tiistai 3. maaliskuuta 2015

Liikkeellä taaperoiden kanssa

Me ei olla poikien kanssa ikinä oltu kovin paikallaan pysyvää porukkaa. Useimpina päivinä meillä on jotain ohjelmaa, jonka vuoksi kotoa pitää lähteä. Toisinaan lähtemiset ovat ihan vaan lähikauppaan tai -puistoon menoja, jolloin organisointiakaan ei ihan valtavasti tarvita. Sitten on niitä reissuja, kun lähteminen on työn ja tuskan takana. Hiki valuu selkää pitkin ja kaikki tavarat ovat paitsi hukassa, myös levällään.

Lasten kanssa lähteminen oikeastaan minne vaan, on kamalaa. Ikävä on niitä aikoja, kun kasasit vaan omat tavarat mukaan ja lähdit. Nyt liikkuminen vaatii ihan toisenlaisia järjestelyjä ja suunnitteluja. Varsinkin kun jonnekin lähtee yksin kahden lapsen kanssa.

Aika paljon käytetään julkista liikennettä liikkumiseen. Isillä on yleensä auto töissä, joten meille jää vaihtoehdoksi polkupyörä ja bussi, mikäli mielitään yhtään kauemmas. Bussi onkin hyvä vaihtoehto, sillä täällä vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi ja bussejakin kulkee aika usein. Bussiin meno ja erityisesti siihen ehtiminen vaatii taas sen oman hommansa. Järjestelyt alkaa usein jo heti aamusta. Aamupalalla pojat syövät leipää puuron sijaan, sillä sen he saavat helposti syötyä itsekseenkin sotkematta ja itse voin käyttää ruokailuajan meikkaamiseen ja tavaroiden pakkaamiseen. Koti jää melkein aina kaaokseen, kun täältä lähdetään. Se että noille kahdelle saa tarpeeksi vaatetta niskaan ja pistettyä heidät ulos, vie jo usein niin paljon aikaa ja energiaa, ettei vaan millään ehdi enää siivota kuin ne pahimmat sotkut. Pojat ymmärtävät jo niin paljon, että tietäessään meidän olevan lähdössä jonnekin, he roikkuvat ovenkahvassa tönien toisiaan tieltä. Lähteminen ja pukeminen onkin sitä jatkuvaa kilpailua, kumpi ensin. Odottaminen on jotain mitä kumpikaan pojista ei voi sietää. Olipa kyse sitten mun omasta meikkaamisesta tai valojen sammuttamisesta, pojilla menee hermot, ellei olla sillä samaisella sekunnilla ulkona, kun toisen viimeinen vaatekappale on laitettu päälle. Useimmiten lähdetäänkin kotona huudon kera, matot jää vinoon ja lelut lattioille. 

Tänään meillä oli ohjelmassa kaupassa ja postissa käynti, kirpparipöydän siivous ja yhden ikea-kassillisen sinne vienti sekä takin osto Name Itistä. Mä itse tarvitsin uusia sukkia, joten myös ne oli tän päivän hankintalistalla. 

Aamu alkoi meillä jo kuuden jälkeen, kun pojat heräsivät Henkan herätyskelloon. Henkka lähti bussilla töihin, joten meille jäi auto. Kirppiskamoja olisi ollut ihan turha lähteä kuskaamaan bussilla. Pojat söivät jo ensimmäistä aamupalaansa Henkan seurana, joten mä ehdin hyvin tehdä aamupesut ja aamupalan itselleni. Henkka lähti töihin ja pojat katselivat muumeja yöpuvussa. Mä hörpin kahvia ja mietin päivän ohjelmaa. Keräsin pojille vaatetta ja mietin omat vaatteet. Samalla komensin poikia pois tv-tason päältä, käskin heitä potalle, muistuttelin ettei peiliä saa hakata ja kielsin tönimästä veljeä. Kaikkia näitä niin monta kertaa, ettei laskupää pysynyt perässä. Kun poikien aamutoimet oli saatu tehtyä ja päivävaatteet päälle, istutin heidät uudelleen aamiaispöytään riisikakkujen kanssa. Nyt sain hetken omaa aikaa ja ehdin aloittaa meikkaamisen ja hiusten harjaamisen. Kasper kyllästyi istumaan, ja lähti juoksemaan keittiötä ympäri riisikakkunsa kanssa. Kielsin ja käskin jättää riisikakun pöydälle. Kasperilla meni hermo. Rasmus pyysi maitoa, joten vahdin hänen juomistaan samalla kun Kasper raivosi jaloissani. Kasper rauhoittuu kun muistutan häntä kaapissa olevista uusista kengistä, jotka laitetaan jalkaan. Kasper haluaa Kengät jalkaan NYT, joten oman meikkauksen lomassa puen hänelle kuorihousut ja kengät. Kasper löytää itselleen pipon ja juoksee kengissään keittiön pöytää ympäri. Myös Rasmus haluaa kengät jalkaan, joten pyyhin pöydälle kaatuneet maidot, vaihdan Rasmuksen märän paidan kuivaan ja laitan myös hänelle kengät jalkaan. Molemmat juoksevat pöytää ympäri.



