maanantai 15. lokakuuta 2018

Neljäs vauva

Vieläkö meille voisi tulla neljäs vauva? Pienin täytti hetki sitten puolitoistavuotta ja ikätoverinsa ovat jo kovaa vauhtia tulossa tai jo tulleet isoveljiksi ja -siskoiksi. Meidän ja mun lähipiirissä on menossa oikein kunnon vauvabuumi, ja vuoronperään tutut ilmoittelevat uusista vauvoista. Olisiko kohta meidän vuoro, vieläkö meille tulisi vauva?

En usko, että meille tulee. Vauvakuume ja vastasyntyneen kaipuu on varmaan asioita, joista ei koskaan täysin pääse eroon. Valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla yhtään ole vauvakuume. Onhan mulla, kovakin, mutta siihen se jääkin. Kuumeesta huolimatta, en haluaisi neljättä lasta. Vastasyntynyttä olisi ihana päästä tuoksuttelemaan, olisi mahtavaa kokea ne ensimmäiset päivät vielä kerran, ja ehkä vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Mutta vauvat kasvaa ja ennen vauvan tuloa on se raskausaika. Vauvat ei ole vastasyntyneitä aina, vaan pikkuhiljaa heistä kasvaa isompi vauva, sitten taapero ja lopulta koululainen. 


Kolme on aina ollut mulle sopiva määrä. Kun silloin ennen lapsia mieheni kanssa juteltiin montako lasta haluttaisiin, oltiin molemmat samaa mieltä että 2-3 olisi hyvä. Se on määränä sellainen kompakti. Siihen riittää aika, rahkeet ja jaksaminen. Mahdutaan yhteen tavalliseen autoon, normaalin kokoiseen kotiin ja yhteen hotellihuoneeseen. Se on sellainen helppo lasten määrä ja perheen koko. Iso perhe, jossa sisaruksista on iloa toisilleen, mutta ei liikaa lapsia, jolloin oma jaksaminen ja resurssit kärsii. 

Olisi ihana palata vielä joskus raskausaikaan ja vauvavuoteen. Se kuitenkin vaatisi neljättä lasta, johon ei olla kumpikaan mieheni kanssa valmiita tai halukkaita. Meillä on ihana kolmikko, jonka myötä meidän perhe on juuri oikeankokoinen ja -näköinen. Kolmen lapsen kanssa meillä on mahdollisuus harrastaa, matkustaa ja kokea. Elää muutakin aikaa, kuin jatkuvasti vauvakuplaa. Sillä onhan elämässä niin paljon muutakin mahtavaa, kuin vain vauva-aika. 

Mä en näe itseäni suurperheen äitinä. Kolme lasta on sellainen määrä, johon mä pystyn. Joista jokaiselle mulla on aikaa. Joiden kanssa mulla on aikaa myös itselleni ja parisuhteelle. Neljäs lapsi tuntuisi liian vaikealta, se sekoittaisi meidän balanssin ja tekisi monesta arkisesta jutusta liian hankalaa. Kolmas lapsi ei tavallaan muuttanut käytännön juttuja juurikaan, neljännen myötä tarvittaisiin isompaa autoa, isompaa taloa ja vähemmän matkustelua. Kolmen lapsen kanssa mahdutaan hotellihuoneisiin, matkustelu ei ole liian kallista ja meillä on varaa tarjota kaikille kolmelle haluamansa harrastukset ja aktiviteetit. Mikä ehkä tärkeintä, me jaksetaan itsekin harrastaa ja touhuta heidän kanssaan. Uusi raskaus ja uusi vauva tarkoittaisi taas hetkeksi sitä, että itse olisin sidottu vauvaan ja isi keskittyisi isompiin. Nyt näiden kolmen kanssa meidän vanhemmuuskin on enemmän tasapainossa. 

