torstai 31. joulukuuta 2015

VUOSI 2015

Millainen oli meidän vuosi 2015? Päälimmäisenä sieltä on ainakin jäänyt mieleen häät, Lahteen muutto ja töiden aloitus. Vuosi oli kaikin puolin ihana, monia onnen hetkiä, mutta myös epäonnistumisia ja surua. Vuodelle 2016 odotukset on korkealla, ja mulla on fiilis että siitä tulee vähintäänkin yhtä hyvä vuosi kuin 2015 oli!

1. TAMMIKUU

Tammikuussa Joensuuss aoli kovat pakkaset. Blogissa mä kirjoitin ainakin tavastani tehdä kunnon suursiivous pakkaskelissä. Tammikuussa meidän perhe myös sairasti valtavasti. Tuntuu että tuohon kuukauteen kertyi Henkallekin sairaslomapäiviä iso kourallinen. Ensin vetäistiin nuhakuumeet ja siihen päälle vielä enterorokko, joka on ehkä hirvein tauti ikinäkoskaanmilloinkaan! Tammikuussa leikittiin paljon sisällä noiden sairastelujen vuoksi, mutta nautittiin myöskin pakkaspäivistä! 

Tuteista yritettiin kertaalleen eroon, mutta aika sille ei ollut otollinen. Uusiksi yritettiin sitten helmikuussa, jolloin vieroitus onnistui kertalaakista. Lomailtiin Vantaan Flamingossa ja ostettiin viimein uusi ihana pöytä! Oltiin myös onnellisen tietämättömiä siitä, että kohta meidän koti olisi myyty!
Tammikuussa löysin THE mekkoni, jota en olisi millään voinut hankkia ilman äitini rahallista avustusta. Loppukuusta hain sen kaupasta ja voi kuinka ihana se olikaan!

2. Helmikuu

Helmikuu alkoi kaksostenpäivällä, jota meillä juhlittiin tottakai! Tulevaisuudessa päivää olisi kiva juhlia isomminkin, joutuvathan pojat kuitenkin jakamaan aina synttärinsä! Helmikuussa kirjoitin myös silloin pinnalla olleesta subjektiivisen päivähoidon muutoksesta, joka kirvoitti hyvää keskustelua. Koko perheen vaatekaappi sai täydennystä, ja meidän koti meni yllättäin kaupaksi. Ei oltu osattu oikein varautua siihen, ja yllättäen jouduttiinkin miettimään vähän tarkemmin, mitä ja missä haluaisimme tulevaisuudessa olla ja tehdä.

Virta kuljetti meitä Lahteen ja myyntipäätöksen jälkeen ruvettiinkin järjestelemään muuttoa ja etsiä uutta kotia. Puolessa välissä kuuta kirjoitin ystävyydestä ja tuota postausta lukiessa keksin ainakin yhden lupauksen uudelle vuodelle. Ystävyyssuhteisiin tulen tulevana vuonna panostamaan enemmän! Tämä vuosi meni aivan liian kiireessä sillä saralla! 

Helmikuussa tehtiin laskiaispullia ja laskettiin pulkkamäkeä. Vietettiin hiihtolomaa Tahkolla ja sairastettiin taas vähän. Tällä kertaa vauvarokkoa. 

3. Maaliskuu

Maaliskuussa kirjoitin tutittomuudesta pariinkin otteeseen. Yllättävän sujuvasti päästiin tuteista eroon. Alkukuusta vietettiin POmp kutsuja, sopivasti naisten päivänä. Kirjoitin muutenkin pariinkin otteeseen vaatteista ja lastenvaatetuksesta yleensäkin. 

Oltiin löydetty uusi vuokra-asunto ja järkkäiltiin muuttoa kovaa vauhtia. Muuttolaatikot saapuivat meille ja ensimmäiset pakkailut suoritettiin. Oli haikeaa, mutta toisaalta oli ihana olla uuden alun edessä! Kokkailtiin paljon hyvää ruokaa ja haksahdin muutenkin vähän terveellisempään syömiseen, mikä sinänsä ei ollut yhtään hullumpi juttu! Tätä ehdottomasti lisää vuodelle 2016!

Maaliskuussa nähtiin ystäviä, vietettiin parisuhdeaikaa ja syötiin. Kevät alkoi pikkuhiljaa tulla ja aloittelin siinä vähitellen häädieettiä. Maaliskuussa kirjoitin myös lähtemisen vaikeudesta. Tai liikkumisen haasteista noiden kahden nappulan kanssa!


4.Huhtikuu
Huhtikuussa hyvästeltiin vanha koti. Se eka omakoti, johon myös meidän vastasyntyneet silloin tuotiin. Jäljelle jäi monta ihanaa muistoa, ja hieman haikeana heilutettiin kodille hyvästit. Huhtikuussa juhlittiin pääsiäistä siskoni luona ja syötiin taas kerran hyvin!

Käytiin lapsimessuilla ja sisustettiin uutta kotia. Mun dieetti tuotti tuloksia ja olin tosi ylpeä itsestäni, kun sain kaiken sen stressin ja myllerryksen keskellä revittyä itsestäni kuitenkin jaksamista hyvin syömiseen ja liikkumiseen.

Huhtikuussa alkoi yhteistyö Top Studion kanssa ja tuo kuvissakin oleva hiusöljy on noussut yhdeksi mun top 3 kauneustuotteeksi! Häitä suunniteltiin myös paljon, tässä kuussa se tosiaan alkoi vasta konkretisoitua, että me ihan oikeasti ollaan menoss apian naimisiin!

Blogissa mulla oli kunnon kirjoitusflow ja kirjoitin mm. lasten jäähyttämiseen liittyvistä ajatuksistani. Keittelimpä ihan ekaa kertaa ikinä myös simaa, Blogiringin kamppiksen innoittamana!

5. Toukokuu

Toukokuu tuntui olevan yhtä juhlaa. Kuukausi aloitettiin vappubrunssilla perheen ja sisarusten kanssa, tästä tulee vielä tapa, sen verran herkulliset tarjoilut meillä oli! Tässä kuussa juhlittiin myös siskoni Baby Showereita sekä omia polttareitani, joista ei muuten vieläkään ole tullut postausta blogiin! Hupsis!

Tässä kuussa aloiteltiin myös häihin liittyvä yhteistyö Hyvänolon keskuksen kanssa. Testailin kavitaatiota ja yllätyin positiivisesti sen antamista tuloksista! Muutenkin liikuntakärpänen puraisi toukokuussa, ja Yoogaia innoitti mut jumppailemaan myös kotona. Tämä lähtee uudelle käytölle myöskin alkuvuodesta, sen verran huippu palvelu oli kyseessä!

Toukokuulla kirjoitin monta muutakin yhteistyö juttua, joista yksi suosikki oli ehkä Vileda kamppis, tulihan sen myötä mun siivouskaappiini kauan himoittu tuote, höyrypesuri! Myös tuo kuvassa näkyvi liina on aivan mahtava tuote korkeakiilto pöydälle!

