torstai 31. elokuuta 2017

Mommytime



Kaupallisessa yhteistyössä SUDIO SWEDEN

Mä olen ihan mahdottoman huono ottamaan omaa aikaa. Monesti tuntuu, etten sitä juurikaan edes kaipaa, vaan nautin ihan perheen kesken olosta. Se on jo iso muutos normaalin, jos kahden vanhemman voimin pyöritetään arkea, etten sitten osaakaan otta aja lähteä omille menoille. Useimmiten mulla on ainakin yksi lapsi matkassa jos jossain käyn. Olen huomannut, että jo se tuntuu isolta helpotuksella verrattuna siihen, että matkassa mukana olisi kaikki kolme poikaa.

Välillä kuitenkin tulee niitä sellaisia päiviä, jolloin tuntuu että pieninkin poikkipuolinen sana saa ketutuskäyrät kattoon ja hermot heittämään kuperkeikkaa. Sitä odottaa kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun isi saapuu kotiin ja ottaa hoitaakseen koko poikatrion. Silloin mä usein suuntaan lenkkarit jalassa ulos ja nappaan Sudion langattomat kuulokkeet mukaan. Mikään ei rentouta niin, kuin lenkki raikkaassa ilmassa ja lempparibiisit kuulokkeissa.

Monesti vaan kävelen pururatoja pitkin ja laitan puhelimen soittolistalta soimaan suosikkibiisit, tällä hetkellä Vain Elämää -uutuusbiisit on soineet non-stoppina.  Minä, lenkkarit, pururata ja Samu Haber. Ei lainkaan huono. 

Puolen tunnin tai tunnin irtiotto kotioloihin rauhassa lenkkeillen tekee ihmeitä. Itsestäni ainakin tuntuu, että olen ihan uusi ihminen, kun hetken saa tuulettaa omia ajatuksia raikkaassa ulkoilmassa. Ja kotiinpaluuhan se parhainta tietysti on. Justus on alkanut vähän vierastaa ja tulee hetkiä ettei kukaan muu kuin äiti kelpaa. Hän väläyttää aina kaikkein suurimmat hymyt kun palaan kotiin. 

Sain nämä omat kuulokkeeni hetki sitten Sudio Swedenilta ja ne on sen jälkeen olleet lähes päivittäisessä käytössä paitsi itselläni, myös miehelläni. Hän tykkää käyttää luureja salilla, sillä ne ovat paljon kätevämmät kuin hänellä olevat johdolliset kuulokkeet. Ovathan ne ehkä vähän tyttömäiset, muttei ole ainakaan vielä kauheasti häirinnyt. 

Tähän saakka olen käyttänyt musiikin kuunteluun puhelimen mukana tulleita korvanappeja. Ero näihin Sudion kuulokkeisiin on ihan tosi suuri, nämä kun toimivat bluethootilla, joten häiritseviä johtoja ei pyöri missään. Akku kestää hyvin ja onhan tuollainen iso kuuloke korvalle ja kuulollekin paljon ystävällisempi kuin korvan sisään työnnettävä nappi.

Kotona kuulokkeet roikkuvat ruokatilan String-hyllyssä, eivätkä lainkaan häiritse silmää, sillä ne sopivat sisustukseen niin passelisti. Ihanin yksityiskohta on ehkä tuo korvakuulokkeisiin laitettava kuulokekuori, jota koristaa marmori. Tykkään myös kovasti kullansävyisestä metallista, se tuo kivasti valkoiset kuulokkeet esiin.


Välillä teen kotona töitä kuulokkeet korvilla. Laitan jotain rentouttavaa musiikkia soimaan ja töiden teko sujuu kivasti ilman lasten aiheuttamia häiriötekijöitä. He saavat rauhassa leikkiä isin kanssa, eikä leikinäänet häiritse mun työskentelyä. Kuulokkeet blokkaavat yllättävän hyvin taustamelua ja niitä kuunnellessa saakin keskittyä ihan vaan oman pään sisältä kuuluviin juttuihin, niin ja musiikkiin tietysti. 

Akun kesto näissä kuulokkeiss aon ihan huikea. Olen ladannut nämä itse vasta paristi, vaikka käytänkin kuulokkeita päivittäin. Pikalataus on näiden ihan huippu ominaisuus, sillä kymmenen minuutin latauksellakin toimivuus lenkin aikana on taattu.

Mulle nämä Regent kuulokkeet oli parhain valinta, mutta jos tavalliset nappikuulokkeet toimisi sulle parhaiten, kannattaa kurkistaa Sudio Swedenin verkkokauppa myös niiden osalta. 

Sudiolta saat nimittäin -15% alennuksen koodilla NELLI 

ihan koko valikoimasta! Korvanappeja löytyy ihan joka hintaluokasta ihanan herkullisissa väreissä. Vai miltäs kuulostaisi vaikka vaaleanpunaiset korvanapit salitreeneihin? 

Nyt tilauksen yhteydessä saa vielä ihanan kesäkassin!


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Meidän kodin pohjaratkaisu

Ollaan nyt asuttu nykyisessä kodissamme aika tasan vuosi. Vuosi on mennyt kyllä tosiaan vauhdilla! Tuntuu hassulta, että vuosi sitten muuttaessamme olin vasta kuukauden verran tiennyt olevani raskaana, voin ihan järkyttävän huonosti ja olinpa vielä sairaslomallakin tuon huonovointisuuden vuoksi. Muutto meni ihan totaalisess sumussa, hammastapurren ja välillä vessassa oksennellen. Huh, eipä ole ikävä.

