perjantai 24. marraskuuta 2017

Sopiva ruutuaika neljävuotiaalle ?

Mä olen tiukka äiti. Siis sellainen jämäkkä, välillä kevyesti jopa ehdoton. Joustavakin, mutta hyvin tiukka tietyistä periaatteista ja niiden noudattamisesta. Mä uskon, että nää periaatteet on avain sujuvaan ja toimivaan arkeen, vaikka välillä niitä toistellessa ja jankatessa tuntuukin, ettei tästä taas tule yhtään mitään. 

Palkitsevinta on, kun jossain vaiheessa vaan huomaa, että se oma jankutus ja muistuttelu on tuottanut tulosta ja lapset omatoimisesti tekee asian justniin kuin sen itse haluaisin tehtävän. Toki meillä monesta asiasta neuvotellaankin, mutta sitten on niitä juttuja, jotka me vanhemmat vaan päätetään, ja niillä mennään.



Tää oli siis pohjustusta tän hetken jutulle, jota meillä kovasti harjoitellaan ja jonka kanssa olen menettää hermoni useaan kertaan päivässä. Nimittäin telkkarin katsominen ja ruutuaika.

Meillä oli pitkään sääntö, että lapset saisi katsoa telkkaria korkeintaan yhden tunnin päivässä. Tuo aika oli sellainen about, 2-3 jaksoa päivässä, eikä koskaan kahta jaksoa kerralla enempää. Usein tvn katselu jakautui aamulle ja illalla. Lapset katsoi yhden jakson aamupalapöydässä ja kaksi päiväkodin jälkeen kun itse kokkailin päivällistä, pesin pyykkiä tms. Eikä mitään ongelmia ollut. Lapset sammutti itse telkkarin, eikä kiukuttelua oikeastaan tullut.

Sitten mä jäin kotiin sairaslomalle, olin väsynyt, uupunut ja täysin kypsä keksimään lapsille aktiviteettejä. Kotipäivät vielä selvittiin joten kuten, mutta kun päiväkoti loppui ja isot oli kotona päivittäin, aloin olla aika tiukilla. Huomaamatta telkkarin katsomiseen käytetty aika vaan venyi ja venyi. Ohjelmat oli saatavilla ihan liian helposti, sillä kun ostettiin tämä talo, päätettiin ostaa älytelkka ja suoratoistopalvelut siihen. Ei juurikaan katsottu tvtä perinteisellä tavalla aiemminkaan, joten tää ratkaisu oli enemmän meidän juttu. Se kuitenkin tarkoitti sitä, että viaplay ja netflix olivat lasten saatavilla napin painalluksella. Aina tuli mieleistä ohjelmaa, kun telkan vaan avasi. Ja mä en jaksanut enää kieltää ja keksiä korvaavaa tekemistä. Monena päivänä podin huonoa omaatuntua, kun menossa oli jo päivän toinen leffa ja tiesin lasten katselleen telkkaria jo lähes kolme tuntia. Ei oltu menty ulos ja lounaskin oli jotain helppoa ja nopeaa.

Vauvan syntymä onneksi helpotti meidän dilemmaa. Tehtiin taas päätös, että päivän tv-aika olisi maksimissaan puolitoistatuntia jaettuna muutamaan osaan. Mun hermoni ovatkin olleet viime kuukaudet koetuksella, sillä ei ole mitään vaikeampaa kuin yrittää saada uudelleen opetettua lapset vähäisempään ruutuaikaan. Poden tästä välillä tosi huonoa omaatuntua, mutta yritän helpottaa oloani sillä, että kyseessä on onneksi ollut aika lyhyt ajanjakso. Eikä minusta siinä vaiheessa olisi ollut muuhun.

Nyt ollaan onneksi tilanteessa, jossa lapset taas sammuttavat telkkarin mukisematta. Vieläkin he kyllä usein kyselevät telkkarin perään. Heti tylsän hetken tullen tiedustellaan, jos vaikka katsotaan telkkaa. Väsyneinä päivinä oikeasti taistelen itseni kanssa, etten vaan käpertyisi sohvalle peiton alle ja antaisi heille lupaa telkan katsomiseen. Hienosti olen kuitenkin saanut pidettyäni pääni, eikä lipsumisia ole tullut. Viikonloppuisin telkkaa tuojotellaan ehkä kauemmin, me nimittäin monesti katsellaan koko perheen kesken yksi leffa perjantaina tai lauantaina.

