keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kun imetys mietityttää

Imetys on tainnut olla tässä raskaudessa se isoin huolen ja murheen aihe. Tai ehkä vähän kärjistetysti sanottu, kun eihän imetystä vielä edes pystyisi aloittelemaan. Se kuitenkin on ollut se asia raskaudessa ja vauvassa, jota olen pyöritellyt niin omassa mielessäni, miehen kanssa kuin neuvolassakin. Imetyksestä on kirjattuna pitkät kappaleet synnytystoivelistaan ja synnärille lähteneeseen synnyttäjän esitietolomakkeeseen.


Imetys on ehkä sellainen pieni punainen vaate mulle, se on yksi niistä asioista, jotka jäi poikien vauva-ajalta harmittamaan. Silloinhan imetys ei onnistunut, ei sitten millään. Vaikka tiedänkin, että silloin tein kyllä kaikkeni ja lopulta korvikkeelle siirtymispäätös oli se ainoa oikea meitä kaikkia ajatellen. Ja että korvikkeellakin kasvoi iloisia ja onnellisia lapsia. Silti se kaihertaa. Mulla oli silloin suuret suunnitelmat ja toiveet ja luonnollisesti kun niitä joutui muuttamaan, ei päätöksen kanssa ollut varsinkaan alkuun helppo olla.

Luin jokin aika sitten poikien vauva-aikana julkaisemaani postausta imetyksestä, TÄÄLLÄ. Ja kylläpä tulvahti ne kaikki tunteet mieleen. Kovasti toivoisin, että sellaisia kommentteja en jatkossa enää saisi, joita siihen postaukseen oli tullut. Tuli paha mieli silloisen Nellin puolesta, miksi imetys onkaan niin kovin iso juttu? Vaikka tietystihän se on, onhan se kuitenkin se oletettu tapa ruokkia vauva. Mutta ehkä kaipaisin, tai toivoisin ainakin itse voivani antaa vähän sallivampaa palautetta samassa tilanteessa olevalle. Ei se imetyskään ole kaikkikaikessa. Siihen en hetkeäkään usko, että imetetyt vauvat ja heidän äitinsä olisivat jotenkin läheisempiä kuin korviketta saaneet, tai että kiintymyssuhteessa olisi muutenkaan mitään eroja. Uskon edelleen vakaasti siihen, että joskus vaan pitää päättää luovuttaa ja seistä sen päätöksen takana.

Vaikka näin ajattelenkin, en millään pääse eroon siitä imetys"möröstä" mikä takaraivossa nyt jyllää. Mä tosiaan haluan onnistua tällä kertaa ja uskon että siihen on nyt paremmat mahdollisuudetkin. Ihan vain jo siksi, että vauva ei yhtä todennäköisesti synny pienipainoisena, hän ei todennäköisesti joudu lasten teholle ja häntä on vain yksi. Ensi päivien ja viikkojen ajan, voin keskittyä vain ja ainoastaan häneen. Jonossa ei ole huutamassa veljensä ja odottamassa omaa maitoannostaan. Nyt tuntuu, että olen myöskin tiedostavampi. Osasin kieltää synnäriä antamasta lisämaitoa, ellei se vauvan voinnin vuoksi ole ehdotonta. Tuplillehan maitopullot tyrkättiin suuhun heti synnytyssalissa, ilman että meidän vanhempien kantaa asiaan tiedusteltiin lainkaan. Nyt tiedän, että maitoni nousee kyllä. Pari päivää siinä varmasti menee kuten viimeksikin, mutta ennen sitäkin vauvalle on kyllä tarjolla tippoja. Tuleehan niitä jo nytkin. Tiedän, että ne tipat riittävät kyllä vauvalle. Tiedän kuinka pieni vauvan mahalaukku ensipäivät on ja tiedän hänen selviävän hyvin ihan vaan omalla maidollani.


Enää en suostu siihen kilpajuoksuun pullomaidon kanssa, että joka syöttö tulee tapahtua kolmen tunnin välein ja joka kerta pitää mennä 10ml enemmän maitoa kuin edellisellä kerralla. Nyt aion sulkea korvani kokonaan tuollaiselta ja keskittyä ihan vaan siihen imuotteen harjoitteluun ja ihokontaktiin vauvan kanssa.

Imuote onkin se toinen imetys"mörön" osa, Rasmushan otetta ei oppinut koskaan ollenkaan ja Kasperkin onnistui siinä vähän vaihtelevasti. Nyt kuitenkin uskon, että kun tarpeeksi monta kertaa vaadin apua, onhan se jo toiveisiinkin kirjattu, imetysote löytyy kyllä. Nyt lienee isoin osa sillä, että voin keskittyä vain yhteen imuotteeseen, yhteen vauvaan ja hänen kanssa harjoitteluun. Neuvolan kanssa on kirjattuna myös ylös, mistä apu imetykseen löytyy. Aina voin soitella neuvolaan, käydä siellä vauvan kanssa, tai pyörähtää synnärillä hakemassa vielä viime hetken tipsit.