Toukokuussa tehtiin paljon hääaskarteluja, lähetettiin häiden kutsukortit ja stressattiin kovasti! Kirjoitin lasteni uhmasta ja muistan että tuossa kuussa se tuntui erityisen haastavalta! Kirjoitin myös korvakierteestä, joka varmaan monella näin talven tullen on hyvinkin ajankohtainen! Meillä se koettiin lasten ensimmäisenä vuotena ja pidetään nyt peukkuja ettei tälle talvelle saada samaa kohtaloa! Toukokuussa kirjoitin myös lasten merkkivaatteista ja yhdestä omasta suosikkimerkistäni, nimittäin marimekosta!

6. Kesäkuu

Jos toukokuu tuntui menevän josjonkinlaisten juhlien parissa, niin meni kyllä kesäkuukin. Juhliminen aloitettiin siskoni yo-juhlilla ja jatkettiin siitä joka viikonloppu juhannukseen saakka. Suurin juttu kesäkuussa oli poikiemme kaksivuotisjuhlat, joita vietettiin kahteen otteeseen. Kertaalleen JOensuussa ja toisen kerran Lahdessa. Mukana juhlimassa kaikki pojille tarkeät ja läheiset ihmiset <3

Itse poikien juhlapäivää vietettiin Helsingin Snadistadissa sekä kaksosten ja kolmosten karnevaaleilla! Treffattiin siellä myös ihanaista Jenniä poikineen! 

Juhannus meni perinteisesti mökillä kovasti jo tulevia häitä jännäillen! Kesäkuussa sain viimein ihanaiset räpsyt silmiini. Näistä olen nyt pitänyt hetken taukoa, mutta jos joku tietää hyvän tekijän Lahdesta, ottaisin ne mielelläni takaisin! 

Häiden suunnittelu jylläsi kovana, eihän niihin juhliinkaan pitkä aika enää olisi!

7. Heinäkuu


Heinäkuussa ne sitten koittivat. Alkupäivät heinäkuusta kuluivat Joensuussa hääjuttuja hoidellessa, onneksi meillä oli valtava apu poikien mummosta ja ukista, jotka hoitivat poikia oikeastaan koko viikon. Eipä olisi tullut järjestelyistä muuten mitään! Päivä oli lopulta ihan täydellinen, enkä siitä mitään muuttaisi <3

Toinen suuri tapahtuma heinäkuulta oli suloisen kummityttömme syntymä. Milaa odotettiin maailmaan kovasti ja hän onkin löytänyt paikkansa jo meidän kaikkien sydämistä! Heinäkuussa olikin kovin vauvahuuruista aikaa, kun KAsperkin innostui nukkeleikeistä Milan innoittamana!

Vierailtiin asuntomessuilla, vietettiin laatuaikaa lasten kanssa ja tehtiin paljon pyöräretkiä! 

Blogille oli paljon aikaa ja postauksiakin tuli 18. Se on enemmän kuin yhtenäkään muuna kuukautena! 

Kirjoittelin paljon lastenhuoneen sisustuksesta, lastenvaatteista ja muista hankinnoista. Ja tottakai hääjutuista!

8. Elokuu


Hääjutut ne vaan blogissa jatkui, mutta samalla alettiin valmistautua jo uuteen arkeen. Mä olin aloittamassa gradun teon ja pojat olivat menossa osa-aikaisesti hoitoon. Napanuora katkeaisi lopulta ja mä en enää viettäisikää leijonanosaa päivästä lasteni kanssa. Mutta hyvällä fiiliksellä oltiin, sitä mä olin kaivannutkin! 

Sain kuulla että syksylle olisi luvassa kenkäuutuuksia blogiin, kun päästiin mukaan Crocsin test squadiin! Noita ihania kenkiä olettekin nähneet syksyn mitään blogissa monia! 

Edelleen liikuttiin paljon, päivittäin pojat ajeli potkupyörillä, joista tuli heidän suosikkiajoneuvot! Paljon oli blogissa juttua myös syömisistä, vaikka elokuu olikin meillä kiristelykuukausi. Ruokamenot puolitettiin ja kaikki muukin turha kulutus oli katkolla. Tästä kirjoittelen lisää tammikuussa!

Blogissa esittelin muutamia oman vaatekaapin uutuuksia, kerroin meidän pyöräkärrystä ja kirjoittelin lasten kuivaksiopettelusta. MYös arkijuttuja oli pari!

9. Syyskuu


Syyskuu oli mun viimeinen kotiäitikuukausi. Otettiin siitä lasten kanssa kaikki mahdollinen irti ja vietettiin päiviä rentoille. Ulkoiltiin paljon, olihan kuitenkin lämmin syksy! Blogissakin kirjoitin paljon ihan vaan siitä perus arjesta, lasten leikistä ja potkupyöräilystä. 

Pikkuhiljaa alettiin haaveilla uudesta kodista, kun mulle yllättäen avautuikin työtilaisuus. Alettiin taas miettiä arkikuvioita uusiksi, menisikö pojat sittenkin hoitoon kokoaikaisesti?

Postauksia tuli niin saappaista kuin ulkovaatteistakin. Ruokajututkin oli taas isossa osassa, ja muisteltiinpa siinä mennyttä elokuutakin. Hääjuttujakin mahtui myös tähän kuukauteen. Ja pääsipä postaukseen yksi mun lemppariaihekin! Siivous!

10. Lokakuu


Lokakuu oli hiljaista blogissa. Se starttasi meidän Turkin reissulla, josta saattekin kuulla enemmän ensi vuonna. Työkiireiden vuoksi multa on unohtunut tuo postaus täysin! 

Reissu oli mitä mahtavin ja sen jälkeen alkoikin ihan uusi arki! Blogissa vallitsi hiljaisuus kun me opeteltiin uusi arki. Vaikka tuli niitä postauksia kuitenkin se 1-2 viikkoon. Keittelimpä ekan kerran hilloakin! Myös lastenvaatteisiin sanoin taas sanottavani!

11. Marraskuu

Myös marraskuussa blogi oli hiljainen, lapsilla oli syksyn eka flunssa ja meidät vanhemmat piti kiireisenä asunnon etsintä. Viikottain käytiin asuntonäytöissä ja illat kartoitettiin meidän tarpeita. Ensi vuonna meillä on oma koti!!

Blogissa kirjoitin meidän ruokaviikosta ja ostoksista, lasten ulkovaatteista ja vinkkailin viihdykettä sadepäiviin. 

Kokailtiimpa jouluruokaakin! Availin myös meidän tulevia suunnitelmia kotijuttuihin liittyen ja niistä kuulettekin lisää heti vuoden alussa! 

12. JOulukuu

Joulukuu olikin askartelujen ja joulujuttujen aikaa. Blogissa kirjoitin niistä ekoista fiiliksista kaksosraskaudesta kuullessani ja vinkkasin myös lahjat päiväkodin tädeille.