Me etsittiin tätä kotia kauan. Meillä oli aika tiukka lista asioista, joita kodissa ehdottomasti oli oltava ja kertaalleen ruksittiinkin sitä vähän vähemmän kattavaksi. Silti oli joitakin asioita, joista ei kumpikaan suostuttu luopumaan. Nyt jälkikäteen olen tosi iloinen, että pidettiin päämme. Talomarkkinoilla on helppo lähteä luistamaan alkuperäisistä suunnitelmista, varsinkin silloin kuin sopivaa taloa ei tule vastaan. KAikkein helpointa toki olisi ollut alkaa rakentamaan tai rakennuttamaan, mutta tehtiin kyllä sen suhteen ihan oikea päätös. Ei meistä tässä elämäntilanteess aolisi ollut siihen.

Ehdottomia vaatimuksia kodilla oli sijainti, toimiva pohja, korkea katto, energiatehokkuus ja vaaleat materiaalit. Henkan listalla oli myös autotalli. Kaikki tää toteutui meidän nykyisessä kodissa. Sijainnin haluttiin olevan syrjässä, mutta silti lähellä keskustaa. Tää toteutuukin kivasti, sillä lähikauppaan on reilu kilometri, kouluun kilometri, bussipysäkille kilometri, motarilla pari kilometria ja Lahden keskustaan 8 kilometriä. Ollaan päättyvän tien loppupäässä, lähipuistoon on parisataa metriä ja lenkkipolut lähtee melkein meidän pihalta. Liikennettä on tosi vähän ja kaikin puolin alue on rauhallinen. 

Pohjakuvaa multa on kyselty usein ja tässäpä se nyt tulee. Keittiö, olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone on neljä porrasaskelmaa alempana kuin muut tilat ja korkeimmillaan olkkari/keittiö/makkari on neljä metriä korkea. Pohjan toimivuudesta ei tietysti ollut täyttä varmuutta, mutta nyt vuoden asuneena olen huomannut, että tää on tosi hyvä. Eteisen vieressä oleva isoin makkari on nyt leikkihuone ja koska huoneen ovi jää juuri sopivasti kulman taakse olohuoneest akatsottuna, ei mua sotkut siellä häiritse lainkaan. Keittiö jää myös kivasti seinän taakse, ollen kuitenkin silti puhe- ja näköyhteyden päässä olkkarista. Jos jotain pohjassa muuttaisin, leventäisin eteistä kodinhoitohuonetta puolella metrillä. 


Energiatehokkuuskin toetutui, sillä energialukema meillä on B. Huomaa sen sähkölaskuistakin, ettei rahaa lämmitykseen juurikaan mene. Lämmitysmuotona on vesi-ilmalämpöpumppu. Ja kuulemani mukaan se on hyvinkin energiatehokas :D Tää on niitä asioita joiden kohdalla mä nostan kädet ylös. Sen tiedän, että meillä on vesikiertoinen lattilämmitys, jonka vesi lämpiää jotenkin kummasti poistoilmalla. Ja jotenkin tähän kaikkeen liittyy myös lämmön talteenotto, jonka takia lämpö hyötykäytetään ja plääh. En mä oikein ymmärrä. Järjestelmän asentaja kuitenkin infosi, että käytännössä sähköllä lämmitetään meidän taloa vasta n. kahdenkymmenen asteen pakkasilla ja silloinkin apuna on varaava takka. Mutta joo, mun on myönnettävä ettei nää lämmityskuviot ole olleet mun kiinnostus prio 1. 

Materiaalien suhteen astuttiin rakennusprojektiin mukaan ihan loppumetreillä, eikä voitu näin ollen vaikuttaa isoihin linjoihin. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä kaikki valittu niinkuin itsekin olisi valittu. Ainoastaan kaksi seinäpintaa tapetoitiin uusiksi ja päämakuuhuoneen seinän maalinsävyn kanssa väännän jatkuvasti, onko se mieleinen vai ei. 

Ja autotalli, se löytyy. Onneksi, sillä vaikken sen perään etsintävaiheessa haikaillut, on se osoittautunut ihan lottovoitoksi syksyllä ja talvella. 

Sisustustägin alta löytyy enemmän kuvia ainakin leikkihuoneesta, lasten nukkumahuoneest aja keittiöstä! Kodinhoitohuoneesta ja kylppäristä on postausta tulossa, kuten myös eteisestä!

torstai 24. elokuuta 2017

Ensimmäinen kerhopäivä

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä JOLLYROOMin kanssa.

Tänään on isojen poikien ihan eka kerhopäivä. Kerhoon on nyt käyty tutustumassa yhdessä kahdesti, toisella kertaa vaan yhdessä kerhotädin kanssa ja toisella kertaa nähtiin muitakin äitejä ja lapsia. Nyt olisi edessä eka kerta, kun pojat jäävät kerhoon ilman äitiä. Hassua miten tämäkin jännittää, vaikka Rasmuksella ja Kasperilla on jo pitkä päiväkotiurakin takanaan. Yksin hoitajien kanssa jääminen ei siis ole uusi juttu! Mutta ehkä me ollaan kaikki vähän totuttu tähän keskenään kotoiluun ja uusi arki ja aikataulut jännittävät siksi meitä kaikkia. 


Kerhon alkuun valmistauduttiin jo hyvissä ajoin. Käytiin ostamassa uudet kerhotossut ja eväsrasiat. Jollyroomilta pojat saivat valita mieleisensä kerhoreput vanhojen tilalle. Juomapullot meillä oli jo ennestään ja kerhovaatteiden hankinnasta kerroinkin jo aiemmin.

