Silloin kun ulkomaanreissusta haaveiltiin ja kohdemaata valittiin, ei meitä vanhempina mietityttänyt reissun onnistuminen muilta osilta kuin lentojen puolesta. Oltiin ottamassa lomalentoa, joka tarkoitti ettei yksivuotiaalle ollut saatavilla omaa penkkiä, ellei halunnut sitten maksaa itseään kipeäksi. Me ei haluttu, joten oli aika selvää, että taapero matkustaisi sylissä. Kuinka tämä sitten tulisi eläväisen ja vauhdikkaan pojan kanssa onnistumaan, oli arvoitus. Varsinkin kun matkassa oli mukana kaksi vähintäänkin yhtä liikkuvaista viisi vuotiasta.
Meillä on lentokokemusta lasten kanssa vain edelliseltä reissulta tuplien ollessa kaksi ja puolivuotiaita, silloin kaikki sujui mallikkaasti, mutta he olivatkin jo sen verran isoja, että ymmärsivät olla paikallaan. On eri juttu yrittää selittää yksivuotiaalle paikallaan pysymistä kuin kaksivuotiaalle. Luonnollisesti. Ennen matkaa kyselin teiltä vinkkejä TÄÄLLÄ, ja luin paljon aiheeseen liittyviä postauksia muista blogeista. Uskoin ja uskon, että ennakointi ja suunnittelu mahdollistaa onnistumisen myös tässä asiassa!
Ihan alkuun pitää sanoa, että meillä meni matkat tosi hyvin. Yllättävän hyvin, odotettiin pahempaa. Tosin, oltiin ehkä asennoiduttu jo niin hyvällä asenteella itse, että sillä takuulla oli myös merkitystä. Fakta kun varmasti on, ettei lentokoneessa parane menettää omia hermojaan, tai vaipua epätoivoon. Sillä ei nimittäin ainakaan saavuta mitään, helposti oma huono asenne välittyy myös lapsiin ja he alkavat käyttäytyä entistä huonommin.
Me ei otettu lennolle ruokia lentokoneen puolesta ollenkaan, sillä koettiin ne vaan hankaliksi. Erityisesti siksi, että niitä on niin hankala availla, roskien hakua joutuu odottamaan niin kauan, eikä maut aina kohtaa lasten makumieltymysten kanssa. Käytiin syömässä kentällä ja ostettiin sieltä evästä lennolle. Sellaista syömistä, jota lapset varmasti myös söisi. Pienimmälle oli varattuna valikoima smoothie- ja puuropusseja, sillä niiden syönti olisi mahdollisimman siistiä. Ne oli myös helppo ottaa jo kotoa mukaan.
Meidän valmistautuminen lennolle alkoi jo kotona, sillä psyykattiin ja muistuteltiin lapsia siitä käytöksestä jota heiltä koneessa odotettiin. Isojen suhteen meillä ei tosin ollut epäilystäkään etteikö he hoitaisi hommaa kotiin. Kysymysmerkki oli vaan tuo taapero ja se , kuinka saisimme viihdytettyä häntä sylissä koko nelituntisen lennon. Kotona pakattiin lennolle kaikki mahdollisimman helposti. Karsittiin kaikki ylimääräinen tavara ja isoilla oli omissa repuissaan vaan vähän tekemistä. Oltiin tilattu heille lentokoneeseen penkille lelulentokoneet yllärinä ja se olikin aika menestys. Lelut viihdytti heitä melkein koko menolennon ajan. Muu aika meni ihmetellessä lentokonetta, maisemia ja matkaa ylipäätään. Vastailin ehkä viisikymmentä kertaa kyselyihin, kuinka lentokone oikein pysyy ilmassa.
Me ostettiin lentokentältä lapsille koneeseen evääksi Kid Pacit, joissa oli sämpylä, banaani ja juomapullo. Toki tuollaisen olisi voinut kasata kotonakin, mutta kalliista hinnasta huolimatta koin helpommaksi hankkia ne kentältä. Tämän lisäksi he saivat ostaa Tax Freesta mieleisensä karkkipussin. Pienimmän viihdyttämiseksi meillä oli mukana nippu vanhoja avaimia, hänen oma lelupuhelimensa ja yksi kirja. Lopulta nuo kaikki jäi käyttämättä, kun hänestä hauskinta olikin istua sylissä ja läpsytellä käsiä sylissäpitäjän kanssa.
Mennessä tuplat istui penkeissään tosi nätisti, ei he olleet menossa käytävälle missään vaiheessa, sillä kerrottiin jo heti alunperinkin, ettei se vaan olisi vaihtoehto. Pienin siinä takuulla olisi halunnut juosta, mutta kun ei annettu hänellekään mahdollisuutta siihen, istui taaperokin pääasiassa sylissä kiltisti. Isot mahtui yhdelle penkille istumaan keskenään, joten saatiin taaperollekin oma paikka lentojen ajaksi. Mennessä meidän lento lähti seitsemältä illalla ja kymmeneltä taapero nukkuikin jo isin sylissä.
