Aina ei tekniikka toimi..

Tarkoitus oli tänään kirjoitella otsikolla "Miksi bloggaan?" ja valmistella tälle viikolle muitakin postauksia, mm. uusista istuinpehmusteista vaunuihin, kotiäitityylistä, uudistuneesta olohuoneesta ja taaperoiden lemppari välipaloista. Netti ei vaan nyt oikein pelitä, ja uusi modeemi(?) on tulossa vasta loppuviikosta. Tämä viikko taitaa siis olla lomailua blogista.. Onneksi office toimii, joten ehkä saan jotain ensi viikolle tehtyä! :D Palataan siis viimeistään viikonloppuna entistä ehommalla yhteydellä! Pus!

Puhelimen netti onneksi kuitenkin vielä toimii, joten Instagram päivittyy edelleen! Sieltä voikin seurailla meitä reaaliajassa! @nellienoor

Oikein ihanaa viikkoa kaikille, meilläkin oletaan olla jo elävien kirjoissa! <3

Talvi tuli ! (ja meni..)

Tänne Pohjois-Karjalaan satoi maanantain ja tiistain aikana useiden senttien lumikerros. Aika hurjaa, että ihan vasta pari päivää sitten, mittari näytti vähän vajaata kahtakymmentä plus astetta, ja sitten hetkessä maa onkin valkoinen. Mikään ihana talvinen lumivaippa se ei tosiaan ollut, vaan maa oli märkä ja loskainen ja taivaalta tuli vaan lisää märkää lunta. Mun eka fiilis valkoisesta maasta oli; "Ihanaa! Lunta! Talvi! Poikien kanssa päästään touhuamaan lumeen!" Todellisuus olikin vähän toista.. POjilla meni hermot, kun taaperokärryt eivät kulkeneetkaan lumessa vaan keräsivät sohjon renkaisiin. Huterilla askelilla ei päässyt tarpomaan painavassa lumessa, vaan koko ajan oltiin nenällään. Lumileikit vaihtuivatkin aika vauhdilla pikalenkkiin kaupalle ja takaisin. Eli ei nyt mennyt ihan kuin Strömsössä! :D

Meidän POlarn o Pyretin vk-haalarit pääsivät kuitenkin kunnon testiin, maassa loskassa istuvien taaperoiden kanssa. Liian isoksi epäilemäni 92cm koko onkin ihan sopiva, mittailujen mukaan on täysin samankokoinen meidän 86cm toppahaalareiden kanssa.. Eli jos fleecevuorellinen POP:n kuorihaalari on vielä hakusessa, OSTA KOKOA ISOMPI ! Vastaavat ilmeisesti kokoa pienempää. Kumpikin poika pysyi kurahousujen puuttumisesta huolimatta ihan kuivana, eli hyvin tuntuisivat haalarit pitävän vettä!

Myös meidän vaunujen uuden sadesuojan sopivuus testattiin nyt. Meillähän oli Bumbleridien oma sadesuoja kesään asti käytössä, mutta koska koin sen liian isoksi kantaa mukana ja muutenkin todella toimimattomaksi meidän käytössä, on se pyörinyt enimmäkseen vaatehuoneen perällä. Sadekeleillä ei ole hirveästi ulkona liikuttu, tai jos on, on vaunut sitten vaan kastuneet. Onneksi meillä vaunut mahtuvat hyvin tuulikaappiin niin ne on saanut aina kuivatettua! Suomen keleissä on kuitenkin todella epäkäytännöllistä olla ilman vaunujen sadesuojaa, joten Lastentavaratalo Päivänsäteen myyjän suosituksesta hankittiin meille Emman tuplavaunujen sadesuoja. Ja se sopii meidän vaunuinhin niin hyvin! Ihan kuin olisi tehty niille! Kuomujen etuosaan se olisi vaan hyvä saada kiinnitettyä jotenkin, sillä tuuli meinää nostaa sen kuomun päältä pussiksi.. Muuten juuri sopiva! Nyt sadesuoja kulkee kätevästi mukana työntöaisaan kiinnitettävässä pienessä pussissa. Edellistä muovihärveliä ei tosiaan tule ikävä!

Tällä viikolla meille saapui myös Raila Designin ihanat istuinsuojat vaunuihin, mutta niistä lisää sitten vasta ensiviikolla ! 

Äsken käytiin myös lääkärissä ja loppuviikon huonosti nukutuille öille löytyi syy korvatulehduksesta. Nyt sitten taas vedellään yksi antibioottikuuri ja katsellaan kuukauden päästä onko korva jo terve. Jos ei, saattaa edessä olla kitarisaleikkaus :/  oumai..

Ihanaa viikonloppua teille kaikille ihanille !

Lapsilukuni ?

Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että lapsia saadaan. Niitä ei tehdä, hankita tai suunnitella. 

Tekemiseksi se lapsen saaminen kuitenkin usein menee, jos takana on useampi yrityskuukausi. Jollain asteella lapsia pitää myös mielestäni suunnitella. En kannusta ketään hankkiutumaan raskaaksi vain koska nyt tuntuu siltä. Miehestä ja elämäntilanteesta viis. Kehotan opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja vakaan elämäntilanteen ennen lapsia. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki menee nappiin, mutta antaa ainakin isommat mahdollisuudet sille.

Se, kuinka monta lasta me mieheni kanssa saadaan, on arvoitus. Meille on jo siunaantunut kaksi ihanaa, joista olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Itse ajattelen niin, ettei elämää voi kovin tarkkaan suunnitella. Voi tehdä aikatauluja, pohtia ja haaveilla. Mutta loppupelissä asiat vaan menevät omalla painollaan.

Olen aina ajatellut, että 2 (tai korkeintaan 3) lasta on hyvä. Mieheni samaten. Kuitenkin kun tieto kaksosista, kahdesta vauvasta kerralla tuli, olin jo aika varma ettei lapsilukuni olisi heistä täynnä. Jos lapset olisivat tulleet erikseen, tilanne olisi saattanut olla toinen. Nyt kuitenkin jäi tunne että jotain on vielä kokematta ja näkemättä. Sen yhden riskiraskauden ja tuplavauva-arjen kokeneena tuntuu, että jotain puuttuu. Poikien vauvavuotena en kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että kolmonen (tai kolmonen ja nelonen) tulisi kovin pienellä ikäerolla poikiin nähden. Halusin nauttia poikien vauva- ja taaperoajasta, ilman uutta vauvaa. Toisaalta en myöskään kokenut olevani valmis uuteen raskauteen. Pahoinvointi ja liitoskivut olivat vielä liian tuoreena mielessä. Ei varmasti vuoden ikäerolla, eikä todennäköisesti kahdenkaan. Ehkä kolmen vuoden ikäerolla tai sitten neljän, jopa viiden. Tiesin ja tiedän kuitenkin, että kolmatta lähdetään jossain vaiheessa yrittämään ja toivomaan.

