Uutta lastenhuoneisiin !

Yhteistyössä Pikkunorsu.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden klikkailusta en itse hyödy mitenkään. 

Edellisessä sisustuspostauksessa puhuinkin, että poikien sänkyihin pitäisi hankkia päiväpeitot ja kaapissa olevasta Marimekon Boboo-kankaasta pitäisi ommella sänkyihin koristetyynyt.

Nyt tyynyt on ommeltu ja päiväpeittojen virkaa toimittaa vielä villaiset huovat, sillä Ikean-reissu on vielä edessä! Olin kuitenkin malttamaton, ja uudistuksia huoneisiin piti saada, sillä Pikkunorsu lähetti meille ihanat sisustustaulut molempiin huoneisiin!

"Pikkunorsu on suloinen julistekauppa, josta löydät tutut lastenlaulut julisteina ja kortteina. Valmistamme myös kortteja ja tarroja, joissa seikkailevat Pikkunorsun pienet eläinkaverit."

Me on laulettu pojille "Autolla ajetaan varovarovasti"-laulua ihan pienestä asti. Kiinteitä syömään harjoitellessa laulu sai molempien suut aukeamaan ammolleen, ja se on edelleen yksi tehokkaimmista syöttölauluista! Laulu myös tuntuu edelleen rauhoittavan poikia, oli tilanne mikä vaan. Se olikin selvä valinta Pikkunorsun valikoimista poikien leikkihuoneeseen. Seurakseen taulu sai HB Homen puiset pikkuautot, jotka pojat saivat ristiäislahjaksi.

Laulutaulu on juuri sitä, mitä leikkihuone tuntui tarvitsevan! Tykkään kovasti taulun leikkisyydestä, mutta silti selkeistä linjoista ja graafisuudesta! Ihana!

Nukkumishuoneeseen selvä valinta oli taas "tuiki tuiki tähtönen". Nykyisin laulua ei tule niin paljon laulettua, mutta varsinkin poikien ollessa ihan pieniä, kun iltasatuja ei vielä luettu, lurautettiin nukkumaan käydessä tämä laulu. POjat oppivat siihen, että laulu tarkoitti yöunille käymistä.

Taulu sijoitettiin Rasmuksen sängyn yläpuolelle. Sänkyihin tuli molemmille kaksi pientä Boboo-tyynyä! Eikö olekin kivoja?

Oletteko te kuulleet ennen Pikkunorsun julisteista? Lastenlauluvaihtoehtoja on vaikka kuinka, eli kaikille varmasti löytyy suosikki! Yksi ihana oli mun mielestä "Pieni ankanpoikanen"-taulu, jossa laulun viimeinen KVAAK oli keltainen! Sekin olisi sopinut noiden uusien tyynyjen seuraksi tosi hyvin!

Löytyykö teiltä kotoa Pikkunorsun tuotteita? Jos löytyy, kannattaa ne kuvata ja tägätä instagramiin #pikkunorsu ! Jokaisen tägääjän kesken arvotaan nimittäin kuukausittain Pikkunorsun juliste!

Tietääkö kukaan sitä "Korkealla pilven päällä liitää lentokone metrin mittainen...."-laulua? Jos sellainen Pikkunorsun valikoimiin tulee, kotiutuu se varmasti heti meille! Tällä hetkellä se on yksi poikien suosikkilauluista! :)

Myös aakkostaulut sopisi tosi hyvin lastenhuoneisiin, erityisesti vähän isommalle lapselle!

Kasvatan lasta, ihanaa yksilöä, en massanmukaista sukupuolta.

Mä luen itseni suvaitsevaksi ja erilaisuutta kunnioittavaksi ihmiseksi. Väitän etten ole rasisti tai että omaisin putkinäön, joka suvaitsee vaan yhden mielipiteen. Uskon siihen, että jokainen mielipide on oikea, jos se vaan voidaan perustella hyvin. Vihaan sitä, että ollaan jotain mieltä koska vaan ollaan. Jos mielipide kerrotaan, pitää jokaisen kyetä perustelemaan miksi niin ajatellaan. Ihmisen arvottaminen materian ja ulkonäön mukaan saa karvat nousemaan pystyyn. Raha tai rahattomuus ei automaattisesti tuo onnea, vaan ihminen itse vaikuttaa omaan onnellisuuden asteeseen ja tunteeseen. Kaikkien kanssa ei tule toimeen, eikä voikaan tulla, mutta ketään ei pidä syrjiä mielipiteensä takia. Toisaalta taas ulkoisen habituksen perusteella ei pidä myöskään luoda ensivaikutelmaa tai ennakko-odotusta ihmisestä. Ulkokuori pettää usein, ja sisältä löytyykin ihan toisenlainen ihminen, kuin ennakko-odotus antoi ymmärtää. Vihaan ennakko-odotuksia!!

Näin kasvatan myös lapseni. Erilaisuus on ihanaa. Se, että lapsikin ymmärtää erilaisuuden rikkautena, on meidän kasvatuksessa tavoite. Lapseni ei tule ikinä syrjimään kehitysvammaista, köyhää, lihavaa, lyhyttä, pitkää tai punahiuksista lasta vain siksi, että toinen ei ole hänen peilikuvansa, tai ajattele asioista samalla lailla kuin hän. Ei ainakaan, jos minulla on valta vaikuttaa siihen.  Lapsellani on tottakai oikeus itse valita lapset joiden kanssa hän leikkii, mutta haluan opettaa hänet siihen, ettei ulkoinen erilaisuus tai eroava ideologinen ajatusmaailma tee toisesta välttämättä huonoa leikkikaveria. Erilaisuus saattaa tuoda leikkiin ihan toisenlaista syvyyttä kuin mitä siihen muuten tulisi.

Lapseni leikkii leikkejä. Ei tyttöjen leikkejä, ei poikien leikkejä, eikä tyttöjen tai poikien leluilla. Lapseni leikkii sitä leikkiä, juuri sillä lelulla kuin itse haluaa. Jos hän valitsee leikikseen nukkeleikin ja syöttää nukkeja pinkki tutu päällä, hän saa tehdä sen. Se ei tee hänestä outoa tai mieleltään vääristynyttä, vaan kertoo hänen mielikuvituksestaan. Vanhempana minun velvollisuuteni on kasvattaa lapsestani itsevarma ja oman-arvonsa tunteva. Jotta sitten kun hän ehkä valitsee jonkin yhteiskunnallisesta valtavirrasta eroavan mielenkiinnon kohteen tai tavan toimia, hänellä on eväät puolustaa itseään ja olla ihan juuri sitä mitä on, välittämättä muiden puheista.  Kieltoja perustellaan usein sillä, että muuten lapsi tulee kiusatuksi. Koulumaailma on julma. Kiusatuksi voi tulla ihan mistä syystä vaan, siinä missä sitä erilaista lasta voidaan kiusata hänen erilaisuutensa vuoksi, voidaan yhtälailla massaan uppoavaa lasta kiusata ihan mistä syystä vaan. Aina kiusaaminen ei vaadi edes syytä.

