tiistai 27. toukokuuta 2014

Retkellä Sinkkolassa !

Perjantaina suunnistettiin Sinkkolan kotieläinpihalle Noljakkaan.
Oltiin liikkeellä heti aamusta, mutta silti aurinko porotti jo ihanan kuumana!


Kasperilla meni sormi suuhun kanoja katsoessa. Evästauko piti tottakai pitää ja hörpätä vähän mehua ja vettä. 


Hassuja possuja!
Me taidettiin valita vähän liian kuuma päivä kotieläinpihavierailulle, sillä lähes kaikki eläimet oli joko mökeissään tai kaukana varjossa viilentymässä. Läheltä nähtiin vain kanoja ja possuja. Mutta nekin oli lasten mielestä niin jänniä!!

Kesän aikana täytyy kyllä käydä jossain muuallakin katsomassa eläimiä, nyt niistä nähtiin vain murto-osa! Alustavasti ainakin mietittiin lähikohteista Kiteen eläinpuistoa ja Lieksan Pikkukiliä! Kiteen eläinpuistoon aikuisilta hinta on 15e ja alle kolmivuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Lieksassa hinta 12e aikuisilta ja alle nelivuotiaat ilmaiseksi!

Meinasiko joku muukin lähteä näyttämään omille taaperoille/lapsille eläimiä kesän aikana?


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Miniloma Holiday Club Saimaalla

Viikko sitten otettiin koko perheen voimin irtiotto arjesta ja lähdettiin rentoutumaan Lappeenrannan Rauhassa sijaitsevaan Holiday Clubin kylpylään!

Takapenkkipeiliselfie!
Ilmat oli ihan mahtavat, aurinko paistoi koko viikonlopun ja meidän reissu meni kaikin puolin hyvin. Pojat nukkuivat molempina öinä KUMPIKIN koko yön heräämättä! Taisi uiminen ja touhuaminen väsyttää niin, että uni maistui!
POjat saivat huoneeseen kumpikin oman matkasängyn ja voi sitä iloa, kun veli olikin vieressä verkon takana! :D  Pojat istuivat sängyissä ja nauroivat vaan toisilleen!



Poikien pappa ja eno oli reissussa mukana, joten me päästiin Henkan kanssa kylpylän puolelle ihan kahdestaankin! Rentouduttiin oikein kunnolla saunamaailmassa, satuttiin sinne vielä just sopivaan aikaan! Oltiin melkein koko ajan ainoita siellä! Laskettiin liukumäkiä ja lilluttiin muuten vaan. Sillä aikaa pappa ja eno hoiti poikia. Kun tultiin uimasta, pojilla oli just välipala menossa Angry Birds activity parkin kahviossa. 



Kierrettiin parit kaupat lauantai-iltapäivällä, mutta koska hinnat oli ihan pilvissä verrattuna verkkokauppoihin, jäi crocsin kumpparitkin ostamatta, vaikka alunperin tarkoitus olikin ne kotiuttaa..



Käytiin lounaalla rannan pizzeriassa, jonka jälkeen Henkka ja Joonas-eno meni Atreenalin köysiradalle temppuilemaan! Siellä ne meni puusta toiseen jopa 35 metrin korkeudessa! En tiiä olisinko itse uskaltanut, onneksi pojille piti jonkun antaa päivällinen, joten sain hyvän tekosyyn olla menemättä ;) 




Illalla käytiin vielä koko porukka uimassa. POjat oli ihan innoissaan! Pikauinnit tehtiin jo pe-iltanakin, mutta silloin pojat ei oikein innostuneet. Uima-allas oli liian iso ja uusi juttu ja molempia vaan pelotti kovat äänet ja valot. Lauantaina molemmat oli ihan elementissään! Vedessä oli ihanaa ja Rasmuskin oppi kunnolla konttaamaan, kun lasten altaassa ei voinut ryömiä! :D Välillä hörpittiin pillimehua ja taas jatkettiin!





