perjantai 28. syyskuuta 2018

Talven söpöimmät takit


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä JOLLYROOMin kanssa.

Täällä Lahdessa on ollut jo ekat yöpakkaset. Lapset hihkuivat yksi aamu innosta, että nyt se lumi on satanut ja kohta on joulu! Lunta ei sentään tullut, auton päällä oli vaan kuuraa, joka viisivuotiaille meni ihan lumesta. Vaikka se lumi ei ihan vielä täällä olekaan, ei mene enää montaakaan viikkoa, kun se ihan oikeasti voi jo olla jonain aamuna päiväkotiin lähtiessä maassa. Muistanette ehkä, että viime vuonna lapset saivat testiin toppaa Jollyroomilta, ja vaatteet olivat meillä silloinkin kovalla käytöllä. Tämäkin postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä, ja tällä kertaa sovitellaan Didriksonsin takkeja pipoja.


Meidän talvivermetilanne näyttää tosi hyviltä ja valtaosa odottelee pakkasia jo kaapissa, kaikkien muiden paitsi minun itseni kohdalla. Teen joka vuosi tämän saman mokan, että lasten kaappi on valmiina tuleviin pakkasiin jo hyvissä ajoin syksyllä, mutta omaa talvitakkiani etsin vielä marraskuussakin. 

Olen kokenut talvisin kahden setin lapsille hyväksi, yhden haalarin ja yhden takki+housut yhdistelmän. Näin jompikumpi on aina takuuvarmasti kuivana kun ulkoilun hetki tulee. Takin kanssa ollaan pyritty siihen, että se toimisi myös kauppatakkina. Sehän tarkoittaa sitten sitä, että takista pitää löytyä hyvien ulkoiluominaisuuksien vuoksi myös ulkonäköä ja sopivuutta myös siistimpään menoon. 

Lapset saivat valita Didriksonsin takeista ja pipoista mieleisensä itse ja valitsivatkin hyvin. Olisin ottanut kummallekin saman takin johon he itsekin päätyivät, mutta pipoissa olisin mennyt metsään. Mä tykkään valita pojille aina sinistä ja vihreää, värikoodaus on jotenkin jäänyt takaraivoon vauva-ajoista. Pojat kuitenkin itse päätyivät pinkkiin ja siniseen, mikä oli mun mielestä tosi ihana ja raikas päätös. Tuo pinkkikärkinen pipokaan ei ole yhtään sellainen tyttömäinen purkkapinkki, vaan oikeastaan tosi kiva sävy myös pojalle navyn ja valkoisen parina. 


Kuvista näkeekin, että takki on tosi kivannäköinen. Helma tulee kivan pitkälle, joten se suojaa hyvin ulkoillessa selkää ja peppua. Takin sisällä on lämmin pileevuori, jonka ansiosta takki on tosi pehmoinen. Hupun reunassa on tuuhea karva, jonka ansiosta hupulla saa suojattua kasvot viimalta. Takista löytyy teipatut saumat ja säädettävät hihansuut. Hauska ominaisuus tässä takissa on sekin, että lapsen kasvaessa, takki kasvaa mukana noin viisisenttiä. Me valittiin lapsille takit koossa 120, mutta ne kasvavat tarvittaessa myös kokoon 125. Talven aikana voi tulla hetki, kun hihoihin tarvitaan lisää pituutta, joten silloin avataan vaan hihoissa oleva lisäjatke ja takki menee taas hetken pidempään. Ihan tosi fiksua ja tämä ominaisuus on muuten myös Didriksonsin haalareissa! (pojat olivat heinäkuussa 115cm ja 110cm pitkiä, eli nyt varmaan pari senttiä pidempiä)

Ominaisuuksiltaan takki soveltuu koviinkin sääoloihin, se hengittää ja on veden sekä tuulenpitävä. Takki ei sisällä PFC-yhdisteitä, se on hengittävyydeltään 5000(g/m²/24 h) ja vesipilarilta 5000mm. Juuri nyt takki löytyy Jollyroomin verkkokaupasta monissa ihanissa väreissä -40% alella. 


Pipoiksi lapset valitsivat nämä retrohenkiset tupsupipot Didriksonsilta. Kasper tosiaan halusi pinkin ja Rasmus tuon sinisen. Muita värivaihtoehtoja olisi ollut vielä vihreä. Malliltaan pipo on just sellainen kivan rento ja löysä ja menisi kyllä hyvin aikuisenkin päähän. Isi meillä ihailikin näitä, että voisi ottaa omaankin käyttöön ja harmitteli kovasti, että pojat ovat tyylikkäämpinä talveen kuin hän. Ja tottahan tuo on, nämä setit on ihan tosi tyylikkäät! Materiaaliltaan pipot ovat akryylia (70%) ja villaa (30%). Vuoressa on vielä harjattufleece ihoa vasten, eli pipo on tosi lämmin myös kovilla pakkasilla. 


Miltä teidän talvivaatekaappi näyttää, onko kaikki hankinnat jo tehty? Jos jotain puuttuu kannattaa kurkata Jollyroomin Didriksons-valikoimat, tuotteissa on nimittäin kivat alet melkein kaikissa!

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Kaksosten vaatekaappi ja tyyli

Ja lastenvaatteilla jatketaan. Nyt on selvästi jokun vaateinspis meneillään, sillä huomaan että mulla on kovasti sanottavaa vaatteista. Jonoss aodottelee niin syyskuun kirppispostaus kuin oman vaatekaappini sisältökin. Mutta vilkaistaan nyt ensin kuitenkin tätä meidän isojen poikien kaappia ja tyyliä. 

