Nyt on taas maanantai. Maanantai on mulle itselle aina sellaista uuden elämän aikaa. Uusi viikko, uudet kujeet ja oikein hyvä syy aloittaa uusi elämä. En jaksa edes laskea kuinka monena maanantaina olen aloittanut päivän sillä ajatuksella, että nyt loppuu herkuttelu ja aloitan paremman terveellisemmän elämän. Ja sitten se yleensä kaatuu viimeistään keskiviikkona, useimmiten jo maanantaina.
Mistä se motivaatio sitten löytyy? Mitään pommin varmaa ja takuulla toimivaa ratkaisua mulla ei valitettavasti ole, sillä kaikkein suurin tekijä olet sinä itse. Päätös muutokseen pitää lähteä aina siitä omasta halusta onnistua ja siitä että nyt oikeasti loppuu huonosti syöminen. Mulla itsellä ratkaisu silloin puoli vuotta sitten oli se, että peilikuva alkoi jo näyttää niin pahalta, ettei itsellekään mennyt läpi selitykset nesteistä ja turvotuksesta. Lopullinen shokkiratkaisu taisi ollakin se, kun pitkän tauon jälkeen menin vaa'alle ja se näytti omaa karua kieltään.
Aloittaminen on vaikeinta, sanotaan. Mutta vaikea on oikeasti tosi lievä ilmaisu sille, miten hankalaa se oikeasti on. Kun olet tottunut toimimaan tietyn toimintamallin mukaan pitkään ja perustelemaan sen mukaan valintoja itselle, on muutos ihan tosi haastavaa. Päätöskään ei oikeastaan riitä, vaan halusta muutokseen saa olla muistuttelemassa itselleen koko ajan. Kaikki ympärillä tuntuu johdattavan siihen vanhaan huonoon tapaan, lipsahtaminen on ihan liian helppoa, ja oma pääkin yrittää puhua ympäri repsahdukseen erilaisilla perusteluilla.
Helppous tulee kahden tai kolmen viikon päästä, kun kiloja onkin tippunut jo useita, olo alkaa säännöllisen syömisen myötä olla parempi ja ekat tulokset näkyy ehkä löysemmissä vaatteissa. Silloin se motivaation palo vasta syttyy ja silloin iskee ekaa kertaa se tunne, että ehkä tämä onnistuu. Helposti kuitenkin tulee ajateltua, että matkaa loppuun on ihan liikaa ja lipsahdus on taas lähempänä. Silloin mä koen tärkeäksi ottaa avuksi ne välitavotteet. Koko projektin lopputulos voi tuntua kaukaiselta, mutta kun tavoitteeksi ottaa kuukauden kerrallaan, on kaikki helpompaa.
Motivaation löytämisessä auttaa itselläni elämäntaparemontin julkiseksi tuominen. Keneltäkään mun läheiseltä tuskin on jäänyt huomaamatta, että mä pudotan painoa. Olen kertonut siitä paljon blogissa, mutta myös ig:ssä. Se on myös sellainen turvakeino itselle, ettei aina tarvitse selitellä miksei pöydässä ota pullapalaa. Silloin myös kynnys repsahduksille on isompi, sillä joutuu tunnustamaan muillekin, ettei minusta nyt sittenkään ollut tähän. Paljon tukea olen saanut myös aterioiden kuvaamisesta ja suunnittelusta etukäteen. Alkuun mulla oli jääkaapin ovessa ruokalista, jonka mukaan söin. Säännöllinen syöminen on nimittäin avain tuloksiin ja ainakin mulle iski aika konkreettisesti päin näköä tässä lokakuussa, että on turha haikailla putoavien kilojen perään jos päivän aikana syö aamupalan ja päivällisen ja napsii vähän sitä ja tätä silloin tällöin.
Säännöllinen ruokarytmi, syöminen 3 tunnin välein lisää omaa hyvinvointia ja näin vaikuttaa motivaatioon hurjasti. Tulee tarve syödä hyvin, syödä tarpeeksi, jolloin aineenvaihduntakin tehostuu ja paino putoaa jos ei nyt huomaamatta niin paljon tehokkaammin kuin huonolla syömisellä. Toinen mikä myös isosti motivoi, on vaa'an lukema. Tokikaan, paino ei kerro mitään hyvinvoinnista, mutta se on hyvä mittari jolla edistymistä voi seurata. Se on myös luku, joka aika karulla tavalla palauttaa maanpinnalle, kun ahtaita vaatteita yrittää selitellä itselleen kutistavalla pesukoneella tai menkkaturvotuksella.
Ja sitten se mun ykkösmotivaattorini ja kaikkien tsemppausten äiti. Tsemppichätti. Olen tätä mun ja ystäväni Essin chättiä paristi sivunnutkin, mutta se on oikeasti isoin tekijä, joka sai mun kiloni karisemaan. Ainahan sitä itse on avainasemassa, mutta kun projektia tekee toisen kanssa, saa niistä toisenkin onnistumisista voimaa omaan tekemiseen. Aina on se toinen, jolle voi kertoa omista karkkihimoista, valitella motivaatiopulaa ja harmitella kiloja jotka ei vaan millään karise. Kaiken tsemppauksen lisäksi chätistä olen saanut kultaakin kalliimpaa konkreettista tietoa. Aineenvaihdunta ja kehon toiminta on niin monialainen juttu, ettei sitä tavis voi ymmärtääkään. Kun tukena on alan ammattilainen ja PT, on mun omat silmät avautueet monelle jutulle ihan eri tavalla. Ymmärrän nyt paremmin monia prosesseja kehon toiminnan ja oman ajattelun taustalla, jotka ovat sitten auttaneet onnistumisessa. Tsemppichätti onkin ollut mulle ehkä se isoin motivoiva tekijä koko tän matkan aikana.
Lokakuussa testattiin Tsemppichättiä muidenkin kanssa ja nyt marraskuussa otetaan uusi setti taas uusien tyyppien kanssa. Instan puolella voi hakea mukaan facebookryhmään, jossa tsempataan toisiamme kohti parempia tuloksia marraskuun ajan. Kannattaa laittaa viestiä jos oma motivaatio on myös hukassa!
Mä oon tässä kanssa koittanut etsiä viimeiset kolme viikkoa uutta motivaatio purskahdusta, oon saanut aina alku viikosta tehtyä 1-2 treeniä ja sit muksujen kiukkukausi saanut itseni niin ärtysäksi ja väsyneeksi, että ei jaksa suorittaa treenejä. Eilen laitoin instaan vertailukuvat ennen someninjalua vs. eilen eli treeniohjelman puolivälin kohdalla. Uskoisin että sieltä kommenteista sai jo semmoisen pienen motivaatio kärpäsen puraisun 😊
VastaaPoistaJoo, toi että asiasta teke ejulkista ja näkyvää auttaa hyvin usein! Kävinkin kurkistamass asun kuvat ja näytät upealta! Tsemppiä projektiin! <3
Poista