Nyt tuntuu, että kolme on se lapsilukuni. Lähipiirin lisääntyneet vauvauutiset ja pyöristyneet masut ovat aikaansaaneet sen, että pieni raskauskuume kytee jo jossain. Vauvakuumeeksi se ei ole vielä kasvanut, pojat kun kuitenkin vielä tuntuvat niin pieniltä. Toisaalta taas tiedostan oman riittämättömyyteni jo kahden taaperon kanssa, mitä se olisikaan kolmen alle kolmevuotiaan kanssa? Ihan vielä en ole valmis itseäni siihen soppaan laittamaan, vaan poikien pitää seistä varmemmin omilla jaloillaan ennen uutta vauvaa. 

Raskauskuume yllätti, sillä en kauheasti viihtynyt raskaana. Kai se osittain johtuu siitä, että oma raskausaika ei ollut kovin perinteinen tai nautittava. Voimakas pahoinvointi ajoi tiputukseen jo viikolla 10 ja pysyi lääkkeillä joten kuten hallinnassa siihen asti, kun se viikolla 16 loppui lähes seinään. Siitä alkoi sietämätön väsymys, joka kaatoi sohvan pohjalle jo loppuiltapäivästä. Toinen raskaus kolmannes päättyi onneksi energisesti ja sieltä kai se kaipuu raskauteen kumpuaakin. Maha oli selvästi näkyvä ihana pikku pallo ja vauvojen liikkeet tuntuivat jo selvästi. Äitiysvaatteet mahtuivat päälle eikä maha ollut tiellä bodypump-tunneillakaan. Sekin ilo sitten loppui lyhyeen, kun kohdunkaulan tilanne ajoi sairaslomalle rv 26 alkaen. Siitä loppuaika olikin yhtä pelkoa, kipua ja tylsyyttä. Tuntuu siis, että jotain jäi kokematta. JOtain jäi puuttumaan. Sitähän ei tiedä, seuraisiko seuraavaakin raskautta sama tunne, mutta jotenkin kaipaan vaan tavallisuutta. Tavallista raskautta. Tavallista raskauden seurantaa ja tavallisia reaktioita. Kaksosraskaus kun on vaan riskiraskaus, siitä ei kai yli eikä ympäri pääse. 

Lapsilukuni taitaa siis olla kolme. Sitähän en tiedä, kasvaako se kolmen jälkeen neljäksi, tai jopa viideksi, mutta nyt tuntuu tältä. Kolme on hyvä ja meidän perheelle juuri sopiva. Kovasti toivoisin yhtä tyttöä. Kai se vaan on monilla kaipuu saada ne molemmat sukupuolet, niin itselläkin. Mutta lasta me ensisijaisesti lähdetään yrittämään. Kaksospojat ja tyttö tuntuu hyvältä tiimiltä. Kuitenkin kaksospojat ja pikkuveli, on ihan yhtä tervetullut paketti. Olisi melkein oma jääkiekkokentällinen kasassa. Nyt luulen, että vaikka toiveissa olisin yksi tyttö, jäisi meidän lapsiluku siihen kolmeen vaikka poika tulisikin seuraavaksi. En oikein näe itseäni suurperheen äitinä ja toisaalta, saisimpa sitten olla itse se meidän perheen prinsessa ;) Enkä nyt suoraansanoen oikein ymmärrä sellaista, että lapsia tehtäisiin vain jonkin tietyn sukupuolen toivossa.

Mä jatkan siis raskauskuumeilua ja ihastelen kavereiden kasvavia masuja ainakin hetken. Varsinkin tulevat häät pitävät raskautumishaaveet vielä ainakin vuoden poissa. Mutta vuosihan menee ihan hirveän nopeasti. Jospa siihen mennessä saisin myös tuon miehen pään käännettyä! ;)

Millaisia lapsilukuja teillä lukijoilla on? Onko ne jo täynnä vai vielä odottamassa täydennystä? Mikä tekijä eniten vaikuttaa lapsilukuunne?

Sukka-asiaa

Omassa sukkakaapissani on aina ollut puuvillasukkia. Kylmillä keleillä olen vaan lisännyt villasukan siihen päälle ja ihmetellyt kun varpaat on silti jäässä. Selvittämättä kuitenkaan mistä se johtuu.

Nyt kun pojille on goretex-kengät talvelle hankittuina, päädyin lueskelemaan googlen avustuksella sukkasuosituksia gore-kenkiin, jotta niistä saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Tiesittekö, että puuvilla- ja villasukka kombo eivät kuulu gore tex -kenkään? Puuvillasukat keräävät jalan hikeä itseensä, jolloin jalka kastuu ja kylmettyy. Gore-ominaisuuksista ei ole paljon hyötyä, kun jalka kastuu kengän sisäpuolelta. Goretex-kenkään pitäisi siis laittaa  pelkkä villasukka, joka siirtää kosteuden sukan ulkopuolelle, kylmettämättä jalkaa. Näin jalat pysyvät lämpiminä kylmemmälläkin kelillä. Mutta aika hankala on laittaa vain perusvillasukat jalkaan. Mua ne ainakin helposti kutittaa.

Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaihtoehtoja myös sukkapulmiin! Nimittäin merinovillasukat! Merinovilla siirtää kosteutta 30-kertaisesti keinokuituun verrattuna. Lisäksi se tuntuu kuivalta ja joustavalta ihoa vasten! Myös materiaalin pitäisi olla perinteistä villasukkaa pehmeämpää, joten sen ei PITÄISI kutittaa.

Poikien kaapista löytyy, ylläriylläri pelkkiä puuvillasukkia, joten sukkalaatikon täydennys tulisi nyt tarpeeseen. Muutenkin voisi hankkia merinovillasukkia koko meidän porukalle. Jotenkin kuvittelin, että ne olisi kauhean kalliita, mutta niitä löytyykin tosi kohtuuhintaisina!

Villasukka kengässä aiheuttaa usein myös sen ongelman, että kenkä tulee liian täyteen, eikä veri pääse kiertämään kunnolla ja lämmittämään jalkaa. Merinovillasukat ovat paljon ohuemmat ja vievät kengässä saman tilan kuin normaalikin sukka. 

Lisäksi jarrusukkia ei saisi käyttää kengässä lainkaan, ne kun estävät jalkaa liikkumasta kengässä luonnollisesti lisäten jarruilla kitkaa.. Kun jalka ei liiku askeleen aikana kengässä luonnollisesti voi aiheutua taas niitä jalan ja askeleen virheasentoja.

