TAHDON2013

SOME on erityisesti viime päivinä täyttynyt TAHDON2013-kansalaisaloitteen tukemiskuvista. 

 

MISTÄ ON KYSE?

Tahdon2013 on kansalaisaloitekampanja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kannatusilmoituksia kerättiin 19.9. asti, ja aloite luovutettiin eduskunnan puhemiehelle 13.12.2013. (lähde: www.tahdon2013.fi)

MITÄ SE SITTEN TARKOITTAA?

Vähemmän byrokratiaa, vähemmän tuhlausta:
 Tasa-arvoinen avioliitto asettaisi kaikki avioparit oikeudellisesti samalle viivalle kaikissa tilanteissa. Tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuisi, mikä tarkoittaisi merkittävää byrokratian vähenemistä ja sitä, että kunkin parin oikeudellinen asema Suomessa olisi selkeästi ja yhdenmukaisesti määritelty.
Sama sukunimi ilman erillistä hakemusta:
 Tällä hetkellä parisuhteensa rekisteröivä pari joutuu erikseen anomaan maistraatilta samaa sukunimeä, mikä on sekä aikaavievä että turhaan resursseja syövä prosessi. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi kaikille parisuhteensa virallistaville pareille yhtäläisen oikeuden yhteiseen sukunimeen ilman turhaa byrokratiaa ja rahanmenoa.
Oikeutta tulla harkituksi adoptiovanhemmiksi yhdessä – ei yksi kerrallaan:
 Kaikilla suomalaisilla on jo adoptio-oikeus yksin – seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi samaa sukupuolta olevalle parille oikeuden hakea adoptiota yhtä aikaa, eikä niin kuin nyt, että toinen joutuu adoptoimaan ensin yksin ja toinen sitten adoptoi kumppaninsa lapsen. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa.
Ei enää seksuaalisen suuntautumisen esiintuomisen pakkoa: Väestörekisteristä, erilaisista henkilörekistereistä ja muista vastaavista rekistereistä voidaan poistaa rekisteröidyn parisuhteen kategoria. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ei tarvitse jatkossa epäsuorasti tuoda esille seksuaalista suuntautumistaan siviilisäätyä kysyttäessä.
Turvaa sateenkaariperheiden lapsille: 
Tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. Tutkimusten mukaan näiden perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi näille lapsille, heidän vanhemmilleen ja heidän lähiympäristölleen selkeän viestin siitä, että heidän perheensä on yhtä arvokas ja hyvä kuin muutkin perheet.

(lainattu: www.tahdon2013.fi )

Henkilökohtaisesti mä en ymmärrä, keneltä se on pois jos kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä saa mennä naimisiin? Mitä väliä sillä on, ovatko he molemmat naisia, miehiä tai muuta sukupuolta? Miksi ihmeessä sitä edes pitäisi pystyä kontrolloimaan ja estämään? On ihan ok toisiaan rakastamattomien miehen ja naisen solmia avioliitto, mutta kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei sitä saa tehdä? Mitä tasa-arvoa se nyt on?

Tasa-arvoinen avioliittolaki tai homoseksuaalisuus on aina ollut mulle selvä aihe. En ole ikinä nähnyt mitään vikaa homoudessa, tai nähnyt tarvetta estää heitä solmimasta avioliittoa keskenään jos sen näkevät ja kokevat tarpeelliseksi. Asia konkretisoitui itselleni vuosi sitten, kun eräs läheiseni tuli ulos kaapista ja asuu nyt naisen kanssa. Miksi he eivät saisi mennä halutessaan naimisiin, jos kerran rakastavat toisiaan? Kuten minäkin saan ensi kesänä mennä rakastamani ihmisen kanssa?

Ihmiset, ottakaa nyt järki käteen! Vaikuta sinäkin, ja käy tykkäämässä TAHDON2013-kampanjasta!

Taaperoiden suosikkilelut

Rasmus ja Kasper täyttävät parin viikon päästä jo puolitoista vuotta! Pitkästä aikaa tulossa siis myös kehityspostausta pojista! Neuvolaankin päästään pitkästä aikaa joulukuun alussa, eli samassa postauksessa tulossa uunituoreita mittojakin! Nyt voi vaan arvailla, missä senteissä ja kiloissa pyöritään.

Leikkiä ja leikkimistä poikien päiviin kuuluu koko ajan enemmän ja enemmän. Pikkuhiljaa kasvaa se aika, jonka pojat viihtyvät keskenään leikkien. Edelleen he kaipaavat usein leikkiseuraa äidistä tai isistä, mutta selvästi ikäisiään paremmin he leikkivät myös itsekseen. Yksi kaksosuuden eduista ehdottomasti! Tosin riitojakin saa olla sitten selvittelemässä aika usein.

