tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri! Kuudestoista luukku: Yhden lapsen kanssa



Kahdessa samaa aikaa syntyvässä lapsessa on se huono puoli, etteivät he oikein ikinä saa tehdä mitään yksin. Kaikki jaetaan kaksoissisaruksen kanssa. Olipa kyse sitten vanhemmista, vaatteista, leluista, koulusta, sukulaisista ja usein jopa ystävistä, kaikki on yhteistä. 

Nyt kun pojat alkavat jo vähän enemmän ymmärtää asioista, ollaan kiinnitetty Henkan kanssa huomiota siihen, että kumpikin saisi välillä aikaa ihan yksin. Usein tämä on tosi vaikea toteuttaa, olenhan kuitenkin päivät yksin kotona kahden lapsen kanssa. Jos jonnekin mennään, mennään porukalla. 

Neuvolat erotettiin ensin. Radikaalimpaa olisi vaihtaa toisen pojan neuvolatätikin (tähän en kuitenkaan suostu, meidän neukkutäti on ihana! <3), jolloin kumpaakin käsiteltäisiin ehkä helpommin yksilönä. Nyt kuitenkin luulen erillisten neuvolakäyntien riittävän. Äidille, neukkutädille ja varmasti myös lapselle on helpompaa kun käynnillä käsitellään vain paikalla olevaa lasta. Toinen ei vie huomiota itseensä ja äitikin pystyy paremmin keskittyä, kun vahdittavana on vain yksi lapsi. 


Uuden vuoden lupauksia tehtiin myös Henkan kanssa, ja päätettiin että ensi vuonna tavoitteeksi laitetaan, että kumpikin poika saa joka viikko pari tuntia aikaa ihan yksin äidin tai isin kanssa. Pojille veli on valtavan tärkeä, ja aina erossa ollessa ensin ikävöidään veljeä, ja sitten vasta vanhempia. Silti heistä jo selvästi huomaa, että yksinoloakin kaivataan. Kukaan ei keskeytä leikkejä, vie sitä parasta lelua nenän edestä tai valtaa äidin tai isin syliä koko ajan. Rauhassa saa kerrottua asiansa vanhemmalle, kun kukaan ei keskeytä.

Myös mä nautin siitä, että saan viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa. Varmaan kommenttiboksi taas villiintyy tästä, mutta kyllä yhden kanssa on vaan niin helppoa! Kaupassa voi ottaa pikkukärryt, eikä kaupungille mukaan tarvitse ottaa vaunuja. Lapseen voi keskittyä 100%, eikä koko ajan tarvitse olla silmät myös selässä. Oman ruuan saa syötyä itsekin, vaikka lusikoisikin ruokaa samalla lapsellekin. Muffinssista saa itsekin pari haukkua, eikä koko herkku mene kahden linnunpoikasen suuhun. Ennen kaikkea, ehtii nähdä jokaisen hymyn, kuulla jokaisen sanan ja KESKITTYÄ yhteen ihanaan poikaan. Jossain käyminen ei ole pelkkää sähellystä vaan rauhassa voidaan ihmetellä jokaista pikkukiveä ja lumikasaa, joita lapsi jää tuijottamaan. Ja kotona taas saa ihan toisella tavalla asioita tehtyä, kun silloin tällöin huomioita hakee vain yksi lapsi.

Kaikki monilapsiset perheet! Viettäkää välillä aikaa vaan yhden lapsen kanssa. Pienikin hetki voi olla todella antoisa! <3

Postauksen kuvissa poseeraa tällä kertaa vain Kasper! Huomenna tulossa enemmän 1,5 vuotiaan KAsperin kuulumisia!

Ihanaa joulukuun kuudettatoista kaikille! <3

22 kommenttia:

  1. Joo, kyllä kaksosten saannin jälkeen on huomannut, kuinka paljon helpompaa on yhden kanssa. Ei välttämättä aina helppoa, mutta helpompaa! :D Mä pyrin varsinkin tuon esikoisen kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa ja joka päivä vähintään iltasatuhetken saa vain äidin tai isin kanssa, poika nauttii, kun saa jakamattoman huomion. Kunhan tytöt kasvavat, niin täytyy järjestää niin, että kaikki saavat vuorollaan kahdenkeskistä aikaa jommankumman vanhemman kanssa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Teillä se on vielä varmasti ihan toista, kun lapsia onkin kolme!