Julkaisin myös kovasti keskustelua aikaansaaneen päiväkotipostauksen, jonka osaan kommenteista en ole vieläkään ehtinyt vastata! 

Isossa osassa oli myös joulufiilistely, mutta vähän tuolta paistaa läpi kiire, jonka vuoksi ei kauheasti ehtinyt fiilistellä ja panostaa. JOulukalanteri olisi kiva saada kasattua taas ensi vuodelle, tänä vuonna keksin siihen monenmonta ideaa! 

Paljon kirjoitin myös joulukuussa lasten vaatteista ja koko perheen kengistä, kiitos Crocsin! Pientä mahakaipuuta aiheutti myös nuo poikien raskausajan muistelut. Näinköhän ensi vuodelle nähdään jo uutta vauvamasua? No ei kai.. :D

Tän postauksen myötä toivotan teille kaikille ihaaa uuden vuoden aattoa ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! IHana on ollut, että ollette jatkaneet mukana kaikki nämä vuodet ja kuukaudet! Toivottavasti meillä on paljon yhteisiä hetkiä myös tulevaisuudessa! Viettäkää ihana ilta ja palaillaan sitten taas ensi vuoden puolella! Pusuja! <3<3

Nelli

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Crocs Test Squad: Isin kenkäkaapin loskarit

Meidän isi kuuluu siihen porukkaan, jonka mielestä Crocsit on vaan niitä perinteisiä clogseja. Hän olikin aika ihmeissään kun pääsi valitsemaan itselleen alkusyksystä muutamia Crocseja syyskenkäkäyttöön! Ai että niitä Crocseja on näin monenlaisia!?


Crocsit on nyt viimeistään tän syksyn aikana löytäneet paikkansa paitsi tämän mutsin sydämestä, myös meidän kenkäkaapista. Valehtelematta crocs-merkin jalkineet valtaavat sieltä valtaosan, yhdessä conssien kanssa. Mä tiedän, että kaikki nämä test squad postauksetkin on olleet kokolailla kenkien ylistystä, vaikka aina koitan jotain kehitettävääkin löytää. Kengät vaan on olleet niin huippuja, että on yllättäneet minut itsenikin! (Aiemmat postaukset täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)

Oletteko huomanneet, että Crocsille pyörii aika huikeat alet, lasten Crocband ja colorlite -saappaat ovat ainakin tuotteita joita suosittelen ihan valtavasti! Ja ne kumpainenkin ovat nyt alessa, jos vaan kokoja vielä löytyy! Myös naisten pitkät mokkaiset saappaat, joita instaseuraajille jo hehkutinkin ovat jopa puoleen hintaan!

Koko meidän perhe sai Crocsilta kengät syksyyn ja talveen. Lahja oli tosi mieleinen, sillä ollaan mieheni kanssa kumpikin jätetty aiempina vuosina kunnon ulkoilukengät talvella ostamatta. Aiemmin ei ehkä niin isoa tarvetta ole ollutkaan, sillä lenkkarit on toimineet lenkkeillessä vallan mainiosti. Nyt kuitenkin kun taloudessa on kaksi vauhdikasta taaperoa, ei mekään voida väletellä enää niitä lumikasoja ja loskalätäköitä. Parempi siis varautua kunnolla, ja valita kenkäkaappiin säänkestävät jalkineet.

Siinä missä mä valitsin superlämpöiset Allcast Luxe Duck Bootit, valitsi isi itselleen karvattoman version, Allcast Waterproof Duck Bootit. Nämäkin tosin täysin vedenpitävät ja lenkkaripohja takaa mukavan istuvuuden myös pidemmillä lenkeillä.

Isin kommentit kengistä; "mahtavat kengät ulkoiluun, jopa niihin ääriolosuhteisiin leikkipuistoon, sekä vetisellä luistelujäälle. Istuvuus ihan huippu kapeammallekin lestille, sillä nauhoilla saa kiristettyä kenkää juuri oikeista kohdista. Sujahtavat jalkaan nopeasti, eikä tietoakaan painon tunteesta vaikka kenkä aika massiivinen onkin. Miinusta vain pohjasta, joka voisi olla vielä enemmän kuvioitu, jotta liukkailla pinnoilla pito olisi vielä parempi."

Meidän isin valinnasta, Crocs Men's Allcast Waterproof Duck Booteista saa nyt Crocs verkkokaupassa 30%:n alen. Ja kokojakin on ihan jokalähtöön!

Yhteistyössä:

Crocs
* kengät saatu


tiistai 29. joulukuuta 2015

Jouluaatto

Me vietettiin tänä vuonna ensimmäistä jouluaattoa ihan omassa kodissa. Sen verran mukava aatto meillä oli, että taidetaan pitää tätä perinnettä yllä jatkossakin! Mietittiin juuri, että viimeiset 9 joulua on vietetty jossain muualla kuin omassa kodissa.. Aina reissaten ja muiden nurkissa pyörien. Että jospa myös ensi joulua saataisiin viettää ihan kotona vaan, ilman kiirettä ja pakkailuja. Mun isoin toive ja haave ensi vuodelle onkin, että se joulu olisi sitten jo ihan uudessa omassa kodissa!

Mullahan oli vielä töitä aatonaattonakin, joten mistään kovin suurista jouluvalmisteluista ei voinut puhua. Aika rennolal kädellä vetäistiin tämä aatto, eikä ainakaan itsestä tunnu että mistään olisi jääty paitsi? Laatikot ei olleet itsetehtyjä, eikä koti kiiltänyt puhtauttaan. Mutta fiilis oli rento ja se oli mun mielestä oikeastaan nyt tärkeintä!

Aamu aloitettiin pika-aamiaisella, jonka jälkeen lähdettiin viemään joulutervehdys mun mammalle. Hänellä alkaa jo ikää olla reilusti, eikä jaksaminen ole enää samaa kuin ennen. Mutta mun lapsuudessa hän oli monessa joulupöydässä mukana, joten tuntui että aattona piti hänenkin luonaan vierailla, vaikka se meidän aikataulun vetikin aika tiukille. 

Aamupäivällä saunottiin ja laitettiin joulupuuro uuniin. Mun mummi ja pappa oli tulossa meille joulupuurolle, niinkuin perinteenä on ollut jo vuosia. Nyt mä olin ekaa kertaa se, joka puurobrunssin tarjoili, joten hieman jännitti. Varsinkin kun kyseessä oli vielä mun eka joulupuuro! 

Jokaiseen aattoon kuului meillä lapsuudessa paitsi Lumiukon katsominen, myös joulurauhan julistuksen seuraaminen glögilasi kädessä. Lumiukon katsominen jäi tänä jouluna vähän välistä, kuunneltiin enemmän sitä musiikkia, sillä poikia ohjelma ei tahtonut kiinnostaa. Joulurauhan julistus kuitenkin katsottiin, ja siirryttiin siitä suoraan puuropöytään. 

