Ennen lapsia mulla oli tietty mielikuva siitä, millaista lapsiperhearki tulisi olemaan. Sehän tietysti oli hyvin kaukana totuudesta, ja huomaan että sitä jotenkin kuvitteli kaiken olevan niin helppoa ja sujuvaa ja järjestelmällistä. No totuus on kaikkea muuta ja vaikka itseäni varsin järjestelmällisenä ja organisointikyvykkäänä pidänkin, myönnettäköön että meillä on välillä ihan mahdoton kaaos.
Kaksosten ollessa pieniä meillä oli aika tarkka päivärytmi. Isoin syy oli se, että se helpotti valtavasti lastenhoitoa ja huomattiin jo aikaisessa vaiheessa, että meidän lapset ovat aika rytmiherkkiä myös. Varsinkin esikoinen rauhoittui selkeästi rytmistä ja hyppi kirjaimellisesti seinille jos nukkumaanmeno tai ruoka-ajat venyi. Silloin ajattelin, että elellään löysemmin ja rennommin sitten isompien lasten kanssa. Että eletään nyt tätä kiirettä ja touhua, sitten kun lapset ovat kouluikäisiä, arki helpottuu ja rauhoittuu.
Vähänpä tiesin. En siis oikeastaan olisi voinut olla kovinpaljoa enempää väärässä! Jos vertaan meidän tämän hetkistä arkea siihen kun tuplat oli taaperoita, tai edes siihen kuin pienin oli vauva, oli meillä valtavasti rennonpaa ja aikataulujen osalta helpompaa kuin nyt.
Me eletään kirjaimellisesti ruuhkavuosia. Tai ehkä vielä paremmin, pelkään ettei olla vielä edes siellä ruuhkavuosien huipulla. Ja tämä jos mikä kauhistuttaa. Että tää voisi mennä joskus vielä kiireemmäksikin.
Ei varmasti olla ainoa perhe, joka painii kiireen keskellä, joten päätin jakaa vähän meillä hyväksi havaittuja keinoja helpottaa ja sujuvoittaa arkea.
1. Etä- ja hybridityö
Tämä on tietysti asia ja aihe jota ei aina voi valita. Jos työnantaja ei mahdollista etätyötä, tai edes hybridityötä, vaikea sellaiseen on lähteä. Meillä tämä on kuitenkin yksi isoimmista arjen helpottajista. Se tuo päiviin lisää paitsi tunteja milloin nukkua, myös tunteja tehdä kotitöitä, auttaa lapsia läksyissä ja liikkua.
Mä en itse, eikä miehenikään tehty lainkaan etätyötä ennen koronaa. Mä en kokenut sen tuovan mulle arkeen mitään lisäarvoa, nautin toimistosta ja ihmisistä siellä. Korona pakotti siihen ja koin sen jopa ihan valtavan ahdistavaksi alkuun. Oli ihan hirveää kun koko elämä pyöri vaan kotona. En luultavasti itse ole eläissäni voinut henkisesti niin huonosti kuin sinä keväänä.
Luotiin meille etätyöhön toimiva malli. Rytmitys on meillä kaiken a ja o, tiedetään mieheni kanssa kumpikin "paikkamme" joten tää toimii meillä. Mä aloitan lähes aina työt 7.00-7.15. useimmiten yöpuvussa hampaat pesemättä, kahvia juoden keittiön pöydän äärestä. Samalla mies hoitaa lasten aamujuttuja. Mä olen läsnä, vaikken ole läsnä. Toisin sanoen käytettävissä, mutta kuitenkin jo töissä. Mies vie yleensä pienimmän kasiksi päiväkotiin ja mä pidän niihin aikoihin oman tauon jolloin laittaudun ja otan aamupalaa.
Sovitaan yleensä aamulla kumman työ vaatii omaa rauhaa ja kumpi näin ollen saa työhuoneen. Saatetaan vaihtaa myös kesken päivän, riippuen miten se työtehtäviin osuu. Toinen sitten työskentelee joko keittiön pöydän ääressä, makuuhuoneen kakkostyöpisteellä, sohvalla tms. Mun vastuulla on yleensä valmistaa lounas, ellei se ole kokattu jo aiemmin, niinkuin yleensä on. Jompikumpi tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta, siivoilee lasten aamupalasotkuja, pesee pyykkiä yms.