Pojat osaavat jo hienosti jakaa ja vuorotella. Vaikka leluja otetaankin toisen kädestä, he selvästi tietävät ettei niin saisi tehdä. Käsi toisen lelulla vilkaistaan äitiin ja aletaan sitten loukkaantuneena raivota lattialla. "Mutta kun haluaaaaaan!!". Nopeasti ne kiukut onneksi menee ohi, ja Rasmus varsinkin sitten helposti luovuttaa lelun raivoavalle Kasperille. 

Suosikkilelutkin on jo ihan selvästi tiedossa. Turhat lelut ollaan aika hyvin saatu karsittua, vauvalelutkin keräilin pari viikkoa sitten pois. Paljon hankin pojille leluja kirpparilta, mun mielestä on ihan turha ostaa uutta muovikrääsää, kun kirpparit pursuaa käyttökelpoista tavaraa parilla eurolla. Jos lelu ei sitten olekaan pojista hitti, myyn sen eteenpäin. Näin leikkihuoneessa on vaan niitä leluja, joilla oikeastikin leikitään.

Lelusuosikkeja ovat ihan ehdottomasti nukenvaunut ja taaperokärry. Niillä työnnetään milloin mitäkin tai sitten vaan ajetaan rallia pöytää ja rahia ympäri. Vaihdetaan lennosta kuskia, tai hypätään veljen kyytiin ja ajetaan rytinällä seinään. Hurjan hauskaa!

Yläkuvan puhuva koira on myös yksi poikien suosikkileluista. Sen tahtiin tanssitaan tai sitä halitaan muuten vaan. Jos vain yhden vauvalelun haluaa hankkia, niin suosittelen ehdottomasti tätä! Laulujakin on niin monta, ettei niihin ehdi kyllästyä (Vaikka ne kyllä jää aika pahasti soimaan päähän). Fischer Pricen puhelin kulkee myös paljon poikien matkassa. 

Vaikka pojilla on kirjoja aika paljon (Vaukirjan jäsenyyden keskeytin, koska pahvikirjoja alkaa olla jo ihan liikaa), ovat nämä kaksi kirjaa silti luetuimpia. Kanaemossa viehättävät varmasti eläinten äänet, ja Puppe-kirjasta pojat tykkäävät osoitella asioita, jotka äiti sitten nimeää. Traktoria ja kissaa osoitellaa ehdottomasti eniten. Puppea kumpikaan poika ei osaa sanoa, mutta Kasper kutsuu sitä aavoksi Nonnalan Paavo-kissan mukaan. :D

Kirjat ja puhelin on ostettu kirpparilta, koira saatu lahjaksi ja vaunut sekä kärryt ostettu itse. Nukke on mun lapsuuden peruja ja nimeltään Jenni. Vaatteet nuken päällä ovat poikien vanhoja vauvavaatteita. Oli ne vaan minejä joskus!

Autoista nämä ovat pojille mieluisimpia. Bussi on jo pitkäaikainen rakkaus, kuten traktorikin. Kumpikin käynyt vaihtelevasti jäähyllä jatkuvien riitojen vuoksi. Little Peoplen soiva kuorma-auto on erityisesti Kasperin suosikkeja ja Rasmus taas on mieltynyt Ikean keltaiseen kaivuriin. Helposti rullaavat Plaston pikkuautot ovat myös suosikkeja, sillä ne saa helposti tönäistyä toisella puolella huonetta olevalle veljelle.

Näistä Little Peoplen autot ovat kirpparilta, ikean kaivuri ite ostettu ja muut saatu lahjoina.

 Little Peoplen maatilan ostin pojille alkusyksystä tsemppilahjaksi, he kun jäivät ekaa kertaa mummon ja ukin hoiviin yöksi. Maatila löytyi -70%:n alesta paikallisesta cittarista, muuten sitä tuskin olisin ostanut. Mutta hyvä että ostin, maatila on nimittäin suuressa suosiossa nyt! Eläimiä laitetaan pilttuuseen ja otetaan taas ulos. Tiputetaan tornista alas ja avataan ovi. Ovi kiinni ja taas tiputetaan. Rasmuksella varsinkin on tämän kanssa pitkä pinna, poika saattaa pitkään yrittää saada hevosta pysymään pystyssä pilttuussaan. Ovia auotaan ja suljetaan sekä heilutaan musiikin tahtiin. Rasmukselle lammas on määmää ja hevonen hehhehhee (=ihhahhaa). Myös lehmä tottelee nimeä hehhehhee.

Rasmus varsinkin nauttii palapelien ja palikkalaatikoiden kokoamisesta. Kasperkin tykkää näistä, muttei jaksa Rasmuksen tavoin pitkään keskittyä. Rasmus taas kokoaa tornin kerran, purkaa ja kokoaa taas. Rasmus selvästi kaipaisi leikkirauhaa Kasperilta, jolloin saisi keskittyä ihan vaan rakentelemaan torneja tai tiputtelemaan palikoita luukuista. Rasmus yrittää pitkään löytää palikan mentävää koloa, ja vaihtaa palikkaa jos ei onnistu. Kasper taas nostaa kannen jos palikka ei löydä oikeaa koloa. Ei ole kyllä ainakaan äidiltään perinyt tuota lyhytjänteisyyttä! :D

Vedettävä kala on taas Kasperin rakkaus. Naru on himpunverran liian lyhyt ja kala kaatuu helposti, mutta aina vaan Kasper käy sen nostamassa takaisin pystyyn  ja jatkaa taas matkaansa.