Menee taas nämä kenkä/sukkavalinnat vähän hankaliksi! :D

Jopa liian pieni sukka voi olla haitallinen askellukselle ja lapsen jalalle. Eli siinä missä kengän pitää olla oikean kokoinen ja vähän reilu, pitää myös sukan.

Toivottavasti näillä merinovillasukilla poikien jalat pysyvät lämpiminä syksyn ja talven nollakeleillä ja pikkupakkasilla!

Kuva

Googlettamalla merinovillasukat lapsille, yksi ensimmäisistä hakutuloksista oli Pierre-Robertin verkkokauppa, josta sukkatilaus sitten lähtikin matkaan jo edellisviikolla!  Nyt sitten vaan odotellaan, millaisia sukkia posti tuo tullessaan ja miten ne kelien viiletessä toimivat! Luotto on ainakin kova!

Nyt vaan jäin sitten miettimään myös merinovillaisia alusasuja lapsille.. 

Onko jollain kokemuksia niistä? Miltä merkiltä löytyy hyviä?

Hirveää, Kaksoset !

Olen nyt ollut reilun vuoden kaksosten äiti. Lähes kaksi vuotta, jos raskausaika lasketaan mukaan. Luulen, että kysyttäessä jokaiselta kaksosten vanhemmalta, kaikki heistä ovat ainakin kertaalleen kuulleet tuntemattomien kauhistelevan kaksosuutta. 

"Apua, kaksi vauvaa!" 

"Voi ei, onneksi itse olen aina saanut vain yhden kerrallaan"

"Teillä täytyy olla tosi rankkaa!"

"Osanottoni!"

"Voi ei! Onko niitä kaksi?"

"Siis onko teillä kaksi samanikäistä?"

"Kauheaa. Taidat tarvita usein lomaa."

"Itse en ikinä haluaisi kaksosia."

Tässä listassa ovat nyt vaan ne muutamat voivottelut ja kauhistelut, joihin itse olen törmännyt. Tuota listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, sillä lähes joka kauppareissulta tai kaupunkikierroksella, joku kommentoi tupliani negatiivissävytteisesti.

 Joka ainoan tällaisen idioottikommentoijan perään tekisi mieli aloittaa luento siitä, miten onnellinen olen siitä, että osakseni sattui kaksoset. Miten rikasta arki meillä on ja tulee aina olemaan, kiitos kahden tismalleen samanikäisen. Yksikkölasten vanhemmat voivat vaan arvailla, miten ihana tunne se on, kun kaksi pientä taapertajaa tulevat hymyssäsuin halaamaan ja hukuttamaan äidin märkiin suukkoihin. Se kaksosuutta kauhisteleva yhden äiti ei voi edes tietää, miten suurilta onnen hippusilta jää paitsi kasvattaessaan VAIN yhtä.

Usein kaksosista puhuttaessa nostetaan esiin vain ne negatiiviset asiat. Kuinka kaksoset joutuvat pienestä saakka jakamaan ja kuinka heidän kehityksensä tulee jäljessä, sillä vanhemmilla ei ole heille aikaa. Nyt romukoppaan ne kaikki oletukset ja typerät stereotypiat! Kaksosuudesta huolimatta, kaksosetkin ovat yksilöitä. Yksittäisiä lapsia, joita ei kuulu määritellä vain kaksosuuden kautta. He kehittyvät, kasvavat ja saavat huomiota juuri niin yksilöllisesti kuin on tarve.

Enkä edes halua lähteä kieltämään sitä, etteikö kaksosten vauva-aika olisi rankkaa. Se on, ja ihan hirveän rankkaa onkin! Mä olen tuota mieltä, ja meillä kuitenkin oli ja on perustyytyväiset ja helpot vauvat. Ihan mahtavia selviytyjiä ovat ne kaksosten vanhemmat, jotka ovat selvinneet koliikeista, keskosuudesta ja reflukseista. Ihan jokaisesta ei siihen olisi. Yksikään ihminen, jolla ei itsellään ole kaksosia ei vaan millään voi käsittää tuplavauva-arjen haasteita. Sitä kuinka se riittämättömyyden tunne on läsnä ihan koko ajan. Kuinka koko ajan pitää revetä kahtia. Ja ei, se ei tosiaan ole sama kuin kaksi eri-ikäistä. Vauva on vauva ja taapero taapero. Tuplasti haastetta, mutta myös tuplasti onnea ja iloa.

No mitäs ne kaksosten ja kaksosuuden hyvät jutut sitten on?

Lapsi oppii jo pienestä, ettei ole maailman napa. Välillä pitää pystyä odottamaan. Leluja pitää jakaa ja toiset pitää ottaa leikkiin mukaan. 

Aina on samanikäistä leikkiseuraa. Vaikka kaksosetkaan eivät aina kehity samaantahtiin, ikäkausi on kuitenkin sama ja silloin monesti myös kiinnostuksen kohteet. Leluja on tuplamäärä ja koska tuplilla usein on se mystinen yhteys, leikkikaveri tajuaa aina mistä leikissä on kyse. Yksin ei tarvitse mennä kerhoon, päiväkotiin tai kouluun, vaan sisarus on aina seurana ja turvana.

Malli. Lapsi matkii. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kun toinen syö nätisti haarukalla, toinenkin syö. Kun toinen joutuu jäähylle rattaisiin, toinen kävelee kiltisti perässä, sillä ei nyt ole yhtään hauskaa lähteä karkuun yksin.

Kukaan ei tiedustele milloin se toinen/kolmas/neljäs lapsi tulee. Ei tarvitse joka toiselle sukulaiselle alkaa selostaa lisääntymissuunnitelmiaan, kun kaikki olettavat että tuskin nyt moneen vuoteen kuitenkaan.

Yksi raskausaika, yksi synnytys, yksi imetys ja yksi palautuminen. Silti kaikki sisaruuden ja kahden lapsen ilot.

Vaatekaupassa ei tarvitse miettiä kumpi väri. Voi ottaa ne molemmat vaihtoehdot.Vaatekaapissa on tuplamäärä ihania pikkuvaatteita ja aina voi pukea lapset toisiinsa mätsääviin vaatteisiin.

Ota 2 maksa 1 -tarjouksissa on yhtäkkiä järkeä. 

Kaikista juhlista selviää puolet vähemmällä ja halvemmalla. Yhdet ristiäiset, yhdet synttärit, yhdet rippijuhlat ja yhdet ylppärit. Jos oikein tuuri käy, myös yhdet häät !

