perjantai 16. marraskuuta 2018

Ihana talosänky taaperolle


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä JOLLYROOMin kanssa. 

Meidän taapero on nukkunut tähän saakka yönsä omassa huoneessaan pinnasängyssä. Omaan huoneeseen hän siirtyi, kun alettiin ohjata häntä pikkuhiljaa pois yöimetyksistä kymmenen kuukauden iässä. Meillä oli suunnitelmissa, että hänet siirretään isojen sänkyyn hyvissä ajoin ennen päiväkodin aloitusta, jottei siihen hetkeen tule liian montaa muutosta.


Ja niin kävi, viime viikolla meille saapui uusi sänky taaperon huoneeseen. Sänky ei olekaan mikään ihan tavallinen vaan se on Minituden ihana mäntypuinen talosänky. Talosänky ja kuvien pöytäryhmä on saatu Jollyroomilta kaupallisen yhteistyön merkeissä. Haluttiin huoneeseen jotain vähän erilaista, mutta kuitenkin lapsekasta ja tuo sänky tuntui olevan juuri se mitä etsittiin. Valikoimissa on kolmea eri sänkyä ja me päädyttiin lopulta tähän jalalliseen Nordic Noah -sänkyyn. Lattiatasossakin oleva  Nordic Levi olisi varmasti tosi kätevä erityisesti pienen lapsen kanssa! 

Sänkyjä on kahdessa eri pituudessa, täyspitkänä 200cm tai tämä meidän 160cm. Me haluttiin pienempi, sillä menee vielä tosi kauan ennen kuin taapero tarvitsee täyspitkää sänkyä. Pohdiskelin, että sängynhän voi tarpeen mukaan maalata, jos halutaan jotain muuta sävyä, mutta nähtyäni tuon täydellisen tammen sävyn, olin myyty. Se toi huoneelle jotenkin ihanasti uutta ilmettä ja aloin miettiä miksi meillä oikein hankitaan kaikki kalusteet aina valkoisena? Puun mukana tulee ihanasti lämpöä ja kodikkuutta taaperon huoneeseen. Ehkä intoudutaan jatkamaan tätä teemaa myös muualle taloon, löytyyhän meiltä olkkaristakin tammipuiset portaat. Minituden sisustustuotteilla saa ihanaa tunnelmaa monen eri käyttötarkoituksen huoneisiin. 


Sängyn lisäksi huoneeseen tuotiin tuplien huoneesta lisälaatikosto leluille. Se tosin on tällä hetkellä tyhjillään, meillä ei nimittäin taaperolla ole niin paljon leluja, että laatikot niistä täyttyisi. Tuo vedettävä arkkulaatikko on toistaiseksi riittänyt. Lelusäilytyksen lisäksi sistustettiin huonetta Minituden Usva pöydällä ja kahdella Nordic pupu tuolilla, nekin teeman mukaisesti täyspuisena. Pöytä oli tosi jämäkkä ja tulee varmasti kestämään vauhdikkaammatkin leikit ja mutokieleltään niin ihana. Se on kivan pieni, juuri sopivan kokoinen taaperon leikkeihin. Ihanan lisän pöytäryhmään tuo tuolien selkänojat, ne kun ovat pupun korvat! Vaikka pöytäryhmä on tammea ja sänky mäntyä, ei värisävyissä ole eroa. Tuotteet sopivat kauniisti yhteen ja nousevat kivasti tuon valkoisen säilytyslaatikoston rinnalla esiin. 

Huoneen muutoksen myötä myös matto vaihtui ja nyt taaperoisen lattiaa koristaa Sukhin villainen pallomatto. Tuo matto saa mut aina haaveilemaan villamatosta myös meidän olkkariin, se on nimittäin niin ihanan tuntuinen jalan alla. Nyt villan lämmöstä nauttii kuitenkin vaan meidän taaperoinen, joka kovasti tykkääkin istuskella maton päällä leikeissään. 


