keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Pakkaspäivän kurpitsa-linssisosekeitto ja puurorieskat

Kasvissosekeitot on yksi mun suosikkiruuistani, eikä syy ole vaan maussa. Maku on toki se isoin juttu ja sen lisäksi tietysti muunneltavuus, sillä kasviksesta kuin kasviksesta saa tehtyä herkullisen keiton. Mutta isoin syy miksi meillä rakastetaan kasvissosekeittoja on se, että niiden avulle lapsille saa myytyä helposti eri kasviksia. Kasvissosekeitoss aon vähän sama mikä smoothiessa, sen avulla lapsetkin syövät liudan terveellisiä kasviksia ja vihanneksia vähän huomaamattaan.

Varsinkin toinen meidän isoista pojista on tarkka ruuan suutuntuman kanssa, eikä hän pidä lainkaan kylmistä kasviksista porkkanaa lukuunottamatta. Salaatit eivät hänelle uppoa ja uunivihannestenkin suhteen hän on valikoiva. Paras keino saada hänet maistelemaan uusia kasviksia on tehdä niistä kasvissosekeitto. Postaan nyt tämän ohjeen, sillä tämä nousi heittämällä poikamme suosikiksi. Vielä myyvemmänhän tästä sai mainitsemalla lapselle, että tää on muuten Halloween-keitto. (ja tomaattikeitto on ketsuppikeitto, sillä eniten ikinä hän vihaa tomaattia, mutta rakastaa ketsuppia)

Mä itse teen kasvissosekeittoja yleensä tuplasatsin (ohje on jo tuplattu), sillä silloin ruokaa riittää paitsi päivälliselle, myös seuraavan päivän lounaaksi. Näiden lisäksi pari annosta saa vielä laittaa pakastimeen, josta syön niitä yleensä itse siinä vaiheessa kun muu perhe haluaa vaikka jotain nakki- tai makkararuokaa. 

Linsseillä ruuasta saa täyttävämpää ja ne käyvät minkävaan vihanneksen kaveriksi, sillä ne ei juurikaan maistu keitoissa. Ruuasta tulee täyteläisempää, proteiinipitoisempaa ja riittoisampaa. 

Myskikurpitsa-linssisosekeitto

2 kg myskikurpitsaa
600g porkkanaa
4 valkosipulin kynttä
2 sipulia
4 dl punaisia kuivia linssejä
2 tl kurkumaa
2 tl chilijauhetta
4 dl kaurakermaa (paahdettu sipuli)
1 pkt koskenlaskijajuustoa
suolaa ja pippuria

Pilko sipulit, kurpitsat ja porkkanat lohkoiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja laita kaikki kiehuvaan veteen niin, että ne peittyvät. Lisää huuhdellut linssit ja keitä kypsiksi. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta halutessasi lorauksella kasvislientä tai lisää pari kasvisliemikuutiota ja keittämisen aluksi kattilaan.

Kaada vedet pois, mutta ota osa niistä talteen mikäli haluat löysempää keittoa. Lisää kermat ja murenna joukkoon koskenlaskija. Mausta ja anna hautua hetki kuumalla levyllä. 

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Blenderissä lisää keitinvettä reilusti, sillä keitto on muuten tosi soseista. Lisää keitinvettä sen mukaan, kuinka löysää keittoa haluat. Mitä enemmän vettä, sen riittoisampi keitto.

Keiton päällä toimivat öljyssä paahdetut ja chilijauheella maustetut kurpitsan siemenet. Lapset ja mieheni lisäävät myös mielellään raejuusto keittoon. 

Puurorieskojen ohje täällä.



tiistai 30. lokakuuta 2018

Vauvakuplassa

Oikeastaan siinä samassa, kun blogiin kirjoitin meidän lapsiluvun olevan tässä, alkoi tutuilta ja läheisiltä pomppia vauvauutisia. Nyt tuntuu tosiaan olevan jokin buumi meidän lähipiirissä, sillä yksi jos toinen on kertonyt saavansa ensivuonna perheenlisäystä, tai toivovansa sellaista. Nämä uutiset on ihania. On ihana saada vauvoja nuuskittavaksi ja jakaa taas yksi ihana asia ystävien kanssa. Onhan se vaan niin, että lapset yhdistää ja erottaa. Kun oma elämä on vaan vauvaa ja lasta, on se lapsettomalle ihmiselle aika hankala paikka. Kun tuollainen ystävä sitten saa omia lapsia, tuntuu, että yhteinen sävel löytyy heti. Kai se on se elämäntilanne joka yhdistää ne hetkeksi eronneet tiet.


Samalla kun toisten uutisia kuulee, iskee itselle haikeus siitä, että omat raskausajat ja vauvavuodet on takanapäin. Sitä ei koskaan enää silittele omaa vauvamasua tai kuule niitä sydämenlyöntejä neuvolassa. Ei osta miniminivaatteita tai tunne pikkuisten jalkojen liikkeitä vatsan sisällä. Ei kuule niitä vauvan ensiparkaisuja, tunne sitä pientä tuhisijaa rinnalla. Ei haista oman vauvan tuoksua ensi kertaa tai katso hänen nukahtavan kainaloon. Ei kiikuta sitä pientä tuhisevaa nyyttiä ekaa kertaa kotiin ja laita häntä ensimmäistä kertaa omaan sänkyyn nukkumaan. Ei enää uppoa siihen vauvakuplaan. 

Voi haikeus. Ja kyllähän se iskee, hetkeksi ajatus että jos vielä yksi. Siinä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, se on ihan vain tunne, joka pyyhkäisee rytinällä. Sitä unohtaa kaikki ne syyt miksi juuri sanoi että kolme on hyvä, sydämen vaan valtaa se tunne, että ehkä yksi vielä mahtuisi.


Onneksi järkikin lopulta aina puuttuu peliin, vaikka sitten niinkin kurjalla tavalla kuin koko yön yskivällä ja niiskuttavalla taaperolla, joka ei osaa nukkua muualla kuin äidin vatsan päällä. Ja eihän siinä sitten itse nukuta. Niissä hetkissä taas muistaa, ettei minusta vaan ole siihen enää. Vaikka se pieni ääni välillä jatkaakin huutelua, että mitäs jos kerran kuitenkin vielä?

Että voi vauvakupla. Mutta kyllä se silti meidän osalta taisi olla tässä. On kuitenkin ihanaa, että siihen kuplaan pääsee mukaan vaikka sitten välillisesti. Seuraava tätitettävä saapuu jo helmikuussa, joten vauvan tuoksua on tiedossa myös jatkossa ❤ Siihen saakka palaan siihen vauvantuoksuun omissa muistoissa, oli se vaan ihanaa aikaa. 

maanantai 29. lokakuuta 2018

Mistä löytää motivaatio elämäntaparemonttiin ?