      Poista
  2. Noita fiiliksiä pyörittelee itse, vaikka yksi lapsi onkin. Juurikin siitä näkökulmasta miten helppoa kaikki on yhden kanssa. Meillä on suunnitteilla häiden jälkeen yrittää toista ja arki kahden kanssa on varmasti ihan toista. Pitää siis nauttia nyt täysillä näistä hetkistä. Esikoinen saa kyllä hurjasti enemmän huomiota, ollessaan yksönen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, mutta toisaalta onhan heistä sitten seuraa toisilleen! M on kuitenkin jo aika iso poika silloin, niin voi ottaa mukaan vauvan hoitoon! Hyvin se menee! <3

      Poista
  3. Mielestäni (jälleen) todella hienosti pohdittu ja kirjoitettu! :) Ja täytyy kyllä sanoa, että voi vitsit kun oli vuoden ja neljä kuukautta helppoa kun oli vain yksi lapsi. Sitä ei ymmärräkkään kuinka hankalaa (hankalampaa) kaikki ihan arkiset asiat on kahden kanssa. Tietenkään en voi ymmärtää mitä kaikkea kaksosten hoitaminen vaatii, mutta voin vain kuvitella! Nostan kyllä hattua monikkoäideille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katriina!
      Niinhän se on! Kaikki pitää tehdä tuplana.. Teillä varmasti vielä haastetta tulee kahdesta eri-ikäisestä.. Meillä nuo onneksi nukkuu samaan aikaan, niin on edes hetki aikaa hengähtää! :D

      Poista
  4. Hei oikeesti! Enpäs oo tullut tollasta ajatelleeksikaan, mutta ihan oikeassa oot/te!:) todellakin molemmat tarvitsevat omaa aikaa ja tuo eriaikaan neuvolassa käyminenkin on todella järkevää! :) hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Ja oli se hurjasti helpompaakin yhden kanssa! :D

      Poista
  5. Itse identtisenä kaksosena pidän tätä erittäin hyvänä ideana! Mahtavaa! <3 Kaipasin lapsena ja nuorena juuri tuota.

    VastaaPoista
  6. Kiva että pyritte antamaan ihan omaakin aikaa pojille! :) Pitäisi itse muistaa yhden lapsen kanssa että on ihanaa että hän saa nyt kaiken huomion sen sijaan että haaveilen toisesta... Nyt on tämä rakas pieni poika joka ansaitsee kaiken huomion mitä voidaan antaa <3 kyllä hän vielä leikkikaverin saa kun on sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Välillä kyllä harmittaa, että pojat jäävät niin paljosta paitsi syntyessään samaan aikaan.. MUtta toisaalta, onhan heillä sitten tuo kaksosuuden rikkaus :D
      Niimpä <3 Nauti nyt <3

      Poista
  7. Hienoa, että olette jo tuollaisen uuden vuoden lupauksen tehneet. Itselläni ei ole lapsia mutta veljen kolmen pienen(syntyivät kolmen vuoden sisällä kaikki kolme) kanssa puuhaillessa kyllä huomaa, että välillä jakamaton huomiokin olisi paikallaan. Viime kesänä pääsin saunomaan hotellin saunaan kaksin vanhimman lapsen kanssa ja se oli todella kuin lomaa normaaliin porukalla kylpemiseen verrattuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan varmasti! Takuulla kaksi vanhempaa nauttineet tädin spesiaalihuomiosta! Teillä on varmasti tohinaa siellä! :D

