotiin.
Valitettavasti en millään osannut valita parhaita päältä, joten näitä tulee nyt aika monta! 

Toinen toistaan ihanampia.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. 

- Muumipappa

Meidän kaksi suurinta ihmettä <3

Kaikki kuvat 

Copyright: Korpilumo Miia Laurila

Sota sokerista.

Sokerinsyönti on yksi niistä kuumista perunoista äitien keskuudessa,  perheblogeissa ja vähän muillakin areenoilla. Mäkin olen sokeria ja sen syömistä sivunnut paristi ja kertaalleen kirjoittanut ainakin yhden hyvin mustavalkoisen postauksenaiheesta. Sille toivottiin jatkoa, joten tässäpä tulee! Ovathan pojat kuitenkin jo pari kuukautta syöneet samaa ruokaa kuin mekin, joten näkökulmaa on ehkä enemmän kuin viimeksi.

Hei olen Nelli ja olen sokeriaddikti.  

Eli satun tietämään mistä puhun. Mulle oikeasti aiheuttaa vaikeuksia pysytellä tavoitepainossa jos sokerin mussuttaminen tulee tavaksi ja osaksi arkipäivää. Ja mä olen kuitenkin aikuinen ja tiedostan sokerin ja epäterveellisen ruuan ongelmat. Silti se karkkipussi ja suklaapatukka houkuttaa mua ihan vietävästi!! Siksi mä en olekään yhtään yllättynyt uutisesta, jonka bongasin tänään Iltalehden sivuilta. THL:n tekemän tutkimuksen mukaan, joka kymmenes suomalainen tyttö on ylipainoinen. Pojista luku on vielä karmaisevampi. Useampi kuin joka viides! Mun mielestä nuo luvut vaikuttaa aika hirveiltä. Aikuisilla se on vähän oma valinta ja ongelma, jos herkkuja tulee napsittua niin paljon, että se alkaa kehittyä ylipainoksi. Lapsi on kuitenkin vähän toinen juttu. Vanhemmilla pitäisi olla vastuu ja tieto siitä, mitä lapsi syö ja milloin.

Mun mielestä sokeri ja siihen addiktoituminen on ihan täysin rinnastettavissa muidenkin nautintoaineiden riippuvuuteen. Ehkä sokeria voi pitää parempana vaihtoehtona riippuvuudelle kuin huumeita tai alkoholia, mutta riippuvuudenaiheuttaja se on siinä missä nuo muutkin. En tiedä ihan tarkkaan mistä mun riippuvuus johtuu, meillä nimittäin oli pienenä karkkipäivät. Meillä kuitenkin myös syötiin paljon muroja ja juotiin mehuja, joten luulen että ne osaltaan ovat vaikuttaneet addiktion kehittymiseen. Oma addiktioni pysyy hanskassa tiedostamalla, ja tiukoilla karkki/herkkupäivillä. Kun on hetken ilman makeaa, ei sitä enää kaipaa jokapäiväiseen elämään. Homma kuitenkin tosi helposti lähtee hanskasta, jos kalenterissa on samalla viikolla useampi herkkuhetki tai kaupassa erehtyy kävelemään karkkihyllyn läpi. Suklaa on ihan ehdottomasti mulle se karkkia suurempi himonaiheuttaja.

Muroja, mehuja ja valmisjogurtteja ilman olen jo ollut niin pitkään, ettei niiden käyttämättömyys aiheuta mitään ongelmaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että mehu maistuu todella harvoin ja muroihin en ole koskenut vuosiin.

vähän alkaa ehkä tehdä mieli karkkia...

Itse käytän jonkin verran makeutusaineita sokerin sijasta. Limsoissa ostan AINA sen laittiversion ja makurahkoja (profeel ja skyr) meillä on jääkaapissa. Lapsille mun mielestä kuitenkin puhdas sokeri on parempi kuin keinotekoiset makeutusaineet. Stevia on vähän niillä rajoilla. Onhan se kuitenkin luonnonmukainen makeuttaja. Toisinaan tuleekin hankittua pojille stevialla makeutettuja mehuja tai jogurtteja. Enemmän suosin kuitenkin hedelmäsokerilla makeutettuja tuotteita, tai makeutan rahkat ja jugut marjoilla tai soseilla.

