Ostoslista viikonlopun Pomp de lux -kutsuille

Viimein koittaa tämän kauden Pomp de lux -kutsut, ja saa kotisohvalta tutustua uuteen mallistoon! Mun PDL-neitsyyshän meni syksyn mallistolla, ja sieltä tilasin pojille molemmille kahdet kollarit ja kolmet paidat. Paitojen laatu oli ihan mahtava, ja niistä tykkäsi meillä kaikki, mutta housuissa petyttiin kovasti. Housut nyppääntyivät parin pesun jälkeen ja värit haalistuivat. Myös kutistumista tapahtui monta senttiä, vaikka lahkeita yritinkin venyttää aina pesun jälkeen. Ei siis collegea Pompilta meille enää!

kuvat täältä

Luonnostelin vähän ostoslistaa viikonlopulle ja tutustuin samalla tarkemmin, mitä siellä oikein on odotettavissa. Sovittiin, että molemmat pojat saavat kesäksi kaksi uutta vaatekertaa, ja jos paitojen laatu tuntuu oikein hyvältä, yhdet extrapaidat vielä. Viime kesältä kun kaikki shortsit ovat vielä sopivia, ei niitä kovin monia kannata kaappiin hankkia.

Ennakkosuosikit ovat nuo pitkähihaiset raitapaidat ja pitkät pellavahousut vasemmassa ylälaidassa! Todennäköisesti oikeanlaidan seteistä otetaan toinen pari, kuvien perusteella en ainakaan osaisi päättää! Varmaan shortsit aika pitkälle määrittävät, kumpi on parempi. Paidoista haluaisin ehkä molemmat parit, mutta katsotaan! Myös chinoja pitäisi katselle pojille kesän juhliin, vaikka eikös pienet pojat voi juhlia lakkiaisia ja rippijuhlia ihan shortseissakin?

Nähdäänkö kaksosten ja kolmosten (ja nelosten) karnevaaleilla kesäkuussa?

Nyt kuulolle kaikki monikkovanhemmat! 

Oletteko jo kuulleet kesäkuun 13. päivä järjestettävästä kaksosten ja kolmosten karnevaaleista? 

20-vuotias Suomen monikkoperheet ry järjestää tänä vuonna Linnanmäellä koko perheen karnevaalit monikkoperheille! KUIN SIISTII?

INFO

Sisäänpääsy Linnanmäelle on maksuton. Karnevaaliohjelmaa järjestetään Linnanmäellä 13.6.2015 klo 13.15 - n. 17. Linnanmäki on avoinna juhlapäivänä klo 21 saakka.

Kaksosille ja kolmosille on järjestetty Linnanmäen alueella omaa ohjelmaa. Poukama-tilassa pääset tutustumaan monikoille ja monikkoperheille tarkoitettuihin esittelypisteisiin. 250 karnevaaleille osallistuvaa perhettä saa Poukamasta mukaansa tuotekassin. Juhlakakkua ja kahvia/teetä (aikuiset) tai mehu ja rahkamunkki (lapset) on tarjolla 700:lle ensimmäiseksi ilmoittautuneelle henkilölle. Sähköpostilla vastaanottamanne tilausvahvistuksen lopussa on maininta siitä, mikäli olette 700:n ensimmäiseksi ilmoittautuneen joukossa ja päsette siten nauttimaan tarjoilusta.

 

Ilmottautumaan pääsee tästä linkistä,  äkkiä äkkiä! Myös Hupirannekkeita saa tuolta hankittua monikkoalella!

Karnevaaleille kannattaa tulla myös kauempaa, sillä Suomen monikkoperheet on sopinut kiintiövaraukset muutamien pääkaupunkiseudun hotellien kanssa, joten myös kohtuuhintainen yöpyminen hotellissa on taattu! Liity tapahtuman Facebookryhmään, ja lue sieltä lisää!

Meidän perhe suuntaa karnevaaleille juhlimaan poikien 2v synttäreitä, jotka osuvat juurikin tuolle samalle päivälle. Aika hyvin suunniteltu, eikös? ;) 

 

Kai me kaikki törmätään siellä?

Taaperoiden välikausi

Tuntuu, että ulkovaatetus tuottaa aina päänvaivaa. Pitää miettiä mitä vaatteita, haalaria vai kaksiosaista, kuorivaatetta vai softshelliä, kumpparia vai gorea, kallista vai halpaa, kokoa isompaa vai pienempää.. Mä ainakin olen ongelmoinut kaikista eniten juuri näitä vaate- ja kenkävalintoja! Nukkumiset ja syömiset menee sitten siinä sivussa helposti, mutta vaatetus aiheuttaa ne suurimmat haasteet.

Nyt kun pukemiskokemusta muutamalta kaudelta jo on, tiedän mikä toimii meillä ja mistä itse tykkään. Ykkösvaatimus on ihan ehdottomasti laatu! Maksan mielummin vähän enemmän vaatteesta, joka sitten on se nappivalinta meille.  Eikä siinäkään pelkkä laatu, vaan hinta-laatu. Halpa saa olla vähän huonompilaatuista, mutta kalliin pitää kyllä sitten olla priimaa. Kalliissa vaatteessa ei saa heti saumat purkaantua, polvet kulua ja vesi tulla läpi. Eli voisi sanoa, etten ole merkin perään, mutta jos totean jonkun merkin hyväksi, niin sitten sitä helposti suositaan.