Lapsiluku on niin henkilökohtainen juttu, ettei siihen ole sitä oikeaa vastausta. Se ei ole edes luku, joka on täysin omista valinnoista kiinni. Mä en missään nimessä sano, ettei enemmän kuin kolme olisi jollekin toiselle hyvä, mutta meillä ja minulle kolme on se täydellinen. Yhtään enemmän olisi liikaa ja vähemmän liian vähän. Näin on hyvä ja tähän meidän lapsiluku jää, jos se vaan yhtään on meistä kiinni.

Hetki sitten olisin varmastikin lisännyt tän tekstin perään sen kuuluisan never say never -fraasin, mutta nyt ei tunnu edes siltä. Mä olen juuri nyt niin kovasti sitä mieltä, että en haluaisi neljättä lasta, joten se never say never ei vaan millään luonnistu. Neljäs lapsi tuntuisi luopumiselta niin monesta mulle tärkeästä asiasta, että se vaan tuntuu niin väärältä. Lapsen pitäisi kuitenkin tuoda aina mukanaan jotain ihanaa, ei viedä pois. Näiden kolmen kanssa kaikki sujuu, miksi sekoittaa tätä tasapainoa ❤❤❤

38 kommenttia:

  1. onko sun mielestä siis harrastukset ja matkustamienn tärkeämpää kuin lapsi?!?! miksi neljäs lapsi muka tarkoittaa että niistä pitää luopua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mekin ajateltiin just näitä auto ja matkustusasioita kun mietittiin kolmatta lasta. Ja päädyttiinkin siihen että kolmas oli ehdottomasti viimeinen just käytännönsyistä. Meillä tuli kyllä sitten kaksoset mutta sehän ei ollu meidän päätettävissä ja meni aikaa sulatella just siksi sitä asiaa kun oli ite ajatellu että se kolme on se oikea määrä

      Poista
  2. Ei tietenkään :) Mutta jos mä mietin, että halauisinko mä tai toivottaisiinko me neljättä lasta, on mun sanottava että mielummin valitsen matkustelun ja harrastamisen perheeni kanssa, kuin että toivoisimme neljättä lasta. Eihän ne ole jokotai asioita, mutta mä näen neljännen lapsen niin isona rahallaisena menona, etten olisi siihen valmis :)

    Usein matkustelu yli kolmen lapsen kanss aon tosi haastavaa, sillä hotellihuoneet on melkeinpä tehty max kolmelle lapselle. Meillä kuitenkin haaveena on matkustaa tulevaisuudess alasten kanssa, joten kyllähän se vaikeuttaa. Myös harrastaminen vie resursseja niin taloudellisesti kuin ajallisestikin, joten neljän lapsen ja kahden aikuisen harrastukset on paljon vaikeampi mahduttaa viikkoon kuin kolmen lapsen ja kahden aikuisen :)

    Nää on vaan mun mieleipiteitä, koen että haluan tarjota näille kolmelle lapselleni kaiken mahdollisen ja että pystyn nyt siihen. Neljännen kanssa tämä kaikki olisi hankalampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vastaa Nellin puolesta vaa omana mielipiteenäni. Meillä on myös päädytty siihen ratkaisuun että neljättä ei tule enää, samoista syistä kuin Nellillä. Meillä ei ole resursseja vaihtaa autoa eikä tilatkaan oikeen riitä kasvavalla väkimäärälle. Minulle oma aika ja harrastukset (lähinnä aika liikunnalle) merkitsevät sitä että jaksan itse paremmin ja näin ollen jaksan olla mukanaolevampi äiti ja puoliso. Matkustaminen on taas tärkeää käytännön syistä, haluamme pitää läheiset välit lapsien isovanhempiin nämä heidän viimeiset vuodet ja se taas vaatii matkustelua, he kun asuvat muilla mailla ja vaatii meiltä lentomatkat, mitkä taas ovat hintavia lasten täytettyä kaksi vuotta. Meilläkin siis nyt resurssit riittää tähän ja vaikka neljäskin lapsi olisi ihana niin joudumme valitsemaan sen pois tähän elämäntilanteeseen.

