sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Blogin kaupallisuus


"Oot kyllä just tollanen tavaranahne, otat kaiken mitä saat, kunhan tulee ilmaiseksi."


"Tässä sun blogissa paistaa mielestäni läpi tämä kunhan saan kaikkea ilmaiseksi, niin teen siitä postauksen! Useamman ystävän kanssa ollaan sun entisinä lukijoina puhuttu että ei enää kiinnosta nämä sun postaukset kun olet vaan kaiken ilmaisen perässä."


Ilkeät anonyymikommentit ovat kai bloggaamisen suola, ja niin kurjaa kuin se on, ei näitä ilkeilijöitä taida saada pois kommenttibokseista. Olen ottanut sen linjan, että jos kommentti on pelkkää mielipahan tuottamista, en jaksa edes julkaista sitä. Jos tuntuu siltä, että haluaa oksentaa oman pahan olon toisen niskaan, niin eikun vaan. Mutta palstatilaa se ei mun blogista saa. Tein kuitenkin nyt poikkeuksen, sillä tää aihe kaipaa mun mielestä vähän avaamista.



Ilmaista lounasta ei ole. Siis, että vaikka mitä blogin tai IG:ni vuoksi saisin, ei mikään ole koskaan ilmaista. Maksaessaan kampanjasta (rahalla/ tuotteilla ja rahalla/ pelkillä tuotteilla) asiakas odottaa aina vastinetta. Sopimuksesta riippuen, se on postaus blogissa tekstillä ja kuvilla, kuvia ja videoita IG:ssä tai kaikkia näitä. Kaikki nuo ylläolevat vaatii tunteja työtä, jota vastaan saan sen palkan.

Mä en ota kaikkea vastaan. Kaikki tarjoukset joita IG:n viesteihin tai sähköpostiin saapuu, ei koskaan jalostu kampanjoiksi tai yhteistyöksi. Oikeastaan tosi harva niistä. Syitä voi olla monia, mutta yleisin on edelleen se, että mainostaja haluaa paljon mainostusta pelkkää tuotetta vastaan. Blogi on mulle työ, josta haluan saada sellaisen palkan, että voin maksaa sillä laskuja. Pelkillä leluilla se ei vaan onnistu. Lähtökohtaisesti kenenkään vaikuttajan ei pitäisi julkaista mitään pelkkää tuotetta vastaan, sillä se syö pohjaa siltä, että vaikuttaminenkin on työ, josta kuuluu saada palkka. Mutta tottakai, jokainen hinnoittelee työnsä omalla tavallaan, joten pelkkiä tavarapalkkojakin on paljon. Toinen yhtä yleinen syy on se, ettei tuote sovi mun blogiin, en voi seistä sen takana tai se ei sovi mun ideologiaan. Kolmas syy on että mun kalenteriin ei mahdu. Koen, että liikaa mainoksia on liikaa mainoksia. Mulla on tietty kiintiö kaupallisesta sisällöstä ja kun se tulee täyteen, ei blogiin tai IG:hen mahdu enempää. Mainos siirtyisi seuraavaan kuuhun, eikä se kaikille mainostajille sovi. Mä en usko, että kukaan jaksaisi lukea ja katsoa aina pelkkiä maksettuja kuvia ja kaupallista sisältöä, joten pidän kiinni linjastani, vaikka sitten jotain kivaa menisikin ohi suun.

Moni yhteistyöehdotus kaatuu myös siihen, että asiakas haluaa tehdä mainonnasta huomaamatonta. Se ehkä ehdottaa kuvan tai tekstin julkaisua niin, että vasta julkaisun lopussa mainitaan tuotteen olevan saatu. Mainonnan eettinen neuvosto on antanut ohjeet, kuinka tehdään eettistä mainontaa. Siihen kuuluu se, että mainos pitää olla tunnistettavissa mainokseksi heti. Mä itse teen sen niin, että heti julkaisun alkuun tulee maininta kaupallisesta sisällöstä, olipa kyse Instagramista tai blogista. Näin lukija itse päättää lukeeko eteenpäin, haluaako tutustua mainokseen vai skipata. Osa asiakkaista ei halua tätä, joten neuvottelut tyssää jo heti alkuunsa.