Mä olen ehkä sokerinatsi ja tiukkapipo, mutta mua ihan oikeasti järkyttää keskustelut, joissa vanhempien mielestä on ihan ok antaa kaksivuotiaalle aamupalaksi muroja, janojuomaksi mehua, lounaaksi einesruokaa, välipalaksi vanukkaita ja iltapalaksi kaakaota. Siis mitä ihmettä! Eikö oikeasti tajuta mikä määrä sokeria tuollaisessa ruokavaliossa tulee pienelle! Se kun vielä suhteutetaan lapsen painoon niin huhheijaa! Monesti puolustellaan, että ei se nyt niin paha ole, ei kukaan sokeriin ole kuollut ja itsekin syön näin. Joo ei nyt ehkä kuollut, mutta oletteko kuulleet 2. tyypin diabeteksestä? Empä itse ainakaan haluaisi sitä vaivoikseni jos sen jotenkin ruokavaliolla voi välttää. Puhumattakaan mistää muista sokerin syönnin haittatekijöistä, kuten siitä jo mainitusta liikalihavuudesta.  

Sokeri on täysin tyhjää energiaa. Se ei aiheuta kylläisyyden tunnetta vaan sotkee aivojen nälkäreseptoreita aiheuttaen vain lisää sokerinhimoa. Kuulostaapa hyvälle! Sokeri koukuttaa nopeasti, kun sokeriin tottuu sitä kaipaa jatkuvasti lisäravinnoksi. Syntyy helposti sokerikierre. Sokerista kertyy ylimääräisiä kaloreita kroppaan, jotka sitten taas keräävät rasvaa. Rasva kertyy erityisesti sisäelinten ympärille, viskeraalinen rasva you know.. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva taas on sitä kaikista vaarallisinta. Se ei edes aina näy ulospäin, ja myös hoikka ihminen voi helposti kärsiä rasvoittuneista sisäelimistä.

Mun mielestä se sokerivero alkaa kuulostaa jo aika hemmetin hyvälle!

Mä en vaan millään käsitä, että MIKSI? Miksi vanhemmat antaa sitä sokeria niin paljon, jos yllämainitut asiat on kuitenkin tiedossa? Onhan tästä sokerista nyt kuitenkin jankattu jo ikuisuus! Joo toki on helpompi antaa se karkki karkkihyllyllä ja mehu janojuomaksi jos se lapsi vinkuu sitä. Mutta miksi se alunperinkään pitää opettaa siihen, että kaikki maistuu makealle? Joo himo makeaan on luontaista, mutta vähemmälläkin pärjää! Ei se lapsi tule ikinä juomaan janoonsa vettä, jos se on jo pienestä tottunut siihen, että janoon juodaan vain ja ainoastaan makeaa mehua. Silläkin perustellaan sokerin syöttämistä, että pitäähän lapsenkin saada nauttia elämästä. Ihanko oikeasti se kaikki elämästä nauttiminen tulee vaan syömisen ja nimenomaan sokerin syömisen kautta?!

Joo onhan se ihana nähdä kun lapsi tykkää jostain ruuasta. Maiskuttaa suutaan, herkuttelee ja hokee namnam. Mutta meillä ainakin tuo sama reaktio tulee sekä banaaniin että jäätelöön. Eli eikö se sitten ole sama antaa välillä ihan vaan banaania jälkkäriksi?

En mä sano että sokeri pitää kieltää, mutta mun mielestä sitä pitää rajoittaa todella paljon! Ja vanhempi on se joka sen tekee. Tottakai se lapsi testaa vanhempaa kaikessa ja koko ajan. Mutta kun on tietyt rajat, jotka lapsikin tuntee uskon että lapsellakin on parempi olla.

