Lasten välikausi: Sadesää

Ja nyt päästäänkin yhteen mun lempiaiheeseen, nimittäin lastenvaatteisiin! Syksy on taas tulossa, paristi ollaankin jo saatu kaivaa välikausivaatetta kaapista. Useimmiten mittari kuitenkin näyttää niin paljon, että ulkona selviää hyvin ilman kuorivaatteita. Sadevaatteet on kuitenkin päässeet jo testiin, sillä ainakin täällä, viime viikolla satoi parina päivänä oikein kunnolla!

Mä olen vasta nyt joutunut oikeasti kunnolla paneutumaan lasten sadevaatteisiin, ja huomasinkin näiden parin kerran aikana, ettei multa itseltäni löydy oikein mitään sateenpitävää. Sateenvarjoa lukuunottamatta tietysti! Kuorivaatteet myös tottakai, mutta monesti kunnon sateella kaipaisi sitä kunnollista sadetakkia. Varmaan pakko sellainen tämän syksyn aikana vielä itselle hankkia, sillä enää ei näistä sadesääulkoiluista pääse samanlailla luistamaan kuin vielä keväällä.. Meillä nimittäin hypitään seinille ilman aamupäivänulkoilua! Päiväunet ei maistu, ja oma hermo vaan kiristyy kun nuo kaksi touhottajaa pistävät sisällä kaiken mullin mallin. Helpommalla siis pääsee, kun suuntaa vaan kiltisti puistoon säällä kuin säällä.

Tämän syksyn uutuus onkin vielä päiväkodin aloitus, joka sekin vaatii tietyn varustetason. Ja pakko myöntää, oon vähän uuno siinä, mitä siellä päiväkodissa tarvitaan. Mä oletan, ja ainakin sellaista olen kuullut, että kurahousut vetäistään ylle aika helposti. Myös tilanteissa, joissa itse saattaisin pukea lapsille vaan kuorivaatetta. Eipähän siinä, pysyvätpähän varmiten kuivana.

Saappaissa päädyttiin jo kolmatta kautta Crocsiin. Nuo Handle it Rain Bootsit* ovat niin kevyet, mutta nilkasta kuitenkin sopivan napakat, että ne tuntuvat varmasti lapsesta miellyttävältä jalassa. Ainakin meidän pojille nämä saappaat on ihan suosikit ja ne puettaisiin mielellään vähän joka säällä.

Sadesään settejä kummallekin lapselle on kaksi, päiväkotiin vietäväksi Reiman kurahousut* ja sadetakki, ja kotona käytettäväksi Lindexin Rainwear haalari. Tuo on muuten ainoa haalari mikä meidän lapsilla tulee tänä syksynä olemaan. Itse koen helpommaksi vetäistä märällä säällä pojille päälle vaan haalarin, joka aiemmilla kausilla non todettu hinta-laatusuhteeltaan ihan mahtavaksi! Haalari on täysin vettäpitävä, eikä se tunnu hiostavan samallalailla kun kurakankaasta tehdyt samanlaiset. Kuosi ei nyt ihan miellytä, ja vierastan muutenkin koko mustaa lasten ulkovaatetuksessa, erityisesti pimeän vuodenajan, mutta menkööt. Laadultaan tuo on niin passeli. Ja onhan meillä sitten huomioliivit varmistamassa, että lapset näkyy pimeälläkin.

Haalari on kokoa 92cm, mutta vastaa mielestäni kevyesti kokoa suurempaa. Kurahousuissa taas otettiin 98cm, mikä on kyllä kovin reilu, mutta eipä se taida menoa haitata. Sadetakki taas on kokoa 80cm(!) Eli taitaa tuo Reiman mitoitus olla _hieman_ reilua, ainakin takeissa. 

Kurahanskoja löytyy kaksi paria / poika, Reimalta vuorettomat* ja JOnathanilta vuorelliset. Noissa Reimoissa varsi on aika paljon pidempi, saa nähdä onko sillä käytännössä merkitystä..

Me suositaan kerrospukeutumista, joten myös sadeasujen alle löytyy jos jonkinmoista aluskerrastoa. Polarn o Pyretin windfleecet on olleet luottovaate jo toista vuotta, niitä meillä käytetään ympäri vuoden. Nämä takit ovat kokoa 92cm ja ovat oikeastaan juuri sopivat. Alusasuista kunnolliset villahousut pitäisi pojille vielä hankkia, sillä seuraava kaapeista löytyvä alusvaihtoehto on fleecehaalari, joka ei oikein tuon windfleecen kanssa toimi.. Iholle villaa ja päälle fleeceä on kuitenkin tosi hyväksi todettu yhdistelmä meillä! 

*turkoosit Handle it rain Bootsit saatu

Ylläolevien lisäksi löytyy toki useampi pari villasukkia, lapasia, kaulureita, tuubihuiveja ja kypärähattuja. Vähän erimateriaaleissa, joten ilman mukaan voi valita sitten sopivamman. Enää mietin hankinnoissa sitä samaa kuin viime vuonnakin, eli hattua. Mikä oikein on se paras hattuvaihtoehto sadekelille? Kypärähattu? Vai ihan sadehattu? Vai kelpaisiko mikä vaan hattu, jos sadetakin huppu kuitenkin vedetään päähän? Vai ahdistaako se huppu, ja lierihattu olisikin paras mahdollinen? Miten teidän lapsilla on hoidossa ollut?

Vanhempia vk-postauksia täällä, täällä ja täällä! 

*sis. Affiliate-mainoslinkin

5 kuvaa meidän päivästä

Blogini suosituimpia postauksia ovat selvästi tällaiset arjen kuvaukset ja meidän päivä kertomukset. En osaa itse sanoa mikä niissä viehättää, mutta kerta toisensa jälkeen niitä vaan toivotaan! En tiedä onko se vaan se vertaistuki ja uteliaisuus. Tai ainakin mua itseäni kiinnostaa aina kurkistaa myös toisten arkeen. Tiedän millaisia meidän päivät on, mutta entäs muilla. 

Ainoa huonopuoli noissa Meidän päivä -jutuissa on se, että niissä on niin kova työ. Koko päivän pitää muistaa kirjoittaa ylös tapahtumat ja napsia kuvia. Varsinkin jos postauksessa noudattaa kunnon minuuttiaikataulua, ja postaa ihan kaikesta. Silleen se ainakin mun mielestä on hauskinta, vaikka välillä ne vessareissujen raportoinnit vähän hassuilta tuntuukin :D

Nyt kuitenkin meidän päivää vähän pienimuotoisemmin, viidellä kuvalla.

 Aamu alkaa tosi takkuisena. Pojat ovat jo pitkään nukkuneet hyvin, ilman heräilyjä tai kukkumisia, joten edellisen yön kolmeen kertaan heräilyt tuntuu toooosi pahalta! Silmät ei meinaa aueta ja katsotaankin kolme jaksoa Ryhmä Hauta telkkarista, ennen kuin elämä alkaa taas voittaa. Onneksi on kahvi ja ihanan suuret Taika-mukit.