Nyt on taas maanantai. Maanantai on mulle itselle aina sellaista uuden elämän aikaa. Uusi viikko, uudet kujeet ja oikein hyvä syy aloittaa uusi elämä. En jaksa edes laskea kuinka monena maanantaina olen aloittanut päivän sillä ajatuksella, että nyt loppuu herkuttelu ja aloitan paremman terveellisemmän elämän. Ja sitten se yleensä kaatuu viimeistään keskiviikkona, useimmiten jo maanantaina. 


Mistä se motivaatio sitten löytyy? Mitään pommin varmaa ja takuulla toimivaa ratkaisua mulla ei valitettavasti ole, sillä kaikkein suurin tekijä olet sinä itse. Päätös muutokseen pitää lähteä aina siitä omasta halusta onnistua ja siitä että nyt oikeasti loppuu huonosti syöminen. Mulla itsellä ratkaisu silloin puoli vuotta sitten oli se, että peilikuva alkoi jo näyttää niin pahalta, ettei itsellekään mennyt läpi selitykset nesteistä ja turvotuksesta. Lopullinen shokkiratkaisu taisi ollakin se, kun pitkän tauon jälkeen menin vaa'alle ja se näytti omaa karua kieltään. 

Aloittaminen on vaikeinta, sanotaan. Mutta vaikea on oikeasti tosi lievä ilmaisu sille, miten hankalaa se oikeasti on. Kun olet tottunut toimimaan tietyn toimintamallin mukaan pitkään ja perustelemaan sen mukaan valintoja itselle, on muutos ihan tosi haastavaa. Päätöskään ei oikeastaan riitä, vaan halusta muutokseen saa olla muistuttelemassa itselleen koko ajan. Kaikki ympärillä tuntuu johdattavan siihen vanhaan huonoon tapaan, lipsahtaminen on ihan liian helppoa, ja oma pääkin yrittää puhua ympäri repsahdukseen erilaisilla perusteluilla.

Helppous tulee kahden tai kolmen viikon päästä, kun kiloja onkin tippunut jo useita, olo alkaa säännöllisen syömisen myötä olla parempi ja ekat tulokset näkyy ehkä löysemmissä vaatteissa. Silloin se motivaation palo vasta syttyy ja silloin iskee ekaa kertaa se tunne, että ehkä tämä onnistuu. Helposti kuitenkin tulee ajateltua, että matkaa loppuun on ihan liikaa ja lipsahdus on taas lähempänä. Silloin mä koen tärkeäksi ottaa avuksi ne välitavotteet. Koko projektin lopputulos voi tuntua kaukaiselta, mutta kun tavoitteeksi ottaa kuukauden kerrallaan, on kaikki helpompaa.

Motivaation löytämisessä auttaa itselläni elämäntaparemontin julkiseksi tuominen. Keneltäkään mun läheiseltä tuskin on jäänyt huomaamatta, että mä pudotan painoa. Olen kertonut siitä paljon blogissa, mutta myös ig:ssä. Se on myös sellainen turvakeino itselle, ettei aina tarvitse selitellä miksei pöydässä ota pullapalaa. Silloin myös kynnys repsahduksille on isompi, sillä joutuu tunnustamaan muillekin, ettei minusta nyt sittenkään ollut tähän. Paljon tukea olen saanut myös aterioiden kuvaamisesta ja suunnittelusta etukäteen. Alkuun mulla oli jääkaapin ovessa ruokalista, jonka mukaan söin. Säännöllinen syöminen on nimittäin avain tuloksiin ja ainakin mulle iski aika konkreettisesti päin näköä tässä lokakuussa, että on turha haikailla putoavien kilojen perään jos päivän aikana syö aamupalan ja päivällisen ja napsii vähän sitä ja tätä silloin tällöin. 


Säännöllinen ruokarytmi, syöminen 3 tunnin välein lisää omaa hyvinvointia ja näin vaikuttaa motivaatioon hurjasti. Tulee tarve syödä hyvin, syödä tarpeeksi, jolloin aineenvaihduntakin tehostuu ja paino putoaa jos ei nyt huomaamatta niin paljon tehokkaammin kuin huonolla syömisellä. Toinen mikä myös isosti motivoi, on vaa'an lukema. Tokikaan, paino ei kerro mitään hyvinvoinnista, mutta se on hyvä mittari jolla edistymistä voi seurata. Se on myös luku, joka aika karulla tavalla palauttaa maanpinnalle, kun ahtaita vaatteita yrittää selitellä itselleen kutistavalla pesukoneella tai menkkaturvotuksella. 

Ja sitten se mun ykkösmotivaattorini ja kaikkien tsemppausten äiti. Tsemppichätti. Olen tätä mun ja ystäväni Essin chättiä paristi sivunnutkin, mutta se on oikeasti isoin tekijä, joka sai mun kiloni karisemaan. Ainahan sitä itse on avainasemassa, mutta kun projektia tekee toisen kanssa, saa niistä toisenkin onnistumisista voimaa omaan tekemiseen. Aina on se toinen, jolle voi kertoa omista karkkihimoista, valitella motivaatiopulaa ja harmitella kiloja jotka ei vaan millään karise. Kaiken tsemppauksen lisäksi chätistä olen saanut kultaakin kalliimpaa konkreettista tietoa. Aineenvaihdunta ja kehon toiminta on niin monialainen juttu, ettei sitä tavis voi ymmärtääkään. Kun tukena on alan ammattilainen ja PT, on mun omat silmät avautueet monelle jutulle ihan eri tavalla. Ymmärrän nyt paremmin monia prosesseja kehon toiminnan ja oman ajattelun taustalla, jotka ovat sitten auttaneet onnistumisessa. Tsemppichätti onkin ollut mulle ehkä se isoin motivoiva tekijä koko tän matkan aikana.

Lokakuussa testattiin Tsemppichättiä muidenkin kanssa ja nyt marraskuussa otetaan uusi setti taas uusien tyyppien kanssa. Instan puolella voi hakea mukaan facebookryhmään, jossa tsempataan toisiamme kohti parempia tuloksia marraskuun ajan. Kannattaa laittaa viestiä jos oma motivaatio on myös hukassa!

lauantai 27. lokakuuta 2018

VASTAUKSET osa 1

Kyselin tuossa menneellä viikolla kysymyksiä, jotka teitä on ehkä jääneet mietityttämään. Nyt olisi osa vastausten, jaan ne nyt ainakin kahteen osaan, kenties kolmeenkin, niin ei tule ihan vastausähkyä! Iso kiitos kaikista kysymyksistä, esiin nousi tosi mielenkiintoisia aiheita, joihin osaan palaan vielä ihan omassakin postauksessaan. 


Onko sinulla mielestäsi hyvä itsetunto? 

Ei oikeastaan. Mun itsetunto on selvästi parempi kuin oli nuorempana, jolloin olin tosi ujo ja arka. Mutta en sanoisi vieläkään itseäni itsevarmaksi tai että omaisin tervettä itsetuntoa. 

Oletko käynyt terapiassa tai onko psykiatriasia hoitoja tai diagnooseja? 