Mä USKON, että hyvin se tällä kertaa menee, mutta silti se imetys on pieni jännitysmomentti. Tällä kertaa olen kuitenkin valmistautunut henkisestikin siihen, ettei kaikki välttämättä suju luonnollisesti ja helposti heti. Saatetaan joutua harjoittelemaan, treenaamaan ja kokeilemaan eri asentoja. Mutta pohjimmiltaan uskon, että kyllä nyt onnistutaan! 

Imetystä tukemaan olen hankkinut myöskin useamman imetystopin, -rintsikat ja imetykseen sopivia muitavaatteita. Omat normaalikoon vaatteet työnsin laatikoihin ja nostin korkealle makkarin yläkaappeihin, tällä kertaa en edes kuvittele, että ne moneen kuukauteen mahtuisivat päälle. Huoletta ja ilman painetta omaan painoon pääsystä, puen ensikuukaudet päälle löysiä teeppareita, neuleita ja legginsejä. Nyt jätin kokonaan ostamatta ne trikoiset ihoa nuolevat trikoo paidat, ja hamstrasin kaappiin vain löysia a-linjaisia vaatteita. 

Hyvä tästä tulee! Vai mitä? 

Onko siellä ruutujen toisella puolella muita, jotka miettivät samoja juttuja tai jännäilevät myöskin imetyksen onnistumisen kanssa?




38 kommenttia:

  1. Mun lapsi on jo 20 vuotias, mutta ilmeisesti mullekin jäi imetyksen onnistumattomuudesta ikuiset traumat ;-) Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että lapsi ei saanut imuotetta aikaiseksi liian kireän huulijänteen takia. Se leikattiinkin muutamaa vuotta myöhemmin poikki, mutta ei synnärillä tullut kellekään mieleen kurkistaa vauvan suuhun. Jälkeenpäin voin todeta, että lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on PALJON tärkeämpää pystyykö olemaan rakentava vanhempi vaikkapa uhmaikäiselle ja ennen kaikkea murrosikäiselle kuin että onnistuuko saamaan vauvan imetettyä. Aivan syvältä ne, jotka on aikaisemmin antaneet sulle syyllistäviä kommentteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aivan totta! Imetys on vain yksi juttu, vähän hölmöäkin että sille kasataan niin paljon painoarvoa!

      Poista
  2. Kuulostaa hyvälle. Mä muistan sun mietteet poikien imetyksestä ja pulloruokinnasta. Kahden imetys on tai voi olla haasteellista jo imettäneelle saati ensisynnyttäjälle. Neuvoja satelee ja monet niistä valitettavasti on vääriä ja sitten mennään syteen ja saveen. Vaikka meillä imetys onnistui kohtuu hyvin, kaivertaan se mieltä kuitenkin. Tällä kertaa olen itsekin tarmokkaampi ja toimin erilailla. Ja onhan se ihan eri asia imettää yhtä kuin kahta. Imetysohjausta kannattaa pyytää synnärillä jos yhtään tuntuu siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Sitä ei yhtään tiedä mitä tulossa, ja sitten pitäisi kahdesta vielä selviytyä! Nyt on jotenkin viisaampi olo :D
      Toivotaan että meille molemmille jää tälle kertaa hyvä fiilis! <3

      Poista
  3. Esikoisen imetys meni plörinäksi monestakin syystä. Tietämättömyys, tuen saanti ja kun kaikki oli uutta. Osittaisimetys päättyi 2kk jälkeen. Nyt 9kk pikkuveljen kanssa päätin myös tsempata. Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla raskauden aikana. Imetyksen tuen faceryhmää luin ahkerasti ja imin tietoa. Pikkuinen syntyi sektiolla, josta oli onneksi kokemusta jo esikoisen ajalta joten sen kuviot ja toipumiset muistin. Siihen ei tarvinnut käyttää energiaa. Vauva pääsi rinnalle heräämössä. Seuraavan kerran osastolla 6h ikäisenä eikä lisämaitoa oltu annettu. Vaippasiltaan ihokontaktissa melki koko sairaala-aika ja lisämaitoa ei tarvittu :) Kotona oli kaikenmoisia ongelmia. Pyysin apua ja sain. Tsemppasin tiheät imut ja annoin tissiä joka itkuun. Korviketta ei tarvinnut antaa missään vaiheessa. Olin niin iloinen, että onnistuin. Sitovaa se oli, onneksi uskalsin imettää missä vain. Uskon että omalla asenteella on väliä. Ja läheisten tuella! Varmasti onnistut tällä kertaa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa niin tutulta!
      Ihan huippua jo tuo, ettei lisämaitoa oltu annettu, mulla on vahva usko että meillä se kaatui siihen kun kätilöt väkisin juotatutti pojille sitä maitoa. Varsinkin kun RAsmuksen sokereissa ei edes ollut häikkää. Hänen olisi voinut antaa olla ihan vapaasti rinnalla. Mutta enpä tuota tuolloin hoksannut kieltää.