Kotileikki ei ole tyttöjen leikki. Se on leikki, jossa lapsi leikkii arkea. Harjoittelee tärkeitä taitoja, joilla on tai ei ole hyötyä tulevaisuudessa. Meillä ei ole kotitöissä miesten tai naisten töitä, miksi niitä olisi lasten leikeissä? Lapset tulevat saamaan kasvettuaan leikkikeittiön leikkeihinsä, enkä näe sen olevan millään tavalla liian tyttömäinen. Tekeehän meillä isikin ruokaa ja keittiötöitä. 

Lapseni saa käyttää kaikkia värejä vaatteissaan. Ei ole olemassa tyttöjen tai poikien värejä, on vaan värejä. Tummia värejä, kirkkaita värejä, hempeitä värejä. Toiset niistä mielletään enemmän feminiineiksi kuin toiset, mutta lapsen käytössä sillä ei mielestäni ole väliä. Tyttö voi käyttää sinistä ja vihreää ja poika pinkkiä sekä punaista. Mielestäni lapselle tulee antaa mahdollisuus käyttää eri värejä. Ihan kaikkia värejä, eikä täyttää hänen vaatekaappiaan vain yhdellä.  Tutkimusten mukaan yhden ainoan värin käyttäminen lapsella, vaikeuttaa hänen tasa-arvoiseksi aikuiseksi kasvamistaan.  Väri leimaa lapsen helposti tietyntyyliseksi. Vaaleanpunaisella söpösteleväksi, sinisellä rohkeaksi. Haluan lapseni olevan HÄN, ei vaatteiden perusteella arvotettu ja niiden mukaan lokeroitu.

Jos lapseni lempilakanat ovat vaaleanpunaiset Rakkausmuumi-lakanat, saa hän nukkua yönsä niissä. Se että hän tykkää hempeistä vaaleanpunaisista lakanoista ei tee hänestä heikompaa tai huonompaa äijää. Päinvastoin avarakatseisen ja tiedostavan. Hän tietää mitä haluaa ja mistä pitää.

Lapseni ei tarvitse alkaa pelaamaan jääkiekkoa, koska se on poikien laji. Hän saa myös aloittaa tanssin tai baletin, jos se hänestä tuntuu kiinnostavalta. Minä olen vanhempi, joka tukee lastani siinä mitä HÄN haluaa tehdä.

Vanhempi on se, joka asettaa lapset rajat ja säännöt, joiden sisällä lapsi valitsee. Meillä uskotaan kasvatuksessa rajojen ja rakkauden kombinaatioon. Sopivassa suhteessa molempia.  Vanhemman säännöt ovat juuri ne, jotka hän kokee hyviksi ja tarpeellisiksi. Toinen vanhempi ei voi sanoa niiden olevan huonoja tai järjettömiä. Jokainen kuitenkin kasvattaa vain sitä omaa lastaan. Ei naapurin tai sukulaisen.

Minulla on kaksi ihanaa, täydellistä ja kaunista pientä poikaa. He saavat itkeä jos heitä itkettää. Nauraa jos heitä naurattaa. Kertoa päivästä niin että heitä kuunnellaan. Tehdä valintoja niin että heitä tuetaan. Turvata vanhempiin joka hetkessä kun pelottaa. 

Se, että lapsesta kasvaa tasapainoinen, toisia-ajatteleva, rehellinen ja empaattinen ihminen on monen asian summa. Paitsi kasvatus, myös vertaissuhteet vaikuttavat valtavasti siihen, millainen lapsesta kasvaa. Siksi koenkin, että hyvän kasvatuksen vastapainona, lapsi tarvitsee myös hyvät vertaiset. Eli ”kunnolliset” ystävät. Niin raa’alta kuin se kuulostaakin, minusta vanhempi päättää kenen kanssa lapsi viettää aikaa. Piste. Sitä ei päätetä ulkonäöllisten syiden, taloudellisten tai edes ideologisten aatteiden perusteella , vaan puhtaasti toiminnan. Jos koen, ettei toisen lapsen seura ole hyväksi omalle lapselleni, on minulla oikeus ja velvollisuus kieltää lastani viettämästä aikaa tämän lapsen kanssa. Näin sanottuna kuulostaa aika kamalalta, mutta olen mielummin kamala, jos sillä voin estää lastani myöhemmin joutumasta huonoihin piireihin.

Kasvatuksella haluan tukea lasteni kasvua itseajatteleviksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi.  Haluan että he ensisijaisesti ovat yksilöitä, heitä itsiään eikä poikia, kaksosia tai miehiä. Heillä on oikeus tehdä niitä asioita, pukeutua sen värisiin vaatteisiin ja leikkiä niitä leikkejä juuri sen sukupuolisen lapsen kanssa kuin ITSE haluavat.

Vaikka lapseni ovat sukupuoleltaan poikia, ei heidän tarvitse upota mihinkään lokeroon ja toimia sen lokeron sääntöjen mukaan. Mies ei muka puhu, pussaa eikä näytä tunteita. Lasteni pitää pystyä puhuamaan vanhemmilleen kaikesta. Osata kertoa milloin suututtaa, miksi ja mikä sen aiheuttaa. Kertoa ihanista hetkistään, avautua ja luottaa. Osata sanoa anteeksi, kiitos ja rakastan sinua. Lapseni, sukupuolestaan huolimatta, ei pidä joutua turruttamaan tunteitaan vain koska se ei jollekin sukupuolelle ole ominaista.