Jatkan oman meikkauksen loppuun, cc-voide ja kerros ripsaria saa riittää. Puen päälle, jonka aikana pojat ovat keksineet keittiön aterinlaatikon ja tyhjentäneet sen lattialle. Siivoan aterimet takaisin laatikkoon (ihan sama, pestään myöhemmin) ja pakkaan poikien repun mukaan. Pojille takit päälle, lapaset käteen ja pipot päähän. Kumpikin poika roikkuu jo ovella. Puen itselle takin, sammuttelen valot, omat kengät, huivi, lapaset.. POjilla menee molemmilla jo hermot. Avaan oven ja päästän heidät ulos. Kumpikin rientää plaston kärryjen luo. Kiukkuavat ja rimpuilevat taaperot autoon ja vöihin. Pakkaan takakonttiin vaunut, kirppiskassin, haen sisältä vielä postiin menevät kuoret ja otan avaimet mukaan. Kello on, 9.15 ja ollaan tehty lähtöä yli tunti. Hyvä me, selvittiin liikenteeseen!

Mennään ensin kauppakeskukseen, ajan auton halliin ja kasaan vaunut. Molemmat pojat kitisevät jo takapenkillä, kai ne on ihan varmoja, että jätän heidät autoon ja lähden kaupungille vain vaunujen kanssa.. Rasmus vaunuihin istumaan, Kasper ei suostu vaan haluaa kävellä. Muistan vielä laittaa auton ovet lukkoon ja sitten mennään! Name it ei olekaan vielä auki, joten kierretään odotellessa Lindex ja haetaan mulle niitä sukkia H&M:ltä. Kasper keräilee vaatteita mukaansa ja hermostuu kun vien ne aina takaisin. Koon 128 shortsit KUN VAAN PITÄÄ SAADA! Mennään Name itiin, pojat näkevät leikkipaikan, ja haluavat sinne. Meidän toivomaa takkia ei ole myymälän puolella eikä myyjä voi hakea sitä varastosta ennen kuin toinen työntekijä tulee paikalle.. Kulutetaan aikaa sitten se tunti. Käydään kahvilla ja kahvilla ollessa vastaan kolmelle kyselijälle poikien olevan kaksoset. Ruuat on syöty ja pojat haluavat jo jatkaa matkaa. Käydään Kappahlissa ja Anttilassa tappamassa aikaa. Kello tulee yksitoista, joten lähdetään hakemaan takkia. Saadaan takki onneksi heti ja jatketaan matkaa autohalliin. Pojat istuimiin, vaunut kokoon ja takakonttiin, startataan ja ajetaan ulos hallista. Sitten suunnaksi kirppari.