Vaatteen pitää miellyttää silmää, mutta se ei saa olla ainoa valintakriteeri. Mun mielestä hyvässä valikausivaatteessa yhdistyy hengittävä materiaali, LOISTAVA tuulen- ja vedenpitävyys (pilarit mielummin vähän yli kuin alle, (vrt. Mini Rodini Pico 3000, Molo Polly 5000 ja Polarn o pyret yli 10 000)) sekä ulkonäkö. Moni vaate on meillä karsiutunut huonojen vesipilariarvojen vuoksi pois. Mä olen ihan järjettömän laiska pukemaan pojille kurahousuja, joten hankin mielummin haalarin joka ei niitä kurahousuja joka loskapaskakeliin vaadi. 

Pihaleikeissä haalari on mun mielestä ainoa oikea vaihtoehto taaperolle. Auto-, kaupunki- tai kauppareissujen vaate on sitten taas takki-housuyhdistelmä. 

Kahden taaperon pukijana, mä myös liputan helppoutta ja nopeutta. Lukemattomien kerrosten pukemiseen haalarin alle menee ikuisuus, sekä ihan varmasti meidän kaikkien kolmen hermot.. Siksi Polarn o pyretin fleecevuorihaalari on ollut meidän pelastus. Sitä voi käyttää helposti paksuutensa vuoksi jo nollakelillä, alle ei tarvi kuin tavalliset sisävaatteet ja kylmemmillä keleillä villainen alusasu. Lämpimällä neppareilla kiinni olevan fleecen voi irrottaa ja haalari menee kuorihaalarina. Yksi huonopuoli haalarissa on sen pieni mitoitus. Me hankittiin syksyllä 92cm haalarit, ja oon niin ikionnellinen ettei päädytti 86cm. Nämä haalarit nimittäin vastaavat kokoa pienempiä ja tuo meidän 92cm on samankokoinen kuin Lindexin ja Ticketin 86cm kokoiset. Eli kannattaa ehdottomasti aina ostaessa tarkistaa niitä mittoja! Himpun verran reilua haalaria voi säätää sopivammaksi, mutta pieni haalari on aina pieni. Popin haalari on myös omiaan meidän poikien vartalotyypille. Pitkäselkäisille ja lyhytjalkaisille pojille hieman lököttävä PoP istuu todella nätisti.

Toinen haalari tälle keväälle on Lindexin Rainwear. Ostin nämä haalarit alesta poikien ollessa ihan pieniä. Ajatuksena oli saada haalarit viime keväälle, mutta ne olivatkin ihan liian reilut vajaa yksivuotiaille pojille. Liian isokaan vaate ei oikein lapsella toimi, sillä se on helposti tiellä leikeissä. Lindexin haalarissa voi uida lätäkössä, eikä se päästä vettä läpi. Ihan loistava haalari hinta-laatusuhteeltaan! Kangas ei ole kovin laadukasta, ja tästä haalarista näkeekin että sen kanssa on ryömitty monessa ojassa ja rapakossa. Hyvin menee kuitenkin vielä piha- ja vesileikeissä!

Tälle kaudelle meillä on aika hyvä setti vaatetta pojille. Viime syksyltä moni hankinta on vielä sopiva, joten tällä kertaa selvitään ilman isompia ostoksia! Ihanaa! Vaikka laadukkaisiin vaatteisiin kannattaakin mun mielestä aina panostaa, mun sydän itkee verta joka kerta kun nappaan sieltä liikkeestä mukaani kaksi samankokoista ja yhtä kallista vaatetta. Tietäen vielä, etten voi kierrättää niitä seuraavalle lapselle. No, elämä on, mutta kannatan silti ehdottomasti monikkokorotusta lapsilisiin! Potenssiin kaksi nekin, please!

Softshelliin olen materiaalina ihastunut omissa vaatteissa, joten se oli aika varma valinta myös poikien takkeihin. Name itin takki on hankinta jo viime syksyltä ja menee vielä hyvin tämän kevään. Toimii paitsi pihalla, myös kaupunkikäytössä. Toiselle pojalle pitäisi hankkia vielä omansa, meillä toinen softshelltakki oli kokomusta, ja sen vein kirpparille jo. Musta ei vaan jotenkin mun mielestä toimi taaperon ulkoiluvaatteissa. Takkiin yhdistetään Lindexin kuorihousut, joiden vedenpitävyyttä ei olla pahemmin päästy kokeilemaan.

Toinen ihan loistava vaate välikautena on windfleecetakki. Hankittiin nämä pojille jo viime kesänä ja onkin käytetty takkeja ympäri vuoden. Menee loistavasti kaupunkitakkina ja autossa, tai sitten haalarin alla lämmikkeenä. Ihan huiput. Meillä on 92 koon takit, jotka meni pojilla viime syksynä hyvin vähän reiluinakin. Vieläkin ovat hihoista vähän pitkät, joten hyvällä tuurilla nämä sopivat vielä ensi syksynäkin!

Haalarit pojilla on samoissa väreissä, mutta pipoissa käytetään usein eri värejä. Näin ulkoillessakin on helpompi tunnistaa, kumpi poika on kyseessä. Takaapäin ulkovaatteet päällä en nimittäin tunnista poikia. Kävelytyylit ja olemukset ovat niin samoja, että huudan helposti naama punaisena Rasmusta pois koirankakan kimpusta, vaikka Rasmus todellisuudessa seisookin kiltisti vieressäni, ja koirankakan tutkija onkin Kasper. Pojat on värikoodattu ja Rasmuksen värejä ovat turkoosi/sininen, harmaa ja keltainen, kun taas Kasperilla värit ovat vihreä, musta ja punainen. Erityisesti turkoosi ja vihreä yhdistelmä meillä on paljon käytössä, ja ainakin omaan takaraivoon on juurtunut, että sininen poika on Rasmus ja vihreä Kasper. Paljon on toki myös samanlaisia pipoja, jotka päässään pojat täytyy vaan tunnistaa muilla keinoilla.