Mä hoidan lasten vaatehankinnat ihan kokonaisuudessaan itse. Mieheltäni saatan tiedustella mielipidettä vaatteisiin ja sovitaan yhdessä budjeteista, mutta muuten vaatehankinnat jäävät mulle. Ja olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Rasmuksella ja Kasperilla ei itsellään ole kauheasti mielipiteitä vaatteistaan, vaikka tietyt suosikit he valitsevatkin kaapistaan aina ensimmäisenä. Kyselen lapsilta mielipiteitä ostoksista, mutta lopullisen päätöksen teen kuitenkin aina itse. Mun ostokäyttäytymistä määrittää paitsi tarve, myös hinta ja laatu. Monesti pyörittelen mielessäni myös sitä, kuinka monikäyttöinen vaate on. Ei ole järkevää hankkia vaatetta, jota voi käyttää vain yhdessä tilanteessa tai toisinaan. Vaatteet, jotka istuvat moniin erilaisiin tilanteisiin, ovat parhaita. Katselen aina ensin kirpparilta, ja jos sieltä ei löydy, täydennetään tarvittavat kaupasta. Pyrin suosimaan alennusmyyntejä ja pakettitarjouksia. 

Siististä kaapista löytyy kaikki tarpeellinen. Ylhäällä muovilaatikoss aon lasten kesävaatteet, shortsit ja valtaosa t-paidoista. Alahyllyllä vaihtotäkit ja tyynyt, ylimmällä hyllyllä muutama jemmattu vaate seuraavassa koossa. Sinisessä muovilaatikossa merinovilla-alusasuja ja pitkiä kalsareita. 
Pitkähihaisten trikoopaitojen hylly
Yksi rekki riittää roikkuville vaatteille. Kolme hupparia, verkkatakit, neuleet, farkkupaidat, kauluspaidat ja siistimmät t-paidat
Housuhylly. Vasemmalla kollarit ja verkkarit, oikealla farkut ja muut housut. Ylhäällä näkyy legginsipino.


Korihyllykköstä lasten on helppo itsekin ottaa vaatteet. Ylhäällä yöpuvut, sitten aluspaidat ja t-paidat, jalkapallovaatteet ja alhaalla asusteet ja jumppikset. 

Noin puolet isojen kaapista on hankittu käytettynä ja puolet uutena. Blogin kautta tulleita vaatteita on tällä hetkellä kolme tai neljä /lapsi ja lahjaksi saatuja ihan jokunen. Yritän pyörittää lasten vaatekaappeja enimmäkseen niin, että sieltä myytyjen vaatteiden tuotolla ostetaan sitten uutta. Valtaosa vaatteista on Lindexiä, Kappahlia, Name It:ä ja H&M:ää. Löytyy myös Noshia, Blaa:ta, Papua ja Gugguuta. 

Poikien kaappi ei ole erityisen värikäs, varsinkaan näin syksyllä. He ovat juuri siirtymässä koosta 110/116 kokoon 122/128, joten iso osa varsinkin paidoista on kesän ja syksyn aikana hankittuja. Näissä kuvissa lasten päällä olevat vaatteet ovat niitä meidän suosikkeja, joko minun tai heidän. Kaapit ovat aikalailla täynnä näissä kuvissa, jokunen vaate on pyykissä ja päiväkodilla on muutamien housujen ja paitojen vaihtovaatekassi. 

Mä tykkään pukea poikia rennosti ja siististi. He itse eivät oikein tykkää tiukoista farkuista, joten kaikki farkut ovat joko superstretciä, tai college-tyyppisiä löysiä housuja. Päiväkodissa he useimmiten käyttävät kollareita, kyläillessä ja kaupoilla farkkua. Lapsilla on paljon samoja vaatteita ja joitain vaatteista heillä on tuplana. Paljon on myös yksittäisiä kappaleita, sillä puen heitä mieluiten samankaltaisiin vaatteisiin, en täysin samoihin. Useimmiten heillä onkin joko samanlaiset paidat mutta eri housut tai toisinpäin.


Kääntöpaita. Onko se teidänkin lapsilla hitti? Meillä lapset on kyselleet näitä vuodenpäivät, mutta aina tähän saakka kaikki meidän molempien silmäämiellyttävät paidat on olleet aivan liian kalliita laatuunsa nähden. Pari viikkoa sitten kuitenkin löydettiin tuo skeittipaita H&M:stä ja se on ainakin vielä ollut hyvä laadultaan, vaikka onkin melkein nonstop jommankumman päällä.

Rasmuksen päällä olevat Lindexin Super strech skinny jeansit on varmaan jo kolmannet samanlaiset housut eri koossa, sillä ne ovat malliltaan parhaat meidän lasten jalkaan. Mustia farkkuja molemmilla on omansa, sillä ne on yleensä ne siistimmät housut jotka lapsille laitetaan kauluspaidan kaveriksi, tai vetäistään neuleen tai hupparin pariksi ostosreissulle. Toiset mustat farkut on kirpparilta, toiset kaupasta.

Kasperilla on Name Itn paita, joita ostan yleensä aina sen kolmen paketin. Nuo on niitä ihan peruspaitoja, jotka on malliltaan mun mielestä ihania. Pehmeitä ja kapeita, ja väreiltään miellyttää mua kovasti. Näissä on myös yleensä samanlaisia paitoja eriväreissä, joten pojille saa samantyyliset erilaiset paidat helposti. Jalassaan Kasperilla on kollarifarkut, joita niitäkin molemmilla pojilla on omat. Toiset taitaa olla Lindexin ja kirpparilta ostetut, nuo jalassa olevat ovat Kappahlin ja alesta ostettu.


