tiistai 30. tammikuuta 2018

Kuulumiset viime viikolta

Alkuviikon heipat! Me ollaan viimein parannuttu ihan kaikki, meihin aikuisiin ne taudit ei sitten koskaan kunnolla tulleetkaan, mutta kaikki lapsista kävi kyllä jonkin nuhakuumeen läpi ihan tosissaan. Ihan koko edellisviikko oltiin kotona, kun kova kuume nousi vuorotelleen vähän jokaiseen poikaan. Yöt olivat luonnollisesti katkonaiset, kun valvottiin vuoroin jokaisen lapsen unta. Mutta taudit meni onneksi ohi itsekseen ja saldona oli vain yksi antibioottikuuri. Kovasti toivon, että nyt sairastelut olisi taas takanapäin, sillä lähdetään ensiviikolla hiihtolomalle. Harmi olisi reissussa sairastaa!

Viime viikkoon mahtui ainakin kamerarullan mukaan jos jonkinlaista touhua. Isot paranivat sopivasti jo edellissunnuntaiksi, jotta pääsivät aloittamaan kauan odottamansa uimakoulun. Pojat olivat tietysti ihan tosi innoissaan, heidän iloaan oli niin ihana katsoa. Nyt mietteissä on jo jatkouimakoulu, sen verran hienosti uimatreenit sujuvat. 


Viime viikolla taisi vähän jokapuolella Suomea olla kovat pakkaset, joista täälläkin nautittiin. Pitkän sairasteluputken päätteeksi oli päästävä ulos, vaikka sitten hyytävää pakkasta uhmaten. Keli olikin kylmyydestä huolimatta ihan täydellinen ja tunnin verran lapset laskivat pihass amäkeä. Juuri sen aikaa, että itse sain kannettua matot ja peitot pihalle tuulettumaan. Tuo petivaatteiden tuuletus pakkasilla on yksi mun suosikkijuttuni kovilla pakkasilla. Takkaakin lämmiteltiin useampana päivänä, ja tuntuu että viimein olen päässyt sinuiksi tuon tulen sytyttämisen kanssa.

Yhtä pian kuin tuli pakkaset, tuli myös sadekelit. Miten keli voikaan vaihtua niin lennosta! Sadesään masista tasapainottamaan meillä oli onneksi ihan tosi mahtavaa tekemistä viikonlopulle, oltiin nimittäin sovittu hoitopaikka kaikille lapsille ja vietettiin pitkästä aikaa treffi-iltaa. Edellinen kerta taisi olla heinäkuussa, eli ihan liian pitkä aika sitten. Oli ihana olla vaan kaksin ja keskittyä toiseen ihan kympillä. Muistaa taas, että ollaan paljon muutakin kuin isi ja äiti. Kilisteltiin meille cavalla ja herkuteltiin ihanalla ruualla. Päätettiin, ettei puhuta mistään lapsiin liittyvästä koko iltana, mutta pakko myöntää, että paristi mietin kyllä kuinka meidän pienin pärjäisi kummeillaan. Hienosti sujui, vaikka hakiessa äitiä olikin pikkumiehen jo kova ikävä. Yökyläily saa siis vielä odottaa jonkin aikaa, ei meillä ole siihen vielä vauva eikä äiti valmis.

Vauvan yöheräilyillekin saatiin yllättäen stoppi, kun siirrettiin hänet nukkumaan vierashuoneeseen. Viime yönä vauva ei herännyt kertaakaan ja kolmena aiempanakin vain kerran. Aikamoinen muutos siihen verrattuna, että meidän huoneessa nukkuessa heräilyjä tuli neljästi kahdeksaan riippuen yöstä. Nyt onkin sitten alettu järjestellä isojen nukkumahuonetta niin, että vauvakin voisi sinne pian muuttaa. Vielä pari viikkoa taidetaan kuitenkin seurailla vierashuoneessa, ettei isojen unet kärsi.

Viikonloppuun kuuluu luonnollisesti myös herkullinen ruoka. Varsinkin sunnuntaiaamuisin kokkaillaan usein herkullinen brunssi, jolla vapaapäivä on aina yhtä ihana aloittaa. Smoothie piristää aamun kuin aamun ja tuoreesta sämpylästä ei vaan voi kieltäytyä. 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kuuden viikon kiertävä ruokalista

Lupasin tätä postausta jo aika päiviä sitten, mutta pakko myöntää että onnellisesti unohdin sen. Ja olin myös hivenen saamaton kirjoittamaan listaa puhtaaksi, se kun löytyy meiltä ruutupaperille raapustettuna. Ei se tietysti olisi varmaan haitannut, vaikka olisinkin julkaissut sen sellaisenaan. Mutta tässä se nyt vihdoin on, meidän kuuden viikon kiertävä ruokalista, joka tekee arkiruuan kokkaamisesta hivenen vaivattomampaa ja kauppareissusta himpun verran helpompaa.