Olen käynyt. Kaikkiaan neljä kertaa psykoterapeutin kanssa juttelemassa. Terapia on mun mielestä hyödyllistä kaikille ja mieltä pitäisi huoltaa ja hoitaa samanlailla kuin hampaita tai muuta kehoa. Psykiatrisia hoitoja tai diagnooseja mulla ei ole, ja vaikka olisi, en luultavasti sitä blogissa kertoisi. Kaikki diagnoosit on mun mielestä sen verran henkilökohtainen juttu, että uskoisin jättäväni ne blogin ulkopuolelle. 

Miten käytät päihteitä? 

En käytä muita päihteitä kuin alkoholia toisinaan. Audit kyselyssä saan muistaaksnei pisteitä 1-2 eli käyttö on aika vähäistä. Lasi tai kaksi viiniä paristi kuukaudessa. Nykyisin jopa harvemmin.

Oletko tupakoinut? Kokeillut huumeita? Kuinka usein otat alkoholia?

Olen maistanut tupakkaa, mutten koskaan kunnolla tupakoinut. Huumeita en ole ikinä kokeillut ja ne on olleet mulle aina ehdoton ei. Alkoholin käyttöön vastasinkin jo ylempänä, että pari kertaa kuussa juon lasin tai kaksi viiniä. Lomilla saatetaan ottaa joka päivä lasilliset ruuan kanssa tai illalla istuskellessa. 

mikä koulutus sulla on? :) 

Kokonaisena koulutuksena mulla on yhteiskuntatieteiden kandi ja tarkoituksena viimeistellä se maisteriksi tässä lähivuosina. Maisterin tutkinnosta mulla puuttuu enää gradu ja pari kurssia, jotka jäi silloin kesken kun sain töitä ja aloin odottaa tuplia. 

minkälainen suku teillä on? Oletteko läheisiä, onko lapset paljon tekemisissä serkkujen/isovanhempien kanssa yms.

Mun puolelta meidän suku asuu Lahdessa ja tässä lähettyvillä, mieheni suku enemmän Pohjois-Karjalan suunnassa. Ollaan aika paljon tekemisissa varsinkin mun puolen suvun kanssa ja pojat näkevät mun puolen isovanhempiaan ja serkkuaan viikottain. 

Joensuun isovanhempien kanssa ollaan tekemisissä myös tiiviisti. Kyläillään puolin ja toisin parin kuukauden välein ja pojat soittelevat mummolle ja ukille kerran viikkoon suunnilleen. Isin puolen serkkujen kanssa tekemisissä ollaan vähemmän, mutta he ovat silti pojille tosi tärkeitä. Neljä vuotta vanhempi serkkupoika on yksi isoimmista idoleista pojille.

Miten lapset kerkiävät leikkiä leluillaan kun koko ajan saatte uusia leluja ja krääsää?

Tarkoitat luultavasti saamisella sitä, kun leluja tulee vastineeksi blogipostauksesta tai instagramkuvista? Ihan kauheasti leluja ei lapsille tätä reittiä tule, sillä olen tarkka siitä millaisia leluja otetaan vastaan. Lelumäärä joka heillä on, tuntuu olevan aika sopiva leikkeihin, enkä oikeastaan koe niitä olevan liikaa. Jos lapset eivät jollain lelulla leiki, lähtee se kirpparille tai lahjoitukseen.

Krääsää meillä ei ole, sillä sitä ei osteta itse, eikä oteta vastaan bloginkaan kautta.

Unelmien matkakohde?

Tällä hetkellä haaveilen matkasta mieheni kanssa, meillä on häämatkakin vielä tekemättä, joten joku romanttinen loma on haaveiss aykkösenä. Haluttaisiin yhdistää meidän pitkään haaveilema New Yorkin loma rantalomaan, joten ollaan pohdittu sellaista reilun parin viikon reissua Nycciin ja Karibialle. Olisi ihan viettää ensin vajaa viikko New Yorkissa ja lähteä sitten Karibian risteilylle kiertämään saaria. Tällä hetkellä en vaan voi kuvitellakaan, että jättäisin lapsia hoitoon niin pitkäksi aikaa, joten tuo on luultavasti edessä vasta vuosien päästä. Ehkä sitten 10v hääpäivänä? 

Haaveillaan myös Kroatian reissusta, ja se saattaakin olla se meidän seuraava perhelomakohde.

Mitä kaikkea kannat aina käsilaukussasi?

Mun käsilaukku on tosi tyhjillään aina, mukana kulkee vaippa, kosteuspyyhkeet, lompakko, puhelin, avaimet, kalenteri, purkat, kynä ja huulirasva. Ja vino pino kuitteja, sillä mun käsilaukkuni täyttyy aina niistä. En koskaan tule laittaneeksi kuitteja kaupass aroskiin tai lompakkoon, vaan ne jää aina käsilaukun pohjalle pyörimään.

Kun jatkuvasti jotain uutta vaatetta saatte niin eikö jo ole valinnanvaikeus mitä pukevat päälle?

Ei, lasten vaatekaapeissa on yhteensä viisi tai kuusi saatua vaatetta ja ulkovaatteissa saatuja on vain isojen takit ja kurahaalarit. Sekä Justuksen pipo. Näissä pätee sama kuin leluissa, ettei oteta vastaan mitään tarpeetonta vaan vain sellaista joka tulee käyttöön. 

Riitelettekö koskaan?

Riidellään, varsinkin väsyneenä. Mutta meidän riitely on harvemmin äänen korottamista, enemmän sellaista väittelyä ja tiuskimista. Pyritään riitelemään rakentavasti ja toista arvostaen, toki monesti sorrutaan lapsellisuuksiin. Eniten riitaa aiheuttaa varmasti näkemyserot eri asioissa. 

Riitely kuuluu mun mielestä joka suhteeseen ja halutaan omalla esimerkillä opettaa lapsillekin, että riidat kuuluu elämään. Riidellä vaan pitää osata oikein ja reilusti.

Oletteko aina Joulun sukulaisten kanssa...eikö olisi joskus kiva olla vain oman perheen kanssa ?

Ollaan taidettu olla joka joulu joko omieni tai mieheni vanhempien kanssa. Joulu on mun mielestä perhejuhla, ja tykätään viettää sitä myös lapsuuden perheidemme kanssa. Mulle itselleni omat sisarukset on tosi läheisiä ja tuntuisi hassulta jos en ketään heitä näkisi jouluna. 

Ollaan muutenkin paljon oman perheen kesken, eikä se tietysti haittaisi vaikka oltaisiinkin jouluna vain omalla porukalla. Mutta mun mielestä on ihana olla jouluna isolla porukalla koolla. 



Mistä sait motivaatiota laihdutukseen? Miten pystyt pitämään itsehillintäsi esim. herkkuja kohdatessa? Millaista ruokavaliota noudatat? Olen seurannut FIT-projektiasi ja olet saanut hienoja tuloksia! Olen yrittänyt laihduttaa kesästä asti aika aktiivisesti, eikä vaan onnistu. Aina repsahdan enkä enää tiedä mitä tekisin kun paino vaan hilaa ylöspäin jatkuvasti.