Palapelejä pojat eivät oikein vielä osaa koota. Purkaminen on kivempaa. Muumin kanssa Rasmus välillä jo onnistuu kokoamisessakin, jos saa vaan rauhassa yrittää.

Ikean puinen torni on jo pitkään ollut muovista Fischer Pricea tykätympi. Tässä on vähän enemmän haastetta, kun renkaan pitää osua tappiin just eikä melkein. Rasmuksen suosikki. Rasmus tiputtelee näitä renkaita myös maatilan tornista alas.

 

Alimmainen palapeli on ostettu kirpparilta, muut saatu lahjaksi.

Siivousvälineet. Nämä ei selittelyjä kaipaa. Onneksi saatiin Viledalta kylppärimoppi, joka on lyhennettävissä taaperokokoon sopivaksi. Muuten harjasta tulisi riita ihan koko ajan. Imuroiminen ja moppaaminen on poikien suosikkipuuhia. Äitin pojat <3

Uusimpia kiinnostuksenkohteita leluissa on tämä jo pitkään leikkihuoneen nurkassa kököttänyt höyläpenkki ja työkalut. Pojat saivat penkin naapurinpojalta vuosi sitten ja nyt erityisesti Kasper viihtyy sen ääressä. Työkalut on löydetty kirpparilta ja niistä erityisesti pora on Kasperin mieleen. Samanlainen kuin isillä <3

Tällä hetkellä nämä on niitä suosikkeja. LÖytyykö teidän lapsilta samoja suosikkeja? Joulun jälkeen lelusuosikit saattavat olla taas vähän erejä, tai ainakin leikkihuone saattaa saada vähän lisätäytettä.. Mitkä lelut kiinnostavat/kiinnostivat teidän parivuotiaita? Veikkaan, että meillä seuraavaksi hurahdetaan duploihin! Nyt jo innolla puretaan äidin rakentamia torneja..

Talohaaveet

Postauksen kuvat ovat Jyväskylän asuntomessuilta napsittuja ideakuvia !

Omakotitalo ei tällä hetkellä ole ihan keuhean ajankohtainen, työkuviot on sen verran sekaisin, ettei kannata juurtua vielä mihinkään kaupunkiin. Haaveilla saa ja pitää kuitenkin aina. Mä olen niin haaveilija kuin olla ja voi. Kaikki suuret suunnitelmat vaativat mun mielestä pitkää suunnittelua ja pohdintaa, vaikkei haave kovin ajankohtainen sitten olisikaan.

Haaveilu on ihanaa. Haaveilemalla tuntuu, että on aina vähän lähempänä sitä lopullista unelmaa. Voi ideoida ja visualisoida. Suunnitella ja pohtia. Haaveilu tulee mulle aina vähän kausittain. Joinain viikkoina on tarve joka ilta selailla netin omakotitalotarjontaa, ja välillä menee viikkoja ajattelematta koko aihetta. Varsinkin Henkan ollessa Jyväskylässä, oli mulla aina illat aikaa selailla vaihtoehtoja. Talopakettivertailu kävi kuumana ja oon tainnut löytää suosikkini!

Mulla  Meillä on aina ollut haaveena rakentaa oma talo. Ei ihan itse rakentaa, sillä meidän parisuhde todennäköisesti kaatuisi siihen, vaan ottaa talopaketti jossa päästäisiin itse vaikuttamaan pohjaratkaisuun ja pintamateriaaleihin. Itse talo saisi tulla lähes valmiina paikalleen. Optimitilanne olisi, jos pihatyötkin olisi tehty. Toinen vaihtoehto on ostaa vastavalmistunut talo, jossa piha on jo laitettu ja pintamateriaalitkin ovat juuri sitä mitä minä me halutaan. Niissä vaan usein mättää se, että mulla on jo pitkä lista asioita jotka talossani haluaisin olevan, eikä niitä oikein saa työnnettyä jo valmiiseen taloon..

Mä olisin jo valmis menemään tonttijonoon, mutta tuo mun järjenääneni(=Henkka) topputtelee. Mikä on ihan hyvä, sillä niin kauan kuin se lopullinen asuinkaupunki on selvä, tonttimarkkinoille on ihan turha sännätä. Siihen asti, tyydyn haaveilemaan.

Me asutaan nyt meille ihan täydellisessä kodissa. Joka nurkka ja kaappi on juuri oikeanlainen ja kiitos hyvän rakennuttajan, korjaustarpeitakaan ei juuri ole ollut. Silti tässäkin asuessa on tullut muutamia ideoita ja parannusehdotuksia mieleen. 