Jonkin verran sovelletaan listan sisällä. En aina tee ruokia listan järjestyksessä, tai jos tähteitä jää enemmän, en välttämättä tee uutta ruokaa. Tai jos teen, saatan tehdä sen pakastimeen, josta se sitten sulatetaan ja syödään sellaisina päivinä, kun en millään jaksa alkaa kokkaamaan. 

Välillä muhun iskee myös totaali kyllästyminen tähän listaan, silloin laitan sen kaapin perälle, enkä seuraa sitä lainkaan. Välillä tulee myös joku ruokahimotus, jota on tehtävä heti, ja silloin suunnitelmat siirretään seuraavaan päivään. Pääasiassa elellään kuitenkin tämän listan mukaan.


Välillä myös muokkailen listaa sen mukaan, jos olen bongannut jonkin reseptin joka nousee meillä suosikiksi. Otan pois ruokia, jotka ei ehkä juuri silloin kuulosta mieleisillä tai jotka on todettu sellaisiksi, ettei lapset niitä ihan mahdottomasti fanita. Jos haluan jotain uudistusta, etsin netistä reseptejä. En aina tee vaikka kasvispihvejä samalla tavalla, vaan saatan käyttää jotain netistä löytynyttä reseptiä pohjana. Seuraan myös jonkin verran kauden kasviksia. Jos listalla on vaikka kasvissosekeitto ja kukkakaali juuri tarjouksessa, valmistuu kasvissosekeitto kukkiksesta.

Listan ruuat ovat niitä ihan perusarkiruokia. Jos tuntuu, että halutaan syödä fiinimmin, tehdään se usein viikonloppuna. Silloin ruokaviikkosuunnitelman ruoka siirtyy vaan seuraavaan viikkoon tai sitten valmistan sen pakastimeen. Suurinpiirtein kuuden viikon välein pidetään pihistelyviikko, jolloin ei seurata listaa vaan syödään pakastimesta niitä sinne jemmattuja tähteitä. Jos tähteitä ei ole, kokkailen hyviksi havaittuja säästöruokia. Soijamakaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, nuudeliwokkia, riisipuuroa..

Valmistan ruuat aina kahdeksalle henkilölle, jotta niistä riittää meille yhteen iltaruokaan ja lounaaseen. Usein niistä saa vielä pari annosta pakastimeenkin. Tämä on ollut ehkä paras oivallus mitä olen kokkailussa keksinyt, tällä nimittäin säästää ihan valtavasti aikaa ja rahaa. Nytkin isi kokkailee juuri keittiössä kasvislasagnea, jota luultavasti syödään myös huomenna iltaruualla. Olen meidän lihanvähennyksestäkin puhunut usein ja nykyisin se toteutuu niin, että osa lihasta korvataan kasviksilla ja kasviperäisillä proteiineilla. Kun ennen jauhelihakastike valmistui 400g jauhelihaa, käytetään siihen nyt 200g ja lisäksi vaikka soijarouhetta.

Listassa on paljon meidän lastensuosikkeja ja pitsaa löytyy pariltakin viikolta. Todellisuudessa syödään pitsaa melkein jokatoinen viikko, jolloin se syrjäyttää jonkin toisen ruuan.

Mutta tässä se on, meidän kirtävä ruokalista. Toivottavasti saatte tästä selvää, kirjoittelin tämän Macin Numbers-appilla, enkä ole ihan varma miltä se näyttää muilla laitteilla katsottuna.


arki
arki
arki
arki
arki
viikonloppu
viikonloppu
extra
viikko 1
BroilerikasvisWOKKI
Kalakeitto
Linssikasvispata
Liha/Soijamakaronilaatikko
Kasvisrisotto
Riistakäristys ja muusi
Broilerifilepata ja basmatiriisi
Kurpitsakeitto
viikko 2
Thaikeitto
Tonnikalapasta
Kasvispihvit ja couscous
Nakkikastike ja muusi
Jauhelihakastike ja perunat
Avokadopasta
Karjalanpaisti
PIZZA
viikko 3
Kinkkukiusaus
Savulohipasta
Kasviskookoskeitto
Broileripyörykät ja bataattimuusi
Spaghetti bolognese
Kanafajitas
Lasagne
Lihapata ja perunat
viikko4
Salviakanaa ja juureksia riisillä
Lohikiusaus
Kasvislasagne
Kermainen broileripasta
Jauhelihakeitto
Pizza
Mango-inkivääri broileri ja riisi
Kasvissosekeitto
viikko 5
Suikalekastike ja perunat
Sitruunaturska ja muusi
Bataattikeitto
Broileri-pekonipasta
Makaronilaatikko
Kaalilaatikko
Pitaleivät
Chilitomaattipasta
viikko 6
Lihapullat ja perunamuusi
Paistettu kuha ja perunat
Broileririsotto
Siskonmakkarakeitto
Sitruunainen pinaattibroileri ja riisi
Buttyt
Suikalepaisti
Broileripaprikapasta





























sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Sormiruokailijan parhaat

Meidän melkein kymppikuinen Justus on syönyt nyt kuukauden verran pääasiassa itse. Puuro on oikeastaan ainoa ruoka jota hänelle vielä syötetään, sillä sen kanssa sotku on niin infernaalista, ettei mulla millään riitä hermot tai aika siivoamiseen. Mutta muita sapuskoja Justus syö jo aika hienosti itse.