Ekana motivaatio tuli peilikuvasta ja siitä, että tajusin olevani isompi kuin koskaan. Oma olo oli tosi huono, ja tiesin että muutos on vaan tehtävä. Myöhemmin motivaatio tuli onnistumisista ja tuloksista. Repsahduksia tulee, mutta ne pitää vaan osata antaa itselle anteeksi ja nousta aina ylös. Mulle itselle sopii alkuun sellainen ehdottomuus, ettei yhtään mitään herkkuja ja kaikki ruuat kirjataan paperille, parhaimmillaan kuvataan. Silloin tulee vähän sellainen paine siihen tekemiseen ja siitä tulee tapa. Juuri nyt en noudata ruokavaliota, vaan pyrin syömään fiksusti ja säännöllisesti. 

Laitan tsemppichatti haun auki tän päivän aikana, joten laitahan sinne hakemusta, josko saataisiin jaettua toisillemme motivaatiota onnistumiseen! <3

Kuinka paljon sinulla on rahaa käyttää itseesi/hömpötyksiin/ kahviloihin tms.kuukaudessa kun olet hoitovapaalla?

Kahviloihin käytän rahaa tosi vähän. En edes muista milloin olisi ostanut kahvilasta mitään. Kahviakin haen yleensä omaan kuppiin heseltä tai R-kioskilta, jolloin sen saa edullisemmin. 

Mitään budjettia mulla ei oikeastaan itseeni ole, mutta kaikesta yritän karsia hoitovapaan aikana. Esimerkiksi kampaajalla olen käynyt tänä vuonna kerran, eikä uusia vaatteita ole tullut hankittua itselle muutamaa hassua enempää. Sellainen kiinteä summa jonka itseeni ainakin varaan on ripsiin menevä 40-50e/kk.

Millaiset ruokamenot teillä on kuukaudessa? Kuinka usein syötte jossain muualla kun kotona? Syödäänkö teillä pikaruokaa?

Ruokakauppaan meillä menee about 500e/kk. Jos pidetään säästöviikko kuukauden aikana, saatetaan selvitä 400€:llakin, mutta silloin pitää karsia jo ruuan laadusta ja syödä paljon ravinneköyhempää ruokaa. 

Ravintolasyömistä ollaan vähennetty nyt hoitovapaan aikana tosi paljon eikä juurikaan käydä ravintoloissa nyt. Pikaruokaa syödään aina välillä, kerran tai kaksi kuukaudessa. 

Rehellinen vastaus tähän kysymykseen: harmittaako sinua, kun et ole saanut tyttölasta? Haaveiletko, että olisi ihana pukea joskus omalle tytölle ihania mekkoja/tunikoita tai letittää tytön tukkaa?

Mä ja me ollaan aina haluttu lapsia. Mun mielestä on ihana touhuta lasten kanssa, näyttää heille maailmaa ja keskustella heidän kanssaan heitä pohdituttavia juttuja. Mä en näe itseäni yrittämässä tyttöä tai poikaa, me haluttiin vaan lapsia, mahdollisimman hyvinvoivia ja onnellisia. Pääasiassa terveitä ja elämässä pärjääviä. Ja me saatiin kolme, joten sanomattakin selvää että ollaan onnellisempia kuin koskaan. 

Että ei, mua ei harmita ettei meillä ole tyttöä. Meillä on kolme ihanaa poikaa joiden selkää saan hipsuttaa, hiuksia harjata ja joiden päälle voin pukea kaikkea mahdollista mistä he itse tykkäävät. En ennen tätä kysymystä osannut edes ajatella haaveilevani hiuksien letittämisestä tai mekon pukemisesta. Vähän sama kuin kysyisi vain tyttöjen äidiltä, harmittaako häntä ettei hän koskaan voi laittaa lapsensa hiuksiin manbun:ia tai ostaa hänelle sinisiä tennareita. Kovin absurdia :D Se että on lapsia ja saa olla heille äiti on niin paljon enemmän kuin vaatteet ja hiukset :) 

Ihailen valtavasti sun tapaa olla äiti, joten kertoisitko sun parhaat vinkit äitiyteen?

Voi kiitos! <3 Tärkein juttu on ehkä epäonnistumisten hyväksyminen. Vanhemmuus tai äitiys on täynnä sitä, että on epävarma, ei osaa ja epäonnistuu. Sitten vaan noustaan ylös, pyydetään anteeksi ja yritetään uudelleen. Harvemmin asiat menee niin kuin itse suunnittelee, sitten pitää vaan mukautua uudelleen ja miettiä uudet toimintatavat.

Toinen vähintään yhtä tärkeä juttu on oma- ja parisuhdeaika. Mä uskon, että ollakseen hyvä äiti pitää saada välillä olla olemass avain itseään ja puolisoaan varten. 

Miten hoidatte parisuhdetta lapsi arjen keskellä?

Yhteisellä ajalla. Me järjestetään jokaisena päivänä yhteistä aikaa ainakin puolituntisen verran ilman mitään elektroniikkaa tai lapsia ympärillä. Toki parisuhdetta hoidetaan muutenkin, mutta lapsiperhearjessa tuo puolituntinen on meille tosi tärkeä. 

Mitä muita nimivaihtoehtoja teillä oli ja mietittekö tyttöjen nimiä lainkaan?

Kaikki lapsista tiedettiin pojiksi (tai ainakin todennäköisiksi pojiksi) jo rv 20 lähtien, joten tyttönimiä ei kauheasti mietitty. Mutta oli meillä nimet olemassa hätäkasteen varalle ja siksikin, että mun mielestä on hauska miettiä nimiä. 

Rasmus ja Kasper olisi tyttöinä olleet Minea ja Amanda, kun taas Justus olisi ollut Jadessa tai Mimosa. Justuksen nimistä ei tosin oltu yksimielisiä, eikä mun mieheni vieläkään ole lämmennyt Mimosalle eikä Jadessalle. Eli todennäköisesti olisi päädytty johonkin muuhun :D Olenkin vitsaillut, että toivottavasti meille ei ikinä tule tyttöä, sillä tykätään mieheni kanssa niin erilaisista tyttöjen nimistä. Todellisuudessa tietysti päästäisiin yhteisymmärykseen varmasti lopulta. 

Muita poikiennimivaihtoehtoja meillä oli aika paljonkin, isoista mietittiin Miioa ja Jooaa, Onnia ja Aarrea, Tiitusta ja Justusta, Rasmusta ja Justusta ja Kasperia ja Justusta. Justukselle taas harkittiin Alvaria, Tiitusta ja Oliveria, mutta Justus oli  silti alusta saakka aika varma nimi, olihan se yksi suosikeista jo tuplille. Jos meille vielä tulisi poika, olisi hän luultavasti Tiitus tai Alvar.
Suosikkitvsarjat? 