      Ihanaa että onnistuit! Toivotaan että saan itsekin samanlaisen kokemuksen kuin sinulla! :)

      Poista
  4. Ennen esikoisen syntymää olin täysin vakuuttunut siitä, että meillä täysi-imetetään puoli vuotta ja jatketaan vuoden ikään osaimetyksellä. No, eipäs se mennyt ihan niinkään. Tyttö syntyi sektiolla, joten me oltiin alussa monta tuntia eri huoneissa, kun minun täytyi pötkötellä heräämössä. Kun sitten pääsin osastolle, kätilö totesi heti, että minulla on liian matala nänninpää ja kiikutti minulle rintakumin. Tyttö ei vain millään ottanut lämmetäkseen mokomalle hökötykselle ja kumi teki imettämisestä todella kivuliasta. Sen lisäksi ajattelin koko ajan, että olen viallinen, koska en pysty imettämään lastani ilman apuvälinettä ja entisaikaan vauvani olisi varmasti kuollut, koska minun nännini ei ole oikean mallinen. Kaikenlisäksi en oppinut missään vaiheessa imettämään yksin kumin kanssa. Kotiin päästessämme saimme osaimetettyä tyttöä, kun mieheni oli kotona auttamassa, mutta koska en osannut imettää yksin, se jäi kun mieheni palasi isyysloman jälkeen töihin. Se oli minulle todella kova pala ja kaihertaa vieläkin todella voimakkaasti. Eihän meidän tytössä ole mitään vikaa ja hän kasvoi korvikkeellakin paremmin, kuin hyvin, mutta on se ihmismieli välillä todella hankala. Seuraavan vauvan kohdalla aion ottaa nämä asiat puheeksi jo ennen vauvan syntymää ja sanon, että haluan oppia imettämään ilman kumia, enkä varmasti lähde sairaalasta, ennen kuin osaan imettää itsenäisesti. Onni onnettomuudessa, onneksi pelkään tällä hetkellä uutta sektiota enemmän, kuin imettämistä, jolloin se jää mukavasti sinne taka-alalle, enkä ehdi stressaamaan sitä. :D
    Oma imetyskokemus on kuitenkin opettanut minua olemaan armollisempi niin itselleni, kuin muillekin. Onnea imetykseen tämän uuden tulokkaan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi että sielläkin on jäänyt ikävä kokemus ekasta imetyskerrasta! Korvikkeella tosiaan kasvaa ihan yhtälailla, ehkä jopa paremmin kun aina tiedossa minkä verran vauva on syönyt. Mutta siltikin, vaikka tää fakta on ihan tiedossa, toivoisi että imetys onnistuisi. JOtenkin se vaan kuuluu siihen öitiyteen ja vauva ainaan, joten olisi kiva itekin päästä se kokemaan.

      Mutta ainakin tuo kokemus on opettanut ja osaat nyt vaatia erilaista ohjausta! Toivotaan että me kumpikin onnistutaan tällä kertaa paremmin! Tsemppiä sinnekin, niin imetykseen kuin mahdolliseen sektioonkin, tai sitten ihan vaan synnytykseen! <3

      Poista
  5. Kannattaa liittyä imetyksen tuki ry Facebook sivulle :)

    VastaaPoista
  6. Itsellä jäi kaksospoikien imetys lyhyeksi ja osittaiseksi. Ymmärrän tunteesi täysin. Kaksosten kanssa oli vaikea päästä yleensäkin alkuun imetyksessä, koska molemmilla oli nälkä ja aina tietysti yhtä aikaa. Imettämiseen keskittyminen vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja aikaa. Miten teet sen kahden kanssa kun yhdenkin kanssa on haastavaa. Tunsin itseni epäonnistuneeksi. Esikoisen kanssa oli omat vaikeutensa mutta lopulta imetys onnistui ja kesti lähes vuoden. Maitoa tuli tulvimalla ja välillä sainkin rintatulehduksen. Valitettavasti kaksosten vauva-ajasta en muista juuri mitään muuta kuin pullorumban, väsymyksen ja kireän mielen. Esikoisen kanssa taas sain enemmän ihostella ja levätä vaikka alku olikin vaikea. Toivottavasti sinä saat kokea uuden vauvan kanssa imetyksen ihanuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Koko ajan oli sellainen keskeneräinen fiilis, kun imetti toista ajatukset oli jo toisen imetyksessä. Nyt on kyllä ihanaa, kun on tosiaan vain yksi vauva ja suu johon keskittyä! :D