Jonkun palaverin ajaksi saatan lähteä ulos kävelemään tai kaivan joogamaton lattialle ja venyttelen tai teen lyhyen joogan. Jos palaverin luonne sallii, saatan siivota keittiötä, järjestellä kotia tai tehdä ruokaa niiden aikana. Lasten tullessa iltapäivällä kotiin, pidän yleensä vähän pidemmän tauon tai katkaisen työpäivän kokonaan hetkeksi, jolloin pystyn kysellä koulukuulumiset, auttaa läksyissä ja välipalassa. Meidän lapsilla on sääntö, että läksyt tehdään heti koulun jälkeen. Isoin syy tähän on siinä, ettei kummallakaan riitä kiinnostus, motivaatio tai edes aika enää illalla.
Mä lopettelen työt yleensä viimeistää n 15.45, aiemminkin jos plussatunteja tai pitämättömiä taukoja on enemmän. Mieskin viimeistään neljältä, jolloin hän lähtee hakemaan pienintä ja mä teen iltaruuan, ellen ole tehnyt sitä jo aiemmin.
Meillä on lasten harkkoja neljänä päivänä viikossa, joten aika moni arkipäivä on sellainen että 17-18 välillä lähdetään harrastuskuljetuksiin. Tällaisiin päiviin varsinkin etätyö tuo ison avun, kun osan iltavalmisteluista on jo ehtinyt tehdä päivän aikana.
2. Tarkat aikataulut ja viikkosuunnitelmat
Harrastuskuskailuista päästäänkin aikatuluihin. Me tehdään mieheni kanssa kumpikin liukuvaa työtä, eli työpäivän alussa ja lopussa on parin tunnin liukumat ja ainakin minulla töissä sääntönä se, että 10-15 pitäisi olla tavoitettavissa. Mun työpäiväni ovatkin oikeastaan lähes aina 7.00-15.30 sisältäen noita omia taukoja. Mies tekee oikeastaan 8.00-16.00 työviikkoja, pienin on päiväkodissa 7.45-16.15 ja tuplien koulupäivät ovat 8.15-14 välillä, vähän erimittaisia riippuen päivästä. He harrastavat maanantaisin koulun jälkeen parkouria, keskiviikkoisin liikkakerhoa ja futisharkat ovat tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin aina samaan aikaan.
Voi siis sanoa, että meidän viikot rakentuvat aina hyvin samankaltaisina, joten viikkorytmi on tosi helppo tehdä. Herätyskello soi aina 6.30 ja lapset heräävät 6.00-7.00 välillä. Nukkumaan he kaikki menevät aina kahdeksalta, paitsi ma ja ti kun harkkojen takia nukkumaanmeno venyy puoli ysiin. Meillä syödään melkein aina puoli viideltä päivällinen ja seitsemältä iltapala. Mies käy salilla kaksi kertaa arkena ja kerran viikonloppuna, mä kerran arkena ja kaksi kertaa viikonloppuna. Kaupassa ei oikeastaan käydä, ellei jotain kriittistä puut ja silloin haetaan se nopeasti lähikaupasta.
Lapset syövät koulupäivien jälkeen välipalan, tekevät läksyt ja saavat sitten peliaikaa, lähtevät ulos tai kavereille. Meille ei saa ennen neljää tuoda kavereita, sillä etätyö ei onnistuisi niin millään.
Joku sanoo varmasti että apua mikä oravanpyörä, mä sanon että ah langat käsissä ja hallittava paketti. Mun on vaikea kuvitella enää palaavani työhön jossa työvuorot vaihtelisi ja näin sekottaisi tuon päivän rakenteen. Uskon, että kaikkeen tottuun, mutta siihen en tiedä tottuisinko koskaan. Etätyö myös auttaa siinä, ettei tällainen tunnu kuormittavalta. Heti jos on toimistopäivä, huomaan että arki on paljon rankempaa ja silloin karsitaan omista harrastuksista.
3. Valmiit ruokalistat ja kauppatilaukset
Melkein tämä menisi samaan osioon ton aikataulutuksen kanssa, sillä meillä on säännölliset kauppatilaukset, jotka helpottavat arkea valtavasti. Mä tykkään käydä kaupassa, mutta tässä elämäntilanteessa se vie aivan liikaa aikaa, jonka vapautan mielummin muille asioilla. Mulla onkin ajatusmalli, ulkoista kaikki minkä voit! Ja kaupassakäynti on todellakin sitä. Keräilypalvelu maksaa täällä 7,90€ ja se on mun mielestä pieni raha siitä, että säästän puolitoista tuntia viikosta johonkin muuhun tekemiseen.