Reppuvalinta ennen uutta kerho- ja kouluvuotta oli itselle omassa lapsuudessa aina iso juttu. Oli niin jännittävää valkata se kaikkein mieluisin reppu, jonka sitten itse sai pakata ekana kerho- tai koulupäivänä. Näin tehtiin poikienkin kanssa ja he saivat valita Jollyroomin suuresta reppuvalikoimasta mieleisensä. Mä ajattelin itse, että he varmaan ottavat samanlaiset, mutta pojat yllättikin ja Kasper halusi sinisen Beckmann of Norway Mini Urban -repun, kun taas Rasmus toivoi keltaista. Samaisesta repusta olisi vielä vaaleanpunainen ja harmaakin. 



Reput saapui meille sopivasti juuri ennen kerhon alkua. Itse pidän valtavasti repun selkeästä ulkonäöstä ja nahkaisista yksityiskohdista. Repussa on paljon heijastimia ja yksi ihan huippujuttu on pohjasta ulos vedettävä heijastinkangas, jonka saa vedettyä koko repun yli! Superjuttu pimeinä aamuina, ei jää autoilta varmasti pienet kerholaiset näkemättä! Repuissa on yksi iso tasku ja muutama pieni, joihin mahtuu hyvin vaihtovaatteet ja kerhoeväät. Niin ja se reissuvihko, joka kaikille kerholaisille tulee. 

Pojat itse jännittävät kerhoa aikalailla. Pientä helpotusta toi, ettei kerhossa tarvitse nukkua ja että sinne saa viedä eväät. Kumpikin oli vähän sitä mieltä, ettei kerhoon menolle muutenkaan ole tarvetta. Mutta luulempa, että kunhan kerhoilu saadaan kunnolla käyntiin, siitä tulee pojille tosi mieleinen harrastus! Ja ennen kaikkea, tää tulee olemaan itselleni suuri helpotus, kun kotona saa hetken tehdä kaikessa rauhassa kotitöitä, lounasta ja muita rästijuttuja. Justuksen aamu-unet kun ajoittuvat sopivasti juuri kerhotuntien ajaksi. Varmasti talven aikana tulee niitä vaikeitakin aamuja, kun ei huvittaisi lähteä kasilta viemään lapsia kerhoon, mutta luulen tämän silti olevan vaan hyvä juttu meidän kaikkien kannalta!




Jollyroomilta löytyy paljon myös muunlaisia reppuja, vaikka tämä kyseinen malli sattuikin olemaan niin äidin kuin poikienkin suosikki. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Leikitäänkö kotia ?

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kiddexin ja PlanToysin kanssa ja se on osa PlanToys Brand Rep -postaussarjaa. 

Kesän aikana olen paljon kirjoittanut meidän lasten leikistä. PlanToys Brand Repin myötä testiin on saatu useita ihania puuleluja, soittimia, ulkoleluja, nosturi ja nyt keittiöleikkeihin pilkottavia hedelmiä ja puisia ruokatarvikkeita. Ilokseni olen huomannut, että lelut ovat olleet kestäviä ja kovasti lasten mieleen. Soittimethan meillä on olleet pisimmään, muttei niissäkään käytönjälkeä näy, vaikka niillä soitellaankin päivittäin.


Se, että kaikki meidän lapset ovat poikia, ei ole koskaan vaikuttanut leluihin joita heille hankitaan. Enimmäkseen on menty lasten mieltymysten ja toiveiden mukaan, mutta paljon olen hankkinut heille myös ihan oma mielenkiinto edellä. Varsinkin kaikki kotileikkeihin liittyvä on usein sellaista, jota itse ostan lastenhuoneeseen. Kotileikkiä ei koskaan ole meillä mielletty tyttöjen leikiksi, johtunee osittain siitäkin, että yhtälailla kodinhoidollisiin tehtäviin osallistuu meillä molemmat vanhemmat. Tietysti valtaosa kotitöistä on minun vastuulla, olenhan kuitenkin täll hetkellä päivät kotona. Silti, meillä nähdään isiä keittiössä varsinkin viikonloppuisin ja pojat ovat itsekin paljon mukana niin ruuanlaitossa kuin siivouksessakin. Meiltä ei löydy sukupuolijaoiteltuja kotitöitä ja se on siirtynyt ihanasti myös lasten leikkiin.

Varsinkin Justuksen syntymän jälkeen isot pojat alkoivat leikkiä paljon perinteistä kotileikkiä. On äiti ja isi, niiden vauva ja koti. Vauvaa viedään retkelle ja laitetaan nukkumaan. Keittiössä valmistetaan hänelle ruokaa ja keitellään samalla kahvit myös kavereille. Ruuanteko on aina iso prosessi, jossa pojat valmistavan päivällistä yhdessä. Toinen pilkkoo ja toinen paistaa. Välillä vaihdetaan. Sitten uunissa olevat tomaatit syttyvät palamaan ja palomies-isi sammuttaa palon. Välillä vauva itkee ja häntä pitää imettää tai antaa mehua tuttipullosta. Useiden sattumusten jälkeen, ruoka on valmista ja on aika saapua syömään. Me saadaan aina Justuksenkin kanssa omat lautaset, joista päästään maistelemaan isojen valmistamia ruokia. Hyvin usein tarjolla on nakki- ja kalaruokia. Sellaisia, joihin pitää laittaa paljon ketsuppia ja mansikkahilloa.