      Toivotaan! Jospa sullekin tulee vielä yksi hyvä imetyskokemus joskus näiden kolmen jälkeen! <3

      Poista
  7. Imetys on niin henkilökohtainen juttu ja harmittaakin kun siihen niin helposti ulkopuoliset ottavat kantaa. Esikoistani odottaessa olin jo saanut kuulla tarpeeksi keskustelua imetyksestä, sen tärkeydestä ja mittarina kuinka hyvä äiti olet kun imetät. Olinkin jo ehtinyt ajatella, että minusta ei tule imettäjää, eihän minulla ole edes kunnon rintoja. :)

    No, esikoinen syntyi ja maitoa tuli ovista sekä ikkunoista, pumppasin jopa muille lapsille. Imetin esikoista 10kk. Ja, olihan tuo imettäminen ihanaa.

    Keskimmäinen syntyi ja maitoa tuli heti taas runsaasti. Ajattelin, että onpa tämä ihanaa ja helppoa. Maitoa tuli ja imetys sujui. Vauvalla oli koliikki ja itse olin aivan loppu itkuun sekä valvomiseen. Ja, minä imetin kun kerran maitoa tuli. No, eihän kukaan voi lastani hoitaa, vain minä kun kerran imetän. Ajattelin. Lopulta olin niin väsynyt että itkin vain, mutta imetin, sen osasin. Onneksi viisas isäni sanoi, että nyt imetys hössötys loppu ja hän hoitaa viikonlopun vauvaa, minä nukun. Vauvalla korviketta, hyvin kasvoi.

    Kuopus kun syntyi, maitoa tuli taas hyvin ja imetys sujui. Mutta, kuinka kävikään. Vauvalla todettiin maitoallergia ja myöhemmin liuta lisää, joten imetys oli lopetettava.

    Joten, haluan vain sanoa sinulle että kyllä se vauva kasvaa niin imettämällä kuin korvikkeellakin. Ja, vauvalle tärkeintä on läheisyys ja huolenpito ja rakkaus. Imetätkö tai et, olet tärkein ja paras hänelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä totta! On aika hurjaakin, millaisia kommentteja koetaan oikeudekseen sanoa ei-imettävälle. Toivon etten ikinä itse ajaudu samanlaisiin juttuihin! :D

      Sun kokemuksistakin sen näkee että imetyskin riippuu niin monesta eri tekijästä! Ettei aina vaan voi millään onnistua, eikä se välttämättä ole kiinni siitä, mitä teki tai jätti tekemättä.

      Olet ihan oikeassa, pitäisi saada jostain sellainen rennolla asenteella -fiilis, niin voisi kuvitella imetyksenskin silloin sujuvan helpommin, jos vaan muut tähdet on suotuisia :D

      Poista
  8. Itselläni vanhempi poika kans 3v jota imetin reilun vuoden ikään. Nyt pikkuveli 7kk, jota olen täysimettänyt 6kk ja nyt siis reilun kuukauden ajan soseet tulleet lisäksi.. Itse en osannu koskaan hirveästi miettiä imetystä ja en varmasti tiennyt mikä voisi mennä pieleen tai mitä kannattaa muistaa.
    Tämän pienimmän kans heti synnäriltä asti menty vain niillä ensimmäisillä pienillä tipoilla joita sai puristeltua vauvalle, maito nousi vasta parin päivän päästä ja hienosti pärjättiin. Kotiin lähtö painokin oli vain 35g vähempi syntymäpainosta että kyllä vain ne tipat ovat pieneen mahalaukkuun paljon <3.
    Kyn vauva on iho kontaktissa mekon alla ja tissillä aina kun haluaa niin kyllä kaikki hyvin lähtee. Paljon onnea tulevaan ja tsemppiä. Varmasti kaikki menee hyvin ja imetys lähtee rullaa.
    Se kuinka paljon se vaan sattuu ne ensimmäiset viikot on jotain käsittämätöntä, mut älä luovuta! Pieni suu ja vaikka imuote on oikea niin hammasta purren kyyneleet valuen olen saanut molemmat pojat ekat viikot imettää että rinnat tottuvat, mutta sitten se helpottaa ! Ja on sen arvoista.
    Sen kun kestää hetken ja on tosi tarkkana ettei kuiki ulko-ovella vähissä vaatteissa ja palelluttaa rintoja niin varmasti hyvin menee :)!
    Ihanaa että haluat kovasti onnistua ja imettää vauvaa, se on vaan niiin ihanaa kun saa sen pienen rinnalle ja miten onnellinen vauva on siitä. Vaikka asia on niin kuin sanoit että korvikkeilla kasvaa ihan yhtä hyviä lapsia.
    Mutta silti onnea imetykseen, se on maailmassa yksi ihanimmista asioista vauvan kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mäkin haluan uskoa, että hyvin kaikki menee, vaikka toki se tuntematon vähän jännittää! Ja kun ei tosiaan voi tietää sitä omaa tai vauvan kuntoa synnytyksen jälkeen. Mutta toivotaan ja pidetään peukkuja! <3