Me ollaan nyt heinäkuusta alkaen tilattu oikeastaan kaikki meidän ruuat kerättynä, joten ostoslistoja mulla on sovelluksessa liuta. Nykyään kopioin vaan edellisen samojen tuotteiden ostoslistan ja lisään huomatut puutteet, jolloin kauppalistankaan tekoon ei kauaa mene.
Meillä on myös kuusi erilaista ruokaviikkolistaa, joita pyöritetään arkiruuissa. Tää on tosi kätevää, sillä silloin erityisesti ruokatilaus on helppo kopioida edelliseltä viikolta. Perusruokatarvikkeet meillä on tosi usein samoja, joskus viikonloppuna saatetaan syödä jotain erilaista, mutta muuten aamu-, väli- ja iltapalat toistuu viikosta toiseen samanlaisina.
Tästä ruokaviikkosysteemistä voin kirjoittaa toisen kerran tarkemmin, tästä mulla on nimittäin paljon sanottavaa. Nyt kun on reilu puolivuotta menty samoilla, voisin myös vähän muokata tuota listaa, saataisiin vähän erilaista sisältöä arkisapuskoihin.
4. Kimppakyydit
No tämä on kyllä ihan pop juttu. Lasten treenikavereita asuu onneksi tässä lähellä, joten on sovittu kimppakyydeistä muutaman perheen kanssa. Eihän siinä ole mitään ideaa, että neljällä autolla ajetaan täältä toiselta puolelta kaupunkia harkkakentälle ja kahden tunnin päästä takaisin, kun voisi ajaa vaan yhdelläkin. Toki yhdistetään lasten treeneihin tosi usein myös oma treeni, joten ajallisesti säästöä ei tule. Apua on siinä, ettei aina tarvitse lähteä itse, säästetään bensakuluissa ja helpotetaan omalta osaltamme jonkun vuorotyöläisen kuljetushaasteita.
5. Siivouspäivä
En tiedä onko tää varsinaisesti sellainen ruuhkavuosia helpottava tekijä, mutta meillä tosi toimiva konsepti. Tuplilla on aina harkat torstaisin ja mies käy silloin itse treenaamassa, joten mä pidän silloin siivouspäivän. Imuroin, pyyhin lattiat, pölyt ja pesen vessan. Pienin on yleensä silloin kotona tai naapurissa, tai sitten joku naapurin lapsista on meillä hänen kanssaan leikkimässä.
Lastenhuoneita en torstaisin siivoa, vaan ne jää lapsille itselleen hoidettavaksi. Pienin siivoaa yleensä juurikin torstaina leikkinsä pois ja mä vaan imuroin perjantaina ja tuplat siivoavat ja imuroivat oman huoneensa perjantaisin koulun jälkeen.
Siivotaan toki pitkin viikkoakin, keittiö tietysti joka päivä ja imurointiakin meillä on keittiössä ja eteisessä vähän joka toinen päivä. Mutta sellaiset isot siivoukset ja pölyt hoidan torstaisin. Toimii, ja perjantaina on ihana aloittaa viikonloppu siistissä ja puhtaassa kodissa.
Toinen siivous tehdään usein sunnuntaina ja silloin mies yleensä viikkailee viikon aikana pestyjä pyykkejä. Meillä on nimittäin työnjako, että mä hoidan kauppatilaukset ja ruuanlaiton, hän pyykkien viikkauksen ja lajittelun kaappeihin. Mä voin pestä pyykkiä kyllä, mutta ai että vihaan sen viikkaamista.
Nämä tukevat meitä arjen toimivuudessa ja siinä, että musta tuntuu että langat on käsissä ja kaikki hoituu. Ehdin olla lasten kanssa, ehdin olla miehen kanssa, ehdin nähdä ystäviä, huolehtia kodista ja harrastaa itse. Arki on balanssissa ja hoituu. Tietysti, lisätunnit vuorokauteen kelpaisi todellakin, sillä onhan tää välillä aikamoista minuuttiaikataulua. Mutta mä toisaalta myös nautin tästä. Ja mikä tärkeintä, tää tuntuu sopivan meidän perheelle tosi hyvin. On vienyt aikaa, että on saatu tää rullaamaan ja toimimaan, mutta on se työ ollut tän kaiken arvoistakin.
Mikä asia sun arkeasi helpottaa ja sujuvoittaa kaikista eniten?