Toimittiin Justuksen kohdalla aika samoin kuin isojenkin vauva-aikana, eli sormiruokailut aloitettiin vasta siinö vaiheessa, kun vauva alkoi itse istua kunnolla ja kiinnostua ruuasta niin, että se kulkeutui pääasiass asuuhun. Maistelut aloitettiin kaikkien meidän lasten kohdalla soseilla, joista sitten pikkuhiljaa siirryttiin itse syömiseen. Isojen poikien kohdalla vaihto oli siinä kymmenen kuukauden kohdilla, Justuksella nyt pari kuukautta aiemmin. 

Mä en voi oikein kutsua itseäni kovinkaan fanaattiseksi sormiruokailun puolestapuhujaksi, mutta koen silti siinä olevan paljon hyötyjä. Itse syömällä vauva valitsee itse mitä syö ja missä järjestyksessä. Hän saa itse käsin tutustua ruokaan ja pääsee kokeilemaan miltä se tuntuu. Justuskin puristelee ja pyörittelee vielä paljon ruokaa käsissään, ja aikamoinen sotkuhan ruokailun päätyttyä on, varsinkin lattialla. Mutta nyt yhden lapsen kanssa tuntuu, ettei sotku ihan mahdoton ole. 

Justus syö aikalailla samoja ruokia kuin me, vähän vaan tuunattuna hänelle sopivammaksi. Olen testaillut aika paljon Simppelin Sormiruokakeittiön ohjeita ja sieltä on löytynyt muutamat meille sopivat, joita teen isommat satsit niille päiville, kun omista ruuista ei oikein Justukselle voi antaa. Kanapötköt, kasvispihvit ja makaronit ovat Justuksen lemppareita. Banaani ja avokado samaten, perunasta hän ei taas pidä yhtään.


Sormiruokailua tukemaan on hankittu Justukselle muutamia välineitä. Isojen vauva-aikana huomattiin jo toiset tarvikkeet toisia hyödyllisemmiksi meillä ja jokunen uutuuskin on saapunut markkinoille sitten isojen vauva-ajan.

Ikean Antilop syöttötuoli on ehkä kaikkein paras sormiruokailijan tuoli mitä on. Ainoa huono puoli siinä on tuo vauvan eteen tuleva aukko, sinne kun putoilee ruokaa ihan jatkuvasti. Tällä hetkellä meidän keittiössä on kaksi syöttötuolia, koska tila aon sen verran hyvin. Tuo Ikea on niihin hetkiin kun Justus syö itsekseen ja yksin, silloin hän viihtyy paremmin kun näkee tuolistaan keittiön puolelle. Tripptrapp meillä oli jo isoilla ja tuo kuvissakin näkyvä on Rasmuksen vanha. Tykkäsin tuosta niin kovin, että oli aika selvää että se tulee Justuksellekin. Tripptrapissa vaan se puhdistus on niin helvetillistä, että ison sotkun ruuat Justus syö ihan suosiolla Ikean tuolissa.


Isoilla meillä oli table trayt tuoleissa, mutta mä en tykännyt niistä yhtään. Ne oli liian isot ja värjääntyivät ihan heti. Testattiin myös Stokken oma tray, mutta myöskään sitä ei koettu kovin hyväksi. Tai oli se toimiva, mutta koska ikean tuoliss aon jo pöytä, tuntui kaksi pöydällistä turhalta. Pitkään Justus oli vaan tuon mini matin kanssa pöydän ääressä, mutta kun vauva alkoi hakata pöytää lusikoilla, oli pakko keksiä pikaisesti joku suoja. Mun ystävä kehui table topia, ja ostinkin sen jokin aika sitten fb-kirpulta. Tällä käytöllä se on ollut ihan huippu! Onhan se iso, mutta hyvä niin, sillä ruokia voi rauhassa levitellä. Siinä on kourukin, joten mahdollisesti kaatuvat juomat pysyvät sen sisällä.

Astioiden suosikkeja on nuo Baby Björnin lautaset. Justus sai ne joululahjaksi ja oon tykännyt niistä ihan valtavasti. Ne pysyy hyvin pöytää vasten kun vauva ei saa niistä kunnolla otetta ja niistä on helppo sormin napsia ruokia. Nyrkilläkin mahtuu kouraisemaan, vaikkakin Justus on nyt jo selvästi siirtymässä pinsettiotteeseen. Vähän kömpelösti vielä, mutta melkein se tulee!

Mini mat oli mulle ihan uusi tuote, törmättiin niihin vaunujen ostosreissulla Vaunuaittaan ja ostettiin sieltä meille kokeiluun. Tuo on kyllä ihan loistotuote, vauva ei nimittäin itse saa sitä irti pöydästä heittääkseen lattialla. Ruuat saa aseteltua siihen hauskasti ja ne on pikkusormin helppo napsia siitä suuhun.

