Syyskuun loppua viedään ja musta tuntuu, että syyskuu hujahti ohi ihan hetkessä. Blogi on ollut tosi hiljainen ja myönnettäköön, että energiat on aika vähissä. Toivottavasti lokakuu alkaisi vähän energisimmissä merkeissä ja päästäisiin viimein niihin teidän toivomiin sisustuspostauksiinkin!
Syyskuun isoin positiivisin juttu oli varmasti tää muutto. Vaikka se onkin vaatinut tosi paljon ja edelleenkin meillä on lamppuja ja verhotankoja kiinnittämättä, eikä mikään huone ole oikein valmis, on tosi hyvä olla nyt. Se pitkään pyöritetty projekti on viimein tehty ja voidaan keskittyä ihan vaan arkeen ja kotikuvioihin.
Lapset on kotiutuneet tosi hyvin ja ottivat talon kodikseen ihan hetkessä. Unet ja leikit sujuu hyvin niille suunnitelluissa paikoissa ja mun toive leluttomasta olohuoneestakin on toteutunut yllättävän hyvin! Vaikea uskoa, että meidän lapset on tosiaan jo noin isoja! Melkein kolme ja puoli vuotiaita.
Rahanmenoa on ollut kesän ja syksyn mittaan hirveästi, kiitos muuton, joten yksi positiivisista mietteistä liittyy lasten syksy ja talvihankintoihin. Kuorivaatteista kirjoitinkin jo ja kerroin että olin iloinen kun takit löytyi kivasta alesta. Myös toppupukukuviot ilahdutti, sillä viime vuotiset menevät vielä ainakin alkutalven ja keväällä aleista alle viidelläkympillä ostetut haalarit ovat sopivan reiluja olematta liian isoja keskitalven pakkasille. Myös talvikengät löytyi lapsille mammuttimarkkinoilta, samoin kuin topparukkaset. Vaatehankinnoissa selvitään siis tosi vähillä, eikä lapasia kummempaa hankintaa tarvitse enää kummallekaan tehdä.
Positiivisia viboja tulee myöskin siitä, että alkusyksyn sairastelut taitaa meidän osalta olla takanapäin. Isi on meillä ainoa, joka ei ole flunssia tai muita tauteja käynyt läpi, muuten täällä onkin kulutettu sohvaa peiton alla oikein urakalla. Mun oma syksyni on ollut tosi rikkonainen, väsynyt ja huonovointinen mutta viimein näyttää olevan valoa tunnelin päässä, joten ehkä tästä vielä noustaan!
Ihan kauheasti negatiivisia juttuja tähän kuukauteen ei mahdu mutta isoin juttu on varmaan tämä keskeneräisyys, joka ympärillä vallitsee. Parille seinälle pitäisi sipaista vielä tapetti ja huone jos toinenkin kaipaisi vielä somisteita ja sisusteita ollakseen valmis. En saa oikein aloitettua mistään huoneesta kun kaikkialla on jotain mitä puuttuu. Lisästressiä tuo nuo pihatyöt jotka ovat ihan totaalisen vaiheessa. Talon helma kaipaisi vielä maalia pintaan ja kivireunusta ympärilleen. Syksyllä pitäisi ehtiä vielä tilata mullat ja kylvää ruoho takapihalle, jotta keväällä voitaisiin keskittyä vain istutuksiin ja pihalaattoihin. Pihasuunnitelmakin on ihan vaan mun päässä, eikä mitään ole päässyt paperille. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on vähän levällään eikä oikein tiedä mihin sitä seuraavaksi tarttuisi?
Mä poden myöskin jatkuvasti huonoa omaatuntua lasten pitkistä päiväkotipäivistä. Tällä hetkellä hoidossa vietetään neljä päivää viikossa ja päivästä riippuen 5-9 tuntia. Toivoisin niin, että päiviä saataisiin kunnolla lyhyemmiksi mutta ainakaan tässä työtilanteessa se ei ole mahdollista. Lapset kyllä viihtyy hoidossa, joten sinänsä mun huoli on turha. Itsekkäästi vaan kaipaan paljon enemmän heidän seuraansa ja ihan vaan olemista kotona. Nytkun meidän arki on pitkälle sitä, että aamuisin nähdään aamiaispöydässä ja seuraavan kerran tavataan sitten päiväkodin pihalla iltapäivällä, jonka jälkeen yhteistä aikaa on vain pari tuntia ennen iltatoimia ja nukkumaan menoa. Siitäkin iso osa menee siinä, että itse teen kotitöitä lasten leikkiessä keskenään. Parisuhdeaikaa tulee kiitettävästi iltaisin, mutta lasten kanssa yhteistä aikaa tuntuu olevan ihan liian vähän.
Pääasiassa täällä kuitenkin ollaan tosi hyvillä fiiliksillä, uskon että kun tästä syksystä vaan selvitään jouluun alkaa täälläkin helpottaa ja arki lähtee taas rullaamaan helpommin!
Kuinka teidän syksy on alkanut?