Henkka pitää etäpäivän kotona ja linnoittutuu työhuoneeseen kun me poikien kanssa syödään aamupalaa, tehdään aamupesuja ja siivotaan keittiötä. Mulla on hermo tiukalla "huonosti" nukutun yön jäljiltä, eikä pojat auta asiaa kitinällä ja kiukuttelulla. Taitaa väsyttää heitäkin.

Levitetään olkkarin lattialla puupalikat kaappien kätköistä ja pojat intoutuvat rakentelemaan niillä. Mulla on siis about kymmenen minuuttia ihan vaan omaa aikaa! Meikkaan pikaisesti ja laitan hiukset kiinni. Suttunuttura on kyllä näiden aamujen ehdoton pelastus!

Lähdetään kaupungille asioille. Käydään postissa, poiketaan Polarn o pyretillä, ostetaan satsi pikkuboksereita Lindexiltä ja haetaan mulle vielä reissuun alebiksut. Poikien viihtyessä rattaissa kurkistan vielä Lindexin ja Kappahlin lastenvaatetarjonnan, muttei kuitenkaan osteta mitään. Pojat alkavat kyllästyä ja annan heidän kävellä kauppakeskuksen käytävällä. Tie vie poliisiauton luo. Tottakai.

 Hetken leikkien jälkeen suunnataan alakerran Sinuheen kahville ja mehulle. Pojat syövät puoliksi voisilmäpullan. Jatketaan vielä Suomalaiseen kirjakauppaan kalenteriostoksille, mutta koska mielesistä ei löydy, jätän sen vielä hankkimatta. Kauppahallin Cafe Annikasta vielä salaatit lounaaksia mulle ja Henkalle ja kaatosateessa äkkiä kotiin!

Kotona lämmitän pojille edellisen päivän broileririsottoa lounaaksi. Sitten pojat vaan pikaisten pesujen jälkeen vaunuihin päiväunille.

Mä siivoan vielä kotona olevan kaaoksen ennen kuin istun salaattini kanssa sohvalle katsomaan boksilta leffaa. Henkka liittyy pian seuraan.

Pojilla uni maistuu reilusti yli välipalaajan ja mä saan tehtyä monta rästihommaa, kiitos lähes kolmituntisten päiväunien. On tainnut pojilla olla ikävä parvekkeella nukkumista!

Juodaan Henkan kanssa iltapäiväkahvit ja mä teen meille jälkkäriksi tän hetken paheeni, mikromukikakun. Oi nam kun ne on hyviä! Ja helppoja!

Poikien herätessä avataan telkkari ja katsotaan jakso Kaapoa. Pojat syövät samalla talkmuruja kupeistaan. Rasmuksen suostuessa jäämään lattialle istumaan ilman minua, siirryn keittiöön ruuan laittoon. Meillä on ruokana lohipastaa, joka onneksi valmistuu äkkiä! 

Pojat jatkavat leikkejä puupalikoiden kanssa, joten mä sammutan paitsioon jääneen Kaapon. Henkkakin lopettaa työt ja leikkii poikien kanssa lattialla. Syödään kaikki ja lähdetään sitten ulos lenkille. Aamupäivän sade on loppunut, ja ulkona on aika kiva ilma!

Potkutellaan satamaan ja käydään samalla pienesti kaupassa. Kotiin tullessa pojat pyörähtävät syvän vesilätäkön kautta, joten kumpikin on vyötäröä myöten märkä.. Kotiin tultua pojat suoraan suihkuun. Mä laitan iltapalaa Henkan pestessä ja rasvatessa poikia. Pojille tarjoillaan tällä kertaa jogurttia, talkmuruja, muksusosetta ja paahtoleipää.

Iltavillien jälkeen kumpikin hammaspesujen kautta sänkyyn nukkumaan. Henkka lukee iltasatua ja mä teen sämpylätaikinan. Alettiin kumpikin himoita kotitekoisia sämpylöitä, kun rappukäytävään tullessa siellä tuoksui tuoreet sämpylät. Henkka lukee kaksi satua, sillä pojilla tuntuu olevan vauhtia. Mä ehdin vielä avata koneenkin ja viimeistellä postauksen, ennen kuin Henkka sulkee poikien oven.

Huoneesta kuuluu vielä pitkään höpötystä ja moonta kertaa saadaan kehottaa poikien painamaan pään tyynyyn, ennen kuin kumpikin on unessa. Sämpylät valmistuvat sopivasti ja Henkka täyttää ne mun käydessä vielä suihkussa.

Loppuilta kuluu sohvalla Harry Potterin ja Puoliverisen prinssin parissa! Nukkumaan ehditään vasta vähän ennen yhtätoista.

Mitä tykkäätte tällaisista pienimmistä meidän päivä jutuista? Vai onko ne kunnolliset vaan parempia?

 

Hei, ja ihanaa viikonloppua! Muistakaa Lahtelaiset, että huomenna torilla on Poliisin päivä, johon ainakin meidän fanit suuntaavat heti aamusta! ;)

Uutta äidille syksyyn !

Mä rakastan syksyä. 

Syksyllä alkaa aina niin moni uusi asia. 

Syksyllä saa kaivaa taas kynttilät kaapista. Syksyllä saa pukeutua villasukkiin, neuleisiin ja saappaisiin. Syksy tuo tullessaan kirpeät aamut, pimeät illat ja puiden väriloiston. Syksy on ihanan virkistävää lämpimän kesän jälkeen.

Kesän mittaan olen tehnyt isoa inventaariota omaan kaappiin. Myynyt sieltä kaiken melkein kaiken turhan. Päivittänyt sitä monipuolisemmaksi ja hävittänyt kaikki kulahtaneet ja nukkaantuneet vaatteet. Kohta kaapista lähtee vielä kaikki kesävaatteet talvivarastoon ja siinä vaiheessa toivon kaappini olevan riittävän monipuolinen vastaamaan juuri niihin omiin tarpeisiini.

Olen tennarimutsi ja leggarirakastaja henkeen ja vereen. Hyvin harvoin jalassa näkyy farkkua ja kun näkyy, on se monesti niin strechiä kuin olla voi. Tunikat ja pitkät paidat on siis legginsien kanssa kovalla käytöllä. 

Sain House of Brandonilta* ehdotuksen tilata verkkokaupasta pari vaatetta ja postailla niistä sitten. Innolla lähdin mukaan, sillä vaatekaappini kaipaa ehdottomasti täytettä kaiken tehdyn karsinnan jälkeen! Valintaa tehdessä yritin muistaa tämän hetkisen tarpeen sekä sen, millaista vaatetta minulta jo löytyy. Myös se, että vaatteet istuvat ja tuntuvat päällä hyvältä merkkasi paljon.

Tämä sinapinkeltainen Vilan Share Knit Dress -neule* oli ihan ehdoton ykkönen, joka iski silmääni heti House of Brandonin* valikoimaa selatessa. Vaikken oikein mitään keltaista omistakaan, tuntui se ihan täydelliseltä luottoneuleelta tulevaan syksyyn. Neule on sopivan viileä vielä näille lämpimämmille keleille, mutta lämmittää varmasti takin alla myös viileämmällä ilmalla. Värikin sattui ihan just eikä melkein! En tiennyt että keltainen voisi olla värini, mutta ainakin itse tykästyin tuohon kovasti!