Kirpparilla taas vaunut autosta, pojat kyytiin ja kassi mukaan. Kumpikin aloittaa hirveän huudin kun päästään sisään. Vaunuissa istuminen on syvältä, eikä tasan kiinnosta odottaa, että äiti saa tavarat laitettua pöytään. Rasmus rauhoittuu viereisen pöydän bussilla, mutta Kasper haluaisi vaan kävellä. Selitän moneen kertaan ettei onnistu, nyt laitetaan tavarat ja sitten mennään. Kasper jatkaa karjumista ja mä kiroan koko reissun alimpaan h*lvettiin. MIKSI mä en koskaan tule kirpparille rauhassa ja yksin. Saan tavarat laitettua, monta säälivää katsetta rikkaampana. LÄhdetään pois, laitan pojat taas autoon istuimiin ja kasaan vaunut. Vastaan autossa Henkan laittamaan viestiin ja starttaan auton. Musiikki kovalle, etteivät pojat vaan nukahda. Vahtaan heitä taustapeilin kautta ja jos silmä alkaa lupsua, huhuilen poikaa hereille. Kauppa- ja postireissu saa nyt jäädä välistä. Ehkä illalla yksin? Tullaan kotiin ja riisutaan vaatteet. Rasmus on jo ihan väsynyt ja vaan huutaa ja kiukkuaa. Huutava Rasmus sylissä lämmitän jääkaapista pojille lounasta ja komennan taas Kasperia alas tv-tasolta. Pojat syövät, Rasmus suuttuu kertaalleen, kun ruoka on liian kuumaa. Itse pääsen käymään vessassa ja saan siivottua ulkovaatteet lattialta. Sitten pojat ovatkin jo syöneet ja riennän pyyhkimään heidän käsiään ja kasvojaan. Sitten viimein. Päiväunille.

Liikkuminen ja lähteminen ei siis tosiaan ainakaan meillä ole mikään pikkujuttu. Joten en ihmettele jos muita useamman pienen lapsen äitejä ei hirveästi kiinnosta poistua kotoa, pelkässä pukemisessakin on jo hirveä työ näin talvella! Mutta toisaalta, niin tuskaista kun se lähteminen välillä onkin, tuo se hirveästi sisältöä päiviin ja piristää kummasti. Tasapaksut päivät vaan kotona, saa ainakin mun hermot kiristymään, joten välillä vaihtelu virkistää. Hetkeen en kuitenkaan suuntaa kahden uhmailijan kanssa kirpparille..

60 kommenttia:

  1. Voin hyvin kuvitella teidän liikkumiset! Ja kovin pystyn samaistumaan tekstiisi ;) Me lähdettiin aamulla bussilla Helsinkiin, siellä metrolla leikkipaikkaan, sitten taad metrolla junaan ja junalla Selloon, mistä miehen kyydillä kotiin. Melkoista reissaamista, silloin tällöin kivaa mut ei tätä joka päivä näin suuressa mittakaavassa jaksaisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Teillä on ollut kyllä melkoinen päivä! :D

      Poista
  2. Huh, mulle tuli tuskahiki jo tätä lukiessa! Sunnuntaina nähdään! :*

    VastaaPoista
  3. Haha, oon aina jotenki aatellu, että teillä menee kaikki suitsait helposti kun meette poikien kanssa, koska oot aina niin freesin näkönen ja pojat siistejä :D nyt kun luin tän, ni huhhuh kuinka paljon teillä tapahtuu!

    Jotenki sitä ei vaan aina muista/tajua kuinka hankalaa on kaks lasta yhteen verrattuna ellei lue tälläsiä tarkasti kirjotettuja postauksia missä oikeesti avataan sitä arkea kunnolla :D toki yhessäkin on tehtävää, mutta pystyn vaan kuvitella kuinka hellänä mun hermot olis välillä jos kodalla olis samanikänen sisarus, kun ykskin on välillä niin hankala ja hermojaraastava kiireessä (vielä ku oon ite niin hajamielinen, että hyvä kun kerkeen itekseenkään ajoissa paikalle ja sit on vielä taapero joka vie aikaa enemmän ja vähemmän sen mielialasta riippuen) ! :DTykkäsin tästä postauksesta, koska tää oli niin aito ja sellanen herättävä, että kyllä ne "blogiäiditkin" tuskailee lastensa kanssa liikenteessä ;) arvostan sua kyllä äitinä ihan valtavasti kun sulla on kädet täynnä koko päivän ja silti homma niin hallussa ja näytät hyvältäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ei tosiaan! Oot nähnyt vaan ne muutamat fressit lähdöt jotka on sujuneet niin hyvin, että puhelimenkin on ehtinyt kaivaa esille ;)

