sunnuntai 2. elokuuta 2020

Hei Hei Heinäkuu

Tämä kesä on kulunut kyllä ihan hetkessä. Siinä missä kevät keski ihan kauhean kauan, varmaan enimmäkseen koronan vuoksi, on kesä taas huristanut melkein huomaamatta ohi. Niinhän se toki tuntuu menevät vähän joka vuosi. 

Meidän perhe on lomaillut oikeastaan koko heinäkuun ajan. Tai mies ja lapset ovat, itse olin heinäkuun ensimmäisen ja viimeisen viikon töissä, lomaillen siinä välissä kolme viikkoa. Pakko sanoa, että se kolme viikkoa oli ihan minimi jonka tosiaan tarvitsin. Rankka kevät todellakin vaati veronsa ja mulla tuntui estävän viikon verran edes tajuta, että olen tosiaan lomalla, eikä työasioita tarvitse miettiä lainkaan. Osittain tuo tunne tulikin ehkä siitä, että sain kuulla juuri ennen lomaa, että työpaikka jota olin hakenut olisi minun, jos sen vielä haluaisin. Ja toki halusin, se tietysti vaan aiheutti sen, ettei koko lomalla oikein täysin voinut unohtaa sitä, mikä loman jälkeen koittaisi.

Meidän kesäloma oli kuitenkin ihan tosi ihana, vaikka täysillä sen aikana ei tullutkaan ainakaan itselläni nollattua. Ei me oikein mitään tehty, vietettiin aikaa kotona, tehtiin paljon kevään aikana rästiytyneitä kotijuttuja ja ihan vaan levättiin. Reissattiin minilomilla Tampereella ja Joensuussa, mutta sen kauemmaksi ei lähdetty. JA hyvä niin, kyllähän sen huomasi, että kroppa oli ihan superväsynyt. 

Loman parhaita hetkiä oli tietysti myös ne, että päästiin molemmat mieheni kanssa viettämään aikaa ystävien kanssa, niin yhdessä kuin erikseenkin. Mulla itselläni on ollut aikamoisen vauhdikas kevät ja alkukesä, mitä tulee kavereiden, varsinkin työkavereiden kanssa juhlimiseen. Mutta minkäs teet, kun ympärillä on niin mahtavia tyyppejä, että niiden kanssa on ihana viettää aikaa myös vapaalla. Ihan noin aktiivinen ilta- ja yöelämä mulla ei normaalisti ole, mutta eiköhän tämäkin tästä rauhoitu syksyn tullen. 















Kesä on tuonut mukanaan onneksi myös rakkaan harrastuksen juoksun, jonka joudun toukokuun alussa laittamaan kokonaan tauolle, pohkeen rasitusvamman vuoksi. Mä olen vähän sellainen, että kun johonkin ryhdyn teen sitä sitten täysillä ja kokoajan. Se sitten kostautui liian runsaiden ja aivan liian pitkien lenkkien jälkeen, eikä mun jaloilla voinut juosta pariin kuukauteen ollenkaan. Heinäkuun koittaessa rasitusvamma oli onneksi korjaantunut ja parantunut ja uskaltauduin taas juoksemaan. Varovasti ja lyhyempää lenkkiä. Mutta mikä fiilis se olikaan, kun jalat taas kesti ja juoksu tuntui hyvältä. Syksyn koittaessa olin suunnitellut juoksemisen lisäksi salitreenien uudelleen aloittamista, nekun jäivät ihan kokonaan koronan vuoksi pois. Irtisanoin vanhan jäsenyyteni Fressillä ja suunnittelin palaavani Liikulle, johon tykästyin syksyisen kamppiksen myötä. 

Kun mä nyt mietin näitä meidän kuulumisia, niin eihän tänne oikein muuta kuulu. Huomenna palataan taas arkeen, kun pienin palaa päiväkotiin ja puolentoista viikon kuluttua tuplatkin lopettavat lomansa ja suuntaavat kouluun. Ihan hassulta tuntuu, että mun esikoisvauvani ovat todellakin niin isoja, että he menevät jo kouluun. Mun on vaikea uskoa, että he ovat siihen valmiita, mutta niin se nyt vaan taitaa olla. KOulualmistelut ovat jo hyvällä mallillaan, heidän huoneensa vaatii vielä pientä päivitystä ja vaatekaappi täytettä, mutta palaillaan niihin sitten myöhemmin. 

Myönnettävä on, että mua vähän jännittää uusi arki. Varsinkin se, etten yhtään itse tiedä kuinka paljon tulen matkustamaan jatkossa Helsingin ja Lahden välillä, joten on tosi vaikea hahmottaa myöskään meidän arjen rakentumista. Uusi työ tuo myös omat haasteensa ihan siksikin, että se vaatii multa ihan erilaista panostusta ja paneutumista kuin työni tähän mennessä. Mutta voi että mä olen innoissani. Lomani lopulla sovittiin uuden esimieheni kanssa, että aloitankin uuteen työhön perhetymisen jo ihan samantien loman jälkeen, joten viime viikko oli siksikin kovin rankka. Vaikka saankin tutustua työhän ihan rauhassa, on uuden oppiminen toki aina henkisesti rankkaa. Mutta voi apua että olen innoissani. Tällä viikolla se kolahti jotenkin vielä isommin, että tää työ on tosiaan niin mua ja olin koko viikon ihan fiiliksissä kaikesta. Tulen takuulla olemaan moneen kertaan vielä ihan täysin pihalla, mutta oon vaan silti niin onnellinen tästä. Vuosien työ tosiaan palkittiin kertarytinällä. 