Lähinnä ne parannusehdotukset koskevat lisäkaappeja ja -neliöitä. Keittiössä meillä on ihan liian vähän paitsi lasku-, myös kaappitilaa. Kaappeihin joko reilusti lisää syvyyttä tai määrää seuraavaan keittiöön. 

Rakastan meidän tupakeittiötä. Keittiö ja olohuone on yhtä isoa tilaa, joten koti on valoisa ja avara. Tätä siis lisää. En MISSÄÄN NIMESSÄ  halua erillistä keittiötä ja olohuonetta. Haluan valkoisen ja ison keittiön, jossa on joko saareke tai baaripöytä. Nykyisen verrattuna neliöitä vaan olisi ehdottomasti saatava lisää. Ollaan molemmat kunnon kotihiiriä, joten tilaa oleskelutiloista tulee löytyä! Makuuhuoneet lastenhuonetta lukuunottamatta taas saisivat olla pienempiä. Tai siis sellaisia keskikokoisia. 

Kodinhoitohuone, jossa kuranpesupaikka, riittävästi kaappeja, oma vesipiste, paikka pesutornille ja tilaatilaatilaa. Niin ja se erillinen uloskäynti kodinhoitohuoneesta on ihan must! Se on jo nyt todettu korvaamattomaksi lasten kanssa. 

Säilytystilaa ei vaan ikinä voi olla liikaa. Paitsi että talossamme tulisi olla ainakin yksi iso vaatehuone, en pistäisi pahekseni sitäkään, että jokaisessa makuuhuoneessa olisi liukuovien takana joko vaatehuoneet tai ainakin normaalia isommat kaapistot. 

Lisäksi talon on oltava yksi- tai enintään puolitoistakerroksinen. Sieltä pitää löytyä vesikiertoinen lattialämmitys, ilmalämpöpumppu, varaava takka.. Ja ennen kaikkea, talon tulee olla erittäin taloudellinen ja energiatehokas. 

Tätä listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, mutta tässäkai ne tärkeämmät vaatimukset kuitenkin tuli. Paitsi että vaatimuslista on pitkä kuin nälkävuosi aika kattava, tiedän myös aika tarkasti millaiset pinnat kotiini haluan ja millainen se täydellinen pohjaratkaisu on.

Millaisia haaveita teillä on? Mistä unelmoitte ja haaveilette nyt?

LAMAZE- arvonnan voittaja!

Arpoja kertyi arvontaan tällä kertaa tasan sata! Niistä arvottiin voittaja-arpa random.org numerogeneraattorilla, ja se sattui tällä kertaa numero 96 kohdalle!

Onnea Laura! Laitan sulle sähköpostia vielä tänään, niin saadaan Lenne Leopardi uuteen kotiin! Kiitos myös muille osallistumisesta! :)

 

 

HAASTE: kauppakuitti

MammaMiia-blogin Miia oli tehnyt postauksen heidän kauppareissustaan, josta intoutuneena nappasin kuvan meidän eilisistä ostoksista.

Meillä käydään isossa ruokakaupassa, useimmiten Prismassa kerran viikkoon. Silloin ostokset tehdään etukäteen mietituýn ostoslistan kanssa ja pyritään ostamaan ruokaa viikoksi eteenpäin. Meillä tämä on toiminut todella hyvin, ruokalasku kuussa pysyy n. 500 eurossa eikä heräteostoksia tule tehtyä. Prisma-lasku pyörii viikottain 70-100 euron kieppeillä, riippuen vähän ostetaanko lihoja tai kaloja. Useimmiten, kuten tällä viikolla isoa osa viikon lihoista jätetään ostamatta, sillä ne on hamstrattu jo aleista pakkaseen. Viikon aikana maito- ja salaattivarastoja täydennetään ainakin kerran ja välillä haetaan iltapalahimoihin täydennyksiä lähikaupasta. Useimpina viikkoina meillä menee ruokaan kaikenkaikkiaan 100-120 euroa, eikä sitä siitä oikein saa laskettua alemmas. Tai saisi varmaan, jättämällä vihannekset ja hedelmät pois, mutta niistä en vaan suostu luopumaan, joten mennään sitten isommalla kauppalaskulla. 

Vaippoihin menee edelleen monia kymppejä kuukaudessa, meillä pottailun opettelu on vielä tosi vaiheessa.. Vaipat hankitaan enimmäkseen Citymarketin Libero-tarjouksista tai sitten ostetaan vaan kauppareissulla se mega pack, joka on melkein samanhintainen kuin tarjousvaipat. Vaippoihin kuluu kuukaudessa n. 40 euroa. 

Pesuaineisiin, wc-papereihin ja muihin kempparituotteisiin menee sitten pari kymppiä kuussa. Astianpesu- ja pyykinpesuaineet hankitaan aina isoissa pakkauksissa tarjoushinnoin. Myös WC- ja talouspaperihankinnoiss ajuostaan tarjousten perässä.

 

Lisäksi kuukaudessa meillä menee rahaa viiniin/olueen 20-40 euroa, karkkiin/jäätelöön/sipsiin 10-30 euroa. Ravintolaruokaan ja kahvilakäynteihin meni viime kuussa 90 euroa.