Kuvissa Rasmuksen vaatteet, en jaksanut kuvata näitä tuplana! :)

Tuubihuivit on todettu taaperoilla parhaaksi. Pysyvät hyvin päällä, suojaavat kasvoja ja kaulaa ja ovat helposti puettavissa. Parhaita. Lapasissa ihan ykkösiksi nousivat Popin magic mittensit, jotka ovat niin ihonmyötäiset, etteivät pojat saa niitä revittyä pois. Kokovillaiset lapaset myös lämmittävät rukkasten alla.

Koko ulkovaaterepertuaari tälle keväälle on siis Kuorihaalari fleecevuorella, Rainwear haalari, softshelltakki, windfleecetakki, kuorihousut, monta hattua/pipoa, kuorihanskat, lapaset, kolme tuubihuivia, kauluri ja pari "kuola"lappua, kurahousut, sadetakki ja kurarukkaset. Lisäksi vielä saappaat, goretexit ja tennarit kaupunkikäyttöön. Pihakengät meillä on vielä hakusessa. Goreissa alkaa koko jäädä pieneksi, joten uutta tarvittaisiin tilalle. Superfitin kengät olivat loistavat sekä viime syksynä, että talvella, joten luulen meidän pysyttelevän samassa merkissä. Tosin tälle kertaa tarralliset kengät voisi toimia nauhallisia paremmin.

Crocsin saappaat ovat käytössä nyt toista vuotta ja ollaan tykätty koko perhe niistä valtavasti. Ainoa miinus saappaissa on niiden ahtaat nilkat. Paksuja villasukkia on aika mahdotonta pukea pojille, vaan alla pitää olla ohut merinovillainen tai sitten ihan peruspuuvillasukka. Muuten saappaat ovat ihan huiput. Pysyvät hyvin jalassa, näyttävät kivoilta ja lapset saavat ne itse vedettyä jalkaan.

Alkaako teillä olla välikausivermeet jo hankittuina? Millä kriteereillä valitsette vaatteet, ja onko jokin merkki noussut käytössä ylitse muiden?

Kodittomat

Pari viikkoa sitten käytiin koko perheen voimin allekirjoittamassa asunnon kauppakirjat ja maksamassa meidän asuntolaina pois. Ensimmäistä kertaa vuosiin, ollaankin ihan velattomia! Juhlistettiin tätä uutta velatonta elämänvaihetta sitten kakkukahveilla. Pakko oli istahtaa alas miettimään, että mitäs sitä tulikaan tehtyä ja mitä nyt tulevaisuudessa. Mitä me halutaan, missä me sitä halutaan ja miten sen toteuttaisi. Kovasti ollaan parin viime viikon aikana selailtu netin vuokra-asunto tarjontaa, soiteltu vuokranantajille ja täytelty asuntohakemuksia. Onneksi asuntotarjonta tuntuisi olevan aika hyvä, erityisesti niille isoille perheasunnoille!

Huhtikuun aikana meidän pitäisi saada tavarat kasaan ja tämä vanha koti siivottua. Edessä olisi myös yli kolmensadan kilometrin muutto toiselle paikkakunnalle. Saa nähdä miten me siinä onnistutaan! Huhtikuun aikana meidän isi nimittäin aloittaa uudet työt Helsingissä ja meillä toivottavasti on jo uusi koti Lahdessa. Äkkiä ne asiat vaan etenee, kun pääsevät vauhtiin! Parin kuukauden päästä ollaankin koko porukka lahtelaisia! Hurjaa!

Jo jonkin aikaa me ollaan pyöritelty ajatusta etelään muuttamisesta. Mä itse olen kotoisin Päijät-Hämeestä ja edelleen mun koko suku asuu siellä. Henkkakin on aina tykännyt Lahdesta, eikä kaukaa hakenut ettei oltaisi muutettu Lahteen jo silloin meidän seurustelun alkuaikoina. Silloin päätettiin toisin, koettiin että mun opintojen vuoksi Joensuu olisi parempi asuinkaupunki. Ja se olikin. Henkkakin lopulta luki itsensä ekonomiksi parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan. Ja mulla opinnoissa olisi jäljellä enää se loppurutistus, gradu.

Lopulta päätös muutosta tapahtuikin yllättävän nopeasti. Ajatus heitettiin ilmoille, ja sen onnistumista alettiin selvitellä. Yllättäen kaikki kävikin helposti. Nyt me ollaan muutamien viikkojen sisällä muuttamassa Lahteen, vuokraamassa asuntoa ja asettumassa sinne asumaan. Vuokra-asuntoon me päädyttiin ihan käytännön syistä. Ei vaan tunnu järkevältä sitoutua omaan asuntoon, kun töistä, opiskeluista ja asuinpaikkakunnasta ei ole vielä varmuutta. Vuokralla ollaan aika vapaita liikkumaan nopeallakin temmolla. Onhan se hölmöä maksaa vuokranantajalle asumisesta, mutta nyt se vaan tuntuu parhaalta ajatukselta. Mulla siintää haaveissa tontin ja talopaketin osto, ja niiden hankinnassa ollaan näin vuokralla niin paljon joustavammassa tilanteessa, kuin jos asuttaisiin omistusasunnossa. Ja se, mitä moni varmasti miettii, miksi Lahteen jos kerran miehen työ on Helsingissä. Tähän päädyttiin ihan vaan rahan vuoksi. Asuminen pääkaupunkiseudulla on niin jerjettömän kallista, verrattuna vaikkapa Lahteen, ettei vaan nähty järkeväksi asunnon vuokraamista Helsingistä. Myös se, että meillä on laaja tukiverkko Lahdessa, vaikutti valintaan valtavasti. Kumpikin meistä myös tykkää Lahdesta kaupunkina. Se on kooltaan sopiva, siellä on kaikki hyvät palvelut, etäisyydet muihin kaupunkeihin ovat loistavat, ja kaupunki on kaikinpuolin hyvä lapsiperheelle. Myös rakentaminen sinne on kohtuuhintaista. Eikä rehellisesti sanoen pääkaupunkiseutu ollut meille missään vaiheessa vaihtoehto.