Harrastukset ei onneksi vielä ala, tuplat palaavat harrastuksiin vasta myöhemmin syksyllä, mikä on ehkä ihan tosi hyvä, sillä koulu alku tuo varmasti omat haasteensa tähän. Me ei varattu heille lainkaan iltapäiväkerhoa, joten uutta heille tulee ihan valtavasti senkin puolelta, että koulupäivien jälkeen pitää pärjätä itsekseen. Paljonhan ollaan tietysti mieheni kanssa myös kotona, etätöiden vuoksi, joten yksin he eivät silti kotona joudu olemaan. Mutta uutta tulee senkin edestä. Nuorimmainen aloittaa ekan oman harrastuksensa jo tämän kuun lopulla, turvallisesti isin kanssa. Hän on tietysti innoissaan ekasta omasta jutusta, johon pääsee ilman isojaveljiä. Hassua, miten hänestäkin on tullut hetkessä jo niin iso poika. Kolmevuotias. 

Elokuuta on odoteltu kovin ja nyt se on täällä. Suurten muutosten kuukausi. Innolla jään odottamaan, mitä muuta se tuokaan tullessaan. Ihanaa elokuuta juuri sinulle!

lauantai 1. elokuuta 2020

Parhain ja helpoin kasvissosekeitto

Kasvissosekeitot on parhain tapa saada meidän kasviksia ja vihanneksia välttelevä nuorimmainen syömään niitä. Lisäksi se on parhain kylmän sään ruoka mitä tiedän. Mä itse rakastan kasvissosekeittoja, mutta pitkään tuntui etten vaan millään saa niistä maistuvia. Ennen kuin katsoin joskus Top Chefiä, joss atehtiin tuo bataattisosekeitto, ja sen jälkeen sitä onkin tehty meilläkin säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Tätä reseptiä varioin aina vähän eri kasviksilla ja vähän eri yrteillä. Aina siitä tulee yhtä hyvää. Vielä herkullisempaa ja juustoisempaa keitosta saa lisäämällä sinne koskenlaskijaa. Toimii muuten varsinkin kukkakaalikeiton kanssa tosi loistavasti  <3




Bataattisosekeitto

1kg bataattia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2dl kuohukermaa
suolaa
pippuria

1. kuori ja kuutioi bataatit ja sipulit. Keitä kypsiksi.
2. Ota keitinvesi talteen ja blendaa kasvikset soseeksi. 
3. Lisää joukkoon kuumennettu kerma ja keitinvettä sen mukaan, kuinka löysää keittoa haluat.
4. Mausta suolalla ja pippurilla


Keiton kylkeen sopii ihanasti tuore leipä ja tomaatti-basilika salaatti. Alkuperäisessä ohjeess atomaatit kaltataan, mutta mä vaan pilkon ne ja sekoitan basilikan kanssa oliiviöljyyn. Niin herkkua <3

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Makuuhuoneen täydellinen peili

Meidän talon master bedroom, eli se aikuisten makuuhuone ei ole juurikaan näkynyt blogissa. Se on kai vilahtanut viimeksi tässä kaupallisessa postauksessa, jossa sinne tuli uusia tauluja Deseniolta ja sitten tässä kun meidän vauva oli vasta puoli vuotias ja julkaisin postauksen hänen nurkastaan. Muuten huone on loistanut poissaolollaan, ja on kai vähiten kuvatuin huone meidän talossa. Siihen on syynsä, huone on nimittäin aina ollut tosi kesken, eikä se ole sellainen kuin haluaisin.

Olen pitkään ollut huoneen kanssa ihan jumissa, en tiedä mitä sinen haluaisin tai haluanko mitään. Sisustuskärpänen on ylipäänsä ollut kauan poissa, joten myös huone on ollut sellainen millaiseksi se jäi, kun vauva sieltä muutti omaan huoneeseen. 




Nyt kuitenkin kun kaksosten huonetta lähdettiin uudistamaan vastaamaan enemmän koululaisten tarpeita, tuli pieni innostus myös aikuisten makuuhuoneen freesauksesta. Siirsin kaksosten huoneessa olleen expedit-hyllyn meidän makuuhuoneeseen, jotta sain laatikkotilaa enemmän lähinnä omille alusvaatteilleni, yövaatteille ja koruille. Mulla on takuulla liikaa vaatteita, kun tuntuu ettei ne mahdu hyvin niihin kolmeen kaappiin jotka mulla niille olisi. 

Expeditin tilalle haluaisin kyllä jonkin kivemman lipaston jossain vaiheessa, expedit kun on vähän rauhaton ilman kaapin ovia. Enkä pidä oikein sen muotoilustakaan, mutta nyt se saa tovin kelvata. Myös sänky menee jossain vaiheessa vaihtoon, tämä runkopatjasänky on ollut meillä jo lähes viisitoistavuotta! Patjat on siis korkea aika uusia. Myös jonkinlainen sängynrunko tai -pääty on haaveissa, mutta katsotaan sitä sitten taas myöhemmin uudelleen.

Mutta, tulinkin tänne kertomaan peilistä, jonka ihan sattumoisin huomasin ostosreissun yhteydessä Clas Ohlsonilla. 