      Jo joo, kiitos vinkistä, tuo pitääkin muistaa! Hämärästi muistan sen kivun mitä se välillä tuplienkin aikaan oli, vaikka silloin ajattelin sen liittyvän väärään otteeseen.. Mutta ehkä se kipu vaan tulee, jotta se voi sitten helpottaa hetken päästä!

      Kiitos <3

      Poista
  9. Minä imetin esikoista 4 kk, jonka jälkeen hän kieltäytyi täysin rinnasta. Pari viikkoisena annoin illalla maitoa pullosta, kun tyttö vain huusi, ja sen jälkeen hän halusi mautonta enemmän ja enemmän pullosta. Viimeinen kuukausi imetystä oli oikeastaan vain tappelua ja olin keksinyt vaikka mitä vippaskonsteja, että rinta maistuisi, mutta lopulta oli kaikkien kannalta helpointa luovuttaa. Seuraavan raskauden aikana minäkin sitten stressasin imetystä, sillä halusin niin paljon onnistua siinä tällä kertaa. Sairaalassa en antanut lainkaan lisämaitoa toisin kuin esikoisen aikana (silloin kukaan ei kertonut, että jos vauva on tyytyväinen, ei lisämaitoa tarvita...), vaan kuopus sai olla rinnalla niin paljon kuin halusi. Hän ei sitten missään vaiheessa huolinutkaab pulloa tai tuttia. Jälleen pariviikkoisena vauva huusi huutamistaan ja tarjosin maitoa pullosta, mutta pullo ei kelvannut, joten pelkällä imetykselle jatkettiin ja menihän se huuto pian ohi. Nyt tyttö on 1v 8 kk ja käy rinnalla vielä aamuyöstä, joten imetys onnistui yli omien odotusten. Vaikka olisi ollut ihan kiva jos myös pullo ja tutti olisi kelvanneet, on nimittäin tullut oltua aika paljon myös huvituttina, etenkin öisin. ;)

    Tsemppiä sinulle, eiköhän se hyvin mene! Itsellä ainakin tuntuu että esikoisen imetys loppui juurikin tiedon puutteeseen ja kuopuksen kohdalla olin valmistautunut paremmin. Suosittelen lämpimästi imetyksen tuen fb:sivuja, jos et vielä sinne kuulu. Saa tosi paljon vinkkejä ja tietoa eri vaiheista, esim. tiheistä imuista ja yöhulinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa pitää vaan lopettaa. Ei se toisaalta ole kenenkään etu jos kukaan ei sitten kuitenkaan nauti imetyksestä.

      Kyllähän se olisi kiva, jos pullo ja varsinkin tutti maistuisi, mutta itsekin suunnittelin tällä kertaa ettei sitä pulloa oikein tarjottaisi. Ainakaan alkuun. Sieltäkun maito virtaa kuitenkin niin valtavan helposti!

      Kiitos Tuija! Mä tosiaan toivon, että tällä kertaa paremmallakin tiedolla päästäisiin parempaan lopputulokseen! :)
      Tuonne fb-sivulle liityinkin jo, kiitos vinkistä!

      Poista
  10. Mä en onnistunut esikoista imettämään, mutta toisen kohdalla tulee vuosi parin viikon päästä täyteen. Liityin jo odotusaikana imetyksen tuki Facebook ryhmään. Vaikka itselläni ei ole ollut tarvetta kysyä siellä auttavilta tukiäideiltä neuvoja, olen silti oppinut todella paljon muiden kysymyksiä ja yleistä keskustelua seuranneena, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, moni onkin sanonut samaa, että sieltä ihan lukemallakin toisten juttuja saa jo paljon apua. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  11. Vaikka imettäminen on tärkeä juttu niin siitä vouhkataan liikaa! Itsellä se ei syystä tai toisesta onnistunut mutta jos lisää lapsia joskus saan haluaisin ehdottomasti imettää! Tsemppiä imetykseen, teet sitten vauvan synnyttyä päätöksen suuntaan tai toiseen!!siihen päätökseen älä anna vaikuttaa ulkopuolisten mielipiteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on ikävää että siitä tehdään vähän sellainen hyvän äitiyden mittari :/