Illalliselle lähdettiin vielä Imatralle. Rossoon, minnekäs muuallekaan ;)




Aamuisin päästiin taas niille ihanille hotelliaamupaloille <3 On se vaan ihanaa mennä valmiiseen pöytään ja antaa poikien ihan rauhassa maistella ja sotkea ruualla, kun tietää ettei itse tarvitse siivota niitä :D





Oli taas ihanan rentouttava viikonloppu. Syötiin, rentouduttiin ja vietettiin aikaa perheenä. Ja mikä parasta, nähtiin poikien pappaa ja enoa taas pitkästä aikaa! <3 
Nyt taas jaksaa arkea, ennen seuraavaa lomaa!

torstai 22. toukokuuta 2014

Hiekkalaatikolla

Pojat tulevat saamaan 1-vuotis synttärilahjaksi hiekkalaatikon, joten viime aikoina on harjoiteltu vähän hiekkalaatikolla oloa!
Varsinkin nyt aurinkoisilla ilmoilla pojat tuntuvat nauttivan hiekassa istumisesta ja ensimmäiset haparoivat lapioinnitkin on jo onnistuttu tekemään!


Rasmus syö hiekkaa. Kokoajan.
Kasper maistoi kerran, eikä ole sitä sen jälkeen syönyt. 
Jospa Rasmus ottaa mallia Kasperista ja hiekan syöminen loppuu siihen mennessä kun oma laatikko pihaan ilmestyy!


Keinujenkin hankintaa mietittiin, mutta taidetaan jättää niiden hankinta myöhemmälle, tai sitten keinutaan vaan lähileikkipuistossa!



Hiekkalaatikkovertailu käy siis kuumana! Panostetaanko vai pihistetäänkö? Rakennetaanko itse vai ostetaanko valmiina?

tiistai 20. toukokuuta 2014

Käyttökokemus: Bumbleride Indie Twin - vaunut kaksosilla.

Multa kysytään usein meidän vaunuista. Paitsi blogin ja sähköpostin kautta, paristi myös kaupungilla mut on pysäytetty ja kyselty mistä meidän vaunut on. En yhtään ihmettele tätä, sillä mullekin merkki oli täysin tuntematon, ennen kuin vaunuliikkeen kauppias siitä ekan kerran mainitsi. Muistan, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Olen täälläkin paristi sanonut, että ensin kun kuulin uusista, vasta Suomen vaunumarkkinoille tulleista jenkkivaunuista viime keväänä, olin skeptinen. Ajatuksissa oli jotkut pienirenkaiset ja huterat kaupunkirattaat. Ei varmasti Suomen vaihteleviin sääoloihin sopivat käyttövaunut. Pyydettiin kauppiasta kuitenkin hakemaan vaunut varastosta.

Tykkäsin ulkonäöstä heti. Vaunut eivät näytä perinteisiltä kaksostenhyökkäysvaunuilta, vaan ovat ihanan sporttisen ja ketterän näköiset!



Vertailussa kaikki muut vaunut tuntuvat häviävän Bumblerideille. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole vielä tämän vuoden käytön jälkeen törmännyt yhtiinkään yhtä hyviin tai hyviltä vaikuttaviin vaunuihin, kuin mitä Bumblet ovat.

Bumbleridejen plussat
+ tilavat istuimet (niin leveys kuin pituussuunnassakin)
+ pitkälle eteen taipuva kuomu
+"kuopalla" oleva istuin
+ ketterät ja kapeat, hyvät ja isot renkaat
+helpot kasata
+ kestävät

Istuimen tilavuutta en osannut ostaessa yhtään ajatella. Nyt huomaan tilavuuden olevan ihan huippu juttu! Pojat mahtuivat hyvin toppavaatteissakin nukkumaan vaunuissa vaikka kyydissä olikin talja ja toppapussi. Ja mahtuvat varmasti vielä ensikin talvena.