Kuvien leikattavat hedelmät ja vihannekset tulivat meille Kiddexiltä ja ovat valmistettu samaisesta kumipuusta kuin muutkin PlanToys -lelut. Värit ovat luonnonmukaisia, mikä tällaisissa ruokaleluissa on tosi tärkeää, sillä monesti nämä päätyvät suuhun ihan oikeasti. Kasvivärit tekevät lelusta täysin myrkyttömän. Leikattavat lelut ovatkin meille jo entuudestaan tuttuja, ekan setin pojat saivat jo pari vuotta sitten ja se on ollut tosi tykätty. Tämä kyseinen setti on nyt jo kolmas, mutta tästä löytyy ehdottomasti paras veitsi! Kunnon veitsestä saa hyvän otteen ja se vastaa malliltaan aitoa veistä. Näillä meillä on usein treenattu vihannesten pilkkomista. Nyt pilkottavaa on jo kiva valikoima, eikä riitoja juurikaan synny. 

Toinen lelusetti, joka meille elokuussa saapui on tuo kuvien ruokatarvikelajitelma. Setistä löytyy vesi- ja mehupullot, ketsuppituubi, hunaja- ja hillopurkit sekä maitotölkki. Kiva valikoima erilaisia ruokia, joita erityisesti kahvi- ja teekutsuilla käytetään paljon. 


Kotileikeissä pojat toistavat kivasti meidän päivärytmiä. Vauvalle jutellaan samoja juttuja joita usein kerron heille. Pojat rooliutuvat oikein kunnolla ja mä usein seuraan sivusta kommentoimatta sen kummemmin. On hauska kuunnella millaisia oivalluksia he leikin tiimellyksessä tekevät ja millaiset asiat heille ovat meidän arjessa merkityksellisiä. He käyvät leikissä läpi erilaisia riitatilanteita ja usein vaikka pöytätavat toistuvat leikeissä. Vauvaa muistutellaan ettei pöydässä saa touhottaa, pitää keskittyä siihen mitä tekee ja kaikkea pitää maistaa. 

Leikeissä mun mielestä tulee ihanasti esiin se, millaisena lapset meidän arjen näkee. Näiden leikkien myötä muistaa itsekin, että vaikka itseä kuinka ärsyttää välillä lasten riehuminen ja kiukkuaminen, se on sitä heidän kasvamistaan. Jokaisesta neuvosta he kuitenkin oppivat jotain, vaikkei aina siltä tunnukaan. Kenties suloisinta on, kun toinen pojista kertoo leikissään nukkevauvalle, että äiti rakastaa sinua, olet ihana poika. Silloin tulee aina fiilis, että me ollaan onnistuttu. Tuo on sitä lapsen arkea, ja tuon hän muistaa. Ei sitä kun äitiä väsyttää, eikä jaksa aina niihin kaikkiin kysymyksiin vastata. Vaikkakin, kyllä lasten leikissä toistuu usein sekin, että äitit juo sitten kaksi kuppia kahvia, kun iseille riittää vaan yksi 😄

Aina säännöllisin väliajoin olen viemässä tuota meidän Ikean leikkikeittiötä varastoon, mutta sitten jo seuraavana päivänä huomaankin, että kotileikki on taas käynnissä. Keittiö on kyllä ihana osa roolileikkejä, samanlaista olisin kaipaillut omankin lapsuuteni leikkeihin vaikka monenmoista lelua meillä olikin. Keittiö kasvaa kivasti lasten mukana ja vasta ihan äskettäin nostin tuon korkeimmalle tasolleen. Pojat ovat vajaa 110-senttisiä ja taso on heille juuri sopivalla korkeudella nyt. Mielenkiintoista nähdä, kuinka keittiö toimii aikanaan Justuksen leikeissä!




maanantai 21. elokuuta 2017

Nellin keittiössä: Parhain ja helpoin mustikkapiirakka


Mustikkapiirakka on ehkä yleisin leipomus, jota meillä leivotaan. Varsinkin tämä kyseinen piirakka, sillä tässä ei tarvitse vatkailla mitään, vaan kaiken voi pistää suloisesti sekaisin samantien. Parasta tässä piirakassa on se, että se maistuu millä vaan täytteellä, tai vaikka ihan pelkkänä rahkapiirakkana. Testattu on mustikka, vadelma, puolukka, raparperi, omena, persikka.. Kaikkein parasta on kuitenkin juuri mustikka. 

Tällä ohjeella olen valmistanut meillä piirakat jo vuosia, enkä kyllä ihan hevillä vaihda. On tää vaan niin täydellistä. Ohjeella tulee pellillinen, mutta jos sen puolittaa saa tehtyä tuollaisen peruspyöreän piirakkavuoan. Tai sitten tekee ohjeen mukaisesti kahteen pyöreään ja pakastaa toisen. Tää nimittäin toimii yhtälailla pakastettuna! Ollaan tehty tätä lasten kanssa myös gluteenittomana, enkä ainakaan itse huomannut maussa eroa. Käytössä oli s-ryhmän Kotimaista gluteeniton jauhoseos. 




MUSTIKKAPIIRAKKA

250g voita tai flora culinessea
8 dl vehnäjauhoja (gluteeniton jauhoseos sopii myös!)
3 dl sokeria
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2 dl maustamatonta jogurttia
1 kananmuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. 
2. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin.
3. Ota taikinasta 1/3 osa sivuun päälle ripottelua varten.
4. Sekoita 2/3 osa taikinaan maustamaton jogurtti ja kananmuna
5. levitä voideltuihin vuokiin tai paperitellu pellille. 
(Huomaa, että taikina jää tosi löysäksi)
6. Lisää haluamaasi marjaa tai hedelmää pohjan päälle. Itse käytin pakastemustikkaa n. 4dl. Pakastemarjoihin kannattaa lisätä perunajauhoa pari ruokalusikallista, niin piirakka ei jää keskeltä löysäksi.