Proceedings of the Royal Society B:n julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksosia synnyttävät naiset ovat elinvoimaisempia ja hedelmällisempiä kuin yhden lapsen synnyttäjät ja elävät yhden lapsen synnyttäneitä pidempään.

Aina on rinnalla joku, joka on elänyt juuri samat henket. Ensimmäiset synttärit, eka koulupäivä.. Se tuttu ja turvallinen, johon voi aina luottaa.

Seuraavan lapsen saa hoidettua vaikka yhdellä kädellä, sillä kaksosten kanssa siihen on tottunut. ;)

Meidän pojat ovat tiimi, joiden kasvua ja kehitystä koen etuoikeudeksi seurata. Ihan kuka vaan äiti ei tätä palettia saisi pidettyä kasassa. Ihan kenestä vaan ei olisi tuplien äidiksi. Ihan kuka vaan ei tätä pääsekään kokemaan. Joten annetaan kateellisten ja tietämättömien kauhistella. Meillä on jotain, mitä suodaan vaan harvoille ja valituille! Hei, tuplamammat! Olkaahan ylpeitä itsestänne ja siitä mitä olette saaneet ja mihin pystyneet! Me ollaan saatu jotain, mistä niin kovin harva pääsee nauttimaan !

Tex Mex -kokkailuja !

Me päästiin Blogiringin kautta mukaan erittäin mieleiseen kampanjaan! Kuten ehkä olette aiemmin julkaisemistani resepteistä huomanneet, tykätään molemmat Henkan kanssa kovasti tulisesta ruuasta, ja usein käytetään varsinkin chiliä ruokien maustamiseen. Valion Tex Mex -juustoraasteet on siis kuin tehty meitä varten!

Juustot on pakattu näppäriin 150g:n pusseihin, ja maustamista helpottaa se, että raasteissa mausteet ovat jo valmiina. Vaikka tuote on luokiteltu voimakkaaksi, ei se ole ollenkaan liian tulista. Myös meidän pikkujätkät vetelivät näitä ruokia mielellään! Nyt siis jakoon meidän perheen muutamat suosikit!Myös muita juustoisia reseptejä kannattaa käydä katsomassa Blogiringin kampanjasivulla !

Juustoiset uuniburritot

450g maustamatonta broilerin filesuikaletta
1 tl mustapippuria
½ tl chilirouhetta
ripaus suolaa
2 isoa sipulia
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
1 punainen paprika
1 prk ananaspaloja
1 prk salsaa (mild, medium tai hot oman maun mukaan)
pala gorgonzola juustoa
8 kpl tortillalettuja
150g Valio maustettua tex mex juustoa

1. Paista broileri ja lisää mausteet
2. Siirrä kypsät broilerinsuikaleet pois pannulta sivuun odottamaan.
3. Suikaloi paprikat ja sipulit ja freesaa ne kuumalla pannulla.
4. Lisää sipuli-paprika seokseen purkki salsaa sekä ananaspalat
5. Asettele tortillaletut pellille ja täytä ne. Pohjalle sipuli-paprika seosta, päälle broilerinsuikaleita. Murenna gorgonzolaa broileripalojen päälle.
6. Pyöritä täytetyt letut rullalle, ja käännä avonainen puoli alaspäin. Ripottele päälle reilulla kädellä Maustettua Valio Tex mex juustoa.
7. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 10min, tai kunnes tortillaletut alkavat ruskistua.

Nauti nachojen, salsan ja guacamolen kanssa.

Tulinen broileripiirakka

 
pohja:
150g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhoja
125g maitorahkaa

täyte:
2,5dl Valio Crea paahdettu sipuli creme fraichea
200g Valio maustettua tex mex juustoraastetta
1 kananmuna
300 g maustamatonta broilerin filesuikaletta
puolikas purjo
150g fetajuustoa

päälle ripotellaan 100g Valio maustettu tex mex juustoraastetta

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon pehmeäksi sulatettu voi. Sekoita maitorahka seoksen joukkoon.
2. Ruskista broileri ja mausta suolalla sekä pippurilla. Suikaloi purjo ja paloittele fetajuusto.
3. Taputtele taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan.
4. Sekoita creme fraiche, juustoraaste ja kananmuna keskenään. Kaada seos pohjan päälle.
5. Ripottele päälle purjot, broilerit ja fetat. Lisää vielä loppu juustoraaste valmiin piirakan päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 25-30 min.

 

Yhteistyössä 

Valio

Entäs se äidin välikausi ?

Lasten välikaudesta on tullut hypetettyä ja heukutettua jo moneen otteeseen. Blogissakin on pyörineet kuvat poikien haalareista, pipoista ja kuravaatteista. Mutta entäs äiti? Missä jamassa on äidin välikausivaatetus?

No, ei liene yllätys, että lastenvaatteisiin ja -kenkiin panostaessa omat tarpeet jäävät taka-alalle. Mistä johtuu se kieroutunut ajatusmaailma, että lasten pukeutumiseen voi syytää rahaa ihan mielin määrin, laatuhan maksaa! Mutta omien vaatteiden kohdalla sitten valitsee sitä heikkoa laatua ja halpoja tuotteita? Itsehän siellä ulkona poikien kanssa olen, joten eikös ne omat vaatteet ole ihan yhtä tärkeitä? Ne vieläpä kestävät vähän pidempään oikeankokoisina kuin lastenvaatteet.

Kuorivaatteiden osalta ulkoilutamineet näyttävät oikein hyvältä myös minun osalta, vain kumisaappaat puuttuvat edelleen.  Mutta sitten kun katsoo niitä siistimpiä kaupunkivaatteita, ei kaapissa olekaan mitään. Taidan olla jo niin mammautunut, että kaappikin on täynnä yhtä mukavuusvaatetta! Ainoa siistimmäksi luettava takki on harmaa, vuosia vanha H&M:n villakangastakki, joka joutaisi jo kiertoon. Se on kaiken lisäksi liian lyhyt omaan makuun. Kaipaisin niin kunnolla istuvaa ja tyylikästä villakangastakkia, ilman huppua. Sellaista, jonka voisi laittaa sekä farkkujen, että tarvittaessa hameenkin kanssa.

Takit, huivit ja hanskat; www.zalando.fi kengät www.bianco.fi

Ja kun kerran shoppailun makuun pääsee, niin myös kenkävarasto kaipaisi täydennystä. Jo vuosia multa on puuttunut kunnolliset nahkasaappaat. Joka kausi hankin ne halvat tekonahkaiset, jotka sitten kestää sen yhden tai kaksi kautta ja lähtee sitten parilla eurolla kirpparille. Kerralla jos raaskisi panostaa, saisi pitkäksi aikaa hyvät kengät. Nahkahanskatkin kaipaisivat jo uudistamista. Huiveja onneksi löytyy ihan joka lähtöön, eli niitä ei ainakaan tarvitse hankkia!

