keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Hei hei kesäkuu !

Hitsi vie! Niin se vaan kesäkuu meni ja heinäkuu alkoi. Vaikka ihanien helteiden ja kunnon kesäpäivien vuoksi tuntuu, että kesä on kestänyt jo tosi kauan, tuntuu hurjalta todeta, että niin se kesäkuu vaan oli ja meni. Tuntuu, että se oli ohi ihan hetkessä ja mua hirvittää, että heinäkuu saattaa mennä vauhdilla ohi sekin.


Kesäkuu oli meillä tosi vauhdikas. Olen ollut jotenkin tosi vähäsanainen blogissa koko kuukauden ajan ja postauksia on kertynyt vähemmän kuin koskaan ennen, ellei sitten lasketa niitä kuukausia, kun kärsin Justuksen raskauden pahoinvoinneista. Silloin väsymys ajoi pois koneen ääreltä, nyt sen on tehnyt aiemmin mainitsemani kirjoitusblokki ja kiire. Tuntuu hassulta, että kuinka voin muka olla kiireinen, kun olen vaan kotona. Isoin syy on ehkä se, ettei meillä ole enää kerhoa helpottamassa arkea. Kun aiemmin mulla oli viikossa kymmenen tuntia omaa aikaa Justuksen nukkuessa ja isojen ollessa kerhossa, ei mulla nyt kesäkuussa ole ollut enää sitä. On ollut ihanaa olla aikatauluton, mutta samalla se on näkynyt puuttuvina postauksina. Olen ollut aivan liian kiireinen päivisin istahtaakseni koneelle ja aivan liian uupunut iltaisin tehdäkseni sitä silloinkaan.

Kovasti iltojen ruutuaikaani on syönyt myös tämä projektini, jonka kuulumisia kerron tarkemmin viimeistään ensi viikolla. Kolme kertaa viikossa jumpilla tai salilla ja parit lenkit siihen päälle ovat aiheuttaneet sen, etten vaan millään ole ehtinyt koneelle. Tavallaan olen tosi iloinen tästä, sillä nämä onnistumiset ovat aikaansaaneet paljon hyvää, olen pienentynyt, en nyt montaa vaatekokoa, mutta sen verran, että huomaan eron jo selvästi. Jaksan paremmin, olen energisempi ja mun on muutenkin parempi olla. Olen itsevarmempi ja no, vaan kaikinpuolin onnellisempi. On tosi outoa huomata, kuinka suuri vaikutus muutamalla ylimääräisellä kilolla voikaan omaan vointiin olla. Ja kuinka paljon enemmän olo tuntuu keventyneen (kirjaimellisesti) ilman niitä.

Kesäkuussa juhlittiin meidän viisivuotiaita ja kolmekymppistä minua. On vietetty monta hetkeä rannalla, Launeen perhepuistossa ja omalla pihalla. Hitsi, kuinka onnellinen voinkaan olla tuosta omasta pihasta ja ihanasta kesäterassista. Kesäkuussa pojat myös kävivät jalkapallokoulun, jonka jälkeen halusivat jatkaa harrastusta vielä ainakin kesän. Laji tuntuu olevan kovasti molempien mieleen, josta itse olen vain iloinen. Haluan kannustaa lapsia harrastamaan ja jalkapallo onkin harrastuksena oikein oiva.


On nautittu kesäkuun aikana paljon kesäpäivistä kotona, mutta tehty jo mieliinpainuvia kesälomareissuja. Viime viikonloppuna käytiin Korkeasaaressa, Juhannusta vietettiin kahdella eri mökillä ja useampaan otteeseen on käyty satamassa ja kotieläinpihoilla. Kesä tulee varmasti jatkumaan hyvin paljon samanlaisena, ei olla suunniteltu mitään isompia reissuja tuleville viikoille, vaan pyöritään paljon lähiseudulla ja budjettilomailun merkeissä.

Kesäkuussa meidän vauva lähti viimein kävelemään. Hän odotteli aina sinne lähes vuoteen ja kahteen kuukauteen, ennen kuin otti tarkkaan harkiset askeleensa ja alkoikin sen jälkeen töpsytellä varmoin ottein. Viikon verran konttailukin oli vielä mukana touhuissa, mutta sitten se jäi. Vaikka toki tiedetään, että jokainen kehittyy omaan tahtiin, eikä meillä isotkaan lähteneet kävelemään kuin vasta reilusti yli yksivuotiaina, odoteltiin tätä merkkipaalua toki malttamattomana. Varsinkin, kun kaikki taidot kävelyyn kyllä oli, uskallus vaan puuttui. Mutta niinhän se menee, että omaan tahtiin, eikä sitä oikein voi tai kannata kiirehtiä.

Kesäkuu oli meillä kiireistä myös neuvoloiden yms. vuoksi. Isoilla oli viisivuotisneuvolat, hammastarkastukset ja puheterapian arviot. Tämä puheterapia onkin juttu, josta ajattelin kirjoittaa tarkemmin lähiaikoina. Isot ovat käyneet puheterapia-arvioinneissa nyt kaikkiaan kolme kertaa, ensimmäinen käynti oli joskus vähän yli kolmevuotiaana ja viimeisin nyt kesäkuussa. Puheterapia ja puheenviivästymä ovat olleet asioita, joita en ole aiemmin halunnut blogiin tuoda ollenkaan, sillä ne on tuntuneet sen verran henkilökohtaisilta ja yksityisiltä jutuilta. Nyt kun puhe tulee jo lähes ikätasoisesti, on ehkä hyvä hetki avata vähän sitäkin puolta ja kertoa meidän kokemuksista! Myös Justus sai osansa neuvoloista, kun hän kävi painokontrollissa kesäkuun lopulla. Meidän vauvana niin pullukalla pojalla on tullut niin kova kasvuspurtti liikkeellelähdön jälkeen, ettei paino ole oikein pysynyt menossa mukana. Justuksen paino oli laskenut parisataa grammaa kahdeksan kk-neuvolasta yksivuotiskäyntiin ja tämä herätti terkkasijaisen huolen. En itse osannut olla tästä huolissani lainkaan, sillä tiesin, että tuolle aikavälille sattui liikkeelle lähtö ja imetyksen väheneminen. Paino kontrolloidaan vielä uudestaan puolitoistavuotisneuvolassa, mutta muuten aihetta huoleen ei onneksi ole. Meillä on hoikka poika, joka kasvaa kyllä oikein hienosti omaa käyräänsä. 

Muuten ollaan elelty ihan tavallista arkea. Innolla odotetaan jo tällä viikolla alkavaa kesälomaa ja sen myötä saapuvia uusia tuulia. Tuntuu, että kun viisivuotta tuli isoille mittariin, kasvoivat he hetkessä niin isoiksi pojiksi, etten aina ole tunnistaa heitä <3 Miten aika voikaan mennä niin vauhdilla!

Ihanaa heinäkuuta kaikille!

2 kommenttia:

  1. Kiinnostaa kovasti lukea puheen kehitykseen liittyvistä asioista, vaikka ymmärrän kyllä että ne on myös kovin henkilökohtaisia. Mutta kiinnostavaa olisi lueskella silti. :) Kiinnostaisi myös kuulla sun ajatuksia sukupuolisensitiivisyydestä kasvatuksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Juuri julkaisinkin tuon puheenkehityspostauksen, löytyy nyt blogista! Laitan tuon sukupuolisensitiivisen kasvatuksen korvan taakse, josko saisin sen kirjoitetua jo ihan lähiaikoina. Se nimittäin löytyy jo luonnoksista, kiitos vinkistä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!