Sänky ei kylläkään ole vielä asukastaan saanut yhdeksikään yöksi, meidän poika on nimittäin sitä meiltä, ettei tätä sänkyä ole tehty nukkumista varten. Ajattelimme hankkia sänkyyn pienen laidan, jotta taaperon on siinä turvallisempi nukkua ja sitten hän viettääkin siinä ekan yönsä. Katsotaan kuinka onnistutaan, taaperoisella on juuri nyt menossa aika kova oman tahdon vaihe ja iso osa öistä menee äidin ja isin kainalossa. 

torstai 15. marraskuuta 2018

Viikon ruuat 65e

Me käydään yleensä kerran viikossa kaupassa isommin ja paristi sitten täydennetään tuoreilla, leivällä ja maidolla. Useimmiten meidän isojen ostosten kauppa on Prisma tai S-market ja täydennyksiä haetaan lähi K-marketista. Nyt kuitenkin käytiin pitkästä aikaa Lidlistä ja mä koin iloisen yllätyksen kassalla. Mulla on tapata miettiä ostosten loppusumma päässä, siis ei niinkään laskea vaan arvioida mitä summa tulee olemaan. Nyt arvioin sen yhdeksäänkymppiin, mutta kassalla selvisikin summan olleen yli kaksikymppiä pienempi. Ja mitäs me sillä ostettiin?


2 kg vihreitä omenoita / 2,99
1kg klementiinejä /1,49
1kg päärynöitä / 1,39
1,5 kg banaania / 1,90

500g kirsikkatomaatteja / 2,39
500g suippopaprikaa / 2,79
1,6kg punakaalia / 2,70
2,5 kg myskikurpitsaa / 4,20
300g jäävuorisalaattia (3 pss) / 2,40
800g kurkkua (2 kpl) / 2,09
Ruukkuromainesalaatti / 1,45
Rucola / 1,40
3 sipulia / 0,89
2 kg perunaa / 1,40
1kg porkkanaa / 0,89 

Vaasan kauratyynyt / 1,35
2 x Vaasanruispalat ohut herkku / 1,25
2 x Luomu kaurahiutale / 0,80
Muumipeikon murot / 2,79

2 l maustamatonta jogurttia / 2,70
1,5 kg jogurttirahkaa (6 prk) / 3,10
Raejuusto / 2,25
1 l mustikkakeitto / 1,75
4 l kevytmaito / 2,80

Verso härkis 250g / 3,89
Broilerin Fileesuikaleet 500g / 3,72
Broilerin sisäfileet -30% 800g / 5,60
Keittokinkku 300g / 2,49
Tonikalaa 1 prk 1,09

Fusilli pasta 1 kg / 0,79
Tummamakaroni 1 kg / 0,89


Täydennystä pitää varmastikin kaupasta hakea viimeistään viikonloppuna. Veikkaan, että raejuustoa, margariinia, fetaa ja salaattitarpeita tarvitaan vielä, mutta niihin riittänee kymppi. Kenties sunnuntaille vielä joku ruoka? Kovasti siis näyttää siltä, että tän viikon ruuat saatiin kaupasta kotiin seitsemällä tai kahdeksalla kympillä. Ihanan edullista, mutta kuitenkin monipuolista! Toki, täytyy muistaa ettei näissä ruuissa ole kalaa, joka nostaa ruokakassin hintaa aina ainakin kympillä. Mutta silti, kalankin kanssa ostokset olisi olleet tavallista edullisemmat.

Mitä näistä sitten syödään? 

Lapset syövät yleensä aamuisin muroja mehukeitolla ja lisänä hedelmän tai kaksi. Välillä myös puuroa. Mä syön ruisleipää kananmunalla (kananmunat meille tulee suoraan kotiin luomutilalta) tai puuroa täytteillä. Mieheni puuroa. Viikonloppuisin tehdään banaanilettuja tai vohveleita aamupalaksi. 

Ruoat joita näistä tehdään on härkisbolognese (lounas + päivällinen / lisään härkiksen sekaan aina desin soijarouhetta ja purkin tomaattimurskaa jotka meillä olikin kaapissa valmiiksi) broileriwokki (lounas + päivällinen) kurpitsalinssisosekeitto (2 x lounas + päivällinen / linssit jo kaapissa) broilerin fileet + riisi (2 päivällistä /riisiä kaapissa) riisipuuro (1 lounas lapsille / puuroriisit kaapissa) aikuisille tonnikalasalaatti.

Välipalaksi hedelmiä, leipää, smoothiea. Iltapalalla lapsille puuroa, leipää, hedelmiä, banaanilettuja yms. Aikuisille rahkaa, leipää kananmunalla tai banaanilettuja rahkalla.

Tällä kokemuksella käydään Lidlissä jatkossakin, tosin mua aina harmittaa ettei sieltä yleensä saa ostettua kaikkea kerralla, vaan joutuu tehdä toisen reissun eri kauppaan.

Missä ruokakaupassa te asioitte? 



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Joko JOULU saa tulla kotiin?


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä TOKMANNIN kanssa. 