Murot , mehut ja valmisjogurtit on mun mielestä ihan ok herkkuhetkissä. Mutta nimenomaan vain niissä. Mä itse rinnastan ne karkkiin, joten mun mielestä ne kuuluu niihin spesiaalitilanteisiin eikä jokapäiväiseen arkikäyttöön.  Maustamattoman jogurtin voi hyvin maustaa hedelmäsoseilla tai marjoilla ja sokerimurot voi korvata puurolla, talkmuruilla tai täysjyvämyslillä. Ja ne mehut. Mun päähän ei vaan uppoa miksi niitä pitää pitää janojuomana? Eikai kukaan juo janoonsa punaviiniäkään?!

Kyllä meilläkin syödään sokeria mutta ei ylenpalttisesti tai koko ajan. Meillä aikuisilla on herkkupäivä kerran viikossa, joten miksei myös lapsilla? Tällä hetkellä pojille vaan herkuksi on hyvin kelvannut myös itsetehty kiisseli, vesimeloni, pullanpala ja jogurttijäätelö. Mun mielestä vaan karkit eivät kuulu pikkulapsen ruokavalioon. Ne ei osaa niitä kaivata eikä pyytää, joten miksi antaa? Mä luulen, että karkkiakin ehtii syödä tulevaisuudessa ihan mielinmäärin!

Viimeksi mulle kommentoitiin, että sokerin kieltämisellä aiheutan lapsilleni juuri sen, että sokerista tulee kielletty hedelmä ja he haluavat sitä kahta kauheammin. Itse en usko tähän pätkääkään, enhän kiellä sokeria vaan nimenomaan opetan siihen kohtuukäyttöön ja myös muihin makuihin. Moni muukin asia voi olla lapsesta herkkua kuin vaan karkit ja sokeria pursuilevat jälkkärit.

 Hedelmäsalaatti vaniljakastikkeella tai omenakaurapaistos on lapsesta myös herkkua. Mä uskon siihen, että se on vaan mihin sen lapsen totuttaa. Jos ei ole tottunut siihen, että kaikki ruoka maistuu makealle, ei sitä myöskään kaipaa jatkossa.

Toinen millä perusteltiin viimeksi sitä, että tämä vähäsokerisuus ei tule onnistumaan oli se, etten voi vaikuttaa lapseni sokerin syöntiin tilanteissa joissa hän on jonkun toisen kanssa. Kummin tai isovanhemman, tai ihan täysin ulkopuolisella hoidossa kuten päiväkodissa. No en täysin voikaan. MUTTA meillä isovanhemmat ja kummit tietää mitä me sokerista ajatellaan. Aika takuuvarmasti pojat tulevat saamaan enemmän herkkuja mummoloissa kuin saisivat kotona. Mutta mitäs sitten? Mä luotan meidän mummoloiden arvostelukykyyn siinä, että lapselle ei lyödä eteen kilon karkkipussia vaan se määrä on kohtuullinen, oli se sitten pullaa tai kakkua. Ja mummolassa tai kummilassa olo ei ole arkipäivää. Lapsellekin voi opettaa sen, että mummolassa mummon säännöt kotona äidin ja isin. Jos mummo antaa viikolla pannukakkua niin se antaa. Mutta se on mummola. Se ei tarkoita että kotona syötäisiin viikolla pannukakkua iltapalaksi. Päiväkodista taas.. No, meidän lapset eivät ole pariin vuoteen menossa kodin ulkopuolelle hoitoon, joten se ei ole meille tämän hetken murhe. Päiväkodissakin voi kuitenkin halutessaan vaatia lapselle sokerittoman ruokavalion, jolloin välipalat eivät ole niitä pullapaloja tai kiisseleitä.