      Kiitos Kuu <3 Sä jotenkin onnistut aina kommentoimaan niin ihanasti! <3

      Poista
  4. Mä niin tiedän tuon tunteen, ku lähtee yksin kahden pienen kans johonki. Itsellä hyvin lyhyellä ikäerolla olevat lapset ja usein liikuin heidän kanssa yksin. Just tuli kirottua usein, että miten mä taas lähdin näiden kans kahdestaan liikkeelle, ku kaikki menee päin .... Mutta se helpottaa. Nyt mulla jo lapset ovat niin isoja, nuorempi jo kolme vuotta, että lähteminen on jo helppoa. Lapset pukevat hienosti itse ja ymmärtävät, että äitiä pitää totella kaupassa/ kirpparilla yms. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä helpottaa kun lapset kasvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! :D
      Ompa kiva kuulla, että kaikki helpottaa ajallaan! :) Huomaahan sen tavallaan jo nyt, että omalla tavalla lähteminen on paljon helpompaa kuin vaikka vuosi sitten!

      Poista
  5. onpa tutun kuulosta, meidän isommat kun on 1v3kk ikäerolla niin se oli tuota öö.. kunnes esikoinen oli jotain liki 3v. sitten vaan puin, päästin ovesta ulos (ei karannut) jotta sain puettua pikkusiskon+itseni, katsottua että kaikki kamat on mukana jne.. jossain vaiheessa laitoin sitten molemmat ulos odottamaan ekana, sillon mentiin usein ulkokamoissa, koska aina oli muuten jostain märkää tai vaatteet kurassa =) onneksi lapset kasvaa, huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ootan sitä, että pojat voi laskea ulos luottaen, ettei ne karkaa! Se jo varmasti helpottaa lähtemisiä, kun niiden ei tarvi odottaa sisällä vaatteet päällä että mä olen valmis!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. xD oumai... innolla odotan niitä päiväkotiaamuja! :D

      Poista
  7. I know how you feel.... Oon nykyään vähän liian jumissa kotona. Pitäisi enemmän liikkua niin ehkä rutinoituisin liikkumaan näiden kolmen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo.. välillä on vaan niin paljon helpompi olla lähtemättä! :D
      Onneksi lapset kasvaa koko ajan, niin varmaan nääkin helpottuu tästä vaan! Teillä onneksi N taitaa ainakin halutessaan olla jo aika omatoiminen! Onko siitä yhtään apua Aden hoidossa?

      Poista
    2. Lahjomalla on, mutta ei ne leiki oikeestaan koskaan keskenään :/ niin eri kiinnostuksen kohteet!

      Poista
  8. Aikamoista :D On meinaan jo tuon ''iio itte työntää, iio itte kävelee, iio itte laittaa källyyn, iio haluaa tätä, iio ottaa tämän, iio haluaa (j)ugua, iio tahtoo emukauppaan (mehukauppa) iio itte, ei pitää kiinni iio itte!'' kanssa aika taistoa :D

    VastaaPoista
  9. Meillä on useimmiten auto käytössä, mutta mun mielestä on helpompi iskeä lapset kotona rattaisiin ja liikkua kävellen tai julkisilla. Vihaan kahden lapsen istuttamista autoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta toikin! Pahinta on kyllä liikku autolla ilman vaunuja! Noi juoksee välillä ku päättömät kanat, joten aina saa olla sydän kurkussa!

      Poista
  10. Huhuh kuulostaa tutulle, vaikka meillä vaan yksi taapero onkin :D Nykyään nää lähdöt pitää suunnitella arkisin aika tarkkaan, jos on töihin kiire. Vähän kyllä ikävä sitä aikaa, kun sai "rauhassa" tehdä aamutoimet ja ei haitannu jos kauppaan päästiin lähtee puol tuntii myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja tuntuu et vaikka kuinka suunnittelee, niin silti aikataulu menee tiukille!

      Poista
  11. Olipa huippua lukea tämä postaus! Olen monesti miettinyt kuinka muut kokevat useamman lapsen kanssa pukemisen ja liikkumisen. Ja kuinka erilailla minä koen sen. Meillä kolmen lapsen pukeminen ei aiheuta hikikarpaloita otsalle ja harvoin edes tuskaillaan. En tiedä onko esikoisen esimerkki (niin hyvässä kuin huonossakin) auttanut vai olenko vain onnekas (kunnes tilanne taas muuttuu). Joka tapauksessa musta (tällä hetkellä) kolmen taaperon kanssa liikkuminen on helppoa ja jopa ihanaa kun jokaista asiaa ihastellaan ja kaikesta riemuitaan. Jopa ravintolaruokailut onnistuvat!
    Ihanaa päivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Teillä on kyllä ihan huippu tilanne sitten! :) Mä taas ajattelin, että kolme pientä on vielä pahempi kuin kaksi, mutta ehkä se on myös kiinni lapsista!