Meidän makuuhuone on aina ollut hankala, kun ei siellä ole lainkaan peiliä josta katsoa asua aamuisin. JOudun hipsiä aina eteiseen kokovartalo peilin ääreen, ja se ei vaan ole kovin näppärää kiireaamuissa. Peili on tuottanut kuitenkin haasteita, sillä en ole halunnut myöskään kokovartalo peiliä seinälle, joten peili on aina jäänyt. Nyt se osui silmiin, täydellinen iso pyöreä peili, vieläpä mustilla kehyksillä. Olin jo melkein hankkimassa vastaavan ilman kehyksiä, mutta mustat kehykset tuovat ihanasti särmää. Vaikkei pielistä näekään ihan koko vartalo kuvaa, näkyy siitä tarpeeksi, jotta pukeutuminen aamuisin onnistuu.

Mitä pidätte? Eikö peili sovikin aika upeasti meidän makuuhuoneeseen? 

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Terkut lomalta!


Lomaterkut, piiitkästä aikaa!

Mä olen odotellut kirjoitusinspistä jo tovin, mutta eihän sitä ole vaan löytynyt. Stressiä en sen vuoksi halunnut ottaa, sillä halusin uskoa että into ja innostus kirjoittamista ja blogia kohtaan tulee kyllä jos on tullakseen. Ja jos sitten käykin niin, ettei se koskaan tulisi, olisi se kai oiva merkki siitä, että nyt on tullut mun aikani lopettaa. 

Mutta nyt se iski. Huomasin, että innostus blogia kohtaa heräili pikkuhiljaa mutta vielä vaan pysyttelin hetken poissa. Mutta nyt lopulta, pakko se oli tulla läppärille. Liittyy ehkä siihen, että olen lomaillut nyt viikon, enkä ole koskenutkaan tietokoneeseen ja kaipuu kirjoittamisen pariin on jo kova. Aika taitaa olla oikea.

Mutta mitä minulle ja meille sitten kuuluu? Instagramin kautta meidän kuulumisia pystyykin seuraamaan vähän helpommin ja reaaliaikaisemmin, mutta kannattaa muistaa sekin, ettei insta ole kuin pieni viipale meidän arkea. Mä olen viimeisen puolen vuoden aikana vähentänyt omaa somen käyttöä valtavasti, joten se näkyy myös IG-sisällössä. 


Meillä on ollut aika hankala ja rankka kevät. Niinkuin varmaan monella muullakin, koska case Korona. En sen tarkemmin lähde erittelemään syitä tai avaamaan asioita, mutta sanonpa vaan sen, että olen tosi kiitollinen ja onnellinen, että kevään myllerryksestä on selvitty enemmikseen selväjärkisenä ja hyvinvoivana. Ilolla otin siis vastaan löysentyneet rajoitukset ja sen että elämä palautui ainakin vähän normaalimmaksi.

Tällä hetkellä me ollaan lomalla koko perheen voimin. Ettekä uskokaan kuinka tarpeeseen loma on meille kaikille tullut. Mies ja lapset aloittivat loman jo kaksi viikkoa sitten ja myös mä jäin lomalle reilu viikko sitten. Ei me olla juuri mitään tehty, eikä tarkoituskaan ole. Loma se on loma kotonakin. Ehditään varmasti reissata ja matkustaa sitten kun aika on sille otollisempi. Nyt ollaan tehty vaan kaikkea kevään aikana rästiytynyttä kotihommaa ja keskitytty kiireettömään yhdessäoloon. Kun mielessä ei ole kokoajan työasiat ja arkea ei suorita hampaat irvessä, huomaa paljon sellaisia ihania asioita, joita meidänkin perheessä ja arjessa on, mitkä muuten jäisi näkemättä.

Mies ja lapset lomailevat koko heinäkuun, mä palaan töihin heinäkuun viimeisellä viikolla. Sitten meidän arki mullistuukin. Kaksoset eivät enää palaa päiväkotiin, vaan heidän päikkytaipaleensa päättyi kesäkuun loppuun. He ovat kotona siihen saakka, kun sitten elokuun puolessa välissä aloittavat koulun. Niin jännittävää ja ihmeellistä aikaa. En voi uskoa, että mun pienet pojat ovat jo sen ikäisiä, että he tosiaan aloittavat koulutiensä. Hassua, sillä muistan edelleen elävästi oman ekan koulupäivän. Nyt se sama on mun lapsilla edessä. Koulua ei olla sen kummemmin mietitty, onhan se lapsilla koko ajan mielessä, mutta paneudutaan siihen vasta lähempänä. Nyt ladataan akkuja lomalla. 

Myös mun oma työarki mullistuu aika huimasti loman jälkeen, sillä mä siirryn muihin tehtäviin töissä. Olen jo hetken kokenut, ettei nykyinen työni enää anna ja motivoi minua kuten aiemmin. Tuntuu, että tarvitsen enemmän haasteita ja työstä on tullut liian tuttua ja helppoa. Kesäkuun alussa huomasin meidän sisäisessä intrassa, että työ joka sopisi mulle kuin nakutettu, ja jonka perään olin haikaillut oikeastaan siitä saakka kuin DNA:lla aloitin, oli ilmoitusten joukossa. Paikka tosin oli Helsinki, joten miehellekin sanoin että haen nyt, vaikken edes tiedä haluanko vaihtaa kaupunkia. Hakuprosessin edetessä ja mun saatua kutsun haastatteluun alkoi työ houkuttaa enemmän. Erityisesti siinä vaiheessa, kun mut kutsuttiin toiselle kierrokselle antamaan työnäytettä, olin jo varma että haluaisin tehtävään ihan ehdottomasti. Kun aluksi Helsinki kuulosti haastavalta, nyt se tuntui vaan ihanalta mahdollisuudelta. 