500g rahkaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria

7. Sekoita rahka, kananmuna ja sokerit keskenään
8. Kaada seos marjojen päälle ja levitä koko piirakalle
9. Murustele sivuun otettu pohjataikinan kolmannes rahkaseoksen päälle
10. Paista uunin keskitasossa kiertoilmalla 20 min 200 asteessa. Tavallisella uunilla lämmön voi nostaa 225. 



BON APPETIT !

Hiljaisuus

Me vietettiin perjantaina lasten kanssa ihana päivä. Lähdettiin jo aamusta bussilla keskustaan päin. Bussilla ajelu on isojen poikien mielestä ihanaa, erityisesti nyt kun he ovat jo niin isoja, että saavat istua itse penkillä. He valikoivat aina istuimen, josta näkee ulos ja katselevat sieltä maisemia. 

Me käytiin kauppakeskuksessa ostoksilla. Haettiin pikkuputiikista isille synttärilahja, poikettiin kirjakaupassa kyselemässä sormiruokailukirjaa. Mentiin kauppahalliin lounaalle. Jatkettiin siitä torille, jossa ostettiin vadelmia ja herneitä. Syötiin niitä alatorin leikkipaikalla samalla hyppien trampoliineilla ja keikkuen keinulaudalla. Mä istuin penkillä ja seurailin lapsia. Justus nukkui vaunuissa ja mä mietin, kuinka ihana on olla lasten kanssa kotona, niin tällaisetkin reissut onnistuu. Mä katselin kuinka lapset oli niin onnellisia siellä juostessaan. 

Ajettiin vielä bussilla isin työpaikalle ja haettiin matkalla kaupasta jätskit. Takaisin keskustaan tullessa alkoi sataa ihan kaatamalla. Odotettiin bussia yhden sateenvarjon alla ja katsottiin, kun vesi hakkasi maahan. Vettä tuli ihan kamalasti ja se oli pojista hurjan hauskaa! Me ajettiin bussilla takaisin torille ja jatkettiin siitä toiseen kauppakeskukseen leikkitreffeille. Oltiin leikkipaikalla, lapset leikki ja me ystävä-äidin kanssa juteltiin kuulumisia, puhuttiin kaikesta turhasta, kuinka lapset välillä hyppii seinille, äideistä jotka luovat tuomitsevia ja pitkiä katseita, sekä vauvoista, noista meidän vuorokauden ikäerolla syntyneistä pikkupojista. Puhuttiin isoista pojista, pojista yleensä ja poikien äideistä. Juteltiin somesta ja somekäyttäytymisestä.

Isi tuli hakemaan meitä, käytiin ravintolassa syömässä ja haettiin kaupasta popparia ja karkkia. Katsottiin kotona leffaa koko perhe. Lapset lähtivät leffan jälkeen nukkumaan ja mä avasin somen. Silloin se kaikki hyökyi päälle. Turku. Mä luin ja selasin, itkin, mietin meidän omaa päivää, mietin uhreja, mietin tätä koko maailmaa.


Mä en halunnut kirjoittaa koko asiasta. Mä en halunnut antaa yhtään enempää palstatilaa, kuin on jo annettu. Mä olen niin surullinen, että näin tapahtui, niin pettynyt ajatusmaailmasta, joka keskustelupalstoilta huokuu. Niin väsynyt lukemaan näitä uutisia ja niin vihainen siitä millaisiksi haaskoiksi ihmiset keskustelupalstoilla muuttuvat. Pitäisi saada tietää, kuka se oli joka kuoli, kerrotaan juoruja faktoina, eikä viitsitä käyttää lähdekritiikkiä. Levitellään kuvia ja videoita, linkitetään uutisia ja huudetaan omaa pahaa oloa ja sitä kuinka poliitikot on niin pihalla.

Tämä on meidän maailma. Meidän kaikkien. Ei ole meitä ja noita, ollaan vaan me kaikki, jotka toivovat maailmasta turvallisempaa paikkaa olla ja elää. Vihapuhe ja yhden uskontokunnan leimaaminen ei vaan ole ratkaisu. Pitäisi yrittää ymmärtää toista, rakastaa toista ja välittää toisista. Yhtenäinen kansakunta on paljon vahvempi kuin rikkinäinen. Ei se ole pakolainen, joka tuon hirmutyön teki. Se oli terroristi. Se oli pahuus, jota pakolaisetkin pakenevat.

Mä olen niin surullinen. Kaikkien niiden puolesta, jotka perjantaina menetti läheisen. Kaikkien niiden puolesta, jotka koskaan missään menetti läheisensä liian ajoissa ja toisen käden kautta. Mua surettaa, että mun kolme poikaa elävät lapsuuttaan tällaisessa maailmassa. Mutta mä en voi poistaa pahaa maailmasta, voin vaan kasvattaa lapseni niin, että he tekevät hyvää ja näkevät hyvää toisissa. Kauna ja viha ei ole asioita, joita haluan siirtää heille. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nellin keittiössä : Kiertävä ruokalista

Miten teillä hoidetaan kodin ruokahuolto? Käyttekö kerran vai useasti viikossa kaupassa, suunnitellen kotona vai kaupassa? Ostoslistan kanssa vai ulkomuistista?

Meillä mä olen se ruokavastaava. Mietin ruuat, ostoslistan ja hyvin usein myös valmistan sapuskat. Viikonloppuisin myös isi häärii usein keittiössä, mutta enimmäkseen se on kuitenkin mun aluettani. Pitkään ongelmoin sitä, että meillä toistui aina samat ruuat viikosta toiseen. Varsinkin isojen poikien siirtyessä aikanaan soseista syömään samaa ruokaa, piti mun alkaa monipuolistaa meidän ruokalistoja, sekä lisätä sinne roimasti kasviksia ja vihanneksia.


