tiistai 30. lokakuuta 2018

Vauvakuplassa

Oikeastaan siinä samassa, kun blogiin kirjoitin meidän lapsiluvun olevan tässä, alkoi tutuilta ja läheisiltä pomppia vauvauutisia. Nyt tuntuu tosiaan olevan jokin buumi meidän lähipiirissä, sillä yksi jos toinen on kertonyt saavansa ensivuonna perheenlisäystä, tai toivovansa sellaista. Nämä uutiset on ihania. On ihana saada vauvoja nuuskittavaksi ja jakaa taas yksi ihana asia ystävien kanssa. Onhan se vaan niin, että lapset yhdistää ja erottaa. Kun oma elämä on vaan vauvaa ja lasta, on se lapsettomalle ihmiselle aika hankala paikka. Kun tuollainen ystävä sitten saa omia lapsia, tuntuu, että yhteinen sävel löytyy heti. Kai se on se elämäntilanne joka yhdistää ne hetkeksi eronneet tiet.


Samalla kun toisten uutisia kuulee, iskee itselle haikeus siitä, että omat raskausajat ja vauvavuodet on takanapäin. Sitä ei koskaan enää silittele omaa vauvamasua tai kuule niitä sydämenlyöntejä neuvolassa. Ei osta miniminivaatteita tai tunne pikkuisten jalkojen liikkeitä vatsan sisällä. Ei kuule niitä vauvan ensiparkaisuja, tunne sitä pientä tuhisijaa rinnalla. Ei haista oman vauvan tuoksua ensi kertaa tai katso hänen nukahtavan kainaloon. Ei kiikuta sitä pientä tuhisevaa nyyttiä ekaa kertaa kotiin ja laita häntä ensimmäistä kertaa omaan sänkyyn nukkumaan. Ei enää uppoa siihen vauvakuplaan. 

Voi haikeus. Ja kyllähän se iskee, hetkeksi ajatus että jos vielä yksi. Siinä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, se on ihan vain tunne, joka pyyhkäisee rytinällä. Sitä unohtaa kaikki ne syyt miksi juuri sanoi että kolme on hyvä, sydämen vaan valtaa se tunne, että ehkä yksi vielä mahtuisi.


Onneksi järkikin lopulta aina puuttuu peliin, vaikka sitten niinkin kurjalla tavalla kuin koko yön yskivällä ja niiskuttavalla taaperolla, joka ei osaa nukkua muualla kuin äidin vatsan päällä. Ja eihän siinä sitten itse nukuta. Niissä hetkissä taas muistaa, ettei minusta vaan ole siihen enää. Vaikka se pieni ääni välillä jatkaakin huutelua, että mitäs jos kerran kuitenkin vielä?

Että voi vauvakupla. Mutta kyllä se silti meidän osalta taisi olla tässä. On kuitenkin ihanaa, että siihen kuplaan pääsee mukaan vaikka sitten välillisesti. Seuraava tätitettävä saapuu jo helmikuussa, joten vauvan tuoksua on tiedossa myös jatkossa ❤ Siihen saakka palaan siihen vauvantuoksuun omissa muistoissa, oli se vaan ihanaa aikaa. 

6 kommenttia:

  1. Taitaa kuitenkin olla neljäs lapsi tulossa!

    VastaaPoista
  2. Miks pitää päättää et meijän lapset on nyt tässä? Eikö sitä voi vaan jättää avoimeksi ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Viisi vuottakin on tosi pitkä sika ja sillon voi ajatus olla ihan toinen.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi tarvikaan :) onhan ne niin isoja päätöksiä tehdä, ettei kannatakaan liian tiukasti päättää suuntaan tai toiseen. Kolme tuntuu nyt hyvältä, jatkostahan ei voi tietää.

      Poista
  3. Mä kans suuresti veikkaan että neljäs tulossa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!