Puurojen syönnin jälkeen kahviteltiin vielä ja lähdettiin Ristin kirkkoon perhehartauteen. Vaikkei meidän perhe erityisen uskonnollinen olekaan, kuuluu kirkossa käynti mun mielestä vaan jotenkin jouluun. Ne muutamat joululaulut vaan tuovat sen joulun tunnelman.

Iltapäivällä laitettiin vielä ruuat pöytään ja syötiin oikein pitkän kaavan mukaan. Lapset kävi sopivasti päiväunille, joten jokaisella oli oma ruokarauha! Aika ihanaa. Mun itseni kohdalla vaan kova flunssa vei makuaistin, joten makuelämys ei ollut kovin kummoinen. Varmaan pakko kokkailla joulusafkat uusiksi loppiaisena, sen verran kovasti odotin tuota illallista! 

Ruuan jälkeen saapuikin pukki. Pojat olivat ihan kauhuissaan, kumpikaan ei oikein ymmärrä mikä se joulupukki oikein on ja enemmän meillä onkin puhuttu tontusta joka tuo joka päivä kalenteriin yllärin. Pukki oli ihan liian pelottava, erityisesti kun se vaan yhtäkkiä ilmestyi ovesta. Vähän pojat rohkaistui kun pukki kaivoi säkeistä lahjoja ja kumpikin suostui hakemaan pukilta pakettinsa. KOvasti pukista on sen jälkeen juteltu, mutta kumpikaan ei silti syliin uskaltautunut.
Lahjojen suhteen oltiin koko perhe oltu selvästi kilttinä! Jokainen sai ihania lahjoja, mutta kuitenkin kohtuudella. Turhilta kaapin täytteiltä säästyttiin ja ainakin omista paketeista paljastui jo pitkään toivottuja käyttötavaroita. Ihan ykkösjuttu oli uusi objektiivi, jonka Henkkao oli mulle lahjaksi antanut. En osannut sitä toivoa ollenkaan, vaikka kova tarve onkin ollut! Siksi lahja olikin ehkä mieluinen, onhan yllätykset kuitenkin ihan parhaita! Kovasti toivomani kastehelmipurkit paljastuivat kääreistä myös, ja oli nuo Annon pussilakanatkin tosi tykätyt! Itsellemme hankittiin juuri ennen joulua sänkyyn uudet peitot ja tyynyt sekä kunnollinen petari, joten nämä tulee varmasti tarpeeseen! Myös rahapussi sai jouluna vähän lisätäytettä, tosin ne rahat menevät säästöön, ellei aleista löydy jotain supertarpeellista! 


Tänä jouluna otettiin perinteeksi hankkia jokin lahja meidän omalle perheelle. Uusi arki kun on tuonut mukanaan kiireen ja tosi vähäisen perheajan. Pakettiin kääräistiin kymmenen kerran uintilippu koko perheelle, sekä kylpyläviikonloppu helmikuulle. Jatkossa nämä perhelahjat voi olla kaikkea pelikonsoloista lautapeleihin tai viikonloppulomiin. Vähän riippuen mitkä jutut milloinkin on pinnalla. Nyt tuntuu, että kaivataan erityisesti tuota yhteistä aikaa ja koska uiminen on pojista pop, ei tämän parempaa lahjaa olisi oikein voinut olla!

Lasten paketeista taas paljastui ihania leluja, vaatteita ja käyttötavaroita. Lahjanantajat olivat ihanasti kuunnelleet poikien toiveita, tai ottaneet sitten lapsen kiinnostuksen kohteet huomioon lahjoissa. Me itse hankittiin pojille yhdet pehmoiset paketit, autot ja legolaatikot. Määrä tuntui aika sopivalta, eikä lapsilla oikein nyt olekaan tarvetta muulle. Ihan ykkössuosikit olikin nuo paketeista tulleet isot autot. Valtavan tykättyjä olivat myös kineticsand ja pilkottavat hedelmät. Duplot ja junaradan osat taitaa myös olla niitä kestosuosikkeja, ja kumpaankin tuli useampi osa lisätäytettä. Mä itse tykkäsin hirveästi soivasta laulukirjasta, joka paketista ilmestyi myös viime vuonna! Noi on kyllä tällaisen rytmitajuttoman äidin pelastus! :DLisäksi käytännölliset Polarn o pyretin raitakalsarit ja villasukat olivat tämän äidin mieleen.Paketista paljastui myös viimein Brothers-kehys, jota itse olen metsästänyt jo vuosia! Kaikinpuolin muutenkin, paljastui paketeista kaikkea ihanaa. Kiitos vielä ihan jokaiselle lapsiamme muistaneelle. Olette ihania!

Lasten paketeista löytyi myös poliisiyöpuvut, sisustukseen sopiva automatto ja mummolaan tontuilta jääneet stigat. Onneksi kelkkoja päästiin vähän tapanina kokeilemaan, täällä kun ei oikein lunta ole!

Pojat leikkivät aattona uusilla leluilla pitkään iltaan eivätkä millään meinanneet rauhoittua unille. Me aikuiset vielä hörpittiin glögiä sohvalla pitkään iltaan. Kaikin puolin oli kyllä ihana joulu. Tosi nopeasti ohi, mutta tosi onnistunut. Niin se vaan on, että ne rakkaat ihmiset tekevät sen tunnelman. <3

Meidän joulu jatkui sitten vielä viikonlopun yli JOensuussa, jossa vietettiin mummon ja ukin luona pari päivää. Ihanaa oli päästä pitkästä aikaa valmiiseen pöytään, varsinkin kun flunssa veti jaksamista vähän alas. Ja olihan ne mummon sapuskat nyt herkkua! JOensuusta luntakin löytyi vähän, vaikka sielläkin se oli enimmäkseen loskaa. Parin päivän aikana vierailtiin pitkän ja lyhyen kaavan mukaan ystävien ja lasten kummien luona. Kyllä noita ihmisiä vaan välillä tulee kova ikävä! Onneksi matka ei kuitenkaan ole tämän pidempi.

Sunnuntaina oltiinkin sitten aika poikki, kun koko viikonloppu oltiin matkusteltu enemmän ja vähemmän! Nyt vielä pari päivää töitä, ennen uudenvuoden loman viettoa! 

Haluatteko vielä ennen vuoden vaihdetta lukea  throwback-postausta kuluneesta vuodesta? Aiempina vuosina olen tainnut sellaisen väsäillä.


maanantai 28. joulukuuta 2015

J O U L U

Ihanaa maanantaita kaikki! Toivottavasti teillä kaikilla oli rentouttava ja ihana joulu!
Meidän joulu meni mun kohdalla kovassa flunssassa, mutta muuten kaikki meni ihan nappiin. Nähtiin läheisiä ja ystäviä, sekä vietettiin aikaa ihan vaan perheen kesken. Mä otin kunnon blogiloman, enkä avannutkaan konetta koko jouluna! Somessakin tuli pyörittyä paljon normaalia vähemmän.