No mikä on sitten se sopiva ruutuaika päivässä nelivuotiaalle. Se on varmaan tosi yksilöllistä, toiselle sopiva saattaa olla taas toiselle lapselle liikaa. Mä uskon, että lapsesta näkee jos telkkaria katsotaan liikaa. Tv tekee toisaalta apaattiseksi, toisaalta ylivilkkaaksi. Meillä lapset myös menevät tosi rauhattomiksi, jos katselevat tvtä putkeen yli tunnin. Nyt meillä onkin toiminut sääntö, että kumpikin saa valita yhden ohjelman ja sitten telkka sammuu. Välillä tää tarkoittaa kahtakymmentä minuuttia, välillä neljääkymmentä. 

Meillä ruutuaika on oikeastaan pelkkää telkkaria. Silloin tällöin pojat haluaisivat pelata tabletilla, mutta koska mun oma aika ei riitä sen valvomiseen, on sovittu että tabletilla pelaillaan vaan viikonloppuna. Konsolipelejä meillä ei lapset pelaa vielä ollenkaan ja itse yritän pitääkin asian niin pitkän tällaisena kuin mahdollista. Jos tabletille vielä onkin saatavilla jotain kehittävää, ei mulle pleikkari ole sitä lainkaan. Siksi yritän pitää lapset erossa siitä niin pitkään kuin mahdollista. Isin kanssa he ovat paristi kokeilleet jotain rallia, mutta kiinnostus on onneksi vielä sen verran nollissa, ettei isompia riitoja tän suhteen ole tullut.

Tässäkin asiassa mä olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että aikuinen päättää sopivan määrän. Lapsen kanssa, iästä riippuen voi toki jutella sopivasta ajasta, mutta kyllä se silti on aikuinen joka sen viimeisen sanan sanoo. Niinkuin oikeastaan kaikessa muussakin. 

Millaisella ruutuajalla teidän lasten arki pyörii. Onko kotipäivinä tilanne eri kuin päiväkoti-/kerhopäivinä?

7 kommenttia:

  1. Päiväkotipäivinä katsotaan pikku kakkonen ja joskus aamuisin aamun pikkukakkonen, jos on aikaa. Sitten on välillä niitä päiviä, kun ei vaan jaksa ja katotaan joku leffa/ohjelmaa ja se pikku kakkonen. Ite oon myös sellanen, että poden siitä huonoa omaatuntoa, jos likat kattoo jonkun leffan, mutta vuorotyö ja huonosti nukutut yöt, niin joskus on vaan pakko löysätä :D Sitten on onneksi niitä päiviä, että se on vaan se pikku kakkonen ja välillä ei sitäkään :)

    VastaaPoista
  2. 3- ja 4-vuotiaat pojat meillä ja melko vähäistä ruutuaika. Arkena pikku kakkonen hoitopäivän jälkeen tai ei sitäkään tai vaan osa. Viikonloppuna aamupiirrettyjä saattavat katsoa pitkäänkin, mutta useimmiten ei sitten muuta. Tai jakso ryhmä hauta jossain välissä tms. Joskus toki sitten enemmänkin. Jää luonnostaan sen verta vähiin, ettei ole tarvinnut hirveesti miettiä. Meillä kyllä aikuinen aina laittaa päälle, helpompi ehkä sanoa ei :) katsoisivat kyllä paljon enemmän, jos ei rajoittaisi ja ohjaisi muuhun. Tabletti- ja konsolipelejä ei ollenkaan vielä, tiedän, että niistä tulee ongelmaa.

    Ei kannata stressata tuosta tai potea huonoa omaatuntoa! :) ei kuulosta pahalta.

    VastaaPoista
  3. Pleikallekin saa tosi kivoja koko perheen pelejä joissa samalla esim liikutaan ja vaikeustason voi asettaa pelaajan mukaan niin että samalla riittää haastetta aikuisellekin ilman että lapsi turhautuu liian vaikeaan peliin. :)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista pohdintaa! Meidän tytöt on vasta 2,5 vuotiaita, joten varsinainen ruutuaikapohdinta on vielä jäänyt vähemmälle. He ovat myös luonteeltaan sellaisia, että eivät malta oikeastaan katsoakaan telkkaria kovin kauaa. Meillä kyllä usein telkkarin kautta kuunnellaan musiikkia esim Youtubesta ja siinä samalla he katselevat toki videoita tanssiessaan. Oikeastaan päivittäinen ruutuaika meillä on siis jotain tunnin paikkeilla, vähän vaihdellen. Muita ruutuja harvoin tytöillä on käytössä kuin telkkari, pelailtu ei ole vielä ollenkaan. Itse tappelen ihan tarpeeksi töissä semi peliriippuvaisten teinien kanssa ja en halua että se olisi joskus tulevaisuutta kotonakin :D

