Heippa ja ihanaa maanantaita! Maanantain kunniaksi, täällä siirryttiin jälleen uusille viikoille ja vauva on taas pikkuisen valmiimpi syntymään. Nyt alkoi raskausviikko 35, eli mitään kiirettä toki ei ole, mutta kun tiedossa on riski ennenaikaisuuteen, helpottaa nämä vaihtuvat viikot ainakin omaa mielenrauhaani!
Edellisten mahakuulumisten jälkeen ei ihan hirveästi olekaan tapahtunut, voinnit on aikalailla samat, nukun vaihtelevan hyvin ja huonosti, supistuksia tulee vaihtelevasti kipeitä ja ei-kipeitä ja vauva on hyyyyvin liikkuvainen tapaus. Juuri nyt oon vähän epävarma siitä, kuinka päin bebe masuss aoikein majailee, sen verran siellä on nyt muutamana yönä ja päivänä myllätty. Oma fiilis kuitenkin on, että pää tiukasti alaspäin. Huomennahan tuohon saan taas varmistuksen, kun suuntaan jälleen neuvolaan.
Neuvoloita tässä onkin nyt ollut aika tiheään, edellisestä on vasta vajaa kaksi viikkoa, viime viikolla kävin sokerirasituksessa (vähän myöhässä tosin) ja ensi viikolla olisi lääkärin tekemä synnytystapa-arvio!
Mä edelleen aina ihmettelen näitä ohi humahtavia viikkoja, vaikka välillä aika tuntuukin matelevan. Olo on kyllä tosi raskaana oleva, fyysisesti voin jopa huonommin kuin tuplien raskaudessa, ja tää on yllättänyt mut itseni täysin. Onko se sitten ikä, rankempi arki vai vaan sattuman kauppaa, mutta muistelen tuplien raskauden olleen fyysisesti paljon helpompi. Henkinen puoli siellä taas oli sitten haastavampi, mutta enpä toisaalta ihan helpolla ole tässäkään raskaudessa siltä osin päässyt.
Kun raskautta on jo näin paljon takana, olen alkanut jo kovasti kaivata sitä omaa normaalia olomuotoa. Vaikka maha onkin aika ihana, tällainen suloinen pallo, on se kuitenkin sen verran iso ja vaikea, että lisää ihan reilusti haastetta arkeen. Kun mukaan lisätään vielä ne jatkuvasti kiusaavat supistukset, on myönnettävä etten tällä hetkellä oikein viihdy raskaana. Mulla on tosi iso olo ja jotenkin semmonen ihan mammafiilis. Tuntuu, että se naiseus on kadotettu jonnekin tosi kauas, enkä mä ole kuin yksi iso vauvahautomo. Kaipaan jo aktiivisuutta ja energisyyttä, sitä että voin ottaa juoksuspurtin, venytellä fitnesrullan kanssa ja lähteä pitkälle lenkille ilman supistuksia, puuskutusta, superkorkealla huitelevaa sykettä ja varovaisuutta siitä, etten nyt vaan riko kroppaani mitenkään. Mä kovasti ikävöin sitä, että voin taas olla ihan minä vaan.
Mikään superiso en onneksi ole, vaikka siltä kyllä välillä tuntuukin. Toki raskaus on muutellut muotoja aika paljon ja tuonut jokusen kilonkin, mutta enimmäkseen olen niiltä ylimääräisiltä kiloilta välttynyt. Tästä täytyykin olla tosi iloinen, sillä varsinkaan näin loppuviikkoina mun ruokavalioni ei ole ollut erityisen terveellinen. Raskauteen lähdettäessä, mulla oli jo kuusi kiloa ylimääräistä verrattuna siihen mikä lähtötilanne oli tuplien raskauteen. Viime neuvolassa mun painoni oli noussut kahdeksan kiloa ensipunnituksesta. Aikalailla kaikki siinä on kyllä vauvaa, lisääntynyttä verta, lapsivettä ja muuta. Sellaista, jonka uskon jäävän synnärille tai poistuvan itsekseen ekan kuukauden aikana. Eniten tästä vähäisestä painonnoususta saan varmaan kiittää mun tosi terveellisiä himoja. Suurimmat himot on nimittäin olleet marjat, hedelmät, kananmunat, mannapuuro ja mangovissy. Satsumoita, viinirypäleitä, minitomaatteja, vihreitä omenoita ja appelsiiniä on kulunut tässä raskaudessa monia kiloja. Pakastevadelmat katosi myöskin parempiin suihin jo aikoja sitten, kurkkua oon saattanut syödä parikin joinain päivinä ja ruisleipä kananmunalla on ollut ihan superihanaa! Ja verigreippi. OMG kun se on hyvää! Lämmintä ruokaa en ole kaivannut juuri ollenkaan, enkä sitä isoja annoksia olekaan pystynyt edes syömään. Pahoinvointiaikana elin melkein mannapuurolla ja smoothiella.