 

Neule on kirjailtu kauniisti, mutta on silti mukavan simppeli. Eli juuri sellainen mitä kaipaan. Niskasta löytyy vielä kivana yksityiskohtana lyhyt vetoketju.

 

 

Toinen valintani oli Vilan lyhythihainen Tinny Dress Total Eclipse -raitatunika*. Minulta löytyy tämä samainen tunika konjakin värisillä nahkataskuilla jo ennestään ja se on ollut niin kovalla käytöllä, että päätin hankkia siihen rinnalle toisen samantyylisen mutta erivärisen. Näissä pituudet on juuri sopivat, jotta alle voisi laittaa myös sukkikset, mutta itsestä tuntuu varmimmalta tuvautua legginseihin. Tässäkin tunikassa on niskassa tuo samainen vetoketjuyksityiskohta, joka tuo kivan lisän muuten niin perusvaatteeseen!

 

 

Mitä mieltä olette valinnoistani? 

 

House of Brandon* on itselleni kovin vieras verkkokauppa, enkä ollut ennen tilannut sieltä mitään. Siskoni on tätä kovasti kehunut ja nyt vakuutuin itsekin. Tilaukseni saapui nimittäin päivässä! Verkkokaupassa on vielä MID SEASON SALE käynnissä ja verkkokaupasta voi tehdä todellisia löytöjä! Tiesittekö, että rekisteröityessään House of Brandonin* verkkokauppaan, jokainen tilaus kerryttää bonuksia? House of Brandonilla* ei myöskään ole toimitusmaksuja, joten tuotteita voi tilata kotiin vaikka vaan kokeiltavaksi!

 

Kiinnostaako teitä tällaiset postaukset jatkossa? Itsellä tämä oli kunnon hyppäys pois omalta mukavuusalueelta! Tuo kameran edessä poseeraaminen ei nimittäin yhtään ole minun juttuni! :D

Vaatteet saatu.

* sisältää mainoslinkin

Miten meillä syödään?

Mä kategorisoin itseni aika tarkaksi äidiksi lasten syömisten suhteen. En mitenkään nipoksi, natsiksi tai ylitarkaksi, mutta kiinnitän silti paljon huomiota siihen, mitä meidän lapset syö. 

Itse korvaan helposti aterioita pienillä välipaloilla, tai kuittaan ne jopa vaan kahvilla. Hölmöä, ettei omaan syömiseen tule kiinnitettyä samallalailla huomiota kuin lasten. Tässä olisi ehdottomasti petrattavaa, sillä huomaan että myös vireystaso laskee energiatasojen laskiessa!

Mun tärkein mantrani lasten syömisissä taitaa olla ruoka ruokana, herkku herkkuna. Eli, lapsillä on viisijakoinen ruokarytmi päivän aikana ja se koostuu aamupalasta, lounaasta, välipalasta, päivällisestä ja iltapalasta. Poikkeuspäiviäkin toki on, mutta pääasiassa mennään tällä. Ruoka on mun mielestä puhdasta, ravitsevaa ja maukasta. Suolan, sokerin ja rasvan määrä tulisi olla kohtuullista ja mitä vähemmän lisäaineita, sen parempi. Helppous ja nopeus on kuitenkin myös mun suosikkeja, joten valtaosa meidän lasten lautasten täytteistä koostuu näistä osa-alueista. 

 Sokeri ei kuulu mun mielestä ruokaan. Mausteena toki, mutta rajansa siinäkin. Piilosokeri on meillä pannassa, eikä sitä käytetä arkiruokailuissa. Herkku herkkuna tarkoittaa siis, että kyllä meilläkin lapset herkkuja saa, jälkkäreinä ja erikoistilanteissa. He saavat ne kuitenkin selkeästi herkkuna, ei osana välipalaa tai aamupalaa.

Moni on sitä mieltä, että sokerista jauhetaan ihan liikaa, ja kaikki hypetykset sokeriin, suolaan tai rasvaan liittyen on ihan turhia. Niintainäin, mun mielestä näistä ei voi koskaan puhua liikaa. Siksi niitä tasaisesti tänne blogiinkin tipahtelee. Me ei noudateta sokeritonta ruokavaliota, vaikka se ehkä vähän mua kiehtookin. Mulla itselleni ei tahdonvoima siihen riitä, enkä näin ollen oikein pysty sitä vaatia lapsiltakaan. Kaikkea saa maistaa, se koskee myös niitä herkkuja. Vanhempina me kuitenkin pistetään raja siihen määrään.

Proteiinin määrä on toinen mihin kiinnitän lasten syömisessä paljon huomiota. Nykyajan trendi on runsasproteiinisuus, proteiinirahkat, -maidot ja jugut. Ja kiva että proteiiniin kiinnitetään huomiota, moni AIKUINEN kun saa sitä kuitenkin ihan liian vähän. Lapsiin se vaan ei päde, ja lapsen proteiinin tarve onkin ihan minimaalinen verrattuna vaikka hiilihydraattien tarpeeseen. Purkki rahkaa ei ole mun mielestä lapsen välipala. Purkista rahkaa lapsi saa koko päivän proteiinin tarpeensa. Ylikin. Skyrrit, profeelit tms, ei myöskään kuulu lasten ruokalistalle. Ei pelkästään niiden runsaan proteiinin takia, vaan maketus- ja lisäaineiden. Siinä missä sokeri puuttuu meillä välipaloista, ei sieltä kyllä löydy makeutusaineitakaan. Ja mielummin sokeri kuin aspartaami.

Mä en ole ehdoton eineksissä, vaan niissäkin katson ennen hylkäystä ravintosisältöä. Runsassuolaisuus, -sokerisuus tai -rasvaisuus on aihe hylkäykseen, samoinkuin ravintoköyhyys tai lukemattomat lisäaineet. Pelkkä einesimago ei estä tuotteen päätymistä meidän ostoskoriin. Valmislihapullissa, nakeissa ja makkaroissa löytyy myös se parempi vaihtoehto. Ei ne kuulu mun mielestä päivittäiseen ruokavalioon, mutta esimerkiksi makkaraa, nakkia tai kinkkua löytyy meidän ruokalistalta kerran viikossa. Itse voisin hyvin jättää ne pois, mutta meidän miesväki rakastaa makkaraa. :D

Pinaattiletut, kalapuikot ja saarioisen lihaperunasoselaatikko ovat tämän mutsin hätäratkaisuja. Niitä, kun kotona ei ole ruokaa mutta lounas aika kolkuttelee ovella. Pakastevihanneksia täällä käytetään myös runsaasti, koska ne vaan ovat niin helppoja. Monet kerrat on myös ostettu sitä peruna+keittovihannessekoitusta. Keitto valmistuu näin kymmenessä minuutissa kädenkäänteessä. Toki itse kuorittuna ja pilkottuna perunat ja porkkanat maistuu paremmilta, mutta välillä nopeus ja helppous on se mikä ratkaisee.