      Liikkeellä olo usein onkin kivaa, ja puisto- ja ulkoreissut meilläkään harvemmin on huutokonsertteja, mut toi lähteminen ja rahtautuminen onkin sitten asia erikseen! :D

      Ravintolassa tuntuisi joo useampi lapsi viihtyvän! Tosin leikkipaikka helpottaa sitäkin hirveesti! :)

      Poista
  12. Kuulostaapa jotenkin ihan hirmu tutulle!! Osasit tarkasti kuvata kyllä lähtemiset ja tekemiset. :D täytyypä itsekin joskus kokeilla samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilehan! Heti kun kirjoittaa ylös, niin ei unohdu! :D

      Poista
  13. niin tutta.. meillä jätkä juoksee karkuun kun yritän pukea monet kerrat saan juosta perässä, siinä myös koira pyörii jaloissa koko ajan. nyt meillä myös uhmaa tai jotain "itsenäistymis" vaihetta...kaikki tarvisi tehdä itse eikä äiti saisi auttaa. onneksi viihtyy vielä rattaissa vaikka käveleekin paljon. itsellä myös välillä uhkaa seinät kaatua päälle jos vaan ollaan kotona, mennään jonnekkin tai joku tulee meille useampana päivänä viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo.. meillä kans heti kun saa kengät jalkaan alkaa juokseminen. Kai ne kolisee niin kivasti lattiaa vasten! :D

      Poista
  14. Huhuhuh :-)! Kiitos tästä! Sain hyvät naurut. Olen tässä viime viikkoina alkanut väsymään tähän ainaiseen säätämiseen, kun ollaan kodin ulkopuolella. Postauksesi saa minut tajuamaan, että ei se todellakaan tule tästä helpottumaan. Täytyy vain asennoitua, että muutaman vuoden nyt tulee olemaan tämmöistä ja tekemään hoitojärjestelyjä, että pääsee joskus hikoilematta yksin liikenteeseen :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit Sanna! :) Onneksi ne lapset kasvaa koko ajan, ja joka päivä järkeä tulee enemmän päähän (ja äideillä pinna kasvaa.. ehkä).

      Mutta ah, se yksinlähteminen on kyllä ihanaa! :D Vaikka silloin aina tuntuu, että jotain puuttuu..

      Poista
  15. Onpa lohduttava muidenkin EI - n iin - onnistuneista lähtö kokemuksista! Itse olisin syöttänyt lounaan tuossa kahvittelun yhteydessä ja antanut nukkua autoon! Miksi sinä et? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin jos annan lapsen nukahtaa autoon, niin herää kun tullaan pihaan ja sitten loppupäivä on pilalla, kun kotona ei enää pysty uudestaan nukahtamaan ja autosta en saa nukkuvana häntä siirrettyä kotiin sänkyyn..

      Ihan huippuhyvä postaus, ja todella tutun kuuloista!! :D
      - Vappu

      Poista
    2. Oisko pitänyt autoilla 1,5h ja kotona olisi vieläkin odottanut kaaos? Ei kiitos ainakin mulle. Ja välipalakaan ei olisi sitten ollut valmiina...sulla ei selkeästi ole kaksosia :D

      Poista
    3. Joo, meillä käy sama juttu kuin anoillakin. Eli jos pojat nukahtaa autoon, niin on 50/50 mahikset että saan heidät nukkuvina sänkyyn. Mahdollisuudet molempien saamiseen nukkuvana sänkyyn on siis mahdottomat, hereillä oleva viimeistään herättää toisen. Jos he taas heräävät nukuttuaan 10 min, niin on ihan mahdotonta saada enää rauhoittumaan sänkyyn.