No, mä olen taas puhunut. Saatan olla aika fanaattinen tästä aiheesta, eikä mun tarkoitus tosiaan ole loukata ketään, tai saada aikaan mitään paska mutsi tai faija -oloa. Ennen kaikkea, jokainen kasvattaa ja syöttää lapsensa ihan just niin kuin tykkää ja se on heidän perheelle juuri oikea tapa. Ihan varmasti, jos vanhempien aamupalaan kuuluvat murot, ja karkit ovat arkipäivää, on niitä vaikea kieltää myöskään lapselta. Ehkä mä vaan haluan vähän aukoa silmiä. Tiedostetaanko oikeasti sokerin vaarat? Jos sokeri on paljon edustettuna ruokavaliossa olisiko sitten paikallaan kunnostautuminen koko perheelle? Ennen kuin sairastutaan siihen diabetekseen? Ylenpalttinen sokeri kun ei nyt vaan millään tavalla ole terveellistä. Mutta niin tai näin, varmasti monen mielestä tämä meidänkin tapa on ihan järjetöntä holhoamista. 

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? Onko mielipidepostauksia kiva lukea? 

Tuleeko sokerikeskustelu jo korvista ulos vai asuuko teilläkin pieni sokerinatsi?

Perhepäivä ja Vanhan kaupungin markkinat!

Tänään vietettiin taas pitkästä aikaa kunnolla aikaa perheenä! 

Takana meillä kaikilla on rankka viikko, uutta arkea ollaan opeteltu taas puolin ja toisin, eikä kiukuilta olla vältytty niin lasten kuin aikuistenkaan kesken. 

Pakko myöntää, että vaikka itse olin töissä aika lyhyen aikaa, onnistuin silti unohtamaan mikä työleiri kotiarjen pyörittäminen taas on! Eli pisteet isille hienosti hoidetusta keväästä ja kesästä!

Aamu aloitettiin herkuttelulla. Vähän spesiaalimpaa aamiaista meille kaikille. Tuoreita sämpylöitä, croisantteja, melonia, juustoja ja lajitelma erilaisia makkaroita. Kuumaa kahvia ja greippimehua unohtamatta! Pojillekin maistui vaihtelu perinteiseen puurosettiin!

Heti aamiaisen jälkeen otettiin suunnaksi keskusta ja Taitokortteli, jossa järjestettiin Vanhan kaupungin markkinat! 

Erilaisia kojuja, kansantanssiesityksiä ja työnäytöksiä oli joka lähtöön. Paikalle oli tuotu myös muutamia vanhoja autoja! Pojista (=isistä) vanhat autot olivat mahtavia, ja niiden kyydissä pitikin käydä istumassa.

Markkinoilta jatkettiin leikkipuistoon, jossa pojat olivat taas elementissään. Mekin saatiin olla melko rauhassa, sillä puistossa ei ollut hiekkaa mitä syödä..

Lounasta syötiin keskustan kreetalaisessa ravintolassa. Ruoka siellä on aivan ihanaa ja useimmiten se onkin se meidän ykkösraflavalinta! Pojillekin maistui tsatsiki, pita, feta ja kreikkalaiset lihapullat hienosti. Sotkua tuli, mutta mitäs pienistä!

Kotiinpaluumatkalla poikettiin vielä mummolassa jätskillä ja hakemassa mustikoita pakastimeen. Onni on marjastusintoiset isovanhemmat <3 Saattaisi muuten jäädä meiltä mustikat hankkimatta! Kiitos Mummo ja Ukki!

Iltapäivä kuluikin kotona lötköillessä. Pojat veteli kolmen tunnin päikkärit, joten meillä oli Henkan kanssa pitkästä aikaa taas kunnolla aikaa toisillemme. Ei avattu telkkaria tai tietokonetta. Puhelimetkin oli äänettömällä. Oltiin vaan. Ihan huippua!

Illalla vielä piipahdettiin lähileikkipuistossa ja haettiin iltapalaa kaupasta. Pojat unille iltahepuleiden jälkeen ja meille saunaa ja herkkuja.

Näistä oli meidän lauantai tehty.
Kuinkas teidän viikonloppu sujuu? 

Kotihoidontuella, mitäs nyt? Tarkan euron vinkit !

