10 faktaa minusta

Heippa vaan kaikki, viime aikoina blogi on taas saavuttanut uusia hienoja lukijamääriä ja siitä on ainoastaan kiittäminen teitä, ihanat lukijani! Eli suurensuuri kiitos, että juuri sinä olet siellä ja jaksat lukea mun juttuja viikosta toiseen!

Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo kauan aikaa sitten, oikeastaan mietin sitä syntymäpäiväkseni, mutten koskaan onnistunutkaan saamaan sitä valmiiksi. Nyt on kuitenkin korkea aika kertoa itsestäni vähän enemmän, tervetuloa mukaan uudet ja vanhat!

1) Rakastan juustoja! Tämä nyt ei kyllä ehkä ole mikään yllätys oikein kenellekään, mutta jos puhutaan minusta, on puhuttava myös juustoista! Salaatti ei vaan ole mitään ilman juustoa, pizzassa on oltava ainakin kahta juustoa ja jos minulta kysytään, juustotarjotin on parasta tyttöjen ilta ruokaa mitä maa päällään kantaa! Feta, vuohenjuusto, homejuusto. Onko mitään parempaa?

2) Laulan autossa. Tai laulan autossa, kun ajan yksin. Parasta on jotkut ikivihreät suomihitit, joiden sanat ovat tarttuneet jonnekin takaraivoon. Parasta on ajaa yksin kaikess arauhassa, laittaa volat kaakkoon ja laulaa kovaa ja korkealta Kaija Koota tai muita suomihittejä. OIkeastaan en edes osaa laulaa, mutta mitäs näistä, onhan se vaan mahtavaa!

3) Tämä on hauska fakta, jonka hoksasin kummityttöni ristiäispäivänä. Tulin äidiksi tasan 25 vuotta ja kuusi päivää vanhana. Myös pikkusiskoni sai esikoistyttönsä, eli kummityttöni ollessaan tasan 25 vuotta ja kuusi päivää vanha. Hassua! 

4) Itken aivan liian herkästi. Pienikin tunnekuohu saa aikaan kyyneleet. Leffat, sarjat, kirjat, eläydyn aivan liian syvästi ja sitten tulee itku. Itken ilosta, surusta ja melkein jopa pelosta! Itku on osa leffaelämystä, jos ei itketä, ei leffakaan ole varmasti ollut kummoinen!

5) Täytin tänä vuonna kolmekymmentä. Ei mikää salaisuus tosin, eikä ehkä mikään yllätyskään. Mutta oleellinen juttu, jos haluaa tutustua minuun paremmin. Kolmikymppinen minä, on onnellisempi kuin koskaan. En aina jaksa uskoa, kuinka ihanaa arkeni ja elämäni juuri nyt on. Sain jo ekan kolmenkymmenen vuoden aikana niin paljon, mahtavaa aloittaa seuraava kolmekymppinen näistä lähtökohdista!

6) Mulla olisi mielipide. Ei taaskaan mikään yllätys varsinkaan niille, jotka minut paremmin tuntee. Mutta mulla on mielipiteitä. Rakastan väittelyitä ja asioiden selvittelyä, pohtimista ja pyörittelyä. Useimpaan väittämään voin muodostaa mielipiteen aika äkkiäkin, tosin se ei tarkoita etteikö mielipide voisi siitä muuttua tai muovautua. Joku voi kokea tällaisen raskaana, mutta mulle itselle on tärkeää että on mielipiteitä, en voi sietää sellaista joojoo ihan sama -ajattelua :D

7) Olen ihan mahdoton sokerihiiri. Tämä nyt tuskin tulee taas yhtään yllätyksenä kenellekään, mutta olen TODELLA perso makealle. Tai nyt toivottavasti voin jo sanoa olin, sillä tehtyäni valtavasti työtä tämän eteen viimeisen neljän kuukauden aikana, uskallan jo varovasti sanoa, että olin perso makealle, nyt vaan opettelen uusia tapoja hallita makeanhimoa. Mutta, se herkkupeppu minuss aasuu kyllä edelleen, vaikka yritänkin koko ajan kanavoida sitä muualle. Mutta pikkuhiljaa, ei Roomaakaan rakennettu hetkessä!

8) Viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin tässä tilanteessa blogini kanssa. Silloin en tosin olisi voinut kuvitella muutenkaan kaikkea sitä, mitä kaikkea blogin myötä elämääni on tullut. Enhän edes tiennyt blogeista tai somesta juuri mitään. Blogi on näiden vuosien aikana noussut isoksi osaksi elämää, osaksi, jota tosin koko ajan yritän pitää rajoissa ja miettiä, kuinka estää sitä hallitsemasta arkea liikaa. Vaikka onhan se silti ihana osa elämääni. Blogi on, kuten monelle olenkin sanonut, neljäs lapseni. Enpä voisi kuvitella elämää ilman sitä!

9) Rakastan hömppää! Voi hyvänen aika, kuinka rakastankaan kaikkia hömppäsarjoja ja -leffoja. Mikään ei vedä vertoja sille, kun voi sohvan nurkassa nyyhkiä ja nauraa jollekin höpöhöpö-sarjalle. Juuri nytkin mieheni on kaverinsa luona ja itse katson sivusilmällä Jane the Virginiä. Jos et ole katsonut, niin katso. 

10) Olen tosi epänaisellinen. Okei, epänaisellinen on tosi karrikoitua, olen kyllä tyttömäinen ja -naisellinenkin, mutten ollenkaan sellaisella perinteisellä röyhelö-pinkki-kynsilakkatyylillä. En juurikaan meikkaa tai laita hiuksia. Vaatekaappini on täynnä raitaa, legginsejä, farkkuja ja urheiluvaatteita, en tykkää pynttäytyä ja laittautua pitkään, en laita oikeastaan koskaan huulipunaa, ja hiukseni ovat useimmiten vaan suoristettu tai vedetty mutsinutturalle. En koe mitään ongelmaa siinä, että kävisin lähikaupassa pieruverkkareissa ja ilman meikkiä.  Käytän lenkkareita ja tennareita, eikä mekkovalikoimassani ole kuin tosi rentoja mekkoja. En voi kuvitella itselleni mitään röyhelöistä tai supervaaleanpunaista, en isoja korkoja enkä paksua meikkiä. Olen tosi luonnollinen ja maanläheinen, enkä oikeastaan haluaisikaan olla muuta. Just näin on oikein hyvä! 

Tuleeko sulle jokin kysymys mieleen, jonka haluaisit kysyä? Vastaan tosi mielelläni, jos ei vaan mennä liian henkilökohtaisuuksiin! Ja nyt saa laittaa myös postaustoiveita tulemaan, alan toteuttaa niitä pikkuhiljaa syksyn aikana! ❤