Laskeuduttiin Mallorcalle yhdeltätoista ja saatiin taapero nukkuvana nostettua mun rinnalle manducaan. Siinä häntä oli paljon helpompi kantaa kuin sylissä ja hän heräsikin hetkellisesti vain meidän odotellessa laukkujen saapumista. Manduca oli tosi mahtava juttu varsinkin lentokentällä, sillä silloin taapero pysyi paikallaan ja kädet oli kuitenkin vapaana kaikkeen muuhun. Isot nukahti vasta bussiin, lento taisi olla heille niin jännittävä kokemus, ettei puhettakaan unesta siellä.
Menolento oli siis tosi onnistunut, eikä vaippojakaan tarvinnut vaihdella kuin kertaalleen. Isojakin jännitti lentokoneen WC:t tosi paljon, he nimittäin muistivat edellisen kerran ja kovan huuhteluäänen, mutta kun sovittiin, että vetäisin pöntön vasta heidän ollessaan omalla paikallaan, ei siitäkään muodostunut ongelmaa. Meidän paikat sattui olemaan vielä kätevästi koneen perällä, joten vessaan oli lyhyt matka. Vaihtovaatteet oli onneksi turhia nekin, eikä koettu mitään puuttuvan eväistä tai leluista. Paluulento oli yölento, se lähti puolenyön aikaan Mallorcalta, joten siihen suhtauduttiin tosi luottavisin mielin. Ja niinhän se meni. Kun valot juomatarjoilun jälkeen sammutettiin, oli meidän kaikki kolme lasta jo unessa. Taapero nukkui isin sylissä ja isot enemmän ja vähemmän muhun nojaillen. Itse en osannut nukkua yhtään, mutta lento meni silti tosi äkkiä äänikirjaa kuunnellen.
Mehän ei varattu paikkoja etukäteen, vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Tämä ei onneksi haitannut, sillä molemmille matkoille meille oli varattuna neljä vierekkäistä paikkaa. Mennessä vaunut jätettiin ruumaan heti lähtöselvityksessä, mutta Mallorcalta meiltä kysyttiin haluttaisiinko pitää vaunuja aina portille saakka. Haluttiinhan me, ja tämä helpottikin odottelua Mallorcalla aika paljon. Kaikki meni lennoilla hyvin, kotiin palatessa vaan huomattiin, että vaunujen työntöaisa oli päässyt jotenkin vääntymään. Saatiin siitä kyllä korvaus matkavakuutuksesta, mutta vaunut eivät oikein toimi enää kuin terassivaunuina. Onneksi kyseessä oli meidän vanhemmat Emmaljungat, eikä menetys näin ollut niin suuri.
Ihan alkuun pitää sanoa, että meillä meni matkat tosi hyvin. Yllättävän hyvin, odotettiin pahempaa. Tosin, oltiin ehkä asennoiduttu jo niin hyvällä asenteella itse, että sillä takuulla oli myös merkitystä. Fakta kun varmasti on, ettei lentokoneessa parane menettää omia hermojaan, tai vaipua epätoivoon. Sillä ei nimittäin ainakaan saavuta mitään, helposti oma huono asenne välittyy myös lapsiin ja he alkavat käyttäytyä entistä huonommin.
Me ei otettu lennolle ruokia lentokoneen puolesta ollenkaan, sillä koettiin ne vaan hankaliksi. Erityisesti siksi, että niitä on niin hankala availla, roskien hakua joutuu odottamaan niin kauan, eikä maut aina kohtaa lasten makumieltymysten kanssa. Käytiin syömässä kentällä ja ostettiin sieltä evästä lennolle. Sellaista syömistä, jota lapset varmasti myös söisi. Pienimmälle oli varattuna valikoima smoothie- ja puuropusseja, sillä niiden syönti olisi mahdollisimman siistiä. Ne oli myös helppo ottaa jo kotoa mukaan.
Meidän valmistautuminen lennolle alkoi jo kotona, sillä psyykattiin ja muistuteltiin lapsia siitä käytöksestä jota heiltä koneessa odotettiin. Isojen suhteen meillä ei tosin ollut epäilystäkään etteikö he hoitaisi hommaa kotiin. Kysymysmerkki oli vaan tuo taapero ja se , kuinka saisimme viihdytettyä häntä sylissä koko nelituntisen lennon. Kotona pakattiin lennolle kaikki mahdollisimman helposti. Karsittiin kaikki ylimääräinen tavara ja isoilla oli omissa repuissaan vaan vähän tekemistä. Oltiin tilattu heille lentokoneeseen penkille lelulentokoneet yllärinä ja se olikin aika menestys. Lelut viihdytti heitä melkein koko menolennon ajan. Muu aika meni ihmetellessä lentokonetta, maisemia ja matkaa ylipäätään. Vastailin ehkä viisikymmentä kertaa kyselyihin, kuinka lentokone oikein pysyy ilmassa.