Vielä vuosia me vanhempina päätämme ison osan lastemme asioista ja tekemisistä. Ja niin sen kuuluukin mennä. Lapsen pitää kuitenkin myös saada itse vaikuttaa häntä koskeviin asioihin, sen verran kun se hänen ikäkaudelleen on mahdollista.  Vanhempi opettaa lapselle neuvottelua, keskusteluja ja kompromisseja.  Jos lapselleni tulee valtaisa Hello Kitty-kuume jossain vaiheessa, koen että vanhempana minulla on oikeus kieltää lasta päällystämästä itseään ja huonettaan Hello Kittyyn. Sillä en mielestäni rajoita lasta, vaan opetan hänelle kohtuutta. Ei ole tervettä hurahtaa täysillä ja totaalisesti vain yhtään asiaan, vaan oppia tykkäämään monesta. Ei mielenkiintoa tarvitse rajata vain yhteen piirroshahmoon vaan niitäkin voi fanittaa useampia.  Lapselle voidaan hankkia vaikka hello kitty yöpuku, mutta häntä ei tarvitse kuorruttaa pelkällä hahmolla päästä varpaisiin. Minä vanhempana annan siis lapselle rajat joissa hän valitsee itselleen mieluisimman vaihtoehdon.

Tällä hetkellä tuntuu vallitsevan se ajatus, että jokainen poikalapsi tulee kiinnostumaan Disney Pixarin Carsista ja Lentskareista ja tyttö Hello Kittystä. Ei ole vaihtoehtoa, ettei niistä kiinnostuta missään vaiheessa. Miksei? Eiväthän aikuisetkaan aina kiinnostu yhdestä ja samasta asiasta muiden kanssa. Lapsi voi tykästyä Chuggingtoniin, Muumeihin tai vaikka Lohikäärmeratsastajiin. Ei se, että jotkut tykkäävät CARSista tai Kittyista tarkoita että kaikki automaattisesti pitävät. Vanhempana haluan tarjota lapselleni vaihtoehtoja, enkä olettaa hänen tykkäävän vain siitä yhdestä, vain koska toisetkin pitävät. 

Sukupuoli on mielestäni tärkeä asia, siksi en koekaan olevani täysin sukupuolineutraalisuuden kannattaja. Haluan lasteni tietävän heidän olevan sukupuoleltaan poikia. MUTTA sukupuoli ja poikana olo eivät saa määrittää sitä, millaisista asioista he saavat kiinnostua tai millaisia he ovat. Pojilta monesti hyväksytään koulumaailmassa enemmän huonoa käytöstä kuin tytöiltä. Poikia pidetään matematiikassa tyttöjä parempina ja tyttöjä kielissä. Nämä ennakkoluulot ja –käsitykset haluaisin kitkeä kasvatuksestamme kokonaan pois. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että sukupuoliroolit käännettäisiin päinvastaisiksi, vaan siitä, että pojille mahdollistetaan erilaisia toimintatapoja ja asioita OMAN mielenkiinnon mukaan.

Mitä ajatuksia teksti teissä herätti? Onko teillä tytöillä tyttöjen vaatteet ja pojille poikien leikit, vai meneekö roolitukset sekaisin? 

MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET SUKUPUOLISENSITIIVISESTÄ KASVATUKSESTA? 

Ainoa oikea juhannuskakku !

Meidän juhannuspäivän jälkkäri oli ihanan kesäinen Britatorttu!

Voi kuinka hyvää se oli!

1. Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita joukkoon kuivat aineet seoksena vuorotellen maidon kera.
2. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (25 x 30 cm) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
   
3. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 min.
   
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes valkuaisvaahto pysyy kulhossa, vaikka kulho käännetään ylösalaisin. Levitä marenki lusikalla pohjalle. Paista vielä uunin keskiosassa 180 asteessa 15 min eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.
   
5. Vatkaa täytteeseen 4dl kuohukermaa ja pilko 500g tuoreita mansikoita. Halkaise pohja puoliksi, laita täytteeksi reilusti kermavaahtoa ja mansikoita, lisä kansi päälle. Pinnalle mansikoita ja kermaa. SYÖ HETI!
   

Käyttökokemus: Stokke TrippTrapp

Syöttötuolien hankinta oli meille ajankohtaista puoli vuotta sitten.

Mä haaveilin TrippTrappista, mutta mietittiin myös muita vaihtoehtoja. Pohdintoja kirjoittelin täällä. Kannattaa käydä lukemassa tuon postauksen kommentit myös, sieltä löytyy myös hyviä vinkkejä!

Päätös oli sitten kuitenkin se Tripp Trapp. Myös Ikean antilopit kävi meillä olemassa muutaman viikon ajan. Valintapäätöksestä kirjoitin täällä.

Nyt kun tuolit ovat olleet meillä puoli vuotta, on jo korkea aika kertoa kokemuksia!

RAKKAUS.

Sitä se on. Jos materiaan voi rakastua, niin sitä tämä varmasti on!

En enää vaihtaisi meidän syöttötuoleja mihinkään! 

Tripp Trappien ehdottomat isot plussat ovat:

+ jämäkkyys. Tuoli ei kaadu sitten millään.

+ ulkonäkö. Tuoli on kaunis, ja näyttää hyvältä.

+ pitkäikäisyys. Käyttöikä vauvasta vaariin.

+ kapea istuinaukko. Lapsi istuu tuolissa selkä ja vatsa kiinni babysetissä. Ruoka ei tipu syliin, ja tuolista nouseminen on vaikeampaa.

+ ergonominen istuinasento. Lapsi istuu jalat tuettuina jalkatuelle.

Huonojakin puolia Tripp Trapista löytyy.

Pinnat on tosi vaikea pitää puhtaina! Varsinkin kun pinta on puuta, saa olla varovainen ettei maali lähde hilseilemään! Hyväksi puhdistuskeinoksi oonkin todennut vauvojen puhdistuspyyhkeet! Riittävän hellävaraisia, mutta kuitenkin tehokkaita pinttyneeseenkin likaan.

Puhtaanapito on työläämpää puisessa kuin muovisessa tuolissa. Mutta toisaalta, kun kumpikin tuoli pitää jokatapauksessa pyyhkiä joka syönnin jälkeen tai vähintään kerran päivässä, miksei sitten kerralla ottaisi hyvää ja pitkäikäistä tuolia?

Tripptrapin yksi parhaista puolista on ehdottomasti sen jämäkkyys! Pojat innostuvat joskus (lue: aina) heilumaan tuoleissaan, ja TrippTrappin kanssa saa turvallisin mielin olla varma etteivät he saa tuoleja kaadettua! Perinteisiin puusyöttötuoleihin poikia ei voi laittaa, ne nimittäin keikkuvat ihan liikaa. Tripptrapissa heiluminen saa tuolin vaan liikkeelle muttei keikkumaan.