Pillimukia meillä ei vielä ole, mutta ajatuksissa oli hankkia se tavallisten nokkamukien tilalle. Luin, että tuo olisi hyvä imetetyille vauvoille, tiedä sitten. Vai pitäisiköhän vaan hörpyttää suoraan mukista?


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Lasten ruokailusta

Huomasin luvanneeni aiemmassa ruokailuaiheisessa postauksessa sitä meidän kuuden viikon kiertävää ruokalistaa myös tänne blogin puolelle. Tulossa on, kunhan saan sen puhtaaksi kirjoitettua. Vai olisiko kuvat käsinkirjoitetusta listasta paha? 

Ruoka ja ruuanlaitto on mun yksi intohimoni. Rakastan ruokaa ja kokkailua. On huippua keksiä tai löytää jokin uusi herkkuresepti, joka parhaimmillaan nousee koko porukan suosikiksi. Ruoka ei ole itselleni tai kenellekään muullekaan meillä polttoainetta, vaan sen on ensisijaisesti oltava hyvää. Toki terveellistä ja ravitsevaakin, mutta maku on silti itselleni se ykkösjuttu.


Lasten myötä olen laittanut meidän syömisen aika kovaan syyniin ja remonttiin. Nyt viime aikoina on tuntunut, että olen viimein tyytyväinen siihen, millaista ruokaa lasten ja meidän aikuisten lautasilta löytyy. Tämän lisäksi olen yrittänyt saada ruokalaskuja kohtuulliseksi, tinkimättä kuitenkaan ruuan laadusta. Selvää tietysti, on että laadukas ja hyvä ruoka maksaa. Ollaan valmiita siitä maksamaankin, mutta sopivissa rajoissa.

Suola, sokeri ja lisäaineet ovat niitä, joita kaikkein eniten vahtaan ruuassa. Itselleni valitsen kyllä usein sen makeutusaineilla kyllästetyn kokiksen, mutta lapsille tarjoillaan ehdottomasti vain sokerilimsoja niissä tilanteissa, kun niitä annetaan. Harvemmin, sillä useimmiten lapset saavat lasiinsa kivennäisvesiä. Suolan kanssa olen edelleen varovainen, vaikka isot lapset aika isoja ovatkin. Suolaa en lisää edelleenkään heidän ruokiinsa, eikä meillä käytetä valmisruokia juuri koskaan. Valmisruuistakin valitsen ne paremmat vaihtoehdot, nyt on kuitenkin niin kivasti helppoja ja terveellisiäkin vaihtoehtoja tarjolla. 

Piilosokeria meillä ei käytetä. Lapset eivät syö muroja, valmispuuroja tai makujogurtteja. Heille tarjoillaan vaan harvoin mehuja tai kaupan smoothieta. Piilosokeri alkaa olla itselle jo niin tuttu juttu, ettei sen välttely tai paremmilla vaihtoehdoilla korvaaminen tunnu enää yhtään hankalalta. Välillä tietysti herkutellaan ja lapset saavay valita kaupasta valmisjogun ja pillimehun. Mutta ne on herkkuja, eikä niitä rinnasteta arkiruokailuun.

Kasvisruokia aloin tuoda meidän ruokalistoille enemmän reilu vuosi sitten ja vähensin reilulla kädellä niin meidän vanhempien kuin lastenkin saamia eläinkunnan proteiineja. Tämä muutos ruokavaliossa oli ehkä vaikein, sillä omaan päähän oli niin juurtunut se ajattelu, että ruoka rakennetaan aina jonkin lihan ympärille. Paitsi, että kasvisruoka on kasvattanut rutkasti lasten syömien kasvisten ja vihannesten määrää, on se myös vähentänyt paljon lihansyöntiä. 

Syödään kokolailla puhtaasti. Ruokakermana käytän kuohukermaa, ateriakastikkeita tai mausteseoksia meillä on hyvin harvoin ja makua tulee ennemmin mausteista ja yrteistä. Juustot ovat ainakin itselleni tällä hetkellä se isoin pahe syömisessä ja ruuanlaitossa, mutta niistä en ihan hevillä luovukaan. 

Kasviksia syödään lähes joka ruualla. Mitään stressiä siitä ei kuitenkaan tule otettua ja vaikkei joka ruualla vihanneksia tulisikaan, täyttyy lasten kohdalla aika helposti se suositus kuudesta kourallisesta marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia. Valmistetaan usein smoothieta, marja- ja hedelmärahkoja ja dippilautasia. näillä saa jo aika hyvin edistettyä riittävää vihannesten saantia. 

Ja tietysti meillä myös herkutellaan. Leivotaan suurinpiirtein kerran viikkoon lasten kanssa jotain, mutta leivonnassakin yritän pitää sokerin määrän hallittuna. Parhaita ovat reseptit, joissa sokeri korvataan banaanilla tai hunajalla tai sitä muuten vaan tulee vähemmän. Karkkipäivää lapset viettävät kerran viikkoon ja myös me aikuiset pyritään tähän. Karkkipäivänä lapset saavat ostaa omat irtokarkkipussit, joihin valitsevat itse 5-8 karkkia vähän karkin koosta riippuen. Usein hintaa on 0,30 sentin molemmin puolin, eli karkkia tulee sellainen 40g. Määrä on ollut aika sopiva, eivätkä ole koskaan kinunneet enempää tai vaatineet lisää. Karkkipäivä on yleensä perjantaina ja lauantaina herkutellaan usein jäätelöllä, pannarilla, letuilla tai kahvipullalla. Arkeen ei meillä herkut kuulu, ei aikuisille eikä lapsille. Aikuiset meillä tästä välillä joustaa, mutta lapsilla ollaan pidetty tästä aika tiukasti kiinni. 