Ruokajuomana pojat juo maitoa ja janoon vettä. Mehuja ei oikeastaan käytetä, välillä meillä on viikonloppuisin tuoremehua ja pojatkin saavat silloin lasilliset. Nyt helteiden aikana on myös juotu pillimehuja, myös niitä sokerisia, sillä ne pojat juo aina viimeistä tippaa myöten, joten riittävä nesteensaanti on ainakin varmaa! Saunan yhteydessä pojat saavat lasit vissyä tai omat pillimehut. Limsat eivät myöskään kuulu poikien ruokavalioon.

Loppuun vielä lasten viikon ruokalista. Näitä kun toivotaan niin usein! Kiinnostaako teitä näiden ruokien reseptit?

Ma

7.30 Puuro raejuustolla ja muksusoseella

11.30 Makkarakeitto

14.30 Mustikkabanaani rahkajugu

16.00 Broileripyöryköitä ja ohraa

18.00 Jäätelöä

19.00 Puuroa voisilmällä

Ti

7.00 Ruisleipä, luonnonjugua ja Muksusosetta

11.00 Makkarakeitto

15.00 vesimelonia ja leipää

17.00 Broileripyöryköitä ja pastaa

19.00 Puuroa ja muksusosetta

Ke

7.30 puuroa ja raejuustoa

11.00 Makaronilaatikko

14.00 mustikka-mansikka smoothie

16.30 Perunamuusia ja lohta

19.00 Kaurarieska ja muksusosetta

To

7.00 Puuroa ja muksusosetta

11.00 Munakas

14.00 Mustikka-punaviinimarjarahka

17.00 Makaronilaatikko

19.00 ruisleipää, luonnonjugua ja mansikkasosetta

Pe

7.00 mansikkabanaani-smoothie

11.30 jauhelihakastiketta ja perunaa

14.00 talkmuruja ja muksusosetta

17.00 kotitekoista pitsaa

19.30 luonnonjugua, mustikoita, muksusosetta ja talkmuruja. Leipää.

La

8.00 Ruisleipää ja banaania

12.00 jauhelihakastiketta ja perunaa

15.00 Hedelmäsalaattia ja vaniljarahkavaahtoa

17.00 Pitsaa

18.00 Jäätelöä ja keksiä

19.30 Puuroa raejuustoa ja mangososetta

Meidän häät: Valaistuksesta tunnelmaa

Aiemmin kesällä kerroinkin Eastsoundin kanssa käydystä tapaamisesta, jossa mietittiin häidemme tunnelman ja koristeiden korostamista valoilla. Alunperinhän tarkoitus oli ottaa häihin musiikista vastaamaan DJ tai bändi, meillä kummallakaan Henkan kanssa ei tullut mieleenkänn, että myös valoja voisi käyttää tunnelman luojana. Tapaaminen EastSoundin Tomin kanssa sujui loistavasti, ja hän sai meidät vakuutettua valojen tarpeellisuudesta. Suunnittelupalaverista TÄÄLLÄ.

Hääaamuna (hääaamupostaus TÄÄLLÄ) Eastsoundin tiimi saapui juhlapaikalle jo ennen meitä. Kun itse tulin paikalle kaasojen kanssa kuudleta aamulla, oli Tomi tiimeineen jo täydessä työntouhussa. Mun toiveeni oli, että juhlatilaan tuotaisiin lisää valkoista valoa syrjäyttämään kellertävää lämminsävyistä valoa. Teatteriravintola tilanahan on todella kaunis, joten Tomin kanssa oltiin yhtämieltä siitä, että valoilla korostettaisiin tilan upeimpia kohtia, ja häivytettäisiin niitä ei niin kauniita. Lopulta yksissätuumin todettiin tilassa olevan vain yksi selkeästi ruma juttu. Männynsävyinen baaritiski. Tomilla oli ratkaisu tähänkin, ja juhlassa tiski oli päällystetty valkoisella kankaalla. 

Juhlatilassa valaistiin tilan kiviseinät valkoiselle valolla ja saatiin juhlijan huomio siirrettyä niihin. Valo korosti kiven eläväistä pintaa, muttei kuitenkaan luonut liian kirkasta vaikutusta. Tulos oli sitä mitä haettiin, kauniiden kohtien korostamista. Buffettilassa valonheittimillä valaistiin ikkunaholvit, jotta ne näkyivät upeampina myös juhlatilan puolelle. Valoin korostettiin buffetpöytä, herkkubuffa sekä Photo Booth -seinä, jonka tausta kangas oli myös Eastsoundin käsialaa. Mä en muuten voisi olla tuohon kankaaseen tyytyväisempi! Se oli riittävän iso ja korkea, jotta iso määrä ihmisiä mahtui sen eteen poseeraamaan, mutta silti seuraili sitä meidän häiden pieni-on-kaunista -linjaa. Photo Booth -seinä oli valaistu valonheittimillä kolmesta suunnasta, joka takasi riittävän valon muuten niin pimeään nurkkaan. Eipä ole tarvinnut käsitellä noita Photo Booth kuvia lainkaan!

Tanssilattia ja sen discovalot oli kuitenkin ehdoton vetonaula. Virallisen osuuden aikana discovalot olivat kiinni ja häävalssinkin aikana meidän tanssin mukana pyöri vain peilipallo. Kunnon musasettien alkaessa tanssilattiaa värittikin kunnon arsenaali valoja! Tunnelma oli ihan huikea, ja toivon että se välittyy teille näiden kuvien ja videoiden välityksellä!

TSEKKAA VALOT IN ACTION INSTAGRAMISTA

TÄÄLLÄ

TÄÄLLÄ

TÄÄLLÄ

Valot eivät tulleet niin hyvin oikeuksiinsa alkuillasta, kun ulkonakin oli vielä valoisaa. Mutta yhdeksältä, illan pikkuhiljaa hämärtäessä tanssilattia alkoi saada arvoistansa koristusta. Vierailta irtosi ihan huippu-upeita mooveja ja itse välillä itkusilmässä ja hymyhuulilla seurasin kuinka upea tunnelma tanssilattialla oli! Tätä me haettiin! Huikeaa tunnelmaa ja hyviä muistoja paitsi meille myös vieraille. Tuntuu, että tarjottiin vieraillemme ikimuistoiset ja tunnelmalliset häät. Siitä kiittäminen menee ehdottomasti osittain Eastsoundille, sillä väitän ettei pelkällä musiikilla ja vierailla olisi päästy lähellekään näin huikeaan tunnelmaan! Sanoinko jo tarpeeksi monta kertaa huikea? :D

Suosittelen ehdottomasti ottamaan yhteyttä Tomiin ja Eastsoundiin, jos omien juhlien valaistus- ja musajutut yhtään mietityttää. Tapaaminen ja valosuunnitteluhan ei maksa mitään ja yhdessä voi sitten ideoida mitä omilta juhliltaan haluaa! Valaistusarsenaali kun taipuu vaikka millaisiin supershowjuttuihin! Eastsoundhan tarjoaa palveluita ympäri Suomen, joten juhlien ei tarvitse edes rajoittua Pohjois-Karjalaan! Mun tekisi mieli järjestää uudet häät ihan erilaisella teemalla, ihan vaan jotta pääsisi taas käyttämään noita valoja! Miettikää kuinka upea tuo lasiterassi olisi pimeänä talvi-iltana valkoisin ja sinisin valoin valaistuna? Oikein kunnon Winter Wonderland! Ja se nyt ainakin tuli todistettua, että vaikka valot ei kirkkaasti alkuillassa loistaneetkaan, pääsivät ne oikeuksiinsaillan hämärtyessä, vaikka häitä juhlittiinkin keskikesällä. Eli kesän valoisuus ei missään nimessä ole este valoille. Mä en ainakaan noista meidän valoista olisi luopunut mistään hinnasta.

