maanantai 28. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen.

Huomenna meille tulee Henkan kanssa yhteistä taivalta taaperrettua seitsemän vuotta. Hurjaa miten kauan siitä on kun ensimmäisen kerran tavattiin. Mä asuin vielä kotona, ja olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Nyt meillä on yhteinen koti ja kaksospojat. Hassua. Enpä olisi silloin seitsemän vuotta sitten arvannut.

Kysymyspostauksen yhteydessä pyydeltiin postausta meidän tarinasta. Joten tässä tulee!

Oli kesä 2006, mä olin töissä teollisuusyrityksen arkistointipuolella ja työnkuvaan kuului paljon tietokoneella tehtäviä töitä, joten Hotmailin messenger oli usein auki. Minulla oli myös jonkin aikaa ollut profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä, niinkuin silloin oli tapana. Facebookkia ei vielä ollut. Tai ainakaan mulla ei ollut siellä tiliä. (Metsästin eilen kuvia tähän postaukseen mun vanhalta koneelta.. Ja voi apua mitä "löytöjä" siellä oli..) Kadun varmaan vielä tän julkaisua, mutta saanko esitellä, Teini-Nelli!!



Henkka opiskeli silloin ja oli kesätöissä samassa firmassa missä työskenteli opiskelujenkin ohessa. Työpäivät oli usein iltavuoroje, joten aamupäivät kului helposti kotona koneella. Henkallakin oli profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä.



Henkka kertoi bonganneensa mun kuvan kuvake.net:n etusivulta. Siellä kun näkyi aina samoihin aikoihin kirjautuneet muutkin käyttäjät. Sitä kautta Henkka avasi mun profiilin ja selaili kuvia. Ja kertoi ihastuneensa heti. Ensimmäinen Henkan mulle laittama kommentti oli sitä samaa sarjaa, mitä moni muukin kuvakkeessa saatu kommentti oli. Tarkkaan en sitä sanasta sanaan muista, mutta jotakuinkin näin se meni "vau, näytätpä upealta, olisi kiva tutustua suhun paremmin!" Kuva johon tuo kommentti tuli oli toi mun mustavalkoinen. Kuvakkeellahan on maine sellaisena seuranhakupalstana, ja se oli osa syy sille miksi itsekin siellä olin. Ja olihan kiva saada vähän itsetunnonpönkitystä niillä kehuilla. Itse seurustelin silloin, tosin "suhde" oli kaikkea muuta kuin vakava. Oli kiva seurustella, vaikka poika ei ollutkaan milläänlailla kiinnostava.

Henkan kommentin jälkeen en voi sanoa ihastuneeni heti. Kävin tottakai katsomassa kuvat ja tykästyin siihen miltä Henkka näytti. Kuvin kommenttien perusteella sain sen kuvan, että Henkka seurusteli, joten päätinkin vastata ihan kiusallani jonkun kuvan alle. Ajattelin, että no jo on jätkä, seurustelee ja silti lirkuttelee muille tytöille! :D Ja hyvä että vastasin. Tässä ei oltaisi muuten.

Henkka oli alusta asti se kiinnostuneempi osapuoli. Itse kun vielä "seurustelin" en niin hanakasti etsinyt seuraa. Monet aamut juteltiin messengerissä, ja viikon tuntemisen jälkeen Henkka laittoi numeronsa ja pyysi tekstailemaan jos viikonloppuna olisi tylsää. Hän oli itse lähdössä kavereiden kanssa laivalle, joten ei olisi koneella. Muistan silloin ajatelleeni, että tuskin laittaisin viestiä. Sunnuntaina oli kuitenkin eri ääni kellossa. Oltiin tyttöjen kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ja juteltiin pojista. Huomasin, että puhuin paljon enemmän Henkasta kuin silloisesta poikaystävästä.

Henkan kanssa juttelu oli helppoa. Vaikka keskustelut käytiinkin netin välityksellä, Henkkaan oli helppo ihastua. Vaikka muistankin vihanneeni sitä, että se käytti niin paljon hymiöitä. Ja aina jos sanan sisällä oli moi tuli siihen iso vilkkuva "moi"-hymiö. "Puhuttiin" paljon. Messengerissä, kuvakkeessa ja tekstarein. Henkka osasi sanoa aina ne oikeat asiat. Oli ihanaa huomata, kuinka joku piti minua niin kiinnostavana. Oli myös tosi outoa kuinka tunteista tuli niin vahvoja, vaikkei toista ollut koskaan tavannutkaan. Jossain vaiheessa tajusin ihastuneeni, Henkka oli mielessä useissa arjen tilanteissa. Edellistä suhdetta vaan en oikein saanut lopetettua. Poika oli armeijassa, ja oli aina jotenkin niin reppana kun nähtiin.