Toki kylässä on eri juttu. Katsotaan kyllä millaisia määriä lapset herkkuja syövät, mutta saavat he niitä syödä. Samalla tavalla kuin aikuisetkit. Usein heille kerrotaan jossian vaiheessa, että tämä on nyt sitten viimeinen keksi, ei enempää. Ja se on heille ihan ok. 

Mä en koe sokeria tai suolaa niin pahana jos ne tulevat selkeästi herkun muodossa. Piilosokeri- tai suola on niitä asioita, joita voisin vääntää varmaan hamaan tappiin saakka. En ole oikeastaan huolissani, että lapset saisivat liikaa sokeria karkista tai jäätelöstä, vaan enemmän siitä että sokeri tulisi jogurteista, mehuista ja muroista. Vertasin kerran kaupan frozen muroja ja muumikeksejä ja niiden ravintosisältö oli aikalailla identtinen. En antaisi lapsille aamiaiseksi muumikeksejä maidolla, joten ehdoton ei ovat myös nuo frozenmurotkin. 

Kaikista eniten ruokailussa haluan kasvattaa lapsia ennakkoluulottomiksi. Mikään ei ole pahaa, kaikkea pitää maistaa mutta kaikesta ei tarvitse pitää. Mitään ei ole pakko syödä loppuun, kannustetaan kyllä syömään useampikin annos, mutta jos stoppi tulee eikä ruoka vaan maistu, ei me pakoteta. 

Kiinnitetään erityistä huomiota ruokarytmiin ja siihen, ettei ateriaväli kasvaisi liian pitkäksi. Lapset kyllä huolehtii tästä itsekin, mutta seuraan myös itse sitä, ettei ruokaväli kasvaisi yli neljään tuntiin. Huomaan itsestänikin, että nälkäisenä kiukuttaa eikä mikään onnistu jos edellisestä ruuasta on kuusi tuntia. Jos se vaikuttaa näin aikuiseen, niin miten impulsiiviseen lapseen sitten? 

Uskon, että opit monipuoliseen ja laadukkaaseen ruokaan saadaan kotoa, joten koen tämän tosi tärkeäksi osaksi kasvatusta. Valmisruualla ja muroillakin kasvaa ihan varmasti yhtä hyviä lapsia, se ei tässä olekaan se pointti. Vaan samalla tavalla kun opetan lapsille arvostamiani käytöstapoja, haluan opettaa heidät arvostamaan myös laadukasta ruokaa ja sen tuomia terveyshyötyjä. Mä uskon, ettei huonolaatuisella ruualla kroppa voi millään tasolla hyvin. Ei lapsen eikä aikuisen. 

Nelivuotiaiden ruokapäiväkirja

Aamupala
MA Pari desiä talkmuruja, puoli desiä Bonnen sosetta ja desi maustamatonta jogurttia
TI Pari desiä talkmuruja, desi mehukeittoa, puolikas banaani

Lounas
MA Jauhelihakastiketta (n.1dl) ja spaghettia. Porkkana ja kurkkutikkuja
TI Broileripyöryköitä ja bataattimuusia

Välipala
MA Smoothie mansikasta, mustikasta, mustaherukasta ja maustamattomasta jogurtista, leipä juustolla ja kinkulla. 
TI Hedelmälautanen banaanista, omenasta, mandariinista ja kiiwistä. 

Päivällinen
MA Broileripyöryköitä, bataattimuusia, kukkakaalia ja vihersalaattia
TI Linssipata porkkanasta, perunasta ja kukkakaalista, fetaa ja tomaatteja. 

Iltapala
MA riisipuuroa, sokeria ja kanelia. Puolikas omena ja muutama viinirypäle.
TI kaksi ruisleipää juustolla ja kurkulla, purkki vauvan hedelmäsosetta

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vauvan kevätherkut Reiman alesta !


Postaus sisältää mainoslinkkejä. Merkitty *

Talvi on vielä ihan kesken ja toivotaan, että jatkuukin vielä hetkisen. Talven keskeltä voi ja kannattaakin kuitenkin suunnata vähän katsettä jo alkavaan kevääseen, sillä alet ovat nyt kivasti käynnissä! Reimalla edellisten kausien vaatetta myydään nyt 20-40% alennuksella! Meidän lasten välikausi näyttää jo aika hyvältä, vähän kyllä jännäilen vielä isojen poikien kenkien kanssa, pitääkö taas ostaa uudet pieneksi menneiden tilalle. Mutta toivotaan ettei mitään kasvupyrähdystä tule.