Kasperilla oleva tummansininen paita on siitä samasta Name It-paitasetistä, kolme paitaa alle kahdellakympillä, mikä on Name It paidoista kyllä jo tosi hyvin. Housut ovat Pomp De luxin collegefarkut ja ihankuin olisi kollarihousut jalassa, vaikka näyttävätkin farkuilta. Näitä meillä on yhdet ja ne on hankittu kirpparilta.

Rasmuksella on H&Mn ohuet sammarit, joista hän tykkää ihan valtavasti. Vyötärö on vaan meidän laiheliinille tosi hankala, sillä se on malliltaan niin iso että naruja saa olla solmimassa koko ajan. Neule on merinovillainen ja ihanan ohut. Rasmus ei oikein tykkää muista neuleista, varsinkaan sellaisista jotka kiristää, joten tämä on hyvä kompromissi.


Legginseistä ikisuosikkeja ovat Papun polvipaikat, joita niitäkin meillä on ollut jo kolmen vuoden ajan. Nämä ovat vasta toiset, sillä tuplakokojen ja kapean mallin ansiosta ne kestävät tosi pitkään sopivan kokoisena. Kummallakin on legsut musta-harmaina ja minttu-harmaana. Nämä legginsit ovat muuten hyvä valinta hoikalle lapselle, sillä malli on tosi kapea. Kiristysnappeja näissä ei ole, mutta meillä ei ole niille ollut tarvetta. Mustat molemmat on ostettu kirpparilta, mintut uutena.

Legginsien kanssa toimii pojilla mun mielestä parhaiten hupparit. Kuvassa on nuo vetskattomat hupparit, joista toinen on paljettikääntökuvalla. Tämä on myös sellainen paita, joka on aina jommankumman päällä ollessaan puhtaana. Myös musta-harmaasta hupparista pojat tykkää, varsinkin tuo tasku on heistä hauska. Tämä huppari on uusin hankinta lasten kaappiin. MOlemmat hupparit on ostettu H&M:stä.


Yllä näkyy meidän kaikkien suosikkikollareita, Kappahlin baggymalliset ja Name It baggykollarit. Molemmat on kirppikseltä ja erityisesti tuo NAme it on kivan kapea malli ja on mun oma ehdoton suosikkini kaikista lasten housuista. Se on vaan ovh:ltaan niin kallis, etten millään raaski ostaa meidän lapsille, jotka puhkovat kollareiden polvet ihan liian äkkiä.

Ribbipaitoja meillä on oikeastaan ollut aina, viime kuussa myin Noshin 110/116 senttiset pois ja ostin tuon sinisen isommassa koossa. Vielä pitäisi bongata toinen samassa koossa. Myös Pomp de luxin ribbieä meillä on ollut monia ja kuvan paitaa meillä on toinenkin vähän eri väreissä. Tän kuvan kaikki vaatteet on ostettu kirpparilta.


Gugguun huppareita meidän lapsilla on myöskin ollut jo kolme tai neljä putkeen, sillä tykkään käyttää niitä lapsilla takin tilalla varsinkin kesällä. Ostan aina hupparin reilumpana ja ne menevätkin sitten reilun vuoden ennen kuin myyn pois tai jemmaan Justukselle. Hupparin kaverina Rasmuksella on ohuet ja rennot farkut, jotka hankin lapsille kesää varten. Ne menevät kuitenkin talevllakin hyvin pitkien kalsareiden kanssa. Tuo malli on lasten suosikki, sillä se ei kiristä mistään ja on kivan rento.

Adidaksen verkkarit pojat saivat mun siskoni perheeltä synttärilahjaksi. Verkkareita onkin käytetty ihan tosi paljon ja toi malli on mun mielestä tosi kiva. Paidassa näkyy se varsinkin Kasperin suosikkiaihe just nyt, dinosaurukset, joita meillä näkyykin useammassa eri vaatteessa. Koska dinot on <3

Paljon käytettyjä ovat myös nämä Blaa!-setit (kaupallinen yhteistyö) ja tämän postauksen kuviolliset Nosh-paidat ja jumppis. Varsinkin nuo Blaan kollarit on olleet malliltaa tosi hyvät ja Noshin paitojen laatua liputan varmaan hamaan tappiin.

Entä teidän perheessä millaisia pukeutujia teidän lapset on? Onko heillä selvä visio omasta tyylistä vai vieläkö äiti saa vapaat kädet päättää? 

Kasasin vielä listan vaatemääristä, joka mun mielestä on ollut lapsille sopiva. Vähemmälläkin varmasti pärjää, mutta noilla määrillä kaapista löytyy aina sopiva asua. 




tiistai 25. syyskuuta 2018

Oman arkeni sankari

Parhaimmillakin meistä on välillä hetkiä, kun mikään ei onnistu ja arki puskee päälle aivan liian tehokkaasti ja kovaa. Meillä oli viime viikolla juuri sellainen viikko, enkä yhtään kokenut että voisin toimia esikuvana tai inspiraationa yhtään kellekään, kun hyvä kun sain jotenkuten hallittua omaakaan arkeani. Noissa hetkissä tuntuukin parhaimmalta saada kehuja joltakulta toiselta, minulle ne tulivat ihanan Arjen Sankarit -blogihaasteen kautta, jossa Laura haastoi minut antamaan omat arjen vinkkini ja kertomaan muutenkin millaista meidän arki on. 

Ketä perheesi kuuluu?
Mun perheeseeni kuuluu mun lisäksi aviomieheni ja meidän kolme poikaa.