      Poista
    2. Näin juuri, kyllä mä koen että aikuisillakin on oikein nauttia elämästä (ja lapsistaan) ja jos nauttiminen tarkoittaa sitä, että pääsee omiinkin harrastuksiin niin mielummin vähemmän lapsia ja aikaa itselle ja lapsille, kuin paljon lapsia ja liian vähän aikaa kenellekään, varsinkaan itselle. Koska itsehän sieltä tulee aina viimeisenä.

      Mä olen myös paljon parempi ja jaksavampi äiti, kun pääsen välillä yksin jumppaa. Ja yhtä tärkeää harrastaminen on myös miehelleni. Ja kyllä se parisuhdeaikakin on vaan ihan äärettömän tärkeää, jotta lapsilla on hyvä koti jossa olla :)

      Poista
  3. Meillä on neljä lasta ja osan allekirjoitan mm. tuon matkustelun, tosin kun vuokraa esim. bookingin kautta asunnon niin sinne mahtuisi vaikka enemmänkin vielä vkeä. Mutta totta kai neljä lasta vaatii enemmän kuin kolme sekä rahallisesti että ajallisesti että kaikilla muillakin tavoin. Neljän kanssa auton vaihto tulee esimerkiksi ensimmäisenä vastaan, muuten koko perhe ei mahdu samaan kyytiin :) Mutta täytyy sanoa, että ei ne asiat niin paljon vaikeutuneet vaikka aikanaan neljäskin syntyi, meille neljä oli oikea luku, sen jälkeen ei enää tullut edes vauvakuumetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Uskon myös, että ei se maailma lopulta niin paljon vaikeampi sen neljännen kanss aole kuin kolmannenkaan, varsinkaan jos neljä on se itselle hyvä määrä! :)

      Poista
  4. Entäpä jos tulisit raskaaksi...niin tekisitkö abortin jotta pääsisitte matkustelemaan ja saisit omaa aikaa? Neljäs menee siinä missä kolmekin. Meillä neljäs syntyi kun vanhin meni eka luokalle. Kiva olla kotona kun ekaluokkalainen ja eskarilainen tulevat koulusta. Isot siis 7 ja 6 v. Pienet 2v ja nyt vauva joka 3 kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, toivottavasti ei jouduta tätä koskaan miettimään :) mä ajattelen, että tässä pitää miettiä myös sitä omaa jaksamista ja resursseja ja mulle/meille omat harrastukset, parisuhde, näiden kolmen olemassa olevan lapsen harrastukset ja matkustaminen ovat tärkeitä juttuja, joita ei haluta sivuuttaa.

      Ja anteeksi nyt, pakko sanoa että tuo neljä menee siinä missä kolmekin on yksi iso valhe :D ei tietenkään mene, neljä lasta on yksi lapsi enemmän kuin kolme lasta. Tietenkin, ja sillä yhdellä lapsella on omat tarpeensa enemmän kuin kolmella muulla.

      Neljäs lapsi on varmasti kiva, varsinkin tuolla ajoituksella kuin hän teille syntyi. Mutta se että se on teille hyvä, ei tarkoita että se olisi myös kaikille muille :)

      Poista
  5. Mahtavia nämä toisen mielipiteestä mielensäpahoittajat. Kaksi ei ole sama kuin yksi, eikä kolme sama kuin kaksi. Mielipiteenä voikin olla mutta ei käytännössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mielipiteet on tottakai eri juttu, ja jokainen kokee asiat juuri niinkuin kokee. Mutta eihän se kaksi millään ole sama kuin kolme :)