Oon kyllä himoinnut ranskalaisiakin, tosin vain ihan paristi. Suurempi pahe raskausaikana on kuitenkin selkeästi olleet kirpeät hedelmäkarkit, salmiakkipääkallot ja Kouvolan laku. Välillä on tehnyt mieli syödä niitä päivittäin, mutta varsinkin alkuun olin itselleni tosi tiukka herkku- ja karkkipäivistä. Nyt sairaslomalla on kyllä tullut lipsuttua vähän liikaa ja vähän mua kyllä jännittää taas huominen punnitus!
Verenpainekin pysyttelee tosi hyvissä lukemissa, jopa himpun verran liian alhaalla sillä välillä olo on aika hutera! Viime neuvolassa mitatut 107/58 ei ole edes ne matalimmat, mutta toki tilanne onkin parempi näin kuin toisinpäin! Muistaakseni pojista oli ihan samajuttu, ei mun verenpaine ilman raskauttakaan kovin korkea ole. Hemoglobiini on taas ollut yllättävän hyvä, eikä sitä nyt pariinkertaan ole mitattukaan. Edellinen oli 135, lukema kuukauden takaa. En tiedä onko mun hb noin hyvä edes normaalisti ilman raskautta! Tuplienkin raskaudesta jouduin napsimaan rautalisää jo jostain 15 viikosta alkaen ja silti arvot pysyttelivät vain reilussa sadassa.
Sokeriarvotkin on olleet ihanteelliset, ja tästä syystä olenkin vähän katkera, että olen silti joutunut tämänkin raskauden aikana kahdesti sokerirasituskokeeseen. Neuvolan testit ei koskaan ole hälyttäneet, eikä sokerit nousseet tuplienkaan raskaudessa kertaakaan. Nytkin edellinen sokerirasitustulos oli oikein hyvä, reippaasti alle viitearvojen. Toki olen kyllä kiinnittänytkin ateriarytmiin raskausaikana paljon enemmän huomiota kuin normaalisti.
Jos muut arvot sitten ovatkin neuvolassa olleet hyviä niin sf-mitta on kyllä huidellut ihan omissa sfääreissään! Mitään noottia en tästä oikeastaan kyllä ole saanut vaan neuvolatätini on ollut sitä mieltä, että nopea kasvu johtuu kertaalleen niin äärilleen venyneestä kohdusta. Kasvu on nyt loppuakohti vähän hidastunut, mutta reippaasti yli yläkäyrän se kasvaa edelleen. Toki plajon pienempänä kuin tuplista, rv34 ero mitassa oli huikeat 10cm! Neljä vuotta sitten mitta oli 44cm kun se nyt oli 34cm. Vauva on kuitenkin kaikissa mittauksissa todettu hyvin keskivertokokoiseksi ja edellisen ultran mukaan lasketunajankokoarvio olisi 3700g. Eli mitään mutanttivauvaa en korkeasta mitasta huolimatta pelkää synnyttäväni. Hauska ensiviikolla kuulla mitä se nyt on! Tuplathan syntyi 36+0 eli tasan kahdenviikon kuluttua tästä päivästä ja olivat 2500g ja 3000g painoisia!
Nää mun pikaraskauskuulumiset nyt kyllä vähän venähti, tarkoitus oli vielä kertoa mun viikonloppuisista babyshowereistani, jotka mulle yllärinä järkkäiltiin lauantaiiltapäivällä! Mutta niistä voisin kyllä tehdä ihan oman postauksensa, kunhan saan siskoltani vähän lisää kuvia. Kaiken kaikkiaan iltapäivä oli kyllä aivan ihana, en voi vieläkään käsittää kuinka moni paikalle tosiaan saapui, mitä kaikkia herkkuja he olivat tehneet ja tilanneet ja miten ihanilla lahjoilla mua ja vauvaa muistettiin! Ja kaikkein paras juttu oli ehkä se, että kaikki paikalla olijat lupailivat mulle treffeja vuodeksi eteenpäin, eli mulla on nyt joka kuukaudelle tiedossa treffit jonkun ihanan kanssa. <3 Eli tiedossa olisi aikamoisen ihana vauvavuosi siltäkin osin!