Mun blogissa on tässä kuussa julkaistu kaikkiaan 25 postausta (tämä mukaan lukien). Niistä viisi on ollut kaupallisia ja kahdessa on ollut affliatelinkkejä. Eli yhteensä seitsemästä postauksesta olen hyötynyt rahallisesti ja saanut palkan. Kahdeksantoista olen kirjoittanut ja julkaissut vain koska itse olen halunnut. Instassa olen julkaissut tässä kuussa 53 kuvaa, joista 13 kuvaa on joko kaupallisia yhteistöitä, tai niissä esiintyy jokin tuote joka me on saatu kaupallisen yhteistyön myötä. Nämä prosentit on mun mielestä olleet sopivia mun kanaviini.

No, mistä sitten olen kieltäytynyt? Olen sanonut ei kahdelle paketilliselle pikkulegoja, smoothiepurkeille, pehmoleluille, magneettirakennussarjalle, muoviselle rakennussarjalle, hävikkiruualle, shampoolle, toppapuvuille,  kirjalle, julisteille, äänikirjoille, puhelimenkuorille, tuttipulloille, leluyllätysmunalle, leikkimatolle. Ja yhdelle artikkelille, joka olisi kirjoitettu mun puolesta ja mun olisi vaan pitänyt julkaista se omana tekstinäni ja yhtenä linkkinä blogissa.

Ymmärrätte varmaan, että moni tuote olisi sopinut meille, monesta, varsinkin leluista olisi tykänneet meidän lapset, mutta kaikki ei vaan mahdu blogiin tai IG:hen. Kaikkea kivaa olisi hauska ottaa, mutta kaikkeen siihen kivaan liittyy myös vastuu ja velvollisuus julkaista ja julkaista se vielä niin, ettei kenellekään jää epäselvyyttä siitä, onko kyse maksetusta mainoksesta. Kaikki se olisi vaatinut työtä ja aikaa. Kaikki nuo olisi vieneet tilaa muulta sisällöltä. Osa ehdotuksista kaatui siihen, että kerroin asiakkaalle hintani. Osaa en kokenut sopiviksi omaan blogiini, osa tarjouksista oli eettisesti arveluttavia ja osa sellaista, etten voisi omasta mielestäni niitä suositella lukijoille. Osaan kieltäytymisistä vaikutti sopimustekniset asiat.

Mä puhun ehdottomasti kaupallisuuden puolesta. On hienoa, että kaupallisuutta on, sillä se avaa uusia työpaikkoja ja tekee somesta entistä inspiroivempaa. Ihmiset kertoo testaamistaan tuotteista ja palveluista, joista lukija myös hyötyy. Että on kannattavaa julkaista somessa ja olla siellä aktiivinen. Mä vaan haluan kertoa sen oman puoleni sieltä. Ettei kaikki ehdotukset vaan muutu kaupalliseksi sisällöksi blogiin ja että en kulje tavarankiilto silmissä ja kahmi kaikkea mitä saan. Kaiken kaupallisuuden taustalla on myös suunnitelma ja periaate. Moni bloggaamisen ja grammaamisen taustalla oleva asia on edelleen tosi tabu ja sen myötä koko ala on välillä kuin villi länsi. Mä toivon, että tämä avaa asiaa vähän teille lukijoillekin ja helpottaa ymmärtämään sitä, miksi kaupallisuutta pitää vaikkapa nyt mun blogissa olla ja miksi sitä tulee olemaan jatkossakin. Blogi on mun rakasrakas harrastus, mutta se on samalla työ. Ja niinkuin kaikesta työstä, myös siitä pitää saada palkka.

9 kommenttia:

  1. Simppeliä sormiruokaa -blogin kirjoittaja joskus kertoi maksavansa kaikista saamistaan tuotteista kuitenkin verot. Onko sinunkin kohdalla näin?
    Minusta blogissasi on juuri sopiva määrä kaupallisuutta ja se näkyy että valikoit teille sopivimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ilmoitan verottajalle vuoden aikana saadut tuotteet aina jälkikäteen :)

      Kiva kuulla!