Tripptrapissa on lisäksi jatkepalat jaloissa, jotka vaikeuttavat keikkumista entisestään. Meillä on vasta nyt viime viikkoina koettu valjaat tarpeelliseksi, tähän asti pojat eivät päässeet nousemaan tuoleistaan. Tuolin kapeus onkin yksi tuolin hyvistä puolista! Me otettiin selkänoja babyseteistä jo pois, mutta silti istuintila on sen verran kapea, että jalan nostaminen jalka-aukoista on vaikeaa, eikä lapsi siksi itse pääse yhtä helposti nousemaan kuin muissa tuoleissa.

Muovisuoja lattiaan on ihan mahtava! Ruokasotkujen siivoaminen muovista on paljon helpompaa kuin parkettilattiasta.

12 kuukautta

12 kokonaista kuukautta nuo pienet pojat ovat jo olleet meidän ilona ja onnena. 

Seuraavassa kuva molemmista joka kuukaudelta.

Vasemmalla Rasmus ja oikealla Kasper.

On ne vaan maailman kauneimmat, ihanimmat ja rakkaimmat pienet pojat <3

Virallisia 1v kuvia odotellessa ;)

Synnytyskertomus vuoden takaa !

Keskiviikko 12.6 alkoi samanlaisena kuin mikä tahansa päivä. Henkka lähti aamulla töihin ja mä vietin päivää kotona. Ohjelmassa ei ollut mitään kummempaa, mahan koko ahdisti ja koska kaikki vaatteet kiristi ei edes kiinnostanut lähteä minnekään. Oli raskausviikko 35+6 ja seuraavana päivänä olisi taas neuvola. Kaikki tuntui epäonnistuvan sinä päivänä ja ärsytyskäyrä oli melkoisen korkea. Mietin olisinko lähtenyt vuokraamaan Filmtownista leffan ja hakemaan irtokarkkeja. Päädyin kuitenkin koneelle shoppailemaan H&M:n alennusmyynteihin. Kello oli kolme. 

 

Sohvalla surffaillessa tunsin kuinka housuun lorahti jotain. Ensimmäinen ajatus oli, että tulipa paljon valkovuotoa. Ajattelin vielä, että ei voi olla lapsivettä koska sitä ei tullut litratolkulla. Kampesin itseni sitten sohvalta ylös ja vessaan. Vessassa sitten lorahti desin verran housuun. Siinä vaiheessa mietin vielä, että olikohan tämä nyt lapsivettä.. Kun toinen desi lorahti tiesin varmaksi. Se oli lapsivettä!! Taisin kiljua puoli ääneen vessassa. Se olisi menoa nyt!!

 

Puoli neljä soitin Henkalle. Se ei vastannut, joten soitin synnärille. Ne kysyi vauvojen tarjonnasta ja koska en ihan varmaksi osannut sanoa, edellisestä ultrasta kun oli kuitenkin viikko ja vauvat oli myllänneet valtavasti sen viikon aikana. Kätilö halusi mennä varman päälle ja käski mun soittaa ambulanssin ja hurauttaa saikulle. Ambulanssi siksi, että jos vauvat olisi perätilassa olisi vaarana että jalka, käsi tai napanuora tuontyisi itsestään ulos. Soitin siis hätäkeskukseen ja tilasin ambulanssin. Hätäkeskuksessa neuvottiin menemään konttausasentoon odottamaan ambulanssia. Pää peppua alemmas. Kyllä tuntui hölmöltä. Siinä sitten lisäsin vähän meikkiä, peitevoidetta silmänalusiin ja ripsaria silmiin. Hiuksetkin sutaisin siistimmin. Eihän sitä nyt ihan räjähtäneenä lähdetä synnyttämään! :D Ambulanssia odotellessa surffailin puhelimella facebookissa. Olin aiemmin päivällä päivittänyt tilakseni "Niitä päiviä, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä ollenkaan." Isäni oli kysellyt syytä huonoon päivääni ja hänelle laittelinkin viestiä, että ei haittaa enää, nyt meni lapsivesi!!

Ambulanssi sitten tuli reilussa viidessä minuutissa ja sain kuitenkin itse kävellä kyytiin. Muistin jopa äitiyskortin! Kontillaan eteisessä ollessa oli vielä pieni epäilys, että meenköhän nyt ihan turhaan saikulle. Jos se ei ollutkaan lapsivettä. Ovesta ulos kävellessä lorahti kuitenkin niin reilusti, että olin varma että lapsivettä se oli. Ambulanssissa sitten katsottiin verenpaine ja saturaatio(?) sekä sokerit. Kaikki ok, verenpaine oli korkealla mutta johtui kaiketi jännityksestä. Alapaine kuitenkin oli jotain 75 paikkeilla. Sokerit 4,4 eli ihan ok.

Saikulle tultua piti nousta tutkimuspöydälle ja taas lorisi. Sainkin sairaalavaatteet siinä vaiheessa. Sitten odoteltiin lääkäriä. 

 

Naistentautien erikoislääkäri tulikin hetken päästä erikoistuvan lääkärin kanssa. Erikoistuva ultrasi ensin tarjontaa ja totesi molempien olevan RT. A-vauvan pää oli kiinnittynyt hyvin ja B:nkin pää oli hyvin sijoittuneena. Sitten sisätutkimus ja pettymys oli melkoinen kun lääkäri totesi kaulan olevan poissa mutta kohdunduun olevan vain sormelle auki juuri ja juuri. Ajattelin et niin vähän! Voi ei :/ Lääkärikin totesi, että koska supistuksia ei ollut, todennäköisesti käynnistettäisiin aamulla. Siihen asti voitaisiin odotella ennen kuin infektioriski nousisi liian korkeaksi. Kyllä masensi. Lääkäri vielä kokeili lantion luita(?) melko kovakouraisesti, totesi sen joskus vauhdittavan supistuksia. Henkkakin saapui jossain siinä vaiheessa paikalle. Olin soittanut sille uudestaan saikulle soittamisen jälkeen ja saanut sen vieläpä kiinni. Taisi olla aika ylläri kun totesin vesien menneen :D

Saatiin oma huone, jossa laitettiin mut käyrille. Supistuksia tuli 6-8 min välein, mutta tosi heikkoina. Sellasia mahan kovenemisia ne vaan oli. Ei tyntuneet selässä yhtään. Vettä lorisi vaan koko ajan. Käyränoton jälkeen Henkka lähti käymään kaupassa ja hakemaan jotain syömistä. Sain luvan syödä saliin siirtymiseen asti. Sen jälkeen olisi lopetettava myös juominen. Syötiin ja lähdettiin kävelemään sairaalan rappusia. Käveltiin ensin kolmoskerroksesta nollaan ja sieltä vielä ylös yhdenteentoistakerrokseen mutta supistuksia se ei saanut aikaan. Hissillä sitten takaisin alas. 

