tiistai 19. helmikuuta 2019

Taapero isojen sängyssä

Mistä se johtuu, että tietyt virstanpylväät tuntuvat niin kovin rankoilta! Tässä tapauksessa nyt tuo taaperon opettaminen omaan sänkyyn ja siinä samalla tutista luopuminen. En mä muista, että nämä asiat olisi tuplien aikaan olleet yhtään hankalia. Vaikka he samass aiässä taaperosänkyyn siirtyikin, muistelen, että he nukkuivat siellä tosi nätisti läpi yön. Tutitkin jätettiin tuplilla pois jo puolentoista vuoden iässä. Toista se on tämän kuopuksen kanssa.

Tutti on yksi asia, josta ollaan mieheni kanssa puhuttu aina että pitäisi ja pitäisi. Pitäisi löytää itsestä voimaa luopua siitä, mutta ei vaan millään viitsisi. Meidän taapero on niin kovasti tutin perään, varsinkin kotona, etten vaan millään jaksaisi käydä sitä taistelua, vaikka tiedän kyllä että PITÄISI. Siksi meillä siirryttiinkin ensin taaperosänkyyn (sänky saatu JOLLYROOMsta), ennen kuin alettiin käymään näitä tosissaan kuluttavia taisteluita.


Ennen taaperosänkyä, kuopus nukkui pinnasängyssä omassa huoneessa. Omaan huoneeseen siirto tapahtui kymmenen kuukauden iässä, samalla kun jätettiin yötissi pois. Omaan huoneeseen siirto oli mulle oikeastaan rankempi paikka kuin vauvalle, sillä etäisyys meidän välillä tuntui jotenkin niin kovin suurelta. Ratkaisu oli kuitenkin ihan oikea, sillä meidän molempien ja samalla myös mieheni yöunet paranivat huimasti.

Läpi yön nukuttuja öitä taaperolla on ollut vain muutamia, pinnasängyssä nukkuessaan hän edelleen heräili X-määrän, mutta yritettiin aina rauhoittaa hänet omaan sänkyyn. Poikkeuksen poikkeuksen poikkeuksia tehtiin ihan vaan joskus, kun otin hänet viereen nukkumaan. 

Taaperosängyn tullessa taapero nukkui vielä pinnasängyssä ja suunniteltiin hänen hetki siinä vielä jatkavan. Lapsi itse vaan päätti toisin, kun oli yhtenä aamuna kiivennyt itse pinnasängystään pois. Pinnis lähti varastoon ja alettiin valmistella taaperoa uuteen sänkyynsä. Alkuun oli yhtä riehumista. Sänky ei taaperon mielestä ollut tarkoitettu yhtään nukkumista varten, vaan siellä pyörittiin ja riehuttiin.

Ensimmäiset yöt omass auudessa sängyssä olikin tosi rikkonaisia ja isi taisi nukkua patjalla lattialla yön jos toisenkin, kun kuopus ei vaan millään suostunut jäämään sänkyynsä. Mutta siitä se sitten lähti. Aina ollaan "nukutettu" hänet sänkyynsä, mutta pikkuhiljaa se on vaan sujunut helpommin ja nopeammin. Meidän nukutus ei varsinaisesti ole nukutusta, vaan taapero laitetaan sänkyynsä nukkumaan pupun ja tutin kanssa, hänelle luetaan satu tai lauletaan laulu ja sanotaan hyvää yötä. Toinen vanhemmista jää hänen huoneensa lattialle istumaan kunnes hän on unessa. Yleensä riittää vartti, pahimpina iltoina puoli tuntia. 


Alkuun meillä meni tosi hyvin. Taapero hipsi meidän huoneeseen neljän ja viiden välillä, muttei se haitannut kun oma uni jatkui heti siitä kun lapsen oli nostanut meidän väliin. Pikkuhiljaa tuo meidän sänkyyn tulo on kuitenkin aikaistunut ja nyt taapero heräilee jo ennen puoltayötäkin, eikä millään meinaa rauhoittua omaan sänkyynsä. Hänellä on selvästi jokin läheisyyskaipuu, sillä uni tuli heti äidin tai isin kainalossa ja siinä hän nukkuukin tyytyväisenä heräämättä aamuun.

Mä olen antanut olla. Uskon, että jokin aiheuttaa sen, että kuopus kaipaa meidän vanhempien lähelle. Onko se sitten päiväkoti, ikä tai jokin muu, lähellä on selvästi parempi joten olkoon siinä. Uskon, että nukutaan kaikki nyt paremmin kun ollaan perhepedissä, vaikka ahdasta välillä onkin. Jossain vaiheessa, kun omista yöunista on valmis joustamaan, pidetään luultavasti unikoulu jossa taapero yritetään opettaa nukkumaan omass asängyssään yö, ja tulemaan vasta aamulla meidän vanhempien sänkyyn. Nyt ei vielä ole aika sille. 

