keskiviikko 6. joulukuuta 2017

VAUVA kahdeksankuinen

Ihaninta itsenäisyyspäivää kaikille! Viettäkää oikein rauhallista juhlapäivää ja muistakaahan kilistellä 100 vuotiaalle Suomelle!

Nyt tähän väliin vauvan kuulumisia!

Meidän vauva täytti viikonloppuna jo kahdeksan kuukautta. Mun piti ihan laskea tuo ikä, sillä en vaan millään voinut uskoa, että oltaisiin neljän kuukauden päässä yksveepippaloista! Aika on kulunut kyllä ihan hirveällä vauhdilla, hetki sitten ei tästä vauvasta ollut vielä tietoakaan ja nyt tuntuu kuin hän olisi ollut elämässämme aina! Meidän ihana kahdeksankuinen. 

Moni onkin kysellyt, miksei Justuksesta ole blogissa postauksia. Tai miksei hänen kehitystään käydä kuukausikoosteissa läpi, kuten tuplien kohdalla käytiin. Miksi vauvaa käsittelevät postaukset ovat niin pintaraapaisuja. Tähän kaikkeen on oikeastaan se yksi ja sama syy, kuin on noihin isojenkin lasten syvällisten postausten puuttumiseen. Mä olen jo pidempään kirjoittanut blogia enemmän omasta näkökulmasta, katsauksena mun elämääni eikä lasten. Lapset ovat tietysti iso osa sitä ja kaikki pyöriikin toki heidän ympärillään. Mutta olen kokenut tän hyväksi tavaksi suojella heidän yksityisyyttään, kertomalla heistä vain pintapuolisesti. Justuksen kuukausipostaukset eivät puutu siksi, että hän olisi jotenkin vähemmän rakas kuin kaksi isompaa (kuten yksi lukija pelkäsi) vaan enemmänkin siksi, että isojen ollessa vauvoja mun blogilla oli parikymmentä tuhatta lukijaa vähemmän. Mä en ole halunnut kertoa kaikkea mun vauvan vauvavuodesta lukijoille vaan olen tallettanut ne vaan hänen vauvakirjaansa. Enkä olisi tehnyt tässä toisin, vaikka hän olisi tyttö (kuten toinen lukijani, ehkä sama kuin edellinen, huolehti).


Mutta mitäs tuolle meidän vauvalle sitten oikein kuuluu? Hänestä on kasvanut niin iso poika ihan huomaamatta. Poissa on ne vauvamaiset piirteet ja tilalle on tullut tarkkaavainen ja aurinkoinen vauvataapero. Luonteeltaan hän on edelleen se pieni aurinko, jonka hymy valaisee niin täydellisen ihanana. En voi käsittää, miten yksikään vauva voi olla niin naurua ja hymyä vaan koko ajan. Justus hekottaa ja nauraa ääneen ihan pikkujutuillekin. Hän on meidänpieni showmies ja koko perheen lemmikki.

Justus pysytteli tiiviisti paikoillaan isojen veljien tapaan aina reilu kuusikuiseksi, jolloin lähti liikkeelle pyörien ja kellonviisarin tapaan liikkuen. Reilu viikko sitten hän lähti ryömimään hyvin omintakeisella tavalla, josta laitoinkin videota instagramiin. Nyt mennäänkin jo vauhdilla ja matalimmalla olleet koristeet ovat saaneet siirtyä syrjään Justuksen tieltä. Olinkin jo unohtanut, miten ehtiväinen tuollainen pikkutoukka on! Kontaamaan lähdetään luultavasti ennen joulua, sen verran vauhtia tuolla tyypillä tuntuu olevan.

Tissillä Justus viihtyy edelleen ja imetys onkin mennyt meillä kaikenkaikkiaan ihmeen hyvin. Olin odotellut enemmän haasteita, mutta imetys tuntuu sujuvan ihan omalla painollaan. Äidinmaitoa Justus saa varmastikin ainakin vuoden ikään, katsotaan siitä sitten eteenpäin kuinka jatketaan. Nyt tissillä käyminen on ainakin vielä tosi tärkeää paitsi vauvalle, myös äidille. Muita ruokia Justus syö myös aika hyvin, vaikka itse olenkin ollut vähän laiska tarjoilemaan hänelle muuta kuin maitoaterioita. Nyt Justus syö oikeastaan kolmesta neljään ruokaateriaa päivässä ja maitoa hörppii ennen, jälkeen ja välissä 6-10 kertaa. Öisin Justus ei enää syökään, se loppui unikouluun josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Sormiruokailuja ollaan alettu Justuksen kanssa jo treenailla ja pinsettiote tuleekin melkein. Talkmuruja hän metsästää jo aika taitavasti, mutta enemmän ruokailut on ihan vaan soseita, koska mä en vaan jaksa sitä sotkua. Ja Justusta ei oikein huvita syödä itse, sotkeminen on vaan kiinnostavampaa.

Potallakin ollaan alettu käydä, vaikkakin Justus ei vielä itse pysy potalla. Istuminen muutenkin on vielä vähän huteraa. Tuettuna tietysti sujuvaa, mutta itsekseen tasapaino ei vielä ole riittävän hyvä. 