      Poista
  8. Tiedän yhden perheen, jossa kaksoset tahdottiin "yksilöidä" ihan toden teolla, heille ei nimittäin koskaan puettu samanlaisia vaatteita ja kouluun mennessä pyydettiin että pääsevät eri luokille. En osaa sanoa, onko tuo mielestäni hyvä vai huono asia, riippuu kai siitä, mitä mieltä kaksoset itse ovat asiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no heillä on menty aika radikaalisti.. Mä taas ajattelen, että pojista olisi ihan kiva olla samalla luokalla ainakin ala-asteella.. Tosin silloin osaavat jo sanoa oman mielipiteensä asiaan, niin ehkä sitäkin pitää kuunnella..! :)

      Poista
  9. Itse kaksosena en ainakaan muista että olisin saanut koskaan "omaa aikaa" esim. vanhemmiltani, eikä tämä minua häiritse. Enemmän olisin halunnut sitä että meidät olisi ulkonäöllisesti erotettu paremmin ja arjessa meitä olisi kohdeltu yksilöllisinä persoonina. Tämä arkipäiväinen yksilönä huomioiminen on tärkeämpää kuin viikottainen "oma aika". Sen olen kokenut häiritseväksi, että arjessa (erityisesti koulussa) niputetaan samaan pakettiin. Vanhemmat tuntevat omat lapsensa ja yksilöllinen huomioiminen tulee luonnollisemmin, mutta koulussa ja kavereiden kanssa se on hankalampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! Nää on tietysti näitä, mitä vaan luullaan poikien kaipaavan kun ei itsellä ole kokemusta kaksosuudesta. Ja ehkä tässä on vähän omakin lehmä ojassa, on vaan niin ihana olla yhden lapsen kanssa, sitä keskittyy siihen yhteen sitten täysillä. Näkee jotenkin lapsenkin ihan toisessa valossa. :) Ja onhan siinä se helppouskin :D VÄlillä on kiva kun on helpompaaa.

      Oot oikeassa. Olisi kiva kun pystyisi vaikuttamaan myös muiden asenteisiin poikia kohtaan :)

      Poista
  10. Voi tää teksti on niin täyttä asiaa.. vaikka meillä ei kaksosia olekkaan niin on näitä asioita joutunut kans miettimään,etenkin kun neiti on sen verran mustasukkainen pikkumiehestä. Tuntuu että pikkunen jää ihan varjoon kun täytyy niin neidille olla jatkuvasti keksimässä jotain ettei olisi veljen kimpussa. Lisäksi on selvää että pikkumies ei juuri koskaan saa täysin jakamatonta huomiota mummuloissa tai muualla kylässä kun neiti säätää mustasukkasena heti. Pikkuveljelle kun ei juurikaan saisi kukaan edes jutella.. Neiti harvoin leikkii edes itsekseen mitään,joten ovat kyllä kiinni toisissaan kokoajan.
    Tätytyypä siis itsekkin panostaa tähän asiaan tulevaisuudessa enemmän =)

    anjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella millaista teillä on! Meillä Rasmus on tosi mustasukkainen äidistä myös, ja olisi varmaan aika tohina päällä jos tässä vielä vauva olisi.. Meillä nuo kuitenkin ovat niin samankokoisia, etteivät kunnolla saa toista satutettua, ja onhan heistö seura atoisilleen..

      Tsemppiä sulle Anjuska! Kohta ne jo leikkii keskenään! <3

      Poista
  11. Olen itse kaksonen ja äitimme halusi meidät eri luokille. Hänen mielestään veljeni olisi liikaa tukeutunut minuun jos olisimme samalla luokalla. Itse koin tämän hyvänä asiana (ainakin näin aikuisena), meidät huomioitiin yksilöinä. Kolmen lapsen äitinä haluan huomioida kaikki lapset erikseen joka päivä, vaikka vain hetken ajan. Aiemmin kahdelle vanhimmalle luettiin iltasadut erikseen, mutta nykyään he haluavat yhteisen sadun johon myös vauva osallistuu poikien toiveesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, jännä nähdä miten tehdään sitten poikien kohdalla!
      Ihanaa, että teillä onnistuu lasten huomiointi myös yksin! <3 Ja voi miten söpöä, että pojat haluavat neidinkin iltasadulle! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!