Eilen myöskin käytiin kaupoilla ostamassa vielä viimeisiä hankintoja vauvalle ja aletaankin olla aika hyvässä vaiheessa näissä! Vaunut ovat vielä matkalla ja joitain muitakin pieniä juttuja puuttuu, mutta muuten oikeastaan kaikki vauvaa varten on hankittuna. Kohta voisinkin alkaa käydä läpi meille hankittuja ja saapuneita vauvatavaroita! Postausideoiss aon muutenkin aika liuta kaikkea, jota yritän nyt varastoon kirjoitella. Parin viikon päästähän mulla tohottaa täällä ainakin kaksi poikaa päivisin, joten postailulle ei silloin samallalailla aikaa olekaan. Toki postaustoiveita saa silti laittaa, yritän sitten toteuttaa niitä parhaani mukaan! :)
Mutta joo, eiköhän tämä postaus kannata nyt lopetella, ennenkuin venyy ihan hurjaksi! Kivaa maanantaita!
Missä neuvolassa käyt lahdessa? Meneekö ne jotenkin asuinpaikan mukaan omaan lähineuvolaan?
VastaaPoistaJoo osoitteen mukaan jaetaan. Tosin lääkärit on keskitetysti paavolassa :)
PoistaOnko lääkärit siis siinä paavolan terveysasemalla? Sinne olisi itsellä parin viikon päästä aika eikä mitään hajua missä koko paikka edes on. Jännittää jo valmiiksi ;(
PoistaJoo, lääkärit on siellä! Siitä apteekin vierestä vaan sisään ja heti oikeelle niin äitiysneuvola on siinä :) Älä huoli, sieltä löytyy! :)
PoistaKiitos paljon! Ensimmäinen lääkäri edessä ja ultra myös :)
PoistaTuo tavarapostaus kuulostaa hyvältä! Täällä ensimmäista odottaessa ollaan vähän pihalla siitä, mitä kaikkea se vauva (ja vanhemmat) tarviikaan...
VastaaPoistaJoo, alankin valmistella sitä heti alkuviikosta! :)
PoistaMissä päin Lahtea asut?
VastaaPoistaEn usko sen olevan ihan kauhean oleellinen tieto :)
PoistaMutanttivauva? Täsmennätkö hieman, mitä tällä tarkoitat. Kokoa? Ymmärrän huolen suuresta koosta synnytyksen suhteen, mutta isokokoiset vauvat on pääsääntöisesti aivan samanlaisia kuin pienemmätkin vauvat. Koko ei vauvasta tee mutanttia, sillä harvemmin koko on valintakysymys. On suuria äitejä, pieniä ältejä ja siten suuria, pieniä ja keskikokoisia vauvoja. On vain kertakaikkisen surullista, että se arvioiminen ja arvottaminen alkaa jo synnytyslaitoksella.
VastaaPoistaHaha :D no nyt täytyy kyllä antaa vähän ymmärrystä mun raskausaivoille, tarkoitus oli kirjoittaa mörssäri ei mutantti. Ja mörssärikin ihan kaikella rakkaudella. Sillä sitähän se vauva luonnollisesti on, yhtä rakas oli hän sitten 2,3,4,5 tai 6 kiloinen. Eli en tässä arvota ketään koon mukaan vaan kerroin olevani helpottunut ettei vauva oletettavasti ole liian suuri. Ja nyt tarkoitan liian suuri mun alapäälle ei yhteiskunnalle. Faktahan on se, että mä sen vauvan puserran ulos, oli hän mitä kaliiberia vaan. Mutta mun synnytyspelkoani helpottaa huomattavasti oletus, että vauva on normaalikokoinen. Oikeastiham vauva saattaa ollakin viisi kiloinen, mutta mulle riittää tää oletus hänen olevan alle nelikiloinen joten mä myös uskon omaan onnistumiseeni enemmän.
PoistaEi tästä nyt mitään kokodraamaa tarvitse kehitellä :)
Koko ei tietenkään ole valintakysymys, sehän nyt on ihan luonnollista :)
No juu. Mörssäri painii hellemmässä sarjassa kun mutantti. Joten kyllä ymmärrän.