Kuinkas teidän joulu meni?

Nyt täällä ollaan kaikki enemmän tai vähemmän flunssassa, vähän jännäillään ollaanko sitten kipeenä heti vuoden alusta! Arki alkoi tänään vauhdilla, pojilla aamu alkoi varahoidossa ja meillä molemmilla Henkan kanssa on alkuviikko normaalisti töitä. Vaikka mielelläni olisin jatkanut lomailua vielä tämänkin viikon, varsinkin kun kotiuduttiin Joensuun reissulta vasta eilen illalla myöhään!



Palaillaan jouluun vielä ainakin kertaalleen tällä viikolla, nyt mun on riennettävä jo pikaisesti töihin! Oikein ihanaa tämän vuoden viimeistä viikkoa!

torstai 17. joulukuuta 2015

Crocs Test Squad : Talven parhaat kengät lasten ulkoiluun


Kurkistetaan taas, mitä alkusyksyinen Crocsin paketti pitikään sisällään! Syksyn ajanhan ollaan testailtu erilaisia Crocsin jalkineita ja ne ovat vaan jokainen toinen toistaan parempia. Osa kengistä on ollut ennestään meille jo tuttuja, osa vähän vieraampia.

Tämänkertainen testikenkä on lasten Crocband Iridescent Gust Boot . Topattu talvikenkä, joka kuitenkin kestää takuuvarmasti vesilätäköissä ja loskanuoskassa! Mulla itselläni on nämä samaiset talvikengät jo kolmatta vuotta ja tiedän omasta kokemuksesta että kyseessä on ihanan kevyt ja lämmin kenkä! 

Mun mielestä kenkä on mitä parhain juuri näille pienille plussakeleille sekä pikkupakkasille. Kenkä on täysin vedenpitävä, mutta silti se pitää pienet varpaat lämpiminä. Saappaissa ei enää meidän lapset nollakeleillä tarkene, joten Gust boot on juuri hyvä välikelin kenkä. Kovilla pakkasilla tämä kenkä ei ainakaan omia varpaitani pidä lämpimänä, mutta kympin pakkasille asti toimii hienosti! Vielä on testaamatta mikä tilanne lapsilla on, sillä täällä on tänä syksynä ollut vasta muutamaa pakkasastetta aamuisin.

Kenkä on tukeva, mutta silti miellyttävä jalassa. Se taipuu lasten touhujen mukaan pohjan croslite-materiaalin vuoksi ja tarpeen mukaan saappaan varressa olevaa kiristysremmiä voi kiristää. Kenkä on siisti ja kaunis ulospäinkin, joten se toimii hienosti myös siistimpien vaatteiden kaverina.

Meillä näitä kenkiä on käytetty lokakuulta asti ja kengät ovat käyneet jo pitkän testijakson päiväkodin ääriolosuhteissa (:D). Hyvin on kestänyt, eikä kärkiin ole tullut vielä edes normaalia muovin kulumaa. Lapset saavat nämä kengät helposti itse jalkaan, joten pukeminenkin on joutuisampaa. Ainoa vika joka näissä on ilmennyt, on tuo paksu varsi. Meiltä löytyy niin kapealahkeiset toppapuvut lapsilta, ettei varsi kovin helposti sujahda lahkeen sisään. Mahtuu se sinne kuitenkin. Onneksi. 


Puhtaanapito on myös superhelppoa. Parhaaksi todettu keino on ehdottomasti pestä saappat juoksevan veden alla ja jynssätä pinttymät pois taikasienellä. Kengät ovat taas kuin uudet. Ja se mikä ehkä huipuinta, kärjet ei ole lainkaan kuluneet vaikka plaston pikkumopoilla pitkin pihoja kovasti potkutellaankin!


Yhteistyössä: 
Crocs

* kengät saatu


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

"Valtion tehtävä ei ole järjestää sinulle vapaa-aikaa."




Mistä mä aloittaisin. Varmaan siitä, että tää oli mun mielestä hyvä päätös. Tavallaan. Tavallaan siksi, etten ymmärrä miksi yksikään lapsi tarvisi kokoaikaista hoitoa, jos toinen vanhemmista on kotona. Hyvä siksi, että hoitopaikat on julkisella ihan tosi kiven alla ja ryhmäkoot suuria. Hyvä siksi, että pitää olla kuitenkin yhtälainen mahdollisuus ihan jokaisella päästä varhaiskasvatuksen piiriin niin halutessaan.

Huono siksi, että päätös vaikeuttaa työttömien ja pätkätyöläisten työnsaantia entisestään. Huono siksi, että.. no en mä oikeastaan keksi enää muita syitä :D 

Tän päivän oon silmäillyt useitakin keskusteluja aiheesta ja eniten ehkä mua raivostuttaa kahden tyyliset kommentit. Eka on se, että hoidon tarvetta perustellaan sillä, että lasten on parempi olla hoidossa kuin masentuneen tai muuten mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa kotona. Väärin, tämä asia ei nyt liity keskusteluun millään tavalla, sillä se menee varmasti siihen harkinnanvaraiseen porukkaan, joille taataan oikeus hoitoon, oli eduskunta päättänyt sitten mitä vaan. On ihan turha vetää päihteitä, mielenterveysongelmia tai muuta kriisejä mukaan tähän keskusteluun, ja yleistää niillä. Tällöin kuitenkin mukana on usein myös muita tukitoimia, joiden puollolla hoito järjestyisi muutenkin. Nyt pitäisi keskittyä siihen valtaosaan ja niihin yleisimpiin tapauksia, ei ääripäihin. .


Toinen on se parempi mutsi -kortin esiin vetäminen. "siis en minä kyllä koskaanikinämilloinkaan laittaisi lastani hoitoon jos olisin toisen kanssa kotona". Ekaksi, yksikään sellainen jolla ei jo nyt ole useampaa lasta kuin yksi, on mun mielestä täysin jäävi kommentoimaan tuota asiaa millään tavalla. Kaikella rakkaudella, mutta yksi lapsi ei vaan kerro yhtään mitään siitä, millaista se kotona olo on kahden kanssa. Toisekseen, yhden lapsen arjen pyörittäminen on helppoa, kun kaiken voi tehdä sen yhden lapsen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Kun sulla on kaksi, tarvii kaikki sovittaa heidän kesken. Kun kolme, taas heidän kesken. Ei se homma nyt vaan mene niin, että kahden kanssa olisi yhtä helppoa kuin yhden. Enkä mä sano että kotona olon pitäisi ollakaan helppoa, mutta yritän muistutella, ettei sun arki ole sen toisen arki. Kaikkialla muistutetaan siitä, kuinka me kaikki ollaan yksilöitä, myös vanhempien kokemusmaailmat ja lasten helppous/vaikeus on hyvin yksilöllistä.