Nyt kovasti mietitään vielä ensi syksyä. Joko mä alan tehdä gradua, vai kuluuko syksy vielä poikien kanssa kotona. Vähän kaipaan jo töihin, mutta toisaalta nautin myös kotona olosta.. Onneksi päätöksiä ei tarvitse tehdä ihan vielä.

Seuraavat viikot tulevat siis varmasti täyttymään kirpparitavaran hinnoittelusta, kaappien siivouksesta ja uuden asunnon metsästyksestä! Tekemistä ei varmasti tule puuttumaan, mutta yritän pitää bloginkin menossa mukana!

Oikein ihanaa viikkoa teille kaikille!

Daddy style

Vaihteeksi asiaa meidän isistä! Mä toteutin tässä sairastelujen lomassa yhden ikuisuusprojekteistani, nimittäin omien vaatekaappieni siivouksen, ja turhien ja käyttämättömien vaatteiden sieltä pois ottamisen. Innostuin tästä niin, että projekti laajeni myös meidän isin vaatekaappiin, josta sieltäkin keräiltiin iso ikea-kassillinen vaatetta kirpparille vietäväksi. Samalla napsin myös kuvat meidän isin vaatekaapista, sekä suosikkivaatekappaleista. Tämä daddy style -postaus on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta nyt viimein saan sen toteutettua!

Meidän isin tyyli on aika perinteinen. Farkkua, t-paitoja, chinoja, kauluspaitoja, collegea ja trikoota. Meidän isi ei ole mistään muotilehden sivulta, mutta pukeutuu silti ainakin omaan silmään hyvin tyylikkäästi. Ja pakko myöntää, meidän isin vaatekaappi on paaaljon järkevämpi kuin omani, joka pursuu liikaa vähän kaikkea.

Useimmiten meidän isi nähdään farkuissa, t-paidassa ja hupparissa. Farkkuja kaapista löytyykin viidet, vähän erilaisia. On H&M:n slim fitit, Dressmanin työfarkut, Berskan tummat, Jack and Jonesin regular fitit, sekä ihan perinteiset mustat. T-paitoja kaapissa on jopa parikymmentä, joista kymmenen on yksivärisiä pyöreällä tai v-pääntiellä varustettuja teeppareita. Perusteepaidoissa on enimmäkseen H&M:ää ja Jack & JOnesia ja printtipaidoissa sitten enemmän urheilumerkkejä. Huppareista isin suosikit ovat selvästi Peakit.  Kotona jalassa on  puman kollarit tai olohousut. Töissä farkkua, chinoja, kauluspaitoja ja neuleita. Töissä isillä on vaan beigejä ja ruskeita chinoja, mutta vapaa-ajalla jalkaan saattaa päätyä myös punaiset. Kauluspaidoista löytyy niin raitaa, pellavaa kuin ihan yksiväristäkin. Neuleissa taas värisävyt pyörivät harmaassa ja sinisessä. Trikoopipo, sininen tai harmaa peak, isillä on päässä aika usein. Laiskuutta hiustenlaitossako? ;)

Isi tykkää pukeutua tummansiniseen, valkoiseen ja harmaaseen, ja valtaosa vaatteista onkin jotain näistä. Muutamia väripilkkujakin löytyy vihreästä, punaisesta ja keltaisesta.

Isi tuoksuu Armanilta tai Bossilta, laittaa hiukset Osiksella ja ajaa parran Philipsin parranajokoneella tai Gilleten höylällä ja Dermosilin vaahdolla. Kasvot isi pesee ja rasvaa Acolla. Nimettömässä on paksu valkokultainen sormus ja ranteessa Polarin sykemittari tai Armanin kello. Joskus toisessa ranteessa saattaa myös olla Nominationin rannekoru. Kaulassa roikkuu aina hopeinen ketju. Hiukset isi pesee Wellalla tai Dermosilillä.

Talvella jalassa on HellyHansenin tai PUman kengät ja kesällä Race Marinen tai Conversen tennarit tai Vagabondin nahkakengät. Talvitakkina on Super Dry ja muulloin käytössä on Sokokselta ostettu nahkatakki.

Vapaa-ajalla isi räplää puhelinta tai tablettia sekä pelaa NHL:ää, FIFAa tai GTA:ta. Saattaa myös katsoa jääkiekkoa tai Criminal Mindsia. Isi käy salilla 2-3 kertaa viikossa, sekä hiihtää, lenkkeilee, rullaluistelee tai vaunulenkkeilee.

Isi ajaa Volkswagen Passattia, mutta toivoisi alla olevan Mersu tai BMW. Polkupyöriä isillä on kolme, joista maastopyörä on kovimmalla käytöllä.

Isi lukee Remestä ja Dan Brownia, sekä katsoo tv:stä mieluiten toimintaa tai komediaa. Isi herkuttelee noutopitsalla ja rentoutuu punaviinilasillisen ja suklaan kanssa.

Sellainen on meidän isin tyyli. Millaisia isejä teidän kotisohvilta löytyy?

Skimbavaatteet kuntoon !

Hiihtoloma lähestyy, ja mua niin kuumottaisi hankkia itselleni uudet laskettelu- ja hiihtovaatteet! Myös laskettelumononi ovat jo kymmenen vuotta vanhat, joten nekin kaipaisi päivitystä. Noihin vaatteisiin ja varusteisiin saa kuitenkin kevyesti uppoamaan lähes tuhat euroa, joten nyt täytyy vaan tyytyä haaveilemaan ja selvitä tästä kaudesta noilla jo kaapista löytyvillä varusteilla.