Ja niin siinä kävi, juuri ennen mun lomaa sain kuulla, että paikka olisi minun jos sen vielä haluaisin. Aloitus mahdollisimman pikaisesti mun loman jälkeen. Mä olin niin fiiliksissä, niin innoissani ja vaikka nyt uutisista on jo melkein pari viikkoa, on mun edelleen vaikea uskoa, että mä tein sen ja vakuutin haastattelijat sillä, että olisin oikea valinta tehtävään. Mä oikeasti sain sen duunin. Mun ura otti aimo harppauksen hetkellä, jolloin taisin kaivata muutosta kipeämmin kuin koskaan ennen. Nyt jännittää hurjasti tuleva syksy, miten hallitaan lasten kouluarki, mun uusi työ ja vielä työmatkat Helsinkiin ja muualle Suomeen. Mutta mulla on onneksi parhain co-pilot tässä, joten en hetkeäkään oikeasti usko etteikö tää sujuisi.

Myös asumisen suhteen ollaan pyöritelty erilaisia mahdollisuuksia, enkä rehellisesti tiedä kuinka jatkossa tullaan etenemään asian kanssa. Sitä en kuitenkaan enää tähän postaukseen ahda, vaan jätetään se myöhempään ja palaillaan aiheeseen ihan omassa postauksessa. 

Mutta nyt mä siirryn terassille nauttimaan äänikirjasta ja ilta-auringon säteistä. Lapset kävivät juuri nukkumaan ja mies lähti lenkille, joten mulla on hetki ihan omaa aikaa.

Ihanaa viikon jatkoa sinne jokaiselle, joka mukana on vielä jaksanut roikkua ❤


torstai 21. toukokuuta 2020

Nordbjørnin sadevaateuutuudet

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jollyroomin kanssa. 

Kerroinkin pari viikkoa sitten meille saapuneesta Jollyroomin kevätuutuuspaketista. Silloin esittelin tuplien kuori- ja softshellvaateuutuudet, kun nyt sitten vuorossa ovat sadevaatteet. Kaikki linkitetyt vaatteen on saatu Jollyroomilta kaupallisen yhteistyön merkeissä. 

Olen täällä blogissakin hehkuttanut moneen kertaan vuorellisia sadehaalareita, joita tuplilla on ollut monessa koossa. Justuksella ei ole ollut vielä yhtäkään sen jälkeen, kun hän oli vuoden. Joka vuosi olen miettinyt että haalaei olisi kätevä, mutta jättänyt kuitenkin hankkimatta, että ehkä selvitään ilman. Sitten kauden lopulla aina manannut sitä, miksen sellaista hankkinutkaan. Tämä viimeisin talvi varsinkin oli sellainen, että kurahaalarille todellakin olisi ollut käyttöä. 


Nyt Kattegat kurahaalari sitten todellakin pienimmälle otettiin, tässä ihanassa dresden blue sävyssä. Vaihtoehdoissa on myös ihana keltainen, jota mietin myös, mutta pienin halusi ehdottomasti tämän sinisen. Haalari on kokoa 104 ja on mukavan reilu 97 senttiselle pojalle. Mikä parasta, mitoitus näyttäisi olevan juuri passeli pitkäselkäiselle lapselle ja selkä-haaramitassa on reilusti vielä kasvunvaraa. 

Vyötäröllä on kiristys jolla haalarin saa istuvammaksi, vaikka malli on muutenkin enemmän kapea kuin leveä. Kurahaalareista on pakko mainita, että haalarista kannattaa aina vilkaista yksi yksityiskohta ennen ostoa. Fleecevuori ei saa koskaan ulottua liian lähelle lahkeita, se nimittäin imaisee muuten kaiken veden ja kastelee halaarin sisältä. Tässä haalarissa fleecevuori tulee puoleen väliin käsivartta ja puoleen väliin säärtä ja ainakin meidän poika oli kuiva vaikka kävikin uimassa loskalätäkössä. 

On muuten aika hauska juttu, että postauksen kuvat on otettu alle kaksi viikkoa sitten, kun maahan oli juuri tullut inhottava paksu lumi-loskakerros. Niin ne kelit muuttuu, tänään nimittäin ainakin etelässä oli todella lämmin. 


Justukselle valittiin myös sadehattu ja vuorelliset kurarukkaset, jotka on meidän kokemuksella olleet hinta-laatusuhteeltaan parhaita mitä meillä on ollut. Hanskoissa on heijastimet ja sisällä lämmin vuori. Hattua Justus ei näihin kuviin suostunut laittaa, hänellä kun on juuri nyt sellainen vaihe, että päättää hyvinkin tarkasti itse mitä pukee milloinkin päälle. Hän taitaa omata kovimman oman tahdon meidän lapsista.

Isotkin olisivat halunneet haalarit, mutta koot loppuivat harmillisesti 116, joka on meidän tuplille jo pieni. Päädyttiin kaksiosaiseen Koster-settiin, mikä onkin ehkä isommille lapsille kuitenkin se kätevämpi. Kumpikin halusi raidallisen navyn takin navyn sävyisillä kurahousuilla. Koossa otettiin varuiksi 134/140 mikä onkin mallin isoin koko. Vähän jännäsin onko tuo liian iso, pienempi pojista on nimittäin vasta 126cm pitkä. Liian iso asu ei kuitenkaan onneksi ollut, onhan alla kuitenkin melkein aina muutakin vaatetta. 