All time favourite on Greyn anatomia, ja olenkin katsonut sen moneen kertaan uudelleen ja uudelleen. Tykkään muutenkin monista jenkkihömppäsarjoista, O.C, 90210, Gossip Girl, HIMYM..

Nyt katsotaan Netflixista Sorjosta ja Dynastya ja mä seuraan Ruudusta erilaisia hömppäjuttuja. Toisenlaisia teiniäitejä, Baclorettea, Ensitreffit alttarilla.. Niin ja Temppis, kohtahan se taas alkaa! :D

Tässä tältä erää, palaan loppuihin vastauksiin kenties jo heti huomenna! 

torstai 25. lokakuuta 2018

Lapset kertoo äidistä

Tällaisia on näkynyt nyt taas viime aikoina monessa eri blogissa ja myös ainakin omien kavereideni Fb-tileillä. Mä kyselin nämä omilta pojiltani jo jokin aikaa sitten, mutten silloin tullut kirjanneeksi ylös. Nyt Justuksen päiväuniaikaan tehtiin tämä uudelleen ja jaan nämä vastaukset nyt teillekin. Ihania oivalluksia ja osahan meni just eikä melkein nappiin! 



1. Mitä äiti aina sanoo sinulle?
R: Että pitää käyttäytyä nätisti. Ei saa lyödä, ei saa riehua, eikä saa töniä. Saa hassutella ja pitää hauskaa. Ja että mä oon rakas Rasmu.
K: Että minä olen ihana.
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
K: ilo
R: Sateenvarjot
3. Mikä tekee äidin surulliseksi?
K: se jos joku suuttuu toisille
R: Jos ei päästä toisia leikkiin mukaan tai kun ei siivoa
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
K: kutituksella
R: ei millään, Justus vaan naurattaa mua
5. Millainen äiti oli lapsena?
R: vauva
K: tyttö
6. Kuinka vanha äiti on?
R: öö, vähän vanha
K: ei mitenkään vanha
7. Mikä on äidin lempipuuhaa?
R: olla jumpassa
K: käydä meidän kanssa leikkimaassa
8. Mitä äiti tekee, kun et ole itse paikalla?
K: sitten äiti tekee jotain kivaa
R: sä teet silloin töitä
9. Jos äidistä tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
K: koska äiti on niin iloinen
R: koska äiti kuulee niin hyvin mitä me sanotaan
10. Missä äiti on tosi hyvä?
R: töissä, lenkillä ja jumpalla
K: nukkumisessa ja telkkarin laittamisessa


11. Missä äiti ei ole kovin hyvä?
R: sä et oo kovin hyvä meidän jumpassa. Etkä autojutuissa.
K: sä et äiti oo kauheen hyvä jalkapallokentällä. Vähän hyvä mut et kovinkaan paljon
12. Mitä äiti tekee työkseen?
K: sä teet töitä. Otat kuvia ja teet nimiä
R: töitä vaan. Sellaisia aikuisten juttuja
13. Mikä on äidin lempiruoka?
R: perunakastike ja salaatti. Kaikki on sun lempiruokia
K: Salaattilaatikko voisi olla sun lemppari
14. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
K: koska mä tykkään paljon äidistä
R: koska äiti on niin hyvä jumpassa
15. Jos äiti olisi sarjakuvahahmo, mikä hän olisi?
K: kokki tai taulu
R: kokki
16. Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?
K: kaikkee kivaa. Mennään leikkimaahan
R: mennään papuparkkiin ja luetaan yhdessä. Ja mä meen aina aamulla äitin kainaloon.
17. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
K: me ollaan molemmat ihania. Ja meillä on sama sukunimi kun isillä
R: ei olla kumpikaan vessassa vaan olkkarissa
18. Mitä eroa teissä on?
K: äiti ei tykkää mustasta limpparista
R: emmä tiiä
19. Mistä tiedät, että äiti rakastaa sinua?
K: koska äiti on iloinen mun kanssa
R: koska äiti on iloinen. Ja kun se sanoo aina niin.
20. Mikä on äidin lempipaikka, minne mennä?
R: Leos leikkimaa. Ja isin kainalo.
K: koti

tiistai 23. lokakuuta 2018

KYSYMYSpostaus

Pitkästä aikaa, se vanha kunnon kysymyspostaus! Tätä on jo useaan kertaan toivottu, mutta nyt voisin  viimein toteuttaa tämän. Mietin jopa, josko vastaisin kysymyksiin videon muodossa. Videota täällä blogissa ei vielä ikinä olekaan nähty, joten se voisi olla mielenkiintoinen uusi aluevaltaus! 

Jos sulla on jokin kysymys, jonka haluat kysyä, laita ihmeessä tulemaan! Lisää perään vielä toive, toivotko vastauksen tekstinä vai videona! 

Kysymyksiä voi laittaa aina perjantaihin 26.10 saakka, yritän saada ne sitten seuraavan viikon perjantaihin mennessä vastattua. 


Äidin oma aika

Tässä viiden vuoden äitiysurani aikana olen huomannut, että äitiys on sitä helpompaa, sen palkitsevampaa ja paljon hermoja säästävämpää, kun pitää kiinni muutamista itselle tärkeistä asioista. En usko hetkeäkään että yksikään lapsi vahingoittuisi siitä, että äiti ottaa välillä yksinaikaa ja ajattelee hetken vain itseään. Eikä yhdenkään vanhemman kuuluisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että käyttää aikaa tai rahaa itseensä. Mä voin rehellisesti sanoa olevani äiti, joka tarvitsee omaa aikaa. JOka rakastaa omaa aikaa ja joka nauttii ajasta ihan yksin.

Ja miksi en nauttisi. Uskon, että jokaiselle ihmiselle on hyväksi olla välillä egoistinen. Laittaa jossain hetkessä vain ja ainoastaan omat tarpeet kaikkien muiden edelle ja viettää aikaa keskittyen vain itseensä. Mä ainakin koen, että arjessani asetan itseni niin moneen otteeseen muita epätärkeämmäksi, että on syytäkin välillä keskittyä vain minuun. Mun mielestä äitiys ei ole sitä, että tuhlaa rahansa lapsiin ja antaa kaiken aikansa kodille ja perheelle. Äitiys on toki sitäkin, mutta yhtälailla äitiys on sitä, että panostaa myös itseensä.


Tekeekö satunnaiset, tai vaikka päivittäisetkin pienet egoistiset teot jostakusta (minusta?) itsekkään, ei todellakaan. Mun mielestä on vain tervettä, että äiti osaa panostaa myös omaan hyvinvointiinsa. Onnellisesta ja hyvinvoivasta äidistä lapsetkin nauttivat paljon enemmän kuin siitä väsyneestä ja uupuneesta. Tottakai, yhtälailla uupunut äiti on hyvä äiti, sitä en yritäkään kieltää. Mutta erityisesti  se uupunut äitikin tarvitsee välillä aikaa olla vaan itseään varten.