maha 35+6

Huoneessa katsottiin Greyn anatomiaa, jonka aikana yökätilö tuli esittäytymään ja ottamaan käyrää. Nyt supistuksia ei tullut nimeksikään. Aamuseitsemältä lääkäri sitten arvioisi tilanteen uudelleen ja päätettäisiin mahdollisesta käynnistyksestä. Kyllä ärsytti. Tiesin, että käynnistämällä käynnistyvä synnytys etenee yleensä hitaammin kuin spontaanisti alkava. Tuntui että tässä menee ikuisuus. Sanoinkin Henkalle, että varmaan lauantaina sitten syntyvät viimeistään jos kerran to aamuna käynnistetään. Henkka lähti yhdeltätoisa kotiin nukkumaan ja mäkin sammuttelin valot ja yritin löytää mukavaa asentoa. Vettä lorisi joka liikkeestä ja vessassa piti ravata jatkuvasti. Nukkumisesta ei tullut mitään ja yhdeltä havahduin jostain horroksesta kipeähköön supistukseen joka lorautti taas ison satsin vettä. Mietin, että meniköhän nyt B:ltäkin lapsivedet.. Seurailin tilannetta puolentunnin ajan, jolloin selkään säteileviä supistuksia tuli n. 10 min välein. Ei olleet vieläkään kipeitä, mutta tuntui jo. Soitin kätilön paikalle ja taas otettiin käyriä. Nyt oli supistukset melko säännöllisiä mutta tulivat silti vain 6-8 min välein. Nyt ne kuitenkin tuntui jo enemmän. Kätilö laittoi mulle kanyylin ja antibiootit tippumaan. Lisäksi sain kipupiikin ja lämpimät (kuumat) geelipussit selkään ja mahaan. Myös joku streptokokkinäyte(?) otettiin. 

 

Geelipussit ei auttaneet, ne vaan ahdisti ja oli liian kuumia, joten kätilön lähdettyä otin ne pois. Makuullaan ahdisti myös, joten nousin kävelemään ja liike auttoikin supistuksiin. Soitin Henkalle ja kysyin voisiko se tulla mun seuraksi. Ärsytti kävellä yksin huoneessa ympyrää. Henkka oli jo nukkunut pari tuntia ja ehdotti että tulisi seittemältä lääkärin kierrolle. Pyysin kuitenkin että tulisi viimeistään neljältä. Hiton mies. Puhelun jälkeen jatkoin kävelyä. Pesin naaman ja peitin tummat silmänaluset. Tukka pois silmiltä myös!

Puoli kolmelta yöllä soitin taas kätilön. Kipupiikki ei tuntunut tekevän mitään vaikutusta ja vain liike tuntui auttavan. Tehtiin sisätutkimus ja kohdunkaula 2cm auki. Kätilö ehdotti suihkua ja jumppapalloa ja suostuinkin tähän. Soitin Henkalle ja vähän tiukemmin käskin nostaa perseen sängystä ja ilmestyä tänne. En varmasti valvoisi koko yötä itse! Se olikin jo lähdössä kotoa. Oli kuitenkin noussut mun edellisen puhelun jälkeen ja keittänyt kahvia ja tajunnut ettei voisi jäädä kotiin. 

 

Istuin suihkussa jumppapallon päällä, kun Henkka kolmelta tuli. Suihku ja lämmin vesi riitti helpottamaan supistuksia aluksi. Keskityin myös hengittämään rauhassa ja syvään. Koko ajan hoin mielessä "rentouta leuka, rentouta leuka". Olin myös lukenut synnytyslaulusta ja kokeilin sitäkin yksin suihkussa ollessa. Jotain siinä hymisin, mutta tuli niin hölmö olo, että lopetin. Tajusin, ett suihkussa oli se säätönappi, josta veden sai suihkuamaan kovalla voimalla. Koitin sillä suihkutella alavatsaa supistusten aikana ja auttoi tosi hyvin! Neljän aikaan kyllästyin suihkussa oloon ja puin päälle. Liikuin supistusten aikana ja Henkka hieroi alaselkää. Ei se kipuun kauheasti tehonnut, mutta supistukset oli vielä siedettäviä ja niitä pystyi kestämään. Soitettiin kätilö, taas otettiin käyrät ja tehtiin sisätutkimus. Supistukset tuli 3-4 min välein ja kohdunkaula 3cm auki. Nyt oli tosissaan kipeitä supistuksia, mutta edelleen kestettävissä. Selällään käyrillä makaaminen oli aika tuskasta ja ei oikein pystynyt olemaan liittymättä. Kätilö kertoi, että epiduraali voitaisiin laittaa kunhan kohdunkaula 4 cm auki. Ehdotti ammetta ja koska suihku oli toiminut niin hyvin suostuin. Kello oli tällöin viisi.

 

Amme oli ihana. Aluksi olin siinä ilman ilokaasua, mutta puolentunnin kärvistelyn jälkeen halusin ilokaasun. Aluksi en ihan tajunnut miten kaasu toimi ja pari tosi kipeää supistusta jysähti oikein kunnolla. Heikompiin kaasu tehosi hyvin mutta kovemmat tuntui sitten sitäkin kovemmilta. Henkka laittoi puhelimesta soittoluettelon soimaan ja se vei ajatuksia vähän muualle. Supistukset oli kipeitä ja sattui tosissaan mutta edelleen tuntui, että pystyn kestämään ne kipeimmätkin. En halunnut nousta ammeesta ennen kuin olisin varmasti sen 4 cm auki ja epiduraali mahdollinen. Kertaalleen kaasun annostusta nostettiin. Henkka päätti hetken mun kärvistelyä katsottuaan et nyt riitti ja soitti kätilön nostamaan annostusta. Tieto tehokkaammasta kaasusta auttoi taas muutaman supistuksen pidemmälle. 06.15 alkoi epätoivo iskeä, kun aloin tajuta et hetkinen, supistukset tulee varmasti alle minuutin välein. Tuntui että päällä oli supistus koko ajan. Kun yksi loppui, toinen alkoi. Puoli seitsemältä ähisin Henkalla, että nyt se kätilö tänne, haluan sen epiduraalin! Nousin ammeesta ja kerran vielä hengitin kaasua ja siinä tuntui että sain sen jopa tehoamaan hyvin. Nyt sattui. 