Mulle riittää tässä vaiheessa se, että taapero nukahtaa omaan sänkyynsä. Ja se, että hän nukkuu. Rankinta olisi takuulla se, jos yöllä pitäisi hyssytellä ja nukuttaa lasta moneen kertaan. Joten en valita tästä, vaikka välillä kovasti toivoisinkin, että meidän sänky olisi ihan vaan meille aikuisille, ja ettei joka yö tarvitsisi herätä kääntämään poikittain nukkuvaa taaperoa parempaan asentoon. Mutta tää on nyt tätä just nyt.

Sänkyhän on muuten oikein ihana ja kaunis, hauskaa olisi, jos siellä joku nukkuisi pidempään kuin kolme tuntia yössä! 😜

8 kommenttia:

  1. Moikka! Meillä helpotti se, kun lapsi 1,5v opetettiin nukahtamaan itsekseen. Eli ei edes sitä, että vanhempi istuu samassa huoneessa, vasn kirjaimellisesti nukahtaa itsekseen. Näin hän yölläkin havahtuessaan osaa nukahtaa itse uudestaan, eikä hipsi enään meidän väliin. Tsemppiä teille, kokeilkaa ihmeessä, kuhan on voimia tähän hommaan.:)

    VastaaPoista
  2. Meidän just täyttänyt 2v nukkuu edelleen pinnasängyssä. Eikä meillä ole kiirettä siirtää taaperoa "isojen poikien" sänkyyn kun lapsi pysyy pinniksessä.
    Meillä taapero herää joka yö joko klo 24 tai 03 huutamaan ja huuto loppuu kuin seinään kun lapsi pääsee vanhempien viereen ja uni jatkuu samantien😅 ihana olisi välillä nukkua yö ilman heräämistä 🤭

    VastaaPoista
  3. Meillä molemmat pojat nukkunut pinnasängyssä 2,5-3 -vuotiaiksi 😁 Etenkin nuorempi oli niin huono nukkuja etten uskaltanut kuin vasta 3veenä ottaa laidan pois pinnasängystä ja tästä muutaman kuukauden päästä vasta isompi sänky. Oikeastaan vasta 3veenä on alkanut nukkumaan paremmin, mutta vielä tulee välillä aamuyöstä sänkyyn tai kipeenä ollessa aiemminkin. Toinen lapsi nukkui yöt läpeensä vuotisesta, joten tämän toisen kanssa oma univelka on kyllä kasvanut melkoisesti välillä. Nukun huonosti itse kun lapsi vieressä, mutta eiköhän tämäkin joskus ohi mene.

    VastaaPoista
  4. Mä just yks päivä ajattelinkin, että pitäis kysyä miten teillä on ton sängyn kanssa mennyt, kun itse olen pohtinut ton melkein 1,5 v laittamista isojen sänkyyn �� tällä hetkellä pinnasänky, josta voi ottaa 3 keskimmäistä pinnaa pois, mutta vaikka päivisin puikkelehtii ihan sujuvasti sänkyyn ja pois, niin yöllä ei osaa sieltä itse tulla pois. Toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta mua ei haittais, jos tuo taaperoinen osais ihan omin päin kömpiä viereen nukkumaan. Nukkuu omassa sängyssä yleensä max. kahteentoista �� mutta kai ne yöt joskus rauhoittuu ��

    VastaaPoista
  5. Meidän poika siirtyi 7kk ikäisenä omaan huoneeseen nukkumaan. Ja juuri ennenkuin täytti 2v siirrettiin isoon sänkyyn nukkumaan, pois siis pinnasängystä. Hyvin on mennyt, illalla 8-9 välillä nukahtaa sänkyyn melko nopeasti kun jompikumpi vanhemmista istuu vieressä. MUTTA nyt jo vähän aikaa hän on alkanut heräämään lähes joka aamuyö siinä 4-6 aikaan ja tulee meidän viereen nukkumaan. Ei siinäkään mitään mutta joskus hän alkaa sitten kiukkuilla kesken yötä eikä siihen auta mikään.

    VastaaPoista
  6. Ensin mä kyllä luopuisin tutista. Se luultavasti kokemuksien mukaan laittaa unet taas ihan sekaisin.
    Näin ainakin olen monelta kuullut. Sitten kun nukkuminen sujuu ilman sitä niin vasta omaan sänkyyn.

    VastaaPoista
  7. Niin nukkuuko taapero yksin? Ehkä isommat lapset pysyivät paremmin omissa sängyissään, kun nukkuivat ilmeisesti samassa? Meillä kaksi lasta ja nukkuvat kerrossängyssä (vauvana ja taaperona omat pinnikset). Eivät ole koskaan halunneet meidän viereen. Eivät kyllä halua vielä eri huoneisiinkaan (alle kouluikäisiä). Ehkä pieni viihtyisi omassa sängyssään, jos saisi nukkua veljien kanssa samassa...?

    VastaaPoista
  8. Siis nukkuuko pienin yksin? Kaipaako läheisyyttä, pelottaako jokin kun yksin herää yöllä pimeässä ja kaikilla muilla on kaveri samassa huoneessa, Olisiko apua jos nukkuisi samassa huoneessa isojen kanssa ja huomaisi ettei ole yksin ?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!