      Ja mulla ei ollut pojille ruokaa mukana ollenkaan, kun olin laskenut että meillä menee vaan johku 11 asti tolla reissulla. Menikin sitte pidempään. :)

      Ja just niinku ano2 sanoi, kun pojat nyt nukkuivat täyspitkät unet kotona, ehdin hyvin siivota, tehdä välipalan ja kirjoittaa tän postauksen! :)

      Poista
    4. Joo ei tulis meilläkään mitään, että antais autoon nukahtaa. Ei taatusti sais ikinä nukkuvana vietyä mihinkään ja päiväunet menis siinä. Tietäisi melkoista h**vettiä loppupäivälle... ;)

      Poista
    5. Meillä on 1/3 lapsista saanut nostettua nukkuvana vailla minne. Lounasaikaan aina eväät, ja nukkuneet sitten vaikka autossa koko unet. Auto vaan oven eteen, itse voi tuulettaa kotona ja jättää ulko-oven auki. Kohta 4v jos nukahtaa rattaisiin ulos, avaan valjaat+kaari irti. Jätän etuoven auki ja väliovrn raolleen, sieltä se tulee sisään kun herää :D ei ikinä esim huuda mitään kun on herännhy

      Poista
  16. Vastaukset
    1. Kiva! :D Mä aina unohdan, että näistä arkikuvauksista tykätään niin kovasti! :D

      Poista
  17. Haha olipa huippu postaus :D <3. Lähteminen on kyllä ihan horroria

    VastaaPoista
  18. 10 pistettä ja papukaija merkki sulle!(: Nostan hattua toosi korkealle! Itellä tulee jo hiki yhden 6kk:tisen poitsun kans kaukalon raahaamisessa!(: Mutta niin totta,nuppi tykkää kun saa lähdettyä pihalle!(;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! :D Ja tuo raahaaminen onneksi helpottuu kunhan teilläkin kävellään! On sitte kädet vapaana!

      Poista
  19. Huh mitä menoa! Teillä on sama kuin meillä mutta potenssiin kaksi, joten voin kuvitella tuon tuskailun. :D Kaverini sanoi, että sitten kun on 2 lasta ei tule lähdettyä enää mihinkään kun se on niin hankalaa. Mietin jo, että en jaksa oikeasti olla vain kotona, joten pakko minun on jaksaa liikkua kahdenkin kanssa. Täytyy yrittää muistaa, että toisilla on kaksi saman ikäistä, joten vielä raskaampaa! Mahtavasti kyllä jaksat poikien kanssa touhuta ja lähteä! :)

    Meillä on muuten ihan saman värinen BeSafen istuin kuin teillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sun kaverisi höpisee ihan omiaan! Varmasti tulee lähdettyä jos ootte Akun kanssa liikkuneet tähän astikin! Kaikkeen onneksi tottuu, eikä toi liikkuminen tunnu läheskään yhtä pahalta oikeesti kuin miltä se kuulostaa kirjoitettuna :D Meillä oli oikeesti tosi kiva reissu tota kirppistä lukuunottamatta! :D

      Huonoina hetkinä mietin, että tää olisi NIIIIN paljon vaikeampaa kolmosten tai kaksosten ja vauvan kanssa ;)

      Poista
    2. Nii ja besafe joo, kattelinkin joskus että samistellaan noissa istuimissa! Mitä ootte tykänny? :)

      Poista
  20. Jep!! :D jaksaako pojat nätisti bussissa? Mun ajatus helvetistä on matka bussilla tuplarattailla kera kahden huutavan lapsen... ;) Yleensä mennäänkin mieluummin vaan kävelymatkojen päähän. Mä niiiiin pelkään tota kun rattaissa ei enää istuta nätisti. Nyt voidaan onneksi tehdä vaikka tunnin lenkki, kunhan maisemat vaihtuu ja koiria tulee välillä vastaan niin kaikki ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelevasti :D Mä varaan yleensä mukaan rusinoita tms. jotka kaivan esiin sitte ku ne huutaa. Tai sitte näpsitään puhelimella selfietä, se on niiin pop nyt! :D Meillä bussimatka on onneksi vaan vartin, niin useimmiten se sujuu ihan hyvin..

      Meillä onneksi Rasmus vielä viihtyy hyvin rattaissa, sitte ollaan aika jumissa kotona kun MOLEMMAT haluaa kävellä ite! :D

      Poista
  21. Hah,väittäkööt ne supermammat mitä vaan,mutta juuri näin se menee pienten kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se menee! :D Väittäisin että melkein kaikilla!