Kuomu on varsinkin aurinkoisina päivinä toiminut tosi hyvin. Varsinkin rattaiden ollessa istuma-asennossa kuomu tulee tosi pitkälle. Se suojaa niin auringolta kuin tuuleltakin. Kuomussa on kurkistus aukko josta lapsen näkee itse työntäessä. Kuomu liikkuu yhdellä kädellä, eikä ole käytössä löystynyt. Sitä ei tarvitse lukita, vaan se liikkuu portaittain.


Vaunujen istuin osa on hieman kuopalla, eli lapsi istuu peppu vähän jalkoja alempana, jolloin ylösnouseminen on vaikeampaa. Toisaalta tämä varmasti lisää myös istuin mukavuutta, ja vaunuissa voikin helposti ottaa rennosti ja nostaa vaikka jalat turvakaaren päälle. Viisipistevyöt on sijoitettu niin istuimeen, että niitä voi käyttää joko pelkästään vyötäröllä tai myös harteilla. Harteille laitettaessa lapsi pystyy silti pitämään kiinni turvakaaresta, mikä tuntuu ainakin meisän pojille olevan tärkeää! Tilavuus istuimissa on maksimoitu sillä, että istuimissa on vaunujen levein kohta. Renkaat on sijoitettu suoraan vaunujen alle, joten ne eivät syö leveyttä!


Vaunut on niiiin ketterät! Kiitos kääntyvien etupyörien! Väitän, että nämä ovat paljon ketterämmät pyöritellä kuin tavalliset yhdenlapset yhdistelmät! Kun pyörät lukitaan, vaunuja ei voi pyöritellä niin kätevästi, mutta silloinkin vaunut ovat helpot ja kevyet käännellä. Leveys on mun vaunujen ehdoton iso plussa! Leveydeltään vastaavat pyörätuolistandardeja, joten joka ovesta pitäisi päästä! Vielä en ole kertaakaan jättänyt emenemät mihinkään liikkeeseen pienestä ovesta huolimatta. Ja aina on mahduttu! Mahtuu myös meidän miniminituulikaappiin! Menevät juoksuvaunuina, mutta vauvojen kasvaessa käyvät kyllä tosi painaviksi! Talvella liikkumisen kanssa ei ollut ongelmaa isojen kinosten tai loskan aikana, kiitos isojen pyörien. 

Vaunut menevät kätevästi kasaan. Lukot vedetään molemmilta puolilta auki ja vaunujen aisa käännetään vaunujen päälle. Vedetään istuinten alla olevista kiinnikkeistä ja tsädäm! Kasassa on!

Meillä vaunut ovat olleet kovalla käytöllä jo vuoden. Mikään ei natise tai mitään ei ole tarvinnut kiristää. Vaikka vaunuja on kasattu, heijattu, pesty ja työnnetty, ei käytön jälki ole näkynyt missään.

Bumbleridejen miinukset
- tavarakori on iso, mikä on ihan mahtavaa, mutta sen suuaukko on tosi kapea! 
- Työntöaisaa ei saa käännettyä, se säätyy vaan korkeudessa
-Kovien kantokoppien kanssa vie hirveästi tilaa takakontissa!
- tosi matalat laidat kuomun ja turvakaaren välistä. Pakko laittaa vyöt muuten lapsi voi kurkotellessaan tippua
-mukiteline sivulla, olisi parempi keskellä työntöaisaa, niin ei vaikuttaisi kulkemiseen!
- kun etupyörä ei ole lukittuna renkaat heiluvat, varsinkin jos istuimet ovat makuuasennossa ja painopiste enemmän takana.