Eilen käytiin siis tekemässä jälleen viikon ruokaostokset. Seuraavalle viikolle on tiedossa makaronilaatikkoa, nakkikeittoa, pinaattilettuja,  tonnikalasalaattia, broileripastaa, broileritortilloja, uunilohta, possukastiketta ja lihapullia.

Näitä ostettiin:

Hedelmiä ja vihanneksia : 22,30 euroa

Lihat, kalat, leikkeleet: 23,30 euroa

Einekset: 3,60 euroa

Maitotuotteet: 12,09 euroa

Viljatuotteet: 4,60 euroa

Juustot ja levitteet: 7,60 euroa

Kahvi ja mausteet: 9,80 euroa

Mehut ja hedelmäsoseet: 3,08 euroa

Lisäksi kuukaudessa meillä menee rahaa viiniin/olueen 20-40 euroa, karkkiin/jäätelöön/sipsiin 20-30 euroa. Ravintolaruokaan ja kahvilakäynteihin meni viime kuussa 90 euroa.

Leikkihetki Lamazen kanssa ! + arvonta

Lamaze-lelut on meille jo entuudestaan tuttuja. Ne olivat jo pienempänä poikien ehdottomia suosikkeja, erityisesti soiva elefantti Eddie. Tassua painamalla Eddie soittaa musiikkia, jonka tahtiin pojat sitten jammailevat.

Pojat saivat viime viikolla Lamazelta lelut. Toiselle juurikin tämä soiva Eddie ja toiselle ihana koiranpentu, jonka kyytiin saa laitettua luun ja pallon. POjat tosin laittavat kyytiin paljon kaikkea muutakin, tänään Puppyn matkassa oli leluruuvimeisseli.

Lamazen lelut on ihanan värikkäitä ja niistä löytyy kustakin monia kehittäviä toimintoja. Eddie elefantista kuuluu laulujen lisäksi kärsää painamalla sointuja sekä rapinaa korvia ja tassuja puristelemalla. Puppya taas on kivaa työnnellä muovisten pyörien avulla ympäri asuntoa. Lelujen perässä vetäminen on pojista tällä hetkellä ihan ehdoton hitti, joten Puppy saikin tänään kaulaansa kaulapannan ja talutushihnan. Nyt sen kanssa juostaan rallia ympäri keittiön pöytää.

Ovatko Lamazen lelut jo sinulle tuttuja? 

Lamaze ja Mistä on pienet pojat tehty? -blogi arpovat lukijoiden kesken yhden Lenni Leopardin! Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla alle, kenelle sinä antaisit Lennin, jos sen sattuisit voittamaan. Muista lisätä kommenttiin myös toimiva sähköpostiosoite! Arvonta-aika alkaa nyt ja osallistua voi aina sunnuntai-iltaan klo. 20.00 asti! Onnea arvontaan!

Esittelyssä Koti ! -Kodinhoitohuone ja kylpyhuone

EDIT: tämä oli muuten 400 julkaistu postaus! Huikeeta!

Vihdoin ja viimein pääsen julkaisemaan tämän postauksen teille! Isolta osin postauksen myöhästymisessä on ollut oma laiskuus, saamattomuus ja ajan puute. Ikinä kodinhoitohuone ei ole tuntunut olevan siinä kunnossa, että sitä olisi voinut kuvata blogiin. Milloin on pyykit kuivumassa, askarteluprojekti lattialla tai muuten vaan tavaraa ja rojua ympäriinsä. Paristi olen kuvat jo ottanut, mutta sitten koneella todennut niiden olevan huonosta kulmasta, liian hämäriä tai "sisustus" on jo niin oleellisesti muuttunut, että kuvia on turha julkaista. Mutta nyt viimein kuvat siis täällä!

Meidän kodinhoitohuoneeseen mennään keittiötä vastapäätä olevasta ovesta. Kodinhoitohuone löytyy leikkihuoneen vierestä. 

 Kodinhoitohuoneemme on suorakulmion mallinen ja siitä on ulospääsy sivupihalle ja -patiolle, mikä on ihan huippu juttu! Lasten kanssa niin ihana kakkossisäänkäynti on meillä käytössä lähes aina ulkoilujen päätteeksi. Siivoamista helpottaa todella paljon se, että kuraiset lapset voi huoletta päästää saappaineen kodinhoitohuoneeseen ilman pelko, että he ryntäävät suoraan vaalealle sohvalle. Märät vaatteet saa kuivumaan kodinhoitohuoneen seinälle tai ne saa suihkutettua puhtaiksi heti suihkutilassa. Sisäänkäynti kodinhoitohuoneeseen on jotain, josta en haluaisi luopua seuraavissakaan kodeissa.