Ja se mikä mun mielestä monelta unohtuu subjektiivisesta päivähoidosta puhuttaessa, on se että parhaimmillaan ja pahimmillaan tuo isompien sisarusten hoitoonviennin mahdollisuus on yksi lapsiperheiden tukitoimista. Hirveen hienoa, jos lähipiiristä löytyy tukea ja lastenhoitoapua, mutta ei kaikilla sitä ole. Päivähoito tukitoimena voi kuulostaa aika rajulta, mutta sitä se monelle on jo nyt. Se, että isommat lapset ovat hoidossa, pitää monen lapsiperheen poissa sieltä sosiaalihuollon palveluiden piiristä. Ja ne jos mitkä on niitä kalliita palveluita veronmaksajille. Ja kun lapsiperheille ei vaan ole saatavilla muita kevyitä tukitoimia. Jos olisi, ei varmaan yhtä automaatiolla haettaisiin isommille lapsille niitä paikkoja. Moni varmasti haluaa taata oman jaksamisen sillä, ettei vedä itseään liian piippuun. On kotiapua kyllä, mutta rahaa sen antamiseen ja toteittamiseen on ihan liian vähän. Sitä ei millään saada riittämään kaikille oikeasti tarvitseville.


Jokainen hoitaa lapsensa itse. Miksi tehdä lapsia jossei niitä halua hoitaa. Joo. Mutta jos se isompien lasten päivähoitoon vienti saa vanhemmat jaksamaan arkea paremmin, niin miksei? En vaan jaksa uskoa että kovin monella se oikeasti olisi kiinni siitä, ettei HALUA.  Tuetaan me verorahoin työttömyyttä ja ihan vaan hengailuakin. Lapsissa nyt kuitenkin on se tulevaisuus, niin mikä ihmeen päähän pinttymä on siinä, että kaikki lapset on hoidettava kotona kokonaan jos toinen vanhempi on töissä? Miksi se on ihan jees, että isommat käy koulussa vaikka äiti olisikin kotona? Eikös nekin kotikouluun? Tai että isommat kotonaolevat käy kerhoissa? Miten kummassa se kerho eroaa päiväkodista? Kerhoja ehkä rahoittaa eri taho, mutta verorahoja syö kyllä nekin.

Eli, osa-aikaisuuteen lyhentäminen on ihan fine. Mä varmaan käyttäisin sitä hyväkseni myös itse, mikäli meille vauva-kolmonen tulisi. Mä en usko, että musta olisi olemaan kolmen alle kolmivuotiaan kanssa kotona, kun tiedän kuinka äärirajoilla olin välillä kahdenkin kanssa. Kokonaan mä en oikeutta poistaisi, sillä uskon itse siihen, että poistamalla se kuormitus siirtyisi vaan toisen tahon maksettavaksi. Tai mikäs siinä, jos tarjolla olisi riittävästi kerhotoimintaa, johon ne isommat lapset voisivat välillä mennä, jotta äidillä vapautuisi kädet kotitöille ja ruuanlaitolle. Tai että äidinkin olisi välillä mahdollisuus nukkua päivisin, jos vauvakin nukkuu. Mutta ainakin Lahdessa, kerhotoiminta alle kolmevuotiaille on ihan olematonta. 

Se, että tämä lyhentäminen koskee myös työttömien ja pätkätyöläisten lapsia, ei mun mielestä taas ole ihan ok. Tai on, jos voitaisiin tarjota kokopäiväinen hoitopaikka heti, jos työtilanne niin vaatii. Tai että pelkkään kotona hengailuun ja sosiaalituilla jatkuvaan elämiseen hoitomahdollisuutta ei voisi käyttää. Mä väitän, että "sosiaalipummit" ja tapatyöttömät on oikeasti aika helposti tunnistettavissa ja tiedossa.

Mitä mieltä SINÄ olet? Onko se ihan jees, että vaikka äiti/isi olisi kotona vauvan kanssa, isommat lapset olisi hoidossa? Tai se, että työttömänä olevan isän lapset ovat puolipäiväisenä hoidossa, jotta isä ehtii hakea töitä ja täytellä hakemuksia kotona ollessaan? Sana on nyt vapaa, mutta muistetaan kuitenkin käytöstavat!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Täältä löytyy sydänäänet, ja kappas, täältä toiset !

Pari viikkoa sitten, mun henkilökohtainen FB-profiili muistutti kolmen vuoden takaisesta päivityksestä. Päivitys sai mut miettimään sitä syksyä, niitä muutamia viikkoja kolme vuotta sitten. Kuinka pitkä aika siitä onkaan, mutta silti muistan hyvinkin elävästi ne tunteet ja ajatukset!

Se päivitys josta nyt kerron, oli kaksi sydäntä perätysten. Ei sen kummempaa, mutta muistan sen hetken kun ne näpyttelin profiiliini. Oli perjantai-aamupäivä. Mä istuin silloisen työpaikkani pöydän ääressä ja googletin. Töiden teosta ei tullut yhtään mitään, mä en vaan pystynyt millään keskittymään. Käsi eksyi välillä vatsalle, joka jo silloin tuntui tosi isolta, vaikkei sitä varmasti ollutkaan.

Niinkuin varmaan arvaattekin, se oli se aamu kun kuultiin mieheni kanssa ne sanat, jotka muutti meidän elämän lopullisesti. Meille tulee kaksoset!



Mä en koskaan ollut ajatellut, että meille voisi tulla kaksi vauvaa kerralla. Kaksoset on varmaan niitä ainoita juttuja, joita kukaan ei tosiaan voi suunnitella! Voihan niitä aina epäillä odottavansa tai arvella saavansa. Mutta tuskin kukaan tietentahtoen suunnittelee kahta vauvaa kerralla. Voisi luulla, että tieto kahdesta vauvasta olisi järkytys ja samaa kyllä ajattelin itsekin, ennen kuin se pommi mulle tiputettiin.

Heti plussaamisen jälkeen viikolla 4+6 mä pelkäsin hirveästi. Raskaus oli alkanut yllättävän helposti, mutta takaraivossa jyskytti koko ajan tieto, ettei kaikki aina mene hyvin. Mä pelkäsin tuulimunaa, keskenmenoa ja kohdunulkopuolista raskautta. Mä en ollut yhtään varma, että raskaus todella oli alkanut, vaikka testit kertoikin ihan muuta. Etova olokin mulla alkoi jo heti alussa. Ekat kerrat oksensin jo ennen varhaisultraa. Siltikin epäilin ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Mutta HETKEÄKÄÄN mun mielessä ei käynyt että meitä olisi onnistanut tuplasti.



Silloin perjantaiaamuna marraskuussa 2012 mä olin omien laskujeni mukaan raskausviikolla 7+1. Mentiin aamulla ennen kahdeksaa paikallisen terveyskeskuksen äitiysneuvolaan odottelemaan pian alkavaa varhaisultraa. Olin saanut ajan sen kummemmin kinuamatta, mulla kun ei ollut tarkkaa varmuutta viikoista, vaikka ovulaation ajankohdan tiesinkin. Oma TH halusi varmistaa raskausviikot ja se kävi mulle oikein hyvin. Jos ei olisi halunnut, olisin varannut ajan yksityiselle. Mä en olisi voinut odottaa NP-ultraan saakka. 