PCO - Mitä, Miten, Miksi?

Helmikuisen Kaksplussan artikkelin jälkeen, on tullut useita kysymyksiä liittyen siinä mainitsemaani PCO:hon. Mikä se on? Miksi mulla on se? Miten se vaikuttaa lastensaantiin? Ja milloin mulle se tuli?

Aika avoimesti olen aina kertonut omasta PCO:sta. en ole ikinä kokenut sen olevan niinkään sairaus, vaan enemmän oire, joka nyt vaan lisää vähän haastetta raskautumiseen

PCO tarkoittaa, että munasarjoissa on monta kystaa. Se ei ole kuitenkaan samaa kuin PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, mutta voi aiheuttaa sen. Monirakkulaisuuden alkusyy on usein se, että aivolisäkkeestä erittyy liikaa LH-hormonia eli lutropiinia. Näin PCO:ta kuvailee Wikipedia.

PCO on siis oire, jossa munasarjoissa on monta yhtä suurta munarakkulaa, mutta yksikään niistä ei jostain syystä kasva niin suureksi, että "poksahtaisi" irti munasarjasta ja lähtisi kohti kohtua. Ovulaatio jää siis usein tapahtumatta ja tästä syystä myös kuukautiset ovat todella epäsäännölliset.

PCO ja PCOS menevät usein sekaisin. PCO:ssa kyse on kuitenkin oireesta eli monirakkulaisista munasarjoista ja niiden aiheuttamasta lapsettomuudesta tai raskautumisen ongelmasta, kun taas PCOS on oireyhtymä, johon monirakkulaisten munasarjojen lisäksi liittyy muitakin oireita. Ylipainoa, hirsutismia, aknea...

Tarkasti ei tiedetä miksi PCO:ta esiintyy joillakin naisilla (tutkimusten mukaan 5% naisista kärsii PCO:sta, ja se on yksi yleisimmistä lapsettomuuden syistä), perinnöllinen yhteys on myös mahdollinen.

Mä itse kuulin omasta PCO:sta ensimmäisen kerran gynekologilta joskus 2010. Olin juuri vaihtanut ehkäisyvalmistetta ja todella epäsäännölliset kuukautiset ihmetytti. Kierrot venyivät helposti moneen kuukauteen ja kestivät sitten reilusti yli viikon. Kivuliaat ne eivät oikeastaan koskaan olleet, ainoastaan todella epäsäännölliset. Gynekologi halusi ultrata munasarjat sulkeakseen muut syyt pois. Pöydällä maatessani gyne sitten vaan totesi mulla olevan polykystiset munasarjat. Siis anteeksi mitkä?

Mun onneksi, yliopistolla tekee keikkaa ehkä maailman ihanin gynekologi, joka on erikoistunut lapsettomuushoitoihin ja avannut oman klinikankin Joensuuhun. Sainkin sitten hyvän ja selkeän kuvauksen siitä, mistä oireessani on kyse. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärilleni siitä, ettei hän missään vaiheessa lähtenyt pelottelemaan minua. Ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti ultrauksen jälkeen oli; "haluatko raskaaksi, kuukautiset, vai jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti." Siinä tilanteessa olin lievästi sanoen hölmistynyt, sillä raskaus ei kesken opintojen ollut varsinaisesti ensimmäisenä mielessä. Koko käynnin ja senkin jälkeen, olin siinä uskossa että raskautuminen olisi ihan helppoa, kunhan sitä vaan vähän avustetaan alkuun. Jo silloin mulle kerrottiin, että halutessani raskaaksi, söisin vaan parin päivän ajan joitain pillereitä, jotka sitten aikaansaa ovulaation ja siinä se. Vauva tulossa! Onneksi mulla oli siis niin positiivinen lääkäri. Lähdin vastaanotolta hyvillä mielin. Olin vihdoin saanut tietää, miksi mun kierrot on olleet aina niin outoja. Enkä ollenkaan pelännyt sitä, että raskaaksi tuleminen olisi joskus vaikeaa tai mahdotonta.

Meni pari vuotta, enkä oikeastaan vaivannut koko pco:lla päätäni. Menkkoja mulla tuli 2-4 vuodessa, mutta se nyt ei varsinaisesti haitannut. Kukapa niitä kauheasti kaipaisi? Se mikä enemmän rassasi, oli ne jatkuvat raskaustestit joita varmuuden vuoksi tein sulkeakseni raskauden mahdollisuuden pois. Kun vuonna 2012 alettiin puhua vauvan yrittämisestä, jätettiin ehkäisy pois jo aika ajoissa. Missään vaiheessa en itse uskonut raskauden alkavan ilman hormoneja, joten en voi sanoa stressanneeni asialla oikeastaan mitenkään.

Syksyn tullen, varasin ajan samaiselle gynekologille. Sain reseptit teroluteihin sekä clomifeniin ja ohjeet niiden käyttöön. Lääkäri vaikutti hyvin luottavaiselta raskautumiseen ja sanoikin, että varmaan puolen vuoden sisään olisin raskaana. Jos en, pidettäisiin parin kuukauden tauko hormoneista. Googlettelin paljon PCOta sinä syksynä. OIkeastaan silloin vasta ymmärsin mikä mulla oikein oli. Onneksi silloinkin netin keskustelut oli pullollaan positiivisia kokemuksia ja onnistuneita hoitoja. Vieläkään en osannut edes ajatella, ettei vauva olisi mahdollinen. Olin kuitenkin valmistautunut ainakin puolenvuoden, jopa parin vuoden odotteluun. Myös se mahdollisuus, että lasta yritettäisiin hedelmöityshoidoilla, kävi paristi mielessä. 

Keskustelupalstat olivat myös pullollaan onnistuneita raskautumisia, joiden seurauksena oli tullut kaksosia ja kolmosia. Otinkin heti puhelun lääkärille ja tiedustelin kontrollien tarvetta. Lääkärin mukaan, mun annostus oli niin pieni, ettei riskiä/mahdollisuutta monikkoraskaudelle oikeastaan ollut.

Ensimmäisen viidenpäivän satsin clomifeniä otin syyskuun alussa. Oltiin sovittu Henkan kanssa, että ottaisin hormonit kaikessa hiljaisuudessa, jottei touhujen kanssa tulisi painetta. Oltiin myös puhuttu, ettei ruveta metsästämään ovulaatiota millään testeillä. Laskeskelin ovulaation ajankohdan noin suunnilleen ja niihin aikoihin pidin huolen, että vauvantekoa harjoiteltiin riittävän usein. Olin valmistautunut, ettei vauva lähtisi alulle ensimmäisellä yrityksellä. Silti lokakuun alussa alkaneet menkat masensi. Kun kierron pituus selvisi, totesin laskeneeni ovulaation ajankohdankin ihan metsään. Seuraavaan kiertoon päätin ottaa avuksi ovulaatiotestit. 