Mun jouluun kuuluu joulusiivous. Usein toteutan sen hyvissä ajoin marraskuussa, jotta joulukuussa riittää vähän pienempi puunaus ja voi sitten huoletta rauhoittua joulun odotukseen ja fiilistelyyn. Joulusiivous tarkoittaa mulle sitä SUURsiivousta. Silloin oikeasti puunataan ja jynssätään joka nurkka ja kolo. Imuroidaan verhotankojen päältä, pyyhitään vaatekaapit ja pestään ikkunat. Mun lapsuuden kodissani äiti teki aina joulusiivouksen, joten se on mullakin kuulunut aina joulunodotukseen. Tänä vuonna aloitin joulusiivouksen jo hyvissä ajoin marraskuun alussa,  sillä pääsin tutustumaan Tokmannin siivous- ja joulukoristevalikoimaan, ja valitsemaan sieltä omat suosikkini. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa. 

Siivoustarvikkeita mä en ole muistaakseni koskaan aiemmin ostanut Tokmannilta, ja nyt ihmettelen kyllä miksi en! Osasto on oikea kultakaivos kaltaiselleni siivousfanille ja tällä kertaa päätinkin tutustua tarkemmin Tokmannin omaan siivoustuoteperheeseen Iisiin, jolta löytyy kaikki tarvittava siivoukseen liittyvä. Rättejä, liinoja ja moppeja oli monenlaisia, ihan joka pinnalle ja tarkoitukselle omansa! Meidän vanhat mikrokuituliinat ovat olleet jo niin kauan käytössä, että uusin ne nyt ensitilassa. Nyt meillä on kaikille pinnoille oma uusi liinansa, muutamia jopa pari kappaletta. Myös siivousaineet päivitin uusiin, sillä nekin alkoivat olla jo lopussa. Yleispuhdistusainetta teen aina meille oman sekoituksen suihkepulloon, josta sitä sitten suihkitaan kaikille pinnoille. Seoksessa on vähän sitruunaa ja etikkaa, ja se on yleispuhdistusaineen kanssa paras yhdistelmä pintojen siivoukseen. Jättää takuulla raikkaan ja puhtaan pinnan jälkeensä. 

Siivoaminen on mulle terapiakeino ja rakastan sitä tuoksua, joka vastasiivotussa kodissa aina on. Parasta siivoaminen on ihan yksin, ajan kanssa ja kaikessa rauhassa. Mutta usein meillä siivotaan myös ihan koko perheen voimin tai vaan mä lasten kanssa. Lapset ovat onneksi jo aika hyvä siivous apu, he ovat innolla aina auttamassa ja varsinkin peilien pyyhkiminen on heidän mielestään hauskaa. Kun ison siivouksen tekee hyvissäajoin marraskuussa, voi joulukuun rauhoittaa erilaisille joulujutuille. Meillä onkin jo pitkä lista mitä kaikkea kivaa jouluista joulukuussa tehdään, joten mä aionkin hoitaa kaikki isommat siivoukset nyt altapois. Tietysti ylläpitosiivousta pitää tehdä joulukuussakin, mutta se hoituu sitten siinä sivussa. 


Joulukoristeiden suhteen en ole sieltä innokkaimmasta päästä ja yleensä meillä aletaan sisustaa joulukotia marraskuun puolessa välissä. Nyt laitoin ensimmäiset koristeet esille jo marraskuun alussa, mutta yllätyksekseni ne toivatkin kivasti piristystä pimeään aikaan. Meidän joulu kun ei ole oikeastaan punainen, vaan siihen kuuluu valkoinen ja hopea mustalla höystettynä, joten se ei taida juurikaan erota meidän muusta sisustuksesta. Joulukoristeissa mä suosin ajattelua less is more, en halua kuorruttaa kotia liian useilla koristeilla, vaan valikoida tarkasti muutamat suosikit. Enemmän meidän koristeet ovat ehkä kausikoristeita kuin varsinaisia joulukoristeita. Erilaiset valot, kynttilät ja tekstiilit ovat mun mielestä paras tapa tehdä kodista jouluisa. Parasta on pimeällä valaista koti pelkillä jouluvaloilla ja kynttilöillä. Voi sitä tunnelmaa!