 Ainoa huonopuoli noissa valoissa on, että nehän näkyy. Yllättävän siististi ne oli kyllä juhlissamme saatu piiloon, eikä ainakaan itseäni häirinneet valotolpat ja lattian rajassa olleet valonheittimet lainkaan. Pientä esteettistä haittaa niistä kuitenkin tulee, niinkuin ehkä muutamista kuvista voitte bongailla. Ihailtavan hyvin kaikki johdot ja laatikot oli kuitenkin piilotettu ja meiltä tulee Eastsoundille täydet pisteet valojen ja johtojen sijoittelusta. Toinen mistä haluan ehdottomasti antaa kiitosta Eastsoundille, oli se kokonaisvaltainen apu jota he tarjosivat. Sitä mukaa kun toin ongelmia esiin (baaritiski, dj-pöytä, photo booth-seinä) Tomi ratkoi niitä ja kertoi millaisia kikkakolmosia heillä oli käytössään. Juhlatilan koristeluvaiheessa tiimi oli myös jatkuvasti apuna, vaikkei bannereiden ja photo booth -viirien kiinnitys ihan heidän hommiaan ollutkaan.

Loppuun haluan vielä sanoa, (koska tää mun hattaraa ja vaahtokarkkeja -fiilis vaan jatkuu, vaikka kuherruskuukausi onkin jo ohi, ja kaikki on niin ihanaaupeaamahtavaa aiettä!) että vaikka saatiinkin yhteistyön tiimoilta valaistuksesta alennusta, olisi tämä postaus ihan samanlainen vaikkei alennusta olisikaan, tai vaikka Eastsoundin mainos ei sivubannerissani pyörisikään. Me ollaan supertyytyväisiä.

Kiitos EastSound, autoitte tekemään häistämme ikimuistoiset! <3

Yhteistyössä:

Eastsound

*valaistuksesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Linkkien klikkailusta en hyödy mitenkään.

Uusi arki

Pikkuhiljaa kesä alkaa kääntyä syksyyn. Ei onneksi ilmojen puolesta, sillä ainakin täällä Lahdessa kesä antaa nyt elokuussa parastaan! Ihanat helteet ovat saapuneet, ja mä olen ainakin innoissani! On huippua saada vielä hetki nauttia kesän lämmöstä ja siitä ettei ole mitään velvollisuuksia. Kohta kuitenkin kylmä ja märkä syksy on täällä ja tätä lämpöä ikävöidään varmasti moneen kertaan!

Monessa blogissa ollaankin jo kirjoiteltu päiväkotiarjesta, ja ihan pianhan se koittaa meilläkin! Tarkkaa alkupäivää ei vielä ole, poikien hoitopaikkakin on vielä hakusessa. Tiedossa kuitenkin on, että parin kuukauden sisään Rasmus ja Kasper aloittavat päiväkodin.

Itse olen tästä paitsi innoissani, myös toki vähän haikeana. Pitkään ollaan kuitenkin oltu poikien kanssa kolmisin kotona, ja oon alkanut tottua tähän kotiäiteilyyn. Onhan se omalla tavallaan kuitenkin tosi ihanaa! Huomaan kuitenkin itsestäni, että kaipaan jo arkeen muutakin kuin lasten kanssa touhuilua. Odotan innolla sitä, että pääsen käyttämään päätäni, syömään lounaan rauhassa ja kuulemaan välillä omia ajatuksianikin.

Poikien hoito tulee ainakin tämän syksyn olemaan osa-aikaista. Kolmena päivänä viikossa he ovat hoidossa, jotta itse saan keskityttyä niinä päivinä täysillä opiskeluun ja gradun tekoon. Kesättä sitten mietitään lähempänä, kun on tiedossa millä aikataululla oma valmistuminen toteutuu ja palaanko miten nopeasti töihin.

Päiväkotiarki luonnollisesti mietityttää, sillä onhan se varmasti iso muutos kotihoitoon tottuneille pojille. Veikkaan kuitenkin, että he tulevat nauttimaan hoitopäivistä täysillä. Kumpikin lapsistamme on niin kovin sosiaalinen ja utelias touhuaja, että toiset lapset ja uudet aktiviteetit ovat heistä varmasti hieno juttu! POikien puolesta en kauheasti osaa siis päiväkodin alkua jännäillä. Ikä ja kehitysaste tuntuu hoidon aloitukselle juuri sopivalta! Ja onhan heillä aina turva toisistaan!

Uutta päiväkotiarkea ajatellen onkin tehty pieniä hankintoja pitkin kesää. Poikien vaatekoko on pysynyt pitkään 92cm ja vasta nyt pikkuhiljaa aletaan siirtyä 98:n. Vaatteet siis odottavat nimikoimistaan ja ulkovaatevalikoimakin alkaa olla hattuja lukuunottamatta hankittu. Vähän ehkä jo innoissani odottelen niitä kirpeitä syysaamuja, kun uudet ihanat vk-vaatteet saa kaivaa esiin! Mutta kaikki ajallaan, vielä kuljetaan shortseissa! Reput saapuvat ihan näinä päivinä, tossut pitäisi vielä ostaa ja pojille pitäisi tehdä nunnut myös päiväkotikäyttöön.

Päiväkotiarjessa ehkä eniten jännittää se, kuinka Rasmuksen ja Kasperin yksilöllisyys huomioidaan päiväkodissa. Monesti saa kuulla sitä, että kaksoset niputetaan paketiksi, eikä heitä tunnisteta kuin värikoodatuista vaatteista tai nimilapuista. Tämä onkin asia, joka varmaan nostetaan esille heti ekoissa keskusteluissa. Vaikka itse usein tuleekin käytettyä yleisnimitystä pojat/lapset, toivon ammattikasvattajat näin ei tekisi. Rasmus ja Kasper ovat päivähoidon aloittavat sisarukset, siinä missä muutkin isommilla ikäeroilla olevat.

T O R T I L L A N I G H T !

 Tortillat on meillä heti pitsan jälkeen yleisin viikonloppuruoka. Tortilloista on meillä kolme eri variaatiota, mutta kaikkia syödään broilerin kanssa. Jauhelihatortilloja meillä on nähty ehkä yksi tai kaksi kertaa.. Jauheliha ei vaan mun mielestä toimi tortilloissa!

Broilerin lisäksi väliin heitetään valmissalsaa, salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja ananasta. Kastikkeena meillä toimii useimmiten american-dippi. Mä laitan lisäksi aurajuustoa, mutta Henkka ei voi sietää sitä.

Rasmus kelpuutti täytteiksi vain ananaksen ja broilerin :D Kasperille kelpasikin kaikki, salsaa myöten.