Justus on keväällä varmasti jo kovasti maassa, joten kestävää ja laadukast avaatetta pitäisi löytyä. Suomen säässä moni materiaali toimii, mutta tälle kaudelle oma suosikkini on ehdottomasti Softshell. Vauvalle löytyy Reiman alesta ihana navy-sävyinen Avulias softshell-haalari* kokoja löytyy vielä kivasti ja samaa haalaria on myös pinkkinä! Vedenpitävyys tässä on jopa 8000mm, eli toimii tosi hyvin kosteassakin maassa. Kaveriksi kävisi tuo ihanan keväinen keltainen pipo*.


Windfleece on materiaalina varsinkin kesäulkoilun suosikkini, mutta toimii hienosti myös keväisillä kauppareissuilla. Vauvataaperolla haalari* on ehkä kätevin, vaikka takkikin on toki kiva. Toinen hyvä vaihtoehto kauppareissuihin on villahaalari*, jonka sitten voi tarpeen mukaan pukea myös kuori- tai softshellvaatteidenkin alle. 

Kuorivaatteista haalari toimii taaperoisella parhaiten, nopea pukea ja helppo päällä. Tuo keltainen väri Fangan haalarissa* on niin täydellinen kevääseen, että melkein voisin klikata sen Justukselle, vaikka hänellä kaksi haalaria jo kaapissa odotteleekin. Värejä on monia, mutta tuo keltainen on ehkä se täydellisin. Nauhapipo* kaveriksi ja varmasti pysyy taaperoinen lämpöisenä. 

Kengistä valitsisin nuo Patter Wash goret* ulkoiluun ja Knappe tennarit* kuivemmille keleille. Patterit odotteleekin Justusta kaapissa, kiva nähdä kuinka toimivat käytössä!

Tykkäättekö hyödyntää alennusmyynnit tulevien kausien ulkovaatteita miettiessä, vai tuleeko ostettua vasta tarpeeseen ja uusista mallistoista? Itse olen ihan täysin tarjoushaukka ja harvemmin tulee lasten ulkovaatetta ostettua täydellä hinnalla. Reiman alet kannattaa tsekata ihan tosissaan, tarjolla on nimittäin vaikka mitä hyvillä alehinnoilla!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Helpon vauvan äiti ei saa valittaa

"Mitä sinä valitat. Vauvasi on helppo ja nukkuu hyvin. Itse halusit pitää kaksoset kotona, turhaa nyt valitat että väsyttää. Sinä et vaikeasta tiedä mitään, kun kaikki vauvasi ovat helppoja. Miettisit, miltä muista äideistä valituksesi tuntuu, joilla oikeasti on haastava tai vaikea vauva ja joilla oikeasti on univelkaa.."


Kommentti, joka oli viikonlopun aikana ilmestynyt blogiin. Onko olemassa leikisti-univelkaa? Jotain rajaa vauvan haastavuudessa, jonka jälkeen saa valittaa väsymystä tai uupumusta. Jotain rajaa, jonka jälkeen tietää riittävästi valittaakseen?

Mä ajattelen, että kaikki riippuu niin kovasti ihmisestä ja kokemusmaailmasta. Toinen äiti kokee tunnin päiväunia nukkuvan vauvan vähäuniseksi, toiselle tunti unta on jo paljon. Vauvat ovat erilaisia ja äidit erilaisia. Yksi kokee väsymystä, kun vauva nukkuu niin lyhyitä unia, ettei itse ehdi ottaa päiväunia, toisen syy väsymykseen on isommissa lapsissa, sairastelussa, parisuhteessa, rahassa, mielenterveydessä. 

Somen perusteella ei oikein voi kertoa, onko joku toinen pätevä sanomaan olevansa väsynyt. Helppo vauva ei poista sitä, etteikö voisi väsyttää. Helppo vauva voi olla myös haastava. Meillä on helppo vauva, joka ei vaan nuku öisin pitkiä aikoja. Tunnin pätkissä nukkuminen tekee minusta väsyneen. Vaikka vauva on helppo, mä olen ihan poikki. 

Tuntuu jotenkin todella julmalta, että joku toinen, sellainen joka ei edes elä meidän arkea, tunne meidän vauvaa tai tiedä meistä muutenkaan somea enempää, voi sanoa etten saisi valittaa. Että pitäisi olla jotenkin yliäiti, vaan koska vauvat nyt sattuvat jollain määritelmällä olevan meillä helppoja. Tai koska itse päätettiin pitää isot kotihoidossa. Pitäisikö se oma uupumus vaan piilottaa meikin alle ja hymyillä kuinka ihanaa ja auvoista on? 

Mä ajattelen, että positiivisuudella pääsee pitkälle. Ketä se auttaa, että ryven täällä blogissa tai somessani väsymyksessä, valitan kuinka rankkaa ja vaikeaa on? Jotenkin uskon, että kaikki tietävät vauva-ajan jollain tasolla olevan sitä. Kaikille annetaan vähän tai paljon haastetta ja vaikeutta. Tuskin kellään vauva- tai lapsiperhearki on pelkkiä kaksitoistatuntisia öitä ja vauvan hymyä. Vaikka väsyttää ja kyllästyttää, en usko että päivittäin siitä valittaminen ratkaisisi asiaa parempaan suuntaan, vaan saattaisi jopa huonontaa omaa oloa. Ei väsymys siitä mihinkään muuttuisi.