Sitten lähdettiin tyttöjen bile/rentoutumislomalle Bulgariaan. Matkalla tuli selväksi, että halusin tutustua Henkkaan paremmin. Ikävöin keskusteluja Henkan kanssa päivittäin. Vaikka matkakohteessa oli paljon muitakin kivoja ja kiinnostavia poikia, kukaan ei vetänyt vertoja Henkalle. Henkka muisti mua joka ilta hyvän yön viestillä, vaikka viestit maksoivatkin tuhottomasti. Suomeen saavuttua silloinen suhde päättyi heti ja Henkka alkoi ehdotella kasvotusten tapaamista.

Tapaaminen pelotti mua. En ollut kauhean varma siitä, olisinko tarpeeksi hyvännäköinen Henkalle. Pelkäsin myös, että iso ikäero (5 vuotta) olisi liian suuri, ja olisin liian teini Henkan makuun. Mietin myös, olisiko meillä kasvotusten mitään sanottavaa toisillemme.

Yksi syyskuun viikonloppu Henkka sitten ajoi Joensuusta Lahteen. Nähtiin mun kaverin talon pihalla, tytöt halusi varmistaa ettei Henkka ollut mikään sekopää :D Kun ne vakuuttui, lähdettiin Henkan kanssa kahdestaan syömään ja istumaan puistoon. Olin pelännyt ihan turhaan. Juttelu oli yhtä helppoa kuin ennenkin, vaikka mahassa lentelikin perhosia. Vierekkäin istuessa tuntui kuin käsi olisi ollut tulessa. Ja voi että, kun se oli hyvännäköinen! Muistan vieläkin, että Henkalla oli musta t-paita ja farkut.

Illaksi mentiin istumaan iltaa mun kaverin luo ja sieltä baariin. Baarissa sitten pääsin viimein Henkan kainaloon. Siellä sohvalla kun oli niin ahdasta, niin hyvällä syyllä pystyi painautumaan ihan kiinni. Se oli kyllä ihan parasta. Parin tunnin baarissa olon jälkeen liuettiin ulos ja lähdettiin meille. Jännitin sitä ekaa suudelmaa. Millaista se olisi, tuntuisiko se miltään, osattaisiinko me, vai olisiko se vaan sellaista säätämistä että molempien pää olisi koko ajan väärässä asennossa.

No, aika klisee on että ensisuudelma vei jalat alta. No ei ihan kirjaimellisesti, mutta muistan (ja päiväkirja hehkuttaa) että kun Henkka suuteli mua, tuntui kuin lattia olisi keinunut, enkä tiedä olisinko pysynyt pystyssä jos Henkka ei olisi pitänyt musta kiinni. Silloin tätä tyttöä vietiin!

Henkka lähti seuraavana päivänä takaisin Joensuuhun, enkä ollut ihan varma oltaisiinko yhteydessä sen jälkeen. Itse olin armottoman ihastunut, mutten ollut varma olinko itse tehnyt samanlaista vaikutusta Henkkaan. Malttamattomana odottelin, että kello tulisi niin paljon että se olisi päässyt Joensuuhun ja voisin alkaa odotella viestiä.

No se viesti onneksi tuli ja monta seuraavaa. Jälkeen päin selvisi, että Henkka oli aivan yhtä ihastunut muhun kuin mä siihen. Ruotsin yo-kuuntelun jälkeen lähdin viikonlopuksi Joensuuhun. Siitä meidän kaukosuhde alkoi. Vielä ei seurusteltu virallisesti, vaikka itselle ainakin Henkka oli se ainoa. Ketään muuta en enää voinut kuvitella. Välimatka oli kauhea, mutta sitten ne yhteiset hetket ihan parhaita <3 Lopulta todettiin seurustelevamme 29.10.2006 Siitä tuli sitten meidän vuosi päivä.