Tuntuu etten voisi tarpeeksi ylistää näitä vaunuja. Ovat olleet meille ihan täydellinen valinta! Tosin enhän tiedä millaisia ne muut vaunut olis olleet. Sen nyt ainakin olen huomannut, ettei meidän tarvitse vaihtaa vaunuja, kuten moni muu tekee yhden vuoden iässä. Veikkaan, että vaunumyyjän arvio pitää paikkansa ja vaunut menevät vielä kevyesti kolmivuotiaanakin.

torstai 15. toukokuuta 2014

THROWBACK THURSDAY: babyshowerit

Tänään on lähes päivälleen vuosi siitä, kun mulla oli mun babyshowerit!
Voi apua miten iso mä olin! Turvotusta ihan kauheasti ja maha ihan jäätävä!!


Muistan kuinka meillä oli taloyhtiön kevättalkoot (ihan niinkuin tänäänkin), ilma oli pilvinen ja märkä, eikä mua huvittanut enää yhtään olla raskaana. 
Lähdettiin Henkan kanssa ostamaan terassille mattoa ja ihmettelin takasin tullessa, miksei Henkka yhtään lämmennyt ajatukselle, että haettaisiin iltapalaksi pitsat. Yleensä sille ei tarvitse kuin sanoa pitsa, niin se on jo hakemassa sitä!

Mutta enpä osannut epäillä, että heti meidän lähdettyä mun parhaimmat tytöt tuli meille valmistelemaan mun babyshowereita!







Tultiin kotiin, enkä osannut aavistaa mitään. Eteisenkellosta näin roikkumassa ilmapalloja, ja Henkalta ihmeissäni kysyin, milloin se ne oli laittanut..? En tajunnut yhtään mitään! Pöydällä näin ruokaa ja herkkuja ja olkkarissa lisää palloja. Eikä vieläkään sytyttänyt! Vasta kun tytöt hyppäsi meidän makkarista esiin ja huusivat yllätyyys! Tajusin missä mennään!!

Tiedossa oli kaikkea ihanaa! Henkka lähti pois jaloista ja me alettiin heti syömään. Tytöt oli tehneet kaikkea hyvää! Parsapiirakkaa, cupcakeja, mozzarellasalaattia.. naposteltavaa oli vaikka kuinka! 



Ruuan jälkeen oli tiedossa hemmottelua! Jalkahoito, hierontaa, manikyyri.. Ja seurana ihanimmat tytöt ja paaaaljon juoruilua! :')




Hemmottelujen jälkeen tytöt kokosivat vielä helmikorun, johon jokainen oli tuonut kaksi helmeä ja joiden pujottamisen aikana kertoi jonkin lupauksen. Taisin olla itku silmässä lähes koko illan!

Pitkin iltaa tytöt myös kirjoittelivay pieneen kirjaan arvauksia vauvojen syntymäpäivästä, mitoista ja nimistä. 

Kaiken taisi kruunata ihana vaippakakku, jota en olisi millään raaskinut purkaa!




En voi tajuta, että tästäkin on jo vuosi! Tästä hetkestä ei mennyt enää kuin kuukausi ja pojat olivat sylissä. Mutta sitäpä en tuolloin tiennyt.. ;)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Parisuhde ja vauva-arki

Raskausaikana ajattelin, ettei vauva-arki tulisi muuttamaan parisuhdetta mitenkään. Oltaisiin edelleen me, mutta sen lisäksi oltaisiin vauvoille isä ja äiti. Vietettäisiin edelleen paljon aikaa yhdessä ja päästäisiin välillä käymään jossain ihan vaan kahdestaan.


Olimpa väärässä.
Vaikka näin vauvavuoden lopulla uskallankin väittää, että meillä oli aika helppo vauva-aika ei parisuhde silti säilynyt ennallaan. Vaikka kuinka ajattelin, että vaikka olenkin äiti on minulla edelleen energiaa panostaa itseeni naisena, tyttöystävänä ja avovaimona. Ei sen tarvitse tarkoittaa totaalimammautumista vaikka vauva tuleekin.