Tokmannilta löytyy oma sisustustuotebrändi Kotikulta, joka on mulle ennestään jo tosi tuttu. Kyseessä on Tokmannin oma tuotesarja, josta löytyy niin astioita, sisustusesineitä kuin tekstiilejäkin. Tällä kertaa hankin tuosta tuoteperheestä kaitaliinan ruokapöytään, ledkynttilöitä, tähtivalon, koristekuusen ja tuikkuja. Oli ilahduttava huomata, kuinka laaja joulukoristevalikoima olikaan ja kuinka edukkaasti tuotteita oli saatavilla.  Tokmanneja löytyy myös tosi paljon, jopa 177 myymälää ympäri Suomen. Tokmanni taitaakin olla yksi mun eniten käymistäni liikkeistä, sillä se sattuu sijaitsemaan meidän lähikauppakeskuksessa. Useimmiten sieltä tulee hankittua juurikin sisustusta tai astioita, mutta ollaampa ostettu myös painepesuria ja autotarvikkeita. Kesäisin suunnataan Tokmannille aina puutarhaostoksille. 


Nyt meillä on kotona ihana joulutunnelma. Löysin Kotikullan valikoimista ihan aidonnäköisiä ledkynttilöitä, joilla tein asetelman meidän pöydälle. Kynttilät lapsiperheessä ovat vähän riskijuttu, eikä meillä poltetakaan kynttilöitä lainkaan lasten hereillä ollessa. Välillä tykkään kuitenkin sytyttää kynttilät jo heti aamusta, tuomaan valoa pimeyteen, ja siihen nuo patterein toimivat ledkynttilät ovat kätevät. Eipä muuten uskoisi ledkynttilöiksi jos ei tietäisi, sen verran aidon näköiset ne on. Jouluun kuuluu myös ehdottomasti pieni blingbling ja tänä vuonna se näkyy erityisesti muutamissa koriste-esineissä, kuten tuossa hopeakävyssä ja kultaisessa peurassa. Meidän taapero on erityisen ihastunut tuohon peuraan ja ihailee sitä aina tilaisuuden tullen.


Joulutunnelmaa tuomaan hankitaan meille aina myös joulukukkia, ja vaikka aiemmin en pitänyt joulutähdistä lainkaan, on ne viime vuosina tulleet mun suosikeikseni. Erityisesti valkoisella kukalla olevat. Vielä en Tokmannilta joulukukkia löytänyt, mutta tuo syystähti on ihan samannäköinen. Ruukuksi valitsin sille ihanan betonijäljitelmän, joka mulla onkin ollut ostoslistalla jo pitkään. Se sopii ihanasti vihreisiin lehtiin ja valkoiseen kukkaan. 

Meillä on nyt joulusiivous jo tosi hyvällä mallilla, matot pitäisi vielä käyttää pesulassa, mutta sitten täällä onkin kaikki kunnossa. Lisää joulukoristeita laitetaan esille varmaan jo ensi viikonloppuna, että varmasti ehditään nauttia joulun tunnelmasta. Me ei olla tänä jouluna kotona, vaan lähdetään viettämään sitä Lappiin. Siksikin on kiva aloitella joulutunnelmointi jo hyvissä ajoin, että varmasti ehditään nauttia siitä kotonakin riittämiin. 

Teetkö joulusiivousta? Milloin on sopiva aika alkaa koristella kotia jouluun? 

Miksi kuljetan pientä lasta autossa selkä menosuuntaan?

Koska se vaan on turvallisin tapa matkustaa, erityisesti alle neljävuotiailla lapsilla. Ero toiseen vaihtoehtoon, eli kasvot menosuuntaan, on huima. Suomen liikenneturva suosittaa, että jokainen lapsi matkustaisi selkä menosuuntaan ainakin kolme vuotiaaksi. Ruotsissa suositellaan 4-5 vuotiaaksi. Totuushan on, että selkä menosuuntaan matkustaminen olisi parempi vaihtoehto ihan kaikille ja kaiken ikäisille. Jopa aikuisille. 

Syy, miksi kasvot menosuuntaan on hengenvaarallinen pienille, johtuu heidän mittasuhteistaan ja kehittymättömästä niskasta. Pienellä lapsella on suhteessa valtavan kokoinen pää hänen vartaloonsa nähden, ja törmäystilanteessa niskaan kohdistuu valtava paine ison pään vuoksi. Nopeuden ei tarvitse edes olla kova, kun lapselle voi jo aiheutua valtavaa vahinkoa piiskavamman vuoksi. 

Kuvan turvaistuin on saatu Jollyroomilta aiemman kaupallisen yhteistyön yhteydessä. 

Markkinoilla on valtavat määrät turvaistuimia, kapeita, leveitä, isolla ja pienellä jalkatilalle. On oikeasti vaan tekosyy sanoa, ettei alle neljävuotias lapsi mahdu istumaan selkä menosuuntaan autossa. Mahtuu varmasti, sillä jalkojen koukussa olo ei haittaa lainkaan. Yleensä kaikkein vähiten lasta. 