Koko seurustelun alku oli itselle aika kauheaa. Se välimatka toisesta ja pelko siitä, jos tämä loppuukin. Erossa oli tosi vaikeaa. Olisi pitänyt keskittyä kirjotuksiin ja kouluun, mutta koko ajan oli vaan ikävä Henkan luo. Alussa nähtiin vain 3-6 viikon välein ja voin sanoa, että se oli ihan hirveää. Molempien koulut ja Henkan työ asettivat rajoituksia. Keväällä onneksi helpotti. Mulla alkoi lukuloma, jonka vietin käytännössä kokonaan Joensuussa.

Meidän suhde syventyi ja talvella Henkka sanoikin mua junalle saattaessaan ekan kerran rakastavansa mua. Aloin miettiä muuttua Joensuuhun. Henkka omalta osaltaan mietti muuttoa Lahteen. Päädyttiin kuitenkin Joensuuhun koska siellä oli yliopisto, johon pääsy oli mun haaveena. Kesä 2007 meni vielä reissatessa puolin ja toisin, mutta sitten elokuussa mä muutin Joensuuhun. Henkka oli juuri ostanut rivarihuoneiston, joten päästiin laittamaan ekaa yhteistä kotia.

vuosi 2007


Moni oli sitä mieltä, että edettiin liian nopeasti ja suhde ei tulisi kestämään. No, se kesti kaikista vaikeuksista huolimatta. Oli tottakai vaikea vuosi. Itse muutin kotoa, äidin ja isän lompakolta omaan yhteiseen talouteen miehen kanssa, joka oli jo vuosia asunut yksin. Ristiriidoilta ei vältytty, ja muistankin että ekana vuonna oli paljon riitoja ja ongelmia. Ne selvitettiin, ja yhdessä päätettiin ja haluttiin jatkaa. Syksyllä 2008 oltiin asuttu yhdessä vuosi kun lähdettiin yhteiselle lomalle Turkkiin. Oltiin molemmat tosi onnellisia ja rakastuneita. Niitä kuvia on vieläkin ihana katsella.

vuosi 2008


Arki meillä meni kaikenkaikkiaan hyvin. Oli riitoja, mutta ne sovittiin ja jatkettiin eteenpäin tiukemmin yhteen solmittuna. Opiskeltiin ja käytiin töissä. Arki oli pitkälti sitä. 2009 Henkka myi asuntonsa, koska aloitti taas opiskelun. Muutettiin keskustaan vuokralle.

vuosi 2009

Vuonna 2010 lähdettiin lomalle Egyptiin. Silloin oltiin päätetty, että kunhan mun opinnot valmistuu, yritetään vauvaa. Odotin, että Henkka siellä kosisi mua. Mutta se olikin varannut meille kylpyläviikonlopun Flamingoon kuukausi reissun jälkeen. Siellä se sitten kosi mua. Sormus oli ihana. <3 Kosinta tuli ihan yllätyksenä, ja Henkka oli hankkinut sormuksen itse tietämättä millaisen mä olisin halunnut. En oikein tiennyt sitä itsekään. Kun näin sormuksen, tiesin että se oli juuri se oikea. Kunnon prinsessasormus timantteineen. Mutta riittävän simppeli mun makuun. Sovittiin, että naimisiin mennään vasta myöhemmin. Oma koti ja lapset tulisi ensin.

vuosi 2010

Vuosi 2011


Kevät 2012 oli rankka. Henkka kirjoitti Gradua ja oli tosi stressaantunut. Riideltiin paljon, eikä yhteistä aikaa ollut kauheasti. Mä opiskelin ja kävin kokopäiväisesti töissä. Löydettiin täydellinen koti meille. Kaupat tehtiin heinäkuussa 2012, jolloin myös muutettiin samantien. Sovittiin, että syksyllä vauva saisi tulla.

vuosi 2012


Syyslomalle lähdettiin Barcelonaan ja Fuengirolaan. Siellä oli the ovulaatio. 29.10 reissulta palattua tein ensimmäisen haalean positiivisen raskaustestin. Meidän 6-vuotispäivänä. Siitä alkoi meidän pienten hiirulaisten odotus.

