tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri! Kahdeskymmeneskolmas luukku: Lapsuusjoulut



Viime jouluna, ensimmäisenä erilaisena verrattuna aiempiin Suvi Teräsniskan Lapsuusjoulut sai herkistymään. Mä olen monesti oikea itkupilli, välillä riittää vaan lastenlaulu siihen, että vesihanat silmissä aukeaa. Eikä tosiaan aina tarvita kuin mielikuva jostain, ja vollotan jo silmät punaisina. Olen siis aika herkkis. Herkkis, jolle perhe on kaikki kaikessa.

Se mikä erityisesti viime jouluna herkisti, oli varmastikin se, että kysessä oli poikien ensimmäinen joulu. Meidän perheen ihka ensimmäinen joulu. Se oli myös ensimmäinen joulu ilman sisaruksiani. Heitä, joiden kanssa olin viettinyt jokaisen siihen astisen jouluni. Heistä se joulufiilis aina tuli. Ei ruuista tai lahjoista, vaan niistä tärkeistä ja ihanista, siskoista ja veljestä. Pus vaan murut <3

Meidän lapsuusjoulut oli jo vuosia olleet hyvinkin perinteiset. Aamulla herättiin ajoissa telkkarin ääreen, tiedossa oli jo ne parhaat lastenohjelmat, jotka tvstä piti saada katsoa. Mummi ja pappa tulivat aamupäivästä joulupuurolle ja glögille. Glögit juotiin joulurauhan julistusta katsellessa, olohuoneessa oli pari päivää sitten koristeltu, omasta metsästä haettu kuusi.

 Meidän papalla oli perinteenä lähteä poikiensa ja meidän lastenlasten kanssa viikkoa ennen joulua hakemaan jokaiselle perheelle omaa kuusta. Reissun tarkoitus ei niinkään ollut kuusen etsiminen, pappa oli ne käynyt jo aiemmin merkitsemässä, vaan naution ääreen kokoontuminen ja makkaran paistaminen. Mummi oli aina pakannut papalle mukaan myös jotain herkkua kaikille jaettavaksi. Suklaata, pullaa tai niitä mummin parhaita pipareita. Parhaimpia juttuja siinä reissussa oli myös itse matka metsälle. Sinne kun vei pitkä kumpuinen metsätie, jonka isä ajoi aina niin kovaa, että kumpujen huipulla otti mahanpohjasta. Ja se se oli jännää! :D Meillä oli serkkujen kanssa myös aina omat leikit kuusen hakureissulla. Puiden alle tehtiin lumeen maja, jossa sitten piiloteltiin metsästäjiä. Me oltiin kettuja, jotka asuivat siellä puiden alla. Mä olin aina se äiti-kettu ja leikinjohtaja.

Joulurauhan julistuksen ja puuron syönnin jälkeen aaton vietto jatkui joulukirkolla ja haudoilla käynnillä. Kynttilä vietiin aina mun pappani haudalle ja kirkko oli aina perinteisesti se perhekirkko. Jopa penkkirivi oli usein sama. Haudalla käynnin jälkeen mentiin saunaan ja alettiin valmistella joulupäivällistä. Meidän lasten kasvaessa, porukka kasvoi poikaystävillä. Ensin mukaan tuli Henkka ja parin vuoden päästä myös siskojen poikaystävät. Pöytä vaan piteni joka vuosi. Leikiteltiin ajatuksella, kuinka joskus pöydän päässä istuisi vielä rivi lastenlapsia.



Meidän jouluruuat on aina olleet aika perinteiset. Kylmiä kaloja, mätiä, rosollia, kinkkua, laatikoita, kotijuustoa.. Jälkkäriksi oli aina lakkaparfee. Jälkiruoka syötiin aina vasta illemmalla, sillä ruuan jälkeen kaikki jo jännityksellä odotteli joulupukkia ja lahjoja.

Kun me lapset olimme pieniä, kävi meillä joulupukki. Joulupukki aina perinteisesti vähän laulatti, jonka jälkeen alkoi jakaa lahjoja. Ennen lähtöään pukki vielä hörppäsi vähän konjakkia. Lahjoja ovattiin pitkään ja tunteella, eikä kukaan meistä tainnut huomata, että isä oli suunnannut naapuriin joulupukki-vastavierailulle. Lahjojen availun jälkeen niitä ihailtiin, kokeiltiin ja kasattiin. Yleensä joku sai aina jonkin pelin, jota sitten piti heti päästä kokeilemaan. Keitettiin kahvit ja syötiin sitä jälkkäriä. Ilta kului sitten enemmän ja vähemmän syödessä, lahjoja tutkien ja porukalla hengaillessa.