Miten kuvailisit arkeasi juuri nyt?
Arki on tällä hetkellä ihanan rauhallista, sillä olen vielä muutaman kuukauden kotona kuopuksen kanssa ennen töihinpaluuta. Isommat pojat ovat jo päiväkodissa, joka rytmittää kivasti meidän arkea ja takaa lapsille tärkeitä ryhmätilanteita ja minulle mahdollisuuksia omaan aikaan ja yhteisiin hetkiin vain taaperon kanssa.


Parhaat vinkit kiireen talttutamiseen?
Aikataulutus ja checklistit. Kiireessä tuntuu helposti, että tekemistä on liikaa eikä mitään saa aloitettua. Ratkaisu näihin on kaiken tekemättömän listaaminen paperille ja siitä tehtyjen yliviivaminen. Siinä konkretisoituu, ettei sitä tekemistä lopulta niin kamalasti olekaan, tai jos on niin yksi kerrallaan ne siitä hupenee.

Aikataulutus on toinen hyvä tapa organisoida ja järjestää arkea. Lisäämällä kaikki menot ja deadlinet kalenteriin pysyy kartalla siitä, missä pitää milloinkin olla ja mikä juttu pitää mikäkin päivä olla valmis. Sieltä koko perhe voi myös tarkistaa, missä kukakin liikkuu.

3 perheen arkiruoka suosikkia?
Makaronilaatikko. Ehkä meidän yleisin arkiruoka, sillä sitä voi tehdä kerralla tosi ison määrän, se on edullista ja sattuu vielä olemaan lasten suosikkiruoka.

Kasvissosekeitto. Tätäkin voi tehdä kerralla sion määrän, sinne voi laittaa melkein mitä vaan ja se on melkein aina niin herkullista. Lisäksi voi pikaisesti leipoa vaikka puurorieskat, jotka valmistuvat äkkiä mutta maistuvat niin suussasulavilta heti uunista tulleina.

Broilerikeitto. Viileiden syyspäivien suosikki, lisäämällä srirachaa tästä tulee ihanan tulista. Ohje täällä.

Voiko parisuhde kukoistaa myös lapsiperheessä
Todellakin voi. Tai vierastan jopa tuota asettelua kysymyksessä, että sen kukoistamista tarvitsisi edes epäillä. Hyvä parisuhde on lasten koti, joten siihen on syytä panostaa. Mikään suhde ei kuitenkaan kukoista ja voi hyvin ilman säännöllistä ja kovaa työtä ja se on syytä muistaa myös parisuhteen kohdalla. Lapsiperhearki voi laittaa suhteen koville, mutta juuri siksi mun mielestä on hyvä muistaa se seikka, että vauvavuoden jälkeen pitää tulla niitä hetkiä kun on itsekäs ja laittaa parisuhteen lapsien edelle. Tää voi kuulostaa tosi rankalta, mutta mä uskon, että mikäli sitä ei missään tilanteessa tee, on vaarana se, että parisuhde kuolee, eikä silloin ole lapsillakaan hyvä olla.

Kun isi ja äiti ottaa välillä yhteistä aikaa, vaikka sitten pahimmassa tapauksessa lasten kustannuksella, on loppuviimein koko perheen parempi olla. Mä voin avata tätä ajatteluani tarkemmin vielä ihan postauksessa, tälleen lyhyesti kiteytettynä se kuulostaa varmasti hurjalta, enkä sitä tietysti ihan noin radikaalisti tarkoita. Mutta, välillä pitää olla vaan mies ja vaimo, eikä aina isi ja äiti.

Meillä parisuhdetta hoidetaan ihan joka päivä, siksi lapset käyvät nukkumaan jo kahdeksalta eikä meistä kumpikaan tee enää töitä ysin jälkeen. Yhdeksästä yhteentoista meillä on hetki, joka on vain meille kahdelle. Eikä sen hetken tarvitse olla mitään ihmeempää, useimmiten silloin syödään iltapalaa sohvalla, käydään saunassa tai jutellaan kuulumisia. Saatetaan katsoa jotain sarjaa tai leffaa, tärkeintä, että ollaan yhdessä.

Mistä saat energiaa arkeen
Omasta ajasta. En ole koskaan ollut mikään superegoistinen ihminen vaan useimmiten mulle riittää omaksi ajaksi käynti kaupassa, pari jaksoa suosikkisarjaa päiväuniaikaan tai tunnin jumppa. Mutta tärkeintä on se, että omaa aikaa saa useamman kerran viikossa ja se hetki on sitä tekemistä varten, mitä ihan vain itse haluaa tehdä. Että viikossa on edes muutama kerta, kun voi olla ihan yksin ajatusten kanssa, olla olemass avain itseaan varten. Parhainta tekemistä omalle ajalle on jooga, siitä tuntuu että saan kaikkein eniten irti ja sen jälkeen tuntuu että pystyisin vaikka mihin. 

Mikä on haastavinta lapsiperhearjessa
Univelka. Meillä on ilokseni hyvin nukkuvia lapsia kaikki kolme, mutta sitten kun joku ei nukukaan kunnolla, huomaan kuinka kamalaa univelka on. Vähiin uniinkin onneksi tottuu ja itse tulen onneksi aika vähällä unella toimeen. Mutta liian vähän on vain liian vähän ja se lamauttaa ihan koko kropan.

Toinen haaste mihin itsekin olen huomannut ajautuvani on itsensä unohtaminen. Se, kun antaa kaiken ja kaikkien jyrätä ne omat tarpeensa, asettaa itsensä aina ja kaikess aviimeiseksi ja on aina olemassa ensin kaikille muille paitsi itselleen. Tuo on tilanne, johon en enää koskaan halua joutua, joten olenkin luvannut ajatella vain itseäni ainakin yhden kerran joka päivä.