Vapaan hiihtotavan välineisiin panostin pari vuotta sitten, eikä niillä ole hiihdetty kuin kaksi talvea. Eli ne ovat edelleen ihan priimakunnossa. Vaatteina olen ladulla käyttänyt Haltin housuja ja Niken juoksutakkia, jotka on olleet juuri sopivat hikilenkille. Pidemmille lenkeille alle sitten vaan enemmän kerroksia ja hyvin tarkenee! Uuteen hiihtopipoon ja hanskoihin voisin kuitenkin tällä kaudella jo panostaa, vanhat hanskat alkaa olla jo niin läpipuhki, ettei niistä ole mihinkään.

Jokainen wannabe sporttibeibe taitaa pukeutua ladulle Bjorn Dahlien vaatteisiin, joten nehän mun on myös saatava. Ja alle uusi ihana Peak Performancen aluskerrasto kuvat täältä ja täältä.

Rinteessä taas päällä ovat Icepeakin toppatakki ja -housut. Peakin lasketteluhanskat ostin pari vuotta sitten ja niiden rinnalle kaipailisin kovasti samaa sarjaa olevia takkeja ja housuja. Samalla tietysti laitetaan uusiksi ne monot ja kypärä. Alle tuollainen kiva Peakin tekninen paita!

vaatteet täältä  varusteet täältä

Joko siellä ruutujen takana muut odottelee kovasti hiihtolomaa? Vai onko joidenkin hiihtolomat jo käynnissä tai jopa lopuillaan?

Leppoisaa laskiaista !

Ihanaa laskiaista kaikille!

Me vietettiin laskiaista sunnuntaina mäenlaskun, makkaran paiston ja laskiaispullien merkeissä! Ilma oli ainakin täällä ihan mahtava, aurinkokin paistoi pitkästä aikaa! Sieltä se kesä pikkuhiljaa tulee!

 

Ystävyydestä

Kuinka moni oli ennen lapsia sitä mieltä, ettei tarvitse mammakavereita?

Hep! Mä ainakin nostan käden ylös! 

Eniten se kai johtui siitä, etten kokenut saman elämäntilanteen omaavia tarpeellisiksi. Ihan hyvinhän voisin jutella vauvoista jo olemassa olevien ystävien kanssa.

Nyt kulunut vauva- ja taaperoaika on opettanut ainakin sen, että mammakaverit (niin paljon kuin sitä sanaa vihaankin) ovat olleet elintärkeä juttu sekä mulle, että pojille.

Mulla on aivan ihania ystäviä. Tärkeimmät heistä ovat myös poikien kummeja. He ovat niitä ystäviä, jotka ovat kulkeneet matkassa jo vuosia. Heitä ei tarvitse nähdä viikottain, ja silti aina aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Varsinkin lasten myötä, yhteydenpito on harmittavasti jäänyt. Aika ei vaan enää riitä niihin pitkiin kahvitteluihin tai maratonpuheluihin. Silti ainakun heitä näkee, saa siitä virtaa taas välillä puuduttavaan arkeen. 

Koskaan en ole kokenut, etten voisi lapsettomille ystäville puhua lapsista, tai että kakkavaipat ja maidosta kastuneet paidat olisi jotenkin kielletty puheenaihe. Enemmän se on mennyt niin, että mä mielelläni puhuisin kaikesta muusta kuin lapsista, mutta ystävät taas kuulisivat mielellään poikien uusista tempauksista.

Ihanana bonuksena lasten mukana onkin tullut äitikaverit. Vertaistuki on vaan niin korvaamatonta. Ei sitä vaan jotenkin osaa ymmärtää, ennenkuin sen pääsee kokemaan. Mulla on ollut onni löytää aivan ihania äitiystäviä. Enimmäkseen siitä saa kiittää blogia, jonka kautta heidät on tullut bongattua tai he ovat bonganneet minut. Vaikka blogi itsessään on jo ihan valtavan ihana vertaistuenverkosto, jota ilman en varmaan edes enää pystyisi olemaan, ovat kasvottain tavattavat vertaiset kuitenkin asia erikseen.

Äitikavereita on monia, mutta parhainta ehkä on kun äitikaverin huomaakin olevan äitiystävä. Äitiystävä vaan ymmärtää asiat puolikkaasta sanasta. Äitiystävän luona ei tarvitse pelätä, että lapsi löytää lattialta ruuveja tai tuhoaa monien satojen arvoisen lasikoristeen. Äitiystävän kanssa juttu luistaa paitsi lapsista, mutta myös kaikesta muusta. Äitiys on vaan bonus, joka yhdistää. 

Kaikkien äitienkään kanssa ei voi tulla äitikavereiksi saati sitten äitiystäviksi. Vaikka äitiys kuinka yhdistää, olen vaan sitä mieltä, että jos persoonan kanssa ei jutut kohtaa, ei siinä vaiheessa ole väliä onko hän äiti vai ei. 

Mun päiviin tuo ihan valtavasti sisältöä muut äidit ja lapset. On ihanaa, että aina ei tarvitse lähteä kotoa minnekään rahtautumaan poikien kanssa, vaan heille tulee leikkiseuraa tänne. Samalla saan itse vertaistukea, kahviseuraa ja hyvänsyyn leipoa vaikka mustikkapiirakan. Paljon kivempi on leikkipuistossa juoda yhdessä kahvit kuin yksin (vaikka sitten ilman maitoa ;) ). Vahtia kaksilla silmillä niitä tuholaisia ja valittaa milloin mistäkin elämänmenosta. Toisaalta välillä on myös ihana pakata pojat vaunuun ja lähteä toisten kotiin leikkimään ja sotkemaan. Uudet lelut ja muiden lasten seura, tekevät pojille ihan valtavan hyvää.