On helpompi olla positiivinen, nähdä ne pienet jutut ja iloita vaikka sitten vaan kuumasta kahvista ja ulkona satavasta lumesta. Mutta se, että paristi kertoo että väsyttää, eihän se tarkoita että se tunne on vaan sinä päivänä. Voihan se olla muulloinkin, muttei sitä nyt ole vaan tullut kuuluttaneeksi.

Mä en usko, että kukaan toinen voi tulla määrittelemään, minkä verran voi valittaa, tai mikä määrä on jotenkin lojaalia muita äitejä kohtaan. Tai että jollain määritelmällä vaikean vauvan äiti on ainoa, joka saa sanoa että väsyttää. Että on rankkaa, eikä jaksaisi. 

Se, että äiti on äidille susi tuntuu tässäkin asiassa olevan ihan totta. Varsinkin keskustelupalstoilla tulee aikamoinen lynkkaus jos edes sivuaa, että tietäisi jotain niiden "vaikeiden vauvojen" äitien kokemasta. Enkä kiellä, onhan se tietysti rankkaa, jos vauva ei ole nukkunut kymmeneen kuukauteen yli kolmea tuntia putkeen versus ettei vauva ole nukkunut sitä kolmeen kuukauteen. Mutta se kumpi niistä on rankempaa, on luultavasti ihan turha keskustelu. Jos vaikka vaan annetaan tukea, feel you, tsempit! Mitä siitä vertailusta tai rankkuusmittariin asettamisesta kukaan hyötyy.

Entäs jos annetaan jokaisen olla väsynyt ihan sen oman kokemuksen mukaan, ilman että verrataan vauvojen vaikeutta tai elämän haasteita sen enempää. Pus pus ja ihanaa maanantaita täältä kolmannen kahvikupin takaa! Toivottaa helpon vauvan äiti, joka helppoudesta huolimatta on tosi väsynyt ❤ 

torstai 18. tammikuuta 2018

Meidän kodin Ikeat

Muistatte ehkä, että tämä haaste pyöri pari vuotta sitten blogeissa. Mullekin joku sen laittoi, mutta jäi silloin tekemättä. Nyt kiersin koko talon ympäri, ja yritin kuvata kaikki meidän talouden Ikeat.

Me käytetään paljon Ikeaa, ollaan todettu siellä hinta-laatusuhde aika hyväksi. Moni Ikeanjuttu miellyttää myöskin mun sisustussilmää, ja onhan siellä vaan aika fiksuja ideoitakin! Hyödynnetään Ikeaa niin kalusteissa kuin säilytyksessäkin. On kehyksiä, muovipusseja uunivuokia ja pari kattilaa. Kaappien sisusteita, tekstiilejä. Ikeasta oikeasti löytää vähän sitätätäjatuota.

Aloitetaan vaikka olohuoneesta. Meillä on tällä hetkellä olkkarin tv-tasona ja säilytyksessä käytössä BESTÅlaatikoita. Aloitettiin kolmen pötköllä neljä vuotta sitten, jatkettiin neljäksi kun muutettiin tähän omakotitaloon ja joulun jälkeen lisäsin vielä yhden yksinäisen palan joukonjatkoksi. Aika pitkähän tuo viiden moduulin taso on, mutta koska tv:kin vie siitä jo oman osansa, ei se nyt ihan mahdottoman suurelta tunnu. Kaapeista kaksi on tyhjillään, yhdestä löytyy pleikkari ja vahvistin, yhdessä on varastoituna dvd:t ja PS-pelit, yhdestä löytyy Justuksen primo-palikat. Muotoilultaan tämä taso on mun mielestä ihan täydellinen ja korkeakiiltoovet tuo siihen kaivattua tyylikkyyttä. Onhan tämä toki vähän jokatoisessa kodissa, mutta ei se ole mua koskaan häirinnyt. Sopii meille ja tähän tilaan ihan täydellisesti.


BESTÅn sisällä on kaksi isoa huopakoria lelusäilytykseen, sekin Ikeaa ja mitoitettu Bestålle. Dvd-levyille on jotain vanhemman malliston laatikoita, nekin Ikeasta.

Olohuoneesta löytyy toinenkin tusinakaluste, nimittäin VITTSJÖn nelilokeroinen hylly, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä kun sen ekan kerran näin. Meillähän oli samalla paikalla vastaava pienempi Jyskistä, mutta tämä metallin ja lasin yhdistelmä toimii paljon paremmin.


Hyllyn yläpuolella on Ikean vanhan malliston tauluhyllyt, jotka pitäisi päivittää niihin uusiin syvempiin. Kehykset hyllyillä ovat nekin Ikeaa.