Ulko-oven  edessä meillä on pätkä kuramattoa, joka kerää isoimmat kivet ja kurat. Askon penkin lokeroihin mahtuvat hyvin poikien pihahatut ja -hanskat. Laatikot kulkevat rullilla, ja pojista onkin hurjan hauskaa napata laatikot sisääntullessa mukaan ja työnnellä niitä ympäri kodinhoitohuonetta.. Kuivausteline on Ikeasta ja siihen mahtuu juuri ja juuri koneellinen pyykkiä, kunhan paidat ripustaa henkareihin. Jälkiviisaanaa, laittaisin näitä nyt jopa kolme vierekkäin, sillä seinätilan puolesta ne vielä mahtuisivat hyvin. Poikien vaatteet kuivataan aina ulkovaatteita lukuunottamatta kuivausrummussa, mutta meidän vanhempien vaatteet ripustellaan telineeseen.

Kodinhoitohuoneen kaakeli on sitä yleisintä tummanharmaata laattaa harmaalla saumalla. Puhtaanapidon kannalta ratkaisu on toiminut hyvin, sillä likaisenakin lattia näyttää puhtaalta. Seinäkaakeleissa taas on isoa kiiltävää valkoista laattaa ja tummanharmaa/mustaa mosaiikkilaattaa. Kiintokalusteissa myös korkeakiiltopinta, joka on mun oma suosikki kaikissa kaapinovissa. Puhtaanapito on ollut helppoa, kun lika ja pöly lähtee pikaisesti pyyhkimällä. Kaapit on sijoitettu pienten jalkojen varaan, joten lattian voi tarvittaessa suihkutella puhtaaksi kurasta.

Pesutorni on LG:n, eikä se ole ihan riittävän korkea tuohon tilaan. Ajatuksissa on ollut hankkia kaappi myös pesukoneen alle, jolloin nuo nappulat saataisiin pois innokkaiden pikkusormien ulottuvilta! Kaappitilaakin saisi olla lisää. Pesukoneen viereisessä pitkässä kaapissa on isot ulosvedettävät pyykkikorit ja pari hyllyä urheiluvaatteille. Keskimmäinen kaappi kätkee sisäänsä siivouskaapin ja oven viereisestä löytyvät liinavaatteet, täkit ja lisätyynyt. Yläkaapit taas on varattu verhoille, pöytäliinoille, tableteille, koristetyynyille, poikien välikausi/talvivaatteille.. Löytyypä sieltä lavallinen siideriäkin. :D

Kodinhoitohuoneesta löytyy myös työtaso ja vesipiste. Nämä oli poikien vauva-aikana kovalla käytöllä ja syrjäyttivät kuusi-nolla poikien huoneeseen sijoitetun hoitopöydän. (Täältä postauksesta voi kurkistaa miten tila oli käytössä hoitopöytänä!) Tason ympärillä vaan kaikki on käden ulottuvilla. Hoitotuotteet yläkaapissa, samoin peppupyyhkeet. Vaipat lavuaarin alla ja yöpuvut vetolaatikossa. Ja taso mitoitettu juuri hoitoalustalle. 

Nyt taso on käytössä enemmänkin pyykinviikkaus ja kaiken turhan säilömistarkoituksessa! 

Kylpyhuoneeseen kuljetaan kodinhoitohuoneen kautta ja samat kaakelit toistuvat sielläkin kuin mitä nähtiin jo kodinhoitohuoneessa. 

 Muualle kotiimme pääset kurkistamaan alla olevista linkeistä !

Terassi

Leikkihuone

Olohuone

Poikien huone

Keittiö

Eteinen

Vieras-/työhuone (nyk. leikkihuone)

Ajatuksia imetyksestä

Imettäminen on taas noussut vähän enemmän pinnalle YLE:llä pyörivän Imettäjät-sarjan myötä. Sarjassa seurataan erilaisia imettäjiä ja erilaisia imetystarinoita. Hirveästi en itse ko. sarjaa ole seuraillut, sivusilmällä vaan katsonut areenasta sitä ensimmäistä jaksoa. Varmaan jos imettäminen olisi itselle ajankohtaisempaa, tulisi sarjaakin katsottua tiiviimmin.

Itselle optimiaika imettää on vuosi. Täysimetystä neljä kuukautta ja sitten pikkuhiljaa vähennetään. Yöimetyksistä itse luopuisin puolen vuoden iässä, jos mahdollista. No, aina ei mene niinkuin Strömsössä tai niinkuin itse suunnittelee.

Omia ensimmäisiä ajatuksia kaksosuutisen jälkeen oli, että voihan, imetyssuunnitelmat sitten tuskin onnistuu. Monia onnistuneita kaksosimetystarinoita kuitenkin kuultuani, lähdin itsekin tavoittelemaan onnistunutta imetystä. Haaveissa oli osittaisimetys ainakin puoleen vuoteen asti. Missään vaiheessa en edes haaveillut täysimetyksestä, tai kokenut sitä mitenkään tavoittelemisen arvoiseksi. Eri asia, jos vauvoja olisi yksi, mutta kun tulossa oli kerralla kaksi pientä ja vielä esikoiseksi, järki käski olla vaatimatta itseltä liikoja. Imetyksen onnistuminen kuitenkin maksimoitiin hankkimalla imetystä tukevia tuttipulloja.