Mä en kestäisi arkea vain kotona ilman mitään aikuista kontaktia. Mä tarvitsen ihmisiä ympärille ja sitä, että päivissä on välillä muutakin sisältöä kuin vaan se ainainen sama aikataulu. Liika on aina liikaa, ja ymmärrän ihan heitäkin jotka ovat vaan kotona. Onhan siinä tottakai oma työnsä lähteä liikkeelle ja usein kotona on vaan helpompaa. Silti väitän, että se muuallakin käyminen palkitsee.

Me poikien kanssa treffataan äiti- ja lapsiystäviä yleensä 1-3 kertaa viikossa. Yli kolme kertaa on jo mun mielestä liikaa ja alle yksi ihan liian vähän. Toisina viikkoina meillä on jo niin paljon muuta ohjelmaa, ettei vaan millään ehditä. Sitten otetaan vahinko takaisin kolmilla treffeillä. Yleensä treffeillä vierähtää aikaa 2-4 tuntia, vähän vuorokauden ajasta, poikien jaksamisesta ja päivästä riippuen. 

Paljon on treffattu useampaa äitiä kerralla Joensuun Perheentalolla, joka on mun mielestä ehdottomasti tutustumisenarvoinen paikka ihan kaikille! Lapsille on hirveästi leluja ja ruokailut ja vaipanvaihdot on tehty helpoiksi. Välillä on kuitenkin ihanaa myös linnottautua jonkun äitiystävän kotiin, sulkea lapset leikkihuoneeseen ja keittää iso pannu kahvia.

Löytyykö teiltä ihania äitiystäviä? 

Järjestättekö leikkitreffejä, vai meneekö aika kotihommissa?

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! 
Erityisesti mun ihanaisille ystäville ja äitiystäville, tunnistatte varmasti itsenne! <3

Lauantailöydöt

Viime lauantaina me lähdettiin poikien kanssa vaateostoksille. Rasmuksen ja Kasperin ollessa pienempiä, heidän kanssaan tuli lähdettyä paljon useammin kaupoille kiertelemään, nyt sitä on vähennetty roimasti mukavuussyistä. Rasmus vielä jollain tavalla viihtyy vaunuissa, mutta Kasperin on saatava kävellä. Kävelevä taapero ja shoppailu ei ole mitenkään kovin toimiva yhdistelmä.. 

Lauantaina tuntui, että seinät kaatuu kotona päälle, joten kummasti pikainen shoppailukierros alkoi houkuttaa.. Henkkakin oli töissä, joten päästiin poikien kanssa kätevästi bussilla kauppakeskukseen. Mulla oli vielä käyttämättä joululahjaksi saatu H&M:n lahjakortti, joten reissu tuli vieläpä aika halvaksi. Varustauduttiin rusinoilla, pussipuuroilla, vesirinkeleillä ja talkmuruilla ja suunnattiin keskukstaan. Helpoin tapa saada pojat viihtymään vaunuissa, on antaa heille jotain syötävää käteen. Silloin saa sen pienen hetken aikaa kurkata vaatekauppojen rekit läpi. Sovituskoppiin on ihan turha haaveilla, mutta moni kauppa onneksi ottaa jopa alevaatteet palautuksena takaisin, tai myöntää niistä ainakin voutcherin sitten muuhun käyttöön.

Tällä reissulla tarkoitus oli löytää mulle ja vain mulle kaapin täytettä. Olen viimein saanut aikaiseksi raivata omaa vaatekaappia oikein urakalla tyhjäksi ja se tarvitsisi nyt järkevää täytettä. Haaveilen siitä täydellisestä vaatekaapista, jossa on sopivasti kaikkea muttei liikaa mitään. Mielummin vähän kalliimpia vaatteita jotka istuvat ja sopivat mulle juuri sopivasti, kuin miljoona tusinatoppia, jotka kaikki repsottavat vähän jostain.

 

Yllättäen myös pojille löytyi pientä kivaa Kappahlista! Siellä oli kaikki housut -25%, ja niitä supersuloisia baggyjä tullut juuri uusissa väreissä! Pojat saivat kevääksi supersuloiset mintunväriset kollarit, farkkuiset hienostelupaidat sekä ehkä miljoonannet pipot laatikoita täyttämään.

Omat löytöni olivat taas ihan huippuja. Pitkään ihailemani huivi löytyi vielä Vero Modasta, jossa ihailin myös ihan täydellistä kevättakkia. Kevättakki jäi vielä rekkiin, mutta matkaan läht alekorista valkoinen harvaneuloksinen neuletakki. Ihan juuri passeli mulle!

Olen tunikoiden ja löysien neulepaitojen suurkuluttaja, ja Vilasta löytyi ihana raitapaituli konjakin värisillä tekonahkataskuilla ja H&M:stä vaalean beige neuletunika. H&M:stä bongasin myös ihanan persikkaisen neulepaidan, mustat haaremipöksyt ja sinisen löysän paitapuseron.

Täydellisen vaatekaapin raivaaminen ja täyttäminen jatkuu edelleen, mutta ainakin sinne löytyi tältä reissulta muutama ihana täyte. Nyt niistä muista melkein hyvistä ja melkein suosikeista voi taas luopua!

Löytyykö sieltä ruutujen takaa muita, joilla haaveissa myös on se täydellinen vaatekaappi?