Vanhempainrahakausi päättyi pari viikkoa sitten meidän isinkin osalta, joten nyt pojista ”saatava” tukimuoto on kotihoidontuki. Verrattaessa tätä elokuussa alkavaa tilannetta, jossa mun tuloina on kotihoidontuki ja opintotuki, viime maaliskuuhun, jolloin sain vielä vanhempainrahaa, ero on aika suuri. Monet keskustelut on kotona käyty siitä, miten tämä mun kotiin jääminen ja opiskelujen jatkaminen sopii meidän taloudelle. Menot kun ei kuitenkaan pienene kuin työmatkakulujen osalta, vaikka tulotaso laskeekin.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että oli ne tulot sitten mitä vaan, vaikuttaa äkillinen tulotason lasku elämään lähes yhtä paljon. Vaikka perheen tulot tippuisi 4000 eurosta 3000 euroon tai 2000 eurosta 1000 euroon, ero on aina suuri ja vaatii uudelleen asennoitumista ja sopeutumista uuteen tilanteeseen.

Ongelmia tulee yleensä siinä tilanteessa, kun elintottumuksia ei mukauteta  laskeneeseen rahatilanteeseen. 

Meillä on siitä onnellinen tilanne, että meillä perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa, joista toinen käy kokopäivätöissä. Tulot pysyvät siis edelleen hyvinä, vaikka notkahdus tuleekin. Kaikki kunnia yksinhuoltajille, joiden kaikki raha on vain sitä omaa ansiota. Päätäpä siinä sitten, että eleletkö kotihoidontuella vai laitatko lapsen/lapset hoitoon. 

Moni rahaan ja sen riittämiseen liittyvä asia riippuu todella paljon omasta asenteesta ja tavasta hoitaa taloutta. Pienilläkin tuloilla voi tehdä kivoja ja kalliitakin hankintoja, jos vaan rahansa käyttää järkevästi. Toisaalta isoilla tuloillakin voi olla ihan vararikossa jos elelee yli varojensa.

No millaisia selviytymis-/säästövinkkejä sitten itse antaisin lapsiperheille?

1. Säästä äitiyslomalla
 Äitiyslomalla ollessa ollaan useimmiten töissä. Karsi silloin omista/perheen menoista ja laita reilulla kädellä rahaa säästöön. Äitiyslomalle ei kannata ajoittaa mitään kalliita hankintoja, sillä lapsen (ja varsinkin kahden) hankintoihin menee ihan kamalasti rahaa. Kivempi laittaa ne säästetyt rahat lapsen hankintoihin sitten vauvan synnyttyä. Säästää voi myös reilusti etukäteen. Puskurirahasto työttömyyden ja muiden kriisien varalle ei ole yhtään hullumpi juttu. Nosta veroprosenttia parilla prosentilla ja rahaa menee säästöön ihan huomaamatta, saatpa vielä ihan kivan koronkin rahoillesi ;)!

2. Osta vaatteita aleista ja kirppareilta. 

Sekä omia että lasten. Varsinkin lastenvaatteet tulevat parissa kuukaudessa aleihin ja jos malttaa hankkia ne ihanuudet vasta alennusmyynneistä säästää todella pitkän pennin! Varsinkin ulkovaatteiden kanssa ennakointi kannattaa! Myös kierrättäminen kavereiden kesken toimii! Muista myös myydä niitä omia poispäin! Kirppareilta tienaa tosi hyvin lasten ja naisten vaatteilla kunhan vaan hinnoittelee oikein! 

3. Osta laadukasta ja monikäyttöistä vaatetta ja tavaraa. 

Monessa tilanteessa laatu korvaa siitä maksetun hinnan moninkertaisesti. Varsinkin jos kyse on merkkivaatteesta, josta maksetaan käytettynäkin 50-70% sen ovh hinnasta. Myös merkkituotteissa on hyvä muistaa, ettei merkki ole aina tae laadusta. Materiaali on syytä syynätä kunnolla kaupassa ja reklamoida vaikka vaate olisikin käynyt jo pesussa. Isoimmat vaateliikkeet korvaavat pesussa pilalle menneen vaatteen, vaikka se olisikin ollut jo käytössä.