Jos oikeen hifistellään, tehdään guacamole ja salsa itse, tosin sitä ei oo aikoihin meillä nähty! Letut ostetaan kaupasta, vaikka joka kerta Henkka pohtiikin josko tekisi ne itse. 

Tortillat on koko perheen herkku, pojat taisi olla vielä alle yhden kun he ekan kerran söivät niitä. Nyt varsinkin KAsperilla sujuu jo aika oikeaoppisesti. Rasmus ei halua lettua taiteltavan, vaan syö sisällön lusikalla ja haukkaa ehkä lettua lopuksi. Ehkä. Useimmiten jättää syömättä.

Täältä löytyy resepti meidän toiseen tortillavariaatioon!

Tykätäänkö teillä tortilloista? Millaisia täytteitä laitatte sisään?

Hääaamuna

Häitä edeltävänä iltana päästiin juhlapaikalle Teatteriravintolalle laittamaan paikkoja kuntoon 21.00. Tuolloin ulkoterassilla oli vielä ihmisiä ja kovasta helteestä johtuen henkilökunnalla vielä täysi tohina päällä. Me päästiin kuitenkin aloittelemaan koristeluja hyvissä ajoin, ja kahdeksan hengen porukalla saatiinkin ne aika hyvälle mallille. Ilta yhdeltätoista siirryttiin minä kaasoineni Vaakunaan hotellin lakanoihin ja sulho bestmaniensa kanssa toisen bestmanin kotiin yöksi.

Illalla en osannut vielä yhtään jännittää, mietin vaan kokoajan, olinko muistanut infota apujoukkoja riittävästi ja siirtää ne kaikki suunnitelmat päästäni paperille heidän luettavakseen. Olin päättänyt, että kunhan aamulla istahdan kampaajan tuoliin, lopetan kaiken organisoinnin ja suunnittelun. Kaikki sen jälkeen tapahtuva ei olisi enää mun käsissäni!

Illalla vetäistiin vielä pikaiset iltapalat, käytiin suihkussa, laitettiin tavarat kasaan ja käytiin nukkumaan. Perhoset lepatti mahassa, mutta kyllä mä myös nukuin. Hurjat viiden tunnin unet, mutta kuitenkin.

5.45 Oli mulla ja kaasoilla herätys. Suunnattiin juhlapaikalle koristelemaan tilaa ja laittamaan kaikki omalta osaltamme vieraille valmiiksi. Eastsoundin valo/äänitiimi oli saapunut jo viideltä ja laitteli jo kovaa vauhtia telineitä valmiiksi. Myös juhlapaikan omistaja oli meidän apuna järjestelemässä ja koristelemassa. Tähän väliin on pakko sanoa iso kiitos Teatteriravintolalle, jonka kanssa juhlan järjestelyt sujui mitä mallikkaammin. Ei ollut asiaa mikä ei hoituisi tai järjestyisi. Meiltä hääpaikalle 9 1/2 arvosana!

7.30 Oli pakko lopettaa juhlatilan koristelu ja suunnata hotellille aamupalalle. Näihin aikoihin pojat starttasivat yöpaikastaan kohti kukkakauppaa ja kävivät hakemassa meidän kukat. Sieltä he tulivat hääpaikalle viimeistelemään koristelut. Eastsoundin tiimi touhuili juhlapaikalla myös koko aamun, ja heistä oli iso apu varsinkin bannerin kiinnityksessä! Pisteet Eastsoundille paitsi oman hommansa hoidosta, myös muissa jutuissa avustamisessa.

Mä rakastan hotelliaamiaisia! Ai näkyykö se? :D Ihan kaikkea en ehtinyt syödä kun tuli kiire kampaajalle, mutta melkein. Oli herkkua! <3

8.00 Mä treffasin kampaaja-Sannaa kaasojen jäädessä vielä syömään ja suunnatessa sitten ohjeistamaan poikia juhlatilan koristeluissa ja kukkien asettelussa.

Sanna sai mun jännityksen laukeamaan lopullisesti, muistuttamalla ettei mitään peruuttamatonta tehdä. Kaikki voidaan korjata ja tehdä uusiksi. Aika meni siivillä Sannan kanssa höpötellessä, meikkiä ja tukkaa laittaessa. Niin, ja taisin mä vähän ehkä somettaakin ;)

9.00 Kaasot saapuivat Top Studiolla kampaukseen ja meikkiin myös. Mukana toivat tullessaan meidän kakkoskuvaajan sekä Arnoldsin smoothien mulle. Sanna oli ensin laittanut mun hiuksiin pohjustustuotteet, sekä lämpörullat ja aloittanut sitten meikin teon. Meikistä tulossa vielä ihan oma postauksensa, tukka juttuja voi katsoa täällä ja täällä.

11.00 Aika tarkalleen tasan yksitoista mä olin valmis. Kerroinkin, että melkein itku tuli kun Sanna otti kampauskaavun pois mun päältä. Näytin niin upealta! Melkein teki mieli hypätä Sannan kaulaan, mutta hillitsin itseni :D Tyydyin vaan katselemaan ja ihailemaan itseäni peilistä :D Kaaso-siskon kanssa lähdettiin vielä hääpaikalle tekemään pikatsekkaus ja katsomaan että kaikki on kunnossa. Vaihdoin vielä muutaman sanasen valotiimin kanssa ja törmäsimpä meidän juhlien DJ:seenkin.

Sitten vaan pikapikaa Arnoldsin sandwitchit messiin ja hotellille syömään ja pukeutumaan! Tarkkana sai olla, etten tässä vielä törmäisi Henkkaan, joka oli bestmaneineen käynyt pukeutumassa, syömässä ja oli menossa 12 Topstudiolle kampaukseen. Ei törmätty onneksi!

12.30 Mua alkoi todenteolla jännittää! Oltiin syöty ja ruvettiin pukeutumaan. Kello juoksi ja meillä alkoi tulla kiire. Oltiin sovittu First look kuvausajaksi klo 12.45 ja tiesin ettei millään ehditä siihen. Tajusin myös, ettei mulla ollut kuvaajan numeroa. Pinna alkoi siinä kiireessa kiristyä ja stressi nostaa päätään.. Mutta päästiin onneksi hyvissä ajoin liikkeelle, eikä myöhästytty pahasti!

12.45 First look -kuvausten onnistuminen mua jännitti eniten. Sitä tilannetta kun ei voisi ottaa enää uusiksi. Se olisi kerrasta poikki. Mun aivot oli ihan puuroa, ja tuntui etten edes tajua mitä kuvaaja-Miia mulle selitti. Ensikohtaaminen sujui kuitenkin upeasti, siitä taitavat kieliä myös Miian ottamat upeat kuvat!

Tästä on tullut ehkä mun suosikkikuva. Miten paljon tunnetta yhteen ilmeeseen voikaan tallentaa? <3

13.30 First look kuvien oton jälkeen mä rentouduin. Tärinä loppui ja mahanpohjan perhoset rauhoittui. Nyt fiilis oli vaan huikea! Iiks, me mennään kohta naimisiin!! Otettiin vielä Miian ja Henkan kanssa potretteja kirkon ympäristössä, ja alettiin sitten hivuttautua pikkuhiljaa kirkolle asemiin. Oli aika kuuma, eikä lukematon määrä tylliä yhtään vähentänyt sitä. Pieni tuulenvire onneksi helpotti, eikä ilma ollut lähellekään yhtä hiostava kuin edellisenä päivänä!