      Poista
  12. Mulla oli esikoisen aikaan todella kova tarve onnistua imetyksessä, tyttö syntyi hätäsektiolla ja oli pienikokoinen, syöminen oli hankalaa (tyttö ei jaksanut imeä jne..) ja ensipäivät ruoka menikin nenämahaletkun kautta. Aloitin heti toisena päivänä pumppaamaan maitoa ja hyvinhän se maito sitten nousi, varmaan pumppaamisen ja ihokontaktin myötä. Rintakumeista oli ihan alussa iso apu, ne on nytkin hankintalistalla ihan varmuuden vuoksi, jos tarvetta. Nyt suhtaudun imetykseen paljon rennommin. Uskon, että vaikka alku olisi millainen, niin eiköhän se onnistu ja en nyt ajattele korvikkeen antamista ollenkaan mörkönä (mikä ahdisti esikoisen ensiviikkoina) Imetysvaatteet on kaivettu esiin ja tehty muutama uusi hankintakin. Oikein luottavaisin mielin. Esikoista imetin 1,5 vuotta.
    -Nyyti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että teillä imetys sitten kuitenkin lähti käyntiin alun haasteista huolimatta! Antaa tosiaan toivoa, että millaisesta alusta vaan huolimatta, imetys voi onnistua!

      Tsemppiä sinne kuitenkin, toivotaan että molemmille tulee näistä seuraavista hyvä imetyskokemus! <3

      Poista
  13. Liity facebookissa Imetyksen tuki ry:n ryhmään, jos et jo ole :) Sieltä saa, pelkästään jo lukemalla muiden juttuja, todella paljon vertaistukea :)

    VastaaPoista
  14. Imetys ensimmäisen kohdalla olisi varmaan toiminut jonkin aikaa mutta lapsi söi jo sairaalassa 150 ml kerralla eikä olisi ollut vähäiseen rintamaitoon tyytyväinen. Lapsi oli myös erittäin allerginen ja puhdas lehmänmaito oli niitä harvoja tuotteita mikä sopi. Siis niin ihanaa kuin imetys toisen lapsen kanssa olikin niin kaikille lapsille imetys ei vaan sovi. Esikoinen on nyt 190 cm pitkä nuori mies ja hyvin on kasvanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siellä onkin sitten maito maistunut! :D Meilläkin lopulta siirryttiin ajoissa kiinteisiin tuplien kohdalla kun maitomäärät alkoi olla j oniin hurjia!

      Hyvin ne kasvaa ihan korvikkeellakin <3

      Poista
  15. Pakko sanoa että varaudu myös noihin tyhmiin kommentteihin imetykseen liittyen. (tai ehkä sun lähipiiri on omaa fiksumpaa :D) esikoisen aikana tunsin huonoa omaatuntoa korvikkeesta ja nyt perustelen näitä klassisia harhaluuloja kuten että maito ei ole loppumassa vaikka poika roikkuu tissillä usein, eikä todellakaan pidetä mitään 3-4 tunnin välejä väkisin yms...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tää täytyykin muistaa kans! Mikä siinä oikein on, että imetykseen koetaan voivan tulla sanomaan ihan mitä vaan! :D

      Poista
  16. Kivasti kirjoitettu ja ymmärrän hyvin jännityksen. Olet varmasti valmistautunut hyvin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ;) ja ole itsellesi armollinen, jos syystä tai toisesta ei menekään suunnitellusti.

    Tuo on varmaan mahtavaa, kun pystyy luottamaan kehoonsa, että maitoa tulee. Mulla esikoiselta täysin päinvastainen kokemus ja aika ristiriitaiset fiilikset toisella kertaa. Esikoisen kanssa maito ei noussut eikä sitä tullut ja siinä kolmantena/neljäntenä päivänä vauva meni jo ihan veltoksi ja oli keltainen, ei tullut pissaa eikä enää oikein edes sitä alkukakkaa, saati maitokakkaa. Viidentenä päivänä hätä oli suuri ja vasten tahtoani annoin korviketta - vauva virkosi silmin nähden! Oli siis todellakin lisämaidon tarpeessa. Imettämisestä, pesimisestä, pumppaamisesta ja kielijänteen leikkaamisesta huolimatta maitoa ei tullut ja kuuden viikon jälkeen lopetin rinnalle pakottamisen (ei halunnut edes tutiksi). Ei edes annettu pullosta, ettei saa liian helpolla, mutta eipä auttanut.