Parhain oivallus, jonka viime kotiäitijaksona tein oli ehdottomasti kiertävä ruokalista. Valmis ruokalista, joka pyöri kuukaudesta toiseen. Täynnä niitä ihan perusruokia, mutta sopivin aikavälein. Mun kiertävä ruokalista on kuusi viikkoa pitkä ja se on tuntunut oikein sopivalta. Monesti kylläkin saatetaan soveltaa ja vaihtaa jonkin ruuan tilalle joku toinen, sellainen jota jommankumman on alkanut viikolla tehdä mieli. Mutta enimmäkseen mä seuraan jopa vähän turhan orjallisesti meidän listaa.

Listaan olen merkinnyt välipalan ja päivällisen. Lounaankin sinne tietysti voisi laittaa, mutta se meillä on useimmiten edellisen päivän tähteitä, joten turhaa olisi valmistaa kokonaan uusi ruoka. Jos tähteitä ei ole, syödään jotain pakastimen kätköistä tai kokkaillaan munakasta. Munakas onkin sellainen tyhjän jääkaapin pelastus, sen ainekset kun löytyy oikeastaan aina kaapista.

Kiertävän ruokalistan etu on sekin, ettei kauppalistaa tehdessä tarvitse miettiä mitä syötäisiin, riittää kun tsekkailee kaapista mitä puuttuu. Mä rakastan kaikkia mahdollisia listoja, mutta kauppalista on ehkä se mun alltime favourite. Kasaan sen aina samaan järjestykseen kuin miten kaupassakin osastot on järjestetty.

Vuosi sitten kirjoittelin teille meidän lihanvähennyssuunnitelmista ja tän kiertävän ruokalistan avulla sekin onnistuu helpommin. Voin suunnitella viikkoon yhden tai kaksi kasvisruokaa vähän oman fiiliksen mukaan. Kun vuosi sitten tavoite oli, että saataisiin ainakin yksi kasvisruoka joka viikolle, alkaa meillä nyt tosiaan olla niitä jo kaksi lähes poikkeuksetta. Kerran viikossa meillä on kalaa ja neljä muuta päivää vaihtelee jauhelihan, broilerin, naudanlihan, makkaran/nakin ja possun välillä. Mun tavoitteita olisi, että vuoden päästä meidän viikon ruokalistalla olisi jo kolme kasvisruokaa, mutta se kyllä vaatii vähän lisää harjoittelua. Mun ongelmia edelleen on, etten oikein saa kasvisruuista yhtä herkullisia kuin liharuuista. Mutta harjoitus tekee mestarin, toiminee myös tässä lajissa!


Postauksen kuvissa näkyykin meidän viime viikon ruokalista. Tiistai tai keskiviikko on meillä useimmiten kauppapäivä, koska silloin löytyy kaupasta helpoiten tuoretta ja kohtuuhintaista kalaa. Täydennyksiä teen useimmiten meidän lähikaupastaja silloin ostoslistalla on useimmiten jotain iltaherkkua, maitoa, leipää ja hedelmiä. 

maanantai 
nakkikastike pakastimesta
smoothie ja riisikakku
tomaattipinaattirisotto

tiistai
munakas
vispipuuro
uunilohi ja perunamuussi

keskiviikko
uunilohi ja pasta
hedelmälautanen
broileribataattivuoka

torstai
broileribataattivuoka
sämpylä
avokadopasta

perjantai
avokadopasta
mustikkarahka
jauhelihasoijarouhepullat ja peruna

lauantai
bataattikeitto
porkkanakakku
jauhelihasoijarouhepullat ja peruna

sunnuntai
bataattikeitto
hedelmälautanen
broileripastalaatikko


Varsinkin nyt kesällä, tykkään suosia kasviksissa tuoreita ja suomalaisia. Tomaatit, salaatit ja kurkut ostan kesäisin luomuna, ja lihoista otan useimmiten luomun myös, jos vaan tarjolla on. Muuten meillä ei juurikaan luomua käytetä. Jos mahdollista suosin myös lähiseudun tiloja ja lähiruuasta maksan selvästi helpommin ylimääräistä kuin jos kyseessä on luomutuote. Kauden kasvisten perässä mennään myöskin hyvin usein ja esimerkiksi ensiviikolle meillä on paljon kukkakaalia sisältäviä ruokia suunniteltuna, sillä kukkakaali on nyt superhalpaa. Kananmunat meille tulee luomutilalta ja jauhoja ja kaurahiutaleita haetaan aina välillä paikalliselta myllyltä. Viime viikolla bataatti, parsakaali ja broileri oli tarjouksessa, joten niiden mukaan muokattiin meidän kiertävää ruokalistaa!

tiistai 15. elokuuta 2017

Täältä tule Späidermääään !

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HASBRO MARVELin kanssa.

Meidän nelivuotiaat elää tällähetkellä oikein kunnon supersankarihypetysvaihetta. Supersankarit pyörii niin leikeissä, astioissa, vaatteissa kuin lippiksissäkin. Pojat ovat itsekin leikeissään supersankareita, jotka milloin hyppivät trampoliinilla ja milloin sukeltelevat kylvyssä. Pitkään supersankari oli vaan nimitys supertyypille, ilman sen kummempaa kohdentumista tiettyyn sankariin. Kunnes meille saapui Hasbrolta liuta niitä ihan oikeita Marvelin Titan Hero supersankareita.