Me ostettiin lentokentältä lapsille koneeseen evääksi Kid Pacit, joissa oli sämpylä, banaani ja juomapullo. Toki tuollaisen olisi voinut kasata kotonakin, mutta kalliista hinnasta huolimatta koin helpommaksi hankkia ne kentältä. Tämän lisäksi he saivat ostaa Tax Freesta mieleisensä karkkipussin. Pienimmän viihdyttämiseksi meillä oli mukana nippu vanhoja avaimia, hänen oma lelupuhelimensa ja yksi kirja. Lopulta nuo kaikki jäi käyttämättä, kun hänestä hauskinta olikin istua sylissä ja läpsytellä käsiä sylissäpitäjän kanssa.
Mennessä tuplat istui penkeissään tosi nätisti, ei he olleet menossa käytävälle missään vaiheessa, sillä kerrottiin jo heti alunperinkin, ettei se vaan olisi vaihtoehto. Pienin siinä takuulla olisi halunnut juosta, mutta kun ei annettu hänellekään mahdollisuutta siihen, istui taaperokin pääasiassa sylissä kiltisti. Isot mahtui yhdelle penkille istumaan keskenään, joten saatiin taaperollekin oma paikka lentojen ajaksi. Mennessä meidän lento lähti seitsemältä illalla ja kymmeneltä taapero nukkuikin jo isin sylissä.
Laskeuduttiin Mallorcalle yhdeltätoista ja saatiin taapero nukkuvana nostettua mun rinnalle manducaan. Siinä häntä oli paljon helpompi kantaa kuin sylissä ja hän heräsikin hetkellisesti vain meidän odotellessa laukkujen saapumista. Manduca oli tosi mahtava juttu varsinkin lentokentällä, sillä silloin taapero pysyi paikallaan ja kädet oli kuitenkin vapaana kaikkeen muuhun. Isot nukahti vasta bussiin, lento taisi olla heille niin jännittävä kokemus, ettei puhettakaan unesta siellä.
Menolento oli siis tosi onnistunut, eikä vaippojakaan tarvinnut vaihdella kuin kertaalleen. Isojakin jännitti lentokoneen WC:t tosi paljon, he nimittäin muistivat edellisen kerran ja kovan huuhteluäänen, mutta kun sovittiin, että vetäisin pöntön vasta heidän ollessaan omalla paikallaan, ei siitäkään muodostunut ongelmaa. Meidän paikat sattui olemaan vielä kätevästi koneen perällä, joten vessaan oli lyhyt matka. Vaihtovaatteet oli onneksi turhia nekin, eikä koettu mitään puuttuvan eväistä tai leluista. Paluulento oli yölento, se lähti puolenyön aikaan Mallorcalta, joten siihen suhtauduttiin tosi luottavisin mielin. Ja niinhän se meni. Kun valot juomatarjoilun jälkeen sammutettiin, oli meidän kaikki kolme lasta jo unessa. Taapero nukkui isin sylissä ja isot enemmän ja vähemmän muhun nojaillen. Itse en osannut nukkua yhtään, mutta lento meni silti tosi äkkiä äänikirjaa kuunnellen.
Mehän ei varattu paikkoja etukäteen, vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Tämä ei onneksi haitannut, sillä molemmille matkoille meille oli varattuna neljä vierekkäistä paikkaa. Mennessä vaunut jätettiin ruumaan heti lähtöselvityksessä, mutta Mallorcalta meiltä kysyttiin haluttaisiinko pitää vaunuja aina portille saakka. Haluttiinhan me, ja tämä helpottikin odottelua Mallorcalla aika paljon. Kaikki meni lennoilla hyvin, kotiin palatessa vaan huomattiin, että vaunujen työntöaisa oli päässyt jotenkin vääntymään. Saatiin siitä kyllä korvaus matkavakuutuksesta, mutta vaunut eivät oikein toimi enää kuin terassivaunuina. Onneksi kyseessä oli meidän vanhemmat Emmaljungat, eikä menetys näin ollut niin suuri.
Me jännättiin ihan turhaan, tosin olen ihan iloinen ettei enää ikinä tarvitse lentää niin, ettei pienimmällä ole omaa paikkaa. Se nimittäin teki monesta jutusta vaikeampaa.
Saiko smoothie ja puuropussit muka viedä tullin läpi
VastaaPoistaSai :) avaamattomana oli oikein jees, kun matkassa oli kuitenkin yksivuotias.
PoistaViikko sitten lennettiin Hki-Vantaalta ja siellä sai viedä lapselle (meillä alle 1 v) tarkoitetut maito- ja vesipullot (avatutkin sellaiset) sekä muut eväät (smoothiet, sosepussit jne.). Samoin pari kk sitten, kun viimeksi lennettiin eli eivät ole onneksi kentällä kertaakaan kieltäneet viemästä lastenruokia.
Poista