Olohuoneen viimeinen ikealainen on viimeisin hankinta, SÖDERHAMN-divaani, joka hankittiin loppukesästä. Rakastanrakastanrakastan sitä ja ollaan harkittu seuraavaksi sohvaksi saman mallin divaanisohvaa. Katsotaan, kasvattaako se meidän ikea-perhettä vielä joku päivä entisestään! Yläpuolella olevat Desenion-julisteet on myöskin kehystetty IKEAlla.


Eteisessä Ikeaa on heti tuulikaapissa, jossa aikuisten kenkäsäilytyksestä huolehtii Ikean HEMNES-lipasto. Tuo lipasto on tosi kätevä juurikin tällaiseen pieneen tilaan, sillä sen päällä on sopivasti laskutilaa avaimille ja posteille, sisällä reippaasti tilaa kengille, mutta se ei silti vie juurikaan tilaa eteisestä, ollessaan vain 30cm syvä. 


Eteisen kaapeista löytyy Ikean henkareita ja säilytyslaatikoita, jotka ovat muistaakseni mitoitettu peremmällä aulassa olevaan MALMin kuusilaatikolliseen lipastoon. Meillä lipasto on kovalla käytöllä, se sisältää kynttilät, tabletit, koriste-esineet, koristetyynynpäälliset ja sekalaisen valikoiman rojua, jolle ei muuta paikkaa ole. Päällä on lasilevy, joka lisää kivasti lipaston linjakkuutta. Lapset tätä ei juurikaan käytä juurikin tuon sisällön vuoksi, mutta kiinnitettiin se silti seinään, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Muuta meillä ei olekaan seinään kiinnitetty, tuulikaapin HEMNESiö ja lastenhuoneen lelusäilytystä lukuunottamatta.


Eteisestä päästäänkin kätevästi leikkihuoneeseen, jossa lelusäilytyksestä huolehtii meillä pisimpään ollut Ikea-ostos, EXPEDIT-lokerikko. Lokerikko on kaikkein paras lelujensäilytyshylly ja tällä hetkellä siinä on säilöttynä kaikki lasten kirjat, junaradan osat ja laatikollinen duploja ja duplo-ajoneuvoja. Päällä saa kätevästi säilytettyä isommat lelut, jotka muuten pyörisi lattialla. 


Toinen lelusäilytyksessä käytössä oleva kokonaisuus on STUVA huoneen takaseinällä. Tästäkin kalusteesta tykkään, muttei se silti vedä vertoja expeditille. Expeditin laatikot ovat nekin Ikeasta samoin Stuvan sisäll olevat muutamat pienemmät lokerikot ja laatikot. Seinällä on Ikean kehykset ja tauluhylly on sekin Ikeasta.


Ikeaa ovat myös nuo pöydällä olevat pyöreät rasiat, kynille hankittu tanko ämpäreineen ja muutamat lelut. Osa junaradan osista taitaa sekin olla Ikeaa. 

Lasten nukkumahuoneessa Ikeaa on vain vaatesäilytyksessä käytössä olevan ALGOTin ja muutamien SKUBB-laatikoiden verran. Sekä tässäkin huoneessa seinillä olevat tauluhyllyt ovat nekin Ikeaa. 


Vessassa on Ikean kylppärinmatto, kodinhoitohuoneessa Ikean jakkara ja vaatetanko ja kaapeissa muutamia muovilaatikoita. Kylppärissä Ikeaa on kuivausteline ja lastenjakkara.

Työhuoneessa on Ikean verhot, päiväpeitto, kehykset ja työpöytä. Viherkasvin alta löytyy yksi ikean MAMMUT- jakkara, joka on ennen ollut lastenhuoneessa. Vaatehuoneessa on Ikeaa säilytyslaatikoiden ja ALGOT-järjestelmän verran. 


Keittiössä meillä on ne muutamat jo mainitut lasivuoat sekä kattilat. Laatikoissa on muutamia säilytysrasioita Ikeasta ja puiset ruuanlaittovälineet ovat myös sieltä. 

Ruokailutilassa toinen Justuksen syöttötuoleista on Ikeaa ja molemmat isojen poikien taaperotuoleista ovat myöskin sieltä. Ruokatilassa on lisäsäilytys käytössä BESTÅn isot kaapistot. Myös verho ja kolme kynttilänjalkaa on Ikeaa. Säilytysjärjestelmän sisällä on Ikean lajittelulaatikot helpottamassa meidän jätteiden lajittelua.


Makuuhuoneessa Ikeaa on toinen yöpöytä GLADOM-sarjaa. Tauluhylly on jälleen Ikeaa sekin, kuten sen päällä olevat kehyksetkin. Vaatekaapeissa on taas ALGOT-järjestelmän osia ja Justuksen sänky on sekin Ikeaa. Myös Justuksen sänkyn yläpuolella oleva tauluhylly on jälleen sekin Ikeaa. 



Siinä taisi olla ainakin ne enimmät meidän Ikeoista. Jokunenhan noita tosiaan on jo kertynyt! Löytyykö teidän kodista Ikeaa vähän, jonkinverran, enimmäkseen vai ei yhtään?