No eihän sen tarvitse, mutta helposti varsinkin kahden lapsen kanssa, se tarkoittaa. Kun vauvoja on kaksi, on kädet ihan koko ajan täynnä työtä ja aina on annettava huomiota toiselle. Enkä nyt sano tätä mitenkään negatiivisesti. On ihan mieletön rikkaus ollut saada niin ihanat kaksospojat kuin meidän lapset on. En voisi, enkä haluaisi kuvitella arkea yhden lapsen kanssa. Mutta se, että lapsia tulee kerralla kaksi tarkoittaa myös sitä, että arki on tuplasti hektisempää. Oma aika ja vielä enemmän parisuhdeaika on todella vähissä. Omasta ajasta luopuu, sillä haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa poikien kanssa. He kun kuitenkin joutuvat jatkuvasti jakamaan huomion veljensä kanssa. Ja koska olen vain sitä mieltä, että jokainen äiti ja isä tarvitsee edes vähän omaa yksin aikaa ilman lapsia ja puolisoa, on sekin aika otettu sitten siltä parisuhdeajalta. Poikien syntymän jälkeen, on laskettavissa yhden käden sormilla ne kerrat, kun ollaan kahdestaan oltu jossain.



Puoliso on se, joka jakaa tutun ja turvallisen arjen. Kun ärsyttää, mikään ei onnistu ja elämä muuten vaan potkii kunnolla päähän, puolisoonhan sen purkaa. Se on se läheisin ihminen, joka ottaa ne pahimmat itkupotkuraivarit vastaan. Epäreilua joo, mutta täysin väistämätöntä. Ainoa positiivinen asia, että se on molemminpuolista ja kertoo toisaalta läheisyydestä ja syvästä luottamuksesta. Vaikka kuinka kiukkuaisi, puoliso pysyy siinä ja tukee. 

Raskausaikana heitin Henkalle puolitosissani ja puolivitsillä sopimuksen, että vaikka kaksosvauva-arjesta tulisi kuinka hirveää, vauvavuotena ei erottaisi. Asuttaisiin sitten vaikka erihuoneissa, mutta ensimmäisenä vuotena ei erottaisi. Syy oli se, että meidän parisuhde oli kunnossa vauvojen syntyessä. Se oli ollut vakaa jo pitkään. Yhteisiä vuosia oli takana jo kuusi ja kumpikin tiesi, että tämä on nyt se elinikäinen suhde. Eli syyt jotka meitä mahdollisesti vauvavuotena olisi eroonajaneet olisivat olleet väsymys ja yhteisen ajan puute. Odotettaisiin siis ainakin pari vuotta vauvojen syntymästä ja jos vielä silloinkin tuntuisi, ettei suhde kestä olisi aika sanoa soronoo.



Siihen tilanteeseen ei onneksi olla jouduttu. Kiitos perustyytyväisten ja helppojen vauvojen, meidän arki on ollut sujuvaa. Vaikka yhteistä aikaa kaksin on ollut minimaalisesti, on illoista aina löytynyt yhteistä aikaa. Tosi usein väsyneenä, varsinkin nyt viimeisten parin kuukauden aikana kun poikia ja heidän uniaan ovat häirinneet toistuvat korvatulehdukset, meidän yhteinen aika on ollut sitä, että puolikuolleina maataan sohvalla ja tuijotetaan koomassa telkkaria. Ei ehkä mikään unelmakuva parisuhteesta, mutta minkäs teet kun väsyttää?

Yhteinen aika on vähissä, mutta läheisyys meidän välillä ei silti ole kadonnut. Se on vähentynyt ja kovasti, kun päivän aikana ei vaan aina ehdi halailla. Leffahetkien paras paikka on oman miehen kainalo ja käsi kädessä nukahtaminen on tullut tavaksi. Koen myös, että synnytys kaikessa brutaalisuudessaan lähensi meitä ihan valtavasti. Henkka oli mulle se tärkein ja suurin tuki koko tapahtuman aikan, en muista pelänneeni hetkeäkään ja eniten siihen vaikutti varmasti se rakkaimman ihmisen läsnäolo.