Tiesitkö, että kasvot menosuuntaan matkustavan lapsen niskaan kohdistuu 200-300 kg voimat, jos auton nopeus on törmäyshetkellä 50km/h. Kolmevuotiaalla yli 120 kg ylitys tarkoittaa jo vakavia kaularankavammoja? Kasvot menosuuntaan matkustettaessa vastaava kuormitus on 50kg samassa nopeudessa. (Lähde)

Monesti ajatellaan, ettei lapsi viihdy selkä menosuuntaan, mutta mä itse uskon sen olevan ihan päinvastoin. Näkyvyyshän selkä menosuun taan on jopa parempi, asentamalla peilin auton penkin selkänojaan, lapsi näkee myös vanhemman. Toisaalta sekin, että jos lapselle ei anna mahdollisuuttakaan istua toisinpäin, ei hän tiedä muita vaihtoehtoja olevankaan. Myös matkapahoinvointi on usein kerrottu peruste, mutta kääntäminen ei välttämättä ratkaise sitä. Matkapahoinvointia voi lievittää myös muilla tavoin, jotka eivät vaikuta lapsen turvallisuuteen matkustettaessa. 

Välillä on tilanteita, ettei lapsi vaan viihdy istuimessaan. Silloin monesti ajatellaan, että käännetään hänet toisinpäin niin viihtyminen parantuu. Voisiko silloin kuitenkin harkita toista istuinta? Meillä ainakin pienimmän viihtyminen parani huomattavasti, kun hän siirtyi pois kaukalosta. 

Älä kuljeta pientä lasta kasvot menosuuntaan. Älä edes pientä matkaa. On varmasti työläämpää asentaa hänet selkä menosuuntaan istuimeen, vöiden kiristely on raivostuttavaa, mutta tee se turvallisuuden vuoksi. Se on pieni paha, jos vaakakupiss aon lapsen henki. Lisää selkä menosuuntaan matkustamisesta kannattaa lukea täältä, siellä on myös hyvät lähteet väitteiden tueksi. 

tiistai 13. marraskuuta 2018

Blogin muutoksen tuulet !

Tarkkasilmäisimmät sen ehkä huomasikin, että kesällä blogin banneriin ilmestyi isompi otsikko, Nelli K. Aluksi bannerissa luki vielä alla lisäksi Mistä on pienet pojat tehty? -nimi myös, mutta viikko sitten sekin poistui, ja tilalle tuli uusi freesimpi ilme; vain Nelli K.

Vaikka nimi muuttui, sisältö pysyy. Mä olen jo pitkään kokenut, että blogin nimi ei kuvaa sen sisältöä. Mun blogini ei ole enää aikoihin kertonut pelkästään lapsista, vaan on pyörinyt jo vuosia enemmän vanhemmuudessa, äitiydessä ja perhearjessa mun näkökulmastani, kuin vain lapsissa. Siksi tuntui loogiselta brändätä nimikin vastaamaan enemmän totuutta. Nelliä. Nelli K tulee olemaan sisällöltään ihan sitä samaa kuin tähänkin saakka, vain nimi on helpompi ja ainakin omaan suuhuni se sopii paremmin. On lapsia ja kasvatusta, on sisustusta, on omia ajatuksia, on kotia ja ruokaa. Parisuhdetta, mielipiteitä, matkustelua. Sitä kaikkea samaa kuin tähänkin saakka, mutta uudella nimellä. 


Toinen asia joka tulee muuttumaan, on blogin osoite. Mulle on jo pitkään aiheuttanut päänvaivaa blogin kuusi(!) vuotta vanha osoite, pienenhiirulaisenodotus.blogspot.fi, jossa siis edelleen kummittelee tuo blogini ihka ensimmäinen nimi. Sillähän tälle matkalle lähdettiin, yhden hiirulaisenodotuksella. Mä en oikeastaan edes tiedä, miksi en ole osoitteelle aiemmin tehnyt mitään, vaikka onhan tuo tietysti aika nostalginen. Nyt kuitenkin päästään sanomaan heipat tuolle vanhalle pitkälle rimpsulle ja jatkossa riittää kuin osoiteriville kirjoitat nellik.fi sieltä löytyy sama blogi ja samat jutut. 