siinä se oli. Hennon hento plussa <3


Henkassa rakastuin siihen turvallisuuden tunteeseen joka mulle tulee Henkan seurassa. Tiedän, ettei se koskaan satuttaisi mua. Tiedän että sen kanssa olen turvassa. On ihanaa, että vielä nytkin, seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, sen ei tarvitse kuin yllättäen nostaa mun leukaa sormillaan ja suudella mua, niin olen ihan sulaa vahaa sen käsissä. Se on vaan kaikinpuolin niin täydellinen mies mulle. Luottamus meidän välillä on vahva, ja aina meillä on ollut hyvä keskusteluyhteys. Asiat on jaettu, ne vaikeat ja pelottavatkin. Kaikesta on puhuttu. Henkassa on tarpeeksi vastusta mulle. Se on riittävän mukautuvainen jos jollain ei sille väliä, mutta pistää vastaan jos on erimieltä. Joskus se on ärsyttävän itsepäinen. Tai jopa jääräpäinen. Se sanoo itse itseään villasukaksi, mutta oikeasti se vaan ei viitsi riitelemällä riidellä asioista, joilla sille ei ole väliä. Sitten niistä oikeasti merkityksellisistä se pitää kiinni. Henkka ymmärtää mua, ja tajuaa, että mun pitää saada tehdä tietyt asiat, jotta paletti pysyy kasassa. Se tuntee mut riittävän hyvin, että tietää jos oon kiukkuinen, siihen usein auttaa siivoaminen. Se saattaakin joskus todeta, "Kulta, pitäisikö sun vähän siivota?"

vuosi 2013


Arvostan Henkassa eniten sitä, kuinka se laittaa aina perheen etusijalle. Meillä on samat arvot ja odotukset. Henkka on mun paras ystävä. Sille kerron aina kaikki murheeni ja suruni. Sen kainaloon käperryn kun on paha mieli. On ihanaa, että elämään kuuluu ihminen, jolle tietää itsekin olevansa tärkein. On ihanaa, kun Henkka jakaa omat työongelmansa ja murheensa, ja niitä voidaan yhdessä ratkoa. Suhde on vastavuoroinen, yhdessä jaetaan niin ilot kuin surutkin. Me ollaan tiimi.

Aina vaan jaksan ihmetellä, miten onnistuin löytämään noin upean miehen itselleni. ( tai Henkkahan mut taisi löytää..) Siinä missä se on rakastava ja välittävä avomies ja kihlattu mulle, se on ihana isä pojille. Oon jopa vähän kateellinen siitä, kuinka poikien ilme kirkastuu aina kun isi tulee kotiin. Kun Henkka on pitempää poissa, ja tulee taas kotiin, pojat etsii sitä katselleen, varmistaen että se on vielä siinä. Niillä on jo nyt omat juttunsa, ne juttelee päivän tapahtumista, leikkii kirahvilla ja pelaa änäriä. Tekee poikien juttuja.


Vuosi sitten.

Vuosi sitten lähdettiin syyslomamatkalle Barcelonaan ja Fuengirolaan.
Tuliaisina Barcelonasta tuotiin kotiin kaksi mahamönkijäistä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! ;)
























tiistai 22. lokakuuta 2013

Kylpyläreissu Holiday Club Saimaalle

Nyt on sitten minilomalta palailtu ja laukut purettu. Henkka jatkoi parin tunnin kotona olon jälkeen junalla Jyväskylään koulutukseen. Mulla on siis tiedossa ne yh-äiti päivät loppuviikon. Onneksi pientä apua on tulossa, nimittäin poikien pappa ja mun sisko miehineen tulee huomenna kyläilemään meille.

Kylpyläreissu meni paremmin kuin hyvin! Tai no, tottakai kahden noin pienen kanssa reissatessa matkustamisessa on omat haasteensa. Täytyy vaan asennoitua niin, että nyt mennään poikien ehdoilla. Pystyttiin kuitenkin nauttimaan tästä pikalomasta koko perhe. Ja pojat pääsi uimaan ensimmäistä kertaa! :)


Meillä oli ihan normaali kahden hengen huone, perhehuoneitakin Saimaalta löytyy, mutta me ainakin mahduttiin tähänkin huoneeseen poikien kanss aihan hyvin. Meillä oli pojille mukana vaan vaunut, joissa ne sitten nukkui yön. Mutta tilan puolesta kaksi matkasänkyäkin olisi mahtunut. Huoneen sai jaettuna myös kahtia verholla, joten poikien käytyä yöunille, onnistui leffan katsominenkin. Meidän huoneen lähellä oli myös joku silityshuone, josta löytyi mikro, joten poikien ruokien lämmityskin sujui hyvin.