Justus syö tuttia aina harmin tullen ja nukkumaan käydessä. Syli rauhoittaa kaikista tehokkaimmin ja Justus onkin oikein kunnon sylivauva! Mutta ihanaa kun on. Mikään ei ole suloisempaa kuin kainaloon kaivautuva vauva.

Justus on jo sanonut ekan sanansa, äitttiiiii. Paristi jo, niin että se voidaan jo tietoiseksi sanaksi sanoakin. Muutenkin Justus on kyllä ihan äitin poika ja välillä tulee hetkiä kun mikään muu kuin äiti ei kelpaa. Justus ei oikeastaan vierasta, mutta välillä saattaa alkaa jännittää vieraat naamat. 

Justus on vajaa kymmenkiloinen ja reilu 70 senttinen, eli kasvaa aika samoissa mitoissa kuin isoveljensä. Hänellä on ihanat pulleat reidet ja pehmoiset posket, joita ei vaan voi olla suukottamatta. Justuksella on paljon kiharaa vaaleaa tukkaa, joka menee takaa aina ihan takuille. Näissäkin kuvissa päässä on kunnon rastat. 

Justus rakastaa musiikkia ja pelkää kylpyä. Hänellä on kaksi alahammasta, jotka näkyvät aina Justuksen nauraessa. Hän tykkää juuri nyt päristellä suullaan ja nyrpistää nenäänsä. Hän on kuin pieni possu tuhistessaan nenä rutussa. Hän rakastaa seisomista ja hyppimistä. Sylissä hän ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan kokoajan pitää touhuta jotain. Useimmiten hyppiä. 

Valloittava vauva.

7 kommenttia:

  1. Eikö ole hieman ristiriitaista, että haluat suojella lasten yksityisyyttä olemalla kertomatta heistä esim. Yleisiä kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita, mutta kuitenkin jaat lapsista tosi paljon kuvia eri somekanavissa sekä olet esimerkiksi kertonut koko nimet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nään tän asian vähän erilailla. En halua kertoa liian tarkasti heidän asioitaan, koska en vaan koe sitä tarpeelliseksi :) kuvien julkaisussa en näe ongelmaa, toki nekin menevät seulan läpi, mutta niistä en koe haittaa lapsille olevan. En myöskään siitä nimen kertomisesta :)

      Me on vedetty raja tähän missä se nyt on. Jonkun mielestä se on varmasti liikaa toisen mielestä liian vähän. Siksi on hienoa että voidaan jokainen tehdä omat ratkaisut mitkä itsestä tuntuu parhaalta! ☺

      Poista
    2. Eikä kasvu ja kehitys mun mielestä ole yleistä. Noi jutut on tosi yksilöllisiä ja henkilökohtaisia. :)

      Poista
  2. Sulla on ihana blogi! Oon seurannut tuplien syntymästä asti, mulla on viikon vanhempi tyttö :) olisi hauska lukea vaikka pintapuolisesti teidän isojen puheen kehityksestä, onko vielä epäselvää, tuleeko kaikki kirjaimet yms. Ymmärrän kyllä jos aihe on mielestänne liian henkilökohtainen. Hyvää joulua Teidän koko perheelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Aika huippua, että olet ollut mukana niin kauan :) !
      Tää on aika hassua, juuri nimittäin luonnoksiin kirjoitin puheenkehitykseen liittyvän otsikon! Eli tuloillaan on, vielä en uskalla luvata että ehtii tän vuoden puolelle, mutta tammikuussa sitten viimeistään. :)

      Ihanaa joulua myös teidän perheelle!

      Poista
  3. Kiva kirjoitus Justuksesta. Kerroit teillä pottailun jo olevan aluillaan, kuinka isommilla pojilla meni kuivaksi opettelu? Meillä täällä on 2v 2kk taapero joka ei halua istua potalla :D Saattaa istahtaa, mutta 20 sekuntia ja hän viipottaa jossakin muualla jo. Millään leluilla, kirjoilla, telkkarilla tai videoilla en ole saanut houkuteltua istumaan potalla pidempään. Nyt meillä on aikalisä ja odotellaan pojan kiinnostuksen ja ymmärryksen kehittymistä pottaa kohtaan. Mukavaa joulun odotusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Justuksen kanssa ollaan treenailtu nyt muutamia viikkoja. Isot aloitti samoihin aikoihin, mutta koska heilläkään ei jalat ylttäneet potalla maahan, kuten ei justuksellakaan nyt, jätettiin se silloin. Mä koin kahden istuttamisen potalla silloin liian haastavaksi. Otettiin potat vessaan kun he oli ab vuoden, ja silloin alkoivat käydä silloin tällöin istumassa. Rasmus ei myöskään aluksi halunnut, mutta meni sitten vaan joskus itse. Et ehkä tossa ei voi painostaa yhtään. Ja joo, toi viipottelu oli meilläkin hyvin yleistä! :D

      Mutta no stress <3 Kyllä se oppii kun on valmis, toi sun asenteesi aikalisään on mun mielestä ihan oikea! Sitten kun hän innostuu niin sattaa olla kuiva aika äkkiäkin! :)

      Ihanaa joulun odotusta sinnekin! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!