    VastaaPoista
  5. Meidän ruutuajanmääritys on helppoa, meillä kun ei ole telkkaria, netflixiä, visplayta, pelikonsoleita eikä vastaavia. Meillä vanhemmilla on iPadit ja vanhin on päässy välillä näkee jotain sieltä, mutta välissä on ollut kuukausienkin taukoja. Eikä sen perään edes kysellä kun se ei kuulu normaaliin arkeen. Meidän tavoite ja ideologia ei ole olla ruuduttomia, mutta näin on vain käynnyt. Meillä ei ole arjessa aikaa olla ruudun ääressä ja me aikuiset käytämme älypuheliamme vasta lasten nukkuessa, sen näpräilyynkään ei yleensä ole aikaa päivän touhuissa. Toki käytämme kännyjämme kommunikointiin, sarjassamme missä tavataan ja milloin. Tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu, mutta emme ole mitenkään teknologianvastaisia, joten lasten kasvaessa lapset saavat jossain vaiheessa puhelimet jo ihan sen takia että voimme soitella heidän perään. Uskon että he oppivat niiden käytön ihan kohtuudella vaikka eivät olekaan päässeet harjoittelee taaperoista asti. Lapset eivät ole kuitenkaan muitten lasten seurassa ihan takapajuisia, sillä lähes kaikki suositut lastenjutut löytyvät kirjoistakin ja puuhavihkosista ja niiden parissa käytämmekin paljon yhteistä aikaa. Ja me vanhemmatkin olemme eläneet ilman sarjojen seurantaa jo yli kymmenen vuotta, niitä ei osaa edes kaivata ja onneksi maailmassa riittää muutakin puhuttavaa ku sarjojen juonenkäänteet. Meidän arki koostuu muista asioista kuin ruudun tuomasta viihdykkeestä mutta ymmärrämme heitä jotka käyttävät ajan eri tavoin.

    VastaaPoista
  6. Meillä on myös neljävuotiaat kaksoset ja ruutuaika käytetään pelkästään lastenohjelmien katseluun joko telkkarista suoraan tai netti-tv:n kautta. Arkisin aika on lähes poikkeuksetta max. tunti (Pikkukakkonen) ja viikonloppuisin pari tuntia, joka koostuu aamun ohjelmista ja joskus päivällisen valmistumista odotellessa lastenohjelman parissa. Pitkillä automatkoilla katsovat leffaa tai ohjelmia välillä pidempäänkin kerralla. Tablettia tai tietsikkaa lapset eivät käytä ollenkaan ja siinä tunnutaan olevan poikkeus ikätovereiden seurassa. Mielestäni tämä toimii hyvin näin. Tilanne toki tulee muuttumaan, kunhan lapset kasvavat. En vastusta pelejä tai ruutuja, mutta näin pienillä mielestäni oikeastaan kaikki muu tekeminen (leikkiä, ulkoilu, kaverit, arkiaskareet jne.) on niitä tärkeämpää, joten koska vuorokauden tunnit ovat niin rajalliset, emme tuhlaa vähäistä aikaa turhuuteen.

    -Jules

    VastaaPoista
  7. Iik, me katsotaan tällä hetkellä niin törkeän paljon telkkaria että hävettää :( ensin olin sairaslomalla ja nyt on tämä yksi tissitakiainen roikkumassa kiinni melkein se 24/7 niin helppo ratkaisu äidille on ollut laittaa se telkkari päälle. Meillä on ollut ihan liikaa päiviä kun ei olla menty ulos ollenkaan ja telkussa pyörii jo kymmenes palomies sami! No, mutta toivottavasti tämä vaihe ei kestä kauaa ja päästään kiinni normaaliin arkeen pian :) Mutta kyllä pelottaa juuri tuo että miten ihmeessä sitä taas ohjaa lapset normaaliin ruutuaikaan! -Elina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!