Seuraavan satsin clomifenia söin kierron alkuun lokakuussa. Tässä kierrossa avuksi otettiin myös terolut ja sen keltarauhashormonit. Nyt päätin pelata varman päälle ja bongata ovulaation clearbluen hymiöovulaatiotesteillä. Varmistin myös sen, että ovulaation tullessa munasoluilla oli aina jotain millä hedelmöittyä.  Olin lukenut aiemmin, että punaviinin juominen ovulaation jälkeen helpottaisi munasolun kiinnittymistä, joten koska loma meillä sattui juuri sopivaan saumaan, nautin kymmenenä iltana ovulaation aikaan ja jälkeen lasin punaviiniä. Liekkö siitä johtunut hyvin kiinnittyneet kaksi munasolua ;)?

Loppu onkin historiaa. Kymmenen päivää todetun ovulaation jälkeen tein hennon plussatestin ja pari viikkoa siitä, ultrassa kuultiin ne legendaariset sanat. "Siinä on sydänäänet ja tuossa toiset. Onnea, teille tulee kaksoset!"

Vasta oman raskautumisen jälkeen, aloin kuulla niitäkin tarinoita, kun raskautta yritettiin vuosia siinä onnistumatta. Moni PCOsta kärsivä, oli saattanut syödä useamman clomifen-kuurin, kolminkertaisella annoksella itseeni verrattuna, eikä silti ollut raskautunut. Varsinkin sen syksyn Erilaiset äidit -jakso avasi omia silmiä, ja sai arvostamaan sitä, miten helposti oma raskaus oli alkanut. Raskauden alku tunnelmia voit lukea täältä!

Eli vaikka mun "ongelma" rinnastetaan yhdeksi lapsettomuuden syyksi, en koe että oltaisiin ikinä kärsitty lapsettomuudesta tai, että oltaisiin oltu lapsettomuushoidoista. Silti ajattelen, että tiedän siitä lapsettomien tai pitkään yrittäneiden kokemasta tunneskaalasta jotain. Usein loukkaa ne ihmisten yleistykset ja oletukset siitä, että lapseton olisi jotenkin katkera tai pettynyt jos läheisille tulee vauvauutisia ennen häntä. En tietysti voi puhua kuin omasta puolesta, mutta mun mielestä on jopa vähän ylimielistä ajatella niin. Eihän kenenkään toisen raskaus tai vauva ole multa pois.

PCO:n sanotaan joskus katoavan synnytyksen myötä. Mä en tiedä kuinka mulla on käynyt, sillä mun munasarjoja ei ole vielä ultrattu raskauden jälkeen. Kierrot mulla kuitenkin on säännöllistyneet ihan valtavasti siitä, mitä ne ennen raskautta oli. Parhaimmillaan, neljä kiertoa peräkkäin olivat 28-31 päivää pitkiä. Ei tunnu monesta varmaan yhtään erikoiselta, mutta mulle, ihmiselle jonka kierrot ovat aina olleet kaikkea 15-150 päivän välillä, tämä on jo aika iso juttu! Vaikka välillä on ollut myös 50 päivän kiertoja, mulla on vahva usko siihen, että jotain mun kropassa tapahtuu toisin, kuin ennen raskautta. 

Kun meillä joskus sitä kolmatta lähdetaan toivomaan ja yrittämään, kokeillaan sitä ensin ihan täysin luomusti. Jännää! :D

Jotenkin mun on ihan hirveän vaikea kirjoittaa tästä. Ei siksi, että tämä olisi vaikea aihe puhua, vaan siksi etten oikein tiedä mitä kertoisi. Jos nyt jotain oleellista jäi kuitenkin kertomatta, laita kommenttia, kerron mielelläni lisää! 

Leikki on lapsen työtä.

Poikamme kasvavat päivittäin isommiksi ja kehityksen huomaa varsinkin leikissä. Leikin määrä kasvaa koko ajan ja päivittäin vaan lisääntyy se aika, jonka pojat viettävät leikkihuoneessa leikkien. Aikuisen leikiksi mieltämää poikien toiminta ei varsinaisesti ole, vaan enemmän leikissä keskitytään työntämään leluja, rakantamaan palikoilla ja tutkimaan erilaisia leikkihuoneen tavaroita.  Yhdessä ei osata vielä rakentaa leikkiä, mutta sulassa sovussa lapset istuvat vierekkäin ja tekevät omia juttujaan, tai seuraavat toisen touhuja. Pojista huomaa kuitenkin selvästi jo sen, mitkä lelut ovat niitä suosikkeja.

Ensimmäisenä elinvuotena suosituimpia leluja olivat selvästi kaikki ääntelevä, rapiseva ja värikäs. Kun pojat oppivat liikkumaan, mukaan tuli työnnettävät lelut. Kävelykärry on pysynyt jo kuukausia pinnalla suosituimpana poikien leluna. Myös iso muovinen traktori, sekä Little people -bussi ovat selkeitä suosikkileluja, joista usein nousee se suurin riita. Soivat ja ääntelevät lelut ovat mieleisiä edelleen, kuitenkin sellaiset lelut joista tulee selkeä laulu tai sävelmä napista painamalla, ovat enemmän mileeen kuin vain piippaavat tai rapisevat lelut. Vauvaleluista ollaankin siirrytty jo hetki sitten isompien lasten leluihin.

Poikien motoriikka kehittyy vauhdilla. Sen huomaa erityisesti hienomotoriikkaa vaativista leikeistä, kuten mega bloksien kokoamisesta, tai palikkatornin kasaamisesta. Helppo FP:n muovinen rengastorni ei kiinnosta ollenkaan yhtä paljon, kuin vaikeampi Ikean puinen torni. Mega bloksit ovat entistä suositumpia nyt, kun kumpikin pojista on oppinut kasaamaan niitä itsekin. Pojat tekevät kahden tai kolmen palan kasoja, irrottavat ne ja kasaavat uudelleen. Palapeleihin kummallakin on myös suuri kiinnostus, mutta purkaminen on aina kivempaa kuin kokoaminen. Taidot eivät kummallakaan vielä riitä siihen, että palat saataisiin oikeille paikoille.

Autot ovat molempien mieleen. En tiedä johtuuko se siitä että ne ovat autoja, vai siitä että niitä voi työntää. Työntäminen on tällä hetkellä nimittäin IN! Toinen ehdoton uusi suosikki on Fischer Pricen Little People -sarja, jota olen poikien vauva-aikana pikkuhiljaa kirppareilta ja aleista heille kerryttänyt.

