torstai 1. marraskuuta 2018

VASTAUKSET osa 2

Ja sitten jatkuu vastauksilla. Tässä erässä on useampi sellainen aihe, jotka laitan suoraan luonnoksiin ja palaan niihin laajemmin ihan postauksen muodossa. Kiitos jälleen hyvistä kysymyksistä, näistä sai itsekin valtavasti ideoita!




Missä olet matkustellut ?



Lapsuudessani käytiin paristi Kanarialla, Italiassa, Ruotsissa, Floridassa ja Marokossa. Lisäksi reissattiin useampana talvena Lapissa. Kotoa muuttamisen jälkeen ollaan mieheni kanssa matkustettu paristi Turkkiin, Egyptiin, Barcelonaan, Malagaan, Tallinnaan, Tukholmaan ja nyt viimeisimpänä Mallorcalle.



Onko vanhempasi parisuhteessa, jos niin mikä on heidän liittonsa salaisuus ?


Ei, vanhempani eivät ole enää toistensa kanssa parisuhteessa. He erosivat kun odotin tuplia. Sitä ennen liittoa kesti 25 vuotta ja mä luulen, että sen salaisuus silloin oli yhteinen aika. Me tehtiin perheenä aina tosi paljon kaikkea ja muistan lapsuudestani monta ihanaa hetkeä ihan vaan perheen kesken. Hekin taisivat kasvaa erilleen ja ovat nyt tahoillaan onnellisempia kuin yhdessä :)

Voisitko lopettaa lihansyömisen?


Haluaisin ihan kamalasti sanoa, että kyllä, mutta oikeasti mä en ole ihan varma pystyisinkö. Toivon, että jossain vaiheessa se tuntuisi helpommalta, olen nytkin kuitenkin edennyt lihanvähentämisessä pikkuhiljaa eteenpäin. Punaista lihaa en itse syö juurikaan ja se olisi ihan helppo jättää ruokavaliosta kokonaan pois. Mun ongelmat tulee broilerin kanssa, jota käytän aika paljon ja moneen eri juttuun. En oikein tiedä millä korvaisin sen. 



Minua kiinnostaa myös ruokamenot. Miten usein käytte ruokakaupassa ja suositteko jotain kauppaketjua? Onko teillä omat vai yhteiset tilit/rahat? Miten jaatte talouden menot, meneekö kaikki puoliksi vai maksaako toinen esim. ruoat ja toinen sitten jotain muuta? Onko teillä budjetti, jonka mukaan jaatte menoja? Lukisin mielelläni vaikka oman postauksen näistä talousasioista. Instan puolella videot ovat kivoja, mutta täällä blogissa luen mieluiten ihan perinteisiä postauksia.


Tästä mä voisin tehdä ihan oman postauksensa, sillä tämä on aiheena niin laaja. Eli nyt vähän suppeammin vastaus. Käydään isosti kaupassa kerran tai kaksi viikossa ja täydennetään sitten lähikaupasta tarpeen mukaan. Huomaan heti, että jos en suunnittele viikkoa kunnolla, pitää kaupassa käydä paljon useammin kuin sellaisina viikkoina kun suunnittelen. 

Me käydään pääasiassa S-marketissa, viikko-ostokset joskus Prismasta. Lähikauppa ja samalla meidän posti on K-market ja sieltä ostetaan paljon sitten niitä täydennyksiä. 

Me otettiin yhteinen tili käyttöön silloin kun muutettiin yhteen. Sellainen taloustili mihin molemmat laittoi suhteessa omiin tuloihin saman verran ja josta sitten maksettiin yhteiset laskut ja ruuat. Sillä tiellä ollaan edelleen ja meillä on nyt useampikin yhteinen tili, vähän eri tarkoituksiin. Mutta niiden lisäksi myös omat tilit.

Rahat on yhteiset. Ollaan molemmat aina oltu sitä mieltä, että yhteiset rahat toimii paremmin. Hankinnatkin monesti keskustellaan yhdessä, varsinkin sellaiset isommat. Mutta meillä on molemmin puolinen luottamus toisen rahankäyttöön, joten ei ole ollut tarvetta huomautella ostoksista. Mä hoidan oikeastaan kokonaan lasten hankinnat, vaikkakin kyselen mieheltä aina mielipiteitä niihin.