Jokainen äiti varmasti tietää, ettei oma aika ole itsestäänselvyys ja se vaatii useimmiten isän panostusta tai ulkopuolista apua, varsinkin kun perheessä on monta pientä lasta. Itse olen aina ollut siitä onnellisessa asemassa, että mieheni ja lasteni isä kokee vanhemmuuden tasavertaisena asiana ja me ollaan molemmat yhtä hyviä hoitajia lapsillemme. Mieheni ei ole koskaan kokenut ongelmaksi jäädä lasten kanssa keskenään, joten minun on ollut helppo lähteä omiin harrastuksiini ihan aina. Se sitten on eri juttu, että olenko lähtenyt, mutta aina siihen on kuitenkin ollut mahdollisuus. 

Viime viikonloppuna mä nautin tavallista enemmän siitä omasta ajasta, ja rehellisesti voin sanoa, että todellakin nautin. Rakastan yhtälailla perheaikaa ja aikaa lasten kanssa, mutta voi kuinka elementissäni tunsin viikonloppuna olevani. Lauantaina lähdin jo hyvissäajoin siskoni luo Vantaalle, vietettiin tyttöjen iltaa, käytiin lenkillä, kokkailtiin ja valvottiin myöhään hömppäsarjojen ääressä jutellen. Tavallista enempää en kylläkään unta saanut, mutta muuten ilta oli sitäkin akkujalataavampi. Sain olla vastuussa vain minusta itsestäni ja keskittyä täysillä aikaan siskoni kanssa, ilman että lapset pyörivät mukana. Ja se jos jokin piristi. En ollut huomannutkaan, kuinka kovasti olin kunnollisen irtioton tarpeessa!


Sunnuntaina menikin sitten useampi tunti I love me! -messuilla ystäväni kanssa ja myös tuo aika oli enemmän kuin tarpeen. Kierrettiin messuja monta tuntia, syötiin rauhassa lounasta ja tutustuttiin uutuuksiin. Lähdin messuille sillä ajatuksella, etten osta yhtään mitään turhaa vaan pitäydyn niissä tarpeellisissa ja tämä päätös piti tosi kivasti. Isoin lasku tuli tottakai Foodinin pisteeltä, joka olikin ihan odotettua, sillä sinne se pisin ostoslistakin oli. Messut olivat muutenkin ihan mahtavat, kirsikkana kakun päällä oli vielä uusi kamera, jonka sain messuilta Olympuksen pisteeltä testattavaksi. Mun on pitänyt ostaa uutta kameraa jo tosi pitkään, mutta nyt ne haaveet saivat varmasti oikein kunnon boostausta. Olen nimittäin niin rakastunut tuohon kameraan jo nyt, etten tosiaan tiedä kuinka voin edes palauttaa sitä.

Oma aika on sellainen juttu, että kaikkien sitä pitäisi saada tilanteensa mukaan edes silloin tällöin. Tiedän itsekin, ettei pientä vauvaa ole helppo jättää, mutta välillä omaksi ajaksi riittää se häiriötön hetki saunassa tai puolituntinen lähikaupassa. Omaa aikaa pitäisi ottaa sen verran, kun se itsestä ja muusta perheestä hyvältä tuntuu. Mutta ehdottomasti sitä pitäisi olla. Oman ajan jälkeen kotiin tuleminen on nimittäin parasta. Se, kun lapset kertovat innoissaan kuulumisiaan, se kun tuntuu, että omat hermot kestää vaikka mitä. Pinna on pidempi kuin aikoihin ja koko olemus on paljon rennompi. Tämä on syy, miksi meidän perheessä huolehditaan siitä, että molemmat vanhemmat saavat tarvitsemansa määrän omaa aikaa. Se on nimittäin ihan meidän kaikkien etu.

Milloin sinä otit viimeksi hyvällä omallatunnolla omaa aikaa? 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Pyykkimuijan paljastukset

Kyselin jokin aika sitten instagramini puolella seuraajieni pyykkäystottumuksia. Pyykkäjiä on varmaan ihan jokalähtöön, jokainen noudattaa vähän erilaista ideologiaa ja toimii eri tavoin. Tärkeintä varmasti on, että tulee puhdasta eikä kukaan koe pyykkäämistä liian kuormittavaksi. 

No mitenkäs meillä sitten pyykätään?

Meillä pestään vaatepyykkiä n. 3-5 koneellista viikossa, pyyhekoneellinen kerran viikkoon, siivousliina/keittiöpyyhe/keittiörätit kerran viikkoon ja kaksi pussilakanakoneellista kerran yhdessä tai kahdessa viikossa. Kaikkiaan pesukone pyörii meillä siis 6-8 kertaa viikossa. Melkein yhtä usein pyörii myös kuivausrumpu, sillä rummutan kaiken muun, paitsi aikuisten vaatteet ja pussilakanat. Toki myöskään herkät lastenvaatteet ei rumpuun päädy, kuten villavaatteet.

Meidän koneellisten määrä riippuu tosi paljon siitä, kuinka paljon lapset ovat sotkeneet viikon aikana. Aikuisten vaatteiden sotkeutumisprosentti on aika stabiili, eikä aikuisten vaatteet välttämättä pyöri edes viikottain. Pesen nimittäin lasten ja aikuisten vaatteet erillään, enimmäkseen siksi, että lasten pyykki pestään meillä 60 asteessa, kun aikuisten pyykki pyörii pääasiassa neljässäkympissä. 


Alusvaatteet pyörii yleensä lasten vaatteiden seassa pari kertaa viikkoon kuudessakymmenessä asteessa. Kerran kuussa pesen kaikki lasten bokserit yhdeksässäkympissä siivousliinojen kanssa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Luin joskus jonkun artikkelin, jossa kerrottiin kolibakteereista, jotka vaativat yli kuudenkympin pesun tuhoutuakseen. Nuo bakteerit saattavat selvitä pesukoneessakin, siirtyen pesuissa vaatteista toiseen ja siksikin pidän tärkeänä tuota kuumaa pesuohjelmaa säännöllisin väliajoin. 

Yhdeksänkymmenen asteen pesu ei tosiaan ole ekologinen, ja siitä poden hieman huonoa omaatuntoa. Tärkeämmäksi kuitenkin nousee terveysaspekti, joten välttääksemme influenssa- ja muiden bakteerien leviämistä, käytetään meillä kuumia pesulämpötiloja. Alusvaatteiden lisäksi myös petivaatteet pyörivät aina yhdeksässäkymmenessäviidessäasteessa. Koen, että pesuväli voi olla vähän pidempi, kun pyykki pestään kuumemmassa. 