Mä pelkäsin ihan hirveästi sitä, että terveydenhoitaja sanoisikin ettei kohdussa ole mitään. En uskaltanut edes pöydällä maatessa vilkaista ultraruutua. En halunnut sitä tyhjää ruutua mieleeni. Mä olin haaveillut vauvasta, suunnitellut ja miettinyt kaikkea. Vauva tuntui pojalta ja mä pystyin jo kuvittelemaan miltä hän näyttäisi. Olin jo ostanut siniset Newbie jumpsuitin ja punaiset tennarit.

Kun terveydenhoitaja sitten sanoi nuo legendaariset sanat, mä olin tipahtaa pöydältä. Katsottiin miehen kanssa ihmeissään toisiimme ja muistan itkeneeni ja nauraneeni samalla. MITÄ IHMETTÄ! Ihan oikeastiko? Se mikä mua yllätti, oli ettei kaksosuutinen tuntunutkaan enää yhtään oudolta. Näin sen kuuluikin mennä, meille tulee vauvat! Mun mieli tuplasi heti vauvaluvun ja sen yhden vauvan suunnitelmien sekaan tupsahtikin toinen vauva. Shokista ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan. Mä olin niin ikionnellinen siitä lyövästä sydämestä. Kahdesta lyövästä sydämestä!


Heti meille kerrottiin, että mun raskaus oli tyypiltään se turvallisin. Vauvoilla oli kaikki omaa ja jo silloin oli selvää että kyseessä oli epäidenttiset vauvat. Mun suurimpia huolia heti alkuun oli se, että kuinka musta riittäisi kahdelle. Rakastaisinko varmasti kumpaakin yhtä paljon. Henkka taas mietti enemmän käytännönjuttuja. Autoa, rahaa ja omaa jaksamistamme.

Mä en osaa oikein edes selittää millaista se on, kun kuuleekin vatsassa kasvavan kaksi pientä elämää. Ihan mahtavaa tottakai, se että oikeasti on saanut aikaa jotain niin erityistä. Kaksoset! Pelko siitä, että saataisiin vaan yksi lapsi, olisi aina turha. Meidän lapsilla olisi jo heti pienestä se läheisin mahdollinen sisarus rinnallaan. Me ollaan etuoikeutettuja, kun päästään seuraamaan niin läheltä tuota erityistä yhteyttä.

Mun olisi tehnyt mieli tuona aamuna kertoa jo koko maailmalle. Mulle tulee kaksi vauvaa! Tottakai jännitin myös omaa jaksamista, riittämättömyyden tunnetta ja sitä, että riittäisikö musta kahdelle. Ne asiat ja taidot kuitenkin kehittyy pikkuhiljaa, ja tuolloin päällimmäisenä mielessä olikin vain se, kuinka saisin kannettua näitä pieniä sisälläni riittävän pitkään.


Kaksosuutiseen varmaan aika harva on varautunut, siksi musta tuntuukin tosi oudolta se, kuinka rennosti tuo tieto otettiin vastaan. Ei tarvinnut sulatella, uutinen tuntui meiltä jo samantien. MOnta kertaa kyllä mietin, kuinka paljon helpompaa olisi ja tulisi olemaan yhden vauvan kanssa. Mutta meille tulisikin kerralla kaksi. Tuplasti onnea kerralla. Silloin vielä kuvittelin, että jossain vaiheessa arki tulisi olemaan helppoa. Ei ole vielä ollut, mutta varmasti (ehkä) vielä jonain päivänä! ;D

Millaisia tunteita te olette käyneet läpi plussan/tuplaplussan tehtyänne?

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Crocs Test Squad : Äidin talvikengät


Mä olen oikein kunnon vilukissa. Villasukat kuuluu vakiovarustukseen melkein kesät talvet ja farkkujen alle on kylmällä pakko vetää pitkikset. Monena talvena hytisen ulkona varpaat jäässä, kun mistään ei tunnu löytyvän hyviä talvikenkiä.

Paitsi nyt. Mä haaveilin näistä kengistä jo viime talvena, mutten silloin raaskinut niitä hankkia. Viime talven käytössä oli myöskin Crocsia*, silloin vaan Crockband bootit, jotka kylläkin vieläkin palvelevat. Eivät vaan niillä kylmimmillä keleillä. Crocs Test Squadin myötä mun kenkäkaappiini päätyivät nuo haaveilemani kengät, ja ne osoittautuivat juuri niin hyviksi kuin olin kuvitellutkin!


Nämä "ankkakengät"* on ihana vetäistä jalkaan vaikka kauppareissulle. Varpaat pysyvät lämpiminä leikkipuistossa hytissessä ja sujuvasti näillä taittuu myös pidemmät kävelylenkit! Kaikenkaikkiaan tosi monikäyttöiset talvikengät! 


Tarkemmin kengät ovat nimeltään AllCast Luxe Duck Boot:it* ja kiitos kengän muovitetun alaosan, ne ovat täysin vedenkestävät! Ei siis yhtään haittaa, vaikka näillä talsiikin loskasohjossa. Kengän ulkopuolella on ihanaa nahkayksityiskohtaa, joten kengät ovat paitsi käytännölliset myös tosi ihanannäköiset. Sisältä taas löytyy lämpöinen karvavuori, joka pitää varpaat ihanan lämpöisinä. 

Ja mikä ehkä kaikista parhainta, kenkä on tosi kevyt! Sehän nyt tietysti on ominaista Crocseille, mutta silti. Vaikka nämä saappaat ovat aika massiiviset tuntuvat ne silti jalassa ihanan köykäisiltä. 

Sain viime viikolla aika ihanaa postia TiiperoTaaperon Lauralta, joka muisti mua tuolla ihanalla LifeFactoryn juomapullolla! Kerrankin joululahja myös äidille! Laura vinkkasikin, että vielä ennen joulua on tulossa noita pulloja lisää, joten jos joululahjoja on vielä hankkimatta, tässä yksi oiva vinkki! 

Ja tiedättekö mitä! Nyt näitä ihania kenkiä saa Crocs Storeista 30% alella! Hae äkkiä omasi, näitähän on saatavilla sekä miesten että naisten koossa.

* Sisältää mainoslinkkejä. 
Kengät ja Lifefactory -pullo saatu.








Yhteistyössä:

lauantai 12. joulukuuta 2015

Hei hei Marraskuu !

Nyt hieman myöhässä katsaus menneeseen marraskuuhun! Millaisissa merkeissä se kului, ja mitä meille oikein kuuluukaan?