Rahat menee vähän eri tileille, ei sinänsä ole väliä että kenen rahoilla mitäkin maksetaan, koska rahat on yhteisiä. Mieheni palkka menee lainanhoitotilille ja sillä maksetaan meidän laina ja kaikki laskut. Sieltä siirretään myös rahat taloussäästötilille, säästötilille ja lomatilille. Loppusumman hän jakaa puoliksi ja siirtää toisen omalle tililleen ja toisen mun tilille. Joskus tuo summa on enemmän joskus vähemmän, vähän riippuen siitä minkä verran laskuja on ollut. Mun blogipalkat tulee taas yhdelle tilille, josta sitten tarpeen mukaan siirtelen meidän ruokatilille rahaa. Jos mun blogipalkkatilillä on kuun lopussa vielä reilusti rahaa, siirrän sieltä rahaa lasten vaatetilille tai säästötileille. Tuonne ruokatilille tulee myös mun kotihoidontuki ja lapsilisät. Ruokatiliä käytetään oikeastaan vaan ruokakaupassa ja bensa-asemalla. Muuten käytetään menoihimme niitä meidän omia tilejä.

Lisäksi meillä on vielä lapsille säästötilit, joihin ei mun hoitovapaan aikana säästetä lainkaan. Noiden lisäksi on vielä lasten nimissä olevat s-tilit, joihin tulee rahat mun myymistä lastenvaatteista, tai jos lapset on saaneet vaikka synttärilahjaksi rahaa. Sieltä sitten myös maksan lasten vaatelaskut, tai siirrän rahaa omalle tilille jos olen "omilla rahoilla" ostanut lapsille jotain vaatetta. 

Paljon tilejä, mutta niillä on vähän eri käyttötarkoitukset ja mun mielestä näin on ollut selkeää. Yhtä tiliä katsomalla näkee aina selkeästi minkä verran menoja kuukaudessa on ollut. Vaikka tuo lasten vaatetili. Kun siellä on on tuloja ja ottoja sen mukaan kun olen myynyt vaatetta ja ostanut, näkee kokoajan konkreettisen tilanteen paljon lastenvaatteisiin menee rahaa. Tämä vastauskin vähän rönsysi, mutta vaikea oli vastata suppeasti :D


Nykyään puhutaan kovasti siitä miten huonosti pojilla menee, he eivät pärjää koulussa, syrjäytyvät tyttöjä helpommin ja vielä 2010-luvulla on kulttuuri, jossa oletetaan miehen näyttävän tunteidensa sijasta nyrkkejä. Pyrittekö kasvatuksessanne ja arjessanne aktiivisesti ehkäisemään tätä toksista maskuliinisuutta ja miten se näkyy? :)


Tämä oli taas sellainen kysymys, joka tarvitsisi oman postauksen. Haluan ajatella, että tytöt ja pojat ovat aina kaikessa, kaikkialla ja kaikille aikuisille samalla viivalla. Harmittaa vaan on, että sellaista perinteisen tyyppistä poikaa syrjii koulumaailman rakenne ja tytöt asetetaan harmittavasti aina siihen pinkkiin röyhelömuottiin. Monesti myös aikuisilla on suosikkisukupuolia, joita sitten suositaan tietoisesti tai tiedostamatta.

Pyritään arjessa kasvattamaan lapsia heidän luonteensa mukaan, ei sukupuolen perusteella. Mutta usein huomaan myös epäonnistuvani tässä oikein rytinällä, sillä perinteiset sukupuolimallit istuvat niin tiukassa. 

Isoiten tuota maailmankuvaa vastaan taistellaan varmasti tunteiden sanoittamisella, mitä itse ainakin harrastan jatkuvasti ja ihan huomaamattakin. Haluan, että lapsista kasvaa tunneälykkäitä aikuisia, jotka eivät ainakaan omalla toiminnallaan jatka tuota perinteistä maskuliinisuutta. Vältetään niitä, älä nyt itke, ei isot pojat itke -kommentteja ja annetaan kaikkien tunteiden näkyä. Niin itsellä kuin lapsillakin. Liäski vältetään itse vahvistamasta tyttö/poika vastakkainasettelua ja korjaillaan sitä jos lapset sanovat jotain roolien mukaista. Siis vaikka, että ei äiti voi vaihtaa renkaita koska on tyttö. Korjataan nuo aina, ja kerrotaan että äiti voisi vaihtaa renkaat jos haluaisi, mutta se ei kiinnosta äitiä. Isi on kiinnostuneempi autoista ja renkaista ja siksi vaihtaa. Lapset on meidän mukana touhuissa, olipa ne perinteisiä naisten tai miesten töitä. 

Mua kiinnostaa myös kuinka teillä saadaan rahat riittämään nyt kun olet hoitovapaalla? Ostatteko paljon luotolle vai riittääkö kaikkeen rahat heti?

Tammi-kesäkuun meidän laina oli vain koroilla, joten saatiin kivasti säästettyä rahaa reissua ja syksyä varten. Mutta tietysti nyt pitää kiinnittää enemmän huomiota kulutukseen kuin alkuvuodesta, sillä onhan meillä tavallaan vaan yhden aikuisen tulot, vaikka menot onkin samat kuin muulloinkin. Me tullaan toimeen onneksi ihan kivasti, sillä mulla kuitenkin pyörii blogitulot mukana koko ajan. Ilman niitä ei rahat varmaan riittäisikään. 