Saavuttuamme Saimaalle, pojat söi välipalaa huoneessa, jonka jälkeen lähdettiin vähän ulkoilemaan. Ilma ei ollut ihan niin hyvä kuin Joensuussa. Mutta hienoissa maisemissa lenkkeily oli silti ihan kivaa. Pojat nukkui päiväunia, ja me katseltiin aluetta.

Ensin suunnattiin katsomaan seikkailupuistoa. Metsään oli puiden väliin rakennettu köysirata, johon pääsi seikkailemaan pienen harjoituksen ja maksetun lipun jälkeen. Henkkaa olisi hirveästi kiinnostanut, mutta mä olisin ehkä uskaltautunut vaan lasten köysiradan puolelle. Tuolla köysiradalla kun oli kymmeniä metrejä pitkiä liukuosuuksia, joissa valjaiden varassa liu'uttiin puusta toiseen..



Kierrettiin vielä rannan kautta takaisin hotellille. Rannassa oli tollaisia ihania mökkejä, joista mulle ainakin tuli mieleen joku kalastajakylä Englannissa. Henkalle tuli niistä mieleen Grönlanti.. Oisko johtunut kylmästä tuulesta?

Alue on vielä vähän keskeneräinen, ja jokapuolelle rakennetaan jotain. Muuten ihan kivannäköistä. Rannasta löytyi pari ravintolaa, jotka varmasti ainakin kesällä ovat tosi kivoja istuskelupaikkoja!


Ja sitten pojille päivällistä ja uimaan!



Meidän pienet muumipeikot. Huoneissa oli aikuisille kylpytakit ja lapsille huppupyyhkeet. Oli aika kätevää, kun pystyi kylpytakki päällä menemään kylpylän puolelle, eikä tarvinnut puljata vaatteiden kanssa pukukopeissa. Kylpylästä tosin löytyy yhteiset pukukopit, joten lasten kanssa oleminen on siksikin helpompaa. Pukemiset voi hoitaa yhdessä. Vaunut tai kaukalot sai ottaa kylpylän puolelle mukaan, joten vauvan pystyi tarvittaessa laskemaan jonnekin. Muuten oma suihkussa käyminen nai bikinien pukeminen olisi voinut olla vähän haastavaa..

Kameraa ei saanut viedä kylpylän puolelle, joten sieltä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Mutta pojat tykkäsi! Tai aluksi ne vähän pelkäsi kovaa meteliä, musiikki ja pimeyttä. Mutta sitten kun tottuvat, niin molemmat polski innoissaan. Lastenaltaassa oli ihanan lämmin vesi, varmaan jotain 37 asteista, joten vauvojen kanssa pystyi hyvin olemaan. Isommissakin altaissa oli aika lämmintä. Kuitenkin selvästi viileämpää kuin lastenaltaassa.

Poikien kanssa vietettiin kylpylässä n. puoli tuntia, jonka jälkeen Henkka lähti poikien kanssa huoneeseen ja mä jäin vielä kylpylän puolelle. Uiminen ei oikeastaan kiinnostanut, mutta saunamaailma oli ihana! Sieltä löytyi höyrysauna, suolasauna, mökkisauna ja ihan perussauna. Tunnelma oli hämärä, ja aulassa oli keinotekoinen takkatuli sekä lepotuolit rentoutumiseen. Allasbaaria unohtamatta. Saunamaailmaan tullessa, uikkarit piti ottaa pois ja vaihtaa tilalle kankainen saronki. Ite tykkäsin tästä ideasta, sillä kimppasaunat ei oikein ole mun juttu. Näin vältyttiin saunaan menolta uikkareissa, mutta silti ei nähnyt mitään kovin epämiellyttävää :D Täältä voi käydä kurkkaamassa miltä saunamaailma näyttää.

Itse olen aina tykännyt Flamingon kylpylästä ja siellä olevasta aikuisten saunamaailmasta. Juuri siksi, ettei siellä ole huutavia lapsia ja voi oikeasti rentoutua hiljaisuudessa. Koko aika ei ole joku roiskimassa vettä ja huutamassa korvaan. Saimaan saunamaailma oli verrattavissa tähän, mutta sinne ei otu laitettu mitään selkeää ikärajaa. Lisämaksu vain. Mutta eipä siellä hirveästi lapsia näkynyt. Vaikka Saimaan saunamaailma oli myös ihana, on Flamingo kuitenkin vielä parempi. Siellä kun on se kuumavesiallas <3.