      Poista
  6. Järkyttyneenä luin joitain noita kommentteja :O

    VastaaPoista
  7. Näinhän se on, että neljä lasta alkaa olla jo suurperhe ja myös ekologisessa mielessä huonompi vaihtoehto kuin yksi tai kaksi lasta. Kolmekin on jo aika paljon, mutta taitaa olla vielä hyvin normaali määrä. Harmittavaa näissä lapsilukupohdinnoiss aon usein aina se, että päätös tehdään tunteella. Vauvat on kivoja mutta miten vanhemmat jaksavat isojen lapsilaumojen kanssa, vaikka nyt neljän tai viiden. Miten heillä riittää henkilökohtaista aikaa vaan yhden kanssa, saati sitten harrastuksiin vieminen, niissä mukana olo ja läksyissä auttaminen? Tässä mielessä lapsiluku pitäisi miettiä sen mukaan, miten arjessa on aikaa lapsille. Jopa kolmen kanssa matkailu ja lapsen maailmankatsomuksen avartaminen , mikä olisi tälle pullamössölle tosi hyväksi jää helposti välistä koska ei ole mahdollista matkustaa monen lapsen kanssa. Saati sitten neljän tai viiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tämä. Vaikka kuinka lapset olisivat ihania vauvoina ja myöhemminkin, niin ehdottomasti asiaa pitäisi harkita oman jaksamisen ja rahallisten resurssien pohjalta.

      En kannata sitä, että jokaisen lapsen pitäisi saada harrastaa vaikka jääkiekkoa (koska kustannukset), mutta mielestäni jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollista löytää se laji johon vanhemmilla on varaa ja lapsella kiinnostusta. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus viettää aikaa joskus kahden kesken toisen vanhemman kanssa. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuuus olla lapsi ilman, että pitää 7-vuotiaasta lähtien vahtia pienempiä sisaruksia vaikka haluaisi ennemmin leikkiä.

      Tältä pohjalta jokaisen vanhemman tulisi miettiä se oma lapsiluku. Lapsia kuitenkaan harvemmin (tottakai joskus) tulee täysin suunnittelematta, jos ehkäisy on hoidettu oikeasti oikein. Koko perhe kärsii, jos lapsia tulee enemmän kuin mihin on henkisesti ja rahallisesti varaa.

      Poista
    2. Kyllä! Osa päätöksistä vaan pitää tehdä osittain järjelläkin, vaikka tunnetta mukana kovasti olisikin.
      Monestihan harrastamisess avastaan tulee ei niinkään kustannukset, koska edullisia harrastuksia on tosi paljon, vaan se, ettei viikossa millään riitä tunteja kaikkeen harrastamiseen. Tai niin mä sen ajattelen tällä hurjalla viiden vuoden vanhemmuuskokemuksellani :D

      Poista
  8. Itselläni on neljä lasta ja viides tulossa ja halusin vaan henkilökohtaiseen aikaan sanoa. Olen kotiäitinä ja yksi lapsi on koulussa. Kaksi kerhossa pari kertaa viikossa ja yksi niin pieni, että nukkuu päikkärit. Uskallan väittää, että minulla on enemmän aikas jokaiselle lapselle näin, kuin jos minulla olisi vaikka kaksi lasta ja kävisin töissä+lapset hoidossa. Silloin olisi aikaa 2-3 siitäkin vielä pois kaikki kotityöt+omat harrastukset. Sitä aina ihmettelen kun kauhistellaan suuria perheitä ja kuitenkin omat lapset kasvaa suurimman osan aikaa vielä suuremmissa päiväkotiryhmissä. Vielä tuohon ekologisuuteen. Ristiriitaista kun samassa kommentissa puhutaan, että on epäekologistakin monta lasta ja kuitenkin pitäisi niiden "vähien" lasten kanssa matkustaa niin kauheasti. Kuinka ekologista se on? Eipä mulla muuta. Halusin vain tähän keskusteluun tuoda toisenlaisen näkökannan. 😊 kiitos Nellille kivasta blogista!😊 ja nauti nyt tästä kiireettömyydestä vielä.😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis 2-3tuntia iltaisin