Mistä omista jutuista olet pitänyt kiinni lasten saamisen myötä
Tätä mietin pitkään ja totesin sitten, ettei tähän kunnolla ole oikein mitään. Mun on myönnettävä, että hetkellisesti unohdin itseni kokonaan Justuksen vauvavuoden aikana. Nyt toki minä löytyi taas, enkä aio tehdä samaa virhettä uudelleen. Nyt mun omia juttuja on jumpat ja jooga, joissa haluan ja yritän käydä kaksi kertaa viikkoon.

Muita omia juttuja joista olen pitänyt kiinni, on sitten se perinteinen kaupassa käynti ihan yksin. Sitä olen tehnyt enemmän tai vähemmän aina, myös silloin kun Justus oli ihan vauva.

Mun mielestä on tärkeää pitää kiinni niistä omistakin jutuista, sillä vaikka lapset kuinka ihania vaan ovatkin, pitää elämässä olla joku ihan ikioma juttu myös.

3 tavaraa, joita ilman et selviäisi arjesta
Puhelin. Se on kyllä ihan täysi pelastus mulle, henkireikä ja tapa pitää yhteyttä muihin. Somesta voi varmasti olla montaa meiltä, mutta mulle se ensisijaisesti vertaistukea. Myös ajankulutuskeino ja tapa pitää yhteyttä ystäviin.

Paperikalenteri. Mä olen sellainen tyyppi, joka haluaa ja jonka on pakko kirjata kaikki ylös ettei ne vaan unohdu. En koskaan ole oppinut käyttämään puhelimen kalenteria, paperinen on paljon toimivampi.

Kosteuspyyhkeet. Ei se ekologisin vaihtoehto, mutta ai hitsi kuinka käytännöllisiä! Käytän niitä ihan kaikkeen ja mulla taita aolla paketti vähän jok atoisess alaukuss aja huoneessa.


Mitä teet, jos arki tuntuu kaatuvan päälle
Otan irtioton. Hetki yksin omien ajatusten kanssa ihan missä vaan tekee ihmeitä.

Paras kasvatusvinkkisi
Ole armollinen. Jos mä jotain äitiydestä ja vanhemmuudesta olen oppinut, niin olemaan armollinen itselle. Ei ole syytä olla supersuorittaja ollakseen paras äiti. Kaikki mokaa, äiditkin ja erityisesti äidit.

Se että itseä ruoskii syystä x on ihan turhaa. Jos homma ei mennyt niinkuin halusin, voin petrata seuraavalla kerralla. Se että jäisin rypemään siihen omaan harmiin ei auta ketään, eikä se todellakaan korjaa jo mennyttä. Mä pystyn enää siihen, että seuraavalla kerralla toimin toisin.

Sama armollisuus pätee myös lapsiin. Ei ne lapset aina osaa, muista, halua tai viitsi. Unohtamalla sen ehdottomuuden ja antamalla vähän löysää saavuttaa usein paljon enemmän kuin pitämällä rajat liian tiukkoina.

Se, että lapsillekin näyttää kuinka äitikin välillä mokaa, auttaa lapsiakin huomaamaan, ettei maailma kaadu siihen ettei joku odotus täyty. Tärkeintä on, kuinka mokan jälkeen jatketaan. Pyydetään anteeksi, puhutaan ja sovitaan.

Parasta arjessa just nyt
Kotiäitiys. Siis onhan tää vaan huippua, kun arki on niin rentoa ja aikataulutonta. Vaikka meillä olevinaan onkin tosi kiireistä ja menoja sinnetännejatonne, tulee se olemaan ihan toista sitten tammikuussa kun työarki iskee päälle oikein tosissaa. 

Kenet haluat haastaa Arjen sankarit- blogihaasteeseen?
Keksin heti aika montakin, mutta haastan tällä hetkellä kolme mun suosikki somevaikuttajaa, jotka tuovat mun omaan arkeeni tällä hetkellä eniten. Mulla vaihtuu aika tiuhaan sellaiset suosikki ig-tilit tai suosikkiblogit, mutta just tällä hetkellä nämä kolme ovat niitä, joiden storyt avaan aina ekana, joiden postaukset luen niin pian kuin ehdin ja jotka inspiroivat mua juuri tässä elämässä kaikkein eniten.

Mutsi ja Murupullat @mutsijamurupullat / parhaat ig storyt ikinä. Voi kuinka mä välillä nauran ääneen :D Blogi on ihanan monipuolinen ja sen takana on ihana supermutsi.
Minishow @minishowblogi / monipuolisin somevaikuttaja. Ihana ja inspiroiva koti, herkulliset reseptit ja mikä tärkeintä, jotenkin mua tosi paljon puhutteleva elämäntilanne ja arki. Tällä äidillä on kaikki langat käsissä, mutta tilissä on silti ripaus sitä kuuluisaa arjenrealistimia. Viimeisin postaus rennosta siivousintoilijasta kolahti ja kovaa.  
@essssijohanna / niin ihana ja inspiroiva tyyppi, joka jotenkin onnistuu pyörittämään arkea rennosti saaden silti kaikki hommat toimimaan. Siivousintoilijasuosikkini nro 1.