Me ollaan Henkan kanssa oltu tämä viikko ihan hirveässä taudissa. Kova kuume ja hirveä yskä. Mulla on tulehdusarvot nousi vauhdilla ja korkealle, mutta onneksi saatiin nekin lopulta alas ihan kotihoidolla. Pojat ovat ONNEKSI vielä säästyneet, ja meilläkin tämä alkaa jo helpottaa. Jospa jo tänään pääsisi uloskin! p.s tänään me muuten kirjoitetaan kauppakirjat meidän asunnosta! Se ois menoa sitte!

 

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Perheloma Flamingossa (ja onnistuneen kylpyläreissun tärpit taaperoperheille!)

Tammi-helmikuun vaihteessa lomailtiin koko perheen voimin Vantaan Flamingossa. Paikka on mulle ja Henkalle entuudestaan tuttu, mutta poikien kanssa ei olla käyty siellä vielä koskaan. 

Lasten kanssa matkustaessa, helppous on ainakin meille tärkeä juttu. Varsinkin kuin noita touhottajia on kaksi, ja liikkeellä ollaan usein tuplavaunuilla, tulee hotellin, huoneiden ja muun ympäristön mukautua välillä aika vaativillekin matkalaisille. Flamingon, Jumbon ja Break Sokos Hotel Flamingon monikkokestävyys on siis meidän osalta ainakin testattu ja voin suositella myös muille lapsiperheille! Tekemistä löytyy hirveästi laidasta laitaan, ja liikkuminen on leveiden käytävien ja isojen hissien vuoksi helppoa. Huoneeseenkin pääsi tuplilla helposti.

Perjantaina pojat pääsivät tätinsä ja setänsä kanssa Naurusaaren sisäleikkipuistoon riehumaan, kun me tehtiin Henkan kanssa pikareissu Helsinkiin. Naurusaaren isoimpia plussia oli ihan ehdottomasti pehmustetut lattiat! Ollaan kertaalleen käyty poikien kanssa Hoplopissa, jossa näitä pehmustettuja lattioita ei ollut, ja ainakin nyt vältyttiin varmasti monelta kolhulta ja kuhmulta! Pienten leikkialue on aika pieni, ja varmasti vähän isommille lapsille Naurusaari tarjoaa vieläkin enemmän. Parin euron hinta alle kaksivuotiaalta oli kuitenkin vähintäänkin kohtuullinen, ja trampoliinit, liukumäet ja muut härpäkkeet tarjosivat pojille ihan riittävästi virikkeitä.

 Flamingon ehdottomia plussia on yhdystunneli Jumbon kauppakeskukseen! Onko oikeasti mitään kätevämpää, kuin että takit ja haalarit voi jättää hotellihuoneeseen ja kierrellä kauppoja vain sisävaatteissa? Ikeaankin on Flamingolta ihan minimini matka ;)

Kylpylän puolelle me suunnattiin vasta lauantaina. Flamingossa oli mun mielestä huomioitu lapsiperheet todella hyvin, pukuhuoneissa olevilla syöttötuoleilla! Ei tarvinnnut pelätä, että se napero karkaa äidin kuivatessa hiuksia, vaan lapsi pysyy siinä silmän alla syöttötuolissa. Samat syöttötuolit löytyi myös suihkutiloista.

Me varustauduttiin kylpyläreissuun uimavaipoilla, jarrusukilla, kylpytakeilla ja haalarimallisilla uimapuvuilla. Uimapuvut taaperolla on mun mielestä uimahousuja kätevämmät, sillä liukkaasta lapsesta saa niin paremman otteen. Uimavaipat taas on mun mielestä ihan ehdoton, enkä henkilökohtaisesti ymmärrä vanhempia, jotka ei niitä lapselle pue. Jarrusukat taas takasi pojille paremman tuntuman lattiaan, ne kun ovat monesti TODELLA liukkaat. Omat kylpytakit kannattaa myös varata lapsille matkaan. Hotelleissa harvoin on ihan pikkukoossa kylpytakkeja, ja pienelle tulee juomatauolla äkkiä kylmä. Crocsit myös messiin mukaan, ja hotellihuoneesta kylpylän puolelle siirtyminen on heti paljon kätevämpää! Pienemmälle lapselle kannattaa varata mukaan turvakaukalo, johon pienen voi laittaa lämmittelemään tai pikkutorkuille. Pesut ja rasvaukset taas voi olla kätevämpi hoitaa rauhassa oman huoneen suihkussa, iso suihkutila kun ainakin meidän poikia pelotti. Juomista ja pikkuevästä taas ei voi lapsilla koskaan olla liikaa matkassa. Rusinat, maissinaksut ja pillimehut ovat käteviä reissueväitä. Puhallettavat käsikellukkeet toimivat varmasti loistavasti vähän isommalla, meidän pojat ovat vielä niin toheloita, ettei heitä uskaltanut laskea käden mittaa kauemmaksi itsestään.

Flamingossa tykättiin myös siitä, että kylpylän puolelle sai ostettua myös Hesestä ruokaa. Uidessa ja kuumankosteassa ilmassa tulee äkkiä nälkä ja jano, ja mikä olisi parempaa kylpyläsafkaa, kuin ranskikset, pehmis ja limppari? Meillä oli pojille matkassa myös omat pillimehut ja pussisoseet, jotka sai tauolla annettua heille käteen.

Sitten se Flamingon ihan ykkösjuttu. AIKUISTEN SAUNAMAAILMA. Niin ihania kuin nuo vedestä nauttivat lapset ovatkin, on aivan ihanaa päästä saunamaailmaan, jossa ei kilju yksikään pikkulapsi. Ihan kaikessa rauhassa voi rentoutua saunoissa ja siinä ihanassa kuumavesialtaassa. Ja ottaa vaikka lasilliset skumppaa ja pari macaronssia kahviossa. Luksusta <3

Kylpyläkäyntien ehdottomia hyviä puolia on myös se, että touhutessaan itsensä rättipoikkiväsyneeksi vedessä, taaperot sammuvat pikapikaa päivällisen syötyään vaunuihin, taaten vanhemmilleen ruokarauhan. Ja kuorsaavat vieläpä aamuun asti heräämättä.

