Hei Hei TAMMIKUU !

Kuukausikatsaukset olivat toivottu sisältö koko viime vuoden lopun, joten nyt ne tulevat takaisin! Mä itse koen nämä varsinkin nyt jotenkin tosi ihanina, sillä en samallalailla ehdi kuulumisia päivittää oikeastaan mihinkään. Tähän postaukseen ne saa kätevästi koko kuukauden ajalta!

Tammikuu oli hiljaisin blogikuukausi aikoihin! Selailin blogin arkistoa taaksepäin ja se on tosiaan vähemmän kuin (melkein) koskaan. Hiljaisempi kuukausi oli vaan elokuu 2016, jolloin kärsinkin raskauspahoinvoinnista. Nyt ei syy ole onneksi sama, sillä hiljaisuutta selittää vain ja ainoastaan uusi arki ja töihin paluu. 

Tammikuu alkoi vähän tylsissä merkeissä, meidän auto oli hajonnut Lapin reissulla ja heti vuoden alkuua saatiin kuulla korjauksen tulevan maksamaan mansikoita. Nyt kuukautta myöhemmin tiedossa on, että lasku tulee onneksi olemaan "vain" hippasen yli 2000e, mutta kun alunperin arviot oli tuplasti tuon, kuulostaa tämä jo paremmalta. Fiilis on aika alhaalla tuosta edelleen, mutta minkäs teet. Onneksi se on vaan rahaa, eikä auton hajoaminen vaatinut sen isompia menetyksiä. Ja haluan nyt tähdentää, etten tarkoita tuon olevan pikkuraha, vaan enemmänkin niin, että rahaa kyllä saa jostain, ihmishenget on vaikeammin korvattavissa. 

Yleensä teen vuoden alkuun lupauksia ja tänäkin vuonna pysyin samassa kaavassa. Nyt lupasin hyvinvointia ja itseni rakastamista. EN vaadi liikoja, enkä ole ehdoton. Huolehdin omasta hyvinvoinnista ja laitan itseäni yhä enemmän asioiden edelle. Liikaa olen viime vuodet ollut se joka tulee viimeisenä, joten nyt kun pieninkin on jo taapero, on aika panosta amyös itseen ja omaan hyvinvointiin. Kuulostaa kovin radikaalilta, mutta oikeasti se on sitä, etten pode huonoa omaatuntua töissäkäymisestä tai yksin harrastamisesta. Voin hyvällä fiiliksellä jättää lapset kotiin isin kanss aja suunnata joogaan rauhoittumaan ja rentoutumaan. 

Tammikuun alku menikin isosti päiväkotiasioita järjestäessä. Isoilla päikky jatkui pitkän joululoman jälkeen loppiaisen jälkeen ja pieninkin lähti tutustumaan isin kanssa omaansa samalla viikolla. Mä itse aloitin työt 9.1 ja varsinkin eka viikko meni aikamoisessa pyörityksessä. Kun olet kaksi vuotta kotona, unohtuu kaikki töihin liittyvä aivan totaalisesti. Niinhän sen kuuluukin, mutta olihan se aika shokki mikä töiden alkaessa mieleen iski. Mitä kummaa mä teen?! Mutta ekasta päivästä kun selvisi, oli fiilis jo ihan muuta. Mulla on niin mahtava työyhteisö ympärillä, että koin valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta heihin heti. Vaikka taukoa töistä olikin pari vuotta, oli töissä onneksi edelleen niitä samoja naamoja ja tuttuja tyyppejä. Ja kun ollaan kuitenkin teleliikennealalla, muuttuu asiat vauhdilla. Pääsin onneksi kiinni töihin tosi helposti ja nopeasti, niin ne asiat vaan on mielessä vaikkakin jossain taustalla. 

Kuopuksen päiväkoti alkoi hienosti, hän tuntui olevan siellä ihan elementissään, eikä yksin päiväkotiin jääminen aiheuttanutkaan odotettua kiukkua kotona ja huutoa päiväkodilla. Tämä ikä tuntui olevan pojalle juuri hyvä, enkä voisi kiitollisempi tuosta hoitopaikasta olla. Siellä on niin oikeat ihmiset töissä, ja tuntuu hyvältä viedä pieni sinen aamuisin. Parasta on ehkä ne kuvat, joita päiväkodista päivän mittaan lähetellään. Niistä on niin mahtava nähdä, että lapsi voi hyvin, hän naura aja nauttii. Iltapäivisin mua odottaa päikyssä hymysuinen poika. Voihan tämä vielä muuttua, mutta nyt iloitaan tästä <3

Tuplilla kaikki on mennyt koko tammikuun tosi hyvin. Heillä alkoi taas harrastukset, jalkapallo, jumppa ja uinti kerran viikkoon. Näiden sovittaminen meidän aikuisten treeneihin ja töihin onkin vaatinut vähän kikkailua, varsinkin alkuun kun käytössä oli vain yksi auto. Tammikuun loppupuolella saatiin onneksi mummon ja ukin auto lainaan, joten kaikki on nyt paljon sujuvampaa. Vaatihan se vielä harjoittelua, mutta pikkuhiljaa saadaan kaikki varmasti sujumaan. 

Helmikuulta odotan taas kaiken tasoittumista. Siinä missä tammikuu oli sitä että kaikki alkoi rytinällä, oli viisipäiväistä työviikkoa ja hoitoviikkoa, sotkua, epäjärjestystä ja välillä jopa kaaosta. Piti täydentää niin ruokakaappeja kuin vaatekaappejakin, opetella niin paljon uutta. On helmikuu ehkä tasaisempi. Mun työviikkoni ovat kevyempiä, joten kaikkea ohjelmaa ei tarvitse mahduttaa viikonloppuihin. Valon määrä lisääntyy ja pimein aika vuodest ajää taakse. Arki rauhoittuu, jolloin varmasti muitakin elämän osa-alueita saa laitettua helpommin kuntoon. 

Tammikuu oli ihanan kamala, onneksi se vaihtui jo helmikuuhun!