Helpoiten blogiin pääsee klikkailemaan tallentamalla sen Bloglovin'n lukulistalle, tai seuraamalla IG:ssä tiliäni @nellikooblogi . Myös bloggerin lukulistalle tallennus onnistuu edelleen tai blogia voi seurata Facebookin kautta. Itse tykkään  kuitenkin eniten seurata suosikkiblogejani LIFIE.FI -etusivun kautta, sinne kun päivittyy lähes reaaliaikaisesti kaikki omat suosikkini. Etusivulta näkee nopeasti suosituimpien blogien uusimmat postaukset sekä koko portaalin puhutuimmat postaukset. Alempaa kategorioittain löytyy eri aihepiirien postaukset, kuten perhe ja parisuhde, muoti, kauneus, puheenaiheet.. LIFIE-logon alla kun vie kursorin  suosituimpien blogien päälle, pääsee mun kuvaa klikkaamalla myöskin suoraan blogisivulleni. Tapoja on siis monia, joten jokainen voi valita omansa. 



Mä tietysti toivon, että tämä muutos helpottaa myös teitä ja pysytte mukana jatkossakin, sillä te olette tietysti se syy, jonka vuoksi täällä kirjoitan. Huippua, että juuri sinä luet siellä! ❤

maanantai 12. marraskuuta 2018

Ajatuksia töihinpaluusta ja unelmieni työhuone


* Postaus sisältää mainoslinkkejä Elloksen verkkokauppaan

Sain tänään puhelun, joka havahdutti mut tajuamaan, että töihin paluuni on ihan nurkan takana. Tarkemmin sanoen, vähän yli kahdeksan viikon päässä! Kahdeksan viikkoa, ja sitten koittaakin jo mun eka työaamuni lähes kahteen vuoteen. Olen oikeasti aika ihmeissän, kuinka äkkiä äitiysloma ja hoitovapaa lopulta meni. Onneksi sain olla kotona näinkin pitkään, eikä pienintä tarvinnut laittaa aiemmin hoitoon.


Puhelu tuli päivähoitotoimistossa, jossa kartoitettiin meidän hoidon tarvetta ja kyseltiin tarkemmin kuopuksen tarpeista. Aika selvästi esiin nousi se, että kaupungin hoitopaikka tilanne on surkea ja virkailija kyselikin meidän halukkuutta kokeilla palvelusetelin turvin yksityistä päiväkotia. Yksityisestähän meillä on hyvät kokemukset tuplien viime päiväkodista, joka oli parhain päikky missä mun lapseni ovat ikinä olleet. Nyt kuitenkin, ihan vain jo siksikin että isot ovat kunnallisessa, haluttaisiin pieninkin samaan. Mua alkoi tosissaan vähän jännittää, että entä jos ei saataisikaan kuopusta samaan hoitopaikkaan. Mitäs jos tarjottu paikka olisikin ihan jossain muualla? Ymmärrän kyllä kaupungin pattitilanteen ja luulen meidän päätyvän siihen palveluseteliin mikäli käy oikeasti niin, että pienimmälle osoitetaan jokin muu kuin tuo saman päiväkoti, jossa tuplat nyt ovat. 

Samalla, kun mä olen innoissani palaamassa töihin mun sydän itkee verta, kun mun vauvani pitää olla niin pitkiä aikoja ilman minua. Onneksi, saadaan päivät järjestettyä niin, että lapset ovat hoidossa vaan seitsemän tuntia 3-4 päivää viikossa, mutta silti. Se on kuitenkin tosi paljon pienelle ihmiselle. Mä haluan nyt ajatella, että mun paluuni töihin on just hyvä ratkaisu ja taapero tulee viihtymään päiväkodissa hienosti.


Työelämältä mä odotan aika paljon, sillä olen kuitenkin aina viihtynyt töissä. Varsinkin nyt, kun palaan 80% työajalla, tuntuu että arki ja työ tulee olemaan tasapainossa. Mulla on paljon enemmän aikaa lapsille ja kodille, kuin jos tekisin töitä kokoaikaisesti. Tämä ratkaisu myös luultavasti mahdollistaa sen, että ehdin tulla välillä bloginkin pariin. Meillä on myös mahdollisuus etätyöhön, jota aion ainakin jossain määrin hyödyntää. Se nimittäin helpottaa paljon, jos töitä voi tehdä kotoakin. Silloin säästää työmatkaan menevän ajan ja voi kahvitauon aikana vaikka pyörähtää ulkona haukkaamassa happea tai siivota samalla keittiön. 

Etätyö onkin yksi syistä, miksi tykkään työstäni kovasti. Se tietysti taas tarkoittaa sitä, että mulla pitäisi olla työhuone, joss asaan rauhassa tehdä töitä. Työhuone olisi kyllä hyvä muutenkin, sillä myös blogijutut vaatisi välillä omaa rauhaa, nyt teen ne enimmäkseen olkkarin sohvalla, ympärillä välillä ihan kamala meteli. Meillähän on yksi ylimääräinen huone johon työhuoneen voisi sijoittaa, nyt huone toimii oikeastaan vaan vierashuoneena, eikä sillä ole oikein muuta funktiota kuin majoittaa yövieraat. 