Housuista löytyy kiristysominaisuudet ja takit olivat riittävän pitkät selästä. Mukaan valittiin samat hatut kuin kuopukselle ja samat kurahanskat. 

Kyllä nyt kelpaa lasten ulkoilla kurassa ja vesisateessa. Luulenpa nimittäin, ettei nämä loskat jääneet tämän kevään tai kesän viimeisiksi kurakeleiksi.

Kuinka pitkään teidän lapset on suostuneet pukemaan kuravaatteet päälle? Olen kuullut, ettei koululaisille niitä enää saa millään, näinköhän meilläkin on sitten sama tilanne kunhan tuplat aloittavat koulun, ettei kuriksia enää käytetä. Kotipihassa ne kuitenkin jatkossakin puetaan päälle, meillä kun ulkoillaan säällä kuin säällä.  

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Tuplien kevään ulkovaatteet

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jollyroomin kanssa.

Niin se vaan huhtikuu vaihtui toukokuuhun vaikka viime kuun alussa tuntuikin, ettei toukokuu tule koittamaan ikinä. Välillä on vaikea uskoa, miten aika menee niin äkkiä. Menee se normaalistikin nopeasti, mutta varsinkin nyt korona-aikana, aika tuntuu lentävän. Ollaanko tässä tosiaan oltu kohta kaksi kuukautta putkeen kotona, ilman sen isompia sosiaalisia kontakteja. Myönnettävä on, etten olisi ikinä uskonut tämän kaiken sujuvan näinkin hyvin. Tässähän ollaan lähestulkoon täysin järjissään.


Isoin syy kai on eniten se, että meillä on asiat aika tosi hyvin. Kotiin pystyy hyvin järjestää kaksi etätyöpistettä ja arki on löytynyt alun vaikeuksien jälkeen myös lasten etäpäiväkodissa ja etäeskarissa. Isoin apu on takuulla ollut ulkoilu, ja vaikkei tähän mennessä tuplat olleetkaan kauheasti saaneet olla keskenään pihalla, on heille viimeistään nyt annettu paljon enemmän vapauksia liikkumisen suhteen. Ei meidän arki millään onnistuisi, jos toinen vanhempi päivystäisi lasten touhuja kokoajan ikkunasta, saati sitten pihalla. Pikkuhiljaa pitää vähän luottoa lasten pärjäämiseen kuitenkin löytyä joka tapauksessa, oli korona tai ei. Ovathan he kuitenkin menossa ensi syksynä kouluun ja omia siipiä on vaan pakko kokeilla. Onneksi, meidän asuinalue on tosi turvallinen ja liikenne vähäistä.

Kevään ulkoiluja silmällä pitäen saatiin tuttuun keväiseen tapaan Jollyroomilta iso ulkoiluvaatepaketti. Nuo tuplien päällä olevat Luca&Lola -takit vilahtivatkin jo IG:n puolella ja pakko sanoa että kuosivalinta osui ihan nappiin. Olisin itse valinnut lapsille turvallisen navyn väriset takit, mutta kumpikin halusi nämä ruosteen sävyiset tiikeritakit. Väri ei oikein kuv iss apääse oikeuksiinsa, vaikka kuinka yritin säätää sävyä niin. Takki on tosiaan sellainen kaunis ruskea ruoste, ei lainkaan liian oranssi. Mallin suhteen ilahduyin myös, sillä takki on kapea ja pitkä, juuri nappivalinta pitkäselkäisille lapsille.

Takki sai kaverikseen nuo kenties parhaan hinta-laatusuhteen omaavat ulkoiluhousut Nordbjornilta. Meillä nämä housut ovat jo kolmannet, ja pakko sanoa ihan rehellisesti etten ole vielä ikinä törmännyt toisiin näin hyvällä kestävyydellä oleviin kuorihousuihin. Ja voin sanoa, että meillä on kokeiltu monet mallit läpi. Housuissa on niin kulutuksenkestoa kuin vesipilariakin reilusti, joten nämä ovat juuri ne nappivalintahousut päiväkotiin. Lahkeissa on kuminauhat, ja housuista löytyy myös heijastimet. Yksi miinus näissä housuissa on verrattuna edeltäjiin, ettei enää resorissa ole kiristysnappia vyötärökuminauhalle. Tämä on ominaisuus jota kyllä topivoisi ihan kaikkiin ulkohousuihin.

Kengiksi valittiin nuo Nordbjornin softshell -kengät, jotka nekin ovat meillä jo toiset laatuaan. Ihanan kevyt kenkä pihaleikkeihin. Kenkä pitää yllättävän hyvin myös kosteutta, ei toki mitään lätäkköleikkejä, mutta tavalliset kosteat kevätaamut eivät saa sukkia kastumaan.