Kysellessäni pyykkäys- ja vaatteenvaihtotottumuksista, jakautui seuraajat 60/40 prosenttisesti niin, että 60% vaihtaa vaatteet vain niiden likaannuttua (näkyvästi, kokemuksellisesti tai hajullisesti) ja 40 % vaihtaa päivittäin, oli vaatteet likaisia tai ei. 70% toimi kuitenkin näin vain päiväkoti/koulupäivien jälkeen, ei niinkään kotipäivinä. Me mennään aikalailla tässä valtavirtaan, sillä meillä vaatteet vaihdetaan vasta niiden likaannuttua. Lika ei aina ole sitä näkyvää ruokatahraa ja jos lounaan jälkeen paidassa on pieni ketsuppitahra, ei paita meillä silloin mene pesuun. Päiväkodin jälkeen meillä pestään aina kädet, muttei yleensä vaihdeta vaatteita. Mä en ole oikeastaan koskaan ajatellut, että vaatteiden mukana päiväkodista tulee varmasti aika liuta pöpöjä kotiin, jotka sitten leviävät vaatteista meidän kodin tekstiileihin. 

Päiväkotipäivien jälkeen vaatteet päätyvät yleensä aina pyykkikoriin. Kotipäivien perään ne monesti päätyvät päälle seuraavanakin päivänä, varsinkin jos ne tuntuvat puhtailta. Jos ollaan käyty yleisillä leikkipaikoilla, päätyvät vaatteet aina kotiinpalattua pesuun ja lapset suihkuun. Tässä en yleensä ajattele niitä bakteereja vaan enemmänkin sitä, että lapset ovat ihan kuumissaan ja hikisiä, joten suihku on enemmän kuin tarpeen.

Suihkuun mennessä vaatteet menevät myös aina pyykkiin. Meidän lapset käyvät suunnilleen neljä kertaa viikossa suihkussa, kylvyssä tai saunassa, joten väliin jää kotipäiviä, jolloin vaatteita käytetään parikin päivää putkeen. Mä itse laitan vaatteeni pesuun vasta kun niissä on tahraa, ne haisee hielle tai tuntuvat muuten vaan likaisilta. Farkut käyvät pesussa tosi harvoin ja muutkin vaatteet saattavat käydä päällä useampana päivänä ennen pesuun päätymistä. Alusvaatteet ja sukat vaihtuu tottakai päivittäin, mutta vaikka legginsit saattavat olla kolmenakin päivänä päälläni, jos ne vaan tuntuvat puhtailta.


Meidän lapsilla ei ole erikseen päiväkoti tai -kotivaatteita vaan vaatteet on vaan vaatteita. Merkit ja merkittömät on meillä sulassa sovussa, sillä hoidetaan ja huolletaan kaikkia vaatteita samalla tavalla. Mä en pelkää tahroja, en mustikkaa tai vesivärejä, sillä oikeanlaisella tahranpoistolla kaikki on meillä aina lähtenyt. Yleensä isoihin ja voimakkaisiin tahroihin käytän hyväksi havaittua tahranpoisto tapaa. Ensin pesen vaatteen hanan alla sappisaippualla, valtaosa tahroista nimittäin poistuu jo näin. Jos tahra ei kokonaan lähde, laitan vaatteen hetkeksi likoamaan veteen, johon on sekoitettu jotain tahranpoistajaa. Tahranpoistajaa käytän tositosi harvoin, sillä oikeastaan kaikki lähtee tosiaan sappisaippualla hankaamalla ja sen jälkeen koneessa pyörittämällä. 

Itselläni on erikseen koti- ja työvaatteet, sillä kotona tykkään olla rennosti topissa ja legginseissä ja töihin tulee pukeuduttua siistimmin. Farkut vaihtuu oikeastaan aina kotiin tullessa legginseihin, ei oikeastaan niinkään mukavuussyistä vaan siksi, ettei farkkuja tarvisi pestä niin usein. 

Pyykki pestää meillä hajustamattomilla nestemäisillä pyykin pesuaineilla ja lorauksella pyykkietikkaa. Huuhteluainetta en käytä lainkaan, eikä hajusteita meillä ole kuin pesuaineessa joka on tarkoitettu villalle ja toisessa joka on ulkovaatteille. Rakastan kaikkein eniten puuhtaan pyykin tuoksua, eikä se meilestäni kaipaa mitään muuta hajustetta. 

Meillä rummutetaan oikeastaan kaikki lastenvaatteet, enkä ole huomannut niiden siitä kärsivän. Uskon vähän jopa siihen, että jos vaate ei kestä kuudenkympin pesua ja rummutusta, ei se ole riittävän laadukas vaate meidän käyttöön. Tähän mennessä yksikään vaate ei kuitenkaan ole mennyt pesussa pilalle, ellei lasketa yhtä villahaalaria, joka vahingossa meni kuivausrumpuun ja kutistui neljä kokoa pienemmäksi. 

Pyykkiä pesen monta kertaa viikossa, yleensä koneellinen päivässä tai pari koneellista joka toinen päivä. Koneet on täysinäisiä, muttei liian täynnä. Joskus koneellinen voi olla vajaakin, mutta koska pesukone punnitsee pyykin ja määrittää ohjelman sen mukaan, ei sekään haittaa. Pyykinpesu on mun mielestä ihanaa, mutta viikkaamista vihaan. Viikkaukset hoidankin yleensä yhtenä päivänä ja silloin projektia on kyllä kerrakseen!

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Syksyn kirppisostot

Hupsista, mä itse ajattelin julkaisseeni tän postauksen jo viikonloppuna, mutta se olikin jäänyt luonnokseksi. Eli nyt sitten viimein julkaisuun tämä postaus!

Viimeksi kirjoitin kesän ostoksista elokuun puolessa välissä, eli tämän postauksen ostokset on hankittu elokuun loppupuolella, syyskuussa ja lokakuun alussa. Nyt ollaan käyty lokakuussa tosi vähän kirpparilla, sillä lapsilla ei ole oikeastaan mitään mitä he tarvitsisivat. Isoilla on aika hyvällä mallilla nyt seuraavan koon (122/128) vaatteet, enkä sitä seuraavaa kokoa viitsi vielä alkaa hankkimaan, se kun tulee käyttöön luultavasti vasta vuoden päästä, jopa myöhemmin. Justuksella on vähän sama juttu, että 92 cm vaatetta on kaapissa tosi hyvin ja sitä seuraavaa kokoa onkin yksi äitiyspakkauslaatikollinen varastossa. Turhan vaatteen hamstraaminenkaan ei mielestäni ole ekologista, vaikka ostopaikka olisikin niin hyvä kuin kirppis on. Kun ostaa vaan tarpeeseen, pysyy vaatekaappikin sopivan kokoisena.

Viimeaikoina on ympäristöasiat pyörineet plajon omassakin mielessä ja olen luonnostellut postausta liittyen siihen, kuinka omalla toiminnallani aion helpottaa maapallon tavarataakkaa. Kirppistely on varmasti yksi omista isoimmista ekoteoista, johon haluan teitä muitakin haastaa! Kokeilkaa ihmeessä, kirppis on oikeasti oikea aarreaitta ja sieltä löytää tosi hyvin vaatetta lapsille, kun viitsii vaan kierrellä. On kertoja, jolloin ei löydä mitään ja sitten kertoja, jolloin sattuu löytämään juuri omia tarpeita vastaavan pöydän. Kirppis vaatii aikaa ja sitä että siellä oikeasti ajan kanssa pyörii. Mutta onhan se sen arvoistakin. Luonto ja kukkaro kiittää. 