Uudet tuulet.

Pakko sanoa, että "Uudet tuulet" on ehkä kulunein blogiotsikko ikinä! Mutta käytänpä sitä silti, sillä se nyt vaan kuvaa seuraavia kuukausia melko tyhjentävästi.

Mä en ole blogin puolella edes kertonut, että Henkan lähtiessä viime syyskuussa Jyväskylään töihin, me laitettiin meidän asunto myyntiin. Silloin toivottiin, että asunto menisi äkkiä kaupaksi, jotta meillä olisi koko perheenä mahdollisuus asua Jyväskylässä. Asunto ei mennyt kaupaksi, eikä meitä tosiaan oltu tehty asumaan erossa viikkoja, joten Henkka sai onneksi työkuvipt järjestymään niin, että paluu Joensuuhun onnistui. Kovasti silloin mietittiin, mitä asunnon kanssa tehtäisiin. Niinkuin tulloin muistaakseni kirjoitin, haaveiltiin kumpikin omakotitalon ostosta. Todettiin kuitenkin asuntomarkkinat sen verran huonoiksi, ettei meidän ainakaan väkisin kannattaisi luopua meille niin sopivasta asunnosta. Päätettiin kuitenkin jättää asunto hiljaiseen myyntiin. Yleisiä näyttöjä järjestettiin ihan vaan pari, ja asunnonostajat pääsivät katsomaan asuntoa yksityisnäytöissä niin halutessaan. 

 Aika kului, eikä järkeviä tarjouksia tullut. Oltiin jo päätetty, että alihintaan ei asuntoa myytäisi. Odotellaan sitä ostajaa, joka maksaa asunnosta saman kuin me kolme vuotta sitten, tai enemmän. Toki tiedostettiin jo silloin, että se haave pitäisi ehkä jossain vaiheessa kuopata, jos asunto haluttaisiin saada myytyä. Onhan asuntojen hinnat kuitenkin niin alhaalla nyt. Eikä se haitannut. Oltiin tehty tulevaisuuden suunnitelmia siltä pohjalta, että asutaan ainakin mun hoitovapaan ajan tässä, ja vasta mun löytäessä työpaikan lähdetään miettimään omakotitalon ostoa tai rakennuttamista.

Ja sitten tuli se viimeisin asuntonäyttö, jossa yllättäen saatiinkin tarjous, josta ei vaan voinut kieltäytyä. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että meidän pitäisi saada asuntomme tyhjäksi huhtikuun loppuun mennessä, jotta uudet asukkaat pääsevät muuttamaan. HURJAA!

Kaikki kävi niin vauhdilla sitten lopulta, ettei oma pää tahdo pysyä mukana. Kovasti ollaan tämä viikko pyöritelty ja suunniteltu. Mietitty ja pohdittu, mitä tulevaisuudelta halutaan. Nyt alkaa olla meidän viimeiset hetket valita se meidän asuinkaupunki. Pojat ovat vielä pieniä, joten heitä ei mikään sido vielä tänne. Mulla ei ole työpaikkaa johon hoitovapaalta palata, ja graduakin voin kirjoittaa missä vain. On siis vain Henkan työ, joka aika pitkälle määrittää meidän asuinpaikan. Ja Henkka itse haaveilee kunnollisesta urakehityksestä ja vaihtoehdoista työpaikkojen suhteen. Pakkohan se on myöntää, että Joensuu on aika heikoilla työpaikkojen määrän suhteen.

Aika, oikeastaan lähiviikot, näyttää mihin meidän perhe suuntaa. Onko se vuokra-asunto Joensuussa, vai kentien vuokra-asunto pääkaupunkiseudulla tai muualla etelä-suomessa? Vuokra-asunto se jokatapauksessa on. Niin paljon kuin mä sitä omakotitaloa haluaisinkin, niin nyt ei vaan ole sen aika.

Uudistunut lastenhuone

Mulla on aina vaikeuksia nimetä tuo poikien nukkumahuone. Leikkihuone on leikkihuone, mutta millä ihmeen nimellä kutsuisin tuota toista huonetta, jossa pojat nukkuvat? Nukkumishuone, unihuone, lastenhuone? No mutta se huone kuitenkin, koki alkuviikosta uudistuksen, kun viimein sain ommeltua poikien sänkyihin päiväpeitot ja pilvityynyt. Ikean nelilokeroinen expedit vaihtoi myös paikkaa toiselle seinälle ja tilaa tuli pikkuiselle pöydälle. 

 Tähän saakkahan huone on ollut ihan vaan pelkästään nukkumiskäytössä. Jako on toiminut todella hyvin ja kentien juuri siksi meillä nukkumaan käyminen on aina ollut helppoa. En tiedä, miten pöydän, palapelien ja palikoiden nukkumahuoneeseen kuskaaminen vaikuttaa poikien uneen tai vaikuttaako lainkaan. Kokeillaan, ja siirretään pois sitten jos se ei onnistu! 

Tosi täynnähän toi huone on.. Kauheasti haaveilen sellaisista lastenhuoneista, joissa kaikki ylimääräinen on poissa silmistä. Tätäkin huonetta pitää miettiä uusiksi, kunhan pojat siirtyvät taaperosänkyihin. Hetki vielä mennään kuitenkin pinniksissä, joten tämä uudistus piristi kummasti!