      Poista
  22. Ajattelinki että miten pystytte hoitamaan noin paljon asioita samalla reissulla. Onneks joku muukin välillä "luovuttaa" ja päättää hoitaa asioinnit myöhemmin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei varmasti puutu! Mutta täytyy hattua nostaa, että uskallat lähteä. Ite tulee tosi harvoin lähdettyä mihinkää päiväseltään vaikka on vaa yksi pikkunen kotona !
    Ihana blogi sulla ja kirjotat niin aidosti! Innolla jään seuraamaan teidän muutto touhuja tänne Lahteen ! :)
    - Pikkuneidinäiti

    VastaaPoista
  23. Voi kääk :) Siinä on varmaan sekin et pojat lietsoo toisiaan lähdön hetkillä ja tuo ainainen kisaaminen ekana olemisesta ym. Mun tulee liikuttua paljon lasten kans, joista 4,5 v. osaa olla ihmisiksi ja 1,5 v. pitää huolen sitten meluamisesta. Pahinta on pysähtyneissä rattaissa istuminen tai ylipäänsä paikallaan pysyminen, jollei neiti halua. Yritän sit miettiä aina olemiset niin et välillä pääsee kävelee ja touhuamaan ite. Sit jaksaa taas hetken istuakin. No, tää on tätä vaihetta ja kunhan vähän kasvavat, ni helpottaa tältä osin. Lähdöt ei onneks oo vielä tuottaneet vaikeuksia, koska esikoinen on jo sen verran iso ja tekee ite (eikä pistä ranttaliksi).

    VastaaPoista
  24. Ihanan aito teksti! Pitäis itsekin kirjata vastaava tapahtumaketju muistiin, kun parin vuoden kuluttua sitten muistelee, että miten ne lähtemiset nyt sitten olikaan niin vaikeita.. Olihan se yhden vauvan kanssakin meno erilaista kuin yksin lähteminen, mut en kyllä osannut ennakkoon ajatella miten paljon aikaa kuluu ihan vaan pukemiseen kun on kaks pikkuista....Meillä siis 1x4v ja 2x1v eli tuota odotellessa, että ne tuplatkin vielä pinkoo ympäriinsä lähdön hetkillä.. Huh huh..:D

    VastaaPoista
  25. Kuulostaa niiiiiiin tutulle, ihan kaikki. Mie en tosin enää edes viitsi usein lähteä minnekään kaupoille, kahville tms. julkiselle paikalle, koska ei siitä tule mitään. Rattaissa ei suostuta yleensä istumaan, ei ainakaan silloin kun nimenomaan täytyisi. Kävellä (lue: juosta karkuun) täytyy saada totta kai joka paikassa, mitä ruuhkaisempi paikka niin sitä todennäköisemmin. Ja se järkyttävä huuto alkaa saman tien kun rattaiden keula osoittaa kaupan sisäänkäyntiä. On turha kuvitella katselevansa mitään kun samallaa rattaista revitään kaikki liikenevä tavara ympärillä, huudon säestämänä totta kai. Ehkä kerran kymmenestä reissut nykyisin menee hyvin ja saa katseltua jotain ja kahvillekin voi pysähtyä ja syödä jotain. Harvinaista se on. Mutta ehkä vielä joskus ;)

    VastaaPoista
  26. Paras teksti aikoihin! Nää arjenkuvaukset on hauskoimpia! :) ja voih...nyt kuvittelen että on helpompaa lähteä esim vuoden päästä kun vauva osaa kävellä kun nyt kun pukee ensin itsensä ja siinä vaiheessa kun vauva on puettu on itse jo ihan hiessä ja vaikka miten nopea yrittää olla niin vauva tuskastuu :D lähteminen pitää myös suunnitella uni-aika an koska meidän beibi ei viihdy vaunuissa tai autossa muuten kuin unessa (manduca pelastaa monessa) :) tsemppiä teille! < 3

    VastaaPoista
  27. Ensiksi, jos aiot lähteä kauppakeskukseen kahden - liikkuvan - taaperon kanssa, käytä valjaita tai opeta lapsi siihen, että jos äiti käskee istua vaunuissa, niin silloin todellakin istutaan vaunuissa. Myös viihdykkeitä voi käyttää, kuten leluja tai muuta lasten mielikuvitusta stimuloivaa, niin shoppailureissu ei mene juoksukisoiksi.

