No, ei nyt ihan omalle kotiseudulle, mutta melkein. Tulihan Joensuussa asuttua kuitenkin seitsemän vuotta, eli iso osa aikuisikääni. Ja oavthan tuplatkin syntyneet Joensuussa. Vaikka Joensuuhun onkin aina kiva palata, tulee melkein joka kerta todettua, että ompas tänne pitkä matka. Tällä kertaa ajettiin vielä Kuopion kautta ja moikattiin mennessä lasten serkkuja ja meidän kummipoikaa, eli matkaa tuli vielä se sata kilometriä enemmän.
Minusta ja meistä olisi ihana käydä useamminkin Joensuussa, asuuhan täällä edelleen mummon ja ukin lisäksi paljon meidän kavereita ja lasten kummeja. Matka vaan tekee omat haasteensa, joten ihan joka kuukausi tänne saakka ei viitsi ajaa. Viikonloppukin on niin lyhyt aika, että sen aikanakaan ei kauheasti ehdi ja mua varsinkin harmittaa, että treffejä pitäisi sopia tosi priorisoiden. Sukulaiset ja kummit menee tietysti etusijalle, vaikka varsinkin mun mielestä olisi ihana treffailla myös niitä mammakavereita joiden kanssa tuli vietettyä monet kahvihetket tuplien vauvavuoden aikana.
Joensuu antaa kuitenkin tänä aamuna taas parastaan, sillä äskenkin ulkoillessa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa oli sää ihan täydellinen. Tuplat ovat ulkoilleet kohta jo toista tuntia ukin kanssa ja leikkeihin on kaivettu niin ulkat kuin liukuritkin, vaikka lunta ei vielä maassa olekaan. Kuopiossa kylläkin ensilumi jo satoikin eilen, ja vähän hirvitti siellä yömyöhällä ajaa kesärenkailla. Onneksi ei ollut yöpakkasia, sillä tie olisi varmasti ollut tosi liukas jos näin olisi ollut.
Me täällä jatketaan lomailua, toivottavasti siellä ruutujen toisella puolellakin on ihana viikonloppu alkamassa. Meillä tiedoss aolisi ainakin kahvittelua Kasperin kummeilla ja luultavasti lauantaisaunaa. Huomenna pitäisi taas ajaa kotiinpäin, miten viikonloppu meneekään aina näin vauhdilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!