    Jälkikäteen ei harmita muu kuin se, että annoin vauvan kuivua ja kärsiä ja uskoin liikaa tätä "kaikkien kroppa tuottaa maitoa, kun ei vaan anna lisämaitoa".

    Mut joo, onneksi sulla ei tuota pelkoa ole. Vinkkinä voisin sanoa, että jos ihan pientäkään epäilystä kielijänteen kireydestä on, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Mun molemmilta lapsilta piti leikata ja paransi imuotteen.

    Niin, toisella kertaa ei maitoa tullut sen paremmin. Lisämaitoa annoin kyllä helpommin - virheistä oppii. Imetys, pumppaus, imuotteen korjaus tai mikään ei kyllä valitettavasti auttanut.

    Enää ei hirveästi harmita. Olisin mieluummin imettänyt, mutta eipä tuo niin iso juttu ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tämäkin! Silti se tuntematon vähän jännittää ja mietityttää, kun juuri ei voi tietää mitä sieltä on tulossa ! :D

      Toki voi olla, että tää mun luottamus on vähän tyhmänrohkeaa, mutta luulen että jos nytkin tulee tippoja niin se maito tulee kyllä nousemaan. Tai siihen haluan ainakin luottaa.

      Joo kiitos vinkistä, tuo kielijänne pitääkin muistaa! Aika monella huono imuote on liittynytkin siihen.
      Oot kyllä tehnyt just oikein tuon lisämaidon kanssa, pitää muistaa itsekin, ettei liikaa sitä pitkitä kuitenkaan. Ei se vaan vauvallekaan ole millään tapaa hyväksi!

      Ei se ole, eikä imetykselle pitäisi liikaa painoarvoa kasatakaan. <3

      Poista
  17. Kiva, että toit esille tämän asian, koska vielä muutama kk sitten pohdiskelin ihan samoja juttuja. Nyt mulla on 2 kk ikäinen tissittelijä. :)
    Kaksospoikieni vauva-aikana imetys ei onnistunut mullakaan kovin kauaa. Näin paljon vaivaa imetyksen eteen, mutta en osannut hakea apua myöhemmin, kun sitä olisin tarvinnut. Luulin, että tiedän jo kaiken, mutta enhän mä tiennyt juuri mitään imetyksestä. Imetyksen lopettaminen oli helpotus ja nautin pullosta syöttämisestä.
    Nuorimmaisen odotusaikana odotin, että kohta saan imettää ja näin paljon unia siitä, että imetän. Kun vauva syntyi, hän osasi heti imeä ja onkin ollut täysimetyksellä pian 2,5 kk! Tällä kerralla, kun on vain 1 vauva, imetykseen ym. on pystynyt/jaksanut paneutua kunnolla. Nautin imetyshetkistä :) Oon mä välillä murehtinut riittääkö mulla maito, kun illalla vauva on koko ajan tissillä useamman tunnin, mutta vauva on kasvanut hurjaa vauhtia, joten siitä ei enää huolta.
    Usko itseesi, että imetys onnistuu ja maitoa riittää. Muista levätä sekä syödä ja juoda tarpeeksi. Ja apua saa tarvittaessa. Tsemppiä loppuraskauteen! :)

    VastaaPoista
  18. Kannattaa perehtyä imetyksen biologiaan ennen vauvan syntymää. :) kun on faktat hanskassa niin on helpompi luottaa omaan kroppaan ja ratkoa eteen tulevia imetyspulmia (esim että vauva on koko ajan rinnalla EI tarkoita, ettei maito riitä vaan päinvastoin vauva tilaa tulevia maitoja runsaalla imemisellä.:)). Kirjastosta löytyy paljon hyviä opuksia! Trust yourself!