      Poista
    2. Kotona ollessa aikaa on onneksi ihanan paljon enemmän kuin töissäkäydessä. Vaikkakin musta tuntuu että myös kotitöitä on tällöin paljon enemmän :)

      Mun mielestä on ihanaa, että on paljon erilaisia perheitä ja että jokainen ainakin jollain tasolla voi valita, minkäkokoinen perhe itselle on hyvä ja missä vaiheessa haluaa olla kotona lasten kanss atai palata töihin. Mä iahilen suurperheiden äitejä, joilla oikeasti pysyy se 5-8 lasta hanskassa, saati enemmän. Minusta ei vaan siihen olisi :)

      Kiitos, nautitaan! <3 Ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle ja onnea odotukseen!

      Poista
  9. Auuuts,osa kommenteista ei kuulosta viiden lapsen äitinä yhtään kivalta😣🙈 siis A me kyllä mahdutaan monessakin hotellissa samaan huoneeseen kaikkien viiden lapsen kanssa. Ja kyllä,me myös reissataan heidän kanssa. B meillä todellakaan isommat lapset ei kasvata pienempiä sisaruksia vaan me vanhemmat. Ja kyllä,meillä vanhemmat auttelee läksyjen kanssa ja jokainen lapsi saa harrastaa juuri sitä mitä haluaa. Mä myös koen että meillä vanhemmilla on hyvin aikaa jokaiselle lapselle.

    Nelliltä tosi asiallinen postaus,ihan varmasti kolme on juuri teille sopiva lapsiluku. Nämä kommentti puolen jutut saa kyllä karvat pystyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ei varmasti ja tarkoitus ei missään nimessä ollutkaan tuottaa kenellekään pahaa mieltä oli lapsiluku mitä vaan. Aihe on ehkä vaan niin kovin arka, että se kolahtaa helposti. Tärkeintä varmasti on se, että mahdollisimman moni saisi olla tyytyväinen lapsilukuunsa ja kokea että se on itselle juuri sopiva <3

      Poista
  10. Mulla hävisi myös vauvakuume vauvavuoden jälkeen, on aika ihanaa kun nää kasvaa ja alkaa leikkiä keskenään, niin jää ehkä taas hetki aikaa itselle😊 Meillä myös haaveena matkustelu ja kovasti odotetaan ekaa kunnon reissua neljästään😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sillä voi tosiaan olla se vaikutus! Mulla ehkä vauvakuume tuli kyllä takaisin vauvavuoden jälkeen, mutta lapsikuumetta en oikeastaan pode. Ja koska vauvoistakin tulee lapsia, taitaa tää touhu ollameidän osalta tässä :D

      Poista
  11. Sellainenkin pointti (itselle kovin ajankohtainen) tuli mieleeni, että pitää muistaa myös sekin, ettei terve lapsi ole itsestäänselvyys. Terveenä syntyneillekin lapsille voi tulla vaikka mitä, mutta myös lapsi voi syntyä sairaana ja näin elämä heittää häränpyllyä. Meille kuopuksen sairaus tuli synnytyksessä täytenä yllätyksenä ja sen myötä lapsihaaveet isommasta perheestä katosivat samantien. Suurin osa näistä ekoista kk meni sairaalassa ja hirveät omantunnontuskat, kun esikoiselle ollut niin vähän aikaa. Tiedämme, että haasteita riittää jatkossakin, mutta tällä porukalla uskomme selviytyvämme. Kyllä mäkin tulen kaipaamaan vastasyntynyttä ja varsinkin sitä oikeaa vauvakuplaa, koska kuopuksen kanssa emme sitä nyt päässeet elämään. Mutta tiedän, että on oikein keskittyä näihin kahteen aarteeseen, jotka olemme saaneet. Tää nyt oli osin avautuminenkin, mutta tuli vaan mieleen tällainenkin asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on aivan totta! Nämä lienee asioita, joita ei osaa edes ajatella ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Ihana kun jätit kommentin ja avasit tätäkin puolta <3 Hurjasti tsemppiä teidän arkeen!

