Huomasin luvanneeni aiemmassa ruokailuaiheisessa postauksessa sitä meidän kuuden viikon kiertävää ruokalistaa myös tänne blogin puolelle. Tulossa on, kunhan saan sen puhtaaksi kirjoitettua. Vai olisiko kuvat käsinkirjoitetusta listasta paha?
Ruoka ja ruuanlaitto on mun yksi intohimoni. Rakastan ruokaa ja kokkailua. On huippua keksiä tai löytää jokin uusi herkkuresepti, joka parhaimmillaan nousee koko porukan suosikiksi. Ruoka ei ole itselleni tai kenellekään muullekaan meillä polttoainetta, vaan sen on ensisijaisesti oltava hyvää. Toki terveellistä ja ravitsevaakin, mutta maku on silti itselleni se ykkösjuttu.
Lasten myötä olen laittanut meidän syömisen aika kovaan syyniin ja remonttiin. Nyt viime aikoina on tuntunut, että olen viimein tyytyväinen siihen, millaista ruokaa lasten ja meidän aikuisten lautasilta löytyy. Tämän lisäksi olen yrittänyt saada ruokalaskuja kohtuulliseksi, tinkimättä kuitenkaan ruuan laadusta. Selvää tietysti, on että laadukas ja hyvä ruoka maksaa. Ollaan valmiita siitä maksamaankin, mutta sopivissa rajoissa.
Suola, sokeri ja lisäaineet ovat niitä, joita kaikkein eniten vahtaan ruuassa. Itselleni valitsen kyllä usein sen makeutusaineilla kyllästetyn kokiksen, mutta lapsille tarjoillaan ehdottomasti vain sokerilimsoja niissä tilanteissa, kun niitä annetaan. Harvemmin, sillä useimmiten lapset saavat lasiinsa kivennäisvesiä. Suolan kanssa olen edelleen varovainen, vaikka isot lapset aika isoja ovatkin. Suolaa en lisää edelleenkään heidän ruokiinsa, eikä meillä käytetä valmisruokia juuri koskaan. Valmisruuistakin valitsen ne paremmat vaihtoehdot, nyt on kuitenkin niin kivasti helppoja ja terveellisiäkin vaihtoehtoja tarjolla.
Piilosokeria meillä ei käytetä. Lapset eivät syö muroja, valmispuuroja tai makujogurtteja. Heille tarjoillaan vaan harvoin mehuja tai kaupan smoothieta. Piilosokeri alkaa olla itselle jo niin tuttu juttu, ettei sen välttely tai paremmilla vaihtoehdoilla korvaaminen tunnu enää yhtään hankalalta. Välillä tietysti herkutellaan ja lapset saavay valita kaupasta valmisjogun ja pillimehun. Mutta ne on herkkuja, eikä niitä rinnasteta arkiruokailuun.
Kasvisruokia aloin tuoda meidän ruokalistoille enemmän reilu vuosi sitten ja vähensin reilulla kädellä niin meidän vanhempien kuin lastenkin saamia eläinkunnan proteiineja. Tämä muutos ruokavaliossa oli ehkä vaikein, sillä omaan päähän oli niin juurtunut se ajattelu, että ruoka rakennetaan aina jonkin lihan ympärille. Paitsi, että kasvisruoka on kasvattanut rutkasti lasten syömien kasvisten ja vihannesten määrää, on se myös vähentänyt paljon lihansyöntiä.
Syödään kokolailla puhtaasti. Ruokakermana käytän kuohukermaa, ateriakastikkeita tai mausteseoksia meillä on hyvin harvoin ja makua tulee ennemmin mausteista ja yrteistä. Juustot ovat ainakin itselleni tällä hetkellä se isoin pahe syömisessä ja ruuanlaitossa, mutta niistä en ihan hevillä luovukaan.
Kasviksia syödään lähes joka ruualla. Mitään stressiä siitä ei kuitenkaan tule otettua ja vaikkei joka ruualla vihanneksia tulisikaan, täyttyy lasten kohdalla aika helposti se suositus kuudesta kourallisesta marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia. Valmistetaan usein smoothieta, marja- ja hedelmärahkoja ja dippilautasia. näillä saa jo aika hyvin edistettyä riittävää vihannesten saantia.