En oikeastaan ikinä ole ollut kovin fanaattinen imetyksentukija. Tiedostan kylä kaikki ne hyödyt joita imetyksellä on ja siksi suosittelisinkin kaikkia ainakin kokeilemaan imetystä. Mutta imetystä tärkeämpää vauvalle ja koko muulle perheelle on kuitenkin se, että äiti voi hyvin ja jaksaa. Liian paljon korostetaan imetystä ja liitetään se hyvään äitiin. Imettävä äiti on parempi äiti kuin korviketta antava. Sillä ei ole väliä, mitk' ne syyt korvikkeen annolle on. Huono äiti se silti on, kun ei viitsi yrittää. Toki kannattaa yrittää ja tehdä kaikkensa, jotta imetys lähtisi rullaamaan, imetys kun ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Jossain kuitenkin kulkee se raja, milloin kannattaa lopettaa liika yrittäminen ja mennä vaan sieltä missä aita on matalin. Hyvä äitiys määritellään ihan muilla areenoilla, kuin sillä kauanko lapsi on saanut kasvaa vain tissimaidolla. 

 

Oma, kuten varmasti monen muunkin, imetystaival alkoi aika rytinällä. Kaikesta valmistautumisesta huolimatta, imetykseen ei oikein osannut valmistautua. Teoriassa tiesi paljon imetysasennoista ja imuotteesta, mutta kun se tilanne sitten uuden vauvan kanssa tuli, ei yhtäkkiä muistanutkaan mitään. Itse oli niin jumissa ja kipeä ja vauva niin kovin pieni, että huomio meni vaan omaan asentoon ja vauvan varomiseen.

Rasmusta en edes saanut synnytyksen jälkeen rinnalle, vaan pieni vietiin heti synnyttyään viereiseen huoneeseen. Kasper nostettiin sairaalakaavun alle heti synnyttyään ja rinnalle hän pääsi hamuilemaan pukemisen jälkeen. Imuotetta ei vaan tahtonut löytyä, joten kätilö koki pienen syntymäpainon vuoksi tärkeämmäksi antaa pojille maitoa pulloista, kuin antaa heidän harjoitella imuotetta rauhassa. Itse en sitten osannut edes vaatia muuta.

Koko imetyksen alku oli omalla kohdalla aika sumuista. Valvotun synnytysyön jälkeen olin ihan pihalla kaikesta, sekä henkisesti että fyysisesti niin väsynyt. Pitkät unet olisivat tehneet hyvää, mutta taaskaan en niitä osannut pyytää. Kasper vietiin pari tuntia syntymästään teholle huonojen happisaturaatioarvojen ja harmaan värin vuoksi. Rasmukselle kätilöt kantoivat pulloja huoneeseen ja ohjeistivat kolmen tunnin syöttöväleihin, maitomäärien nousun seurantaan sekä painon seurantaan. Syömisestä tuli kilpajuoksu paperilla olevan taulukon kanssa, jossa syöttömäärät nousivat joka kerralla. Kun klo 12 syötöllä vauvan piti syödä 10ml oli määrä klo. 15 jo 15ml. Aina jäätiin syöntitavoitteista ja itse tihrustin itkua, vaikka vauva nukkui suu hymyssä ja maha täynnä. Sitä oli niin valtavan epävarma ja pihalla, ettei osannut luottaa itseensä yhtään. Välissä kätilö kävi ohjeistamassa imetysasennoista, muistutteli pumppaamisesta, paineli kohtua ja kyseli, joko vauva osasi imuotteen. Lisäksi seurattiin vauvan sokereita, joiden oli pysyttävä viitearvon alapuolella. 

Jälkeenpäin ajatellen, oma henkinen jaksaminen oli tosi koetuksella. Toinen vauva oli teholla ja toinen kanssani vuodeosastolla. Koko ajan oli olo, että olen väärässä paikassa. Koko ajan kun toista piti rinnalla, tuntui että toisenkin pitäisi päästä. Kumpaankaan ei osannut keskittyä, vaan koko ajan oli kiire toisen luo. Toinenkin yö kului valvoessa, kun Rasmus halusi rintaa koko ajan. Seuraavana aamuna olo olikin jo niin heikko, etten olisi jaksanut kuin nukkua. En ollut muistanut juoda edellisenä päivänä juuri lainkaan, joten nyt ruoka ei maistunut huonon olon vuoksi. Taas parin tunnin välein pojilta otettiin verinäytteitä kantapäistä, muistuteltiin syömisaikataulusta, kyseltiin menneitä maitomääriä ja pumpattuja maitotippoja. Nytkun tätä kirjoittaa ylös tähän, en oikeasti ymmärrä miten siinä hormonimyrskyssä kesti tätä? Miten en pillahtanut vaan itkuun, kun nytkin kirjoittaessa itku meinaa tulla? :D 

 

 Maito alkoi nousta toisena päivänä ja sainkin pumpattua pojille jo reilusti omaa maitoa. Miten ylpeä voikaan olla niistä muutamista tipoista!? Pojatkin vahvistuivat kun oppivat kunnolla imemään. Tosin imeminen opittiin pullosta. Tissistä irti saatiin vain tippoja, jotka eivät ainakaan painossa näkyneet. Oma energia meni siihen, että pojille saatiin oikeat määrät lisämaitoa  menemään mahaan, enkä vaan jaksanut siinä vaiheessa miettiä imetystä. Rasmus varsinkin hiiltyi heti, jos ruoka ei tullut juuri silloin kun nälkä iski. Ei siinä silloin voinut imuotetta alkaa harjoitella.