Nyt alkaa tulla selvästikin esille uusi mielenkiinnonkohde leikissä, varsinkin Kasperille. Meillä ei kotona ole ollenkaan leikkiastioita tai nukkeja poikien leikeissä. Vaikka kuinka olenkin itse sitä mieltä, ettei lasten leluissa tarvitse erotella tyttöjen ja poikien leluja, vaan lelulla kuin lelulla voi molempien sukupuolten edustaja leikkiä mielenkiinnon mukaan, on meidän lelurepertuaari hyvin "poikalelu"voittoinen. Leikkikavereiden luona leikkiessä molempia selvästi kiinnostaa leikkiastiat ja niistä syöminen. Eilen Perheentalolla käydessä huomasin, kuinka KAsper leikki oikeastaan koko siellä oloajan nukella. Hän työnsi nukkea rattaissa, laittoi sitä sänkyyn nukkumaan ja syötti tuttipullosta. Ja mielenkiinto oli selvästi lähtöisin pojasta itsestään, sillä tarjolla olisi ollut paljon myös niitä perinteisiä poikien leluja. Myös Perheentalon leikkikeittiö tuntui kiehtovan poikia kovasti. Uuniin laitettiin toistuvasti kattilaa, luukkua avattiin ja suljettiin ja lusikalla syötiin lautaselta. 

Arjen askareissa huomaa päivittäin, kuinka äidin ja isin tekemiset kiinnostavat poikia ja meidän toimintaa matkitaan. Ruuanlaiton seuraaminen on pienestä saakka kiinnostanut heitä, ja kuten siivouspostauksessa kerroinkin, siivous on myös poikien suosikkijuttuja. 

Pakko on myöntää, etten ole osannut ajatella poikien leikkiä tai muutakaan kehitystä kovinkaan teoreettisesti, vaan aika pitkälle meillä on edetty tunteella. Nyt kuitenkin päiväuniaikaan selailin vanhoja koulukirjoja ja palauttelin mieleen lapset kehitystä. Myös google oli jälleen oiva apu ja Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyikin hyvä teksti lapsen leikistä. 

Kehittyminen vaatii lasta harjoittelemaan, kokeilemaan ja etsimään mielekästä toimintaa. Kaikki kehityksen osa-alueet houkuttelevat lasta, ja siksi hän liikkuu, puhuu, ajattelee, kysyy, kuuntelee ja puuhaa jatkuvasti. Toimiessaan lapsi oppii, harjaantuu, käsittelee sisäistä maailmaansa ja käy läpi tunteitaan. Hän oivaltaa itsestään uusia asioita, näkee uusia näkökulmia sekä selkiinnyttää minäkuvaansa ja itsetuntoaan.

Toiminta, tekeminen, aikuisen näkökulmasta katsottuna "pelkkä leikki" on arkipäivän terapiaa. Leikki on lapsen tapa sopeutua ympäristöstä ja itsestä tuleviin paineisiin ja etsiä niille luovia ratkaisuja. Leikissä lapsi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Leikin merkitys lapselle, MLL (lue koko artikkeli täältä)

Tämä uusi "valaistuminen" lasten leikistä, ajoi mut etsimään netistä erilaisia astioita, kotileikkitavaroita, sekä nukentarvikkeita. Leikkikeittiön hankkimista ollaan mietitty jo pitkään ja se tuleekin isoimpana toiveena poikien joululahjalistalle. Nimipäivät kuitenkin lähestyvät molemmilla lokakuussa, joten silloin kummallekin voisi hankkia jotain kotileikkeihin liittyvää. Netti on onneksi pullollaan erilaisia leikkiastiastoja ja ruokapaketteja todella kohtuuhinnalla. 

Ikean leikkikeittiö on aina ollut mun suosikki, kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Kokovalkoisena tämä kävisi meille paremmin, mutta menee varmasti myös tuollaisena koivuisena. Plaston astiasto taas vaikutti kattavimmalta, joten siitä taitaa tulla nimipäivälahja toiselle pojalle.

kuvat lainattu www.ikea.fi sekä www.toysrus.fi

 Perheentalolta löytyy tuollaisia perinteisiä sateenvarjoratastyylisiä nukenvaunujen ja niitä mietin myös pojille. Harmittavaa vaan, mistään verkkokaupasta ei tunnu tuollaisia löytyvän kuin pinkkinä.. Onko kaikki "tyttömäinen" oikeasti aina oltava pinkkiä!? Ei mulla varsinaisesti mitään pinkkiä vastaan ole, se ei vaan oikein ole värinä mun makuun. Mutta varmaan pojille sitten tulee tällaiset suloisen pinkit nukenvaunut :D. Toys R usilta löytyy myös ihan mielettömän söpöt kaksostenvaunut! Nämä on varmaan ihan pakko saada pojille, jos nukkeleikit alkavat enemmänkin kiinnostaa! Nukkeja tuntuu löytyvän joka mallisia, ja niiden hankinta jätetään ainakin tostaiseksi väliin, sillä multa löytyy pari omaa vanhaa nukkea, jotka varmasti ajaa ainakin toistaiseksi asiansa. Katsellaan nukkeja sitten uudestaan joulun aikaan! Ja tuo siivoussetti taitaa sitten tulla toiselle pojista nimipäivälahjaksi.

kuvat lainattu lelukauppa Toys R Us:n sivuilta www.toysrus.fi

Mitkä ovat teidän lasten suosikkileikkejä tällä hetkellä? Entä mitä leikkejä tykkäsitte itse leikkiä pienenä?

Leikkihuoneen uudet ihanat väripilkut !

Monella taitaa tulla lapsen kasvaessa eteen se, että hoitolaukku menettää merkityksensä, ja tilalle riittäisi paljon pienempikin kassi tai reppu. Meille siihen tilanteeseen ollaan tultu nyt viime kuukausien aikana, kun matkassa mukana kulkee enää pari vaippaa, kosteuspyyhkeet ja nokkamuki. Hoitolaukussakin ollaan jo hetki sitten siirrytty isosta Brion laukusta pienempään Marimekkoon, jonka saa paljon kätevämmin kulkemaan vaunujen aisaan. Itse olen kuitenkin vielä niin riippuvainen hoitolaukusta, etten osaa oikein siitä lähteä täysin luopumaan. Sinne saa niin kätevästi kaikki omat tavarat, eikä mukana tarvitse kantaa enää omaa laukkua. Olen todella huono käyttämään käsilaukkuja..