4. Suunnittele viikon ruuat etukäteen ennen kauppaan menoa.

 Valitse tuotteet halvimman kilohinnan ja järkevimmän pakkauskoon mukaan. Suosi kauden vihanneksia ja kampanjoissa olevia alelihoja. Liha säilyy pakastimessa helposti puolikin vuotta, joten isommista aleista voi ostaa montakin lihapakettia pakastimeen odottelemaan käyttöä.

5. Käytä myös tähteet. 

Älä heitä ruokaa roskiin! Siinä menee varmasti monta euroa ihan hukkaan! Munakas on ihan huippu tähderuoka, jonka sekaan voi laittaa oikeastaan mitä vaan!

6. Keskitä kauppaostokset yhteen kauppaan ja yhteen päivään. 

Mä olen ainakin sellainen mielialashoppailija, että teen heräteostoksia ihan liian helposti! Kun viikon ruuat ostaa kerralla listan mukaan, jää ne heräteostokset hankkimatta! Rahaa säästyy viikottain helposti monta kymppiä!

7. Kilpailuta sähkö-, puhelin- ja vakuutusyhtiöt. 

Tämä pitäisi ihan kaikkien tehdä vuoden välein! Tarjoukset uusille asiakkaille ovat aina PALJON parempia kuin vanhoille! Vie aikaa mutta maksaa vaivaa! Me esimerkiksi siirrettiin henkivakuutukset juuri toiseen yhtiöön ja säästöä vuositasolla tuli 100e. 

8. Älä käytä osamaksu- tai kuukausierälaskutusta! 

Korot ovat ihan hirveitä! Joskus Klarnalla varsinkin on ilmaista maksuaikaa 1-3kk, jolloin nämä on mun mielestä ihan ok. Muuten vältä! Kolmen kuukauden ajalta maksettu korko voi käsittely- ja postituskuluinen summasta riippuen olla jopa 100e! Fiksumpaa on isommat hankinnat tehdä Visalla, jossa ilmaista maksuaikaa on kuukausi. Visalaskun voi sitten maksaa taas säästöillä pois, jolloin selviää ilman korkoja.  Ja jos et nyt näitä pysty välttämään niin vältä nyt edes pikavippejä!! Ne on jo ihan tuhoontuomittu juttu!

9. Irtisano salijäsenyys. 

Jos salilla ja kuntokeskuksissa käynti on epäsäännöllistä, irtisano jäsenyys ja osta 10 kerran kortti. Treenailu maksaa helposti 50e/kk eli 600e vuodessa. Kahdelta 1200e. Jos käyntejä tulee vaan pari viikkoon, on kymmenen kerran kortti usein huomattavasti halvempi.

10. Suosi itsetehtyä kotiruokaa ja vältä pika- ja einesruokaa sekä ravintoloita.

 Laskin, että meillä meni heinäkuussa ravintoloihin lähes 300e. Sillähän saisi melkein kuukauden ruokaostokset! Monesti itsetehty ruoka on vieläpä parempaa kuin ravintolasafka. Ravintolassa maksaa useimmiten siitä mukavuudesta, mikä ravintoloihin menossa on. Ei tarvitse itse siivota pöytää eikä keittiötä. Jos ravintolassa kävisi vain pari kertaa kuussa säästyisi tästäkin summasta yli puolet!

11. Älä käy kaupungilla.
Tai käy vaan, mutta vain silloin jos oikeasti tarvitset jotain. Se että menee kaupungille vain katselemaan, tulee usein kukkarolle tosi kalliiksi. Tai ainakin mulle tulee. Usein tulee ostettu lastenvaatteita kaupungilla käydessä, vaikkei niille nyt ehkä varsinaista tarvetta olisikaan. Kaupungilla käy myös usein kahvilla ja syömässä jotain, joten euroja menee jälleen.. 

Nyt jakoon parhaat säästökeinot! Millä te säästätte euroja?