PoistaSe on totta, että aihe tulee iholle, koska olen se suurien vauvojen synnyttäjä. Musta ei pieniä vauvoja tule, on lääkäri sanonut. Mulle itselleen asia on ok ja kyllä leikkimielisesti on niitä puhuteltu kaikenlaisiin hellittelynimin, jotka kokoonkin viittaa. Mutta se ihmisten puolihuolimaton taivastelu, ihmetteli, letkauttelu vahingossa tai tahallaan on ollut aina mun ihmetyksen aihe. Asiasta voi sanoa lähes mitä vaan. Ja se kyllä loukkaa. Siksi tähän takerruin, mutta ihan rauhan merkeissä.
Lempeää loppuodotusta ja tsemppiä itse koitokseen! ❤️
Ihana postaus 💋❤️Ja tsemppiä loppu raskauteen 😘
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaMiksi sun pitää käydä sokerirasituksessa?
VastaaPoistaNäytät ihanalta ja hehkuvalta vaikka olosi olisikin päinvastainen. <3 hirveästi tsemppiä loppuraskauteen!
PCO ilmeisesti altistaa raskausajan diabetekselle, joten sen riskin vuoksi seulotaan tai testataan kahdesti. :)
PoistaVoi kiitos! <3
Olipa kiva lukea masukuulumisia<3 ihana postaus😍 paljon tsemppiä loppuraskauteen jokaiselle päivälle!!
VastaaPoista-SaraKe-
Kiitos paljon!
PoistaKiva lukea raskauskuulumisia :) Ei enää pitkä aika sullakaan! Aika menee kyllä niin nopeasti.
VastaaPoistaEi oo! En kyllä ymmärrä mihin ne viikot oikein hujahtaa!
PoistaMinutkin yllätettiin vauvajuhlilla lauantaina �� Mullakin menee sf-mitta ihan omilla käyrillä yläkanttiin, siitäkin huolimatta vauvaa pidetään pienikokoisena. Parin viikon päästä ultrataan eli ihan mielenkiinnolla odotan kokoarviota. En kyllä tiedä mitä ajatella noista kokoarvioista. Esikoinen oli ultran perusteella 3,5kg päivää ennen syntymäänsä ja Syntymäpaino oli kuitenkin vain 2,7 kg Mulle lääkäri sanoi, että sf-mittaan vaikuttaa niin monet tekijät, kohdun muoto, kaltevuus ja selän pituus jne..
VastaaPoista-Nyyti
Oi ihanaa! Toivottavasti sulla oli mieleiset juhlat! <3
PoistaToi sf-mitta on kyllä tosiaan hassu, meilläkin nimittäin vauva ei kokonsa puolesta iso olo. Mutta tosiaan taitaa aika moni juttu tuohon mittaan vaikuttaa. Mullakin istukka ihan takaseinässä, joten mahakin puskee ulospäin.
Joo, aika varauksella saa noihin mittaustuloksiin suhtautua, lopulta vauva voi olla mitä vaan! :)
Hei, nykysuositusten mukaan salmiakkia ei saisi käyttää raskauden aikana, voi olla vahingollista sikiölle, aika hurjaa, kun muutama vuosi sitten sitä jopa suositeltiin ottamaan nostamaan verenpainetta.
VastaaPoistajoo, mun mielestä näihin suosituksiin voi suhtautua ihan rennosti. Salmiakki tai laku silloin tällöin tuskin vahingoittaa vauvaa :) eli syön jatkossakin jos oikein kovasti mieli tekee.
PoistaMiksiköhän sinun on täytynyt käydä kahdesti sokerirasituksessa, jos arvot ovat olleet viitearvojen sisällä? Ja jos tuplienkaan aikana ei sokeriarvoissa mitään ollut. Olen ymmärtänyt, että silloin käydään useammin, jos edellisessä raskaudessa on ollu radi tai on paljon ylipainoa. Mutta voihan ne käytännöt vaihdellakin 😀 Hyvää kevään jatkoa ja tsemppiä loppuraskauteen! 😊
VastaaPoistaMulla syynä on PCO ja monirakkulaiset munasarjat. PCO ilmeisesti altistaa sokeriaineenvaihdunnanhäiriöille ja erityisesti raskausaikana riski sairastua raskausajan diabetekseen on korkea. Siksi tuolla ravataan. Taitaa olla käytäntö kaikkialla, että riskiryhmät käy kahdesti, muut yhdesti.
PoistaIhanaa kevättä sinnekin ! Ja kiitos! :)