Luotolle ostetaan isompia hankintoja, pääasiassa luotto-ostoille saatavan vakuutuksen vuoksi. Mutta ne pyritään maksamaan mahdollisimman nopeasti pois. Isoihin hankintoihin harvoin riittää rahat heti ja vaikka tuo Espanjan reissu ostettiin puolen vuoden maksuajalla. Siitä oli kampanja, jolla maksuajan sai korottomasti.

Luotto-ostoissa pyritään muistamaan se, että luotto ei ole omaa rahaa vaan vaan lainassa, ja mitoitetaan ostot niin, että luotto saadaan maksettua parissa kuukaudessa pois. Elämiseen luottoa ei käytetä, jos tulisi tilanne, että luotolle pitää ostaa ruokaa, pitäisi säästää jossain muussa.


Miksi muutitte pois Pohjois-Karjalasta 


Töiden vuoksi. Varsinkin mun mies koki, ettei Joensuussa ollut riittävän laajaa työtarjontaa vastaamaan hänen koulutustaan ja palkkatoivetta. Muuten viihdyttiin kyllä hyvin ja mun puolesta olisi voitu jäädäkin. Ja eihän sitä tiedä, vaikka työkuviot olisi järjestynyt sielläkin, mutta koetaan silti, että muutto oli meille oikea ratkaisu.


Pitääkö jopa lelujen olla sävy sävyyn sisustuksen kanssa...?!


Ei tarvi. Vaikka olisihan se aika villiä jos näin olisi :D


Lasten juttuja isästä olisi kiva näin isänpäivän lähestyessä. Tai lasten juttuja toisistaan siten etteivät kuulisi mitä toinen vastannut etteivät voisi matkia toisiaan.


Joo, varsinkin toi ajatuksia toisistaan olisi tosi hauska idea. Laitan sen tuonne toteutettavien listalle!


Jos teiän pojat olisikin tyttöjä, niin minkä nimisiä he olisivat? :)


Tuplista olisi aika varmasti Tullut Minea ja Amanda ja ne olivatkin heidän hätäkastenimensä sairaalan papruissa. Toisia ja kolmansia nimiä en tosin enää muista. Taidettiin miettiä Helmiä ja Lahjaa toisiksi nimiksi ja jotain pidempiä kolmansiksi. 

Kuopus olisi ollut Jadessa tai Mimosa. Tosin mieheni ei innostunut kummastakaan. Vaikea sanoa mihin olisi lopulta päädytty, mutta sairaalan papereihin kirjattiin Mimosa Helmi Jadessa




Onko teillä ollut koskaan lemmikkejä? Vaikkapa kun olet itse ollut nuori ja asunut vanhempien kanssa?


Mun vanhemmilla oli kultainennoutaja Devi , kun mä synnyin, mutta hän majaili pääasiassa mun äidin vanhemmilla silloin. Vuosi asuttiin Devin kanssa saman katon alla kun mun pappa kuoli ja mamma joutui sairaalaan, mutta sitten Devikin jouduttiin lopettamaan. Hän oli jo viisitoistavuotias ja kasvaimet niin isoja, ettei elämää kannattanut jatkaa. Hän oli mulle kuitenkin tosi rakas <3


Paavo-kissa otettiin meille mun tädiltä, kun mä olin 14v mutta en koskaan kiintynyt kissaan isommin. Paavo oli enemmän mun siskon kissa, ja sai osansa hänen hoivavietistä :D Paavon jälkeen mun lapsuuden kotiin muutti vielä Mindi-kissa, mutta mä olin jo muuttanut silloin pois kotoa. 

Voisiko teille tulla joskus esim koira tai joku pienempi eläin? Oletteko allergisia ?


En usko, mä en ole kovin eläinrakas, tai että ei mulla mitään eläimiä vastaan ole, mutten koe niitä erityisen tarpeellisiksi. Vaikka antaahan ne paljon, ja voi olla että olen toista mieltä lasten ollessa isompia. Never say never, mutta koska mieheni on allerginen koirille, olisi eläimen meille ottaminen jokatapauksessa vaikeaa. Tuplat kyllä viikottain kyselee, milloin meille voisi tulla koira. 


Omistatteko kaksi autoa? Minkä merkkinen on teidän mielestä paras jos pitää turvaistuimet mahtua takapenkille?


Omistetaan yksi, toinen on mieheni työsuhdeauto. Paras on varmaankin tila-auto, sillä niissä on erilliset penkit. Farkkujen kanssa mahtuminen on aina enemmän tai vähemmän tetristä . Meidän auto on Touran ja vaikka mahdutaan siihen hyvin, en erityisemmin tykkää tästä autosta. Mun puolesta voitaisiin vaihtaa se johonkin toiseen johon istuimet menisi. Haluaisin farkun, sillä iso tila-auto on myös melkoinen bensasyöppö ja maantielaiva. 