      Poista
  12. Meillä on kaksi poikaa, nyt jo koululaisia, 1lk ja 3lk, lisäks meillä lapsettomuustausta ja kyllä mun lapsiluku on täynnä koska haluan suojella itseäni siltä kamalalta tunteelta kun lasta ei vaan kuulu vaikka kuin toivoo ja haluaa. Toisen lapsen jälkeen oli onneksi vahva tunne että tämä on tässä, enempää en tarvi. Lapsiluku on jokaisen oma asia ja siihen ei kyllä oo kellään mitään sanomista. Teillä on ihana kolmikko, nauttikaa heistä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, enkä osaa edes kuvitella noita tunteita joita varmasti kävit lapsilukua miettiessäsi. Ihana, että teillä temmeltää siellä kaksi poikaa <3 Lapsiluku on tosiaan niin henkilökohtainen juttu, ettei siihen toiset voi sanoa juutataikkajaata :)

      Poista
  13. Lapsiluku on jokaisen henkilökohtainen asia. Eikä elämä aina mene niin kuin on suunnitellut. Se, että lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja tärkeäksi on tärkeintä. Ja että vanhemmat huolehtivat itsestään. Onnellinen voi olla niin monella tapaa. Toivoisin, että jokainen miettisi ihan itse, mitä elämältään haluaa ja mihin omat resurssit riittävät.

    VastaaPoista
  14. Huh mitä kommentteja taas.
    Meillä on kaksi lasta, 1,5vuoden ikäerolla ja nuorempi on vuoden vanha. Olen heidän kanssaan vuoden loppuun saakka kotona, jonka jälkeen palaan täyspäiväisesti töihin. Tätä odotan jo kovasti, ennen kaikkea rahallisesti, mutta valehtelisin jos sanoisin ettei se oma-aika houkuttele myös.
    Tämä tuntuu tavallaan hassulta, sillä ennen lapsia olin aivan varma, että minusta tulee suurperheen kotiäiti.

    Mitä lapsilukuun tulee, on meidän ehdoton maximi kolme lasta. Juuri nyt kaksi tuntuu tosi hyvältä vaikka itse vielä totean, että never say never. Tuo lapsimäärä maximi johtuu ihan puhtaasti omista rahkeista, ennen kaikkea rahasta. Haluan pystyä tarjoamaan lapsille harrastukset, matkustelua, sekä asunnon, jossa on kaikille tilaa. Suuremmalla lapsiluvulla nuo eivät ole meille mahdollista ilman lottovoittoa tai tuntuvaa palkankorotusta.
    Lapsiluku on jokaisen oma asia, siihen ei pitäisi olla kenelläkää muulla mitään sanomista.
    Hyvä ja asiallinen kirjoitus aiheesta sinulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan niin vahvasti tuon tunteen, mutta toisaalta uskon, että tän asiankin voi tietää vasta kun kokee kotiäitiyden!
      Pakkohan elämän realiteettejakin on ajatella, ja raha kuuluu siihen kyllä vahvasti. Kolmekin lasta on mun mielestä rahallisesti jo paljon, joten neljäs tuo siihen tosi ison lisän taas. Saati viides tai kuudes.

      Poista
  15. Kyllähän tästä blogista nyt jo kauas paistaa miten oma ulkonäkö ja oma aika ym menee niiden lasten edelle. Kaks vanhinta jo lykätty hoitoon että saa omaa aikaa ja jo ehditty täälläkin valittaa kun ei se pienin sitten leikkinytkään yksin ja vei äidin ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tästä kommentista jo kauas paistaa, ettei tarkoitus ole tuottaa muuta kuin pahaa mieltä toiselle.
      Mitä koet tällä kommentilla saavuttavasi?