14.00 I DO ! Sitten olikin vihkiminen. Olin varma että itken kuin pieni lapsi, mutta pystyin jopa luoda katsekontaktin kirkossa istuviin vieraisiin. Nautin vaan hetkestä. Me ihan oikeasti mennään nyt naimisiin! Ja kaikki nämä ihmiset oli tulleet sitä katsomaan <3 Itku tuli vaan siinä vaiheessa, kun pappi piti meille puhettaan ja ystäväni lauloi upeasti Tauskin Sinä vain -biisiä uudelleen sovitettuna. Pojat olivat koko vihkimisen ajan superkiltisti ja napostelivat vain talkmurujaan välillä kommentoiden kirkon menoja :D

 14.30 Herra ja rouva K ! Kirkolta huristeltiin Kimmelin rantaan korkkaamaan Moet ja kilistelemään ennen juhlavastaanotolle saapumista. Otettiin rannassa myös muutamat potretit lisää meidän autokuski+extrakuvaaja-Kallen kanssa.

 Tässä vaiheessa muuten rikottiin somehiljaisuus, ja lisättiin Instaan ihan eka kuva meistä!

Siitä ne meidän juhlat sitten alkoi. Ja oli muuten parhaat häät ikinä <3 Edelleen oon ihan fiiliksissä kaikesta. Kaikki sujui niin upeasti. Tällä viikolla, tai ainakin viimeistään ensi viikon alussa saadaan loputkin meidän hääkuvat viimein ja päästään fiilistelemään taas oikein kunnolla! Ehkä tännekin tipahtelee niitä parhaita paloja. ;)

Sellainen hääaamu meillä oli. Tosin se vähän rönsyili, kun en millään malttanut lopettaa aamuun. ;) Onko toiveita mistä häihin liittyvästä seuraavaksi haluaisitte lukea? Vai tuleeko hääjutut jo korvista ulos? :D

Lauantaina muuten ollaan häähumussa jälleen, kun suvun toiset N+H saavat toisensa Klaukkalassa. Innolla jo odotellaan! <3

Pissa- ja kakkajuttuja

Tämä otsikko on pyörinyt luonnoksissa varmaan jostain niistä ajoista saakka, kun pojille potat hankittiin, ja heidät siihen ekoja kertoja istutettiin. Nyt viimein alkaa olla asiaaan jotain sanottavaa ja kerrottavaa. Pitkään myös ajattelin, että pottailu ja kuivaksiopettelu ovat asioita, joista en blogiin kirjoita. Sekun tuntuu aiheelta, joka on jokaiselle niin kovin henkilökohtainen ja yksilöllinen. Päädyin kuitenkin lopulta kirjoittamaan, vaikka toisin jo päätinkin. Voihan tämän tehdä yleisellä tasolla ja hyvällä maullakin.

Pottailu ja kuivaksi opettelu on olleet ainoita niitä vauvavuoden asioita, joista en ole suostunut stressiä ottamaan. Ensinnäkin, en usko että yksikään lapsi oppii kuivaksi ennenkuin on itse siihen valmis ja toisekseen, potalle ei voi pakottaa. Kuivaksi oppimisen taustalla on myös paljon rakenteellisia ja fysiologisia asioita, jotka eivät opettamalla kehity. Tai en suostunut ottamaan stressiä, mutta koin kyllä painostusta kuivaksi oppimiseen. Kovasti kuitenkin tavoittelin itselle sitä zen-fiilistä, ja hoin kyselijöille, ettei pojat armeijassa enää vaipoissa olisi. Kuivaksi oppimisessa on mun mielestä ihan turha vertailla lapsia. Meillä on kaksi samoin potalle opetettua, ja silti ihan täysin erilailla siihen suhtautuvaa lasta. Jos yhden perheen sisällä voi olla kaksi ääripäätä, niin eri perheissä laidasta laitaan mennään vielä enemmän. Vanhempien on myöskään ihan turha nostaa itseään jalustalle lapsen kuivaksi oppimisesta. Kaikki lähtee lapsesta ja hänen valmiudestaan. Vanhempi voi vaan kannustaa lasta oivaltamaan idean itse.

Poikien ollessa pieniä, haaveilin että he oppisivat päiväkuivaksi puoleentoista vuoteen mennessä. Tuplasti vaippoja tarkoitti myös tuplasti euroja, joten kuivana olo tarkoittaisi isoa säästöä lompakolle.  Kun potat kotiutuivat meille poikien ollessa 9kuisia, pojat pelkäsivät niitä. Baby Björnin "tuoli"potta on niin korkea, ettei meidän yhdeksänkuisilla ylttäneet jalat maahan. Itse pelkäsin, että he tupsahtavat siitä nenälleen ja satuttavat itsensä. Kumpikaan ei jaksanut istua potalla kahta sekuntia kauempaa, he karkailivat ja aina kun sain toisen palautettua, toinen häipyi. Ei ollut yhdeksän kuukautta oikea aika pottailun aloittamiseen. Huomasin, että pottailu sai oman verenpaineen aina nousemaan, kun homma ei toiminutkaan toivomallani tavalla. Potat muuttivat kodinhoitohuoneesta vessaan, sillä siellä ne olivat turvassa innokkailta leikkijöiltä. Pottia työnnettiin ympäri asuntoa niitä nuoltiin ja niihin noustiin seisomaan. Pottakuppia heiteltiin. Aina kun poikia yritti potissa istuttaa alkoi huuto. Pottailu jätettiin suosiolla myöhemmäksi.

Pitkin toista ikävuotta pottia otettiin esiin välillä tiuhemmin, välillä harvemmin. Mentiin täysin poikien ehdoilla, eikä missään tilanteessa pakotettu heitä potalle. Uskoin, ja uskon vieläkin, että lapsi kyllä kertoo kun on valmis. Oman esimerkin kautta kerrottiin pojille mistä pottailussa on oikein kyse. Mä itse kävin aina pissalla ovi auki ja kerroin pojille mitä tapahtuu. Juteltiin potista ja siitä mitä niillä tehdään. Istuttiin pottien päällä ja otettiin vaippa pois jos pojat oli suostuvaisia.

Puolitoista vuotiaina meillä koettiin läpimurto, kun pottaan saatiin ensimmäiset pissat. Niitä ihailtiin, kehuttiin ja taputettiin. Tehtiin iso numero pissan kaatamisesta pönttöön ja ihailtiin vielä vähän lisää. Toinen pojista hoksasi homman jujun samantien. Pottailu lähti sujumaan. Kuitenkin kun hetki myöhemmin jätettiin pitkään kuivana pysyneet vaipat pois, ei homma toiminutkaan enää. Päädyttiin siihen, että vaipat saisivat olla. Useimmiten ne pysyivät kuivina, välillä ei. Päivät menivät molemmilla helposti kahdella, korkeintaan kolmella vaipalla. Pois niitä ei vaan saatu millään.