Ensi viikolla aloitellaankin taas vähän erilaista arkea, kun isi pyörittää lomautettuna kotiarkea ja mä käyn normaalisti töissä. Etänä tosin luultavimmin, mutta muutos on silti ihan tosi tervetullut, sillä pikkulapsiperhearki ja etätyöt ei vaan millään tahdo sopia samaan lauseeseen. Väkisinkin tulee tunne, että toista niistä hoitaa aina vasemmalla kädelle, eikä se ole lainkaan mukavaa. Mä olen itse sen verran suorittajaluonne, etten tykkää tehdä mitään huolimattoamsti. Nyt viime kuukaudet on tuntunut, että kaiken tekee suurinpiirtein suunnilleen ja sinnepäin. Että pakko myöntää, mä odotan aika kovasti sitä, että voin keskittyä ihan täysillä ja pelkästään töihini, ilman pelkoa siitä, että lapset olisi jotenkin heitteillä tai tuijottaisivat vain ruutuja koko päivän. Tuleehan kaikki tietysti olemaan uuden opettelua, ei ollakaan taas hetkeen oltu näissä rooleissa.

Miten korona-arki siellä ruutujen toisella puolella sujuu?

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kevään pyöräilykausi avattu!

Postaus on tehty Kaupallisessa yhteistyössä JOLLYROOMin kanssa. 

Kevätkelit ovat lumisen pääsiäisen jälkeen onneksi taas täällä ja ensi viikoksi on luvattu vieläkin enemmän aurinkoa ja plusasteita kuin tälle viikolle. Sopivasti näihin aurinkoisiin ja kuiviin keleihin saapuivat myös lasten uudet pyörät, jotka meille tuli kaupallisen yhteistyön myötä Jollyroomilta. 


Kaksosten pyörät ovat tällä kerralla ekaa kertaa tuollaiset isojen maastopyörät ja nyt merkiltä Impulse, malliltaan Zenith. Tähän saakkahan pyörät ovat olleet suunnattu enemmän pienemmille ja kahdet aiemmat pyörät ovat olleet noita samoja, joka nyt Justuksellekin tuli, eli Pinepeak-merkiltä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä pyörien laatuun, ja siksi oli helppo valita sama pyörä pienimmän ekaksi pyöräksi, kuin mikä isommillakin on ollut. 

Kaksoset olivat pyöristään niin innoissaan, heistä molemmat tykkää pyöräilystä ihan valtavasti, mutta intoa on vähän lannistanut koko alkukevään se, että pyörät ovat olleet heille liian pienet. Nyt näillä 20 tuumaisilla jousitetuilla pyörillä on paljon parempi ajella ja kumpikin lähtee tosi mielellään mulle lenkkiseuraksi, vaikka omat juoksulenkit ovatkin 8-12km pitkiä. Näillä pyörillä sujuu pitkätkin lenkit ja pojat ovat aika innoissaan siitä, että pyörissä on myös vaihteet. Vaihteet ovat Shimanon, ja ainakin vielä tuo kolme vaihdetta vaikuttaisi olevan aika hyvä määrä lasten pyöriin.

Pyöristä löytyy lokasuojat, etu- ja takajarrut, heijastimia ja soittokellot. Pyörät ovat myös mukavan kevyet, joten pikkukuskien on niillä helppo ajaa. Säätövaraa satulasta ja ohjaustangosta löytyy muavasti, meidän tuplille tuo matalin asento vaikuttaisi olevan vielä se sopivin.

Pienimmäiselle päädyttiin 12" pyörään, sillä tuplat aloitti aikanaan 16" ja koettiin ne heille silloin liian isoiksi. Meni pitkään, että kumpikaan lähti ensinnäkään ajamaan pyörillä, sillä silloin jalat ei ylettäneet kunnolla maahan, saati että olisi voitu ottaa apupyöriä pois. Tällä pikkupyörällä apupyörät voidaan luultavasti ottaa pois jo ihan pian, sen verran hienosti polkeminen pikkuherralta sujuu. Siis silloin kun hän pyörän selkään suostuu. Tahtoa tuntuu tuosta lapsesta löytyvän triplasti saman verran kuin isoista veljistään, eikä hän aina ole kovin yhteistyöhaluinen. Näitä kuvia ottaessa, hän päätti ehdottomasti ettei aio mennä pyörän kyytiin. Vieressä voi seistä, mutta kyytiin ei missään nimessä. 

Nyt eristäytymisen aikaan lenkkeilyä ja ulkoilua tulee harrastettua ihan tosi paljon, joten hieno homma, kun lasten pyörät on nyt ajantasalla. Pitkiä lenkkejä pienimmän kanssa odotellaan vielä tovi, mutta isojen kanssa tullaan varmasti tekemään aika monta lenkkiä kevään ja kesän aikana. 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Tervetuloa maaliskuu!

Maaliskuun ensimmäinen. Vaikka talvi ei ole täällä Etelä-Suomessa oikein missään vaiheessa kunnolla alkanut, odottelen silti kevättä jo aika innolla. En voi varsinaisesti sanoa olevani mikään talvi-ihminen, en tykkää pimeydestä enkä kylmästä, mutta kyllä siinä kevättalvessa silti on sitä jotain. Ehkä se on se auringonpaiste pitkän pimeyden jälkeen, joka saa kevättalven tuntumaan ihanalta.

Varsinkin tällaisen talven jälkeen kevät on kovasti odotettu, tämä kaikki kura, pimeys ja hiekka on vaan niin inhottavaa, että saisi jo riittää. Jaan varmaan tämän saman fiiliksen kaikkien vanhempien kanssa, että kuravaatteita on tarvinnut tänä talvena ihan liikaa!