 

Henkka on jälkeenpäin kertonut, että muuten synnytys oli hänelle helppo mutta tämä viimeinen puolituntinen ammeessa oli kauhea. Tuntui niin pahalta mun puolesta, että melkein itku tuli. Kun ei voinut auttaa mitenkään. Voi että rakastan sitä paljon <3

Kiireellä mentiin sitten synnytyssaliin, koska anestesilääkäri oli juuri käymässä. Luojan kiitos sitä ei enää tarvinnut odottaa! Kello oli 6.45 kun kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kohdunkaulan olevan 9,5cm auki. Multa kysyttiin tuntuuko ponnistamisen tarvetta? Olin vähän ihmeissäni, miltähän sen pitäisi tuntu.. Joten vastasin ettei tunnu. Hengittelin ilokaasua aina supistuksen alkaessa ja taisin jatkaa hieman liian pitkään, sillä todellisuuden taju alkoi hämärtyä. Kuulin kuinka anestesialääkäri esitteli itsensä, muistan että seoli nainen ja tummahiuksinen. Kai? Kuulin myös kuinka kaksi kätilöä mietti ääneen laitetaanko epiduraali vai spinaali. Ehtiikö epiduraali vaikuttaa vai mennäänkö ilman puudutusta? Meinasin jo kiljasta että ei varmasti mennä, kun ne onneksi itsekin tajusi asian järjettömyyden. Mumisivat vaan jotain ensisynnyttäjästä ja kaksosista. Kätilöt päätyivät spinaaliin ja sanoivat että varmasti vauvat puoli kymmeneen mennessä syntyvät. Hengitin kai edelleen ilokaasua, koska äänet alkoivat "junnata" ja sumeta. Selkärankaa pyyhittiin desifiointiaineella. Ilokaasu pisti pään sen verran sekaisin, että tuntui kuin sitä olisi vedetty parikymmentä kertaa edestakaisin. Kun mulle sanottiin, että hengitä syvään, se kuulosti siltä kuin olisi sanottu hengitähengitähengitähengitähengitä, syväänsyväänsyväänsyväänsyvään. Kun mua käskettiin laittaa jalat koukkuun kuulin sen ja ymmärsin mutta jalat ei tehneet mitään vaikka ajattelin, että jalat koukkuun. Hetken päästä tajusin lopettaa ilokaasun hengittämisen ja sain jalat koukkuun. Anestesialääkäri käski köyristää selkää. Köyristin, mutta lääkäri sanoi sen olevan edelleen ihan notkolla. Ajattelin, että tuleppa kuule itse köyristämään selkää tän mahan kanssa!! Tuota en tainnut kuitenkaan ääneen sanoa. Sitten tunsin kuinka neula upposi selkään ja kirveli vähän. Tunsin, kuinka neula oli selkärangassa.

Sitten käännyttiin selälleen ja tunsin kuinka supistus alkoi tulla. Ajattelin vielä, että voi hitto nyt ne otti multa sen ilokaasun pois, kun tunsin kuinka supistus vaan kuivui kokoon ja puudutus alkoi vaikuttaa. Olo normalisoitui nopeasti hetken päästä olin ihan oma itseni ja ajattelin että jes, nyt alkaa se loppusuora, joka ei onneksi kestä kauan! Kello oli tällöin 07.15. Jalat tuntui puutuneilta eikä supistuksia tuntunut. Oli hyvä olla. Kätilö vaihtui aamukätilöön siinä vaiheessa ja sain luvan alkaa rauhallisesti ponnistella aina supistuksen tullen.

 

Nyt olin vähän pihalla. Ponnistaa? Miten se tehdään? Makasin selällään yläselkä vähän koholla ja suu oli ihan kuiva. Sain onneksi huuhdella suun kunhan sylkisin vedet pois. Hemoglobiini oli vain 99 mutta verenpaineet ihan hyvät. En tuntenut supistuksia, mutta onneksi ne piirtyi käyrälle niin tiesin milloin niitä tulee. Ponnistamisen tarve tuli pari kertaa. Pikkuhiljaa siinä ponnisteltiin, mutta kovin aktiivista se ei ollut. Piti odottaa kahdeksaan, jotta lastenlääkäreiden vuoro ehtisi vaihtua :D

 

Kello sitten tuli kahdeksan ja porukkaa alkoi lappaa sisään. Oli mun oma kätilö, joka hoiti synnytyksen ja vielä toinen kätilö joka odotteli B-vauvan syntymää mun vasemmalla puolella ja tsemppasi aina välillä. Sitten oli synnytyslääkäri ja erikoistuva synnytyslääkäri, jotka ultrasi B-vauvan tarjontaa ja odotti, milloin hyökkäävät mahaan kiinni ettei Onni ehdi kiepsahtaa ympäri Aarteen synnyttyä. Sitten oli vielä kolme lastenlääkäriä. Myös kolmas kätilö pyöri paikalla. 

 

Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 40 minuuttia, josta Aarteen (Rasmuksen) syntymään vaadittiin 24min ja Onnin (Kasperin) 16min. Onnia ponnistettiin kuitenkin vaan 6 min, toi kymmenen minuuttia meni siihen, että odoteltiin supistuksia ja lääkärit ohjasi Onnin synnytyskanavaan.

 

Luulin, että ponnistusvaiheessa en enää tuntisi mitään kun olihan mulla kuitenkin puudutus. Yllätyksenä tulikin, että vaikka supistukset ei tuntuneet, vauvojen syntymän kyllä tunsin. Ja se se tuntuikin tosi inhottavalta. Se ei ollut samanlaista kipua kuin supistukset vaan valtavaa paineentunetta ja sitä että tuntui kuin halkeaisin kahtia. Psyykekin oli kovilla, kun tuntui ettei se vauva synny ikinä! Kätilö vaan koko ajan hoki, että seuraavalla syntyy. No eipä syntynyt. Tuskastutti myös kun en yhtään tiennyt milloin tulee supistus.. No, lopulta Aarre(Rasmus) räpiköi itsensä ulos ajassa 8.44. Painoa oli 2585g ja pituutta 46cm. Apgar pisteet 9/9/9 ja päänympärys 35cm. Se tunne kun vauva viimein oli ulkona, oli ihan mieletön. Helpotus siitä kun se alkoi itkeä ja kaikki oli muutenkin hyvin, oli ihan valtava. Sain nopeasti nähdä Aarteen ennen kuin lastenlääkärit nappasi sen mukaansa puhdistettavaksi ja tarkastettavaksi. Henkka lähti mukaan ja tuli takaisin kertoen, että vauvalla oli kaikki hienosti <3.