Töihin paluu onkin hyvä syy pohtia työhuoneelle vähän fiksumpia kalusteita ja toimivampaa sisustusta. Nyt huoneessa on vaan iso levitettävä sohvasänky, josta meinattiin luopua myymällä se eteenpäin. Se on niin vähällä käytöllä, mutta vie silti huoneesta tosi ison osan, ettei huoneelle voi oikein tehdä sohvan siellä ollessa mitään. Kunnollinen pöytäkään ei mahdu sängyn ollessa huoneessa. 

Tuo alla olevan kuvan matto* meillä huoneessa jo onkin, ostin sen vuosi sitten Ellokselta ja alun epävarmuuden jälkeen olen tykästynyt siihen. Aluksi se tuntui liian ohuelta, olinhan tottunut ostamaan aina vaan nukkamattoja. Alkuun se ei meinannut pysyä kunnolla lattiallakaan imuroitaessa, vaan oli aina rutussa. Nyt pidemmän käytön jälkeen matto on asettunut paremmin, ja tulee jäämäänkin meidän työhuoneeseen. 

Kuvat IKEA; ELLOS; FINNISH DESIGN SHOP ja DESENIO





Myös tuollainen vastaava seinähylly* huoneessa on, mikä kollaasissakin. Sen sijaan työpöytä pitäisi hankkia ja uskon meidän päätyvän tässäkin hankinnassa Ikeaan, mistä melkein kaikki meidän kalusteet on. Olen yrittänyt löytää tuota tai vastaavaa pöytää käytettynä, mutta vähän heikoin tuloksin. Onneksi tässä on hyvin aikaa etsiä, ja pöytä saattaa tullakin vastaan jostain.

Kuvan Artekin tuolista haaveilen myös, mutten kyllä pysty sitä vielä ostamaan, se on sellainen pitkän ajan himotuksen kohde, jota sitäkin olen etsinyt käytettynä jo pitkään. Jonain päivänä se kuitenkin meille tulee, nyt alkuun mennään luultavasti jollain susirumalla toimistotuolilla, joka kuitenkin luultavasti on paljon parempi istua kuin tuo Artek. 

Kuvan lamppu* on Ellokselta ja meillä on samanlainen olkkarissa jalkalamppuna. TYkkään tuosta lampun ideasta ja siitä, että se kiinnitetään seinään. Desenion tauluja meillä on paljon ja työhuoneeseen laittaisin sellaisen myös. Ehkä juuri tuollaisen kalenterin, mistä päivät olisi helppo katsoa. Verhot tulevat olemaan valkoiset, ne meillä roikkuukin jo huoneessa. OStin meidän verhot ekaan yhteiseen asuntoon , mutta vastaavat löytyy Ellokseltakin*

Viherkasvi(IKEA) tuomaan niin happea kuin väriäkin ja tuollainen ruukku meiltä löytyykin jo kotoa. Rakastan tuollaista valkoisen, mustan ja tammen värien sekoitusta sisustuksessa, joten ei ihmekään että samat sävyt ovat tuloss atähänkin huoneeseen. 

Tuo VITTSJÖ-hylly meillä on valkoisena myös olohuoneessa. Tämän mustan ostin juuri siskoltani, ja luulen sen löytävän paikkansa uudesta työhuoneesta, ellei sitten tulla laittaneeksi sitä meidän makkariin. 

Varsinkin tuo sisustussuunnitelmani saa mut pienesti hihkumaan innosta, mutta antaumuksella nautin silti myös tästä parista kuukaudesta, jonka voin viettää rauhassa ja huoletta kotona. Onhan kotona olo kuitenkin vaan niin helppoa. Nytkin, taapero on vedellyt päiväunia lähes kolme tuntia, ja mä olen ehtinyt jo vaikka mitä. Pieni ikävä alkaa häntä kuitenkin jo olla, joten ehkä alan kahvinkeittoon, niin hän takuulla herää! ❤

Onko joku muukin palaamassa töihin vuoden alussa?

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Miten sujuu kehoprojekti ?

Hetki on taas vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin (TÄÄLLÄ) mun kehoprojektistani, tai tutummin elämäntaparemontista. Mitä sille sitten kuuluu nyt? Vähän hyvää ja huonoa, lokakuussa huonoa, nyt marraskuussa jo parempaa, vaikka tämä ärsyttävä yskä/kurkkukipu/äänipois -tauti onkin tehnyt hallaa varsinkin urheilupuoliskoon. 