Nyt leikeissä seikkailee Äirönmään, Späidermään, Thor, Tulkki ja Kapteeni Ametilkkä. Oikeilta nimiltään Ironman, Spiderman, Thor, Hulk ja Captain America. 


Kasper: "Tää kapteeni ametilkkä on mun supersankari, se pelastaa kun mä joudun vesiputoukseen. Mä uppoan kovaa pohjaan sinne pimeään veteen mut sit tää tulee tsiuuuuuuuu ja sukeltaa ja lentää. Sit sillä on tää sateenvarjo jolla se työntää vesiputouksen pois tsiuuuuu! Sillä on kengät mistä tulee tulta. Rakettikengät! Sit sillä on hevonen, jolla se ratsastaa ja sit me kumpikin ratsastetaan. Sit ylihuomenna se sulee takaisin ja sillä on nää kaikki kaverit jotka kans lentää. Paitsi Tulkki, se ei lennä, se vaan riehuu. Ei saa riehuu, sen äiti sanoo ettei saa. Sit se menee jäähylle ja on kiltti. Sit se pelastaa, mut se ei vieläkään lennä."

Äiti: "Onko joku sun tuttu ihminen sulle vähänkuin supersankari? Sellanen joka auttaa ja pelastaa, jos meinaa käydä jotain pelottavaa?"

Kasper: "Ei ehkä oo. Paitsi pappa ehkä. Se pelasti minut rappusten päältä kun minä kiipesin sinne. Se sano että tein töllöntöitä! Ei saa tehdä töllöntöitä! Sitte Elisakin teki, ja Rasmus teki ja Pappa teki! Mut papalla ei oo tulikenkiä eikä se osaa lentää. Se vaan hyppii. Ja se ajaa autoa tälleen tsuihtsuihtsuih! Eikä sillä oo viittaa. Mutta sillä on saappaat! Pappa on mun kaveri ja vähän Rasmuksenkin kaveri. 

Äiti: " No Rasmus, onko sulla supersankaria?"

Rasmus: " On mulla! Tää. tää, tää ja tää! Tää on Kasperin. 

Äiti: "Mitä ne supersankarit tekee?"

Rasmus: "Ne miekkailee ja tällee (nyrkkeilee). Ne kiusaa ritareita ja poliisia. Sit ne menee vankilaan ja sit ne karkaa. Mä meen kans vankilaan ja karkaan! Kahleista mä osaan karata! Haisuli otti poliisin kengän ja poliisi vei sen vankilaan mut sit haisuli karkasi. Ja mäkin karkasin!

Äiti: "Onko sulle Rasmus joku tuttu vähänkun supersankari? Joka auttaa sua jos jotain käy?"

Rasmus: "En mä nyt jaksa äiti enää puhua. Mä leikin nyt. Mee sä keittiöön!"

Äiti: "Kerrotko kuitenkin vielä, että onko joku tuttu sulle supersankari?"

Rasmus: "Ehkä joku poika on. Nyt mä lopetan."


Supersankarit on tosiaan vieneet meidän poikien sydämen. Alkuun ajattelin, että nää figuurit olisi vähän isommille, eikä meidän nelivuotiaat vielä oikein ymmärtäisi niistä. Mutta höpöhöpö, nää olikin ihan hittejä ja ilman isompia riitoja nämä jaettiin. Thor on yhteinen, tai ehkä jopa enemmän Rasmuksen. Sen suhteen jako ei ole kovin selvä ja sillä leikkii aika samanverran kumpikin poika. Spiderman ja Hulk ovat kuitenkin selvästi Rasmuksen ja Ironman ja Kapteeni Amerikka Kasperin. Spiderman ja Ironman ovat ihan suosikkeja ja ne ovat syrjäyttäneet unikaverimuumit ja -puput ja nyt öisin lasten kainalosta löytyy supersankarit.

Lastenleikin seuraaminen on mun mielestä aina yhtä mielenkiintoista ja varsinkin näiden supersankareiden kohdalla se on ollut tosi kiinnostavaa. Mua on yllättänyt, että vaikka lapset ei ole mitään supersankariohjelmia telkkarista nähneetkään, he tuntuvat tietävän mitä supersankarin toimeenkuvaan kuuluu. Paljon tietysti opitaan isompien kavereiden leikeistä puistosta, päiväkodista ja kerhosta. Paljon on myös mielikuvituksen ja oman sepittämisen mukana tuomaa tarinaa ilman sen kummempaa logiikkaa. 

Ylläoleva keskustelu on käyty lasten kanssa, kun kuvattiin leluja. Tiedustelin heiltä myös, että mitäs supersankarit sitten syövät, jos vaikka joskus tehtäisiin sellaista ruokaa. Rasmuksen mielestä supersankarit syö pelkkää nakkia aina ja joka päivä, paitsi karkkipäivänä myös karkkia. Sunnuntaisin ne syö ketsuppipitsaa. Kasperin mukaan supersankarit ei tietenkään syö mitään, koska ne on robotteja! Paitsi ruuveja, niitä ne syö välillä jos joku osa menee rikki.



Yhteistyössä HASBRO


maanantai 14. elokuuta 2017

Pitäisikö välillä panostaa myös äitiin?

Tiedättehän sen ajatusmaailman, että lapsiin kyllä voi käyttää aikaa, rahaa ja rakkautta mielin määrin, mutta kun kyseessä on omat tarpeet ja halut, oiotaan, nipistetään ja säästetään. Lapset menee aina kaikessa edelle ja itse tulee sitten jossain siellä jonon viimeisenä, heti siivoamisen ja miehen harrastusten jälkeen.