Ja tietysti meillä myös herkutellaan. Leivotaan suurinpiirtein kerran viikkoon lasten kanssa jotain, mutta leivonnassakin yritän pitää sokerin määrän hallittuna. Parhaita ovat reseptit, joissa sokeri korvataan banaanilla tai hunajalla tai sitä muuten vaan tulee vähemmän. Karkkipäivää lapset viettävät kerran viikkoon ja myös me aikuiset pyritään tähän. Karkkipäivänä lapset saavat ostaa omat irtokarkkipussit, joihin valitsevat itse 5-8 karkkia vähän karkin koosta riippuen. Usein hintaa on 0,30 sentin molemmin puolin, eli karkkia tulee sellainen 40g. Määrä on ollut aika sopiva, eivätkä ole koskaan kinunneet enempää tai vaatineet lisää. Karkkipäivä on yleensä perjantaina ja lauantaina herkutellaan usein jäätelöllä, pannarilla, letuilla tai kahvipullalla. Arkeen ei meillä herkut kuulu, ei aikuisille eikä lapsille. Aikuiset meillä tästä välillä joustaa, mutta lapsilla ollaan pidetty tästä aika tiukasti kiinni.
Toki kylässä on eri juttu. Katsotaan kyllä millaisia määriä lapset herkkuja syövät, mutta saavat he niitä syödä. Samalla tavalla kuin aikuisetkit. Usein heille kerrotaan jossian vaiheessa, että tämä on nyt sitten viimeinen keksi, ei enempää. Ja se on heille ihan ok.
Mä en koe sokeria tai suolaa niin pahana jos ne tulevat selkeästi herkun muodossa. Piilosokeri- tai suola on niitä asioita, joita voisin vääntää varmaan hamaan tappiin saakka. En ole oikeastaan huolissani, että lapset saisivat liikaa sokeria karkista tai jäätelöstä, vaan enemmän siitä että sokeri tulisi jogurteista, mehuista ja muroista. Vertasin kerran kaupan frozen muroja ja muumikeksejä ja niiden ravintosisältö oli aikalailla identtinen. En antaisi lapsille aamiaiseksi muumikeksejä maidolla, joten ehdoton ei ovat myös nuo frozenmurotkin.
Kaikista eniten ruokailussa haluan kasvattaa lapsia ennakkoluulottomiksi. Mikään ei ole pahaa, kaikkea pitää maistaa mutta kaikesta ei tarvitse pitää. Mitään ei ole pakko syödä loppuun, kannustetaan kyllä syömään useampikin annos, mutta jos stoppi tulee eikä ruoka vaan maistu, ei me pakoteta.
Kiinnitetään erityistä huomiota ruokarytmiin ja siihen, ettei ateriaväli kasvaisi liian pitkäksi. Lapset kyllä huolehtii tästä itsekin, mutta seuraan myös itse sitä, ettei ruokaväli kasvaisi yli neljään tuntiin. Huomaan itsestänikin, että nälkäisenä kiukuttaa eikä mikään onnistu jos edellisestä ruuasta on kuusi tuntia. Jos se vaikuttaa näin aikuiseen, niin miten impulsiiviseen lapseen sitten?
Uskon, että opit monipuoliseen ja laadukkaaseen ruokaan saadaan kotoa, joten koen tämän tosi tärkeäksi osaksi kasvatusta. Valmisruualla ja muroillakin kasvaa ihan varmasti yhtä hyviä lapsia, se ei tässä olekaan se pointti. Vaan samalla tavalla kun opetan lapsille arvostamiani käytöstapoja, haluan opettaa heidät arvostamaan myös laadukasta ruokaa ja sen tuomia terveyshyötyjä. Mä uskon, ettei huonolaatuisella ruualla kroppa voi millään tasolla hyvin. Ei lapsen eikä aikuisen.
Nelivuotiaiden ruokapäiväkirja
Aamupala
MA Pari desiä talkmuruja, puoli desiä Bonnen sosetta ja desi maustamatonta jogurttia
TI Pari desiä talkmuruja, desi mehukeittoa, puolikas banaani
Lounas
MA Jauhelihakastiketta (n.1dl) ja spaghettia. Porkkana ja kurkkutikkuja
TI Broileripyöryköitä ja bataattimuusia
Välipala
MA Smoothie mansikasta, mustikasta, mustaherukasta ja maustamattomasta jogurtista, leipä juustolla ja kinkulla.
TI Hedelmälautanen banaanista, omenasta, mandariinista ja kiiwistä.
Päivällinen
MA Broileripyöryköitä, bataattimuusia, kukkakaalia ja vihersalaattia
TI Linssipata porkkanasta, perunasta ja kukkakaalista, fetaa ja tomaatteja.
Iltapala
MA riisipuuroa, sokeria ja kanelia. Puolikas omena ja muutama viinirypäle.
TI kaksi ruisleipää juustolla ja kurkulla, purkki vauvan hedelmäsosetta