    Toiseksi, jos aiot syödä pienten, sinua jumaloivien silmien edessä jätti-bagelin, kahvin ja jäätelöannoksen niin voit varmasti varautua siihen että ruokahalu herää pienemmilläkin. Tilatkaa hyvät vanhemmat muksuillekin ruokaa tai ottakaa omat eväät mukaan, vaikkapa banaania tai riisikakkuja tai jotain muuta terveyspöperöä (jos haluat välttyä paheksuvilta katseilta).

    Helppo toki minun on arvostella näin anonyymina kommentoijana, mutta käyttäkää vanhemmat järkeä, suunnitelkaa ja varustautukaa, sillä jos joku asia voi mennä pieleen lasten kanssa liikkuessa, niin se myös menee pieleen.

    Ja sinä joka kommentoit, että lasta "ei voi nukuttaa autoon, koska iltapäivä menee pilalle". Sinulla on koko lapsen taaperoikä täynnä iltapäiviä, jotka voidaan nukkua kiltisti omassa sängyssä, niin onko sillä yhdellä pilalle menneellä iltapäivällä tosiaan mitään väliä?

    Nim. Taapero-kaksosten iskä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. . En tiedä minkä ikäiset kaksoset teiltä löytyy, mutta meillä ollaan ainakin sen ikäisiä, ettei paikallaan istuminen ja lelujen katselu pahemmin kiinnosta. Syöminen toki vaunuissa on kivaa, mutta en viitsi heitä opettaa siihenkään, että koko ajan napostellaan jotain. Meillä vasta harjoitellaan liikkumista, joten mieluummin ollaan ilman valjaita, sillä uskon niidrn käytön vaan antavan lapselle ihan väärän kuvan liikkumisesta. Nimenomaan opetellaan sitä, että jos äiti sanoo etää mennää tänne niin mennään, ja jos kiellän juoksemisen niin sitten totellaan. Mutta meillä tosiaan ikää vasta 1v9kk, joten en odotakkaan lapsieni vielä muistavan kaikkea mitä heille yritän opettaa. Ja ongelmahan syntyy nimenomaan vasta siitä, kun vaunuissa piti istua, eikä päässyt liikkumaan. Me vasta harjoitellaan.

      Toiseksi, en tiedä millainen äiti tai isä syö itse, antamatta lapsilleen mitään. Meillä syötiin arnoldsissa ensin banaania ja pussisosetta, ja sitten yhdessä bagelia ja purkkipullaa (ei siis jäätelöä). Kahvin join törkeästi yksin, mutta pojatkin saivat kyllä vettä.

      Sieltä tosiaan on helppo anonyymina arvostella, varsinkin kun valtaosa oletuksista menee ihan metsään. Luulen että jokaiselle pienen lapsen vanhemmalle on päivänselvää suunnitella ja valmistautua reissuun. Koko jutussahan idea on se, ettei lasten kanssa liikkuessa voi kun laittaa ne onat ajatukset ja odotukset syrjään ja mennä lasten ehdoilla.

      Ja eiköhän kommentoija tarkoittanut päivän pilalle menolla enemmän sitä, että päivä menee väsyneellä taaperolla pilalle. Niin ainakin itse sen ymmärsin. Luulisi että itsekin kaksosten vanhenpana ymmärtäisit, kuinka tärkeitä unet ja rytmit mokikkoarjessa on.

      Ja lisään vielä, etten odotakaan että alle kaksivyotiaani istuisivat hiljaa paikallaan vaunussa sillä aikaa kun itse shoppailen. Kuten totesin, meillä vasta harjoitellaan, kuinka julkisilla paikoilla liikutaan.

      Poista
    2. Meillä 1v 10 kk tuplat, eli samassa ikävaiheessa ollaan! Vaunuissa istutaan kun käsketään :) Hyvä, että sinulla oli ruoat mukana muksuillekin, kuvasta ja kertomuksesta sai hieman eri käsityksen. Ymmärrän kaksosten vanhempana rytmien ym. tärkeyden, mutta joka päivän ei voi silti olettaa menevän suunnitelmien mukaan. Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä!

      Poista
  28. Niin tuttua... kolmen lapsen kanssa ilman ajokorttia ja bussit kulkee vaan 1.5 km päästä. Huh joskus on hermot tiukilla XD

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!