      Poista
  2. Vaikka tiesinkin asian menevän näin, on silti kiva kun bloggaajat välillä avaavat asiaa sieltä taustalta.

    Se ei todellakaan mene niin, että saadaan tuote ja kirjoitetaan postaus vartissa. Ja sillä tavaralla kun ei makseta laskuja. Ja toisaalta, miksi pitäisi hyvästä näkyvyydestä antaa yritykselle ilmaista mainontaa? Saa toki jos haluaa, mutta eipä tässä tehdä hyväntekeväisyyttä kumminkaan päin.

    Ei lehdistäkääm saada ilmaista mainosta. Esimerkiksi työskentelemääni yritykseen tulee haastattelupyyntöjä alan lehdiltä, ja nämä haastattelut maksaisivat meille. Eli saisimme näkyvyyttä, mutta emme ilmaiseksi, koska sen lehdenkin pitää saada tuloja jostain.

    Toisaalta joskus joku bloggaaja ottaa meihin yhteyttä ja ehdottaa yhteistyötä. Voimme pyytää bloggaajalta hinnan ja kysyä mitä sillä saamme ja sen jälkeen tutkimme bloggaajan sivuja ja instaa tarkemmin. Hyvin usein kieltäydymme yhteistyöstä, koska emme koe saavamme siitä rahanarvoistea etua.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tämä oli todella mielenkiintoinen teksti! Nyt huomaan että insta varsinkin on täynnä mainoksia joita ei edes tunnista mainoksiksi!

    VastaaPoista
  4. Todella hyvä, tarpeellinen ja kiinnostava teksti, kiitoksia! Villi länsi on hyvä termi, ja olen todella kaivannut myös jonkinlaista selkeyttä blogimaailmaan, vaikka ymmärrettävää on, että näin nopeasti ja järjestäytymättömästi syntyneenä se hakee vielä pitkään rajojaan ja mahdollisuuksiaan.

    On hyvä, että kaupallisesta yhteistyöstä mainitaan aina ensin, jolloin se päätös lukea annetaan alusta alkaen lukijoalle. Sen lisäksi minua kiinnostaisi aina lukiessani tietää, onko bloggaaja ammattibloggaaja. Koska en tunne bloggaajia ja seuraan blogeja vähemmän intensiivisesti enemmänkin sisältö ja postauksen aihe edellä, bloggaajan mahdollinen ammattillisuus jää usein arvoitukseksi.

    VastaaPoista
  5. Mielestäni sinulla ei ole liikaa tälläisiä postauksia siitä mitä saa blogin kautta. Et todella mun silmään ole mikään rahanahne!!
    Tuntuu että monella muulla vielä enemmän näitä blogipostauksia mitä on saanut ilmaiseksi.

    VastaaPoista
  6. Hyvä ja avaava teksti. :) Samaa mieltä olen,että kaupallisten ja ei kaupallisten tekstien suhde on hyvä. Minua ei juurikaan kaupalliset tekstit kiinnosta, joten on hyvä kun ilmoitat aina alussa niistä. Tällöin voin itse päättää luenko ne vai hyppäänkö tekstien ohi. 😊 Hyvä blogi on,jatka vaan samaan malliin. Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
  7. Hyvä ja aina ajankohtainen postaus. Tuo on niin inhottavaa, kun anonyymit käyvät kommentoimassa postauksia ja vuodattamassa omaa pahaaoloaan toisen blogiin. Itse olen tehnyt joitakin kaupallisia yhteitöitä, mutta todella vähän. Eli, yhteistöistä ei paljon ole kokemusta. Mutta, sen verran on, että työtä sen eteen on tehtävä. Eli, ei se palkka/tuote mitenkään ilmaiseksi tule.
    Mukavaa syksyä ja joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  8. Hyvä postaus! Ehdotatko koskaan itse yhteistyötä jos olisit kiinnostunut kokeilemaan jotain tuotetta tai tarvitsisit uuden, jo hyväksi tietämäsi tuotteen (esim haalarit lapsille tms)?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!