Ja ihan kaikki muutkin, jotka kokevat, että heillä on jotain arkivinkkejä jaettavana. Tarttukaa haasteeseen, vastatkaa omassa blogissa kysymykseen ja tulkaa sitten linkittämään ne mullekin! Luen tosi mielelläni näitä postauksia, jos niistä vaikka saisi jotain uutta vinkkiä omaankin elämään! 

maanantai 24. syyskuuta 2018

Inspiraatiota syksyiseen olohuoneeseen

Olohuone on meidän talon sydän. Se on valtavan iso tila keskellä taloa, juuri sellainen ilmava ja valoisa kun ollaan aina haaveiltukin. Parasta siinä on varmasti isot ikkunat ja huonekorkeus, joiden ansiosta valoa tulvii sisään jopa vuoden pimeimpänä aikana. 

Tällä hetkellä meidän olohuoneessa on beige Belluksen divaanisohva, joka hankittiin lähes seitsemän vuotta sitten meidän ekaan yhteiseen omistusasuntoon Joensuuhun. Siinä kodissa oli paljon ruskeaa ja beigeä, joten tuo hiekan sävyinen sohva sopi sinne tosi hyvin. Nyt meidän olohuoneen värimaailma on paljon viileämpi ja harmaampi, eikä sohva ole oikein koskaan istunut sinne. Jo ihan muuttohetkistä alkaen haaveilin uudesta sohvasta, mutta koska uusi vauva oli juuri ilmoittanut tulostaan, ei haluttu panostaa vielä uuteen sohvaan. 


Nyt tilanne on kuitenkin taas se, ettei meillä ole enää puklailevaa vauvaa, imettävää äitiä, eikä meidän lapset sotke pintoja muutenkaan, joten sohvan päivitys olisi ajankohtainen. Mä tiedän ehdottomasti mitä haluan ja ilokseni ollaan mieheni kanssa samalla aaltopituudella. Muistatte ehkä, että maidonluovutusrahoilla hankin meille vuosi sitten Ikean Söderhamn-divaanin, silloin mieheni oli ehdottomasti mallin sohvaa vastaan, mutta katsellessaan nyt vuoden divaania, on mieli muuttunut. Sitä mä en tiedä, kuinka laadukas sohva on, divaani on ainakin ollut, tosi neihän se ihan niin kovalla käytöllä olekaan kuin sohva tulee olemaan. En usko, että sohva on se mun loppuelämäni sohva, mutta se on hyvä sohva meille taas seuraavaksi viideksi - seitsemäksi vuodeksi. 

Mattohan meillä on se THE somematto*, mikä löytyy tosi monesta kodista, eli Elloksen Tanger*. Se on väriltään ja kooltaan ollut meidän olohuoneeseen ihan mahtava, mutta nyt jos sohva menisi uusiksi, olisi mahdollista valita seuraavaksi matoksi harmaa. Olen halunnut sitäkin jo pitkään, mutta se ei vaan millään sovi beigeen sohvaan joka meillä nyt on. Toki Tangerkin on tosi ihana ja varmasti se jääkin varastoon odottelemaan taas sitä, kun kaipaan vaihtelua sävyihin. Näin syksyn tullen on kuitenkin niin kova tummempien sävyjen kaipuu, että harmaa matto olisi ihan täydellinen. Tuo kuvan matto olisi vieläpä villainen*, ja se jos mikä olisi ihanaa. Tosin, voi olla etten ihan vielä uskalla villaist ameidän lapsiperheeseen hankkia, vaan mennään niillä samoilla nukkamatoilla kuin tähänkin saakka. 


Justuksen huoneessa meillä on nyt vuoden verran ollut Elloksen Marrakesh-nukkamatto* ja se vaikuttaa tuota Tangeria laadukkaammalta. Se on myös kuvien harmaata villaista veljeään kolme kertaa edullisempi, joten uskon kovasti meidän päätyvän kuitenkin siihen. Koristetyynyissä meillä on nyt keväisen ja kesäisen vaaleanpunaista, joka saa varmasti pian väistyä syksyisempien sävyjen tieltä*. Beige, harmaa ja ruskea saapuu luultavasti meille kohta. Syksyllä muhun iskee aina jokin hyggeilyvimma ja haluan tehdä kodista sellaisen lämpöisen ja pörröisen kolon, jossa on ihana käpertyä sohvannurkkaan peiton alle teekuppi kädessä. 

Uudistusta kaipaan myös tuohon meidän ihanaan valokuvaseinään, suunnittelin nimittäin siirtäväni kuvat meidän makuuhuoneeseen ja laittavani tuohon vaan sisustustauluja. Desenio on mun suosikkini, niinkuin kai aika monen muunkin. Löytyyhän sieltä niin valtava valikoima kaikkea ihanaa, että saan varmasti olkkariin toivomani tunnelman. Myös Vittsjö-hyllyn lelukorit saavat varmasti lähteä, kunhan keksin niiden tilalle jotain muuta, ne eivät nimittäin enää aikoihin ole toimineet lelukoreina. Justuskin on siirtynyt jo kesän aikana leikkimään omaan huoneeseen, joten olohuone on taas ihan pian pelkkää oleilua varten, eikä siellä tarvitse otta ahuomioon lelusäilytystä.


Ja nyt kun pääsin vauhtiin, kaipaisivat verhotkin päivitystä. Tiedän, etten kykene siirtyä valkoisista verhoista pois, ne nimittäin raikastavat tilan niin ihanasti. Oikeanpituiset pitäisi kuitenkin hankkia, sillä nuo meidän ikkunat ovat standardimittaa korkeammat ja tarvittaisiin tankoihin vajaa kolmemetriä pitkät verhot. Vaihtoehdot ovat oikeastaan vaan teettäminen, sillä normimittaisia löytyy vaan 260cm saakka. 




sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Syksyn käytännöllisin haalari


Sisältää mainoslinkkejä *

Toivoitte edellisessä lastenvaatepostauksessa kovasti uusia vaatteisiin liittyviä tekstejä, joten tässäpä tulee jo heti seuraava. Moni toivoi myös sisävaatteisiin liittyviä juttuja, jotka nekin lupaan toteuttaa mahdollisimman pian. Lastenvaatteista olen kirjoittanut tosi vähän, olen jotenkin ajatellut, ettei tavalliset vaatteet juurikaan kiinnosta. Niitähän meillä nimittäin on, tosi perinteisiä lastenvaatteita, ei juurikaan merkki- tai muotivaatteita. 