Yhteisiä harrastuksia meillä on aina ollut ja on edelleen. Yhteiset juoksulenkit ovat saaneet enemmän vastusta, kun vaunuissa kököttää kaksi kymmenkiloista punnusta ja lenkeistä on tullut paljon hauskempia, kun matkalla pysähdytään leikkipuistoihin. Yhteistä pyöräilyharrastusta aletaan taas aktivoida, kun pojat alkavat olla tarpeeksi isoja pyöräkärryyn laitettavaksi. Leffat ja elokuvien katsominen on kulkeneet tässä vauvavuodenkin mukana. Sitä on helppo harrastaa iltaisin poikien mentyä nukkumaan.

Riidat on vauvojen syntymän jälkeen muuttuneet älyttömämmiksi. Me tapellaan siitä kumpi on useammin jättänyt kakkavaipan hoitotason reunalle ja kumpi niitä taas enemmän on siitä siivonnut. Kunnon huutoraivoriitoja ei oikein tule, kun kumpikin pelkää poikien heräävän. Kihistään sitten kumpikin oman päämme sisällä. Ärsyttävää!



Joskus tulee ihan hirveä ikävä meitä. Sitä mitä oltiin vaikka kolme vuotta sitten alpeilla tai neljä vuotta sitten Egyptissä. Kun kaiken ajan pystyi omistaa toisen kanssa ololle ilman mitään häiriötekijöitä. Meillä on ollut niin hauskaa yhdessä. Kummallakin on ihan kummallinen kieroutunut huumorintaju, jota jostain syystä itse vaan tajutaan. Me ollaan hyvä paketti. 
Silti niiden satunnaisten ikävöintien päätteeksi muistaa ja huomaa, mitä sai tilalle. Meillä on nyt perhe. Yhteinen perhe. Ja niitä halauksia ja läheisyyttä on nyt nyt antamassa ja jakamassa kaksi aivan ihanan valloittavaa pikkumiestä.



Elämä ei oikein voisi olla tämän paremmin. Monesta asiasta voisi valittaa ja usein valitankin, mutta silti olen tosi iloinen, että perusasiat on kunnossa. Se mikä ehkä on edesauttanut tähän on se, että parisuhde oli hyvä jo ennen lapsia. Mä olen sitä mieltä, että kaikki ristiriidat joita suhteessa on, kasvavat potenssiin kaksi lasten tullessa. Ei lapsi korjaa suhdetta tai paranna sitä. Parisuhteen on oltava kunnossa ennen lapsia. Ei siitä muuten mitään tule.

Parisuhde tarvitsee aikaa ja panostusta. Meillä se on lievästi sanottuna ollut hieman retuperällä, kun kaikki panostus on mennyt lapsiin ja voimat kodin ja arjen pyörittämiseen. Vauvavuosi alkaa olla lopuillaan, joten olisiko taas aika panostaa meihin pariskuntana ja avoparina siinä perheen ja lasten rinnalla? 

Otettiin jo vähän varaslähtöä parisuhdelaatuajanpanostukseen reilu viikko sitten, kun käytettiin Henkan vanhemmilta joululahjaksi saatu lahjakortti. LÄhdettiin heti aamusta Kolille, kun mummo ja ukki saapuivat hoitamaan poikia. Lenkkeiltiin, ulkoiltiin, rentouduttiin spassa erilaisten hoitoja ja skumpan parissa ja syötiin vielä hyvin. Yhdestäkin päivästä ja parista tunnista yhdessä sai ihan valtavasti virtaa. Näki niitä pilkahduksia myös meidän parisuhteesta. Siellä se on tallessa, sen äiti ja isi -moodin alla. Se vaan pitää taas herätellä esiin sieltä!



 Tsempit teille kaikille muillekin vauva-arjen ja parisuhteen yhdistämiseen! <3