Mulle perinteet on aina olleet joulussa tärkeitä. Kaksi vuotta sitten raskaudesta kuullessani, mielessä oli heti se seuraava ja sitä seuraava joulu. Millaista se sitten olisi, kun siinä omassa lapsuusjoulussa olisikin ne omat pienet lapset mukana? Miten heidät veisin siihen samaan joulukirkkoon, katsoisin sen saman Lumiukko-elokuvan ja seuraisin heidän iloa ja jännitystä lahjoja avatessa.



Sitä lapsuusjoulujen kaltaista joulua omien lasten kanssa ei sitten koskaan tullutkaan. Vanhempien ero sattui sen viimeisen lapsuusjoulun jälkeiselle keväälle, ja se tietysti niissä hormonihuuruissa vaati vähän uutta asennoitumista. Enää ei ollutkaan sitä tuttua ja peristeistä joulua. Oli uusia perinteitä, uusia ihmisiä ja uusia asuntoja. Ne omat suunnitelmat piti heittää pois, ja miettiä uusia tilalle. Viime joulun tunnelmaa siis väkisinkin laski se kaikki uusi ja vieras. Vaikka joulu olikin lopulta ihana ja ikimuistoinen,luminen lappi, läheiset ja täydelliset pienet poikani, puuttui silti jotain. Se, mikä joulusta on aina tehnyt joulun. Ne sisarukset.

Tänä jouluna ollaan viisaampia ja aikakin on kulunut. On ehtinyt kypsytellä, miettiä ja ajatella. Ymmärtää, ettei kaiken tarvitse muuttua. Ihmiset tekee joulun, uusia perinteitä voi luoda ja vanhoja muokata toimiviksi. Sisarusten kanssa ne joulut onnistuvat edelleen, sitä ei tarvitse minnekään lähteä muuttamaan. Lapseni elävät nyt lapsuuttaan, nyt luodaan heidän lapsuusjoulujaan. On ihanaa, että saan tehdä tästä ja tulevista jouluista pienilleni ikimuistoisen. Pitkät rauhalliset aamut tvn ääressä. Joulupuuro ja joulurauhan julistus. JOulukirkko, joulusauna ja päivällinen pitkän kaavan mukaan. Jännitys ja ilo lahjoja avatessa. Paljon läheisiä ihmisiä kaikkina joulun pyhinä. Vanhemmat, tädit ja eno, isovanhemmat, serkut ja isoisovanhemmat.

Omat lapsuusjouluni on talletettu muistoihin ja valokuviin. Sieltä on jäänyt monta iloista ja onnellista hetkeä, joihin voi vielä pitkään palata. Nyt on aika mennä eteenpäin ja alkaa tallettaa poikien lapsuusjoulujen muistoja. Nauttia joka hetkestä, imeä niitä hymyjä, nauruja ja ilmeitä. Tallettaa ne jälleen omiin muistoihin ja valokuviin. Tallettaa ne ennen kaikkea poikien mieliin ja muistoihin.

Meidän perhe rauhoittuu nyt täysillä joulun viettoon. Oikein ihanaa joulua teille jokaiselle, ihanaa että olette pysytelleet mukana näin pitkään! Palataan taas joulun jälkeen!  Nauttikaa, herkutelkaa ja rentoutukaa! Niin mekin aiotaan tehdä! Puspus.

Nelli

7 kommenttia:

  1. Hienoa tekstiä! Hyvää joulua myös teille! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana, rehellinen ja kaunis kirjoitus! Niinhän Se menee että ne omat itselle tärkeät asiat muuttuu, mutta onneksi sinun suloiset pojat saavat omat lapsuuden joulun muistot teidän kanssanne <3 oikein rauhallista ja hyvää joulua teille!

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus. Hauskaa että mun joulukalenterista aukesi myös tänä aamuna käytännössä ihan samanlainen postaus! :D aika samoilla ajatuksilla siis mennään täälläkin. Maailman ihaninta joulua teille! <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa ja lämmintä Joulun aikaa teille myös!<3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanalta! Haluaisin itsekkin antaa lapsilleni joulun läheisten kanssa, ikimuistoiset leikkihetket serkkujen kanssa. Ihanaa joulun aikaa perheellesi ja sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!