    VastaaPoista
  19. Heippa! Hyvin se menee, siihen pitää luottaa :) (ja ruokaa tulee vauva saamaan, mutta samaa mieltä olen kanssasi että lisämaidosta kannattaa kieltäytyä ensipäivät jos imetys on tavoitteena)
    Meillä esikoisen imetys oli taistelua ja itkua ja hammastenkiristelyä ensimmäiset 4kk ennen kuin alkoi sujua, toisen kanssa olin varautunut paremmin, mutta silti jouduin sairaalassa pettymään, kun mielestäni en ehtinyt saada riittävästi ohjausta ja apua imetykseen, kotiinlähtöpäivänä meille sitten tuotiin rintakumi (varmaan kun olin niin vaativa asiakas ;)) jonka avulla imetys sujui suht ok, ja 2 kk päästiin rintakumista eroon, ja 6 kuukauden täysimetys onnistui kuin onnistuikin :D t. nm. kohta toista kertaa taaperoimettäjäksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää nyt menee pilkun viilaamiseksi, mutta joskus lisämaito ensipäivinä voikin olla tarpeellinen vaikka tähtäisikin täysimetykseen. Olin täysimettänyt kahta lasta 4 ja 6kk, tietoa ja kokemusta imetyksestä paljon. Syntyi kolmas lapsi, maitoa tuli jo loppuraskaudessa muutamia pisaroita kevyesti puristaen. Esikoisen synnyttyä maidon nousu kesti 5vrk, toisen synnyttyä vain 2vrk, joten luotin että nythän imetys lähtee nopeasti käyntiin kun vauvan ote oli loistava. Vauva oli käytännössä koko ajan rinnalla ja ihollakin. Jaksoi imeä, ei väsynyt. Oltiin kolmatta vrk sairaalassa ja lähdössä kotiin kun huomattiin bilirubiinien nousu. Oma vaisto oli sanonut, että näinköhän vauva saa tarpeeksi maitoa kun vaipassa oli ruostepissaa (nykyään on ne typerät "pissaviiva"vaipat joissa viiva vaihtaa väriä pienestäkin lirusta. Harmi että annoin oman arvostelukykyni pettää ja luotin noihin raitoihin. Kuvittelin vauvan pissaavan tarpeeksi kun viivat vaipoissa sentään vaihtoi väriä, vaikka vaipat tuntui kevyiltä käytettyinä). Mutta sokeasti luotin hoitajiin jotka sanoi, että hienosti menee. Mut sit otettiin syöttöpunnitus ja jos muistan oikein niin vauva sai maitoa rinnasta vain 6g kolmantena päivänä. :( mikään oire ei viitannut varsinaisesti bilien nousuun tai maidon riittämöttömyyteen. Olin toivonut ettei lisämaitoa anneta. Nyt toivon, että olispa annettu... vietin kaksi itkuista ylimääräistä päivää sairaalassa ja vauva vrk sinivaloissa. Lisämaitoa sai sitten kun tämä huomattiin. Ei vaikuttanut mitenkään imetykseen, täysimetin tälläkin kertaa 6kk. :)

      Tällainen kokemus. Kantapään kautta opin uutta vielä kolmannen kanssa. Nämä muistot kulkee mukana pitkään ja harmittaa paljon edelleen - vaikka kuulostaa pikkujutulta, on kuitenkin henkilökohtainen ikävä muisto.:/

      Poista
  20. Hei! Eka kertaa pakko kommentoida. Hyvä kun olet liittynyt imetyksen tukeen. Sieltä saa paljon vinkkejä. Itselläni oli tytön kanssa m a a i l m a n hankalin alku...itkin ja itkin ekat 2kk ja säädin rintakumen ym kanssa ekat puoli vuotta. Sitten alkoi helpottaa ja olen löytänyt imettämisen ihanuuden. Tyttöni on tällä hetkellä pitkästi yli vuoden ja imetän edelleen. Alku voi olla todella hankalaa mutta tuen avulla selviää jos haluaa onnistua. Toivon sinulle ihania imetyshetkiä ja voimia koitokseen!

    VastaaPoista
  21. Heippa! Minulla itsellä esikoinen oli osittaisimetyksellä ja nyt kakkosen kanssa päätin että haluaisin yrittää kaikin tavoin täysimetystä, koin sen helpommaksi kuin pullorumban.

    Heti otin vauvan ihokontaktiin ja hän oli 2 vrk sairaalassa vaipassa iholla ja lähellä koko ajan. Hänellä oli sokerit alhaalla joten sairaalasta päästyäni annoin hieman lisämaitoa muutamana päivänä. Tämän jälkeen imetys lähti käyntiin, annoin maitoa usein ja pidin rinnalla. Oltiin pelkällä rintamaidolla kiinteiden aloitukseen vajaa 6 kk ja kaikki meni tosi hyvin. Esikoisen kanssa oli useita rintatulehduksia ja ongelmia, nyt ei mitään! Luotiin itseeni eri tavalla kuin esikoisen kanssa, pidin paljon kantoliinassa ja imetin usein. Myöhemmin tajusin että esikoista en varmaan pitänyt tarpeeksi rinnalla jotta maitoa olisi tilattu lisää ja se olisi riittänyt. Nyt tämä kuopus kasvoi todella hyvin rintamaidolla. Nyt 1 v 3 kk hän ei selkeästi enää itse ole niin kiinnostunut joten meidän imetystaival hiipuu vähitellen. Tsemppiä imetykseen, ei se aina helppoa ole mutta luota itseesi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!