Lapsille ollaan jo jonkin aikaa mietitty reppuja. Tavaraahan niihin ei oikeastaan tarvitse mahtua, sillä pojat eivät käy kerhossa tai päiväkodissa. Yökyläilyjenkin varalle mukaan lähtee varmasti isompi kassi. Eikä pieni nyt kovin paljoa jaksakaan kantaa. Jotkut reput kuitenkin haluttiin hankkia. Jotkut pienille pojillemme juuri sopivat. Kaikki reput tuntuvat olevan ihan valtavan isoja, joten suurin osa kivoista repuista karsiutui kokonsa vuoksi pois. Kun pojat sitten saivat Lapin reissusta palanneilta isomummilta- ja -papalta vähän tuliaisrahaa, lähdettiin viikonloppuna Lasten tavaratalo Päivänsäteeseen etsimään pojille niitä juuri oikeita reppuja. Ja reputhan löytyi. Ihanat SkipHopin pöllöt, jotka olivat juuri passelit pikkumiesten selkään ja mikä kaikkein parasta, ne muuntuvat tarvittaessa valjasrepuiksi!

Reput laitettiin vielä toistaiseksi koristamaan leikkihuoneen naulakkoa. Katsotaan, milloin ne pääsevät ensimmäistä kertaa käyttöön! Eikö olekin söpöt!

Vileda tekee hyvää ! +sisältää siivousvinkkejä

 Yhteistyössä Vileda

Jos joku ei sitä vielä tiennyt, mä rakastan siivoamista. Paras rentoutumiskeino mulle on siivoaminen. Eikä vaan mikään perussiivoaminen, vaan kunnon iso viikkosiivous. Se kun saa jynssätä AJAN KANSSA puhtaaksi ihan koko kodin. Lapsiperhearjessa ikävintä on juuri se, että vaikka siivottavaa olisi vaikka kuin, siihen käytettävissä oleva aika on tosi rajallista. Usein aika on pois lapsilta ja perheen yhteiseltä tekemiseltä.

Ei siis varmaan tarvitse kahdesti kertoa kuinka innoissani olin Viledan tarjotessa yhteistyötä. Viledan tarjouksesta mahtavaa teki se, että sain paitsi uusia ihania siivousvälineitä, myös mahdollisuuden tehdä hyvää Viledan kanssa. Vileda nimittäin lahjoittaa 100e jokaisesta kampanjassa mukana olevan bloggaajan siivousvinkin sisältävästä blogipostauksesta lasten ja nuorten mielenterveystyön kehittämiseen ! Viledan ja Lastenklinikoiden kummien yhdessä toteuttaman kampanjan tavoitteena on lisätä yksi tunti lisää aikaa lapsille. Asiantuntijoiden mukaan nimittäin yksi suurimmista lasten ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymiseen johtavista tekijöistä on juuri perheen yhteisen ajan väheneminen. Vileda on kerännyt yhteistyössä Lastenklinikoiden Kummien kanssa jo huikeat 70 000e lasten ja nuorten hyväksi! Pidetään peukkuja, että summa tästä vielä nousee!

Mä en millään osannut valita vain yhtä siivousvinkkiä, jolla siivousaika saataisiin pienenemään, joten jaan teille nyt vähän useamman!

1. Ensimmäinen ja mun mielestä oleellisin vinkki on ihan ehdottomasti se, että koska siivousta ei millään saa lapsiperhearjesta pois, tehdään siitä siivouksesta perheen yhteistä tekemistä!
Jo meidän yksivuotiaat ovat innoissaan mukana siivoamassa. Viledan lahjoittama moppi on noussut lelusuosikiksi numero yksi, jopa ohi imurin! Lapset ottavat innoissaan mallia kuinka kaakeleista pyyhitään kalkkijämät ja miten tasoilta pyyhkäistään pois pölyt. Välillä tietysti jammaillaan musiikin tahtiin, sekä lauletaan kovaa ja korkealta!

2. Siisti siivouskaappi!
Paljon helpompi ja kivempi on aloittaa siivoukset, kun siivouskaappi on siisti ja kaikki tarpeellinen kädenulottuvilla! Joka siivoukseen on omat liinansa ja aiheensa, ja ne ovat kätevästi kädenulottuvilla mukaan napattavaksi.

 
3. Viledan Magical-suihke.
Ihan must-tuote joka kotitalouteen! Tämä oli mulle ihan vieras tuote tähän asti.  Mä tuskailen aina niiden kalkkijämien kanssa kylppärin- ja saunanlasiovessa, ja olenkin valehtelematta kokeillut joka ainoata kylpyhuoneen siivousainetta niihin! No empä tuskaile enää, kun magical-suihkeella ne kaikki sai yhdellä pyyhkäisyllä pois!  Tämän pitäisi jättää pyyhittyyn pintaan myös joku suoja, ettei lika pääse tarttumaan siihen enää kunnolla. Ihan huippu! Myös tuo kuvassakin näkyvä Miraclean-sieni, on ihan joka lapsiperheen pakko hankkia! Sillä lähtee kaikki pinttyneet liat kuten kahvi- ja teejäämät tai väriliitusotkut! Itse kokeilin tätä lavuaarin tummentumiin, joihin on kokeiltu kaikki myrkyt ja suihkeet, mutta mikään ei irrota pinttynyttä likaa. Tässä sienellä ja vedellä ne lähti niiin ihanan helposti!

4. Mikrokuituliinat pölyjen pyyhkimiseen.
Pölyt tarttuvat liinaan ja pysyvät siinä leviämättä enää siivottuun pintaan, eikä voimakkaita tuoksuja tai siivousaineita tarvita. PInnat voi pyyhkäistä puhtaaksi paljon nopeammin ja helpommin kuin jos seurana olisi perinteinen rätti ja puhdistusaine. Toinen ihan huippujuttu on kertakäyttöiset siivousliinat tai vauvan kosteuspyyhkeet! Mä pyyhin meidän syöttötuolit aina niillä! Puklurätitkin on meillä edelleen käytössä, sillä niillä käsien ja naaman pesu lapsilta sujuu keittiössä paljon kätevämmin, kuin vaikka talouspapaerilla. Lisäksi ne ovat keittiöpyyhkeitä pehmeämpiä herkälle iholle.

5.Siivoa usein.
Mä itse olen huomannut, että kun siivoaa joka päivä vähän jotain, säästyy niiltä pitkiltä maratonsiivouksilta ja pinttyneeltä lialta. Meillä imuri alkaa olla osa sisustusta, sillä joka päivä pitää imuroida ainakin keittiö. Myös moppi on helposti käden ulottuvilla, sillä saa nopeasti ja helposti lattiaan jääneen lian pois.

Mikä on teidän tehokkain pikasiivouskikka?