Mulle maaliskuu tarkoittaa myös vähän yllättäen lomaa, sain nimittäin hetki sitten kuulla että mulla olikin 9 käyttämätöntä lomapäivää oletetun neljän sijaan, ja tuo viikko pitäisi pitää viikon päästä jos sen ennen syksyä ajattelin pitää. Mulla onkin nyt sitten yllättäen maaliskuun alussa viikon loma ja vielä toinen samanmoinen pätkä pääsiäisviikolla. Valehtelisin jos väittäisin, ettei loma tule tarpeeseen. Olen silti vähän kahden vaiheilla vielä sen kanssa, että kuinka paljon lapset lomailevat kanssani. Pienin luultavasti käy päikyssä muutamana päivänä, mutta tuplilla olisi normaali eskariviikko, johon ei viitsisi kauheasti lomapäiviä ottaa. Varsinkaan kun he sitten pääsiäisviikon lomailevat kuitenkin. Mulla olisi tuhat ja yksi kotityötä, jotka pitäisi hoitaa, joten voi olla että lomailen jälleen itsekseni kuten viime syksynäkin, ja yritän saada rästijutut hoidettua.

Huhtikuun perhelomalle meillä on suuntaviivat vielä ihan hakusessa. Mietittiin ensin Lapin lomaa, mutta aletaan myöskin kallistua siihen, että pyörähdettäisiin vaan lasten kanssa Tukholmassa risteilyllä ja keskityttäsiiin muuten kivoihin juttuihin ihan vaan lähiseudulla. Nähtäisiin kavereita ja tuttuja ihan ajankanssa, näin työ- ja päikkyviikkoina se kun ei aina tahdo mahtua kalenteriin. Eli jos Tukholmasta on joku kiva kohdevinkki antaa, niin kuulisin mielelläni! Junibackenissa käytiin vajaa pari vuotta sitten, joten kenties jokin muu paikka tällä kertaa. 

Maaliskuulta toivon vähän energisempää fiilistä, kuin mitä helmikuu oli. Helmikuuta verotti tosi pahasti mun melkein kolme viikkoa kestänyt sairastelu, ensin normiflunssa, sitten angiina ja lopuksi vielä korvatulehdus. En ole käynyt salilla kuukauteen ja yleisfiilis on muutenkin ollut tosi väsynyt ja apaattinen. Kun keho sairastaa, ei terveellinen ruokakaan kiinnosta ja kun liikkumaankaan ei pääse, menee mulla aina koko paletti ihan sekaisin. Kun helmikuun lopussa rymyttiin vielä työporukalla laivalla, meni tuo seuraava viikkokin enemmän ja vähemmän väsyneissä merkeissä.

Eli energisempää fiilistä maaliskuulle! Alku on ainakin lupaava, sillä palailin vihdoin treenien pariin eilen juoksulenkin avulla, ja kylläpä tuntui hyvältä! Olihan ne pari ekaa kilometriä varsin hankalia, mutta sitten kun juoksu lähti rullaamaan, oli vaan tosi hyvä fiilis juosta. Tälle illalle suunnittelin vielä vatsa-peppu -tuntia, joten ainakin kuukauden alku on paljon aktiivisempi kuin koko helmikuu yhteensä.



Lapset ovat onneksi säästyneet taudeilta, mikä on kyllä pieni ihme siihen nähden, että he ovat kuitenkin kahdessa eri päiväkodissa. Pahimmillaanhan meille saisi oikein kunnon tautikierteen, mutta silti sairaslomapäiviä lasten takia on ollut ihan vain pari. Ollaan saatu ne kaiken lisäksi aika kivasti jaettua mieheni kanssa, ettei kummallekaan ole tullut pitkiä saikkuhetkiä kotona lasten kanssa. Kerroinkin viimeksi, että meidän pienimmällä tutkitaan juuri kala-allergiaa, joka aiheuttaa hänelle oksentelua ja suun kutiamista. Tai tutkittaisiin, jos lääkäri tekisi ne tutkimukset. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa,  että lääkäri suosittelee altistamista kalalle säännöllisin väliajoin, ja mä tai me ei haluta siihen lähteä. Kalan syönti aiheuttaa lapselle kipua suuhun ja kurkkuun, joten mä en vaan ymmärrä, miksi siihen pitäisi lähteä tietentahtoen. Luulen, että jos lääkäri on samaamieltä asiasta myös viikon päästä seuraavalla konsultaatiokerralla, joudutaan suunnata yksityiselle allergiatesteihin, jotta saadaan päikkyyn todistus allergiasta. Sieltä kun ei korvaavaa ruokaa saa, ellei ole todistusta. Kotona voidaan tietysti pieniä määriä altistaa, mutta en haluaisi että sitä päiväkodissa tehdään.

Keskimmäisen viimeiset kolme viikkoa ovat taas menneen kipsi kädessä, joka onneksi ensi tiistaina otetaan toivottavasti pois! Poika on itse jaksanut ihmeen hyvin, mutta onhan kaikki pukemiset ja suihkussa käymiset vaan hankalia. Ja rajoittaahan kipsi aika paljon liikkuvaisen lapsen arkea, kun läheskään kaikkea ei voi tehdä perässä, mitä kaverit touhuavat. 

Töissä helmikuu tarkoitti useampaakin hauskaa projektia, joista päällimmäisenä ehkä mun kirjoittama teksti dna.fi -sivuilla. On ollut huippua päästä laajentamaan osaamista myös sille saralle. Jos haluatte lukea enemmän mun työstä, löytyy teksti täältä. Myös viime syksyinen blogipostaus on samassa paikassa, tässä suora linkki siihen

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Viikon aamiaishaaste Paulunsin kanssa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Indieplace ja Paulúns kanssa. 

