sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Miten sujuu kehoprojekti ?

Hetki on taas vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin (TÄÄLLÄ) mun kehoprojektistani, tai tutummin elämäntaparemontista. Mitä sille sitten kuuluu nyt? Vähän hyvää ja huonoa, lokakuussa huonoa, nyt marraskuussa jo parempaa, vaikka tämä ärsyttävä yskä/kurkkukipu/äänipois -tauti onkin tehnyt hallaa varsinkin urheilupuoliskoon. 

Lokakuun alussa uskoin ammentavani ihan mahdotonta motivaatiospurttia, olihan takana kuitenkin kuukauden mittainen kevyempi pätkä syömisten kanssa. Lokakuu meni kuitenkin ihan hölmöillessä. Syömiset oli ihan mitä sattui, ateriavälit kasvoi ihan mahdottomiksi, enkä viitsinyt tai jaksanut juurikaan treenata. Kävin pääasiassa vaan joogassa ja kävelylenkeillä lasten kanssa. En herkutellut kuin pienesti, mutta en kyllä myöskään tasapainottanut sitä fiksulla ruualla. Mulla oli vähän se punainen lanka kadoksissa. 


Lokakuun tulokset painossa oli plusmiinusnolla. Ei ollut tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen. Ei onneksi tietysti sinne ylöspäin, muttei kyllä myöskään toivomaani laskusuuntaakaan ollut. Mutta eihän se ihme. Tein kaiken juuri niinkuin ei pitäisi, söin aivan liian vähän ja ihan liian harvoin.

Mun ilokseni yksi parhaista ystävistäni on PT ja hän tekikin mulle ruokavalion, jota noudattamalla en voisi kuin onnistua. Mulle on tosiaan tuottanut vaikeuksia syödä niin paljon ja usein, kuin ruokavaliossani käsketään. Ruoka on hyvää ja maistuvaa, sen suhteen ei ole ongelmaa. Se on sitä sellaista ruokaa, jota syömällä voisin jatkaa vaikka hamaan tappiin saakka. Mutta määrät ja viidesti päivässä syöminen tuotta amulle haasteita ja varsinkin välipalan kanssa on saanu ttaistella, jotta muistan ja jaksan syödä sen. Mun mieli ja keho ei nimittäin kaipaa välipalaa, sillä se tuntuu tulevan aivan liian pian lounaan perään. Teinkin viime viikolla sen ratkaisun, että aikaistin lounastani, jotta välipalan ja lounaan mutta myös välipalan ja päivällisen väliin jäisi riittävästi aikaa. 

Kaksi viikkoa ruokavaliota on takana, ja nyt mun paino on pudonnut -1,8 kiloa. Isolta osin varmasti nestettä ja kuonaa, mutta nyt mulla on ainakin hyvä suunta. Ja onhan se jo reilusti enemmän kuin lokakuussa, jolloin vaa'an viisari ei värähtänyt suuntaan eikä toiseen. 

Vasen 7.9 ; oikea 14.4

Mä jatkan ruokavaliolla jouluun. Tähän väliin mahtuu kaksi vapaasyöntipäivää, muuten syön ruokavalion mukaan, tai hivenen soveltaen jos tilanne sitä vaatii. Herkuttelu ei kuulu ruokavalioon, mutta muutaman luvallisen herkun olen kuitenkin itselleni suonut. Mä voin halutessani syödä viikonloppuna iltapalan sijaan proteiinijätskiä ja viikonloppuna kahvin kanssa on ihan ok napata pari palaa raakasuklaata. Dippilautanen on myös ihan luvallinen viikonloppuherkku, vaikka dippien suolan määrä huiteleekin taivaissa. Mutta niillä mennään ja kahden vapaasyöntipäivän, isänpäivän ja itsenäisyyspäivän lisäksi, ei herkkuja ole tiedossa.

Mun tavoitteeni on painaa jouluna vähemmän kuin koskaan sinä aikana olen painanut, kun mulla lapsia on ollut. Se tarkoittaa, että painon pitäisi pudota siihen, mistä aloin odottaa tuplia. Matkaa siihen on vielä 3-4 kiloa, riippuen uskooko koti- vai neuvolan vaakaa. Painoa enemmän mä haaveilen olevani jouluna pienesti kiinteämpi ja omaksuneeni fiksusti syömisen ja fiksusti herkuttelun vähän paremmin kuin nyt. Mun ideaalissa tilanteessa herkkuja ei mätetä isoa määrää kerralla, vaan pienissä erissä. Vaikka sitten useamman kerran viikossa, mutta vähemmällä määrällä. 

Katsotaan, kuinka tässä käy! Toivon niin, että tää yskä helpottaa ja pääsen taas treenien pariin. Se jos mikä innostaa taas syömään fiksusti. Palaillaan näihin kuulumisiin sitten joulukuun puolella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!