Kiire varjosti koko ajan imetyksen alkua. Jatkuva paine sokeriarvoista ja painosta tekivät kokemuksesta ahdistavan. HAlusin vaan kotiin omaan rauhaan, omalle sohvalle rauhoittumaan. Helpompi olikin sitten kaunistella imetyksen sujumista kätilöille, kuin kertoa totuus, että pojat saivat enimmäkseen lisämaitoa. Omaa pumpattua maitoa päivän kokonaismääristä oli ehkä yksi neljäsosa. Pyysin kätilöiltä ohjausta imuotteeseen ja useimmiten he sitä antoivatkin. KAsper oppi imuotteen vielä hyvin, mutta Rasmukselta se ei sujunut sitten millään. Oma huoli Rasmuksen painosta taas aiheutti sen, että enemmin annoin hänelle maidon pullosta. 

Lopulta päästiin viiden sairaalapäivän jälkeen kotiin. Kotimatkalla ostettiin LAstentarvikkeesta rintapumppu, kotona kun ei sellaista ollut. En ollut tullut edes ajatelleeksi, että sellaista tarvittaisiin. Kotiinpäästessä taisin rentoutua oikein kunnolla. Päätin, että keskityn yhden vauvan imetykseen kerrallaan, ja toinen saa maitonsa pullosta. Imetyksen jälkeen pumppaan pullosta syövälle seuraavan aterian maidot. Rentoutumisen myötä maitokin nousi vauhdilla ja tissit olivat VALTAVAT. Oma maito riitti kahdelle vauvalle hyvin ja 5/6 osaa poikien ravinnosta oli äidinmaitoa. Öisin en jaksanut enää pumpata, vaan silloin toinen vauva sai korviketta.

Päätin ottaa rennosti. Imetys sujuu jos sujuu, jos ei suju niin sitten ei suju. Päätös helpotti itseä ihan valtavasti ja energiatasot alkoivat palautua normaaliksi. Kädet olivat täynnä työtä (tai tissejä) vaikka pojat nukkuivatkin hyvin ja suurimmanosan päivää. Koin todella rankaksi ensin imettää ja sitten pumpata, joten poikien ollessa kuukauden, lopetin pumppaamisen kokonaan. Osaimetystä jatkui siihen asti kun pojat olivat parikuukautta, jonka jälkeen sekin loppui. Tuntui vaan niin plajon helpommalta antaa molemmille pojille korvikepullot suuhun sen sijaan, että ensin imettäisin toisen ja antaisin pullosta toiselle. Usein kun imetettävälle piti vielä antaa lisämaitoa pullosta.

Multitaskingia! Yhdellä kädellä syötetään vauvat, toisella napataan kuva!

Ratkaisu oli hyvä, enkä edelleenkään tekisi mitään toisin. Paitsi ehkä vaatisin saada levätä synnytyksen jälkeen, ja että olisin voinut keskittyä vaan yhteen vauvaan. Mikä nyt ei tosin kaksosten kanss aolisi mahdollista.

Seuraavien mahdollisten lasten kohdalla (ainakin jos heitä tulee kerralla VAIN yksi) uskon imetyksen onnistumiseen paljon enemmän kuin poikien kanssa. Haluaisin kyllä imettää, mutten usko siihenkään, että imetys olisi kaikki kaikessa. Korvikevauvoistakin kasvaa ihan yhtä terveitä ja hyvinvoivia kuin äidinmaitoa saaneista. Korviketta saavien vauvojen vanhemmat ovat lisäksi paljon tasa-arvoisemmassa asemassa, kun vain äiti ei ole se joka vauvalla ruuan pystyy antamaan. 

Ennenkaikkea, jokainen kokee imetyksen omalla tavallaan. Sen kesto ja määrä, on jokaisen äidin itsepäätettävä asia, sitä on ihan turha muiden tulla moralisoimaan tai arvostelemaan. Kesti imetys sitten päivän, kolme vuotta, tai jos se ei koskaan edes alkanut, ei se vaan oikeuta ketään toista sanomaan onko se nyt hyvä vai huono asia. Jokainen äiti päättää itse ja jokainen päätös on sille äidille ja lapse(i)lle oikea. 

AAMEN.

Millaiseksi sinä olet imetyksen kokenut?