Eikö sua ikinä häiritse se, kuinka paljon elät arkea ns. Linssin läpi? Eli kuvaten päivässä esim. Monia instavideoita, ottaen kuvia, jne... tai etenkin siis lasten kannalta ajateltuna. Ootko ajatellut, että lapsille voisi jäädä lapsuudesta muisto, missä äiti oli vaan aina kännykkä/kamera kädessä ja höpötti Kännykälle? Tai kuinka paljon ns. Menetät lasten lapsuudesta, kun katsot sitä linssin läpi, etkä ole aidosti läsnä? 
Enkä tarkoita tätä pahalla tai tarkoita, ettet ollenkaan keskittyisi lapsiin ilman linssiä :) tämmönen ajatus vaan tullut monen someaktiivi/bloggari äidin kohdalla..


Tää oli tosi hyvä kysymys ja myös tähän lupaan palata tarkemmin postauksen muodossa. Mietin usein mun somen käyttöä ja ennen tähänkin vastaamista seurailin miten käytän somea lasten aikana. Mä en itse koe kuvaamista niinkään ongelmaksi, useimmiten mun ig-storyt on nimittäin sitä, että höpöttelen puhelimelle pari minuuttia lasten leikkiessa ja kuvaan muutamia videoita päivän touhuista. Kuvaan videot suoraan ig:hen, jolloin se hoituu tosi äkkiä. Keskimäärin päivästä menee ehkä kymmenen minuuttia noiden videoiden kuvaamiseen, enkä koe sen olevan ongelma meillä. Some on kuitenkin myös mun työ, joten olen tavallaan "suostunut" siihen, että osa ajasta menee somessa.

Kuvaamiselle taas otan tietoisesti aikaa ja se on sitä mun työaikaa, jolloin isi on enemmän lasten kanssa. IG:hen jakamani kuvat ovat osittain näitä "työkuvia" ja osittain arjessa räpsittyjä. Nuo räpsityt vie tietysti lapsilta aikaa, mutta niiden osuus on keskimäärin yksi tai kaksi päivässä, joten en pidä niitä kään isona juttuna.

Isommaksi ongelmaksi nostaisin sen tiedostamattoman somen käytön, sen kun roikkuu vaikka igssä ja katsoo videoita kerta toisensa jälkeen. Se kun puhelin on käsien ulottuvilla koko ajan ja sen avaa heti tylsän hetken tullen. Mä olen jo pitkään tehnyt niin, ettei puhelin kulje mun matkassa. Se on yleensä meidän olkkarin tasolla, jotta kuulen jos se soi. Mutta IG:n, blogin kommentit ja sähköpostit tarkistan vaan pariin kertaan päivän aikana. Eikä niistä tule mun puhelimeen ilmoituksia. Sähköposteihinkin vastailen vasta siinä vaiheessa kun lapset ovat nukkumassa. Someaikaa mulla on yleensä aamulla lasten katsellessa piirrettyjä/leikkiessa ja mun koomaillessa kahvikupin kanssa sekä iltapäivällä pienimmän päiväunien aikaan. Kolmannen kerran otan tietoisen somehetken miehen ollessa kotona ja touhutessa lasten kanssa. Ja illalla sitten lasten käytyä nukkumaan tarpeen mukaan.

Tylsissä hetkissä, jossa yleensä tulee kaivettua puhelin esiin teen välillä tietoisia valintoja etten ota. Puhelin nimittäin syö aikaa iha ntosi paljon ja mun mielestä ehdin paremmin tehdä kaikkea muuta kun en koko ajan ole saatavilla tai seuraa toisten IG storeja koko ajan. 

Mutta hyvä ja ajatuksia herättävä kysymys. En siis koe, että menettäisin lasten lapsuudesta hetkiä, koska IG-storeja kuvaan lopulta vaan muutamia minuutteja päivässä, tän päivän salso on varmaan kolme minuuttia? Mutta muu somen käyttö kyllä vie huomion tosi kokonaisvaltaisesti ja siihen kannattaa kaikkien kiinnittää huomiota!

Oletko raskaana?

En ole. Vaikkakin, jos olisin en luultavasti sitä tässä yhteydessä paljastaisi ;)


Siinä olikin toinen setti, kolmas tulee viimeistään ensi viikolla, ehkä jo viikonloppuna jos löytyy hyvä hetki vastailulle! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille! ❤

1 kommentti:

  1. Ensimmäisessä kuvassa vilahtavat lastenhuoneen verhot - mistä ne on? Olen etsinyt pienen huoneeseen verhoja ikuisuuden ja nyt näyttäisi kivalta.. :)

    Kiitos myös mielenkiintoisesta postauksesta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!