Marraskuu oli selvästi muita kuukausia hiljaisempi kuukausi instassa, eikä Marraskuun ekalta viikolta olekaan kovin monta akuvaa kertynyt. Alkukuusta testailtiin taas yhtiä ihania Crocsin kenkiä Test Squadin kautta. Huomenna tulossa muuten toiset huiput kengät lasten kenkäkaappiin, jotka ovat olleet noita kuvissa oleviakin käytetympiä!

Mulla oli myös yksi arkivapaa, jonka nautin ihan yksin rentoutuen hieronnassa ja kotona lojuessa. Teki kyllä hyvää, ja tuntui että marraskuussa energiaa riitti muutenkin, vaikka koko kuukausi olikin ihan kamalan pimeä!

Marraskuussa juhlittiin myös isänpäivää ja nautittiin heti aamusta herkullinen aamupala. Päivä jatkui meillä hyvin tyypilliseen sunnuntaiseen tapaan asuntoesittelyissä, mutta ehdittiin me myös rentoutua päivän aikana!

Toisella viikolla vietettiin paljon aikaa perheenä. Ulkoilua on tullut harrastettua ihan liian vähän, mutta muuten on touhuttua kaikkea kivaa paljon! Meidän sängyn uusi petari oli pojista ihana, ja siinä hyppiessä, menikin yksi ilta. Käytiinpä yksi lauantai koko porukka kampaajallakin! Pojat saivat hiuksiinsa vähän lyhyempää lookkia, ja palkinnoksi poikia lahjottiin uusilla pikkuautoilla ja hesen ranskalaisilla.

Marraskuussa Pariisin terrori-isku järkytti myös meitä, niinkuin varmaan kaikkia muitakin.

Pojilla on ollut aika uhmantäyteinen kuukausi, joten vaikka itsellä energiaa tuntuukin olevan pimeydestä huolimatta, syö se naperoiden kiukuttelu väkisinkin omaa jaksamista. Hammastapurren on vaan yritettävä keksiä hyviä tapoja kohdata se lasten oman tahdon näyttäminen. Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu taas vähän helpottaneen, eli kai se toistotoistotoisto vaan tekee tehtävänsä!

Marraskuun puolessa välissä pojat menivät papalle yökylään ja meillä oli Henkan kanssa piiiitkästä aikaa treffi-ilta! Käytiin siskollani syömässä ihan kaksin ja jatkettiin siitä leffaan katsomaan bondia. Aamulla nukuttiin pitkään, käytiin taas yhdessä talonäytössä ja herkuteltiin seurahuoneen brunssilla! Tuo brunssi on muuten ehdottomasti yksi parheista! <3

Sunnuntaina rauhoituttiin sitten taas perheajan viettoon, tehtiin hyvää ruokaa, leikittiin ja katseltiin Antti Tuiskua telkkarista. Pojista on kuoriutumassa kunnon Peto-faneja! :D

Seuraavaan viikkoon strattailtiinkin nuhaisina. Isi lähti tiistaina työmatkalle ja pojilla nousikin sopivasti kuume sinä iltana. Loppuviikko kuluikin kotosalla ja vaikka olikin ihana olla taas pitkästä aikaa päivät poikien kanssa kotona, alkoi loppuviikosta jo huomata kuinka pojat ikävöivät päiväkotia ja kavereita. Päiväkoti tuntuu olevan lapsille tosi mieluinen paikka, eikä kotoa tunnu löytyvän tarpeeksi virikkeitä. Muovailuvahat, vesivärit ja leipominen onneksi pitivät pikkupojat tyytyväisinä, mutta kyllä vaan huokaisin kun isi palasi työmatkalta! :D Yhna ei ole helppoa, ei sitte ollenkaan!

Talvivarusteet otettiin ekaa kertaa käyttöön ja hankinnat alkavat olla meillä jo aika kunnossa. Nyt odotellaan vaan niitä lumia! Vetästiin me oikein kunnon siivouskin sairaslomapäivinä. POjista on jo iso apu siivotessa, vaikka edelleen pääsenkin niin paljon helpommin kuin teen nuo siivoukset yksin. Imurista ja mopista syttyy sota aina vuoronperää..

Kotikuume jyllää kovana ja aletaankin olla aika kartalla siitä omasta tarpeestamme! Vielä kun sellainen oikea talo tulisi vastaan ja saataisiin muutenkin kaikki käytännönjutut kuntoon! Kävin Kvikillä jo fiilistelemässä tulevaa mahdollista keittiötä, ja saatiinkin siitä keittiösuunnittelijan kanssa ihan täydellinen! Nyt vielä tarvittaisiin se talo, johon keittiö voitaisiin sijoittaa!

Muutenkin marraskuussa tuli selailtua valtavasti Pinterestin sisustusvalikoimaa sekä viimekesäisiä ideakuvia asuntomessuilta. Kotikuume on kova!

Viikonloppuna kokkailtiin taas herkkuruokia, lapset alkavat olla jo aika taidokkaita tortillojen syönnissä, vaikka Rasmuksen sisältövalinnat onkin aika vähäisiä! :D Kasper taas täyttää tortillansa kuin vanhatekijä, aurajuustolla ja salsalla..

Loppukuusta käytiin ihailemassa hälytysajoneuvoja paloasemapäivässä ja pojat olivat ihmeissään! Istuminen ison paloauton kyydissä ja ratin pyörittely oli niin makeeta näiden pikkufanien mielestä! Katsottiimpa me rasvapalosammutusesityskin ja pojat pääsivät itsekin sammuttamaan sammuttimella leikkiliekkejä. Oli se jännää!

Samana viikonloppuna käytiin myös joulunavauksessa torilla ja ihmeteltiin helikopteria jolla joulupukki lensi paikalle. Joulupukki ei niinkään kinnostanut, mutta se kopteri. Upeeta!

Ensilumi satoi (ja suli) myös tänne etelään, kovin pitkään ei kuitenkaan siitä päästy nauttimaan. JOspa kuitenkin tulisi vielä valkoinen joulu?

Marraskuun viimeinen viikko starttasi mulla sitten taas koulutuksella. Flunssakin yritti iskeä mutta ainakin toistaisksi se on pysynyt poissa!


Nämä kurakelit saa mut niin ikävöimään kodinhoitohuonetta. Meidän kylppärissä tuntuu olevan kauhea hiekkakerros ihan jatkuvasti, kiitos kuraisten vaatteiden. Tästäkin syystä toivoisin niin sitä lunta, niin tää hiekkamäärä ehkä vähän vähenisi!

Marraskuussa on taas herkuteltu jossei nyt joka päivä niin melkein ainakin, tää pimeys vaan saa mut himoitsemaan ihan hirveästi kaikkea hyvää! Tammikuussa onkin sitten hyvä tehdä taas parannus ruoka- ja liikuntatottumuksiin! Who's in!?

Tammikuun alussa kurkistetaan taas samaan tyyliin menneeseen joulukuuhun. Jos joulukuun touhut kiinnostaa jo nyt, voi niitä seurailla reaaliajassa Instagramissa! Käyttäjänimi se sama ja tuttu @nellienoor