Kesän jälkeen mä suuntasin kirppikselle etsimään päiväkotivaatetta varsinkin isommille pojille. He alkavat kasvaa ulos jo koon 110/116 paidoista ja keväiset kollarit on joko pieniä tai polvista puhki. Isompien lasten vaatteita on aina tosi vaikea löytää, varsinkin housuja, sillä monella muullakin taitaa olla sama ongelma. Housut menee puhki ennen kuin ne jää pieniksi. Nyt mua on kuitenkin onnistanut jo kahteen kertaan, sillä kahdesti olen päässyt sopivan kokoisten vaatteiden ääreen juuri silloin kun ne on vasta laitettu myyntiin. Toisen pöydän myyjänä oli kaksospoikien äiti, joka toi juuri lisää tavaraa mun kävellessä ohi. Toisen pöydän myyjää en nähnyt, mutta koska pöytä oli ihan siisti ja se oli täynnä siistiä 122/128 poikien vaatetta, ei pöytä ole kauaa voinut siinä olla. Isoille pojille löytyneet vaatteet ovat oikeastaan vaan noista kahdesta pöydästä.

Elokuussa ostin lapsille vielä yhteensä viidet shortsit, vaikkei heillä tällä kesälle oikeastaan enää tarvetta ollutkaan. Mutta nuo menevät hyvin myös ensi kesänä reilun koon vuoksi, joten uskalsin ne hankkia. Parasta tässä oli, että näitä oli tuplaparit ja shortsien hinta vain 1,50e/kpl. Mini Rodinin krokoshortsit jätin melkein kirpparille, mutta Rasmus ihastui niihin niin kovin, että ostettiin nekin. HIntaa niillä oli 8e. T-paidat ovat nekin seuraavassa koossa ja samasta pöydästä shortsien kanssa. Hinnat pyörivät euron molemmin puolin. 


Housuja tosiaan harvemmin isojen poikien koossa löytyy, joten olin aika innoissani kun bongasin samasta pöydästä kaikkiaan viidet siistit kollarit tai legginsit. Chinot ja farkut onkin sitten eri pöydästä ja hinnaltaan vähän mun kirppiskipurajoilla, mutta koska tiedän niiden maksavan hurjasti enemmän uutena kaupassa, ostin kuitenkin. Legginsit olivat kolme euroa, Kappahlin kollarit 3,50e, baggykollarit Kappahlilta 3,50e, MR koirapöksyt 3e, mustat Lindexin kollarit 2,50e, beiget Kappahl chinot 5e ja Lindexin farkut 6e.


Paidat täydensivät myöskin päiväkotivaatetarpeet ja näihin seitsemään Lindexin, Kappahlin ja Mangon paitoihin meni rahaa kaikkiaan 15e. 


Noshin ribbipaidat koossa 110/116 myin kaikki jo pois, sillä ne alkoivat olla vähän napakoita hihoistaan. Tuon keskimmäisen ostin FB-kirpulta 8e posteineen ja nuo reunoilla olevat Pomp de luxin ribbipaidat löytyivät juuri sopivasti kun olin päättänyt, että sellaiset pitäisi tilata lapsille uudesta Pompin mallistosta. Nytpäs ei tarvitsekaan. Hintaa niillä oli 5e/kpl.


Lindexin merinovilla alusasu löytyi yhteensä neljällä eurolla samasta pöydästä kuin kaikki trikoopaidat ja kollaritkin. Siitä pöydästä ostin muuten myös yhdeksät sukat isoille pojille koossa 31-33. Valtaosa sukista oli Popin, eli laadultaan vielä tosi hyviä. Niillä hintaa oli yhteensä kolme euroa. Yleensä en miehelleni kauheasti näistä kirppisostoista hehkuta, mutta tän reissun jälkeen oli pakko soittaa ja kertoamitä kaikkea lapsille sainkaan kolmella kympillä. Varsinkin, kun olin juuri päivitellyt kuinka kalliiksi isojen poikien housuostokset vielä tulisi!


Justuksen vaatekaappia täydensin myös muutamilla ostoksilla, lähinnä tulevaa päiväkotiuraa ajatellen. Gugguun legginsit vasemmassa reunassa ovat FB-kirpulta 15e posteineen, muut ovat livekirpulta. Mustat legginsit paksumpaa kangasta ja polvipaikoilla 1e, mintut Lindexin kollarit 1,50e ja harmaat Pomp de luxin baggyt 3e. Paidoista oikealla ensin Pompin ribbipaita kahdella eurolla, Pompin body 1,50e ja Lindexin tähtipaita 2 euroa. Reunassa vielä H&M trikoo 1e. 


Justuksella on viime talvinen villahaalari vielä oikein sopiva, mutta kun näin tuon Kivatin 100% villaa olevan haalarin koossa 100cm ostin sen varastoon. Mahdollisesti se tulee käyttöön jo tänä talvena, viimeistään sitten seuraavana. Mutta koska hinta oli 4e, piti se napata ehdottomasti mukaan. 

Pipoja Justuksella on aika sopivasti, mutta tuo Polarn o pyretin windfleece myssy lähti silti mukaan, sillä se tulee olemaan hyvä pipo ensi kevään päikkyleikkeihin ja nyt pihatouhuihin. Ja kun tarkemmin mietin, epuuttui Justukselta nauhallinen vk-pipo kokonaan. Tälle hintaa jäi 2e -50% alelapun jälkeen. Onhan se vähän haalistunut, mutta muuten oikein hyvä. 


Paksumman toppahaalarin ostin Justukselle viime talvena Pompin alesta, mutta kakkoshaalarin metsästys alkoi oikeastaan heti, kun huomasin ettei viime talvinen luultavasti menisi koko talvea. Tän Molon haalarin löysin paikalliselta fb-kirpulta 25e. Jos en tietäisi että tää puku on ollut käytössä yhdellä lapsella, olisi se mennyt mulle jopa uudesta. Mitään käytönjälkeä tuossa puvussa ei ole, vaikka myyjä kertoikin sen olleen kovalla käytöllä koko talven. Pesty sitä on kuitenkin ainakin kahdesti, joten kaikki ominaisuudet tuskin ovat tallella.


Sellaiset ostot tällä kertaa. Nyt ei ollakaan hetkeen kirpparilla käyty, ja luulen ettei ihan hirveästi käydäkään, ellei jotain isoja tarpeita nouse. Justus tarvitsee päiväkotiin vielä muutamia peruskollareita, joten niitä pidän silmällä aina kun kirppikselle lähdetään. 

Teittekö te löytöjä sitten viime postauksen? Se postaushan löytyy täältä.