Lokakuun alussa uskoin ammentavani ihan mahdotonta motivaatiospurttia, olihan takana kuitenkin kuukauden mittainen kevyempi pätkä syömisten kanssa. Lokakuu meni kuitenkin ihan hölmöillessä. Syömiset oli ihan mitä sattui, ateriavälit kasvoi ihan mahdottomiksi, enkä viitsinyt tai jaksanut juurikaan treenata. Kävin pääasiassa vaan joogassa ja kävelylenkeillä lasten kanssa. En herkutellut kuin pienesti, mutta en kyllä myöskään tasapainottanut sitä fiksulla ruualla. Mulla oli vähän se punainen lanka kadoksissa. 


Lokakuun tulokset painossa oli plusmiinusnolla. Ei ollut tapahtunut muutosta suuntaan eikä toiseen. Ei onneksi tietysti sinne ylöspäin, muttei kyllä myöskään toivomaani laskusuuntaakaan ollut. Mutta eihän se ihme. Tein kaiken juuri niinkuin ei pitäisi, söin aivan liian vähän ja ihan liian harvoin.

Mun ilokseni yksi parhaista ystävistäni on PT ja hän tekikin mulle ruokavalion, jota noudattamalla en voisi kuin onnistua. Mulle on tosiaan tuottanut vaikeuksia syödä niin paljon ja usein, kuin ruokavaliossani käsketään. Ruoka on hyvää ja maistuvaa, sen suhteen ei ole ongelmaa. Se on sitä sellaista ruokaa, jota syömällä voisin jatkaa vaikka hamaan tappiin saakka. Mutta määrät ja viidesti päivässä syöminen tuotta amulle haasteita ja varsinkin välipalan kanssa on saanu ttaistella, jotta muistan ja jaksan syödä sen. Mun mieli ja keho ei nimittäin kaipaa välipalaa, sillä se tuntuu tulevan aivan liian pian lounaan perään. Teinkin viime viikolla sen ratkaisun, että aikaistin lounastani, jotta välipalan ja lounaan mutta myös välipalan ja päivällisen väliin jäisi riittävästi aikaa. 

Kaksi viikkoa ruokavaliota on takana, ja nyt mun paino on pudonnut -1,8 kiloa. Isolta osin varmasti nestettä ja kuonaa, mutta nyt mulla on ainakin hyvä suunta. Ja onhan se jo reilusti enemmän kuin lokakuussa, jolloin vaa'an viisari ei värähtänyt suuntaan eikä toiseen. 

Vasen 7.9 ; oikea 14.4

Mä jatkan ruokavaliolla jouluun. Tähän väliin mahtuu kaksi vapaasyöntipäivää, muuten syön ruokavalion mukaan, tai hivenen soveltaen jos tilanne sitä vaatii. Herkuttelu ei kuulu ruokavalioon, mutta muutaman luvallisen herkun olen kuitenkin itselleni suonut. Mä voin halutessani syödä viikonloppuna iltapalan sijaan proteiinijätskiä ja viikonloppuna kahvin kanssa on ihan ok napata pari palaa raakasuklaata. Dippilautanen on myös ihan luvallinen viikonloppuherkku, vaikka dippien suolan määrä huiteleekin taivaissa. Mutta niillä mennään ja kahden vapaasyöntipäivän, isänpäivän ja itsenäisyyspäivän lisäksi, ei herkkuja ole tiedossa.

Mun tavoitteeni on painaa jouluna vähemmän kuin koskaan sinä aikana olen painanut, kun mulla lapsia on ollut. Se tarkoittaa, että painon pitäisi pudota siihen, mistä aloin odottaa tuplia. Matkaa siihen on vielä 3-4 kiloa, riippuen uskooko koti- vai neuvolan vaakaa. Painoa enemmän mä haaveilen olevani jouluna pienesti kiinteämpi ja omaksuneeni fiksusti syömisen ja fiksusti herkuttelun vähän paremmin kuin nyt. Mun ideaalissa tilanteessa herkkuja ei mätetä isoa määrää kerralla, vaan pienissä erissä. Vaikka sitten useamman kerran viikossa, mutta vähemmällä määrällä. 

Katsotaan, kuinka tässä käy! Toivon niin, että tää yskä helpottaa ja pääsen taas treenien pariin. Se jos mikä innostaa taas syömään fiksusti. Palaillaan näihin kuulumisiin sitten joulukuun puolella!