Nyt poikien ollessa kaksivuotiaita, uskallan sanoa heidän olevan kuivia. Vahinkoja sattuu, mutta niin kuuluukin. Hyvin uskalletaan lähteä ilman vaippoja reissuun. Ajaa autolla pitkiäkin matkoja, kunhan varavaatteet vaan on mukana. Yövaippaa käytetään kuitenkin edelleen. Kai siitäkin voisi jo irrottautua, muttei kuitenkaan olla vielä osattu. Kaikki ajallaan.. :D

Parhaiten meillä toimi aika. Ihan rauhassa edettiin, potat laitettiin välillä tauolle ja sitten hetken päästä taas jatkettiin. On aika pikkujuttu, onko lapsi kuiva yksivuotiaana, kaksivuotiaana vai kolmevuotiaana. Kyllä siitä kuiva tulee. Eli mun vinkki on, nou panic! Ja toinen vinkki, matot pois ja potat olohuoneeseen. Kun potta on näkyvissä, taaperokin muistaa sen helpommin. Ja meillä muuten muistutellaan vieläkin. Pieneltä ei vaan oikein voi odottaa, että hän muistaisi käydä aina hädän tullen potalla. Välillä pojat osaavat pyytää potalle aiheesta, välillä turhaan. Välillä potta unohtuu. Tuotoksista ollaan kovin ylpeitä ja kumpikin käy niitä ihailemassa ennen kuin ne kaadetaan pönttöön. Iso juttu on myös vessanveto.

Pyöräkärryllä matkaan !

Pojat sai 1-vuotislahjaksi papaltaan pyöräkärryn. Kärryn meille saapumisesta on nyt jo yli vuosi aikaa, enkä vieläkään ole tullut kirjoittaneeksi siitä meidän käyttökokemuksia! Tätä voi oikeasti kutsua jo saamattomuudeksi.

Kuvat vuoden takaa. Apua mitä minejä pojat on olleet! <3

Meidän kärry on merkiltään Preeco ja tilattu samannimisestä verkkokaupasta. Toimituksen suhteen kaikki sujui mallikkaasti, muistaakseni viikko tilauksen jälkeen, kuljetusfirmalta tuli puhelu, jossa tiedusteltiin oltaisiinko kotona tunnin päästä. Pyöräkärry saapui paketissa kotiovelle. Nyt on muuten näköjään tuo samainen kärry aika hyvällä alella tuolla!

Kärry on keskihintaluokkaa, joten siitä puuttuu kaikki hifistelyjutut. Ajateltiin, että meidän käyttöön riittää halvempikin ja vähemmän varusteltu, sillä liikutaan kuitenkin pääasiassa vaunuilla ja autolla. Jousitus oli kuitenkin juttu, josta Henkka piti kiinni. Ja hyvä niin, ilman sitä kyyti kärryssä olisi varmaan aika epämukavaa!

Kärryn mukana tuli heijastimet ja valot, sekä huomioviiri. Kaikin puolin muutenkin kärry vaikuttaa laadukkaalta, eikä valittamista ole näin vuoden käytönkään jälkeen. Kovin pieneen tilaan kärryä tosin ei saa, vaan se vie varastoituna aika paljon tilaa. Me haluttiin kärryn olevan ns. 2-in-1 -malli, eli että sen voisi muuttaa myös juoksurattaiksi. Aika vähän ollaan tätä toimintoa käytetty, ja oltaisiin selvitty ihan pyöräkärrymallillakin vaan. Pyöräkärryn muuttaminen juoksuvaunuksi vaatii aisan irrottamista ja lukitsemista kärryn alle, sekä etupyörän kiinnittämistä runkoon. Mä olen itse kokenut sen liian vaivalloiseksi, joten jätetään kärry aina kaupan pihalle ja kävellään kauppaan.

Istuimet on mun mielestä ihan hyvät. Ei mitkään supermukavat tai varsinkaan ergonomiset nukkuvalle lapselle, mutta ihan toimivat kuitenkin. Kärryssä on viisipistevaljaat, joten naperot pysyvät hyvin kyydissä. Kärryn perässä on vielä kunnon takaluukku, johon mahtuu helposti kaksi kauppakassia. Istuimet toimii hyvin meidän kaksivuotiailla, mutta vuosi sitten poikien asento näytti vähän epämukavalta.. Vaikka istumistaidot oli ihan hyvät, tuntui että kumpikin valui penkillä vöistä huolimatta.

Pojat viihtyy kärryssä hyvin, nyt vielä paremmin kuin vuosi sitten. Kärryssä käy kova höpötys, kun liikenteen seasta bongaillaan busseja ja rekkoja. Alamäessä hihkutaan lisää vauhtia. Alamäissä saa muuten olla tarkkana, sillä painavan kärryn ansiosta vauhti yltyy helposti. Mä näkisin sekä etu- että takajarrun pyörässä pakolliseksi.

Kiinnitysmekanismi kärryssä on helppo. Pyörän runkoon laitetaan kiinnitysosa, johon kärry sitten vaan "tuikataan" ja suljetaan sokalla. Lukolla vielä taataan, ettei kärry irtoa. Vararemmi pitää kärryn vielä viimeistäänkin kiinni pyörässä. Renkaiden ympärillä on myös rautakehikot, joiden ansiosta kärryn renkaiden väliin ei mene mitään, tai rengas ei stoppaa esteeseen. Itse oon ehkä vähän ylivarovainenkin kun ajan, etten vaan mene liian läheltä liikennemerkkejä tai puita!

Kärryssä istuvat lapset suojataan lenteleviltä ötököiltä ja pikkukiviltä kankaalla, jonka etuosa on paksua hyttysverkkoa. Kärryn päälle on myös toinen kangas, muovista tehty sadesuoja, joka meillä on ollut käytössä ehk kerran. Tuntuu ettei vaunu hengitä yhtään jos sen vetäisee päälle!

Juoksuvaununa kärry on ok. Ei erityisen kevyt tai tosi hyvin rullaava, mutta toimiva. Leveys on aika standardi tuplavaunuleveys, ja liikuteltavuuskin aika samoissa kuin perusvaunuissa.

Loppuarviona voisin sanoa, että tällainen kärry mikä meillä on, toimii perheellä jossa se ei ole päivittäisessä käytössä pitkillä matkoilla. Jos tarkoituksena on korvata rattaat kärryllä, panostaisin, mutta jos kärry on vaan apuväline perheen yhteiseen liikuntaan ja retkeilyyn, pihistäisin. Tämä halvempikin kärry rullaa sulavasti kadulla, ylämäissä kyyti onkin sitten raskaampaa kahden taaperon kanssa. Mutta veikkaampa sen olevan sitä myös kalliilla kärryllä.

Löytyykö teiltä pyöräkärryjä? Onko joku käynyt pyörillä ja kärryllä lasten kanssa vaikka Ahvenanmaalla reissussa? Meitä alkoi viime pyöräretkellä kiinnostaa parinpäivän pyöräretki Ahvenanmaalle! Jos ei nyt tänä kesänä niin ensi..