 Kun Aarre oli syntynyt, synnytyslääkärit hyökkäsi kiinni mahaan ja alkoi ohjailla Onnia kohti synnytyskanavaa. Sitten odoteltiin taas supistuksia, joiden alkamisesta mulla ei taaskaan ollut mitään tietoa. Sain jotain supistuksia tehostavaa lääkettä kanyyliin ja kai se tehosi kun 16 minuutin päästä sain rinnalle pienen B-vauvani. Onni syntyi tasan kello 9.00 ja painoi 3010g. Pituutta Onnilla oli 48cm ja päänympärys 34,5cm. Apgarpisteet 9/9/9. Onnikin tarkastettiin lastenlääkärien toimesta ja molemmat saivat siirtyä mun kanssa vuodeosastolle. Molemmilla kaikki kunnossa <3.

 

 

 

Istukatkin tuli yhdellä satsilla ulos ilman sen kummempia ongelmia. Olin ihan varma että repeämiä oli tullut, siltä se nimittäin tuntui. Yllätys olikin kun kätilö sanoi ettei tikattavaa ollut, päätyi kuitenkin varmuuden vuoksi laittamaan kaksi tikkiä, jottei jälkikäteen tarvitse korjailla. Syötiin vielä lounas synnytyssalissa ja pojat sai ekat maidot mahaansa. Mä pääsin käymään vessassa ja suihkussa ennen kuin lähdettiin vuodeosastolle.

Kaikenkaikkiaan oltiin osastolla kuusi päivää ennen kuin kotiuduttiin. Särkylääkkeitä söin varmuuden vuoksi pari päivää, mutta kun olo oli melko normaali lopetin niiden syömisen. Muutenkin tunsin oloni aika normaaliksi. Istuminen sujui hyvin ja kohtukin pieneni vauhdilla. Olo oli välillä aika itkuinen mutta meni ohi aina melko nopeasti. 

 

Nyt kun synnytyksestä on jo yli kolme viikkoa tunnen oloni jo aika omaksi itsekseni. Painoa raskaudesta jäi mutta saattaa se olla vielä turvotustakin. Maha on vielä vähän pehmoinen ja hyllyvä muttei tosiaankaan niin pahasti kuin raskausaikana oletin. Napa ei varmaan koskaan palaudu enää sellaiseksi kuin se oli, mutta se taitaakin olla ainoa pysyvä juttu mikä raskaudesta jäi. Siis vauvojen lisäksi. Raskausarvet jäi onneksi niin pinnallisiksi, että nekin on jo melkein kadonneet. Heinäkuun lopussa on jälkitarkastus, jonka jälkeen voi toivottavasti aloittaa aktiivisen liikunnan niin omat farkutkin vielä joskus mahtuu jalkaan. Ihannepainoon on kuitenkin vielä matkaa.

Arjenhelpotukset monikkoäidille

1. Turvakaukaloiden telakat autoon

Väittäisin, että tämä on melkein ehdoton niin monikko- kuin yksösäidillekin. Pieni panostus siihen nähden, että vauvan ja kaukalon asettaminen ja irrottaminen autoon ja autosta on paaaaaljon helpompaa. Jos vielä haluaa helpottaa arkeaan, niin autoon vaunut, joiden kanssa kaukalo yhdessä muodostaa travel systemin. Gracolta ja Britaxilta ainakin löytyy niin yhdelle kuin kahdellekin vauvalle sopivia. 

2. Astianpesukone

Ilman astianpesukonetta olisin varmaan jo hajonnut tähän arkeen. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä tiskaamiseen. Mä laitan kaiken koneeseen, paistinpannua lukuunottamatta. Joo, myös pullot ja niiden tuttiosat. Pesun jälkeen vaan huuhtasen kylmällä vedellä pahimmat pesuainejäämät pois.

Kun pojat oli ihan pieniä 0-2kk pesin pullot käsin ja desifioin sitten kattilassa. 2-4kk pesin koneessa ja desifioin sen jälkeen kattilassa. Nyt vaan pesen koneessa.

3. Kuivausrumpu

Toinen asia mihin aika ei vaan riitä on pyykkien ripustaminen. Mun mielestä kuivausrummun huonot puolet voittaa ne hyvät puolet 6-0. Aivan sama, jos vaatteet kutistuu yhden koon, tai ne kuluvat nopeammin. Rummuttamisen jälkeen ne on kuivia, sileitä ja pehmeitä. Valmiita viikattavaksi kaappiin. Aikaa säästyy melkein pari tuntia viikossa. (pesen kuusi koneellista pyykkiä viikossa ja jos jokaisen koneellisen jälkeen ne pitäisi vielä ripustaa ja kerätä pois narulta, jotkut vielä silittää, pari tuntia menee helposti.)

Kuluttaa ehkä joo sähköä enemmän kuin narulla kuivatettaessa, mutta sekin on vielä aika pieni häviö siihen nähden, että viikkoon saa lisää tunteja.

Yksi negatiivinen asia kuivausrummussa kuitenkin on. Kun vaatteet kuivataan rummussa ei niistä irtoa kosteutta huoneilmaan, jota taas tulee narulla kuivattaessa. Kun tähän lisätään koneellinen ilmanvaihto, on meillä huoneilma tosi kuivaa talvisin. Nenätipat ja ilmankostutin onneksi sitten helpottaa kovimpaan pakkasaikaan.

4. Sitterit

Mun mielestä ihan ehdoton pakkohankinta monikkoperheissä. Pieniä vauvoja ei pysty syöttämään samaan aikaan mitenkään muuten kuin tukemalla pullot suuta vasten. Tai pystyy varmasti, mutta tämä keino on vaan helpoin. Samalla voi seurustella molempien kanssa.  Sittereitä pystyy myös keinuttaa yhdellä jalalla tai kädellä, jolloin toinen käsi on vapaana toiselle vauvalle. Sittereiden käyttöaika meillä oli 0-6kk.

5. Vaunut

Hyvät, monikäyttöiset, riittävän kapeat mutta myös tilavat, muunneltavat vaunut. Väittäisin, että kun kerran panostaa, niin kiittää itseään vielä monena päivänä. Valintaprosessiin kannattaa myös käyttää aikaa, netistä löytyy valtavasti tietoa vaunujen plussista ja miinuksista. Mutta toisaalta taas, se mikä käy yhdelle ei toimi toisella, joten kannattaa myös koeajaa vaunut ennen ostoa.