Kun mä olin saanut tarpeekseni saunomisesta, tehtiin vaihto. Mä menin poikien seuraksi huoneeseen ja Henkka kylpylän puolelle.

Pojat oli kaikesta uimisesta ja ulkoilusta ihan totaalisen poikki. Ne oli vetäisseet Henkalle kunnon raivarit kun se oli kehdannut rasvata ja pukea pojat. (Kauhea isi! :D) Maitopullot sitten rauhoitti ne juuri sopivasti kun mä tulin huoneeseen. Pojille vielä puurot, ja mulle jäi hyvin aikaa laittautua illalliselle ;) Pojat nukahti käytännössä samantien. Hiustenkuivaajan hurinakaan ei häirinnyt. Voi reppania.























Syömässä käytiin O'Learyssä. En ilmeisesti ole vieläkään oppinut, että koskaan ei pitäisi ottaa hampurilaista.. Ne ei maistu juuri miltään (paitsi tämä bbq-kastikkeelta), niistä tulee turvonnut ja etova olo, eikä ne vie nälkää kuin hetkeksi. Eli ruoka oli ainakin mulle pettymys. Rucolaakin annoksessa oli ihan minimaalisesti. Ja juustohampurilaisen juustoa piti ihan etsimällä etsiä.. Lisäksi ravintolassa soinut musiikki ei ollut mikään lapsiystävällisin, se nimittäin oli aika kovalla. No, poikia ei kauheasti häirinnyt.

Ruuan jälkeen vetäydyttiin huoneeseen leffan ja jälkiruuan ääreen. Pojatkin sai nukkumisrauhan. Leffa oli The Lone Ranger, eikä sekään kyllä vakuuttanut. Onneksi seura oli mitä parhainta <3.

Pojat heräili jo seitsemän aikaan. Haukotus. Kasper on oppinut huutelemaan r-äännettä, joten saatiin hyvät naurut heti aamusta kun Kasper huuteli vaunusta "hrrrrräää, hrrrräää!" Kuulosti ihan kun olisi huutanut herräää herräää! :D 

Laittauduttiin (lue, pukeuduttiin) aamupalalle. Pojat sai aamiaisravintolassa oman aamiaisensa ja me nautittiin omamme. Rakastan hotelliaamiaisia <3 Aina iskee vaan ahneus ja lautaselle pitää kerätä kaikkea mahdollista. Iso osa jää sitten syömättä. Tällä kertaa onneksi ymmärsin olla ottamatta ne jälkkäriletut.. Greippi oli ihanaa. Sitä on saatava kotiinkin!

Ilma ulkona oli aivan ihana. Aurinko paistoi ja oli pikkupakkasta. Päätettiin lähteä käymään aamulenkillä, niin pojatkin saisi hyvin nukuttua aamu-unensa.

Ulkoiltiin vajaa tunti ja maisemat oli kyllä aivan ihanat!

Päätettiin, että käydään vielä kertaalleen uimassa kun aikaa uloskirjautumiseen oli kuitenkin niin reilusti. Pakattiin tavarat ja mentiin uimaan. POjat nautti tällä kertaa huomattavasti enemmän. Äänet ei enää pelottaneet ja jalat polski hurjina. Kyllä pojista vielä kunnon vesipedot tulee ;)

Uinnin jälkeen olikin väsyneitä ja nälkäisiä poikia. Porkkanasosetta upposi tuplamäärä normaaliin verrattuna, ja maitokin kelpasi. Molemmat nukkui koko matkan Lappeenrannasta JOensuuhun.






Ihana miniloma! Tuli taas testattua Saimaan monikkokestävyyttä, ja hyvin toimii. Vaikeuksi liikkumisessa ei ollut missään, ja lapsiperheet oli huomioitu tosi hyvin! Alueena oli meidän mieleen! Eikä edes käyty katsomassa Angry birds activity parkia, mikä varmasti olisi monen lapsen mieleen. Ehkä sitten kun pojat on vähän isompia! ;)

Eli suosittelen! Tosin voisi olla kätevää ottaa vaikka mummot ja papat matkaan mukaan, niin pääsisi tonne kylpylän puolelle kaksistaan. ;)