Kiireinen aamu, aamiaista ei taaskaan ehdi syödä tai valmistaa, joten nappaat äkkiä vaan banaanin mukaan ja syöt sen pikapikaa autossa. Ennen lounasta maha täyttyy vaan kahvilla ja ehkä laukun pohjalta löytyvällä proteiinipatukalla. Olo on väsynyt ja nuutunut ja lounasta odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitten lounaalla on hirveä nälkä ja tulee syötyä ihan liikaa. Ja sitten taas väsyttää. Kuulostaako tutulta?

Mä skippaan aamiaisen aivan liian usein, ja täytän aamun aikana mahaa vaan kahvilla. Tai en yleensä skippaa sitä täysin vaan teen juuri sen virheen, että syön vaan jotain pientä ihan pikaisesti. Äkkiä autossa tai samalla kun vien lapsia päiväkotiin. Silloin kun aamupala tulee syötyä, on se helposti yksipuolista ja ravinneköyhää, sillä tuntuu, ettei mun arki-aamuissa ole aikaa kunnolliselle aamiaiselle.  Paulúns-tuotteiden ja Kaisa Jaakkolan haastamana mä päätin, että nyt tulisi muutos. Lähdin testaamaan viikon ajan, kuinka ravintorikas ja monipuolinen Paulúns-aamupala parantaisi mun jaksamista ja tekisi toivottavasti mun aamuista energisempiä ja kiireettömiä. 

Sain ison Paulúns-tuotepaketin, jossa silmään pisti erityisesti mun lempparini, eli Granolat. Perinteisen Paulúns-Granolan lisäksi paketista paljastui uutuus, nimittäin Paleo-granola, mikä alkoikin kiinnostaa mua heti. Mun vatsani ei oikein kestä viljoja, joten tämä Paleo-granola kuulosti juuri siltä, mitä mä olin kaivannut kauppojen granola-hyllylle. Ja ainakin nyt paristi kokeiltuna, siemenistä ja pähkinöistä koostuva maukas granola tulee nousemaan takuulla jatkossakin mun kauppalistalle. 



Paulúns-paketista löytyi meidän tarpeisiin myös toinen tosi sopiva tuote, nimittäin linssihiutaleet. Meidän lapset tykkää tosi paljon muroista, ja useana arkiaamuna he syövätkin aamuisin kotona muroja maidolla tai maustamattomalla jugulla. Mulla on välillä vaikeuksia löytää uusia fiksuja vaihtoehtoja murohyllystä, siellä kun on muroja ihan tosi laidasta laitaan. Nämä Paulúns linssihiutaleet olikin piristävä uutuus ja kumpikin maku tuntui kelpaavan oikein hyvin lapsille. 

Mä lähdin haasteeseen mukaan innolla, sillä tiedostan jo entuudestaan, että ruokavaliolla on hurjan iso vaikutus siihen, miten muuten voi. Fiksu ruoka auttaa jaksamaan ja myös ajatus tuntuu liikkuvan liukkaammin, joka onkin mun työssäni tosi tärkeää. Jos ajatus tökkii, ei töistäkään tule yhtään mitään. Pidemmän tähtäimen ajatuksena mulla oli, että saisin taas fiksut ja monipuoliset aamiaiset osaksi jokapäiväistä arkea. Onhan aamiainen kuitenkin päivän tärkein ateria. Siinäkin mielessä on tosi hassua, että miksi mä panostan kyllä laadukkaaseen ruokaan lounaalla ja viikonloppuaamuissa, mutta arkiaamujen aamiainen jää ihan olemattomaksi ja laaduttomaksi. 







Perinteisen hyvä ja yksi mun lemppari aamiaiseni on granola marjoilla ja luonnonjogurtilla. Meillä ei kotona käytetä juurikaan maustettuja jogurtteja, vaan makua tuodaan marjoilla ja hedelmäsoseilla. Mä en oikein itse edes pidä maustetuista juguista, mutta lapsille niitä joskus tulee kyllä hankittua. Mua ihmetyttää, miksen aiemmin ole saanut aikaiseksi syödä juguaamiaista, sillä onhan se kuitenkin niin helppo ja nopea valmistaa, jos oikeat raaka-aineet vaan löytyy jääkaapista. Toisaalta se on myös hyvä ratkaisu niihin mun kiireisiin aamuihin, sen saa nimittäin pakattua helposti myös töihin mukaan. 

Kuvissa näkyy mun viikon aikana syömiä aamiaisia ja eikö ne vaan näytäkin aika hyviltä, monipuolisilta ja energiaa tuovilta? Mun tarkoitus tuon haasteen aikana oli lisätä marjoja ruokavaliooni ja se onnistuikin loistavasti. Myös se ilahdutti mua kovasti, että siinä missä omat aamiaiset koki ryhtiliikkeen, myös meidän lapset intoutuivat syömään mun kanssa samoja aamiaisia. Paulúns-tuotteita tullaan siis jatkossakin näkemään meidän kuiva-ainekaapissa ja aamiaispöydässä. Onko tuotteet sulle entuudestaan tuttuja, vai kuulitko näistä ekaa kertaa? Mä suosittelen tutustumaan, varsinkin jos et ole vielä päässyt testaamaan! 

Ihanaa ja energistä sunnuntaipäivää kaikille, toivottavasti teidän aamu alkoi oikein herkullisella aamiaisella!