Meidän vaunut on olleet ihan huiput. Koppia en enää kesävauvoille hankkisi, ne oli käytössä niin pienen hetken, korvaisin ne pehmeällä kantokopalla.  POjat mahtuu vielä pitkään nukkumaan niissä täysmakaavassa asennossa. Vaunut on järeät lenkkeillessä, mutta kääntyvien etupyörien avulla tosi näppärät käsitellä pienissäkin tiloissa. Pyörätuolileveys takaa sen, että vaunuilla mahtuu kaikista ovista sisään. Ja jos ei mahdu, niin valitusta tekemään! :D

Renkaat on vaunujen alla eikä sivuilla, joten istuimet ovat leveämmät. Leveyttä istuimissa on tosi hyvin, joten isompikin lapsi mahtuu sinne mukavasti talvikamppeissaan.

Tärkeintä tuplavaunuissa on mun mielestä helppo kasaus. MOnesti liikkuu yksin vauvojen kanssa, joten kasausmekanismi ei saa olla liian vaikea, tai toisaalta vaunut liian painavat. Näissä kasaus on helppo, ja autoon nostaminenkin sujuu lukituksen vuoksi. Painoa on, muttei onneksi liikaa.

6. Toiset vaunut

Ei millään muulla tavalla tarpeelliset kuin sillä, että on ihanan helppoa, jos autossa on jo yhdet vaunut. Säästyy siltä kasaa, nosta autoon, kasaa, kasaa taas autoon, nosta taas autosta ja pistä jälleen kokoon.

Kun takakontissa olevat vaunut ovat vielä sen verran pienet, että sinne mahtuu jotain muutakin, niin kaupoillakäynti on huomattavasti helpompaa!

Ja vielä, jos toiset vaunut on muunneltavissa yhden lapsen vaunuiksi, on ne ihan must-hankinta!

Jos nyt saataisiin kaksoset, hankkisin näihin sopivat kaukalot, jolloin siirtymät olisivat vielä vähän helpompia..

7. Iso hoitolaukku

Vaikka lähtisi ihan vaan käväisemään kaupungilla, kahdelle lapselle ja yhdelle äidille tarvitsee mukaan jos jonkinlaista tavaraa. Ihan pieni hoitolaukku ei riitäkään. Meillä on Brio, ja se on palvellut tosi hyvin. Tilaa ja taskuja on paljon, mutta voisi se silti olla vielä vähän isompi..



8. Bumbot

Ehkä turhin näistä helpotuksista. Käyttöikä ainakin meillä oli tosi lyhyt, 5-8kk. Ja silloinkin harvemmin. Mutta koska oon aikalailla sitä mieltä, että mitä enemmän viihdytyskeinoja lapsille, sitä helpompaa arki kahden vauvan kanssa on.

Bumboissa pojat istuivat monesti katsellen kun mä laitoin ruokaa. Kun näihin lisää tarjottimen, alun sormiruokailu oli paljon siistimpää. Tämän kun voi viedä suihkuun vauvoineen päivineen. Näissä pojat myös monena lauantaina kökötti suihkuhuoneessa kun me oltiin Henkan kanssa ssaunassa.

9. Kävelytuoli

Toinen viihtyy tässä loistavasti kun toista viihdyttää sylissä. Yksi vauva sylissä kun voi tehdä mitä vaan, mutta silloin kun niitä on kaksi, ei onnistu yhtään mikään.

Ilmankin pärjäisi, mutta niin monilta harmailta hiuksilta ja kiukkuhuudoilta on säästytty kävelytuolin kanssa. Meille riitti yksi, mutta jos tilaa on paljon, niin miksei kaksikin. Käyttöikä tässäkin on aika lyhyt, 6-9kk. Mutta ennemmin suositteln tätä kuin bumboja.

10. Hyppykeinu

Ihan sama mitä mieltä ne fyssarit on. Aivan huippuväline vauvojen viihdyttämisessä. Näitä voisin jopa hankkia kaksi. Meillä oli vain yksi, joten siinä oltiin vuoronperää. Käyttöikä taas lyhyt 5-8kk, mutta sitäkin tarpeellisempi! 

11. Lelut

Erilaisia. Paljon. Ei mulla muuta. Pienikin vauva kyllästyy leluihin jos niitä on vain muutama. Parhaita ovat soivat, kolisevat ja kilkattavat. Mitä kovempi ääni tai voimakkaampi rapina, sen parempi.

12. TV

Sanoi ne kasvatusoppaat mitä vaan, tv on tosi tehokas tapa saada vauvat ja lapset viihtymään hetkeksi.

Viiden minuutinkin keskittyminen muumiin on luksusta kahden vauvan huutokonsertin keskellä.

13. Paljon tuttipulloja

Ei liikaa, ne täyttää kaapit, mutta niin paljon, ettei niitä tarvitse pestä ihan koko ajan. Mammin anticolicit oli ihan huippuja, kun ne ei aiheuttaneet ilmaa mahaan, mutta niissä pohjissa meni ikä ja terveys!! Ties kuinka monet tissimaidot valui jääkaappiin fuskaavan pohjan kautta!

14. Kertakäyttövaipat

Tää on varmasti tottumus- ja mielipideasia. Säästän luontoa jollain muulla tavalla, kerttisvaipat on tulleet jäädäkseen. Helppous, helppous, helppous!!

15. Pullopussit

Haiseva maitopullo autossa? Ei enää! Pullopusseilla itse pullo pysyy puhtaana, ja sen voi heittää roskiin käytön jälkeen!

16. Vaipparoskis

No tietysti jos haluaa käydä heittämässä päivässä kymmenen kakkavaippaa ulkoroskikseen niin varmasti turhake. Mutta on se vaan helpompi heittää ne hoitotason viereiseen roskikseen ja viedä koko roskis parin päivän välein. Ja taas säästyy aikaa ja hermoja!

17. Leikkimatto

Tämä oli tosi isolla käytöllä ennen kuin pojat oppivat liikkumaan. Tässä ne myös viihtyivät hirveän hyvin! Paljon roikkuvia leluja vaan kaariin ja kahvin saa ainakin joskus juoda kuumana!

 

Summasummarum. Mitä enemmän tavaraa ja rojua, sen helpompaa ja sujuvampaa arki on. Niin se vaan menee. Moni yhden vauvan vanhempi voisi sanoa, ettei läheskään kaikki noista ole tarpeellisia. Eikä ne sille yhdelle olekaan. Mutta kahdelle, moni näistä on elinehto. Ainakin jos haluaa säilyttää järkensä ;)

Puuttuuko listasta jotain tarpeellisempaakin tarpeellisempaa?