Mä olen välillä ihan mahdoton suorittaja. Välillä suorittaminen menee oman jaksamisenkin edelle ja sitten sitä havahtuu, että hei mäkin tarvitsen muutakin kuin vaan välttämättömän. Vaikka lapsista, erityisesti pienimmästä on välillä hurjan vaikea olla erossa, pitäisi niitä omia hetkiä osata nipistää arjesta muutenkin, kuin niinä päivinä kun seinät meinaa kaatua niskaan.


Multa löytyi pitkään näitä projekteja, kesäkuntoon, talvikuntoon, energisyyteen, parempaan vaatekaappiin, sokerittomuuteen, alkoholittomuuteen, hyvinvointiin, lukemiseen.. Kunnes ymmärsin, ettei ne koskaan kanna hedelmää kovin kauaa. Jokusen viikon jaksaa aina pitää kiinni päätöksistään, mutta sitten alkaa lipsua. Ehkä mä olen vaan heikko, mutta huonon päivän tullen en vaan millään osaa sanoa ei suklaapatukalle!

Nyt tän uusimman kotiäitiysjakson alkaessa, mä päätin tehdä asioita vähän toisella tavalla. Totaali-EI:n sijaan aloin noudattaa sellaista suunnilleen projektia. Kesäkuntoon joksikin kesäksi tai talveksi, energiaa päiviin ulkoilusta ja laadukkaasta ruuasta, suklaata ja herkkuja unohtamatta. Lasillinen hyvää viiniä kun siltä tuntuu ja ehdottomasti jos jokin ruoka sitä kaipaa, hyvinvointia omat mielenkiinnon kohteet muistaen, ei hammasta purren vaan oikeasti nauttien. Lukemistakin, jos vaan huvittaa. Unta riittävästi. Nipistetään mielummin ruutuajasta, ei unitunneista. Ja nyt tuntuu hyvältä.

Tällä kertaa en ole syöksynyt salille synnytyksen jälkeen heti kun siihen on jonkinmoinen lupa saatu. Itseasiassa, en ole miettinyt salia juuri lainkaan. Johonkin jumppaan olisi kiva syksyllä suunnata, mutta mitään aktiivista saliharrastusta tuskin tulee aloitettua. Tää tietystikin tarkoittaa sitä, että siihen omaan ihannepainoon pääsyssä kestää vielä jokunen tovi, mutta uusi minä ei anna sen häiritä. Mä olen suosiolla siirtänyt kaapista ne ennen-lapsia-vaatteet pois, joko varastoon tai suoraan kirpparille. Sitä en tiedä meneekö ne 28 koon farkut koskaan mukavasti jalkaan, mutta ei se oikein haittaakaan. Juuri tilasin perjantaisilta Nosh-kutsuilta itselleni niin söpön ja mukavan pisaratunikan ja legsut, että tuskinpa tuun ikävöimään farkkujen perään ihan hetkeen!


Suklaan mussuttamisen rajoittaminenkin on prosessissa, varsinkin kun yötkin tuntuu taas sujuvan hyvin ja pitäisi muutenkin palailla kunnon arkirytmiin kesäloman jälkeen. Tää suklaa on kyllä aina ollut mulle pieni haaste, siitä kun ei tunnu saavan tarpeekseen!

Ulkoiluakin tulee tänä syksynä harrastettua vähän toisella tavalla kun aiemmin, sillä tässä meidän yhden auton taloudessa, mun osakseni tulee jäämään lasten vienti ja haku kerhoon. Matkaa ei tosin ole reilua kilometria enempää, mutta onhan se jo kahdesti päivässä yhteensä neljän kilometrin rypistys. Tätä silmällä pitäen pitäisikin sovittaa, josko kuoritakit mahtuu jo päälle, onko pipo, hanskat ja sadetakki vielä käyttökunnossa ja jostain pitäisi bongata vielä kunnolliset kuorihousut. Jos vaikka tällä kertaa panostaisin myös itseeni ja ostaisin niiden halppisten sijaan kunnon gorehousut.

Ripsienpidennykset mulla on ollut silmissä jo yli vuoden, kesällä pidin parin kuukauden tauon vain tajuten, että mä vaan tarvitsen ne silmiini. Juurikaan muuten en meikkaa, joten ne on ne mun pelastukseni kiireisiin aamuihin. Huoltoaika on myös sitä ihan yksinaikaa, jolloin ei tarvitse olla valmiina täyttämään aina jonkin lapsen tarpeita. Tän lisäksi mä ajattelin alkaa herättelemään taas hölkkäharrastusta ja alkaa käydä ihan itsekseni pari kertaa viikossa juoksulenkillä. Ottaa siitä sen yhden minä-hetken, joko luureista musaa huudattaen, tai sitten kuunnellen vaan luonnonääniä.


Myös ihan se simppeli ajatus jokaiseen arkipäivään, että mä kyllä riitän, vaikken joka päivä viitsisikään tehdä kaikkea mitä pitäisi, vaan välillä on ihan jees vaan istahtaa keskelle lasten leikkejä kahvikupposen kanssa, auttaa jaksamaan tässä hullunmyllyssä!

Ja se parisuhde. Siihen pitäisi nyt taas alkaa panostamaan hieman enemmän, kun pikkuvauva-arkikin alkaa tasaantumaan! Haluisitteko kuulla tässä lähiaikoina vaikka vähän parisuhdejuttuja? Niitä on usein toivottu, mutten ole aikoihin kirjoittanut, mitä meidän parisuhteelle kuuluu, tai kuinka se reagoi raskaus- ja vauva-aikaan.

Ihanaa ja energistä alkanutta viikkoa! 💕