      Kaksi vanhempaa lasta käyvät päiväkodissa 20h viikossa, mikä on aika pieni osa siitä ajasta jonka viettävät kotona. Kuten olen jo aimminkin kertonut, ei hoitopäätöstä tehty siksi että äiti saisi omaa aikaa. Se, että pienin vie äidin ajan lienee ihan luonnollista, olenhan hänestä vielä hoitovapaalla. Se, että kertoo arjen olevan välillä kuormittavaa ei ole valittamista.

      Siinä olet oikeassa, että oma aika menee välillä lasten edelle. Se olisi tosin suotavaa ihan kaikille, sillä välillä on hyvä panostaa vain ja ainoastaan itseensä, eikä se silti vähennä rakkautta lapsiin.

      Poista
    2. Tuo oli kyllä aika ilkeä kommentti.

      Poista
  16. meillä on yksi lapsi ja se riittää meille. :) aina tulee kyselyitä joko teette kaverin tytölle, tyttö siis kohta 6v, vastaan aina, että minä en lähde toista lasta tekemään sen takia että saatas esikoiselle kaveri, kyllä ne kaverit tulee ihan muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja varmasti parhaat kaverit tuleekin ihan muualta kuin omista sisaruksista :)

      Poista
  17. Minusta on upeaa että monilapsisten perheiden vanhemmat kokevat että heillä riittää resurssit ja talous koko ruljanssin pyörittämiseen. Itse olen kasvanut viisilapsisen perheen keskellä ja sen mitä itse jäin kaipaamaan lapsuudessani oli äidiltä saama aika. Meillä oli aina siisti koti, hyvät ja puhtaat vaatteet, lämmintä ruokaa ja harrastuksiinkin kuljetettiin toiveittemme mukaan. Tosi asia kuitenkin oli että jouduimme itsenäistymään varhain. Äiti puki meidät ulos leikkimään missä oli turvallista leikkiä ilman aikuisen läsnäoloakin. Äiti teki sinä aikana kotihommia. Pian opimme itse tekemään läksytkin ja huolehtimaan että kaikki tarvittava oli aina mukana. Äiti toki yritti parhaansa huolehtia meistä kaikista ja olen kovasti kiitollinen hälle siitä mutta eihän se aika kaikkeen riitä vaikka kuinka haluaisi. Miehenikin on viisilapsisesta perheestä mutta me olemme päätyneet että meille sopiva lapsimäärä on kaksi. Rahaa meillä ei juuri riitä matkusteluun mutta minusta on ihanaa että minulla on kunnolla aikaa touhuta näitten kahden kanssa ollen mukana heidän kasvussaan, käydä retkillä näitten kanssa ja pyörittää arkea kunnon ajan kanssa ja silti aikaa jää myös minulle itselleni ja parisuhteelle. Minusta jotenkin tuntuu että oma äitini hautautui arjen pyörittämiseen ja siinä jäi hänellä oma elämä elämättä ja parisuhteesta tuli yhteistyökumppanuutta. Eihän tätä tietenkään voi laittaa täysin lapsimäärän piikkiin mutta itse nautin nyt elämäntilanteessaamme jonka koemme olevan juuri meille onnistunut valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteytitpa hyvin tän asian. Mun mielestä on tosi hienoa tosiaan tämä, että suurperheelliset kokee että lapsille on aikaa. Ja tosi ihanaa jos se on niin. Mutta on mun todettava, että enemmän mulla olisi itselläni aikaa kahdelle, tai vaan yhdelle lapselle kuin kolmelle. Toki tähän vaikuttaa moni juttu, omat rahkeet, jaksaminen, harrastukset, tarve omaan aikaan..

      Tää on tosi yksilöllistä, joten hyvä että jokainen punnitsee nämä asiat itse ja oma tilanne tarttumapintana :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!