Mutta, tulossa on, kunhan ehdin vaan toteuttaa! Sitä ennen, mennään näillä ulkovaatteilla. Muutama päivä sitten kirjoitin lasten softshell-vaatteista täällä, ja siellä sivulauseessa mainitsin nuo kurahaalarit*. Kurahaalarit meillä oli ekan kerran isoilla pojilla heidön ollessaan alle vuoden. Silloin ne oli luonnollisesti aika turhat, eiväthän vauvaikäiset tuplat juurikaan touhunneet maassa. Sitten haalari unohtui ja muistin sen uudelleen, kun niin moni äiti kehui haalareita monikkoryhmässä.


Poikien ollessa kolme, ostin taas kurahaalarit käyttöön. Mikä pelastus! Niin ihanan helppo haalari Suomen syksyisiin oloihin. Kurahaalariss aon ehkä parasta se, että sen puhdistaminen on niin helppoa. Likaantuuhan se ihan yhtälailla kuin kaikki muutkin haalarit, mutta sen saa helposti suihkulla suihkutettua puhtaaksi. Isojen haalareissa on fleecevuori ja nuo haalarit ovat niin lämpimät, että toimivat sellaisenaan loskakeleillä. Tämä varsinkin on helpottanut meidän vaate- ja pukeutumisrumbaa ihan kamalasti.

Justuksen haalarin ostin kesällä Jesper&Juniorin alesta, sillä kaipailin hänelle vuoretonta haalaria. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä kuitenkin pitänyt hankkia vuorellinen, sillä se säästäisi yhdeltä vaatekerran pukemiselta. Varsinkin meidän pihassa nuo haalarit ovat huiput, sillä piha on vielä viimeistelemätön ja kulkuväylien hiekka menee ihan kuravelliksi sateiden tullessa. 

Isojen poikien haalarit* saatiin Ellokselta vuosi sitten ja nyt huomasin, että samaiset haalarit ovat jälleen alessa. Nyt niistä saa -25% ovh-hinnasta, mikä on jo tosi kiva alennus. Haalarin saa nimittäin itselleen alle viidelläkympillä. Kaikki kurahaalarit löytyy täältä*. Meidän pojilla haalarissa on koko 116 mikä menee heillä kyllä vielä ainakin tämän vuoden, mahdollisesti ensi keväänkin. Haalarin vyötäröllä on kiristysnauha, jonka avulla haalarit meni pojille hyvin reiluinakin. 


Muistelen, että olen kerran tai kaksi pessyt haalarit pesukoneessa, muuten on aina riittänyt pesuksi pelkkä huuhtelu. Tuo tumma väri antaa muutenkin aika paljon anteeksi, eikä kaikki pienin lika niin näy. Pojat itse tykkäävät tästä haalarista kovasti, kuuri siksi, ettei sinne tarvitse välikerroksia. Kuulemani mukaan myös päiväkodeiss afanitetaan näitä juurikin helppouden takia!

Me ollaan käytetty näitä paitsi nyt viileämmillä syyskeleillä märällä pihalla, kuin myös nollakeleillä loskassa. Ja haalari on ollut tarpeeksi lämmin sellaisenaan. Justukselle harkitsen kyllä tosissani tuota Elloksen haalaria myös, sillä vaikka ajattelinkin vuorettoman paremmaksi, tuli nyt todettua että vuori olisi sittenkin hyvä juttu.

Onko teillä koettu kurahaalarit hyväksi syksy-/kevätulkoiluvaatteeksi?

lauantai 22. syyskuuta 2018

Tuplien huoneen uusi ilme

Täällä ollaan koko perheen voimin enemmän ja vähemmän kipeänä. Pienin ehkä pahiten, hänellä nimittäin kuumetta on ollut jo useampi päivä, tänä iltanakin se taas nousi ja korvistakin löytyi molemmista tulehdukset. Oma olo on myös nyt sellainen, että sohvannurkka peiton alla villasukissa kuulostaa tosi hyvältä ajatukselta. 

Lapset sairasti oikeastaan koko viime viikon, joten ulos ei olla juurikaan päästy. Se on tarkoittanut sitä, että sisällä on pitänyt keksiä ajanvietettä ja lasten ollessa vetopois, on mulla itsellä ollut hyvin aikaa siivota ja sisustaa. Syksyn tullen, iskee aina se sisustuskärpänen, jonka myötä olisi kiva laittaa huone jos toinenkin uuteen uskoon.

Tuplien huone on selvästi vähän sellaisessa murroksessa, he kun eivät ole oikein enää pieniä, mutteivat ihan koululaisiakaan. Kerättyäni viikolla taas yhden kassillisen leluja varastoon vietäväksi, käänsin samalla huoneen sisustuksen ympäri. Viimeksi sisustin sitä tammikuussa, kun pojat muuttivat leikkihuoneeseen ja sinne saapui kerrossänky. Silloin jo mietin, oliko sängyn silloinen paikka paras mahdollinen, vai toimisiko tämä nyt kokeiltu paremmin. 

kuvassa olevat reput saatu JOllyroomilta, alakulman penaalit saatu Kiddexiltä

Mitään uutta huoneeseen ei tullut, kaikki muu paitsi pöytä vaan vaihtoi paikkaa. Tällainen sisustaminen onkin ehkä parasta, sillä se ei käy lompakolle eikä vaadi kovin suurta suunnittelua. Tämäkin muutos tuli vähän hetken mielijohteesta, kun olin juuri edellisenä päivänä katsellut lasten leikkiä ja miettinyt, oliko sisustus kuitenkaan toimivin mahdollinen.

Kaksosten huone on ihanan iso, se on meidän talon suurin makuuhuone, joten on loogista että siihen majoittui tuplat. Tarjottiin heille mahdollisuutta omiinkin huoneisiin, mutta kumpikaan ei halunnut. Joten se jää vielä odottamaan. Voi olla, että kun isot haluavat omat huoneet siirtyy Justus tähän isoimpaan, sillä samalla kun huone toimii hyvin leikeissä, on se myös meidän talon jumppahuone. Muuttaessamme uuteen kotiin haluttiin lastenhuoneeseen ehdottomasti puolapuut (saatu kaupallisessa yhteistyössä Dinox:lta). Ei pelkästään lapsille, vaan myös aikuisille. Niissä saa nimittäin tosi monipuolisen jumpan tehtyä niin halutessaan. Lapsillakin puolapuut ovat kovalla käytöllä ja niiden kaverina voimistelurenkaat (saatu kaupallisessa yhteistyössä Dinox:lta) on meillä tosi tykätty. 

Yksi syy, miksi liikkumiseen kannustavat kalusteet huoneeseen haluttiin oli se, ettei lasten kanss atarvitsisi lähteä ulos, saadakseen heille liikuntaa. Aktiivisuuden tukeminen ja liikuntaan kannustaminen on meille tosi tärkeää ja mä uskon sen lähtevän isosti jo siitä, että tarvittavia liikuntavälineitä on koko ajan saatavilla. Tasapaino ja hienomotoriikka kehittyy tosi vauhdilla kun lapset päivittäin huomaamattaankin treenaavat niitä. Tuo Bobles esimerkiksi on usein meidän olkkarissa, jossa sen päällä on temppuilemassa melkein aina joku lapsista. Pieninkin osaa jo nousta sen päälle seisomaan ja varsinkin Rasmus on tosi taitava tasapainoilemaan sillä erilaisissa asennoissa. 

Huoneen isoin tarkoitus on toimia nukkuma- ja leikkihuoneena sekä säilöä ja varastoida lelut fiksusti. Huoneessa on näkyvien kalusteiden lisäksi yksi kaksiovinen kaappi ja yksi hyllykaappi, joissa säilötään niin leluja kuin askartelu ja piirustusvälineitäkin. Nuo kaapit mun pitäisi käydä tosissaan läpi, sillä siellä on varmasti järjestys kärsinyt siitä, kun sen viimeksi olen siivoillut. Näiden lisäksi meillä on aina jonkin verran leluja ulkovarastossa, sillä mun mielestä on kiva kerätä jotain leluja välillä pois, niin ne parin kuukauden päästä tuntuvat ihan uusilta. Vaihtuvuus toimii tosi hyvin, ja lelukassin tuominen heikkona hetkenä takaisin takaa itselle rauhallinen hetken "uusien" lelujen viihdyttäessä lapsia. 

Kuvassa olevat reput saatu Jollyroomilta

Lelusäilytyksestä huoneessa vastaa Stuva, joka ei tällä hetkellä oikeastaan ole optimaalisin kaluste huoneeseen. Siellä on pikkulegoja, isommat autot, rekat, lentokoneet.. Stuvan kaverina huoneessa on nyt pystyyn nostettu Expedit, jossa on tilaa kaikille lastenkirjoille, roolivaatteille, puujunaradan junille ja lisäosille sekä lelufiguureille. Yksi laatikko on aina melkein tyhjillään, se on se laatikko johon kerään lelut jos ne pitää äkkiä saada pois tieltä ja sieltä sitten lajittelen ne omille paikoilleen. Näiden lisäksi sängynaluslaatikoissa (saatu kaupallisessa yhteistyössä Veke.fi :ltä) toisessa on dublot ja toisessa puujunaradan raiteet. 

Meillä on aika tiukka järjestys leluilla, mutta se toimii. Kaikelle on oma paikkansa ja lapsetkin tietävät missä mikäkin lelu on. He myös hienosti laittavat lelut siivotessa omille paikoilleen, vaikka siivous onkin asia johon heitä saa kannustaa ja maanitella ihan joka kerta. Kaiholla odotan niitä hetkiä, kun he siivoavat täysin ilman apua ja vaan yhdestä kehoituksesta.

Mä koen huoneen jotenkin raikastuneen valtavasti, vaikkei se ihan kauheasti muuttunutkaan. Haluaisin huoneeseen uuden maton, sillä tuo harlekiinikuvio alkaa jo vähän käydä silmiini, mutta koska en tiedä mikä toimisi yhtä hyvin, saa matto odottaa inspistä. Myös lamppu kaipaisi vaihtoa, tai ainakin siihen pitäisi hankkia paremmat polttimot. Nykyiset ovat nimittäin aivan liian keltaista valoa tuovat ja liian heikosti valaisevat. Myös Stuvan tilalle haluaisin jonkin toimivamman kalusteen, mutten vaan oikein tiedä minkä. Luultavasti näillä mennään siihen saakka, että pojat aloittavat koulun ja huone muutetaan silloin enemmän koululaisen tarpeita vastaavaksi.